Google+ Followers

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Marmoria ja "mukuloita"

Jumaluustaru
Reikassa vielä nyttii/ jumalat harhailoo kaula./ Mie tapasin ihe Tseuksen, Apollo ja Eeroksen/ van Tionyysosta en tavannu./ Se suomalanen Tionyysos on jo/ vanhastaan tuttu/ ajan suatossa jonnii verran rähjäätynä./
Hiän ei tosin nauti viinii.// AN kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)
***
Kävimme Ruskealassa käydessämme tietenkin sen kuuluisimmalla nähtävyydellä, entisellä marmorikaivoksella. Tässä oheisena on sieltä otettu kuvasarja. Marmorikaivos on täytetty/täyttynyt vedellä, ja siellä voi tehdä katselukierroksen veneellä. Rantaan alas on jyrkät portaat, joita polvivaivaisena pelkäsin. Siksi lähdimme kiertämään kaivoksen oikeaa puolta, jonne on tehty hyvä sorastettu kävelytie, ja sen reunat on on kauniisti kivetty. Polun reunassa on myös sähkövalaisimet.
Ihmisryhmät, joita tapasimme, olivat venäläisiä, suomalaisia ei näkynyt. Parkkipaikalla on matkamuistojen myyjiä, mutta minulle riittivät matkamuistoksi valokuvat. Marmorin oli keksinyt pastori Samuel Alopaeus, joka lähetti kivistä näytteet keisarinna Katariina Suurelle. Kaivos aloitti toimintansa vuonna 1768, ja mm. Talvipalatsissa ja Iisakin kirkossa on tämän kaivoksen marmoria käytetty. Enemmän linkistä Ruskealan marmorikaivos

Veneet soutivat kaivosaukoille, joista on entisaikaan kuljettu, voisi varmaan kulkea nytkin, jos kiinnostaisi. Tuo kaivoslampi on paikoitellen aika syvä, mutta tuossa pinnan alla näkyy kivilohkareita, jotka kuultavat pinnan läpi, ja antavat oman säväyksensä näille kuville. Aitakin on myös rakennettu tämän louhikkoalueen eristämiseksi liikenteeltä, saattaisi olla vaaran paikka, jos nuo lohkareet lähtisivät liikkeelle.

Tästä pysäköintipaikan rannasta veneet lähtivät liikkeelle kohti kaivoskuilujen suuaukkoja; ja kun ne oli katseltu, palattiin aloituspaikkaan takaisin. Korkeimmillaan louhos oli noiden kahden ylimmän kuvan kohdalla.
Eilen keräsin viimeiset pensasmarjat ja pakastin ne. Perjantaina kävivät mummon kullat meillä äitinsä kanssa, ja mummo luki lapsille ainakin kolme pitkää satua. Tuntui ihan ihmeelliseltä, kun koko tyttökatras kerääntyi mummon ympärille kuuntelemaan. Vanhin lapsista on alle yhdeksän vuotta, nuorin 1v 10 kuukautta, joten ikähajonta on melkoinen. Ihania lapsia, ovathan ne sukuakin! Lasten äiti huolsi taas tietokonettani, mummo kun ei itse ole kaikkea oppinut eikä opetellut. Nettiin pääsy on viime aikoina ollut kiven takana, myös tänä aamuna. Linjamaksu on Soneralla yli 70 euroa kuussa, vaikka linja ei toimisikaan; minusta se on aika paljon---.

Päästään taas uuden viikon alkuun. Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

12 kommenttia:

  1. Vai ovat tehneet siitä matkailukohteen. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaiset liikemiehet rahtasivat sieltä jotain tuotetta Suomen puolelle.

    VastaaPoista
  2. Tämähän oli kiinnostavaa. Mieheni isoäidin suku on kotoisin Ruskealan Kaalamosta.

    Mieheni äidinpuoleinen isoisä Oskari Amnell (jonka sukunimen olemme ottaneet käyttöön jo jokin aika sitten) oli nuorena työssä Ruskealan kaivoksessa. Hän muurasi uuneja kaivoksiin. Hän rakastui kauniiseen tummaan Mariaan. Tämä oli Kaalamon Hyvärisiä, nähtävästi isosta talosta, sillä tytön isä sanoi: Eihän sinulla ole varaa ostaa edes vaatteita meidän tytölle. Sukutarinan mukaan Oskar sanoi: Turkkiini käärin hänet.

    Mariasta ja Oskarista tuli pariskunta. Oskar rakensi Marialleen kaksi taloa, koulutti lapset yliopistoon. Välit Kaalamon sukuun kuitenkin katkesivat. Löysin muutama päivä sitten netistä kirkonkirjoja 1800-luvulta. Siellä näkyi olevan Kaalamossa Hyvärisiä, ehkä näin siellä mieheni isoäidin isänkin tiedot.

    VastaaPoista
  3. Miktähän "tuotetta" tarkoitat, Erkki? Minulla ei siitä asiasta ole mitään käsitystä ;-?

    Ei varmaankaan mitään laillista bisnestä?

    VastaaPoista
  4. Hei Anna!

    Aina on kiva tietää sukunsa juurista uusia asioita. Harrastat varmaan sukututkimusta?

    Menneisyys on paljon värikkäämpää kuin ikinä uskoisi, siksi kannattaa aina tutkia vanhoja sukujuttuja erilähteistä ja myös tarinoista.

    Oikein mielenkiintoista jatkoa sinulle sukututkimustaipaleellasi<3

    Kiitos kommentista Anna ja hyvää tulevaa viikkoa :)))

    VastaaPoista
  5. Kyllä se jotain marmoriin liittyvää oli, vaan en tarkemmin osaa kertoa. Laillisuudestakaan en tiedä, mutta kun viimeksi tapasin kyseisen liikemiehen, hänellä oli jalka kipsissä. Joku venäläinen oli tehnyt jalkakampin erään ravintelin edustalla Sortavalassa.

    VastaaPoista
  6. Kovasti ovat jylhät ja upeat maisemat. Olen saanut niin paljon kuulla kotona Karjalan menetystä, että aina tuntuu...yhtä pahalta - menetys.

    Mammani ei ikinä unohtanut. Mikään ei koskaan ollut täällä kuten 'kot Karjalas'.

    En millään tajuu Aili, missä pitäjässä sinä oikein asut? Mikä on niin rajan pinnassa? Kerimäeltä et ole. Sen tiedän. Vaikka maantieto oli mulla hieman hukassa ja kartat kans'.

    VastaaPoista
  7. Hei Erkki!

    Tuollaista juttua en ole ennen kuullut, mutta joka päivä ihminen oppii O_O

    Venäjällä voi tapahtua kaikenlaista---.

    Kiitos kommentistasi Erkki:))

    VastaaPoista
  8. Moi Leena!

    Kotiseudun menetys aina kirpaisee, varsinkin kun se oli niin väkivaltainen sotien jälkeen. En yhtään ihmettele äitisi surua ja kaipausta entiselle kotiseudulleen, monet ihan ovat katkeroituneet siitä loppuiäkseen :(

    Minä asun Tohmajärvellä Venäjän rajalla. Värtsilässä (tai Niiralassa) on rajanylityspaikka, josta pääsee Venäjälle ja tietysti sieltä myös pois.
    Matkaa on meiltä noin 35 kilometriä rajalle. Sortavalakin on melko lähellä, joten tätä lähialuematkailua täällä on harrastettu. Nyt menee pian viisumi vanhaksi---.

    Kiitos kommentista Leena ja hyvää viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen23. elokuuta 2010 klo 20.03

    Jänittävä paikka! Varmasti myös jännää tuo souteleminen louhokselle syntyneessä järvessä. Hieno turistikohde.

    VastaaPoista
  10. Hymyilevä:

    Ihmettelin noiden värien vaihtuvuutta, kun sama paikka hieman eri kohdasta katsottuna ja kuvattuna näyttää ihan erilaiselta.

    Emme käyneet soutelemassa noiden jyrkkien rappujen takia. Ihan kivoja kuvia sai tuolta ylhäältäkin käsin<3

    Mukavaa viikon alkua Tuula :)))

    VastaaPoista
  11. Marmorikaivos aivan lumosi minut, tuli jotenkin epätodellinen olo kuviasi katsellessa. Soutelu olisi varmasti erikoinen ja jännittävä kokemus.
    Marmori on kaunista ja suhteellisen kallistakin, mutta aina sitä nykykodeissakin näkee. Minulla ei tosin ole marmoritasoja missään, eikä tällä eläkkeellä tule olemaankaan.
    Voihan sitä silti ihailla, oli taas ihan pakko klikata kuviakin suuremmaksi, ja niistä sai hyvän käsityksen kyseisestä paikasta.
    --
    Lapsia olen minäkin hoidellut, mukavaa se on, mutta ei enää ihan helppoa näillä jaloilla. Onneksi kuitenkin pärjäsin taas tällä kertaa, eikä tullut pahempia kaatumisia.
    --
    Kaikki tietokonemaksut ovat mielestäni liian kalliita. Jatkuvasti mainostetaan edullisuutta, mutta todellisuus on valitettavasti ihan muuta.
    Kyllä ne operaattorit rahastaa osaavat!

    VastaaPoista
  12. Moi, Eila!

    Marmorikaivos on hieno kohde Ruskealassa käydessä, kannattaa käydä tutustumassa.
    Muutaman kilometrin päässä on Ruskealan kirkko, jota Keinoset rakentavat, ja hautausmaa sekä vanhan kirkon rauniot.
    Viisumi kuitenkin vaaditaan, jos sinne aikoo matkustaa.

    Kivi on nykyään suosittu sisustusmateriaali. Sitä käytetään seinissä, lattioissa ja niissä työtasoissa. Yksi työtaso on graniittia meidänkin keittiössä. Myös vuolukiveä käytetään paljon, varsinkin pesutiloissa.

    Kaikkea ei itse tarvitse saada, kuten sanoit, mutta silti niitä on mukava ihailla, kuvistakin.
    -----------
    Kyllä se hyvä liikuntakyky olisi lastenhoidossa kullanarvoinen juttu meille mummoillekin; jos ei ehdi tarpeeksi nopeasti estämään pieniä vaaran paikasta, voi lapselle käydä huonosti. Ennakoiminen on tärkeää---.
    -----------
    Meillä täällä korvessa ei ole mitään mahdollisuuksia operaattorien kilpailutukseen. Mokkuloita tarjotaan, mutta ei niillä pääse minnekään. TeliSonera lopettaa sen NMT450 systeemistä tehdyn langattoman linjansa, joka on toiminut hyvin alkeellisesti ja hitaasti. Valokuitua pitäisi saada, mutta luoja yksin tietää, milloin sen saa - jos saa. DNA:an mokkula eikä MP3 eivät myöskään toimi tähän suuntaan. Pakko maksaa mitä vaaditaan tai olla sitten ilman.

    Kiitos kommentistasi Eila ja oikein hyvää viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥