Google+ Followers

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Tohmajärveläinen unikuva

Kuva Leo Karppanen.

Kaunei uni

Tulet risumetäst/ ja olet uuvuksis/ heität kamari sänkky/
seljälles ja sanot et/ kirjotan viäl/ elämästän kirja/
ja nimeks/ tule Unikuva/
ja mää tahron puhel/ sun kaik muistos hyväks/
naapur ei kaatan pihakoivu/ äit ei hukkun/
tähkä olivat ain painavi kämmenel/ mittän paha ei ikä ollu/
ja puhun ja puhun/ sunt takasi ettet ol koska/
mennykkä lähtenykkä/ olet siin/ tuvan pöyrä ääres/
leivot/ sun kätes o jauhois/ mää autan/
hajen hellan päält/ sulavoi.// Heli Laaksonen

Runoilija Heli Laaksonen on Luojan lahja meille raskasmielisille suomalaisille. Heli osaa kääntää surullisen ja ikävän asian positiiviseksi ja iloiseksi. Olihan tuossa runossa myös haikeutta, Heli käsittää että äiti ei tule takaisin - hän kohtaa äidin vain unissa.

Tällaista taitoa me tarvitsisimme jokainen, mutta se ei ole toki kaikille suotu. Pitää keskittyä myönteisiin ja iloisiin juttuihin, vaikka murheen musta taakka painaa mieltämme. Mutta aina sitä ei voi tehdä, vaikka kuinka yrittäisi.

***
Olen kahtena päivänä käynyt asioilla Kemiessä, jossa laajennetaan terveyskeskusta ja rakennetaan miljoonan maksavaa mahlahallia. Tuon viimeksi mainitun tarpeellisuutta uskallan epäillä. Työpaikkoja siitä ei tule: Miksi sen rakentamista ei jätetty yrittäjän huoleksi? Olisiko heillä ollut niin paljon luottoa, että pankki olisi lainannut miljoonan? - Enpä usko. Mahlaa saa keväällä koivuista parin viikon ajalta, ja koivuista tulee energiapuuta eli halkoja, sillä mahlan otto aiheuttaa puille värivirheen. Mahlan koe-erän hankintaan on ilmoittautunut parikymmentä metsänomistajaa. Ilma on sakeana kysymyksiä ja ihmettelyä. Ja sen miljoonan velan lainaa pankilta kunta eli veronmaksajat.
***
Tänään on Vapun aatto, ja kesän odotukset korkealla. Meille maalaisille Vappu on merkinnyt sitä, että isäntä tai joku muu menee perunakellariin valitsemaan siemenperunoita. Juhlat kuuluvat ylioppilaille ja työläisille. Me maajussit emme yleensä kuulu kumpaankaan porukkaan, joten tyydymme juhlimaan vain vappusiman ja munkkien merkeissä.

***
Pihansiivoukset ovat päässeet alkuun. Näyttää ihan siltä että se tulee tehdyksi entiseen tapaan, mutta nyt on mies ollut puuhassa mukana entistä enemmän. Näin me pärjäämme, toinen toistamme tukien.

Naapurit toimittaisivat kaloja vaikka kuinka paljon. Eilen toin miehen veljen porukan kaloja ison kulhollisen, jotka Eeva- käly oli jo perannut valmiiksi. Tänä aamuna soitti toinen naapuri, joka myös tarjosi kaloja, mutta meillä molemmilla oli menoa. Kyllä täällä maalla ollaan avuliaita ja mukavia, kaveria ei jätetä pulaan.

Jos haluatte Vappuhauskaa, lukekaahan Leena Lumen blogia, jossa on tosi hauskoja kirjoituksia. Uskoisin, että ainakin miesväki tykkää niistä.

Oikein hyvää ja mukavaa vapun aattoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Arkirakkaus ja unelmat

Tohmajärven kansalaisopiston Tikkalan liikuntaryhmä Aikamiehet esiintymässä v. 2008 Tikkalan Veikkojen 100v. juhlassa seurojen talolla. Kuva Seija Pirhonen.

Rakkautta on monenlaista/ me tarvitsemme arjen keskelle unelmia/
vaikeudet alkavat/ kun me tahdomme tehdä niistä toden./
Unelma kuolee keittiössä, satu katoaa/ kun se pistetään hakkaamaan mattoja./
Enkä minä tahtoisi sinun näkevän/ itseäni pesemässä lattioita, tukka likaisena,/
juoksemassa valintamyymälästä toiseen./
On valittava: läsnäoleva, tukeva, arkirakkaus/
tai unelma, paraativaatteissa,/ hyväntuulinen./
Mutta jotkut saavat molemmat./ Heitä voisi kutsua elämäntaitelijoiksi.// Arja Tiainen

Jokaisella meistä lienee unelmia, pieniä ja/tai suurempia. Arkirakkaus on se juttu, joka pitää perheen koossa. Juhlat ovat juhlia, mutta niiden jälkeen tulee aina arki. Arki on meille kuin ruisleipä: luotettava ja turvallinen.

Nykyihmisille arki voi olla kuitenkin hyvin epävarma, luottaa ei voi oikein mihinkään, ei edes yhteiskuntaan. Kaikki muuttuu ja murenee, yhteiskunnan turvaverkot eivät kanna meitä kaikkia eivätkä anna turvattua joka päiväistä elämää.

Nyt on sellainen aika, että hyväosaiset saavat lisää maallista mammonaa, ja huono-osaisille riittävät ne muruset, jotka rikkaiden pöydiltä putoavat. Rahalla saa, mutta ei sentään ihan kaikkea. Paksu lompakko ei ole tae ihmisen onnellisuuteen, mutta tietä siihen se kyllä voi tasoittaa.

Naapureiden välejä jäävät hiertämään monet entiset pahat teot, laiminlyönnit ja rikkomukset. On turhaa kuvitella, että vääryydet noin vain unohdetaan, olivatpa ne tapahtuneet vaikka useita vuosikymmeniä sitten. Ihminen niittää mitä hän kylvää, se meidän tulee muistaa. Hyviä ja uskollisia naapureita ja ystäviä ei mikään voita, mutta niistä huonoista haluan pysyä erossa. Valheella on lyhyet jäljet, sanotaan, ja toiseksi: Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Sekään ei kannata; nauravat vain naurismaan aidat ja lakimiehet, jotka tienaavat hyvin.

Unelmatkin voivat toteutua, joskus. Mutta unelmien varassa ei ole turvallista elää, on pysyttävä tässä hetkessä, sen iloissa ja suruissa.

Pian pääsemme Vappuun, ja lakot sen kun jatkuvat; kai sentään kaupasta ruokaa ja juomaa saa?

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Tapahtui Tohmajärven torilla

Margit Kovacsin pienoisveistos Margit Kovacsin museossa Szentendressä. Kuva Helena Nieminen.

Tunnetteko tämän Mantran

Hare Krishna Hare Krishna/ Krishna Krishna Hare Hare/
Hare Rama Hare Rama/ Rama Rama Hare Hare// Wikipedia

Mies harppoi Tohmajärven torin yli minua kohti syli täynnä kirjoja, vaikka sataa tihuutti. Katsoin häntä vähän kummissani, ja arvelin häntä kirjojen myyjäksi, enkä väärässä ollutkaan. Hän oli hindulainen munkki, joka edusti Krishna-liikettä, joka on saanut jo jonkin verran jalansijaa Suomessa. Vasta muutama päivä sitten näin kyseisen mieshenkilön television aamulähetyksessä melko vähäpukeisessa asussa. Naureskelin silloin miehelleni, miten meidän ilmastossamme mahtaa näin talvisaikaan pärjätä tuollaisessa vaatetuksessa. Eilen hän oli pukeutunut toppatakkiin, mutta kysyi ensi töikseen, olenko aikaisemmin tavannut munkkia? Vastasin tavanneeni, varsinkin ortodoksimunkkeja. Sitten hän kehui minun positiivisuuttani ja piristävyyttäni. Olin muutamaa tuntia aikaisemmin käynyt kampaajalla, missä tukkani sai pirtsakan mahongin värin. Sitten hän kysyi ammattiani, ja mainitsin olleeni työelämässäni karjanhoitaja, mistä pääsimme yhteiseen suosikkiaiheeseen, lehmiin. Niin kuin tiedämme, lehmä on Intiassa pyhä eläin. Keskustelimme lehmistä, ja minun avioliitostani. Sanoin olleeni naimisissa jo 47 vuotta. Munkki kysyi: "Onko teillä ollut hauskaa (mieheni kanssa)?" Sanoin joskus olleen, ja joskus taasen ei. Kerroin hiukan elämäni vaiheista, ja hän totesi: "Ei sinullakaan ole ollut helppoa".

Munkki kysyi sitten olenko matkustanut miten kauas. Vastasin käyneeni kerran Intiassa, Goassa. Kerroin pitäväni eksotiikasta, ja Intiassa on todella eksoottista näin suomalaisen silmin. Pääsimme vähin erin kirja-aiheeseen, sanoin etten osta kirjoja. Hän sanoi, ettei tarvitse ostaakaan, niitä saa painokustannuksella. Lopulta suostuin ottamaan Kuningatar Kuntin opetukset, jota olen selaillut. Tämä Kunti on elänyt 5000 vuotta sitten, ja on maailman viisain nainen!?

Hare Krishna liike on hankkinut/vuokrannut Kiihtelysvaarasta jonkin kiinteistön, josta käsin tätä lähetystyötä tehdään. Krishna-liike julkaisee Bhakti Jooga-nimistä lehteä, heillä on myös samanniminen jooga, jota liikkeen jäsenet harrastavat. Liikkeeseen liittyneillä ei saa olla henkilökohtaista omaisuutta ja varat toimintaansa liike saa jäsenmaksuista, lahjoituksista, myymällä kirjallisuutta sekä ylläpitämällä kasvisravintoloita, jollainen on kuulemma Helsingissä.

Omasta puolestani olen vierastanut kaikenlaisia uskonnollisia liikkeitä ja seurakuntia. Mielestäni niiden johtohenkilöt haluavat itselleen valtaa ihmisten ylitse, sekä ennen muuta henkistä ylivaltaa, koska haluavat määrätä kaikesta.

Ilmat ovat olleet sangen kylmiä ja sateisia ja ukki on vatsataudissa. Lapsilla jatkuu myös sama sairaus, mutta Ellu on jo
parantunut. Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


tiistai 20. huhtikuuta 2010

Vatsatautia ja kannunvalantaa

Budapest 2007. Kuva Helena Nieminen.

Tule täti tälle maalle,/ keitä kultainen munanen/
keltaisessa kattilassa,/ keltaisen tulen sisässä,/
lennätä lepän lehdellä/ tuolle puolen tuulimyllyn,/
sille puolle, miss' on siivet./ Tällä puoll' on puut punaiset,/
puut punaiset, maat siniset,/ hopeaiset hongan oksat,/
kultaiset petäjän kerkät.// Suomalainen kansanruno

Sunnuntaina satanut lumi on jo sulanut, mutta vielä on paikoin lunta varjopaikoissa ja metsässä; talon takana pohjoisen puolella lunta on puolen metrin kinoksessa, se valui siihen katolta kevään ja talven mittaan. Viimeistään ensi viikolla alkaa pihansiivoustalkoot ukin ja mahdollisesti Ellun kanssa. Muita naapureita on turha kysellä, sillä jokaisella on oma pihansa odottamassa kevätsiivousta.

Pojan perheen tyttäret ovat olleet vatsataudissa, josta Ellu näköjään on toipunut, myös Paukku oli virkeässä kunnossa, kun kävin heitä moikkaamassa. Kun on viisikin lasta sairaana suurin piirtein yhtä aikaa, riittää äidillä puuhaa siivouksen ja pyykinpesun parissa. Yöunetkin jäävät vähiin, kun peräjälkeen on autettava ja lohdutettava monta sairasta pienokaista. Onneksi vanhemmat sentään ovat pysyneet terveinä, ainakin näihin asti. Ehkä heidän vuoronsa on sitten, kun muu perhe on jo parantunut. Mutta voimia tällainen sairastelu kysyy perheen äidiltä.
***
Timo Laaninen näyttää saavan kannatusta Keskustan puoluesihteeriksi, ainakin Matti Väistö kirjoitti Karjalaisessa lämpimän kirjoituksen päätoimittaja Laanisen puolesta. Meille tikkalalaisille Laaninen on melkein kuin oman kylä poika, sillä hänen sisarensa Outi Forsblom on koulumme opettajia, ja viimeisten vuosien merkittävin kyläaktiivi.

Tiedän että Keskustan puoluesihteerin paikka on hyvin tuulinen virka, johon kannattaa pyrkiä vain tarkkaa harkintaa käyttäen. Muistan kyllä ansiokkaita puoluesihteereitä, joiden toimista ei ole tullut sellaista tulikivenkatkuista kritiikkiä kuin nykyisestä. Varsinkin Eero Lankia oli mielestäni hyvin esimerkillinen henkilö, joka teki tunnollisesti työnsä, eikä pitänyt itsestään hirveää meteliä, vaan pysyi puheenjohtajan käskytysvallassa.

Nämä vaalirahakiemurat ja siitä aiheutunut korruptio, on puhuttanut ja puhuttaa edelleen, meitä tavallisia ihmisiä. Media jahtaa puoluejohtajia ja poliittisia vallanpitäjiä raskaasti ja keinoja kaihtamatta. Ihan hyvä tietysti on, kun puoluejohtaja vaihtuu, valitaan myös uusi puoluesihteeri. Kaikki salakähminnät ja muut suhmuroinnit on Paula Lehtomäen mukaan syytä tuoda esille, ja lakaista pöytä puhtaaksi, etteivät ne enää pilaa uutta puoluejohtoa ja sen toimia.
***
Islannissa odottavat toisen tulivuoren purkausta viikon sisällä. Saa nähdä pilaako se meiltä koko ensi kesän ja tulevan sadon; toivottavasti ei. Lentoliikenne on pääasiassa jumissa, eilen illalla ja tänä iltana odotetaan ulkomailta tulevan joitakin koneita. Niinpä kotimatka Euroopasta on osoittautunut monelle yllättävän pitkäksi ja hankalaksi. Kerosiinia on säästynyt jo paljon, ja "maapallo on pelastettu". Onkohan?

Oikein hyvää tiistai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


perjantai 16. huhtikuuta 2010

Salaisuudet selviävät vähitellen

Budapest 2007, Luolakirkon Madonna. Kuva Helena Nieminen.

Minä
Minä piirsin sapelihammastiikerin/ ja alkuhärän kuvat luolani seiniin,/
minä tunsin pelon ja vainajain henget/ ja juoksevan veden noituuden./
Minä rakensin pyramidit ja auringontemppelin/ Yucataniin ja Kiinan muurin,/
minä kasaisin voitonmerkeiksi katkaistut kädet/ kuninkaiden telttojen eteen./
Minä söin raakaa lihaa ja peitin Euroopan/ palavien kaupunkien sauhuun,/
minä istuin paavin istuimella ja poltin roviolla/ kerettiläiset ja noidat./
Minä rakensin terässillat ja panssarilaivat,/ tehtaat ja pilvenpiirtäjät,/
itä ja länsi yhtyivät, maailma oli pieni./
Minä kaivoin metallia kuusta ja rakensin maan/ alle aurinkov
erkkojen kaupungin/
enää ei ollut minulle sielua eikä aikaa.//
Mika Waltari (1928)

Siinä lyhyesti ja nerokkaasti kerrottuna koko ihmiskunnan historia, Mika oli selvännäkijä!

Myös Hellin salaisuudet selviävät vähitellen ja pikkuhiljaa. Netissä niistä voit lukea Tuunasen blogista Tänään näin ja 15.4. 2010 sanomalehti Karjalaisen sivulta 8: Lääkäripula. Todelliset syyt esiin/ Mikä vei Keski-Karjalan maineen lääkärien silmissä? Juuret juontavat menneisiin aikoihin, jo vuosia ennen Helliä (v.2007). Karjalaisen jutussa esiintyy joitakin nimiä, jotka antavat viitteen ongelmien alkuperään. Lääkäreille ei Hellissä ole annettu valtaa, vaan vallan pitävät ihan muut instanssit. Nähtävästi maallikot ja muut tärkeät tahot haluavat määrätä siitä, miten ihmisiä Keski-Karjalassa hoidetaan, vai hoidetaanko heitä lainkaan. Ei hoideta, koska lääkärit ovat solidaarisia toisilleen, ja loistavat poissaolollaan tästä kurjasta Karjalasta. Saa nähdä kuinka kauan tämä tilanne kestää. Ehkä paras ehdotus on se, että koko "Pohjois-Karjala voisi olla yksi sosiaali- ja terveyspiiri" (Karjalainen 15.4.). Puhutaan myös lääkärien luottamuksen palauttamisesta, joka kestää ainakin 10 vuotta ellei enemmän. Siihen mennessä moni meistä on jo kuollut...
***
Tällä viikolla olen ollut parina päivänä lasten kanssa, eilen olivat tytöt täällä. Kaksosilla, Evellä ja Pippurilla oli kerhossa valokuvaus, joka kesti vain lyhyen aikaa. Jouduin vähän Paukkua nostelemaan, joka nähtävästi oli liikaa käsilleni: niitä särki armottomasti koko illan. Mitenkähän käy, kun aloitan pihan siivouksen? Epäilen, että se jää minulta pahasti kesken. Sain lähetteen reumatologian poliklinikalle yksityislääkäriltä, mutta voi mennä kauan, kunnes sinne pääsee.

Kesä on kaikesta huolimatta tulossa, ja se ainakin on iloinen asia. Pitää nauttia siitä, mistä voi ja miten kauan voi...
Oikein hyvää perjantai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Tänään lauloi peippo!

Kaivolla myynnissä olevia käsitöitä. Kuva AN.

Lapsuusmuisto

Rentukat muistissa/ kesät talvet/ kuin vuosikerrat./
Lumen ja ruohon järjestys./ Keltaisena kuin lantit/
kuloheinän keväässä/ tulvavesien suonruskealla/ reunuksella./
Mikä rikkaus!/ Laihan lapsen/ elämänmittainen onni// Anja Kukkonen

Ja tänään peippo lauloi matkalla Talolle mummottamaan pikkuisia. Oli se oikein keväinen konsertti, ja pitkään odotettu. Tulee se tänäkin vuonna kevät ja kesä näille raukoille rajoille. Pollet laidunsivat pellossa tienvarressa, Natalla (shetlanninponilla) vatsa roikkuen, taitaa se varsa olla tulossa.

Olin pitkästä aikaa Paupaun ja kaksosten vahtina, kun vanhemmilla oli muuta menoa. Miehet lopettelivat savottaansa metsässä, niitä taimiston harvennushommia. Olisi aika saada ne loput propsit tienvarteen.

Isommat tytöt olivat koulussa. Paupau leikki Legojen kanssa, toi mummollekin leikittäväksi. Rakentaminen kiinnostaa näköjään tätä naisenalkua kovasti, tulleeko Rääkkylän ukkiin. Pikkuinen tyhjensi myös lipaston kirjalaatikon, oli mummolla lukemista sohvalla. Teeveestä tuli Junior-kanavan kautta koko ajan lasten ohjelmaa, jota välillä seurattiin myös kaksosten kanssa. Siellä Even kestosuosikki Riitta-täti lauloi ja leikitti lapsia ja Nalleja kauan aikaa, he äänittivät myös laulun studiossa cd:lle. Lapset saivat cd:n itselleen kotiin viemisiksi.

Kello yhden aikoihin ehdotin Paupaulle välipalaksi velliä. Hän suunnisti heti ruokakomerolle ja sanoi "elliä". Kun "elli" oli syöty, jatkettiin leikkimistä siitä, mihin oli jääty. Luin Evelle pari muumikirjaa sohvalla, ja Paupau puuhasi kenkien kanssa, sovitti niitä jalkoihinsa vuoronperään. No, loppujen lopuksi kengät eivät pikkuneitiä miellyttäneet, oli kivempi juosta ilman niitä. Välillä Eve toimi ratsuna ja Paukku ratsastajana, pelkäsin pikkuisen putoamista maahan, mutta ei, hän osasi olla varovainen.

Kahden aikoihin Ellu tuli koulusta kotiin, ja alkoi viihdyttää itseään ja muita lapsia. Ja pian sen jälkeen tuli jo lasten äitikin kotiin Angin kanssa. Mummo pääsi lähtemään kotiin ja keittämään päiväkahvit itselleen ja ukille.
***
Hai, ja nyt tuli kiire; pitää saada tehdyksi juttu seuraavaan Kontkas-lehteen.
Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 8. huhtikuuta 2010

Sujuuko vai ei

Hiihtokilpailut Tikkalan koululla 1950-60 lukujen vaihteessa. Esa Mannisen kuva-arkisto.

Kuis suju?

Mee kumpiki meinattiin kualla tänä./ Mää laitin tuvan pelli liia aikasin kii/
ja sää liukastusit Kasitiäl./ Ei mee enä kuulumissi kuulla/
toisistam mittän tiäret./
Kosk sää ramantusit tommoseks tupahuakailijaks?/
Kosk mää rupesin kantama hohtimi kaivovette?/
Nii lähel o viäl see aik/ ko kuljetti saunapolkku/
vihriät pesufatit kainlos/ yli naapurin piha/
ja mää olin varma siit/ et sää piräissit munst ain huale/
ja siit/ et mää kestäissin sen.// Heli Laaksonen

Päivän kuumat puheenaiheet liittyvät huolenpitoon sairaista ja vanhuksista. Helli on kuuma peruna kaikille keskikarjalaisille, sillä kansa on noussut kapinaan, ja jopa sanomalehdetkin uskaltavat puhua Hellin sairaasta tilasta. Nekin lehdet, jotka tähän saakka ovat olleet ihmeen hiljaisia Helli-liikelaitoksen puuhista. Tyytyväisiä tuskin ollaan yhdessäkään Keski-Karjalan kunnassa tämän liikelaitoksen toimintaan.

Itsellenikin taitaa tulla kokemusta monien satojen ellei tuhansien eurojen arvosta, kun rupesin yksityistä kautta ottamaan selvää omista vaivoistani, sillä muuta mahdollisuutta ei ollut. Mutta sehän on vain rahaa eikä rahalla ole sielua, sanotaan.

Suomen ainoa Reumasairaala Heinolassa on tehnyt konkurssin, eikä sen asiantuntemusta yksikään ministeri ole todennut pelastamisen arvoiseksi. Kyse on "vain" kahdesta miljoonasta eurosta, ellen muista väärin. Jos kysymys on jostakin muusta, vaikkapa kehitysavusta tai -yhteistyöstä tai ilmastonmuutoksesta, rahat kyllä olisivat löytyneet alle aikayksikön. - Kenelle me tätä maapalloa muka pelastamme, niillekö uusrikkaille vai muille huijareille? Meille taviksille ja köyhille on tarjolla vain se sama konkurssi, joka tapahtui Reumasairaalalle. Sanonpa vain, että tätä maapalloa ei mikään pelasta, siitä pitävät huolen kaikki ahneet Maan asukkaat.

Uuden Suomen blogeissa on meneillään kiintoisa keskustelu mm. Anna Leenan blogissa Raha- ja pankkijärjestelmä syy Suomen romahdukseen. US Blogilinkki oikealla sivulla linkkilistalla.

Sitten vielä yksi uutinen: Koti-Karjala paikallislehti on ilmestynyt näköislehtenä, jota voi viikon ajan lukea ilmaiseksi verkossa. Kiva juttu, tämä on sitä kehitystä. Maksullisena lehti maksaa 1,3 euroa numero.

Myös KeskiKarjalanNeloset on uudistanut asunsa, ja linkki löytyy linkkiluettelosta sivun oikeasta reunasta.

Eilen oli vanhemman poikani 47v. syntymäpäivä; häntä ei enää ole...
Ja tänään tuli täyteen tätä blogistelua kaksi vuotta: mummo on raapustanut 250 kirjoitusta kasaan. Siinäpä syytä juhliin - tai sitten ei.

Oikein hyvää torstai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Muistelmia Tikkalan koulusta

Tikkalan koulun oppilaat esittämässä ohjelmaa kevätjuhlassa 1989. Edessä soittaa op. Antti Huttunen, jonka läksiäisjuhlaa samalla vietettiin. Kuva: Virpi Kurosen arkisto.

Martti Ilvonen tarinoi Tikkalan koulusta

Minun aikanani asui Tikkalan koululla kätilö Tyyne Kuronen perheineen. Kurosilla oli Aune-tytär, joka oli samalla luokalla kuin minä. Eräs poika oli ihastunut Auneen. Kerran poika oli nähnyt vilahtavan Aunen vaaleanpunaiset alushousut, mikä sai nuoren miehenalun kuumaksi. Niinpä poika kirjoitti ihastukselleen kirjeen: "Oletko sinä laskenut suksella mäkeä? Minä olen laskenut suksella mäkeä". Tiedossa ei ole, vastasiko Aune kirjeeseen ja mitä hän vastasi.

Alapihan Saimi Turusella oli poikapuoli, Sakari Turunen, jota kutsuttiin Sakkariiniksi. Kerran poika oli tehnyt tarpeensa huussin lattialle. Alpo Simonen näki tapauksen, viittasi opettajalle ja kertoi asiasta sanoen: "Sitähän mie vuan halluisin sannoojotta tuo Sakkariini kusi ulukohuoneen lattiile". Opettaja rankaisi enemmän Alpoa kuin Sakkariinia.

Huttunen teki Tikkalan Veikoille (urheiluseura) paljon työtä, koko kesälomansa ajan hän muun muassa teki polttopuutkin. Antti oli TiVelle oikea aarre. Särkijärven laturetket järjesti Antti Huttunen; tästä syystä kylässä pidettiin paljon Antti Huttusesta. Opettaja Huttusen aikana kuljetti yläasteen oppilaita Kemieen Linja-Ruponen, joka meni kerran lakkoon. Yläasteen rehtori opettaja Kyösti Jaatinen, soitti minulle ja sanoi, että järjestä yläasteen oppilaiden kyyditys tänne. Antti Huttunen suostui siihen, että Tikkalassa koulu aloitettiin tavallista aikaisemmin, jolloin minä voin ajaa yläasteen kyydittävät Tohmajärvelle.

Eräänä iltapäivänä Antilla oli menossa laulutunti eikä Antti muistanut lopettaa tuntia ajoissa. Sanoin A.L:lle (joka ajoi toista autoa), että minä haen luokasta oppilaat kyytiin. Niinpä menin luokan ovelle ja vinkkasin kädellä oppilaille, jotka arvasivat ja lähtivät luokasta. Antti oli luokkaan selin ja soitti harmonia ja lauloi samalla kovalla äänellä. Antilla oli huono kuulo. Opettaja ei huomannut luokan tyhjenemistä. Antin soitto ja laulu kuului kauas tielle saakka. Kun seuraavan kerran näin Antti, hän sanoi: "Sinulla taisi olla k i i r e".

Autoilija Martti Ilvosen haastattelu 2004. Tekijä Aili Nupponen, joka kirjoitti myös jutun. Teoksessa Tikkalan koulumuistelmat, toim. Sari Tuuva-Hongisto. Joensuu 2009.

Oikein hyvää työviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Arja Tiaisen ja Maria Leinosen sanoin

Kaivolta 13.3.2010. Kuva AN.

Olen väsynyt puhumaan itsestäänselvyyksiä.
Minä tahtoisin kuutamossa kylpevän kylän,
sateiset heinikot, kimaltavan järven,
hiljaisuuden jonka vain sade ja tuuli rikkoo.
Minä tahtoisin hataran savusaunan,
laiturin, josta voisi uida kaislikon reunaan,
saaren, jossa minua odottaa tuttu ihminen
öljylampun valossa verannalla, teetä juoden./ Arja Tiainen

***
Savusaunassa syntyneiden suku sammumassa,
kiertokoululaisten jo sammunut -
heidän mukanaan kiireetön aika,
jolloin leikattiin sirpillä viljaa,
sidottiin käsin lyhteitä,
käveltiin kirkkoon peninkulmien takaa,
ehdittiin nojata veräjään,
kuunnella naapurin verkkaista puhetta,
käydä sairasta oppimassa,
pitää kädestä kuolevaa.

Nyt synnytään siististi,
eletään kiireesti,
kuollaan yksin
ja tehokkaasti.
Mutta miten kipeä mieli,
miten kipeä mieli - / Maria Leinonen

Muutama ajatus pääsiäiseksi! Aili-mummo