Google+ Followers

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ritareita - onko heitä

Tikkalan sankarihaudat juhannuksena 2010. Kuva AN.

Eilen iltapäivällä noin kello 17. aikoihin huomasin ison harmaan sotilashelikopterin lentävän ulkona päämme päällä. Kone tuli Ilomantsin-Kiihtelyksen suunnasta ja painui etelän suuntaan. Ihmettelin sitä miksi armeijan helikopteri ajelee rajalta päin tänne siviilialueelle, mutta hetken perästä mies ratkaisi asian ja sanoi: "Ne tulivat sieltä Mannerheim-ristin ritarin, talousneuvos Onni Määttäsen hautajaisista". Kyydissä oli varmaan korkea-arvoisia sotilas- ja siviilihenkilöitä.

Mukana Onni Määttästä (102v.) saattamassa oli ollut myös toinen ritari, Tuomas Gerdt (88v), joka oli hautajaisissa pitänyt myös puheen sotilasveljensä muistolle. Siunauksen oli suorittanut sotilaspastori Juha Eklund avustajanaan Ilomantsin evl.-seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra, rovasti Martti Miettinen. Musiikkia oli aluksi esittänyt Rakuunasoittokunta Sibeliuksen Finlandian, ja kun arkku kannettiin hautaan soitti soittokunta Narvan marssin. Valtiovaltaa oli tilaisuudessa edustanut ministeri Anu Vehviläinen (asuu Joensuussa) ja muita arvokkaita sotilashenkilöitä. Järjestöjä ja yhteisöjä oli monia, jotka laskivat oman seppeleensä ritarin arkulle. Arkku oli siunaustilaisuudessa päällystetty Suomen valtiolipulla, ja kunniavartiossa oli paljon sotilashenkilöitä, jotka muodostivat kunniakujan. Hautakumpu perhehaudassa Pönttökankaalla peittyi nopeasti kukkalaitteista, viimeisenä laski upseerioppilas Niina Hytönen veteraaniseppeleen. Omaisten toivomuksesta ei kunnialaukauksia ammuttu. Mainittakoon, että elossa on enää kaksi Mannerheim-ristin ritaria.

Tulin tuntemaan Onni Määttäsen Kirsti tyttären Joensuun talouskoulussa ollessani kevättalvella 1966. Kirsti M. kuului samaan työporukkaan kuin minä, ja hän kertoi myös hyvin mieluusti isästään. Kertoman mukaan heillä oli maatila Ilomantsin Maukkulassa.

Onni Määttänen oli elänyt viimeiset aikansa Joensuun Kuntohovissa. Vielä viime toukokuussa hän oli sormin laskenut lapsensa ja heidän jälkeläisensä. Perhe oli ollut ritarille tärkeä. Me jälkeenjääneet voimme olla kiitollisia tälle urhoolliselle miehelle, jolle koti ja isänmaa ei ollut tyhjä hokema.

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Juhannus ja kissat

Minä olen Kiinan kissa ja/ asun Tiibetissä./ Lennän täältä Burmaan ja/ kaikki lapset hurmaan.//
*****
Minulla on lemmikkikissa,/ minulla on iloinen kisa,/ minulla on ketterä kissa,/ se kiipeää liukkaasti puuhun./
Lilalla kissalla lilat viikset,/ lilalla kissalla paksu häntä,/ lilalla kissalla tuuhea turkki/ ja naskalin terävät hampaat./
Lilalla kissalla pehmeät kynnet,/ lilalla kissalla pehmeä ääni,/ lilalla kissalla lämmin tassu/ ja suloisen terävä kieli./
Lila kissa on hurmurikissa,/ lila kissa on iloinen kissa,/ lila kissa on ketterä kissa,/ se kiipeää liukkaasti Puuhun.//

Teksti: Aili Nupponen. Runon on säveltänyt Teuvo Latvala


Juhannusaattona kävivät lapset äitinsä kanssa mummolassa "juhlimassa" entisen kaavan mukaan. Paupau innostui kahvipöydässä tulemaan mummon syliin syömään jätskiä, mikä oli mummostakin jännää ja mukavaa. Paukku ei enää tarvitse vauvatuolia, vaan istuu ihan kuin isot ihmiset aikuisten tuolilla. Sitten tytöt alkoivat pallojumpan isoilla palloilla, niitä on kolme kappaletta. Ensin hyppeli pienin kotvasen aikaa, sitten vuorollaan kaikki muut paitsi vanhin, joka ei kehdannut nähtävästi vaivata mummoa pitämään käsistä kiinni, vaan tyytyi hyppimään ihan itsekseen.

Menimme ulos, ja siellä kaksi neitoa, Ellu ja Eve ajelivat polkupyörillään, ja mummo kuvasi heitä. Myös kaikki mummon lupiinit ja innokkaat kukkien hoitajat tulivat siinä rytäkässä kuvatuiksi. Ilma oli hieno ja lämmin niin kuin juhannukseen sopii. Ukkikin oli niin paljon tyttöjen hommissa mukana, että savusti ulkona ison lahnan, jota sitten osa lapsista söi kahvipöydässä. Päivä vilahti puolineljään asti, kun mummo huomasi "vieraiden" lähdettyä että pitihän se lämmittää se savusaunakin. Siinäpä se! Ukki tuumasi, että menee lähelle puolta yötä, jos savusauna lämmitetään, ja niin se jäi sitten lämmittämättä. Kylvimme sen sijaan sähkösaunassa koivuvastan kanssa, kuten tapa on, ja hyvin sekin kelpasi, joskin tunnelmaa jäi puuttumaan.

Pyhät ovat menneet lukien, netissä surffaillen ja teeveetä katsellen. Minulla on runsaasti nauhoitettuja ohjelmia, joita voi katsoa silloin kun muuta kiinnostavaa ei ole. Tänään ilma on ollut viileämpää kuin edellisinä päivinä, keskipäivällä oli mittarissa vain noin 16 astetta.

Pian alkavat kesäteatterit, joita on käytävä katsomassa. Siinä sitä puuhaa riittääkin kiireimmäksi aikaa; niiden lisäksi pitää käydä Potsipäivät eli pitäjäjuhlat ja Kihaus tuolla Rääkkylän suunnalla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa 26 kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Luomuhumalassa

Nuppolan tilan vanhimmat rakennukset: Etualalla savusauna ja takana vanha talo, jonka vanhin osa on rakennettu 1830 jälkeen, jolloin oli isojako. Tila on siirretty nykyiselle paikalle Särkijärven rannalta Nuppolan niemestä. Kuva AN.

Pohjoiskarjalainen kustantamo Ilias julkaisi vuonna 2009 Erkki Jormanaisen novellikokoelman Luomuhumala. Ostin sen joku aika sitten Kaivolta, ja sain sen nyt luetuksi. Teoksessa on 20 lyhyttä novellia, joiden alkuperä liittynee miehen elämään ja lapsuuteen. Niminovelli on kirjan alussa ensimmäisenä. Erkin kirjailijasivu löytyy Latvavesiltä tietokannasta Erkki Jormanainen.

Erkki Jormanainen on syntyperäinen rajakarjalaispoika, syntynyt Tuupovaarassa, muistaakseni Hoilolassa. Erkki toimi työikänsä sanomalehti Karjalaisen lehtimiehenä. Historiikkiteoksia hän julkaissut useita. Erkillä on blogi Bittiparatiisi, jonka linkin löydätte tämän sivun oikeasta reunasta.

Viime vuonna Erkki Jormanainen järjesti Kiteellä valokuvanäyttelyn, jota valitettavasti en ole nähnyt. Tiedän hänen kuvaavan paljon luontoa ja sen eläimiä. Hänen entisessä blogissaan Kiteeläistä oli paljon tietoa, juttuja ja kuvia, joita lueskelin mielenkiinnolla; ortodoksikarjalaisuus oli siinä näkyvästi esillä.
***
Kävin mieheni mukana aamulla Kemiessä ostoksilla. Kaivolla vierähti muutama tunti, oli kivaa juttuseuraa; tietysti ostin myös piirakoita ja kahvit meille kummallekin. Saimme kuulla myös oudosta laukkunaisesta mukanaan useita kymmeniä laukkuja ja kasseja, joita hän raahaa paikasta toiseen muutaman kymmenen metrejä kerrallaan. Hän on kulkenut Aseman ja Kemien välillä olevaa rinnettä jo useita päiviä edestakaisin. Tämänpäiväisessä paikallislehdessä UutisAlasimessa on kerrottu naisesta, joka on lehden mukaan kotoisin Joroisista. Jokaisella on tietysti omat huvinsa. Nainen kuulemma yöpyykin kadulla laukkujensa kanssa. Yöksi hän tekee laukuista kehän ympärilleen ja vetää jonkun peitteen päällensä; ja jos ei nukuta, hän jatkaa puuhaansa läpi yön. Nainen ei kuulemma kerjää.

Ostin myös paikallisesta "supermarketista" Säästömestasta hieman vaatteita itselleni. Hinnakkaita olivat; minun kun on pakko ostaa se, mikä päälle sopii ja mikä itseäni miellyttää. Annoin myös myyjälle palautetta muutamasta epäkohdasta, ehkäpä sekin korjaantuu. Minun lisäkseni toiset asiakkaat näyttivät olevan venäläisiä.

Muutaman päivän kuluttua olemme jo keskikesän juhlassa, juhannuksessa. Tästä alkaen päivät rupeavat taas lyhenemään, valitettavasti. Pian pääsemme katsomaan myös seudun kesäteatteriesityksiä, joista ehkä eniten jännittää Tohmajärven teatterin tuleva esitys: Ohjaaja on vaihtunut, saa nähdä onnistuuko?

Oikein kaunista ja lämmintä keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Prinsessasatuja aikuisille

Vilkutuksia Ruotsin kuninkaanlinnan parvekkeelta: Viktoria ja Daniel. Kuva: SVT/YLE

Se olen minä täällä taas. Ai että kuka minä./ Pitääkö minun esitellä itseni joka kerta/
uudelleen? Että haluat kuulla minun nimeni? Se/ on suloinen korvissasi? Niinhän sinunkin nimesi/
on minun korvissani kun sinä soitat. Tuntisin/ sinut ensimmäisestä tavusta, pelkästä/
henkäyksestä, mutta haluan kuulla kuinka sinä/ sanot: Täällä on Armas. Ja sinä siis haluat kuulla/
kuinka minä sanon: Täällä on Lempi. Minä/ haluan aina myös kysyä: Häiritsenkö? Haluan/
kuulla sinun vastaavan: Et. Luuletko että tätä/ puhelua kuunnellaan? Haluan sanoa sinulle:/
Armas, Lempi rakastaa sinua.// Eeva Kilpi

Eilen illalla ja viime yönä näimme miten komeasti Ruotsissa juhlittiin kruununprinsessa Vicktorian ja prinssi Danielin häitä. Ne olivat tämän vuosituhannen upeimmat hääjuhlat tähän mennessä, ja tuskin ihan pian tulee meidän mattien ja maijojen katsottavaksi toisia vastaavia hääjuhlia. Tai kukapa tietää: Ehkä Englannissa voi piakkoin olla yhtä suuret ja komeat hääjuhlat kuten prinsessa Dianalla ja prinssi Charlesilla aikanaan, lähes 30 vuotta sitten oli. Mutta tuskin tulemme näkemään yhtä onnellisen näköisiä nuoria kuin nämä kaksi, Vickan ja Daniel olivat. Juhlien tunnelma oli niin koskettavan lämmin ja tarttuva, että se herkisti myös yleisön mieliä.

Euroopan kruunupäät ja muut sukulaiset olivat todistamassa tätä ikimuistoista tapahtumaa. Yhtä vain ei kukaan yleisölle kertonut: Missä lienee ollut Ruotsin kuninkaan vanhin sisar Margaretha, joka meni aikoinaan englantilaisen Amstrongin kanssa naimisiin? Saattoihan hän juhlissa ollakin mukana, mutta yksikään selostaja ei asiaa maininnut.
Margaretha on jo lähes kahdeksankymppinen iältään, joten ei ole ihme, jos hän ei ollut näin suurissa juhlissa mukana.

Sää oli mitä parhain, kun kirkosta lähdettyä tuore aviopari matkasi nelivaljakon vetämissä avovaunuissa noin 7-8 kilometrin matkan pitkin katuja rantaan, mistä alkoi matka vanhalla, hienolla soutuveneellä Tukholman kuninkaan linnaan. Koko venematkan reitti oli sota-alusten vartioima ja suljettu muulta liikenteeltä siksi aikaa, kun kuninkaalliset matkasivat juhlaillallisille.

Illallisilla pidettiin tietysti puheita: ensin kuningas, sitten sulhasen isä Olle Westling ja lopuksi sulhanen, prinssi Daniel, joka piti hienon puheensa ruotsiksi ja englanniksi. Hän puhui vapaasti ilman papereita; se on hieno saavutus, kun tietää katsojia on satoja miljoonia ihmisiä.

Jaksoin seurata hääkakkuun asti, joka painoi 300 kiloa, kerroksia taisi olla 10. Neljä keittiömestaria oli sitä paloittelemassa ja tarjoamassa hääväelle. Kahvia ei kakun kanssa juotu. Juhlaillallisiin osallistui noin 450 häävierasta.

Näin saivat vihdoin prinsessa Vicktoria ja prinssi Daniel toisensa noin yhdeksän vuoden tutustumisen ja seurustelun
jälkeen.

Tämän jälkeen on hyvä kysyä: Mitä onkaan tasavalta ilman kuninkaallisia? Vastaan: Ei yhtään mitään.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Monenlaisii kevätkymmennii

Mummon ihana alppiruusu innostui kukkimaan. Kuva 11.06.2010 AN.

Niinpähän näitä on eletty/ monenlaisii kevätkymmennii./
Kuka niistä muistaa kirjoo pittee/ ihanista ja ikävistä kevväistä./
Joskus kumminnii on tuijjotettava/ tottuutta suoraan silimiin./
Kevväät hupenoot---//
En halluis palluuta männeeseen,/ nuoruuteen, joka ol hyvin yksinäinen./
Ne kevväät otti ja anto paljo./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ lehmäkarjaan laitumela/
märehtimässä muajasta heinee/ mikä heruttel utarista/
maitoo tankit täyteen./
Kevätkymmenniin en ennee palloo/ kun ruajettiin pellola/
känsät kämmenissä, / siivottiin pihamuata yömyöhään./
Puoskat pyöri jalossa ja navettanutun helemossa./
Nyt miula on aikoo/ istuu pihakiikussa/ lapsenlapsiin kansa./
Kuunnella luontoo, linnunlauluu./ Ihmetellä kottaraisen vihellystä ja/
käin kukuntoo./ Kun vielä kuulen./ Mussiikki soip aina miula korvissa./
Suan vualii ympärillä kasvavvoo/ uutta elämee.//

Aili Nupponen kokoelmassa Ruistähkähumppa (2008)

Eilen mie hyppäsin miehen kyytiin ja lähin käymään Kemmiissä, meijjän kirkonkylässä. Ihan ensiks kävin huastattelemassa pankkiautomaattii, joka sylykäs miule tukun euroja kopraan. Sittä mänin käymään seuvun muotiputtiikissa Siästömestassa kahtelemassa kesävuatteita, piäassiissa pitkii piällyshousuja eli varkkuja. Kaupan rekit ol tungettu niin täytisen täyteen vuatteita, jottei niitä ies suanu otettuu rekkilöistä esile, puhumatakkaa sovittamisesta. Tai jos oisin jaksanu kovasti nyhtee, ainakkii puol rekillistä olis puonnu lattiile. Ja niitä vuaterekkilöitä piisas, häjin tuskin piäsin kärrin kansa läpi niihen välistä. Kärriin ei tullu yhtään mittään. Sanon kassale poismännessä: "Nyt mie selevisin halavala, kun miun kyvyt ei riittänä niihen vuatteihen rekistä poissuamisseen---".
Sittä mänin errääseen puutarhamyymällään, ja ostin sieltä muutammii valakeita markettoja. Ja siitä lipsahin Kaivole mistä ostin ruisleivän, piirakoita ja kahvit ihele, niijja, ostinham mie Erkki Jormanaisen kirjan Luomuhumala. Suapi nähä, minkälainen humala siitä tulloo, en ou enne kokkeillukkaa---.

Sittä pit käyvä hakemassa auto, kun ol nii paljo kantamista. Ja vihov viimeseks mie mänin Tiilikaiseen ja ostin ruoka- ja muut ostokset. Ne muut ol lahjaks tarkotettuja Muumi-tuotteita, joita sai ostoo kerräilykupunkiloila. Ja toivottavasti tytöt on sittä ilossii, kun ne suavat ne. Miessii osas tulla sinne Tiilkaise kauppaa, ja sittä myö lähettiin kotmökile. Juotii kahvit, luvettii lehet ja sittä lähettii hautuumuale viemään pelakuut sukuhauvole. Kuolleet jakso hyvästi, ei ne valittanneet. Siihen hautuumuan ympärille kasvaa meijjän kylän asuntoaluve, johon kunta ostaa välilä lissee rakennusmuata, jotta immeislä on muata mille rakentoo, ja tuo kyläkoulu pysys pystyssä. Kotmatkala pistäyvyttiin Särkjärven rannala kahtomassa venettä. Ja kyllä ol huono tuuri, kun ei ollu mukana kameroo: Joutsenpari neljän pikkusen kansa soutel ihan siinä rannassa, van kyllä ne siitä läks vähä etemmäs, kun mies män siihen venneeseen.

Jotta tämmöstä meile kuuluu, kuolleet ja elävät assuu sopusasti vierekkäin. Monta kyläläistä muutti majjoosa viime talavena sinne rauhan tyyssijjaan, mihin kerran kaikki männöö. Jollakkii reissula otan kameran mukkaan, ja kuvvoon ainakkii ommii hautoja, sankarvainajjii asunsijoja ja muistelupaikkoo. Ja onhan meilä ihan pien kappelikkii.

Oikee hyvvee viikon jatkoo kaikile lukijoile toivoo Aili-mummo!


lauantai 12. kesäkuuta 2010

Mari voitti Maurin: Onnea!

Juuri näillä hetkillä parhaillaan ratkaistaan Suomen Keskustan tuleva puheenjohtaja, joka on joko Mari Kiviniemi tai Mauri Pekkarinen. Uskoisin äänten menevän melko lailla tasan. Jos voitto tulee Kiviniemelle, se tulee lähinnä imagosyistä: On muotia valita nuori nainen puolueen puheenjohtajaksi. Kokemus ja tieto on mielestäni kuitenkin Pekkarisella, jota olen itse kannattanut keskustajohtajan virkaan.

Keskustalla on edessä kinkkiset ajat, sillä vaalit ovat esillä jo noin 10 kuukauden kuluttua. Voi olla, että Timo Soini poimii parhaat palat keskustalaisista äänestäjistä, ainakin meistä monista kriittisistä maalaisjunteista. Populismia ovat harrastaneet kaikki puolueet ainakin vaalien edellä, turha väittää, etteivät monet vaalilupaukset ole sitä. Minusta Vanhanen meni siinä metsään, että hän tyytyi Kokoomuksen aisankannattajaksi hiljaa ja mielellään, kaikki paha on mennyt Keskustan piikkiin. Tefloniin ei mikään tartu kuten ei Kataiseenkaan. Myös vaalirahajupakka on ainoastaan Keskustan paha, muut ovat päässeet luikahtamaan kuin koira veräjästä. Keskustan imago on tahriintunut pitkäksi aikaa, ei se muutamassa kuukaudessa häviä.

Oletan että puoluesihteerikisan voittaa Timo Laaninen, joka hoitaa homman omaan tyyliinsä, itsestään melua pitämättä. Korhonen laskettiin maakuntien ääneksi, koska Vanhanen ei sitä ollut, hän edusti rikkaita rintamaita ja asutuskeskuksia. Helsingin kaupunki jopa palkitsi Vanhasen heidän asioidensa hyvästä hoidosta. Puoluejohtajan tehtävät saivat olla retuperällä. Myös Katainen kiittää Vanhasta, onhan Kokoomuksesta tullut Suomen suurin puolue!

Juuri tulleen tiedon mukaan Keskustan puheenjohtajavaalin voitti Mari Kiviniemi yli 300 äänellä. Nainen siis voitti: Onneksi olkoon! Älä kulje Annelin jalanjäljissä Mari!

Kullero ja metsämansikka kukkivat mummon pihassa. Kullero ja akileija ovat menneet yhteen: ensin kukkii kullero, sitten vasta akileija.

Eilen oli harvinaisen lämmin sää, jopa 20 astetta. Kutsuin tytöt kahville vanhempineen ja paistoin pannareita. Kivasti menivät kaupaksi kuten piirakatkin. Otimme sitten ulkona valokuvia tulevaan muistojen kirjaan. Alppiruusu aukaisi ihanat punaiset kukkansa, joita myös kuvattiin. Eve oli oppinut ajamaan polkupyörällä ilman tukipyöriä, ja näytti pihamaassa meille taitojaan.

Kasvimaakin vihottaa, ja taimet ovat nousseet. Pian pääsee kitkemään, jos siihen kykenee. Vasen ranne ja käsi on kipeä, sitä pitää varoa liikaa rasittamasta.
Puut ovat vielä heleän vihreät, mutta ihan kohta ne muuttuvat tumman vihreiksi. Herkin ja kaunein kevätaika on ohi tämän vuoden osalta.

Vielä yksi uutinen Tikkalasta: Rokkari Janne Hongisto on perustanut jalkapallojoukkueen kotikylälleen Tikkalaan. Sen nimi on FC Kassa, ja joukkueen kapteenina toimii itse Hongisto eli Kotiteollisuusyhtyeen basisti. Joukkue on koottu rockmuusikoista. Näyttää tänä kesänä olevan muusikoilla paljon vapaata aikaa, joten yhtyeen auto joutaa jalkapalloporukan käyttöön. Kotiteollisuusyhtyeen tunnetuin jäsen on Marco Hietala.

Tämän sadelauantain uutiset olivat tässä. Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Puutarhajuttuja

Akkalan ja Jouhkolan väkeä Jouhkolan hovin rannassa kun Ylen Tarina-auto vieraili siellä 22.05.2010.

Arja Tiaisen sanoin:

Olen väsynyt puhumaan itsestäänselvyyksiä:/ Minä tahtoisin kuutamossa kylpevän kylän,/
sateiset heinikot, kimaltavan järven,/ hiljaisuuden jonka vain sade ja tuuli rikkoo./
Minä tahtoisin hataran savusaunan,/ laiturin, josta voi uida kaislikon reunaan,/
saaren, jossa minua odottaa tuttu ihminen/ öljylampun valossa verannalla, teetä juoden.//

Käväisin tänä aamuna jälleen Tohmajärvellä antamassa verinäytteen tutkittavaksi, ja siinä samalla toimittelin omia asioitani, kampaajallakin kävin. Kaivolla tapasin tuttuja, ja keskustelimme vanhoista asioista. Ostin Kaivolta ruisleipää ja piirakoita kotiin tuomisiksi.

Tiilikaisesta tein ruokaostokset ja sen sellaiset. Siellä on ollut hyvä palvelu ja hyvin koulutetut työntekijät. Palkintojakin ovat saaneet. Katselin kesäkukkia ostaakseni yhdestä taimitarhasta, mutta kun kuulin hinnat, peräännyin hyvässä järjestyksessä. Luin lehdestä kotiin tultuani, että kysymistäni kukista on tarjous ensi perjantaina.
Kysyin piruuttani myyjältä: "Taitaa olla sama ostaako yhden vai yhdeksän?" Vastasi: "Niinhän se nykyään on."

Sitten etsin kotiin tultua netistä tikkalalaisen puutarhan Tuhatkaunon sivuja, joilla mainostettiin ajankohtaisena asiana kesäkukkien taimikasvatussiemenien ostamista. Taitaa olla syksy käsissä ennen kuin ne taimet saataisiin kukkimaan! Se on mentävä etsimään paikan päältä kukantaimet mitkä sitten ostaa. Täältä syrjäseudulta saa takuuvarmasti kalleimmat kukantaimet, mutta meneväthän rahat hyvään tarkoitukseen, paikallisen yrittäjän työllistämiseen. Tietysti Joensuusta taimet saa halvemmalla, mutta laadussa voi olla suuriakin eroja.

Kävin eilen Talolla pojan perheen luona. Lasten äiti Silja näytti minulle istuttamansa pensaat ja istutukset, jotka hän oli tehnyt. Hänellä oli myös pistokkaita juurtumassa, joista hän toivoi saavansa uusia pensaita. Silja on innokas uusien marjalajikkeiden kokeilija, ja ostanut mm. Saskatuun pensaita, joista ei ole vielä saanut saanut satoa. Hän on hankkinut puutarhaansa myös uusia viinimarjalajikkeita. Talon ympärillä olevat koristepensaat ovat myös uusinnassa, entiset vuorimännyt ja pensashanhikit ovat ovat särkyneet ja poistettu näköalapaikalta.

Lopuksi kävimme tallissa ihailemassa poninvarsaa, joka lihoo ja komistuu koko ajan lisää. Varsasta ja varsan äidistä löytyy kuvia blogissa Mustikoita ja sananjalkoja, jonka linkki on sivun oikeassa reunassa.

Valokuvia otin eilen yli 30 kpl; niitä riittää moneen lähtöön. Alppiruusu on huomenna täydessä kukassa ja kauneimmillaan. Onneksi kuvien ottaminen on nykyään halpaa.

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


lauantai 5. kesäkuuta 2010

Mikä nainen!

Nuppolan mahtava syreeni kukkii. Kuva AN.

"Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä itse,/ että jonakin päivänä olen vanha.../
varjele minua siltä kohtalokkaalta luulolta,/ että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta.../
sinetöi huuleni...minäkin saatan erehtyä.../ hapan vanha nainen on paholaisen ikävimpiä luomuksia."/
Herra, mitä minulle on tapahtumassa?/ Nuorena liikuin syvästi abbedissan rukouksesta./
Nyt epäilen että se on jonkun apotin laatima.// Eeva Kilpi

Vihdoin Suomi on saanut ensimmäisen naispiispan - siis piispan joka on nainen. Näin evankelisluterilainen kirkko on tehnyt yhden ratkaisevan askelen valitsemalla pastori Irja Askolan Helsingin uudeksi piispaksi Mikko Heikan jälkeen. Askola on toiminut piispa Heikan teologisena erityisavustajana ja Espoon hiippakunnan sihteerinä viime vuosina. Lisäksi tunnen hänet runokirjoista, joita hän on julkaissut yhdessä kirjailija Anja Porion kanssa. Näitä teoksia ovat muun muassa runokirjat Mikä nainen ja Lasinen lapsuus. Omasta hyllystäni löytyi vain yksi Anja Porion teos, ei yhtään Irja Askolan kirjaa, mutta olen joskus lainannut Porion-Askolan teoksia kunnankirjastosta.

Me uudistusmieliset kirkon jäsenet olemme hyvillämme siitä, että evl. kirkko uskaltaa tarttua ajan haasteisiin, sillä niitä on runsaasti. Tiedän että kirkon toinen siipi, Luther -papisto kannattajineen on asiasta eri mieltä, ja saa tästä lisää voimaa naispappeuden vastustamiseen. Saamme nähdä hajoaako evl-kirkkokunta kahtia lähivuosina vai jatkuuko riitely yhä kiihtyvässä tempossa kuin nykyisessä Suomen Keskustassa?

Papit jos ketkä tekevät jatkuvasti ihmissuhdetyötä, sillä he osallistuvat meidän jäsenten iloihin ja suruihin. On valitettu sitä, ettei Irja Askolalla ole edes pastoraalitutkintoa, korkeammista oppiarvoista puhumattakaan. Mutta eikö vielä tärkeämpää ole se, että piispa osaa ja haluaa elää mukana tässä päivässä eikä piilottautua piispankaapunsa yksinäisyyteen? Jos pappien elämä on muuttunut paljon entisajoista, on varmasti myös piispojen elämäkin muuttunut samalla tavoin. Nykyään piispakaan ei elä enää norsunluutornissa.
***
Tänään on laulettu Suomen kouluissa iki-ihana suvivirsi tai vanha Gaudeamus igitur ylioppilaille. Paljon onnea kaikille valmistuneille ja luokalta päässeille!

Puutarhakasvit on kylvetty kasvimaahan, jäämme odottamaan kesän kantamaa satoa syreenien ja pihlajoiden kukkiessa parhaillaan. Sää on ollut oikullinen, välillä sataa ja paistaa, melkoisen kylmää on pitänyt, välillä toki lämpimämpää. Eilen siivosin pari tuntia myrskyn karistamia roskia pihamaasta ja istutin miljoonakelloja kukka-amppeliin kuistin eteen. Kasvimaa höyryää sateen perästä auringossa. Ensi viikolla pitää käydä laittamassa kukat haudoille ja pihaistutuksiin.

Oikein kaunista viikonloppua kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

Leena Lumi: TE TEITTE SEN♥JA ARVONTA!

Leena Lumi: TE TEITTE SEN♥JA ARVONTA!

Paljon onnea Leena huikeasta saavutuksesta!
Tästä on hyvä jatkaa :D