Google+ Followers

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kirjava tyttönen etsii sateenkaarta

 



Kirjava tyttönen tallustaa
sateenkaarta katsomaan. 
Kesä on kaunis ja herttainen,
leikissä mukana perhosten.
Kesällä ilma ja maa
sadetta janoaa.
Päässä sateenkaaren
on kultaa ruukullinen! 

Tuli vuori/ meni vuori/ äkäinen kuin/ vanha muori./
Eipä ollut/ tulivuori/ enää silloin/ nuoren nuori.//
~~~~
Kivimassaa, laavaa sulaa/ syöksee vuoren sisuksista/ tulivuoren kraaterista./
Rikkihöyryt ilman täyttää./ Synkeältä taivas näyttää.../
~~~~
Dinosaurus kummissaan/ katsoo tarkkaan tulivuorta./
Ihmetellen itsekseen/ hehkuvaista, ikinuorta.//

Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)
***
Lähtötunnelmissa olen kasaillut tämän päivän kamppeita ja silittänyt vaatteita. Perjantaina kävin Tohmajärvellä, jossa tuntui olevan koko pitäjän ukot ja mummot liikkeellä. K-market Tiilikaisessa Tohmajärven evl-seurakunta jakoi reilun kaupan banaaneja, jotka olivat tarjouksessa. Jonkinlaiset kilpasyömingit siis; itse en tosin siihen osallistunut. Ja perjantai-iltana sitten oli Kassan baarilla Olli Riikosen vaalikampanjan avajaiset, joissa puolestaan mieheni kävi. Siitä se taisto sitten alkaa!

Myös blogisti Katja Asikainen on Keskustan ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa. Tosin lopullinen siunaus vielä taitaa puuttua. Keskustan kansanedustajat kyllä tulevat putoamaan tältä alueelta kahteen, nyt niitä on kolme. Muistaakseni valittavia kansanedustajiakin on vähennetty, ja lisäksi Perussuomalaiset tulevat tekemään sen entisen tempun, jonka 1970-luvun vaihteessa tekivät SMP:n aikaan. Keskusta on mielestäni hoitanut kehnosti nämä meikäläisten asiat, lisänä vielä se paljon riidelty jätevesiasetus. Keskustan kannatus ei ole Mari Kiviniemen aikaan noussut ylöspäin, mieluumminkin laskenut. Nämä kyseenalaiset vaalirahajupakat ja -kohut ovat sen aiheuttaneet. Kovat skabat on meillä siis tiedossa tulevissa eduskuntavaaleissa, se voi olla poliittisen historian hämmästyttävimpiä tuloksia!

Mutta ennen eduskuntavaaleja meillä on vielä edessä seurakuntavaalit: muistakaahan käydä äänestämässä! Valitettavasti en pääse tiistaina pidettävään paneelikeskusteluun, olen silloin Sharm El Sheikhissä, ja palaan vasta viikon kuluttua tiistaina vastailemaan kommentteihinne.

Ihaniin näkemisiin hyvät blogini lukijat ja kommentoijat toivoo Aili-mummo





keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Matkakuumetta




 Popi kissa kiinalainen
vilkuttelee veikeästi,
kesän kaiken kaihoisasti.
Aurinkoinen armastellen
taivahalla tallustelee,
antaa lämmön läikähdellä
perhosille pienoisille,
kukkasille kaunoisille.

Popi kissa ketterästi
loikkaa ilmaan iloisena
kalat mielessä mukavat,
herkkuruuat ruokaisimmat.
kalat mielessä muka
Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)
Ps. Popi Kissa seikkailee teoksessa Popi Kissan onnenpäivät (Lara Jones).


Roosa kukka/ Roosa rukka./
Värit nämä/ kimmeltävät/
räiskyvät ja viheltävät./
Tyttö, tyttö/ piirrä kukka!

Roosa rukka/ pyörii hyörii./
Tanssii kukat/ silkkisukat!/

Runo AN, Kansi Ellun vesivärityö.

Varmaan olette jo arvanneet, mummolla on pitänyt kiirettä, tuli nimittäin äkkilähtö Egyptiin kuten muinaisella Joosefilla. Sain netistä sunnuntaina ostettua liput suoralle lennolle Joensuusta, ja valmistelut käyvät kiivaina. Vein samalla reissulla yhden kirjan Joensuun kirjastoon, jonka he panevat arkistoonsa.

Joensuun tiet ovat sekaisin, siellä on meneillään monta tie- ja siltaprojektia, joista varmaan Punatulkku osaisi kertoa teille enemmän. Pelottaa, jos ei osaakaan yöllä pimeän aikaan lentokentälle, vilkkuvia valoja on niin runsaasti.  Lähdön syy on se, että naapurin emännälle tuli sananmukaisesti pakottava tarvis lähteä lämpimään. Samoin on laita itselläni, käsiä särkee aina vain kamalammin, joten vietämme ensi viikon Sharm El Sheikhissä lämmöstä nauttien.

Mummolla on ollut kysyntää myös monilla muilla areenoilla, mutta yhden keikan ehdin hoitaa vielä perjantaina. Mies jää kodin hengettäreksi siksi aikaa, kun mummo matkustaa. Toivottavasti saan runsaasti valokuvia iloksenne, ja ostettua egyptiläistä historiakirjallisuutta. Kirjoja olen ostanut tuomisiksi itselleni jokaiselta reissulta. Niihin voin aina palata, kun siltä tuntuu.

Arabimaissa en ole ennen käynytkään lukuun ottamatta yöpymistä Dubaissa keväällä 1992.Olimme okralaisten kanssa palaamassa Intiassa, kun yht'äkkiä illalla lenneltyämme 6 tuntia, palasimme takaisin Dubaihin, missä olimme tehneet välilaskun lentokenttäostoksia varten. Syynä oli ilmatilan sulkeminen, muuan matkustajakone oli ammuttu alas. Tällaista voi siis sattua Lähi-Idässä.

Joululahjat ovat pian ajankohtaisia, ja niitä voisin ostaa lapsenlapsille. Rihkamakauppiaita voi olla pilvin pimein, ainakin Intiassa oli. Ne olivat oikea maanvaiva, kuin valtava lauma kärpäsiä. Mutta onhan siellä varmasti oikeita kauppojakin, ja luultavasti siellä pitäisi osata tinkiä. Pyyntöhinta voi olla moninkertainen myyntihintaa verrattuna.

Oikein antoisaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo




perjantai 22. lokakuuta 2010

Kultaisessa Prahassa

Kultaisessa Prahassa homeenvihreitä torneja.
Tuhatvuotinen tarina takana.
Moldau, Moldau, sinä virtaat
menneisyyteen.
Kaarle IV palaa valtaistuimelleen
niin kuin ennen.
Rooma elää 
jälkiroomalaista aikaa.
Rikkaus ja valta voitetaan
kärsimysten ja taistelujen kautta.
Valtaapitävät ja kauppiaat puhdistavat
kulttuuriperinnön!

Ennustuksia lausutaan menneestä ja tulevasta.
Kaarle IV palaa sillalleen ratsuineen kopisevin askelin.
Sotilaat seisovat jähmettyneinä.

Kultaisella kujalla
 vasarat paukkuvat alkemistien pajoissa.

Barokki juhlii ruhtinaitaan.
Ihmishahmot kiemurtelevat palatsien seinissä.
Ihania ovat kirkot ja luostarit, palvontapaikat.

Prahan linnassa Kaarle IV jatkaa juhliaan...

Aili Nupponen (2000)

Jälleen viikko taakse jäänyttä elämää. Toivottavasti täyttä elämää!
Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!




keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä

Hellä Juvosen taulu Madonna ja lapsi. 
Ikoni
Halkeillein huulin hän rukoilee
venäläinen Vapahtaja
tuhatneljäsataaluvun alusta.

Silmät suoraan katsojaan,
pieni suu, nautinnonhaluinen,
Jumalan äidin ja Johannes Kastajan välissä.

Lempeä Vapahtaja.
Kuusisataa vuotta
veristä historiaa
Iivana julmasta Staliniin.
Vanha riitti tähän päivään
"Herra armahda,Herra armahda!"
kaikuu pyhäkössä.
Pappi heiluttaa suitsukeastiaa.
Laulu kumajaa hoveissa:
"Herra armahda, Herra armahda,
Herra armahda!"

Aili Nupponen




Siellä ne ovat, Tohmajärven Postissa eli Itellassa, runokirjat. Odottakoot kunnes tulee asiaa. Mies tosin oli Tohmajärvellä, mutta eihän nyt paketteja kotiin anneta ilman pakettikorttia. Meille posti kannetaan vasta noin puoli kahden tienoissa iltapäivällä. Viime aikoina ovat lehdet olleet pahasti sekaisin, joten veikkaan jälleen uutta postinkantajaa.


Odotamme mielenkiinnolla tulevien seurakuntavaalien tulosta, vilkastuuko äänestäjien aktiivisuus. Yle ja Päivi Räsänen ovat saaneet aikaan sellaisen mylläkän homokeskustelullaan, että luterilaisesta kirkosta lähtevät maksavat jäsenet pois suurin joukoin. Päivi Räsänen on kallellaan Luther-veljiin päin, hehän eivät tunnusta naispappeutta eivätkä voi suvaita muunlaisia ihmisiä kuin itsensä kaltaisia.
Suvaitsevaisuus taitaa heidän keskuudessaan olla kirosana. Jumala loi vain yhdenlaisia ihmisiä, heteromiehiä. Kukahan loi ne muut?

Kovat keskustelut on käynnissä asiasta Hymyilevän eläkeläisen blogissa, jos asia kiinnostaa. Hymyilevällä riittää kannanottoja päivänpolttaviin kysymyksiin, ja hän kirjoittaa herkulliset pohjustukset lukijoidensa kannanotoille.

Luostarin kirkon holveissa
polvet ruvella rukoillen
Herra armahtaa...
vainajan muotokuva
kultti ja elävä perinne,
palvonnan kohde.
Pappi-shamaani astuu kaikkein pyhimpään.
Naiset eivät tästä ovesta kulje.
Herroja Herra armahtaa.
Neitsyt sivulla kulisseissa.

Aili Nupponen

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo (hetero mutta ei tyhmä)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kristillistä ihmisten lajittelua

Sukuseuran vaakunan on suunnitellut Reijo Helläkoski 1992. Vaakunassa on Matti Juvosen puumerkki.
Näkymätön nainen

Eijjoo annettu nimmee hälle
- ja hiän synnyttää -
äiti, aitinäiti ja äitinäitinäiti.
Toki isälä nimi on
ja isänisälä ja
tietennii hänennii isällään.
Hiän kuuluu miehiin sukkuun,
isän mukkaan lapset ristittään.

Kymmenet, saat naiset ja
naisiin suvut
peittyyt hämärään,
jättäät perintösä nimettöminä.
Näkymätön nainen
miehen suvun tukipylyväs
synnyttää perillissii miehelleen.

Näkymätön nainen makovaa
saunan lauteila.
Yksinäisen äitin äpärämukulat.
Olokoon häppee
olokoon kirrous
jalakapuu ja
häppeepaalu kirkon eissä.

Synnyttäjät hävviivät hämärään.
Kukkaa ei heitä muista,
heijjän tuskoosa,
hätteesä, kippuusa,
heijjän raskaita synnyttäjän vuosiisa.
Lapsvuoteeseen kuolemmoosa.
Raskasta kovvoo ossoosa.

Seun isä joka synnyttää lapsessa
nimen suvulleen
pojan, perillisen talolleen.

Tytär, nainen, huora
katovaa ikihämärään
häppeepaaluun, jalakapuuhun.
Naisen perintöosana miehen kunnii.

Aili Nupponen

Kirjoitin tuon runon tehdessämme Juvosen suvun sukututkimusta, joskus 2001. Sukututkimuksen ja kirkonkirjojen mukaan miehet saivat lapsia ilman vaimoakin, sillä pappi ei ollut vaivautunut kirjoittamaan lapsen äidin nimeä kirkonkirjaan. Mutta jos sattuikin olemaan niin päin, että nainen sai lapsen ilman vihittyä aviomiestä, sillä oli kovat ja häpeälliset seuraamukset tuolle äidille. Uskon että jokaisesta suvusta löytyy näitä luvattomia äitejä, joilla oli äpärälapsia. Tällaisen naisen ja lapsen nimi merkittiin kirkonkirjoihin sivun alanurkkaan, mistä se on mahdollisimman vaikeasti luettavissa ja tunnistettavissa. Etsin itsekin muuatta Anna Antintytär Simosta, mutta erään sukututkija sukulaisen avulla löytyikin Anna Annantytär Simonen. Kiitokset Reijo jos luet tätä!

Näyttää siltä, että luterilaisessa kirkossa on viimeviikkoisen homoillan seurauksena eronnut ennätysmäärä ihmisiä. Ellei kirkossa löydy tilaa kaikenlaisille Luojan luomille ihmisille, seurakunta pirstoutuu yhä enemmän erilaisiin klikkeihin ja ryhmiin. Evankelisluterilainen kirkko on osoittanut kehitystä vapaamielisyyden suuntaan, toivoisin, ettei tämä kehitys loppuisi, vaan jatkuisi. Koska olemme syntymästä asti erilaisia ihmisiä, täytyy myös kaikilla silloin olla oikeus elää sillä tavoin, että tuntee itsensä onnelliseksi. Mitään pakkopaitaa ei kirkko voi nykymaailmassa ihmisille asettaa: Tämä kaava on oikein ja tuo taas väärin. Olemme valmiit tuomitsemaan toisinajattelijat ja toisin tekijät; "vain meidän tapamme on se ainoa oikea" - sanooko näin todellinen kristitty?

Vähän kerrallaan nainen on saanut luterilaisessa kirkossa itselleen tasavertaisia oikeuksia, joita osa kirkon jäsenistä ei kuitenkaan halua tunnustaa. Ihmisten lajittelu jatkuu milloin milläkin syyllä tai tekosyyllä. Miettikääpä motiivejanne hyvät ihmiset ja seurakuntalaiset: Siinä on omantunnon kysymys jokaiselle meistä!

Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!


torstai 14. lokakuuta 2010

"Elämäniloa kuppiin monta nauravaa suullista"

 Meidän mummeli

Täältä tullaan elämä,/ olet kuin silkkiä, silkkiä!/
Mutta... Mistäs te siihen tupsahditte?/ Keitäs te oikein olette?/
Ai, niin, nyt alan muistaa...Ette ikinä arvaa mitä tein?/
Karkasin./ Keskussairaalasta. Osasto A kakkoselta./
Laittoivat tiputukseen. Siinä makasin kuin lahna katiskassa./
Ei puhettakaan kauniista ja rohkeista./ 
Ajatelkaa: edes niitä en olisi päässyt katsomaan./
Ehei, ei käy, sanoin aortalle ja kammioille.Valmistautukaa!/
Paikoillenne, valmiit, pakoon!/ Citymarketissa nähtiin Eric./
Voi se oli niin ihana.../ Hiiteen nitrot, disperiinit ja spesicorit./
En minä niitä enää tarvitse./ Eric riittää./
Tuolla kylällä kertoivat,/ että täällä saa tänään kahvia./
Ohikulkiessa nuuhkaisin./ Totta se oli: Kahvi tuoksui!/
Ai, ai, ai, kun tuota kahvihammasta rupesi niin pakottamaan,/
että pakko, ihan pakko oli tulla./ No, lapsukaiset, saaks täältä nyt sitä kahvia?/
Ai ei, ai vaan elämäniloa./
No kaatakaa, kaatakaa sitä tähän kuppiin, monta nauravaa suullista.//

Anja Romu teoksessa Liian iso karuselliin. Lahden Runomaraton (2005)

Näin suuren herkkutatin mies löysi joku viikko sitten, sieni painoi 1,2 kg. Oli aika matoisen näköinen, joten en siivonnut sitä eikä siis syöty. Mies halusi muistoksi valokuvan hyvästä tattivuodesta. Muuten ei ollut kehumista sienivuodessa. Kaksi kertaa siivosin ja keitin rouskuja suolasieniksi, ja yhden kerran kanttarelleja. Tällä hetkellä sataa lunta, maa alkaa muuttua valkoiseksi. Pojalla riittää puuhaa autojen renkaiden vaihtamisessa muutamiksi päiviksi. Lisäksi on kahdet syntymäpäivät vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella ensi viikonvaihteessa. Paupau eli Paukku tulee kaksi vuotta ja Ellu, kolmasluokkalainen, täyttää yhdeksän vuotta. - Kyllä se aika on suorastaan lentänyt...

Eilen olin Kaivolla Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston tilaisuudessa esittämässä omia runojani. Väkeä oli ihan tupa täynnä; tilaisuuden juonsi ystäväni Raili Närvänen, entinen näytelmäohjaajani. Meitä oli kolme runoilijaa, vanhin meistä Saimi Sairanen, on jo päälle kahdeksankymppinen, ja kirjoittanut kauan runoja; hän on esittänyt niitä eri tilaisuuksia myös ulkomailla.

Reumayhdistyksen Tohmajärven jaoston puheenjohtajana ja puuhanaisena toimii rouva Sirkka Huttunen tunnollisesti ja tarmokkaasti. Hän sai puhuttua myös minut järjestön jäseneksi. Tilaisuudessa pidettiin myös arpajaiset ja myyjäiset; työt ovat jäsenten tekemiä ja hinnaltaan tosi edullisia. Ostin ranteiden lämmittäjät itselleni, ja jollekin lapsista kaulaliinan. Talviaikaan tarvitaan lämmintä ylle ja alle olipa sitten terve tai sairas. Kun käy tuollaisessa järjestötilaisuudessa, ymmärtää sen, ettei ole vaivojensa kanssa yksin. Siellä on ihmisiä puolueisiin ja ikään katsomatta.

Nykyajan yhdistyksillä on vaikeuksia löytää toimintaansa hyviä järjestötyöntekijöitä; yksityisyys ja sen palvonta on muodissa. Tehtävät tahtovat kasaantua aina yksille ihmisille, jotka ovat sitten ylikuormitettuja. Monta vuosikymmentä yhtä jaksoon tuskin kukaan jaksaa toimia tarmokkaasti, vaan väliin iskee "leipääntyminen"; ihan kuin liian kauan virassaan ollut virkamies kyllästyy ja urautuu työtehtäviinsä. Uuden opiskelussa on minusta aina oma viehätyksensä---.

Yhdistyksistä me löydämme uutta virtaa ja elämäniloa toinen toisistamme. Voimme antaa vertaistukea toisillemme. Ystävyys on hieno lahja, jota kannattaa vaalia; se kantaa meitä vaikeina aikoina eteen päin---.

Oikein toivorikasta torstai-iltaa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Se on Vapo, joka määrää Tohmajärvellä

Kirkas syyspäivä. Kuin se pieni kullattu puu-
veistos, jonka näin jossakin näyttelyssä. Se löi
kämmeniä yhteen, aloitti juuri tanssin ja liepeet
heilahtivat. Kun katsoin sivulta, kasvoilla oli
virnistys, liike oli poissa ja käsi osoitti siihen
missä äsken seisoin. // Mirkka Rekola
***
Viini kypsyy punaiseksi,
maa on lokainen ja haapa vaiennut.
Sytytetään kuunvärinen lamppu,
avataan ensimmäinen pullo
ja kerrotaan lapsille vanhan viinin sametista,
vanhenemisesta yleensä. // Pertti Nieminen


Kemien mäeltä Asematietä asemalle päin.
Aika kuluu suorastaan lentäen, en tunnu ehtivän minnekään. Taas minut onnistuttiin puhumaan uuteen järjestöön, ystäväni Sirkka on niin etevä puhuja. Kaivosta on tullut keskeinen paikka elämässäni, olin eilen akuhoitoa saamassa siellä vaivoihini. Liityin Reumajärjestöön, vaikka minulla ei siis kuulemma ole reumaa, mutta silti...Onpahan ainakin saatavilla vertaistukea, ja tietysti voin myös antaa sitä muille. Keskiviikkopäivä Kaivolla on pyhitetty järjestön asialle, jonne pyydettiin myös ohjelmaa: ja tietenkin lupasin tulla.

Kemie on Tohmajärven kirkonkylä. Kunta on saanut nimensä samannimisestä järvestä, jota Vapo yrittää täyttää turpeella. On tehty 1,5 milj. euron kunnostussuunnitelma, mutta samaan aikaan Vapo aikoo ottaa uuden suon käyttöön Onkamosta, ja laskea jätevetensä myös siitä Tohmajärveen, jonka pohjassa on paikoin kuulemma turvelietettä jopa kahdeksan metriä paksulti. Vesi on tummaa niin kuin turvesuossa. Kaivolla oli mielipideadressi, johon me molemmat (mies ja minä) kirjoitimme nimemme. Vapo elää kuin valtio valtiossa, määrää itse, saastuttaako yhtään vai eikö saastuta, tai korkeintaan kolmen prosentin verran!!!

Likasten risteyksessä tulevat meitä valvomaan peltipoliisit, joille ei valtion tarvitse maksaa palkka eikä eläkettä. Nykyään nämä poliisit ovat paljon yleisempiä kuin ihmispoliisit, jotka pitävät majaansa Kiteen kaupungissa. Mitäs jos lakkautettaisiin sekä poliisilaitos ja koko Suomen armeija: siitäpä vasta syntyisi suuria säästöjä!!! Tyhjänpäiväisten virkamiesten virkoja ei tarvitse toki lakkauttaa, heitähän voisi palkata lisääkin. Ja suupaltteja poliitikkoja, jotka eivät ole koskaan palkkaansa tyytyväisiä...
Jos vielä ihmishoitajat voitaisiin vaihtaa robotteihin, niin johan olisi hienoa! Kiukuttaa niin maar perusteellisesti koko tämä elämä tässä Suomi-nimisessä ihannevaltiossa, jota kiitetään maailmalla ja pidetään ihan oikeana paratiisina ihmisille ja etenkin lapsille ja vanhuksille!!!

Mummo muuttui pahantuuliseksi, kun alkoi ajattelemaan asioita hieman tarkemmin. Kaikkea ei tarvitse ottaa ihan kirjaimellisesti noista ehdotuksistani, mutta tässä ajattelinkin niitä kaivattuja säästöjä.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Juhlahetki Ruskealassa

Suomalaisten hautakivet on Ruskealan hautuumaalla koottu tällaisiksi kivikarheiksi.
Elämä

Kerran tulee juhlahetki,
jona ei ole ketään jakajaa
viipyvälle, viileälle sinelle
 taivas nousee
kuin maljan laita
jokaisessa ikkunaruudussa
vaihtuvat kasvot.

Helvi Juvonen

Suomalaisten sankarivainajien muistomerkki Ruskealan hautausmaalla 2010.
Kävimme elokuussa Venäjällä Ruskealan kirkossa käydessämme myös Ruskealan hautausmaalla. Sillä reissulla kuvasin  sekä suomalaisten että nykyvenäläisiä hautamuistomerkkejä ja hautoja. Suomalaiset miehet ovat käyneet raivaamassa talkoilla hautausmaata, johon tehtävään myös aina avulias mieheni lupautui. Kalevi Keinosen sydäntä lähellä on erityisesti tämä vainajien lepopaikka, jolla myös hänen sukulaisiaan lepää.

Venäläisillä tämä hautuumaa on ahkerassa käytössä, tuoreita hautoja oli paljon. Hyvin nuorena kuolleita oli myös paljon; tiedämme että venäläisten miesten keski-ikä on alhainen. Venäläisten haudat ovat aidattuja siniseksi maalatuilla rauta-aidoilla ortodoksiseen tapaan, vainajan valokuva löytyy yleensä vainajan hautamuistomerkistä, ja siellä harrastetaan runsaasti tekokukkia, jotka kukkivat vuodesta toiseen. Ortodoksiristit ovat palanneet myös hautausmaille, välillä ne olivat kadoksissa vuosikymmeniä. Yleensä haudan läheltä löytyy myös muistelupenkki, jolla istuen voi muistella rakasta omaistaan. Jossakin saattaa tavata myös ruoka-astian, joka liittyy tapaan tuoda ruokaa hautausmaalle.
Kirjoitin Ruskealan kirkosta ja hautausmaasta 18. elokuuta 2010, ja kirjoitus löytyy siis elokuulta.

Venäläinen hauta Ruskealan hautuumaalla kesällä 2010.

Kahdesti ennen kuolemaa 
jo kuolin, odotan
nyt, tarjoaako ikuisuus
kolmannen sattuman

niin toivottoman ymmärtää
kuin ero. Siinä on
tietomme taivaasta. On muu
helvetti tarpeeton.

Emily Dickinson (suomentanut Helvi Juvonen)
***
Kahden päivän aikana saimme miniän kanssa runo-kuvakirjan tarkistuksia varten valmiiksi. Olen lukenut ja tehnyt siihen vielä joitakin pienehköjä muutoksia ja lisäyksiä. Siihen tulee 48 A4 kokoista  monivärikuvasivua. Myyntiä varten ei kannata ottaa, mutta Herneelle lupasin... Neljä vuotta olen koonnut tätä, ja varmaan ainakin toiset neljä vuotta kokoan seuraavaa, mihin Paukkukin saa omat kuvansa ja runonsa. Kiva kun mummolla on jotakin suunnittelemista...
Oikein mukavaa loppuviikkoa teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Metsän musikaali ruskavaateissansa



Sumu repesi kuin harsokangas,
valon heitin liikkui, 
silmät söivät punaa, vihreätä, okraa.
Metsä ruskavaatteissansa 
ylväänä kuin mustalaisruhtinatar 
lehdillä sumun pisarat.
Syksyn valo, 
pehmyt linnunmaito, 
verhotumpi kuin kevään. 

Helena Anhava

Ulkoilin kameran kanssa lähiympäristössä, ja sain palkkioksi 10 kuvaa. Oheisena muutamia teille tuliaisiksi. Talon tiellä oli myös jonkun metsäneläimen jätöksiä, mustia kakkakikkareita kaikkiaan seitsemän kappaletta, marjoja ei näkynyt. Mutta eihän metsässä marjoja olekaan, siksi karhutkin tunkevat pihoihin syömään omenoita---.

Alkaa olla aika siirrellä veneitä talviteloille; mies meni veljensä mökille avustamaan  tässä puuhassa. Meidän vene on vielä Särkijärvellä, missä se on ollut tämän kesän ajan, naapurin iloksi. Järvellä sattui kesällä melkoinen juttu, mutta siitä on kielletty puhumasta, ja uhkailtu jopa virkavaltaa. Joten ei siis puhuta, mutta merkitään johonkin muistiin---.




Viikko sitten kävimme Eläkeliittolaisten kanssa teatterissa katsomassa Cabaret-musikaalia. Näytelmä on kirjoitettu Christopher Isherwoodin novellin pohjalta, josta John van Druten muokkasi näytelmän "I am a Camera". Näytelmä-musikaalissa kuvataan 1930-luvun Berliiniä ennen sotia ja kolmannen valtakunnan ja natsien valtaannousua. Musikaalin seremoniamestari juontaa tapahtumat melodramaattisesti yleisölle. Vähä vähältä teeskennelty ilo muuttuu painajaiseksi, joka päättyy juutalaisten vainoihin. Musikaalin kuvaaminen oli kielletty. Järkytys oli, että näytelmän lopussa myös seremoniamestari pantiin juutalaisena junaan, takin selässä oli keltainen tähti---.

Joensuun kaupunginteatterissa väki on vaihtunut ja nuorentunut radikaalisti. Näyttelijä toisensa jälkeen siirtyy eläkkeelle nauttimaan ansaituista vapaavuosista. Anneli Sauli muutti asumaan Helsinkiin, kun lähti eläkkeelle, ja olemme saneet ihailla häntä monta kertaa sarjaelokuvissa Hovimäki ja Käenpesä.



Tämä kuva on kuvattu tänään meidän pihaltamme auringon paistaessa. Kaikki värit kirkastuvat huikaiseviksi, mutta kun aurinkoa ei näy, ovat värit paljon vaatimattomammat. 

Yläkuvassa on naapurin entinen sauna, siinä ei ole kylvetty pitkään aikaan. Muistan ajan nuoruudestani, kun paikalla sijaitsi maakuoppasauna (siis sauna joka oli kaivettu maahan ja sisustettu pyöreillä ohuilla puilla). Pienen saunan nurkassa oli rauniokiuas, kuten savusaunoissa entisaikaan oli. Talossa asuivat silloin Matti ja Juulia Simonen perheineen, heillä oli muistaakseni viisi poikaa. Sitten syntyi yksi tyttö, joka kuoli heti synnyttyään. Jotenkin tämä lapsivainaja liittyy muistikuvissani siihen maasaunaan; se kuollut vauva oli syntynyt siellä saunassa. Perhe muutti pois siltä paikalta v. 1953 ja siirtyi Murtoin kylälle Tohmajärvelle asumaan. Simolan torpasta kirjoitin erään kirjoituksen 2008.

Tatteja on saatu runsaasti, mutta ei suolarouskuja. Toivottavasti niitä saadaan lisää ennen talvea---.

Oikein hyvää sunnuntai-iltaa kaikille uusille ja vanhoille lukijoille toivoo Aili-mummo!