Google+ Followers

torstai 16. joulukuuta 2010

Matkalla Goassa 2.

Aili-mummo temppelin kaivolla kukkaseppele kaulassa 1992.
Brueghel piti pullukoista/ keinuvalanteisista pakaraposkista/
melonirinnoista/ reisistä jotka uivat/ kuin kaksi venettä/
Tizian lempeästi peitti/ punaiseen hehkuun//
silkkisen ihon pyöreissä käsivarsissa/ verhosi kultaan ja purppuraan/
runsaan kuningattarensa//
Renoir, tirkistelijä/ solutti avaimenreiän sinne/
missä talon rehevä palvelijatar/ peseytyi porsliinivadissa/
ja tarjosi katsojalle/ kaartuvat pakaransa// Eila Jaatinen
***
Jatkan tarinaa okralaisten matkasta Goaan keväällä 1992. Löysin Helena Niemisen kirjoituksen tältä matkaltamme, jossa on asiatietoja maasta ja paikkakunnasta. Ruoka ja yhdessä syödyt illalliset jäivät minulle lähtemättömästi mieleen. Ne olivat mukavia tapahtumia, ja monesti päivän merkittävin juttu. Vietettiinpä siellä muutamat synttäritkin postuumisti, ei tosin minun, mutta nekin siellä olisi voinut viettää. Intialainen ruoka on tulisesti maustettua, mutta siihenkin tottuu, oppii jopa pitämään siitä. Tosin jotkut saivat itselleen vatsataudin, mutta onnekseni olen välttynyt niiltä.

Viitenä peräkkäisenä iltana kävimme pakistanilaisen mattokauppiaan luona syömässä, viisi naista osti häneltä itselleen aidon maton. Kauppias oli  muslimi, ja parhaillaan oli ramadan menossa, joten ruoka tarjottiin vasta auringonlaskun jälkeen. Ilta illalta ruoka muuttui aina vain huonommaksi. Yrittipä kauppias ottaa itselleen pantiksi yhdeltä matkalaiselta rahaakin, ja ottikin. Nostin asiasta niin kovan metelin - englanniksi tietenkin - että muutaman illan perästä kauppias palautti huonetoverilleni rahat takaisin. Maksoimme tietysti Visalla ostoksemme. Lisäksi meille sanottiin, että meidän on tuotava joku paketti Suomeen kauppiaan "vaimolle", mutta siihen halpaan emme menneet. Tiedä mitä hämäräperäistä meidän olisi pitänyt kuljettaa, vaikkapa huumeita.

Retkeilimme taksilla Vanhassa Goassa, Pondassa  ja Anjunan markkinoilla, joista kerroin viimeksi; huonetoverini ja minä kävimme risteilyllä Madovi-joella sekä kiertelimme Etelä-Goan kyliä ja kaupunkeja. Pari kertaa kävimme Panjimissa, jossa huomasin, että markkinoilta ostamani shortsit olivat takapuolelta revenneet jo ensimmäisellä reissulla. Arvaa sen, miten kaupungilla kävellessä nolotti. Tällaista tavaraa myytiin meille turisteille "hyvin edulliseen hintaan". Olin iloinen siitä, että ostin vain nuo yhdet housut, enempää halpaan en langennut. Eräs rouva osti tuota "halpaa halpaa halpaa" matkalaukuittain kotiin tuomisiksi!!!

Intia on mielenkiintoinen paikka länsimaiselle ihmiselle. Myyjät ja rihkamakauppiaat puhuivat välttävää englantia, joten kommunikointi sujui, ja loput puhuttiin elekielellä.
Myyjät olivat suorastaan agressiivisia uimarannoilla ja  käymillämme markkinoilla. Tästä syystä lopetin merenrannalla uimisen, kauppiailta ei saanut hetkenkään sielunrauhaa: kun yksi lähti, sijaan oli tulossa jo monta uutta. Vuorotellen tietenkin.
Mutta silti, kiva oli käydä, vaikka kotiintulo oli vielä mieleenpainuvampi---.

Hotellimme Santa Maria.
Oikein hyvää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

8 kommenttia:

  1. Mukava matkakertomus taas, taitaisin tykätä Intiasta ,minä pidän tulisista ruuistakin ja kaikesta mitä juuri nyt näin kuvissasi ♥
    Toisaalta en sais syödä kovin tulista, mutta jos joskus ;D

    Lämmintäkin on piisannut näemmä, ainahan siellä!
    Kyllä olis multa hermot mennyt jos ei olis saanut rauhassa hetkeä olla merenrannalla, lempipaikassa.
    Oliko merestä kuvia,Aili-mummo rakastan merta ♥

    Kotiin on aina hyvä palata, vaikka reissu oliskin mukava ♥♥

    Leppoisaa viikonloppua ja kiitos kommenteista blogissani.

    VastaaPoista
  2. Moi Seijastiina!

    Intia on tosiaan kuuma ja tulinen maa, monella tapaa. Se tulisesti maustettu ruoka vaatii tottumista, mutta eihän se kaikille sovi terveydellisesti.

    On minulla merenrantakuvia, mutta en ole vielä niitä skannannut. Niiden sävy oli aika harmaa, mikä on sinun mielivärisi. Kun jatkan kuvankäsittelyharjoituksia, skannaan muutamia kuvia iloksesi.

    Minun kotiinpaluuni tältä matkalta oli hyvin dramaattinen: vanhin poikani oli kuollut. Olen siitä jossain yhteydessä kirjoittanutkin blogissani; ehkä se löytyy jollain hakusanalla---.

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle Seijastiina ja kiitoksia kommentistasi<3

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen17. joulukuuta 2010 klo 17.06

    Siinäpä oikein malliesimerkki rajusta markkinataloudesta: rahat pois ja muulla ei väliä!

    Ihmeitä Intia oli täynnä, hieno matka!

    VastaaPoista
  4. Hei Hymyilevä!

    Tarkoitat varmaan sitä rahojen "takavarikointia" yhdeltä matkalaiselta?
    Minustakin tämä juttu oli härski homma, enkä ole muualla törmännyt sellaiseen. Myös kaikki kaupustelijat olivat mielestäni yhtä härskejä, kun eivät antaneet hetken lepoa ja rauhaa, vaan olivat aina myymässä tavaroitaan ;-(

    Sanoit ihan oikein: "Ihmeitä oli Intia täynnä, hieno matka!" Yhdyn kommenttiisi.

    Kiitos Tuula kommentistasi ja rauhaisaa joulunaikaa sinulle<3

    VastaaPoista
  5. Mahtavan mielenkiintoinen matka ja hienoja kuvia.Minäkin pidän intialaisesta ruuasta,ja sen mausteista, Olipa siinä mattokauppias ,kun ruoka huononi ilta illalta;D ja onneksi ette suostuneet sitä pakettia ottamaan "vaimolle"..Mukavaa joulun odotusta Aili.

    VastaaPoista
  6. Siällä on paistanut aurinko, ihan selvästi ja tua runo on itsenäänkin jo rehevä aistillinen :) Mukavaa.

    VastaaPoista
  7. Moi Yaelian!

    Todella mielenkiintoista tämä kauppiaitten turisteihin suhtautuminen, vaikka intialaiset ovat muuten ystävällisiä. Mattokauppias oli pakistanilainen ;-?

    Oikein mielenkiintoista on lukea sinun blogiasi, vaikka hyvin harvoin olen kommentoinut. Erilaiset kansat ja niiden kulttuurit on suosikkilukemistani ja -ohjelmistoani.

    Kiitokset kommentistasi Yaelian, ja lämmintä joulun odotusta sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Moikka Isopeikko!

    Ajattelinkin että tämä Eila Jaatisen runo saattaisi sopia tarinaan Intiasta; siellähän usein pyhäköt koristellaan aistillisella taiteella ulkoapäinkin.

    Aurinkoa oli joka päivä, sadekausi tulee vasta myöhemmin kuuman kauden perästä. Ilman kosteus teki elämän raskaaksi, olo oli kuin saunassa kaksi viikkoa yhteen pötkyyn ;O

    Kiitos kommentistasi Isopeikko ja mielenkiintoisia tarinoita sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥