Google+ Followers

torstai 16. syyskuuta 2010

Öinen omenarosvo

Meidän mökkimme pihassa on tällainen "kesy" karhu, jonka tekijä on Teuvo Pakarinen.

Nuppolan talolla on riistakamera nähnyt oudon yövierailijan, joka on käynyt muutama päivä sitten aamulla noin  kello puoli viiden aikoihin talon omenatarhassa herkuttelemassa. Varovainen täytyy olla, tuumii varmaan tämä salaperäinen vierailija, koska on valinnut vierailunsa ajankohdaksi juuri tuon ajan. Aamu alkaa juuri ja juuri hiukan hämärtää, silloin on sopiva aika iskeä herkkuihin kiinni. Talossa on viisi virkeää vekaraa, jotka tosin siihen aikaan ovat vanhempineen nukkumassa. Metsässä ei marjoja enää ole, sillä puolukatkin nähtävästi puuttuvat. Kuka sitä kehtaa ruuan ääreen nälkään kuolla? Syksyllä karhuilla on tapana lihottaa itsensä talvilepoa varten.


Karhujen lukumäärää ei varmasti tiedetä, onko niitä Pohjois-Karjalassa 600 vai tuhat eläintä. Mutta varsin paljon niitä on, vaikka niitä ei yleensä päiväsaikaan näe; karhu osaa olla näkymätön. Lasten kannalta kuitenkin karhujen runsaus on arveluttavaa, koska heidän on kuljettava koulumatka, ja näillä lapsilla se on metsäinen, vaikkakaan ei pitkä. Tämän viikon ajan lapset ovat saaneet koulukyydin omaan pihaan asti, mikä on tällaisissa tapauksissa yleinen varotoimenpide. Susiakin on melko lähellä nähty liikuskelevan päiväsaikaan. Susi- ja karhukanta lisääntyy vielä venäläisellä eläinjoukolla, jotka ilman passia siirtyvät maasta toiseen. Emme me täällä hysteerisiä ole, vaikka suurpetoja onkin liikkeellä paljon. Ihmetellä pitää sitä, kun karhu tulee Etelä-Suomeen jonkin kaupungin liepeille, alkaa hirmuinen hysteria ja joukkojen liikekannallepano. Kaatoporukka ei hellitä ennen kuin karhu on varmasti tapettu ja hengetön.


Karhu on ollut vanhoina aikoina myyttinen eläin, jolle on annettu monenlaisia hellittelynimiä. Otso, nalle ja mesikämmen ovat tunnetuimmasta päästä, mutta karhua on kutsuttu myös kultaiseksi metsän omenaksi. Oikeastaan karhun nimen suoraan mainitseminen on ollut kiellettyä, on pelätty että karhu suuttuu. Karhunpeijaiset olivat satoja vuosia sitten palvontariitti, jonka muisto elää vielä perinnetietona kansatieteilijöiden muistissa.
***
Tulin Talolta äsken Paupaun luota, kun molemmat vanhemmat olivat asioillaan. Katsoimme DVD:ltä muumeja ja mummo luki lehtiä. Välillä annoin Paukulle "elliä" (siis velliä), kun tuli nälkä pikkuiselle. Kaksoset olivat seurakunnan kerhossa, ja Ellu tuli koulusta puoli kolmen aikaan kotiin. Minun piti ottaa kamera mukaan kuvatakseni muutaman kaneliomenapuun ja vanhan talon, joka on maalattu uudelleen, mutta tietenkin unohdin sen. Pitää käydä huomenna varta vasten kuvaamassa ne.
Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

19 kommenttia:

  1. Karhut ovat mukavia. On olemassa karhuseurakin.

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava kirjoitus.

    Olen nähnyt karhuja vain Pohjois-Amerikassa: vaihto-oppilaana ollessani Yellowstonen kansallispuistossa vaarallisia mustakarhuja auton ikkunan takana ja ison karhun kanadalaisen metsän laidassa olevan suomalaisen perheen talon pihalla.

    Eräs kanadansuomalainen nainen syötti pihassaan käyvää karhua kädestä. Sitä pidettiin hyvin uhkarohkeana ja vaarallisena tekona.

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen17. syyskuuta 2010 klo 0.31

    Täällä Varsinas-Suomessa tullaan kyllä hysteerisiksi heti, kun joku on suden nähnyt. Tietenkin hirvittää ainakin sitä, joka löytää raadellut lampaansa. Jotenkin kyllä ajattelee, että ei se susi ihmisten ilmoille kuulu...

    Jokunen karhukin on kuulemma jossain Etelä-Suomessa tallustellut. Sen metsästäminen tuntuu kyllä kurjalta, vaikka eihän karhukaan ole kaupunkieläin.
    Ilveksiä on myös tänä vuonna ollut paljonkin. Se syö täällä taas ihmisten kissoja. Mutta on silti kaunis eläin ja toivoisinpa joskus sellaisen näkeväni.

    Tuntuu näin kaukana karhuista romanttiselta ajatella, että karhu käy yöllä syömässä omenat puusta. Meillä kävi joku kaksijalkainen napsimassa omenat yöllä Jenny-rouvan toisesta omenapuusta, roisto.

    VastaaPoista
  4. Hei Aili-mummo

    Minä tahdon antaa Sinulle tunnustuksen, omaperäisistä
    ja elämää väriä ja viisautta täynnä olevista blogeistasi.

    On niin hyvä tulla leppuutamaan vanhaa sielua, tuonne Elämän pellollekin, siellä saa aivan kuin siivet lentää, ja välimatkoista huolimatta pääsee lähelle!

    Mun blogissani on Sinulle kaunis
    bloginappi, ja samalla pieni haaste. Voit hakea napin molempiin blogeihisi, jos vain haluat.

    En päässyt laittamaan viestiä
    tuonne toiselle blogillesi, vaikka yritin parikin kertaa.

    Terveisin Herne

    VastaaPoista
  5. Isopeikko:

    Kiinnostavia ovat - karhut. Nyt koko kylä puhuu karhuista. Täällä kiertelee ainakin kaksi karhua talosta toiseen etsimässä itselleen syötävää.

    Kiitos kommentista Peikko ja hyvää viikonvaihdetta sinulle ;)

    VastaaPoista
  6. Hei Anna!

    Kanadan iso mustakarhu taitaa olla vielä vaarallisempi kuin nämä meidän omat karhut.

    Syksykesällä oli Venäjällä paljon tulipaloja, ja väitetään että metsäneläimien piti tulla rajan yli meille karkuun, se varmaan lisää tätä karhukantaa. Nyt nähtävästi me riihiaholaiset olemme saaneet ikiomat "lemmikkikarhumme", jotka kiertelevät talosta toiseen etsiessään itselleen ruokaa, kun metsässä ei enää ole marjoja. Oli huono puolukkavuosi, joten niitäkään karhut eivät saa syötäväksi.

    En kyllä rupeaisi kädestä ruokkimaan tuollaista eläintä kuin karhua. Varmaan se Kanadan karhu on ollut kesy, luulisin.

    Yllewstone on tuttu elokuvista. Se on perustettu muistaakseni jättiläismäiseen tulivuoren kraateriin.

    Sinulla Anna on noita kokemuksia myös Pohjois-Amerikasta, olet asunut siellä vuosikymmenen tai ehkä enemmänkin.

    Kiitos kommentistasi Anna ja hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Hei Hymyilevä!

    Olen minäkin nähnyt ilveksen muutaman kerran aika läheltä, se oli talviaikaa.
    Ajoimme autolla pitkin kylätietä Joensuuhun päin, ja äkkiä auton edestä loikki aika nälkiintyneen näköinen, laiha ilves tien yli kadoten metsään. sanoin miehelle, että toivottavasti eivät metsästäjät tule heti sitä tappamaan---.

    Täällä ovat lampurit panneet susiaitoja lammaslaitumiensa ympärille, ja se on hyvä. Valtio antaa aitatarvikkeet ja sitten on hankittava talkooväkeä kasaan, joka pystyttää nämä aidat. En ole kuullut, että lähiaikoina sudet olisivat tappaneet kotieläimiä, susihan on lihansyöjä.

    Sitä olemme ihmetelleet, miten suureksi valtio aikoo päästää suurpetokannan. Niitä on paljon täällä itärajalla, ja kohta niitä on paljon myös muualla Suomessa. Mielestäni nämä pedot eivät ole vielä loppuun häviämässä, jos niitä enemmänkin metsästäisi. Lasten puolesta pelkään eniten, eihän meistä vanhuksista suurta vahinkoa tule; näin varmaan ajattelevat valtiomme päättäjät, joille luonto on suuri ja tuntematon alue.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä ja hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Moi Herne!

    Suuret ja lämpimät kiitokset tunnustuksestasi molemmille blogeilleni!
    Nyt niitä jo satamalla sataa!!

    Minun on hieman hankala laittaa näitä kuvia blogista blogiin, viimeksikin tunaroin Annalle kuvan, kun minun piti noutaa kuva Annalta. Siksi joudun aina turvautumaan miniän apuun, ja se jo nolottaa minua.

    Voin kyllä vastata haasteeseesi, josta kiitokset sinulle!

    Olen oikein iloinen ja otettu, jos ja kun kirjoituksistani pidetään.

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle Herne, ja kaikkea muutakin hyvää elämäsi tiellä<3

    VastaaPoista
  9. Aili-mummo

    Voi minua, kun kirjoitin
    innostuksissani väärinkin,
    Herbe=Herne!

    Kaikkea hyvää Sinunkin Elämäsi
    kuvioihin, Aili-mummo!

    VastaaPoista
  10. Karhuja on tosi paljon liikkeellä, vai tuntuuko se siltä kun ne ovat pihapiireissä.
    Monen omenapuusta on kiireest poimittava sato, ennen että karhun vatsaan joutuvat.
    Ei muuten tainu olla televisiossa yleishälytys äänimerkkiä ja varoitustekstiä, että karhu liikkuu Tikkalassa, pysykää ihmiset sisätiloissa? Näinhän se olisi jos liikkuisi etelä Suomessa.
    Pirkko

    VastaaPoista
  11. täällä monessa paikassa omput vain märäntyvät, hyvä kun rosvo tulisi..

    VastaaPoista
  12. Tulin vastavierailulle Aili-mummoa moikkaamaan :)

    Hui! Onneksi silloin kun asuin maalla, karhuja ei vielä meidän tienoilla ollut. Onneksi siksi, että jostakin syystä pelkäsin karhuja siitä huolimatta ja koulumatkaa oli kilometri pimeää metsätietoa. Silloin tällöin huhuttiin, että ilveksiä oli liikkeellä ja silloin pelottikin jo kovasti.

    Nykyään kuuluu kotikylällä olevan sekä karhuja ja ilveksiä, mutta eipä ole enää koulua, joten lapset pääsevät kouluun turvallisesti taksilla. Jotakin iloa siitäkin...

    VastaaPoista
  13. Moi anonyymi Pirkko!

    Kuluu niitä karhuja liikkuvan Kemienkin puutarhoissa, kuulin ystävältäni Raililta.

    Omenilla on ns. säilyvyysongelma. Kanelit ovat jo kypsiä, mutta oma perhe haluaisi nautiskella niistä pitempään. Ei ne kellarissa luultavasti kauan säily, mutta tietysti jos tulee pakkaset, joutaa ne sitten ottaa puusta pois. Kyläläisetkin ovat käyneet omenia hakemassa omiin tarpeisiinsa sekä syönti- että hillo-omenoiksi.

    Niitä karhuja voi olla kolmekin kappaletta, emo ja poikaset, joista yksi on erauspentu. Ne kiertävät täällä talosta toiseen, karhunpaskoja on nähty ainakin Riihiahossa.

    Kiitos kommentista Pirkko ja hyvää sunnuntaipäivää sinulle <3

    VastaaPoista
  14. Hei Hannele!

    Ei taida karhuilla olla postilaatikkoa, mihin saisi jättää toivomuksen niiden vierailusta?

    Onko muuten Göteporissa liikkeellä paljonkin karhuja, tai yleensä Ruotsissa?

    Meiltä voisitte näitä saada, koska niitä tulee koko ajan Venäjältä lisää ja myös omakin karhukanta lisääntyy. Susiakin olisi annettavaksi asti,ne ovat olleet valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

    Eikö teillä ole edes kaksijalkaisia rosvoja, johan on kurjaa ;-/

    Kiitos kommentistasi Hannele ja hyvää syksyn jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  15. Moi Amma!

    Tervetuloa katsastamaan mummon jaarituksia. Minä kirjoittelen siitä, mikä tuntuu olevan eniten esillä omassa elämässäni.

    Tämä suurpeto-ongelma on noussut esiin viime vuosina, koska niiden kantaa on päätetty lisätä valtion toimesta. Lisäksi meille tulee paljon petoja tuolta naapurivaltiosta, Venäjältä.
    Haittaa on ollut lammastiloilla, mutta ne ovat aidanneet laitumensa, ja niiden suhteen on pärjätty hyvin. Lähinnä pelottaa lapset, miten niiden käy. Tänä syksynä ei metsissä ole puolukoita, jotta karhuilla olisi syötävää, siksi ne änkeää kotipuutarhoihin öiseen aikaan.

    On meidänkin pojan lapsilla koulukuljetus, petojen takia pihamaalle asti---.

    Kiitos kommentista Amma ja hyvää sunnuntaita sinulle :))

    VastaaPoista
  16. Kyllä me täällä, ainakin osa meistä, vähän hysteerisiksi tulee, jos karhuista aletaan puhua. En kyllä itsekään haluaisi puolukkametsässä vastatusten karhun kanssa joutua. En uskaltaisi myöskään päästää lapsia mihinkään yksin, jos susia tai karhuja olisi lähitienoilla.

    En unohda ikinä, miten suuri uroshirvi on, kun yhtenä syksynä seisottiin melkein vastatusten puolukanpoiminta-aikaan. Sarvetkin näyttivät niin mahdottoman suurelta, ja minä tunsin itseni varmasti ensimmäistä kertaa pikkiriikkisen pieneksi.
    Hirvi ei kylläkään minusta välittänyt, vaan hetken katseltuaan lähti toiseen suuntaan.
    Varmasti ihmiset siellä päin eivät ihan näin "vauhkoonnu" kuultuaan metsän isommista asukkaista, niinkuin me etelän asukit.
    --
    Sinulla myös paljon ajasta kuluu lasten kanssa, mikäs sen mukavampaa. Meidän pienet tytöt lähtivät vanhempiensa ja toisen mummupariskunnan kanssa tänään Kreetalle, toivottavasti matka onnistuu ja saavat mukavan loman.
    --
    Sadetta täällä on nyt tullut pari päivää melkein jatkuvasti. Tänään sentään aamupäivällä olin puolukkametsässä. Juuri kun kotiin tulin, alkoi taas sataa.
    Vanhin siskoni (s.1939) noukkii paljon ystävilleen itsensä lisäksi, ja nyt olimme yhdessä marjamatkalla. Miten lie sattunutkin niin, että hän on melkein koko sisarussarjan tervein, vaikka ikää on eniten. Tosin hän on aina ollut liikunnallinen ja pienikokoinen, sehän se meille kaikille hyväksi olisi.
    --
    Uusi viikko alkaa taas, mukavaa syksyn jatkoa sinne sinulle ja lähipiirillesi.

    VastaaPoista
  17. Hei Eila!

    On se täällä huomattu, että etelän ihmiset pelkäävät petoja kovasti. Meillä on ollut aikaa totutella niihin. Naaraskarhu kuitenkin pentujen kanssa on täysin arvaamaton, ja se hyökkää päälle puolustaakseen jälkikasvuaan. -Kukapa sitä ei taistelisi pentujensa puolesta?
    Kunta järjestää koulukyydit pihamaalle asti, kun niin vaaditaan (ja on myös vaadittu). Puolukkaretkelle ei nyt tarvitse lähteä, sillä niitä ei ole meillä päin.

    Hirviä en ole pelännyt muuten kuin joskus ne ovat yrittäneet jäädä auton alle. Ennen kävi syksyisin hirvilauma lähisuolla syömässä heinää, mutta mies pelkää vain taimistovahinkoja metsässä.
    ------
    Eilen tytöt kävivät mummoa moikkaamassa ja syömässä karjalanpiirakoita. Sitten piirrettiin joukolla kuvia, ja tuli jälleen uusia kuvia kirjoja varten. Miniä imuroi netistä mummolle Gimp kuvankäsittelyohjelman, jota nyt pitäisi opetella, ja nähtävästi opettelemista onkin paljon. Siinä menee paljon aikaa eikä turhan vuoksi.
    -----
    Täälläkin on satanut tänään monen monta kertaa, kyllä nyt sienet kasvavat! Tuossa lähistöllä on kanttarelleja, ja varmaan myös muitakin sieniä.

    Puolukoita saanee ostaa ehkä Venäjältä---.
    ----------
    Onhan ne lapset ihania, mutta myös rasittavia. On hyvä, että lapsenlapsillasi on kahdet isovanhemmat, että voitte aina välillä hieman levätä ja tehdä omia hommianne.
    ----------
    Kiitos kommentistasi Eila ja oikein hyvää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  18. Karhut on mielenkiintoisia, ja luontoomme kuuluvia ja nykyisin näkee paljon myös nuita *kesyjä* karhuja pihoilla.
    Empä tahtos ,että karhu vastaan tulee, mutten tahdo niille mitään pahaakaan ♥

    VastaaPoista
  19. Hei Seijastiina!

    Hauska "tavata" tällä tavoin. Muistaakseni eilen kurkistin sinun blogiisi Teuvon kuvablogin kautta.

    Karhuja on tosiaan paljon tänä syksynä. Ongelma on se, ettei karhuilla ole metsässä ruokaa riittävästi.

    En minäkään karhuille pahaa halua. Onneksi nämä vierailut pihoissa tapahtuvat yöaikaan. Päivällä ulkona on lapsia, joiden läheisyyteen ei suurpetoja toivoisi.

    Jos karhu tulisi tuossa metsätiellä vastaan, varmasti kovasti säikähtäisin---.

    Kiitos kommentistasi Seijastiina ja oikein hyvää loppuviikkoa sinulle :))

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥