Google+ Followers

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Metsän musikaali ruskavaateissansa



Sumu repesi kuin harsokangas,
valon heitin liikkui, 
silmät söivät punaa, vihreätä, okraa.
Metsä ruskavaatteissansa 
ylväänä kuin mustalaisruhtinatar 
lehdillä sumun pisarat.
Syksyn valo, 
pehmyt linnunmaito, 
verhotumpi kuin kevään. 

Helena Anhava

Ulkoilin kameran kanssa lähiympäristössä, ja sain palkkioksi 10 kuvaa. Oheisena muutamia teille tuliaisiksi. Talon tiellä oli myös jonkun metsäneläimen jätöksiä, mustia kakkakikkareita kaikkiaan seitsemän kappaletta, marjoja ei näkynyt. Mutta eihän metsässä marjoja olekaan, siksi karhutkin tunkevat pihoihin syömään omenoita---.

Alkaa olla aika siirrellä veneitä talviteloille; mies meni veljensä mökille avustamaan  tässä puuhassa. Meidän vene on vielä Särkijärvellä, missä se on ollut tämän kesän ajan, naapurin iloksi. Järvellä sattui kesällä melkoinen juttu, mutta siitä on kielletty puhumasta, ja uhkailtu jopa virkavaltaa. Joten ei siis puhuta, mutta merkitään johonkin muistiin---.




Viikko sitten kävimme Eläkeliittolaisten kanssa teatterissa katsomassa Cabaret-musikaalia. Näytelmä on kirjoitettu Christopher Isherwoodin novellin pohjalta, josta John van Druten muokkasi näytelmän "I am a Camera". Näytelmä-musikaalissa kuvataan 1930-luvun Berliiniä ennen sotia ja kolmannen valtakunnan ja natsien valtaannousua. Musikaalin seremoniamestari juontaa tapahtumat melodramaattisesti yleisölle. Vähä vähältä teeskennelty ilo muuttuu painajaiseksi, joka päättyy juutalaisten vainoihin. Musikaalin kuvaaminen oli kielletty. Järkytys oli, että näytelmän lopussa myös seremoniamestari pantiin juutalaisena junaan, takin selässä oli keltainen tähti---.

Joensuun kaupunginteatterissa väki on vaihtunut ja nuorentunut radikaalisti. Näyttelijä toisensa jälkeen siirtyy eläkkeelle nauttimaan ansaituista vapaavuosista. Anneli Sauli muutti asumaan Helsinkiin, kun lähti eläkkeelle, ja olemme saneet ihailla häntä monta kertaa sarjaelokuvissa Hovimäki ja Käenpesä.



Tämä kuva on kuvattu tänään meidän pihaltamme auringon paistaessa. Kaikki värit kirkastuvat huikaiseviksi, mutta kun aurinkoa ei näy, ovat värit paljon vaatimattomammat. 

Yläkuvassa on naapurin entinen sauna, siinä ei ole kylvetty pitkään aikaan. Muistan ajan nuoruudestani, kun paikalla sijaitsi maakuoppasauna (siis sauna joka oli kaivettu maahan ja sisustettu pyöreillä ohuilla puilla). Pienen saunan nurkassa oli rauniokiuas, kuten savusaunoissa entisaikaan oli. Talossa asuivat silloin Matti ja Juulia Simonen perheineen, heillä oli muistaakseni viisi poikaa. Sitten syntyi yksi tyttö, joka kuoli heti synnyttyään. Jotenkin tämä lapsivainaja liittyy muistikuvissani siihen maasaunaan; se kuollut vauva oli syntynyt siellä saunassa. Perhe muutti pois siltä paikalta v. 1953 ja siirtyi Murtoin kylälle Tohmajärvelle asumaan. Simolan torpasta kirjoitin erään kirjoituksen 2008.

Tatteja on saatu runsaasti, mutta ei suolarouskuja. Toivottavasti niitä saadaan lisää ennen talvea---.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille toivoo Aili-mummo!

12 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat ja runo Anhavan kauneimpia, joitakuita minäkin joskus lainaan.
    Meillä myös taitaa päästä veneet talviteloilleen :)
    Mielenkiintoinen tarina kuvien kera!
    Mukavaa sunnuntaita ♥

    VastaaPoista
  2. Seijastiina!

    Tällaista meillä täällä Tikkalan korvessa on, hiljaisia kyläteitä, jota ruskainen luonto kaunistaa.

    Minä lainaan milloin kenenkin runoja, tai sitten panen omiani. Olen kirjoittanut valitettavan vähän syksyisestä luonnosta, asia sietäisi korjata; ruska on pian ohi. Moneen vuoteen meillä ei ole ollutkaan kunnon syysruskaa, joten tämän syksyinen väriloisto on suorastaan mykistävä.

    Kiitos kommentista ja kehuista Seijastiina. Oikein hyvää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Ihan kuin peikko olisi joutunut eksyksiin...? höh

    VastaaPoista
  4. Moi Peikko!

    Tarkoitatko toista kommenttiasi? Poistin jo linkin ennen kuin sain sinun kommentisi, olen pahoillani siitä---.

    Et varmaankaan ole yhtä pihalla kuin minä aina kun luen uusia kirjoituksiasi.
    Mutta ulkonahan me molemmat ollaan ja luultavasti eksyksissä. Mutta näin kotimaastossa se ei ole vaarallista, vai mitä Peikko?

    Kiitos kommentistasi ja hyvää viikon alkua sinne Peikkometsään <3

    VastaaPoista
  5. Hymyilevä eläkeläinen4. lokakuuta 2010 klo 13.09

    Teatterielämyksesi pani minutkin ajattelemaan: samat julmuudet ja tyhmyydet toistuvat maailmassa,ihminen ei muista omaa nuoruuttaan tai omia virheitään. Juutalaisvainotkin ovat nyt kääntyneet päälaelleen, kun juutalaiset tekevät palestiinalaisille samoja julmuuksia, mitä itse joutuivat kärsimään natsi-Saksassa.

    Syksy tulee tännekin.

    VastaaPoista
  6. Hei Hymyilevä!

    Ihan samaa minäkin olen ihmetellyt: Miten juutalaiset nyt kostavat muille kansoille kokemansa vääryydet, vaikka nämä eivät ole heidän vääryyksiinsä edes syypäitä. Vai onko tuo kaikki sotiminen ja siviilien tuhoaminen kostoa?

    Eivät ihmiset opi mitään kokemuksistaan eikä se ole jalostanut heidän persoonaansa, vaan tappaminen ja tuhoaminen on yhtä julmaa, ellei julmempaa kuin entisaikaan. Nyt on käytettävissä kaikenmaailman tuhoaseet ja taisteluvälineet entistä kehittyneempinä versioina.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä Tuula ja oikein hyvää viikon alkua sinulle <3

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana tuo valo syyskuvissasi.
    ---
    Ikinä en ole nähnyt maakuoppasaunaa muualla kuin kirjoissa. Jännittävää, että lapsuuden muistot kytkeytyvät jotenkin toinen toiseensa, niinkuin sinulla tämän pienen tytön kuolema maasaunaan.
    ---
    Hyvin osuvat Anhavan säkeet ottamiisi kuviin, ja hauskasti olet otsikoinut tämän postauksesi. Kuvat ovat säveleitä täynnä.
    :))

    VastaaPoista
  8. Moi Eila!

    Tuo valo kirkastaa koko metsän, totta!
    Kyllä sinä valokuvaajana olet sen huomannut itse kuvatessasi kohteitasi.
    ------
    Kuvat herättävät paljon ajatuksia ja muistoja, ihan lapsuudesta asti. Sillä tavalla on helppo matkustaa menneisyyteen. Olen lähes koko ikäni asunut tällä paikkakunnalla, joten minulla on paljon muistoja, joihin voi palata.
    ------
    Musiikki on erilainen maailma, ja koskettaa meitä syvältä. Varsinkin keväällä sen huomaa, että metsä on täynnänsä musiikkia, kun muuttolinnut ovat palanneet<3

    Kiitos kommentistasi Eila, ja oikein hyvää jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Aili, miten lumoavaa Anhava onkaan! Olin aivan hänet unhoittanut.

    (Mun sähköposti on kuumana, kun naiset kehuvat sun kommenttiasi Marilyniin!)

    VastaaPoista
  10. Hei Leena!

    Hieno runo Anhavalta, mutta hänhän onkin niitä parhaimpia; hienoja runoja olet kirjoittanut sinäkin<3

    Saitko kirjan valmiiksi, vai oliko se jotakin muuta, vähän salaperäistä juttua?

    Lukaisin äsken kommenttejasi. Oikein kiva, jos sinä ja jotkut muutkin pitivät Marilynin puolustuspuheesta.

    Onkohan niin, että monet naiset ovat hyvinkin kateellisia Marilynille, jos tämä mollaus johtuu siitä?

    Kiitos kommentistasi Leena ja kaikkea hyvää sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥