Google+ Followers

torstai 12. elokuuta 2010

Lämpimiä muistoja

Ystäväni Raili Närvänen ihailemassa suihkulähdettä ja patsasta 07.08.2010. Kaikki kuvat Retretistä. Kuva AN.

Sanon kesäpojalleni:/ hae minulle kukkia ja laita painojen alle,/
teen ystävilleni jouluksi kortteja
./ Poika tekee työtä käskettyä./
Joulun alla leikkaan pahvia,/ sepitän säkeitä./
Seuraavana kesänä poika löytää/ Tuntemattoman sotilaan sylistä/
mesimarjan, metsätähden ja orvokin:/ Eivätkö nämä kelvanneetkaan?
Punastun: miksi kaunein aina unohtuu?// Eeva Heilala


Lisää video Kesä on laukannut loppuaan kohti, on säilöntäaika kiivaimmillaan. Eilen säilöin kurkkusalaattia lähes 1,5 sangollista, ja lisää varmasti saadaan. Lupasin pojankin perheelle. On ollut erinomaisen lämmin kesä, ja kun vettä, ravinteita ja lämpöä riittää, tulos on hyvä. Sen sijaan viinimarjat odottavat keruutaan, muutamia päiviä meni lasten kanssa, tänään kävin aamupäivällä Tohmajärvellä. Jossain välissä on sitten saunavieraat, sitten kun jaksetaan ja ehditään. Jopa auringonkukatkin alkoivat kukkia, mitä en muista näin aikaisin tapahtuneen. Mies toi Venäjältä mustikoita, ja toivossa on saada niitä lisää.
Eilisen päivän temppuili Blogger eikä antanut minun kirjautua sisään: tai kun kirjauduin piti kirjautua yhä uudelleen ja uudelleen. Tänään siivosimme porukassa miehen kanssa.

Tuo ylimmässä kuvassa oleva rouva on opettaja, joka ohjasi Tikkalan näytelmäryhmää melkein koko sen toiminta-ajan. Hänen kanssaan oli mukava toimia, ja iloa riitti kaikille näytelmäporukan jäsenille. Hän joutui uhraamaan osan kesälomastaankin näiden harrastusten vuoksi, joten suurkiitokset hänelle vielä kerran!

Aloitin runoblogiini Tanssi Elämänpellossa kirjoittaa neljättä runokokoelmaani Ruistähkähumppa. Kun vielä saisin kivoja kuvia siihen, mutta minulla ei ole Leena Lumen kaltaista kuvamäärää enkä oikein osaa skannata kunnolla. Jos aloittaisin syksyllä kansalaisopistossa kuvankäsittelykurssin, niin saisin ehkä parannettua kuvatilannettani.

Ilmat ovat viilentyneet ihan huomattavasti, onneksi. Lupasivat kuitenkin pyhänseuduksi vielä lämmintä säätä; toivottavasti ei sentään ukkosmyrskyä enää---.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

10 kommenttia:

  1. Aili, runoissa kuvat ovat kaiken A ja O. Ne sammuttavat runon TAI: Ne sytyttävät sen tuleen. Minulla on onneksi mies, joka uhraa niukkaa vapaa-aikaansa kuville. Minäkään en hallitse kvuankäsittelyä, mutta sinulle neuvon: Mene sinne kurssille! Moni ystäväni on käynyt ja sanoo, että se on yllättävän helppoa.

    Olen myös kuvakerjäläinen, minulla on monen kanssa sopimus, että saan käyttää kuvia, kun linkitän samalla. Siskoni mies on myös lehtikuvaaja, joten osan kuvista saan sieltä. otan paljon kuvia myös itse, mutta en osaa tehdä niille mitään, eikä minulla ole myöskään aikaa. Kertakaikkiaan ei ole!

    Sun kurkkurelish nauratti minua. tein itse sitä ennen ämpärikaupalla ja se oli kaikkien suurta herkkua. Sen lisäksi säilöin 20-30 kiloa maustekurkkuja, jotka säilöin VIIPALOITUNA. Myöhemmin siirryin venemuotoisiin, mutta kuitenkin. Se on ohi nyt, sillä annan kaikkeni lukemiselle ja kirjoittamiselle. Aviomies, koiruuteni ja puutarha saavat myös osansa;-)

    Mun sisällä asuu kyllä hirmuinen säilöjä (tulee aina mieleen se Huovisen Hamsterit;-), sillä viime sykysnä tulin hulluksi kaikkien aikojen omenasadosta ja tein omenakanelihilloa koko ajan, mikä näkyi sitten myös tietokoeeni näppäimistöstä. Juoksin siis koneen ja omenahillon väliä...Nyt olen vasta ostanut vähän lakkaa pakastimeen. Ans' kattoo ny, kui täs käy!

    Suloista viikonloppua sinulle, Aili!

    VastaaPoista
  2. Hiano kanaverkosta kehrätty kiraffi ja kenkuru. Niitä voisi rapsuttaa, tai sitten vaikka elämänlanka voisi kiivetä niiden selkään ja laukata reimasti.

    VastaaPoista
  3. Leena, kiitos hyvistä neuvoista: menen ihan suosiolla sinne kurssille.Muut kuvahommat on hoitanut miniä ystävällisesti, mutta hänellä ei yksinkertaisesti riitä aika enää tähän.

    Sinä kirjankuvittajana omaat ammattilaisen silmät ja taidot myös runojen kuvitukseen, joten neuvosi on kiitoksen arvoinen :)))

    Olen perinteisesti säilönyt paljon, liikaakin. Ei aina muista miten paljon mitäkin lajia kuluu kahdella hengellä vuodessa. Nyt asettaa jo ikä ja terveys rajoituksia siinä suhteessa; ja joskus sanoo järkikin jotain viisasta. Ei kannata säilöä enempää kuin jaksaa syödä, se on suorastaan tuhlausta, sinähän sen tiedät.

    Omenahillosta minäkin tykkään, ja varmasti teen sitä myös tänä syksynä.

    Blogger keljuilee taas eikä laske minua sisään, siksi yritän vastata anonyyminä.

    Oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle Leena ja kiitos kommentista <3

    VastaaPoista
  4. Isopeikko, kirahvi on muuten näköinen, mutta sillä ei ole pilkkuja; voisi siinä tietysti se elämänlankakin kiipeillä tai joku muu kasvi.

    Kiitos kommentistasi Peikko ja hyvää viikonloppua sinulle tv. Aili-mummo

    VastaaPoista
  5. Aili, minähän vain kuvitan mun blogia ja arvostelen muiden tekemiä kirjoja. Myönnän kyllä keskustelleeni kustannusalan ihmisten kanssa paljon runokirjoista ja niiden kuvittamisesta. Katso esim. sellaiset Minervan kirjat kuin Kerron sinulle ystävyydestä ja Kerron sinulle unelmista, joiden tekijät ovat runoilija Sinikka Svärd ja kuvittaja Sinikak Hautamäki ja sitten myös Kynttilän lämpöä, jossa runoilijana Anna-Mari kaskinen ja kuvittajana Minna L.Immonen. Näin voidaan kuvittaa, mutta myös valokuvilla, jotka on taiten käsitelty ja kohtahan sinä sen jo osaatkin.

    Olen takuulla ollut entisessä elämässä joku armeijan muonitusmestari;-) Siis teen ruokaa isosti eli kerralla paljon ja meillä on vieläkin sitä omenahilloa viime vuoden omenahilloviikoiltani, mutta enää vain yksi purkki. Siinä olet oikeassa, että ruokaa ei heitetä hukkaan!

    Bloggerissa on muuttunut ainakin minulla se, mihin kommentit telvat ja se näyttää ihan luotaantyöntävältä...,mutta muutos ja epävarmuus ovat ainoa varmuus, sanoo tekninen mieheni, jolle vlaitan.

    Mukavaa elokuun viikonloppua, Aili!

    VastaaPoista
  6. Hymyilevä eläkeläinen13. elokuuta 2010 klo 22.34

    Oikein ihmetyttää ja ihastuttaa tuommoinen säilöäminen ja hilloaminen. Täytyisi olla iso piha ja minulla on vain pieni pläntti, että sillä puolustelen säilykepurkkien vähyyttä.

    Ystäväni, jolla on omenapuita tuo kuitenkin joka syksy kassillisen omenia, että pääsen hiukan hilloamisen makuun.

    Se kurkkusalaatti saa kyllä veden kielelle!

    Hyvät hillot!

    VastaaPoista
  7. Moi Leena!

    Olen tuon Anna-Mari Kaskisen kirjan nähnyt ja lukenut, oikein hieno kirja.
    Pitää yrittää etsiä nuo muut mainitsemasi teokset.

    Mitenkä minulle tuli se ajatus, että olet ollut kirjojen kuvittajana (ehkä aikaisemmin ja eri nimellä), vai olenko tosiaankin väärässä? Sain sen tiedon(netistä) että olet kuvittanut myös Hymyilevän Tuulan teoksenvuosia sitten?

    Samoja hamsterin piirteitä löytyy myös minusta; hankin ruokaa mieluummin suuria määriä kerralla. Olin nuorena suurtalousemäntänä koululla, siitä jäi veriini varmaan jotakin kummallista.Nyt meitä on enää kaksi ikäihmistä jäljellä, joten hieman vähemmällä voisimme pärjätä. Lisäksi meille opetettiin jo nuoruudessa kaikki sienien, marjojen, omenien ja vihannesten säilöämiset, eivätkä ne unohdu, ennen kuin ei enää pysty tekemään niitä.

    Mutta hyvin olet osannut arvioida omenahillotarpeesi, koska enää on yksi purkki jäljellä :D

    Blogger ei vieläkään laske sisään, aamupäivällä ei toiminut nettiyhteydet, joten olen yhä anonyymi Aili-mummo.

    Oikein ihanaa pyhänseutua sinulle Leena ja sille Alfauroksellesi <3

    VastaaPoista
  8. Hymyilevä:

    Meillä maalaisilla nämä viljely- ja säilömisjutut ovat sitä vanhaa perinnettä, jota meille tyttölapsille opetettiin nuoruudessamme. Teemme näitä juttuja niin kauan kuin pystymme, ja sitten emme. Ei sinun kannata itseäsi stressata näiden takia, koska kaupasta saa ruokaa rahalla koska vain. Toista oli silloin vielä 50-60 vuotta sitten, jolloin elettiin pula-aikoja eikä rahaakaan ollut paljon. Maalla on ollut emännille ihan kunnia-asia, että ollaan mahdollisimman omavaraisia, muutoin saattoi tulla laiskan nimi niskaan. Emäntä oli yleiskone, jolla ei saanut hetken lepoaikaa, hänen tuli olla yölläkin käytettävissä: oli lapset, aviomies ja lehmäkarja, joita piti hoitaa ja huoltaa vuorokauden aikaan katsomatta.

    Olet oikeassa: kurkkusalaatti (tai -relishi) on ihan mainiota, sellaista ei kaupasta saa!

    Kiitos kommentista ja oikein lämmintä sunnuntaita sinulle tv. Aili-mummo ;)))

    VastaaPoista
  9. Sinä se vasta todellinen säilöjä olet.
    Joskus nuorena, kun meillä oli kasvihuoneita, tein kurkkusalaattia myyntiinkin, mutta nyt vain sen verran, että omat ihmiset saavat haluamansa. Viljelimme usean vuoden lähinnä avomaankurkkua, ja tomaattia, hiukan kesäkurpitsaakin, mutta emme enää.
    Tomaatintaimet ovat nyt vain huviviljelmää.
    --
    Meillä on täällä tänään hiljaisesti ukkostanut, ja satanut jonkin verran sellaista mukavaa kesäsadetta.
    --
    Kun luin tuota sinun viimeistä päivitystäsi, eipä tullut mieleenkään, ettet olisi terve ja hyväkuntoinen. Tai sitten sinulla on paljon sitä suomalaista sisua. Niin vauhdikasta tuntuu elosi olleen , ettei siitä kyllä huonokuntoinen selviä.
    --
    Minunkin on tehnyt mieli oppimaan oikeaa kuvankäsittelyä, mutta aikani ei taida riittää. Lupasin ruveta vetämään lukupiiriä, ja siinä taitaa olla meikäläiselle tarpeeksi, kun aina jokunen esiintyminenkin ohessa siunaantuu noiden runojen kanssa. Varsinkin syyspuolella ja pikkujoulujen aikaan on enemmän tarvetta, ja omaa iltaakin tekisi mieli koostaa.
    --
    Mukavaa sunnuntaita sinulle varsinainen vauhtimummo!

    VastaaPoista
  10. Hei Eila!

    Tämä loppukesä ja syksy on vuoden kovinta aikaa, kun pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä; kunto ei ole entinen, mutta onneksi olen nyt kesällä voinut paremmin. Käsien säryt uudelleen ovat alkaneet, mutta diagnoosi puuttuu (vielä).

    Pieniä sadekuuroja on ollut meilläkin tänä aamuna, yleensä ottaen kuivaa on ollut. Ei täällä kuitenkaan ole ollut yhtä kuivaa kuin jossain Etelä-Suomessa, oliko se Raision seudulla eli siellä teillä päin.
    -------
    Minä toki olen luullut että sinä olet käynyt kuvankäsittelykurssin, ainakin blogisi kuvat ovat hienoja; tai sitten olet saanut hyvää kotiopetusta.

    Lähinnä näiden blogien takia haluaisin oppia tekemään näitä kuvajuttuja, kuvakirjat tekee sitten pojan vaimo, hän on hyvä niissä; hän kuvittaa ja taittaa myös kirjat.
    -------
    Sisu auttaa elämässä eteenpäin vaikeina hetkinä, sen opin jo pikkulapsena.
    -------
    Oikein hyvää valmistautumista runoiltaasi. Luin blogistasi runojasi, ne ovat mainioita ja hyväntuulisia. Huumori keventää elämää:)))

    Oikein hyvää sunnuntaipäivää sinulle toivoo Aili-mummo<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥