Google+ Followers

tiistai 14. joulukuuta 2010

Teoksia ITE-taiteesta ja taiteilijoista

Veli Granö: Veijo Rönkkösen todellinen elämä. Maahenki 2007.

ITE- taiteiljoita Vaaroilla. Nykykansantaiteen vuosikirja 8.
Viime kesänä pidettiin taidenäyttely Ilomantsissa Runonlaulajan pirtillä pohjoiskarjalaisista ITE-taiteilijoista, mutta valitettavasti näyttely meni ohi minulla, vaikka tiesin sen ajankohdan ja aioin siellä käydäkin. Olisin saanut paljon hienoja kuvia näistä kansantaiteilijoiden töistä. Mutta virheen voi vielä korjata, tilasin Maahenki-kustantamosta kirjan, joka on tehty juuri tämän näyttelyn taiteilijoista, teos on isokokoinen, moniväripainatuksella tehty, ja siinä on 124 kuva- ja tekstisivua. Komea kirja kaiken kaikkiaan, valitettavasti pehmytkantinen. Hinta on mielestäni kohtuullinen, 30 euroa. 
Tilasin kirjan 8.12. ja sain sen jo eilen postin kotiin tuomana yhdessä Veijo Rönkkösestä tehdyn kirjan kanssa. Huomiotani kiinnitti se, että kirjassa on alkuperältään kolme oman kylän taiteilijaa, jotka ovat ovat päässet tähän teokseen. Onkamossa syntynyt ja kasvanut Teuvo Tuukki on yksi lahjakkaimpia teoksen taitajia. Elämäntyönsä hän teki Ilomantsissa rajamiehenä, ja on jäänyt sinne myös asumaan. Tikkalassa syntynyt ja kasvanut Seppo Tahvanainen, nykyinen joensuulainen, muistaakseni entinen katsastusmies, on toinen oman paikkakunnan mies, ja kolmas on onkamolainen Teuvo Pakarinen, jonka moottorisahaveistoksia meillä on myös omassa pihassamme. Myös Tahvanainen tekee työnsä moottorisahalla Pakarisen tavoin. Teuvo Tuukki on hyvin monipuolinen kansantaiteilija, "hän tekee veistoksia puusta, lumesta, kivestä, betonista ja vaikkapa styroksista. Myös öljyvärimaalaus on mieluisaa puuhaa.---.Tuukin julkisia teoksia löytyy  useista paikoista: Ilomantsin Osuuspankin edustalta ja virastotalolta, Joensuun lentoasemalta, Pohjois-Karjalan rajavartioston esikunta-alueen ja rajajääkärikomppanian portilta Onttolasta sekä Imatran rajamuseosta".

Esittelin teille jo pari vuotta sitten valokuvaaja Veli Granön teoksen Veijo Rönkkösen todellisesta elämästä, lainasin tuolloin teoksen kirjastosta. Halusin sen kuitenkin ikiomaksi ja tilasin teoksen omaan kirjastooni, olihan hintakin ihan kohtuullinen, 35 euroa. Teos on upeasti värikuvitettu ja englanniksi ja suomeksi tekstitetty, joten sopii hyvin myös lahjakirjaksi. Kannet ovat kovat ja hienot, sivuja on 170, sivukoko suurempi kuin A4.

Näin on mummon joululahjat ostettu. Eilen piipahdin apteekilla, ja sekin reissu tuli kalliiksi, toistasataa euroa kotvan matkaa. Monia lääkkeitä Kela ei korvaa sentilläkään, mutta silti ne on ostettava. Jalkahoitoihin ei kunta myöskään osallistu, joten on kaivettava omaa kuvetta. Kaivolla kävimme ostamassa munia ja tuoretta ruisleipää, ja joimme toiset päiväkahvit. Entinen karja-auton kuljettaja-omistaja jutteli kanssamme ikivanhoista, jo kuusikymmentäluvun lopulla tapahtuneista asioista. Tuntuu siltä, että aika on mennyt lentämällä, etenkin viimeiset 60 vuotta. Mutta asialle ei mahda mitään, vai tarvitsisiko?

Oikein hyvää tiistai-iltaa teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

10 kommenttia:

  1. En tiedä muusta, mutta kyllä se aika menee minullakin nopsaan, vaikka ole tuota 60 vuotta vielä elänyt, vasta äskenhän olin nuori??
    Mutta ei sille mitään mahda, oikeestaan ootan eläke ikää :)

    Hyvää tiistai iltaa Aili-mummo ♥

    VastaaPoista
  2. Moi Seijastiina!

    Minulla on mittarissa jo kohta 70v. mutta ne ensimmäiset vuodet menivät niin verkkaan, etten ajankulua paljon huomannut.

    Niin - juuri äskenhän me olimme nuoria, mutta minne se aika on kadonnut, sitä sopii vain ihmetellä.

    Ei sitä eläkeikää tarvitse pelätä, mutta tuntuu siltä, ettei ihminen joka on eläkkeellä, ole enää yhtä arvokas kuin työikäinen henkilö. Sitä ainakin minä ajattelin ollessani nelikymppinen, ja saman olen huomannut nyt myöhemmin. Me vanhat olemme vain painolastina yhteiskunnalle ;-?

    Kiitos kommentistasi ja oikein mukavaa tiistai-iltaa sinulle Seijastiina<3

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen15. joulukuuta 2010 klo 10.50

    Ihanaa Ite-taidetta! Täytyy tilata hetimiten!

    Ei me eläkeläiset minään painolastina olla - tai tietysti jos katsoo lahjomatonta vaakaa!

    Tuommoinen viiskymppinen on yhtä ryppyisen vanhahtava, vähän käpertynyt mutta silti eloisa kuin seitsemänkymppinenkin. Vanhuus on hienoa, se vapauttaa!

    VastaaPoista
  4. Hei Hymyilevä!

    Lahjakkaita ihmisiä löytyy kaikkialta, ei yksin kouluja käyneistä. Näihin kansantaiteen teoksiin ei tarvitse selityksiä mukaan, vaan kaikki selviää katsomisella ja joskus vähäisellä ajattelulla---.

    Kyllä mielestäni yhteiskunnan asenne on se, että vanhat ja työttömät ovat sitä turhaa painolastia, joita ilman olisi parempi olla. Mutta on silti tämä ajattelutapa väärin: jokainen joka elää tarpeeksi kauan, tulee vanhaksi vuorollaan. Ei pitäisi enää syyllistää niitä, jotka ovat oman osansa tehneet ja paljon enemmänkin.
    Sanon tällaista ajattelua tyhmyydeksi, ei osata antaa arvoa toisten elämäntyölle eikä kokemukselle.

    Joten olet oikeassa Tuula: vanhuus vapauttaa (tai ainakin sen pitäisi) työelämästä ellei muusta.

    Kiitos kommentistasi Hymyilevä ja oikein hyvää keskiviikkopäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  5. Siellä kannattaa oikein käydä, Rönkkösen patsaita katsomassa, paikan päällä.

    VastaaPoista
  6. Isopeikko!

    Olen minä käynytkin Parikkalan Koitsanlahdessa joku 10v. sitten. Muistelen että Rönkkösen kuoltua patsaspuisto olisi siirretty muualle. Saattaisi selvitä netistäkin tuo asia.

    Olihan se aika vaikuttava näky tuo muutama tuhat eri näköistä kuvapatsasta erilaisissa asennoissa. Musiikkia ja ääniä tulvi useista kaiuttimista yleisölle, mutta äänet olivat vaimeita, usein vain kuiskauksia.

    Veijo Rönkkönen oli lahjakas mies, joka toteutti itseään omalla erikoisella tavallaan.

    Kiitos kommentistasi Peikko<3

    VastaaPoista
  7. Hei Hannele!

    Kirjan kannessa oleva patsaspari on outokumpulaisen Martti Kontkasen tekemä. Hän on ammatiltaan entinen seppä, syntynyt 1927.

    Tällaisia patsaita on monet ITE-taiteilijat tehneet.

    Minusta tuntuu siltä, että nämä puuihmiset ovat jonkinlaista jatkumoa vaivaisukko perinteelle, joita entisaikaan pidettiin kirkon oven pielessä kerjäämässä "vaivaisille" rahaa.

    Kiitos kommentistasi Hannele ja oikein hyvää viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Hei! Eksyin netissä sivuillesi ja huomasin tietoja Teuvo Tuukista. Olen lehdistä seurannut hänen hienoja veistoksiaan.
    Teuvo on minulle serkku isäni puolelta eli isäni siskon poika. Me ei olla tavattu kuin ihan pikkuisina varmaan alle 10 vuotiaina.
    Yritin etsiä jotain yhteystietoja, mutta en onnistunut löytämään.

    Minä olen nykyisin nimeltäni Hilkka Kokko os. Tenhonen. Vanhempani olivat Annikki ja Santeri Tenhonen.
    Olisi mukavaa saada yhteys Teuvoon jos mahdollista kerro terveisiä ja laitan tähän sähköposti osoitteenikin.

    Minäkin harrasta maalausta ja olen pitänyt muutaman näyttelyn.

    Sähköp.os. on: hilkka.kokko@kolumbus.fi

    Terveisin Hilkka K.

    VastaaPoista
  9. Moi Anonyymi Hilkka!

    Etsin netistä Eniron kautta Teuvo Tuukin yhteystiedot, ja lähetin ne sinulle. Minulla ei ole TT:n sähköpostiosoitetta. Joten voit ottaa itse yhteyttä serkkuusi.

    Kiva että teillä molemmilla on taideharrastuksia, ja olet pitänyt näyttelyn. Taide on hieno ja antoisa harrastus, myös silloin, kun keräilee taidetta. Itse olen lähinnä sellainen, mutta kirjoittelen runoja ja sitten faktatietoa.

    Oikein hyvää jatkoa sinulle taiteesi poluilla. Terveisiä Teuvo Tuukille, vaikka en häntä tunnekaan---.

    Kiitos kommentistasi, ja oikein mukavaa pyhäiltaa sinulle:))

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥