Google+ Followers

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Juhlahetki Ruskealassa

Suomalaisten hautakivet on Ruskealan hautuumaalla koottu tällaisiksi kivikarheiksi.
Elämä

Kerran tulee juhlahetki,
jona ei ole ketään jakajaa
viipyvälle, viileälle sinelle
 taivas nousee
kuin maljan laita
jokaisessa ikkunaruudussa
vaihtuvat kasvot.

Helvi Juvonen

Suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Ruskealan hautausmaalla 2010.
Kävimme elokuussa Venäjällä Ruskealan kirkossa käydessämme myös Ruskealan hautausmaalla. Sillä reissulla kuvasin  sekä suomalaisten että nykyvenäläisiä hautamuistomerkkejä ja hautoja. Suomalaiset miehet ovat käyneet raivaamassa talkoilla hautausmaata, johon tehtävään myös aina avulias mieheni lupautui. Kalevi Keinosen sydäntä lähellä on erityisesti tämä vainajien lepopaikka, jolla myös hänen sukulaisiaan lepää.

Venäläisillä tämä hautuumaa on ahkerassa käytössä, tuoreita hautoja oli paljon. Hyvin nuorena kuolleita oli myös paljon; tiedämme että venäläisten miesten keski-ikä on alhainen. Venäläisten haudat ovat aidattuja siniseksi maalatuilla rauta-aidoilla ortodoksiseen tapaan, vainajan valokuva löytyy yleensä vainajan hautamuistomerkistä, ja siellä harrastetaan runsaasti tekokukkia, jotka kukkivat vuodesta toiseen. Ortodoksiristit ovat palanneet myös hautausmaille, välillä ne olivat kadoksissa vuosikymmeniä. Yleensä haudan läheltä löytyy myös muistelupenkki, jolla istuen voi muistella rakasta omaistaan. Jossakin saattaa tavata myös ruoka-astian, joka liittyy tapaan tuoda ruokaa hautausmaalle.
Kirjoitin Ruskealan kirkosta ja hautausmaasta 18. elokuuta 2010, ja kirjoitus löytyy siis elokuulta.

Venäläinen hauta Ruskealan hautuumaalla kesällä 2010.

Kahdesti ennen kuolemaa 
jo kuolin, odotan
nyt, tarjoaako ikuisuus
kolmannen sattuman

niin toivottoman ymmärtää
kuin ero. Siinä on
tietomme taivaasta. On muu
helvetti tarpeeton.

Emily Dickinson (suomentanut Helvi Juvonen)
***
Kahden päivän aikana saimme miniän kanssa runo-kuvakirjan tarkistuksia varten valmiiksi. Olen lukenut ja tehnyt siihen vielä joitakin pienehköjä muutoksia ja lisäyksiä. Siihen tulee 48 A4 kokoista  monivärikuvasivua. Myyntiä varten ei kannata ottaa, mutta Herneelle lupasin... Neljä vuotta olen koonnut tätä, ja varmaan ainakin toiset neljä vuotta kokoan seuraavaa, mihin Paukkukin saa omat kuvansa ja runonsa. Kiva kun mummolla on jotakin suunnittelemista...
Oikein mukavaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

20 kommenttia:

  1. Komeita muistomerkkejä ja runo on osuva!
    Kiitos kommentista blogissani ja toivon ihanaa leppoisaa iltaa ♥

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen6. lokakuuta 2010 klo 19.29

    Hautausmaat ovat mielenkiintoisia. Paljon kertovat kävijälle nuo Venäjän hautausmaat! Meilläkin voisi hautausmaille asetella muistelupenkkejä, vai mahtaako niitä ollakin, en vain ole nähnyt.

    Upea idea se runokuvakirja lapsenlapsille!

    VastaaPoista
  3. Ah!, jumalaista Dickinsonia. Mikä tyylitaju sinulla, Aili! Sain kaukaiselta Kanadan sukulaiselta The Complete Poems Of Emily Dickinson. Niistä on vain murto-osa suomenenttu. Otan joskus viikon retriitin ja keskityn vain Emilyyn ja muinaisenglantiin. Tosi haastavaa, mutta myös antoisaa.

    VastaaPoista
  4. Olen käynyt itsekin joillain hautausmailla Venäjällä. Tuo kuvauksesi sopii niihin kaikkiin. Suurin yllätys oli Salmin hautuumaan Aunuksen retkikunnan kaatuneiden hautojen ja heidän muistomerkkinsä hyvä kunto.

    Tuleeko runokirjasi myyntiin?

    VastaaPoista
  5. Seijastiina!

    Muistomerkit ja hautakivet ovat puhuttelevia ja koskettavia, kertovathan ne menneen ajan ihmisistä.

    Kiitos itsellesi Seijastiina ja hyvää loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  6. Hei Hymyilevä Tuula!

    Jossakin päin olen muutaman penkin nähnyt, mutta jokaisella sukuhaudalla ei meillä sellaista penkkiä ole. Sellainen ei meillä ole kuulunut luterilaisiin tapoihin. Muistelupenkki sukuhaudalla sopii hautausmaille. Varsinkin vanhemmat ihmiset olisivat kiitollisia siitä.

    Oikein ihanaa se runokuvakirjan teko. Arvelimme panna kirjalle nimeksi Mummo ja muusat. Näin jää jälkikasvulle ehkä hauska ja mieluinen muisto lapsuudesta ja mummosta.

    Kiitos kommentistasi Tuula, ja oikein hyvää loppuviikkoa<3

    VastaaPoista
  7. Moi Leena!

    Helvi Juvosen runoja on julkaistu postuumisti kokoelmassa Sanan tuoja (1959). Teoksen ovat toimittaneet Sirkka Meriluoto ja Mirjam Polkunen. Helvi on kirjoittanut kokoelmassa olevat runot vähän ennen kuolemaansa, teoksen lopussa on Helvin tekemiä runosuomennoksia usealta eri runoilijalta.

    Mainiota, osaat siis muinaisenglantia!
    Mikäpä hienompaa kuin suomentaa nämä hienot Dickensonin runot meille vähemmän kielitaitoisille, runoista innostuneille ihmisille<3

    Kiitos kommentistasi Leena, ja oikein hienoa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Moi Isopeikko!

    Niitä aitoja olen minäkin ihmetellyt. Entisaikaan myös meidän hautuumaillamme aidattiin etenkin sukuhautuja. Hautoja kiersivät sementtitolpat ja niissä roikkuivat rautaketjut. Ei näyttänyt kauniilta.

    Saattaa olla, että näillä aidoilla halutaan korostaa yksityisyyttä.

    Kiitos kommentistasi Peikko<3

    VastaaPoista
  9. Moi Matti!

    Hyväkuntoinen ja varmaan jälkeen päin laitettu oli Ruskealassa tämä muistokivi. Varsinaiset sankarihaudat ovat (luullakseni) hävinneet ja/tai ne paikat on käytetty uudelleen kuten muutkin suomalaisten hautapaikat.

    Ehkäpä se Salmin hautuumaan Aunuksen retkikunnan hautuumaa on kunnostettu jälkikäteen; mene tiedä. Vaikea uskoa, että venäläiset olisivat sitä hoitaneet kaikki nämä vuodet; hyvä jos eivät ole sotkeneet/hävittäneet.
    --------
    Tulee niin tyyris kirja, että sitä tuskin monikaan ostaa. Ensi aluksi otan 15 kappaletta a 30e. Jos sattuu edullisia tarjouksia myöhemmin, voin tilata sitä lisää.

    Kiitos kommentistasi Matti ja hyvää loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  10. Kiitos samoin sinulle Aili!
    Tarkoitin tuolla salmin muistomerkillä lähinnä sitä ettei sitä oltu hävitetty. Se on näyttävän näköinen, kannattaa käydä katsomassa.

    VastaaPoista
  11. Matti!

    Melkoinen ihme se muistomerkin säilyminen, kun se on pystytetty jo ennen sotia ;-)

    En tiedä milloin haen viisumia Venäjälle, tuntuu siltä ettei ole mitään tarvetta, mutta voihan se tarve tulla hyvin äkkiä.

    VastaaPoista
  12. Lämpimät onnittelut runokirjan valmistumisesta sinulle.
    ---
    Taas täältä löytyi kerrassaan hienot runovalinnat.
    Sekä Helvi Juvosen oma teksti että hänen suomentamansa Emily Dickinson ovat omaa jäljittelemätöntä luokkaansa.
    ---
    Nuo muistelupenkit ovat jotenkin ihania haudoilla. Voi istahtaa miettimään pois muuttanutta, ja tutkistella mielessään elämän syvimpiä kysymyksiä kaikessa rauhassa. Viettää rauhassa omaa pikku retriittiänsä.
    ---
    Kirkasta syksyä sinulle ahkera Aili-mummo!

    VastaaPoista
  13. Hei Eila!

    Kiitokset onnitteluista, onea tarvitaan joka päivä elämässä.
    ----
    Olen yrittänyt pitää runovalinnat laaja-alaisina siten, että kirjoittajia on monia eri henkilöitä, ja tietysti sanat mahdollisimman hyvin sattuvia. Mutta ainahan niin ei ole!

    Hienoja runoja on itselläsikin. Luen niitä aina suurella mielenkiinnolla. Ja muutenkin blogisi on mainio, suorastaan erinomainen murteineen<3
    ------
    On meidänkin hautausmaalla ainakin yksi muistelupenkki, se on muualla olevien vainajien muistelupaikan vieressä. Mutta varmaan niitä voisi olla enemmänkin. Hiljentyminen näiden iäisyyskysymysten äärelle ei ole koskaan pahasta<3

    Kiitos kommentistasi Eila, ja oikein hyvää loppusyksyä ja viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  14. ...tai jos niillä halutaan pitää vainajat omalla paikallaan?

    VastaaPoista
  15. joo, olen nähnyt noita venäläisiä hautoja, joita koristellaan.

    VastaaPoista
  16. Hei Peikko!

    Saattaahan se niin olla, kuka tietää ;-?

    Eikö varmempaa olisi panna haudan päälle suuri kivi, jotta vainaja ei poistuisi lepopaikastaan?

    VastaaPoista
  17. Hei Hannele!

    Nämä muovikukkakoristelut tekevät suomalaiseen aika oudon vaikutuksen, meillä on totuttu eläviin kukkiin eikä noihin prameiluihin. Minusta yksinkertainen ja hyvällä maulla tehty on kaunista<3

    Hyvää sunnuntaipäivää sinulle Hannele3<

    VastaaPoista
  18. Hei vain tännekkin Aili -mummolle.
    Kiitos tunnstuksesta !
    Olen maannut sairaalassa, sekin kuuluu elämään, olen sairastanut tuon s- alkavan taudin, ja siihen saamani hoidot ovat vaurioittaneet myös kudoksiani, joten taistelua, sitä elämä on :o) Mutta nyt taas olen jaloillani tai tietty tässä pepullani :o)
    Ihania syyspäiviä sinulle ja läheisillesi.


    AJATUKSENI elämästä :o)

    Joskus on paljon sokaisevaa valoa,
    ihan hukkumista valoon,
    niinpä uskon on varjotonta valoa,
    loputonta valoa,
    vain valoa,
    aivan laulan ja riemuitsen valosta.

    Joskus purjehtivat taivaalle pilvet
    ja pilvien alla on VARJOT,
    tai aurinko painuu alas
    ja pienimmänkin nyppylän taakse kasvaa
    ylipitkä varjo.

    VastaaPoista
  19. Tervehdys Vaarinkukka!

    Elämä on asettanut vakavan koettelemuksen sinulle, mutta toivon sinulle paljon taistelu- ja voitontahtoa<3

    Elämä on tässä ja nyt, huomiseksi sitä ei kannata siirtää...En tosiaan tiennyt, että sinulla on olleet niin vaikeat ajat. Toivon ja rukoilen, että sinä, Vaarinkukka, selviät, ja elät elämääsi sisältä päin uudistuneena vaarisi kanssa<3

    Mahdottoman upea runo, jonka olet kirjoittanut! Kiitos siitä ja oikein hyvää jatkoa sinulle, Vaarinkukka<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥