Google+ Followers

maanantai 31. toukokuuta 2010

Alkukesän mediaseksikästä aikaa

Nuppolan ihanat kukkivat omenapuut vuosi sitten. Kuva AN.

Ettäkö mitä minusta kuoriutuu esiin/ yksinäisyydessä:/
vääpelin sielu./ Tänä aamuna komensin leipää:/
"Ei täällä saa homehtua."/ Eilen huusin hellalle: "Ala vetää!"/
Ja kun menen hakemaan viiniä kuulutan:/
"Kyyt pois, emäntä tulee kellariin."/
Lauantaina olin tyly rupikonnalleni saunalla:/
"Kuka käski jättää räpylänsä minun paljaan/ jalkani alle."/
Perusihmisyyttä?/ Ei voi olla totta./ Niin totta se ei saa olla.//

Eeva Kilpi

Kesään on päästy etuajassa, luonto alkaa olla ihanimmillaan, paitsi että ilma on ollut viileää. Kukkien pölyttäjiä ei ole usein näkynyt, saa nähdä saammeko marjoja ja omenia tänä kesänä. Sireenin kukat ovat jo aukeamaisillaan, samoin pihlajan kukat. Voisi sanoa, että kesä on pari viikkoa edellä normaalivuodesta. Maa on ollut sateiden vuoksi kylmää ja märkää, joten kasvimaan laitto on yhä tekemättä ja perunat maahan panematta. Mutta taas paistaa aurinko melkein pilvettömältä taivaalta, pian voi sitten sataa vettä. Vaihtelevaa ja oikukasta on sää tänä keväänä ja kesänä ollut.

Pojan perheessä sattui iloinen perhetapahtuma: jokin aika sitten syntyi pieni ponivarsa. Se on elinvoimainen ponitamman alku. Saa nähdä millainen hevonen siitä kasvaa. Tosin en ole käynyt sitä vielä ihastelemassa paikan päällä, mutta onhan siellä monta innokasta hoitajaa, ehkä liiaksi asti.

Viikko sitten maanantaina olivat kaksoset mummon ja ukin ilona meillä, ja lauantaina kävi koko tyttöporukka Venla-tädin kanssa päiväkahvilla. Mummo paistoi karjalanpiirakoita ja keitti munia, lisänä oli kuivakakkua, donitseja ja vehnäpullia. Hyvin menivät kaupaksi.

Keskiviikkona 2.6. klo 9.00 alkaen on Tikkalan hautuumaalla talkoot, ilmoitti kyläyhdistyksen sihteeri Outi Forsblom. Ilmoitus oli jäänyt seurakunnalta panematta lehteen. Eiväthän ne nämä syrjäkylien asiat ole niin tärkeitä, tämäntapaista "unohtumista" on sattunut ennenkin--.

Elämme mielenkiintoisia aikoja: SDP piti juuri äsken puoluekokouksensa Joensuussa ja valitsi odotetusti Mikael Jungerin puoluesihteeriksi. Tämä varmasti nostaa puolueen näkyvyyttä, onhan Junger "mediaseksikäs". Ja jos oikein hyvin lykästää voi uusilla eväillä tulla jopa vaalivoittokin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Seuraava viikonvaihde on puolestaan Keskustalle kova koetus, valitaanhan siellä puolueelle uusi puheenjohtaja ja puoluesihteeri (joka toivottavasti ei ole Korhonen). Korhonen on liian räväkkä mies ja vetää omaa linjaansa, puheenjohtaja joutuu omassa puolueessaan oppositioon. Yhä edelleen olen puheenjohtajakysymyksessä Mauri Pekkarisen kannalla, vaikka olenkin nainen. Meillähän on jo yksi verkkosukkatyttö puoluejohtajana, joten toista emme tarvitse siihen tehtävään. Uskoisivatpa sen Pohjanmaankin edustajat ihan suosiolla; oletan kuitenkin etteivät usko.

Toukokuu päättyy tänään. Seuraavassa viikonvaihteessa juhlitaan uusia ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Myös koululaiset ovat onnellisia päästessään kesälaitumille. Muistan tunteen kun olin itse siinä tilanteessa koulun päättymisen jälkeen, se oli juhlaa se!

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivoo Aili-mummo!

torstai 27. toukokuuta 2010

Maalaislapsen kesäloma

Pienempi savusauna lämpiää Jouhkolan rannassa 22.05.2010. Kuva AN.

Kesään käytiin käsiksi


Työrukkaset kuin turpeat kevätlahnat/
eteisen seinäpenkin päässä jok'ikinen lapsuuden kevät./
Tuskin ehdittiin viikata kevättodistukset piirongin laatikkoon/
ja juhlavaatteet hyllylle./ "Aletaan tuolta luhanpellolta". Kesäloma julistautui alkaneeksi./
Siinä kuusentaimien saapumista odotellessa/
kerättiin kiviä, kiviä ja taas kiviä savolaisilta kivin kirotuilta pelloilta./
Väistyivät algebra, vahvat verbit, renesanssi ja predikaatit./
Oltiin taas maalaislapsia, talonpoikia ja -tyttäriä,
mullan tuttuja, metsän renkejä.// Paula Kokkonen

Ennen oli maalaislapsilla lähes yhtä kiireinen kesä kuin heidän työteliäillä vanhemmillaan. Jo ennen kouluikää lapsia patistettiin työntekoon, kutakin voimiensa ja taitojensa mukaan. Lapset oppivat kantamaan vastuuta omasta ja toistenkin elämästä, kun oli pakko tehdä työtä ja selviytyä. Jos ei tehnyt työtä, ei ollut leipääkään, se tieto imettiin jo äidinmaidosta. Leikkiminen jäi sivuseikaksi, ja siihenkin piti saada vanhempien lupa.

Omat leikkikaverini asuivat Aholammilla noin kilometrin päässä kodistani. Siellä oli kaksi minun ikäistäni tyttöä ja pari nuorempaa niiden lisäksi. Pääsin melko usein sinne n. 5. ikävuodesta lähtien. Leikkiminen oli niin kivaa, että aika unohtui siinä tiimellyksessä, en tuntenut kelloa, ja yht'äkkiä oli äiti siinä minua piiskan kanssa hakemassa. Siinä sitten rojautteli kintuille kotiin päin mentäessä: Oli jouduttava Aili-tyttären töihin. Äidillä oli paljon tekemistä maatalossa ja kun ei ollut muuta piikaa, kelpasi pikkutytär yhtä hyvin piiaksi. Hieman vanhempana jouduin kaitsemaan sekä omia sisaruksiani että naapurin lapsia, joten neljä ehtiväistä pikkulasta oli minun vastuullani. Liipistä ajoivat kesällä kuorma-autot puutavaraa, ja piti katsoa etteivät pienemmät menneet autojen alle. Toinen paha paikka oli kotonani oleva rikkinäinen kaivon puupuitos, jonne lapset olisivat voineet pudota ja hukkua.

Monissa taloissa kävivät tyttäret koulua käydessään navetalla lypsyllä ja hoitamassa karjaa. Itsekin tein sitä n. 12v. lähtien iltaisin. Pojat saattoivat joutua metsätöihin eli savottaan jo samanikäisinä. Taloustöitä ei pojilta vaadittu, mutta tytöiltä sitäkin enemmän. Lisäksi olivat käsityöt sekä kehrääminen ja karstaaminen. Minä taisin syntyä sikäli hyvään saumaan, ettei minun enää tarvinnut opetella kehräämään ja karstaamaan, eikä myöskään käsittelemään pellavia. Siirryttiin sotien jälkeen näet tehdaskankaisiin ja -jalkineisiin. Kangasta olen toki kutonut nuorempana, se oli oikein hauskaa ja mielenkiintoista työtä. Neulomiseen en ole tykästynyt, sillä olen käsistäni kömpelö. Monille emännille käsityöt olivat henki ja elämä, lähestulkoon. Riihiahon martat pitivät parhaina aikoinaan paljon erilaisia käsityökursseja. Myöhemmin tämän opettajan paikan otti kansalaisopisto.

Nykypäivänä maalaislapsillakin on kesäloma koulusta. Harvassa talossa lapsia enää pakotetaan kiivastahtiseen työntekoon, kuten ennen tehtiin. Luulisin että karjatiloilla lapsilla on töitä eläintenhoidossa; pitäväthän lapset kotieläimistä ja hauskaa on niitä oikeasti hoitaakin. Ennen pojat kunnostautuivat konetöissä, mutta on käytettävä toki harkintaa, mitä töitä lapsilla voi teettää ja minkä ikäisenä.

Oikein hyvää torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Jouhkolan Hovin rannassa

Ylen Tarina-auto Jouhkolan Hovin rannassa 22.05.2010. Etualalla tilan isäntä, Harri Leinonen, takana TV2:n toimittaja Minna Näilä; autossa Kai Kuntola. Kuva AN.

Eilen lauantaina kierteli Tohmajärvellä ihmisiä jututtamassa Ylen Tarina-auto, joka oli pysäköity ihanalle paikalle Jouhkolan Hovin rantaan. Akkala-Jouhkolan kylätoimikunta oli paikalla tarjoamassa rantakalaa ja nokipannukahvia muurinpohjalettujen kera. Paikalla olleista useimmat kävivät antamassa oman panoksensa tulevaan tv-ohjelmaan Elias Lönnrotin jalanjäljillä. Lönnrotin käynnistä Jouhkolasta on ehtinyt kulua jo 182 vuotta. Lönnrot oli silloin ensimmäisellä runonkeruumatkallaan. Luultavasti samalla matkalla hän kulki myös meidän lähellämme, ja kävi naapurissa "Lahnalammilla ukko Immosen luona, joka ei laulanut". Myös Hernevaaralla Jaakko Simosessa oli Lönnrotin omien muistiinpanojen mukaan runonkerääjä käynyt. Siellä häntä oli varoiteltu Immosesta, ja varoiteltu siitä, että Immonen on Pohjois-Karjalan suurin velho. Näin kertoi maisteri Lauri Saloheimo Karjalaisessa julkaistussa lehtikirjoituksessaan 1960-luvulla.

Jouhkolaan tullessaan Lönnrot oli pudonnut keväiseen ojaan ja kastellut itsensä "muniaan myöten". Lönnrot oli saapunut Hoviin tavallisen kulkumiehen tavoin, märkänä ja nälkäisenä. Tuolloin Hovin isäntänä oli ollut kirkkoherra Petrus Wallenius, Gabriel Wallenius nuoremman poika.

Keski-Karjalassa Tarina-auto on käynyt Kesälahdella Hummovaarassa ja Kiteen Potoskavaarassa. Hummovaarassa eli aikanaan runonlaulaja Juhana Kainulainen, jonka muistoa kesälahtelaiset ovat hartaasti vaalineet; pystyssä on kuulemma yhä sama petäjä, jonka juurella Juhana Kainulainen on laulanut runojaan runonkerääjälle kolme päivää. Potoskassa oli taas juhlittu monta päivää häitä, joista Lönnrot on kirjoittanut matkakirjassaan Vaeltaja, samoin kuin muistakin matkansa välietapeista. Myös Tohmajärven Vatalan Vatasessa Lönnrot oli käynyt eräällä matkallaan, ja yöpynyt talon peräkamarissa. Hänelle oli tarjottu "Karjalan herkkua" lillikokkelia (kokkelipiimää). Se oli kesäaikaan usein tarjottu illallisruoka, koska sitä ei tarvinnut keittää. Lillikokkeli tarjottiin kylmän maidon kanssa syvältä lautaselta tai 1800-luvulta arvatenkin saviruukusta.

Tohmajärvellä on ollut maineikas menneisyys juuri noiden hovien merkkimiesten ja -sukujen ansiosta, mutta kirjoittelen niistä lisää joskus toisella kertaa.

Oikein hyvää helluntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 20. toukokuuta 2010

"Siivouskykyinen rintarauhaspari"

Tätini Miina Juvonen (1880-1967) oli perinteensiirtäjä veljensä tyttärelle. Ateljeekuva otettu 1900 luvun alussa, jolloin naiset pukeutuivat vielä täyspitkiin hameisiin.

Päätoimiseksi naiseksi älä rupea,/ se on silkkaa kuukautiskiertoa/
pillereitä ja kierukoita meikkiohjeita/ joista ei tolkkua saa,/
omin käsin leivottua pullaa ja lattioita/ joissa ei rikkaa käy, tarjouksesta tarjoukseen./
Elämistä kuulopuheiden ja satunnaisuuksien varassa./
Sinun on oltava aina/ joku tukipylväs, odotettava almanakka kourassa/
mikä tulee ja miksei jo tule./ Siivouskykyinen rintarauhaspari./
Valkopyykki on kohtalo./ Huolto pelaa, mutta miten on kirjavien laita?//

Arja Tiainen kokoelmassa Vallan Casanovat
***
Runoilija Arja Tiainen on kirjoittanut räväköitä runoja naiseudesta, mutta myös miehet ovat saaneet satiirista kritiikkiä osakseen. Ne ovat johtavia teemoja Vallan Casanovat kokoelmassa, se kuuluu niihin kirjoihin, joita ei luettuaan noin vain unohda. Aina on ollut naisia, joita ei toisten tekemät säännöt ole miellyttäneet, kuten ei edellä mainittua tätiänikään; hän eli elämänsä veljensä taloudessa koko ikänsä.

Naisen elämä ei ole ollut helppoa menneinä aikoina, olihan nainen miehen "edusmiehisyyden" alainen 1800- luvulla ja alistussuhteessa mieheen vielä 1900-luvullakin. Mies holhosi vaimoaan, sisariaan ja tyttäriään, omisti heidän omaisuutensa itselleen, koko nainen oli miehen omaisuutta olemattomia alushousuja myöten. Hymyilevä kirjoitti mielenkiintoisen kirjoituksen Syntisen siveettömät alushousut

Miehet olivat saaneet housut jo 1500-luvulla, mutta naisten käyttöön ne tulivat vasta sitten, kun naisten hameenhelma lyheni kriittisellä tavalla. Se lienee tapahtunut 1920-luvulla.

Tämä Miina-täti kertoi, että 1800-1900 lukujen vaihteessa nuoret miehet saivat vasta housut jalkaansa kun olivat tyttökylille eli riiaamaan menossa. Siihen asti he pitivät päällään pitkähköä piikkopaitaa. Sitä en tiedä, oliko pojilla housut jalassa päästessään ripille. Myös lapikkaat tai supikkaat (yksipohjaiset varsikengät) olivat sulhasilla jaloissaan, olisihan se ollut aika noloa mennä kosimaan avojaloin. Poika muuttui mieheksi vasta silloin, kun oli menossa ns. naisiin.

Itsenäisin asema 1800-luvulla oli naisleskillä, jotka saattoivat hallita taloaan ja omaisuuttaan miehensä kuoleman jälkeen mikäli poikalapset olivat alaikäisiä. Naisen nimeäkään ei mainittu ns. tilojen isäntäluetteloissa, myös kirkonkirjoissa monesti miehen aviovaimon ja lapsen äidin nimi, saatettiin jättää kokonaan pois, vaikka miehelle oli syntynyt lapsia. Nainen oli välttämätön paha, mutta ei edes ihminen, kun hänet saattoi noin vain sivuuttaa.

Naisia on halveksittu ja vähätelty kautta aikojen; jopa Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa nainen leimattiin syntipukiksi Aatami-poloisen lankeemukseen. Naisia on myös suoranaisesti vihattu ja vainottu. Olen naisvihaajan tytär, joten tiedän mistä puhun.
***
Ulkona on upea kesä, lämmintä yli 25 astetta. Kesä tuli suorastaan lennossa, nautiskellaan nyt siitä koko talven edestä!
Aurinkoa ja lämmintä riittää jaettavaksi meille kaikille tasapuolisesti. Uusilla vastoilla kylvimme jo maanantaina eli 17. toukokuuta. Vanhan luitakaan ei särje, se on oikea ihme.

Oikein hyvää torstaipäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Hymyä ja kyyneleitä

Vanhassa Valamossa retkellä noin 5v. sitten, oik. Marjatta Nousiainen, vasemmalla minä. Kuva MN.

Elämäntehtävä

Kylvää ja rakastella,/ niittää ja synnyttää:/
kun elämälle hymyilee,/ hymyilee elämä/ vaikkei hymyä näyttäisikään/
Kauniisti livertää leivo,/ kujertaa kyyhky,/ mutta myös/
raakkuvaa varista rakasta:/ jokainen meistä/ ontuu jollakin tavalla//

Tommy Tabermann kokoelmassa Veren sokeri (2008)

On jälleen kevät ja kylvämisen aika; myös toivon ja lemmen aika. Sen huomaamme lintujen kevätkonserteista, joka livertää ympärillämme luonnossa lakkaamatta. On aika luoda ja synnyttää uutta, jotta loppuun käytetty voisi poistua tuonilmaisiin ikiajoiksi.

Maajussille kevät on hektistä ja työntäyteistä aikaa; liikoja lepäilemään ei ehdi, vaan töiden on jouduttava putkeen silloin kun niiden oikea aika on. Jotta voisi ajallaan niittää, on myös ajallaan kylvettävä, muutoin ei ole toivetta uudesta sadosta. Jokainen meistä on ollut vuorollaan oman tiensä alussa, keskikohdalla, ja me ikäihmiset olemme lähellä jo sen tien toista päätä. Voimme arvioida elämäämme ja sen tulosta pitkällä aikajänteellä, pohdiskella asioita, mihin olemme päätyneet ja miksi, onko kaikki kannattanut vai olisimmeko voineet tehdä kaiken toisin ja paremmin.

Asiat ja valinnat vaikuttavat toisiinsa. Tänään oli Kaatuneitten muistopäivä, jolloin lasketaan seppeleitä sankarihaudoille. Ne ihmiset, jotka silloin sodissamme kaatuivat, eivät luultavasti halunneet kuolemaa, vaan toiset olivat valinneet heidänkin puolestaan. Kirjoitin Sankarivainajille runon kymmenkunta vuotta sitten, jonka julkaisen runoblogissani Tanssi Elämänpellossa kun se kohdalle tulee. Runo alkaa ja päättyy näin:

Yli puolen vuosisadan takaa kuulen/ teidän äänenne/ isät, veljet, pojat, aviomiehet./
Kuulen teidän äänenne/ kaksoisveljet Erkki ja Sakari, jotka/ kaaduitte samasta kranaatista/
Itä-Karjalassa marraskuussa 1941./ Ja sinun naapurin Mikko:/
jäi morsiamesi ikuiseen ikävään.../---------//
Levätkää rauhassa, te sankarit,/ levätkää ikuisesti siunattuina!/
Joka kevät te heräätte uuteen elämään:/ lintujen liverrykseen/
silmujen räjähtäessä auki. Tuulen/ lempeään soittoon puiden oksissa./
Ruohon viettelevään tuoksuun/ maan vihertyessä. Vain/
maa on ikuinen, ja me olemme/ maata, pisara tomua, johon/
Luoja on antanut elämän.// AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

Näin keväällä meidän on sopivaa muistella kaatuneita, niitä jotka menettivät koko elämänsä sodan ja meidän, jälkipolvien takia. Ilman heidän uhriaan ei meillä paljoakaan olisi, muistakaamme heitä tänä keväisenä päivänä siunaten ja kaivaten. Maailma olisi varmaan erilainen, jos se miessukupolvi olisi säilynyt elossa ja saanut tehdä oman elämäntyönsä valmiiksi.

Oikein hyvää muistopäivän iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


torstai 13. toukokuuta 2010

Kevät ja mummot säteilevät!

Kevään hentoa viherrystä Ailinkalliolta nähtynä Kostamon vaarojen suuntaan. Kuva AN.

Kasvamisen kirkasta iloa/ tässä hetkessä/
tuhansin silmuin räjähtämässä/ auki luomisihmeeseen.//
Lintujen ääntä ei kuulu enää./ Ne ovat vaiti keskipäivän kiireessä/
rakentamassa, rakastamassa/
synnyttämässä uutta elämää/
miljoonin pyrähdyksin.//
Ihmisen laulujen aika ohi,/ elämän helteessä/ monenmuotoista kiirettä/
pysähtyä, viipyä, kuunnella/ luontoa/ toista ihmistä/ omaa sisintään.//

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)
***
Eilen iltapäivällä tulin pois Tikkamäeltä säteilevänä mummona, olin saanut radioaktiivista ainetta suoniini luuston kuvaukseen. Nyt minut siis voidaan nähdä myös luurankona, eli paljaimmillani. Olisi se hauska kokemus, ehkä suorastaan tyrmäävä. Luultavasti itse en näitä kuvia näe, mutta voinhan ensi viikolla kysyä lääkäriltä, kun käyn siellä uudemman kerran tutkittavana.

Meitä oli kaksi mummoa Hellin alueelta Keski-Karjalasta samassa huoneessa, ja meillä oli oikein mukavaa, vaikka paljon kuolemasta puhuimmekin. Taisi se aihe paljon askarruttaa huonetoveria, vaikka onhan se askarruttanut itseänikin. Aiheeseen on opittava suhtautumaan, sillä jokaisella se vuorollaan on edessäpäin. Hurttia huumoriakin löytyy, ja se onkin mielestäni hyvä asenne, vaikka useimmille meistä asia saattaa olla kipeänä mielen päällä. Sairaus kypsyttää ihmistä ottamaan tämänkin vieraan vastaan myönteisesti: Mitä vaikeammin sairas ihminen on, sitä helpompi asia on hyväksyä. Kuolema on vaikeasti ja parantumattomasti sairaille helpotus ja siunaus. Sen huomasin aikoinaan, kun isäni kuoli leukemiaan talvella 1969.

Tikkamäki kasvaa ja kehittyy koko ajan, sairaalassa tehdään remonttia jatkuvasti. Myös se neljäs kerros, missä me olimme, suljetaan kesäksi; osasto A4 siirtyy 11. ja viikonlopuiksi muistaakseni 9. kerrokseen pienimuotoisempana.
Nyt remontti on menossa, 5., 6. ja 7. kerroksessa. Uusi lisärakennus tehdään vielä mielenterveyspotilaille, jotka pääsevät Paiholasta ihmisten ilmoille. Saapas nähdä parantuvatko paremmin ja nopeammin, kun on vilskettä ympärillä. Näin voidaan kuulemma tehostaa kalliiden laitteiden käyttöä, kertoi minulle eräs hoitaja.

Reumalääkäreiden kohdalla tilanne on nähtävästi hyvä, ainakin yksi lääkäri on siirtynyt Joensuuhun Heinolasta. Itse olen osaston ylilääkärin potilaana, ja hän antoi minulle rohkaisevia tietoja. Saa nähdä kun tutkimukset on loppuun suoritettu.
***
Uusia kasvojakin olen saanut lukijoikseni: Toivotan heidät lämpimästi tervetulleiksi! Taitaa aa-pöllö nimimerkki olla joku tohmajärveläinen uskalikko, Annu puolestaan kirjoittaa blogia Turkin pippurit jonka olen liittänyt omaan blogilistaani.

Ihanaa todella, kesä on jo tosi lähellä, lämmintä on ollut tänään päälle 22 astetta. Toivoa on siis paremmasta, ja myös siitä, että paranen joskus tästä oudosta sairaudesta.

Oikein hyvää ja lämmintä Helatorstai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Naiset, äidit ja äitienpäivät

Valkovuokot keväällä 2009. Kuva AN.

Kiukuttelu/ Kuukautiset/ Synnytykset/ Selluliitti/ Vaihevuodet/ Tylsät avioliitot/
Epäluotettavat rakastajat/ Katkeilevat kynnet/
Huono palkka/ Ilman näitä varjopuolia/ naiseksi haluavia/
olisi tungokseen asti.// Tommy Tabermann
***
Valitkaa paksu sakea viini, hyvät naiset!/
Olemassaolon pöytään käykää rohkeasti,/ uskaltakaa sitoutua, antaa, synnyttää ja kuolla./
Kaikkea vähempään ei kannata tyytyä./ Kaikkea enempää ei saa.// Eila Jaatinen
***
Ihanaa äitienpäivän ehtoopuolta teille hyvät lukijat! Tänään meitä naisia kadehditaan, kuuluvathan vieraiksemme lapset ja lapsenlapset, vävyt ja miniät. Tervetuloa mummon ja ukin torppaan päiväkahville koko suku, on teitä jo odotettukin! Ja tietysti he myös tulivat, ja toivat kevään tullessaan...

Sellaisiakin ihmeitä on tapahtunut, että mies haluaa muuttua naiseksi. Jotkut menevät sukupuolenvaihdosleikkaukseen tai muuntautuvat naiseksi muuten vain, omaksi huvikseen. Näitä jälkimmäisiä sanotaan transuiksi, joka on lyhennelmä sanasta transvestiitti. Sitä olen pohtinut itsekseni, että kehenkä he haluavat tehdä tällä hommalla oikein vaikutuksen: miehiinkö vai meihin naisiin? Ihan kivan näköistä, mutta minusta pelkästään koomista.

Jokainen saa tietysti huvitella omalla tavallaan, kunhan se ei ole rikollista pedofiliaa, jota on harrastettu erinäisissä kirkollisissa piireissä. Väitetään että nykyisin Saatana asuu Vatikaanissa, ja se on Paavin erityissuojeluksessa. Mutta löytyy niitä saatanoita koto-Suomestakin ihan riittävästi, ainakin lehtitietojen mukaan.

Kohtapuolin ilmestyvät luultavasti hiirenkorvat koivuihin. Tänä aamuna mies kuuli käen kukkuvat kymmeniä kertoja tuossa pihametsässä. Sekin tuli varmaan onnittelemaan meitä Tikkalan äitejä sillä tiedolla, että pian on oikea kesä!

Nykyään on tosi harvinaista se, että kouluilla järjestetään äitienpäiväjuhlat, kuten ennen tehtiin joka ikinen kevät. Ohjelmat harjoiteltiin varta vasten, kyliltä kerättiin juhlakahveja varten tarvikkeet: jauhot, munat, sokerit, kermat ja niin edelleen. Lapset tekivät suuren määrän paperikukkia äideille rintaan laitettavaksi, koulutalo siivottiin hienoksi ja koristeltiin juhlakuntoon, paras oppilas teki hienot piirustukset liitutaululle. Kylän naisväki leipoi talkoilla kahvileivät.

Siitä koitui tietysti paljon ylimääräistä puuhaa ennen mutta opettajille, mutta se oli palkatonta talkootyötä. Ja iloisella ja hyvällä sydämellä tehtyä. Useimmat naisopettajat olivat itsekin äitejä, jotka uhrautuivat toisten äitien puolesta. Ja varmasti monelle köyhälle mökin äidille ja mummolle se juhla oli todella suuri ilo ja odotettu tapahtuma.
Sen todistavat ne vanhat valokuvat, joita on meidänkin kylässämme äitienpäiväjuhlan yhteydessä otettu.

Juhlapuhuja saattoi olla seurakunnan pappi, mutta eihän hän varmasti joka koululle ehtinyt sen aikaisilla kulkuneuvoilla. Joskus 7 luokalla muistan pitäneeni äideille puheen, opettajan ohjauksessa tietysti. Pian sen jälkeen Kerttu Eronen muuttikin Paattisen Tortinmäen koulun opettajaksi Turkuun kesällä 1955.

Näitä juttuja on ilo muistella, niihin liittyy kaihoa ja kaipausta. Kevät, kevät on tullut, ja laululinnut ja hiirenkorvat...
Oikein hyvää ja iloista äitienpäivän jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 6. toukokuuta 2010

Vaeltelua Blogistaniassa

Naisen pusero. Budapest 2007. Kuva Helena Nieminen

Naiset tiedetään/ miehet tunnetaan/
pettymystä ei välttää voi/
tulitikku/ hehkuu/ elää/ palamattomana vartensa verran// Toivo Laakso

Eilen iltapäivällä tein seuraa Ellulle, joka tuli meille koulusta. Ukki oli lämmittänyt tuvan uunin, johon leivoin perunarieskoja; se on tosi helppo homma. Tyttö söi useampia rieskoja Becellin ja maidon kanssa, ja oli tyytyväinen. Lisäksi ukki oli paistanut uunissa lahnaa lapsia varten, jota Ellu söi ja loput annettiin mukaan viemisiksi kotiin.
Tyttö on kasvuiässä, muutamassa vuodessa hän on ainakin minun kokoiseni; täyttää syksyllä yhdeksän vuotta.

Kun nälkä oli poissa, menimme ulos pihalle, ja lakaisimme lehtiharavilla pihamaata. Välillä jouduttiin toki käyttämään myös rautaharavaa isompien kasojen poistossa. Toiset lapset olivat äitinsä kanssa käymässä lastenneuvolassa, jossa kaksosille tehtiin 5v. tarkastus. Lääkärinneuvola on harvinaista nykyään, kun välillä ei ole lääkäreitä Tohmajärvellä ollenkaan. Viikon päästä tehdään sama Paukulle, joka on 1,5v. Onneksi nyt on Norovirus ohitse, ja on palattu tavalliseen arkeen.

Ukki meni tänään metsätaitokilpailuihin Rääkkylään, se on ukille henki ja elämä. Yritti hän etsiä mukaansa kaveriakin, mutta kukaan pyydetyistä ei joutanut tai jaksanut lähteä.
***
Löysin KKN:n sivuilta yhden uuden blogin, jonka lisäsin listalleni. Sitä pitää Pirkko Löppönen Kaurilasta, ja hänellä ja miehellään on maatilamatkailuyritys. Ketä Tohmajärven asiat kiinnostavat, voivat lukaista blogia Pirkko kirjoittaa. Myös sanomalehti Karjalaisella on nykyään monenlaisia blogeja, joista löytyy hyvinkin kiinnostavia juttuja. MiuMaun kotkotukset ovat tikkalalaisen sanomalehtinaisen Mia Rouvisen käsialaa, hän on kovasti innostunut käsitöistä. Myös Mustikoita ja sanajalkoja on erään nuoren emännän blogi; hän tykkää kuvata luontoa ja eläimiä. Tästä viimeksi mainitusta blogista löytyy linkki Maavilla, joka on onkamolaisen naisen pitämä blogi. Hänellä on oma villa-alan yritys. Askartelu- ja käsityöihmiset löytävät sieltä kiinnostavaa luettavaa.

Vaeltelu ja kirjoittelu Blogistaniassa on tätä päivää. Varsinkin ihmisillä, joilla on paljon aikaa istua pc:n ääressä, on aina jotakin mielenkiintoista tekemistä, eikä aika tunnu pitkältä. Ja oppiikin siinä kaiken aikaa jotakin, yleensä, ja saa lisäksi uusia blogiystäviä, joita on mieluista kommentoida. Ei käy kuten eräälle vanhalle tutulleni, joka valitti: "Kun ne päivät on niin pitkiä, niin pitkiä!"

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kevätpäivä mummolassa

Tällä laivalla risteilimme syyskuussa 2009 Olhavanjoella Novgorodissa. Kuva Leo Karppanen

Vihreän ikkunan takana tuulee

Alaston kaunis kevät,/ kaikkien kasvot näkyvät lävitsesi./
Ei peitä niitä huurre/ ei lumi/ eivät kirkkaat kahisevat lehdet/
ei varhain lankeava varjo.//
Kevään valo/ armoton itkumuuri/ lasinen aallonmurtaja/
jota vasten sydämet murtuvat/ kuin simpukat.//
Minun tieni on pohjoisessa,/ kevät sitä kuljettaa/
ja askeleita, minua/ minun tieni muuttolintujen siivillä:/
minne kurjet, sinne minäkin/ soille/ rannoille/
pajun valtaamille pelloille/
ei tarvitse muistaa!/ myöhäisen kevään ja muuttolintujen maassa/
minun tieni/ satojen purojen ilmansuuntiin/
mukanaan sirpaleita, munankuoria/
tuulireppuja ja taivassaappaita/
tämän minä vielä elän//

Eeva Tikka teoksessa Kalliomaalaus. Jyväskylä 1987
***
Päivä hujahti kuin siivillä lasten kanssa. Menu oli vakio: karjalanpiirakat, keitetyt munat ja tuoreet vehnäpullat. Ja hyvin maistui mehun ja tuoremehun siivittämänä. Paupau kaiveli haarukalla pullaansa, ja sai syötyä suurimman osan. Lisänä äiti antoi kananmunaa ja mehua. Ellu innostui piirakoista, Eve munista, Angi söi munan ja pullan ja Pippuri pullan, mehun ja jälkkäriksi jätskiä, joka kelpasi myös Evelle ja Angille. Mummolla on kolme erikokoista jumppapalloa, joista lapset innostuivat, Paukku erityisesti, samoin Angi. Niistä meinasi loppujen lopuksi tulla tappelu, mutta äiti erotti vanhemmat neitoset toisistaan. Tytöt kantoivat kirjoja mummolle vuoronperään luettavaksi, ne olivat niitä samoja kuin tavallisesti: Klara Kananen, Pikku Pegasos ja Ssh! (Älä kerro herra sudelle).

Lasten äiti otti lapsista monia kuvia minun kamerallani. Arvelin että hänellä on taito kuvata parempi kuin minulla, joka olen vain noviisi. Viikon kuluttua on jo äitienpäivä, ja silloin tietysti kuvataan lisää. Silloin kuuluu olevan myös Rääkkylän mummon syntymäpäivä, joten siellä on kaksinkertaiset juhlat. Lisäksi tietysti tulevat lasten serkut juhlimaan mummoa, joten hauskaa hulinaa on tiedossa tyttösillä.

Lupauduin huomenissa katsomaan kaksosia, kun muut ovat asioilla ja töissä. Nyt neidot ovat jo niin isoja, että heistä ei ole vaivaa paljoakaan. Luulisin että ulkoleikit saattavat heitä kiinnostaa. Varsinkin kiikkuminen omassa lastenkeinussa on verraton homma, johon ainakaan Eve ei ikinä kyllästy. Eve ja Ellu ovatkin ulkoilmaihmisiä, he saattavat olla pihaleikeissä yhteen menoon monta tuntia. Pippurin mielipuuhaa on tietokoneella surffailu ja pelien pelaaminen.

Onneksi on työtä ja askaretta tiedossa riittävästi, joten ei ole tarvis ajatella ikävämpiä asioita. Kaikki lutviutuu ajan oloon, ja se on hyvä!

Autolasteittain tohmajärveläisiä on mennyt Viroon kylpemään, jotkut oikein lentämällä. Me teimme 5-6 vuotta sitten myös yhden matkan Haapsaluun Fra Mare kylpylään, mutta sen perästä en ole himoinnut sitä enää: Oli niin mahtavat säryt käsissä ja jaloissa koko sen talven, varmaan niiden yrttikylpyjen takia. Muuten oli ihan mukavaa, vaikka oli liukasta ja marraskuuta...

Oikein iloista ja keväistä tulevaa viikkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!