Google+ Followers

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Blogitunnustus - ihana kirsikkayllätys!


Lämmin kiitos Herneelle hienosta yllätyksestä, tuli herkullinen kirsikkaleivos!

Herne on hieno maaseutuhenkinen ihminen, joka pitää erityisesti runoista. Herneen olemukseen kuuluu sisäinen ja ulkoinen rauha ja rauhallisuus, hän kertoo luottavansa Jumalaan, joka ohjaa hänen elämäänsä.

Tunnustukseen liittyy myös kaksi tehtävää, joista ensimmäinen tehtävä on kertoa kolme itselle rakasta asiaa. Ne ovat minulle 
lapsenlapset
kotikylä
kirjat ja lukeminen

Toinen tehtävä on kuvailla minulle rakas kuva:

On kirkas aurinkoinen heinäkuun päivä 1966 Perivaaran Juvolan pihamaalla. Takana näkyy taloon johtava tie ja iso raita, talon hirsinen ulkosauna vasemmalla ja oikealla tallin pääty. Etualalla vasemmalla seisoo kolmevuotias pikkupoika muki kädessään ja syö metsämansikoita auvoisa ilme kasvoillaan. Pojalla on päässään lippalakki, jalassa polvisukat ja kengät, päällään tyttöjen uimapuvusta tehty leikkipuku ja pitkähihainen valkoinen t-paita. Sekarotuinen Nalle-koira haukahtelee innostuneesti pojan edessä. Poika katselee valokuvan ottajaan päin kuin haluaisi sanoa hänelle jotakin---. Hän on vanhin poikani Mikko, joka lähti 'tuonilmaisiin' keväällä 1992. Tämä kuva on syöpynyt sydämeeni. Kuva löytyy myös Havutar, hyvä emäntä-teoksesta sivulta 210, jossa kerrotaan Riihiahon Nupposen suvusta ja talosta.

Tahdon antaa tunnustuksen edelleen Punatulkulle ja Villiviinille

Haluan toivottaa tunnustuksen saaneille onnea ja menestystä!

 






4 kommenttia:

  1. Oi kiitos, Aili-mummo! Hyvää uutta viikkoa.

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon Villiviini!

    Kaikkea hyvää sinulle toivottaen<3

    VastaaPoista
  3. Sinulla on hyvät rakkaudenkohteet. Kukapa niitä voisi olla rakastamatta.
    Blogisi taas puolestaan on harvinaislaatuinen, ja olet kaikki tunnustukset ansainnut.

    Kuva, josta kerrot, on todella rakas sinulle, eikä ihme. Kuvailet sen niin lämpimästi, että siihen rakastuu jokainen.

    Rakkaus vallitkoon ympärillämme ja hallitkoon elämäämme.

    VastaaPoista
  4. Hei Eila!

    Mitäpä meillä olisi ilman rakkautta? Ei yhtään mitään, pelkkä tyhjyys ja yksinäisyys. Niin itseriittoinen en tahdo koskaan olla---. Kun on kokenut suuria menetyksiä, on kokenut myös suuria voittoja. Jokainen tyytyväisenä eletty päivä on voitto itselle ja läheisille, toivottavasti on sitä myös muille.
    ------
    Samat sanat Eila sinulle blogistasi. Olen mahdottoman iloinen että löysin sinut ja blogisi, se on tuottanut monia ilon hetkiä meille sen lukijoille.

    Menetetty lapsi on ikuisesti rakastettu lapsi, vaikka kuinka paljon on kokenut tuskaa ja surua. Silti häntä ei lakkaa koskaan rakastamasta.

    Kiitos lohduttavista sanoistasi Eila ja hyvää lepopäivää sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥