Google+ Followers

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Pikavisiitti Puikkolassa


Mitähän nämä hopeanväriset kuviot ovat tässä kivessä? Kivi itse oli valkoinen, varmaan kalkkikiveä. Tältä seudulta louhitaan myös kalkkikiveä, jota tuodaan Suomeenkin. Luonto on suuri taiteilija, vain harvat näkevät sen ja osaavat sitä hyödyntää---. Tämän pihan tehnyt ja suunnitellut ihminen on taiteilija!

Koska alue oli niin laaja, piti ottaa monta kuvaa pienemmistä osa-alueista. Kysyin luvan kuvaamiseen talon rapuilla istuneelta naiselta, onhan tämä yksityispiha. Aivan talon ohi kulkee päällystetty tie, jota pitkin on helppo ajaa.

Ja lopuksi vielä eräs lastenruno, jonka kirjoitin tulevaa runokirjaa varten:

Olipa kerran
Vieteriukko ja Vieteriakka.
Ne olivat toisilleen vihoissaan.
Ei akka pysynyt lihoissaan.
Se aina vain natisi ukolleen
ja ukko riiteli akalleen.

Aurinko taivaalla nauroi
ja punainen lintu
oksalla lauloi.
Oli linnun nimi
Elisa peippo.
Ei ole sen laulu heikko.

Niin Vieteriukko ja Vieteriakka
ne lakkasivat murjottamasta,
ja riitä päättyi
sulaan sopuun,
ei loppunut leikki suukopuun.

Ja taivaalla aurinko
leikisti nauroi
kun punainen peippo lauloi!

Aili Nupponen, Lasten runot ja piirustukset.

8 kommenttia:

  1. Kyllä Venäjältä siis kauniitakin yksityispihoja löytyy, kun osuu oikeaan paikkaan. Käsitinkö oikein, että on kysymyksessä yksityisen ylläpitämä majoituspaikka?
    Joitakin erikoisia ratkaisuja julkisivussa kuitenkin on, näin meikäläisen silmällä katsottuna.
    --
    Kivet ovat ihania, minäkin alan olla sitä mieltä, että kivetkin kasvavat, ja viihtyvät, tai sitten eivät.
    Rakastan Helvi Juvosen KALLIOPOHJA nimistä runoa, sinäkin varmaan tunnet sen runon. Olen joskus tehnyt itsenäisyyspäiväksi ohjelman otsikoimalla sen runon viimeisten sanojen mukaan, "Pohjoisen taivaan alla". Kovasti siitä yleisökin kiitti. Ohjelma loppui juuri Juvosen runoon, jonka jälkeen soi Finlandia.
    Oli mahdottoman juhlallista.
    ---
    Mitenkäs minä nyt itsenäisyysohjelmaan päädyin Venäjän Puikkolasta??? Kaikkea sitä sattuu.
    ---
    Hyvä, että vieteriakka ja -ukko tekivät sovinnon, kunpa aina kaikki akat ja ukot eläisivät sovussa lastensa iloksi.
    ---
    Iloa syksyyn!

    VastaaPoista
  2. Moi Eila!

    Tietääkseni tämä on yksityispiha. Nykyään Venäjällä on paljon yksityisyrittäjiä, ennen ne olivat vain harmaan talouden puolella.

    On sanottava, että tämä piha on harvinainen poikkeus täällä rajaseudulla.
    Mutta kiva kun on poikkeuksia, ne vahvistavat säännön---.
    ---------
    Kivet ovat nähneet ja näkevät elämää paljon enemmän kuin me ihmiset. Onkohan kivelläkin sielu? Voisin ainakin olettaa niin.

    Kalliopohjaan olen tutustunut Helvi Juvosen koottujen runojen kautta, mutta en osaa muista sitä ulkoa. Itselläni on vain yksi kokoelma, postuumisti ilmestynyt Sanan tuoja (1959), jonka ostin antikvariaatista. Uusia painoksia ei näistä Juvosen runoista taideta enää ottaa.

    Minusta mahtavin Juvosen runo oli Kuningas kultatakki, jossa on paljon pohtimista ja filosofiaa.

    Juvonen on myös kääntänyt runoja usealta eri kieleltä ja runoilijalta, ne on pantu Sanan tuoja-kokoelman loppuun.

    Hienoa että sinä Eila teet noita runo-ohjelmia ja matineoita! Olet todellinen taiteilija<3

    Iloa elämään vaikka syän märkänis;)

    Kiitos kommentistasi Eila ja hyvää loppuviikkoa sinulle:D

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen2. syyskuuta 2010 klo 17.08

    Kummallisia kiviä, totisesti! Kun noita laittaisi sopivasti esille eikä pitäisi tuommoisessa kasassa, olisi luonnon taidenäyttely valmis.

    VastaaPoista
  4. Peikkoa rupesi kiinnostamaan se lihansa hylännyt vieteriakka. Onkohan siitä kuvaa?

    VastaaPoista
  5. Miten olikin taas upea
    lasten runo!
    Kyllä veti koko naaman
    hymyyn!

    Oli mukava
    jäädä miettimmään
    vieteriakan ja ukon
    hyvää tuulta!

    VastaaPoista
  6. Hymyilevä!

    Kyllä niistä kivistä oli paljonkin rakenneltu, ja toisia oli näytillä jopa yksittäinkin. Ehkäpä taiteilija suunnittelee vielä niistä jotakin muuta. Tosin piha-alue on sangen rajoitettu, ja kiviä on paljon, ihan liikaa. Pienempikin kivimäärä tekisi kyllä vaikutuksen oikealla sommittelulla.

    Tämä henkilö kokee kivet näin, ja jokainen meistä haluaisi tehdä itselleen mieleisellä tavalla ;)

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä<3

    VastaaPoista
  7. Peikko!

    Runo on syntynyt lapsen piirustuksesta. Kuva on, mutta sen voisi ehkä julkaista kuvan käsittelyn jälkeen; seurailehan tilannetta.

    Kiitos kommentista Peikko ja hyvää viikonloppua sinulle;D

    VastaaPoista
  8. Hei Herne!

    Kiva kun tykkäsit runosta.
    Minusta lasten runojen tulee olla iloisia ja tuottaa lukijoille lämmin ja hauska lukukokemus.

    Olen oikein hyvilläni, että sinä, Herne, koit runon samalla tavalla.

    Kiitos kommentistasi ja oikein hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥