Google+ Followers

tiistai 30. marraskuuta 2010

Helli hellii hellästi

Egyptin kaunottaria seinälautasessa.        


KAUNOTAR
I

Kyläni olet kaunotar,/ luomiesi alla on sinerrystä:/ Ihosi on kuutamoa./ Sinä olet unessa./
Rakastan viheriää ruumistasi,/ viljaripsiäsi, vehnä- ja ohratukkaasi,/
tummanviheriää lepikkotukkaasi,/
jossa peipot laulavat,/ rakastan pihamaa-hamettasi, jossa kukko kiekuu,/
ja nurmi röijyäsi, jonka kuivissa sinipunaisissa/ kanervapehkoissa kiiltävät hyönteisneulat/
ja määkivät karitsat, syyskesän karitsat./ Sinun hihaasi: Taivaansinistä ja kullanruskeaa 
ojanpiennarta rakastan,/ hihaasi, josta lentävät varikset ja ihana haukka.//
II
Kirjavahelmainen kaunottareni, sylissäsi tiedän/ mehiläisen silmien sanoman,/
linnunmuna muuttuu kädessäni viheriäksi kuin ruoho,/ hevonen, hevonen kiitää yli nummen/
ja kanervien värinen hevonen syö leipää kädestäni.//

Helvi Hämäläinen: Valitut Runot, WSOY (1987)
***
Matkailu avartaa - lompakkoa, joskus myös sieluakin. Viime ajat ovat kuluneet reissaamisessa milloin Kiteen kaupungissa, milloin Tohmajärvellä. Rahanmenoa on tiedossa myös vanhan auton takia, eilen meni risaksi pakoputki, tuulilasissa on halkeama näkökentässä ja muitakin vikoja löytyy. Ikää vasta 21,5v., joten ei ihme että vikoja on. Tänään matkailimme pojan perheen autolla, kun oma on remontissa.Toivottavasti Helli löytää aikoja lääkärille, koska kokeet on viikon kuluttua otettava. Minulle ehdotettiin sitä, että lääkäri vaihtaa lennossa lääkkeet puhelimessa minun tarvitsematta vaivautua edes vastaanotolle. Käyttämäni lääke kiellettiin sydänkuolemien takia, ja nyt pitäisi löytää uusi ja entistä ehompi. Olen tutkinut nettiä ja mahdollisia uusia lääkkeitä, joista joku voisi tulla kysymykseen. Diabeteslääkärille saa kuulemma vain päivystysaikoja, parhaillaan hän on lomalla. Näin hyvin on nämä terveysasiat kunnassamme. Mutta hyvä kun pääsee edes päivystykseen---.

Joulu on tulossa pelottavaa vauhtia; tosin lahjoista ei enää ole paljon murhetta, tänään ostimme kinkun. Huomenna arvelin valmistaa porkkanalaatikot uuniin paistumaan. Viime perjantaina tein hapankaalin, ja lauantaina siivosin ja valmistelin adventtiateriaa hyville ystäville. 

Viime lauantaina koululla oli joulumyyjäiset, joissa mies kävi. Lapsista Angi ja Ellu olivat myymässä tavaroita. Ukki osti joululeivonnaisia ja muutaman tontun mummolle tuomisiksi. Ja tietenkin mummo oli hyvillään lastenkin puolesta.
Tänään teimme ostoksia Kiteen kaupoista, mutta yleensä ottaen Tohmajärven kaupat ovat edullisempia hinnoiltaan. Tiedän ihmisiä jotka käyvät Kiteeltä asti ostoksilla Tohmajärvellä.

Hellin tiimoilta on ollut myös kuohuntaa. Kansalaisiltaan muutama viikko sitten en mennyt valittamaan erikoissairaanhoidon lähetteiden puuttumista, vaikka hyvinkin olisi aihetta ollut. Aina väitetään, ettei lähetteiden antamista lääkäreiltä ole kielletty, mutta miksi niitä sitten ei anneta?

Kaikille lukijoille oikein hyvää tiistai-iltaa ja viikon jatkoa toivottaa Aili-mummo!


perjantai 26. marraskuuta 2010

Tyhmäjärveläistä himoverottamista

Mummon mökiltä näkyy kaksi taloa, korkeakattoinen vanha Nuppola ja matala nykyinen päärakennus.

Eilen kävimme pitkästä aikaa Kiteellä verotoimistossa, kuten olin jo syksymmällä suunnitellut, mutta sitä en tiennyt että verotoimisto on auki vain maanantaista keskiviikkoon, loppuviikon verovalmistelijat keskustelevat puhelimessa toistensa kanssa. Jätin kuitenkin postilaatikkoon tekemäni verovalituksen kiinteistöverosta, josta jo kolmantena vuotena peräkkäin yritetään kiskoa mieletön vero vanhasta, pojan perheen käytössä olleesta navetasta. Tämä verottajan ihmeellinen vero maksaa suunnilleen saman kuin kahden asuintalon kiinteistövero yhteensä eli 461,95 euroa. Poistamaton hinta navetalla on noin 4000 euroa, mutta mielivaltaverotuksen piirissä se on "arvoltaan" 46 195,17 euroa. Vuokraa emme ole siitä pojan perheeltä perineet samoin kuin muistakaan päätilan rakennuksista. Koska tämä mielivaltaverotus on jatkunut jo kolme vuotta, katsoin parhaaksi tehdä kirjallisen valituksen, jotta tämä kiusanteko lopultakin päättyisi. Maatalousverotuksen aikana, kun Arto S. teki meidän verotuksemme, ei tällaisia hankaluuksia ollut koskaan. Kiitokset hänelle hyvin tehdystä työstä! Mutta nämä nykyiset verottajat eivät niitä kiitoksia ansaitse!!! Meidän kunnassamme nostettiin myös tuloveroprosentti 21,5 mikä on tällä hetkellä Suomen ennätys yhdessä erään muun kunnan kanssa.

Asukaskampanjat voi varmasti unohtaa, tuskin kukaan haluaa joutua maksamaan niin korkeita veroja näistä vähäisistä palveluista. Helli on sotkenut terveydenhoidon, "säästöjä" syntyy, kun ihmiset turvautuvat yksityislääkäreihin. Samoin minäkin jouduin tekemään viime talvena. Kouluja on lakkautettu ennätysvauhtia; ensi vuonna on enää kolme ala-astetta jäljellä. Tietysti myös lapset ovat vähentyneet; viiden lapsen perheitä taitaa olla tosiharvassa. Meidän perheessä on kouluruuhka vasta alkamassa; ensi syksynä aloittavat kaksoset esikoulun, kaksi muuta on jo ala-asteella.









Tikkalan kauppakin ajautui konkurssiin, joten silläkään ei ollut hyvää tulevaisuutta. Saa nähdä miten sen kuuluisan Kassan baarin käy: toivottavasti hyvin. Uusia blogejakin löytyy Tikkalasta, katsokaapa Anun maatilaa, jolle laitoin linkin blogilistaani. Anulla ja Markolla on kolme lasta ja oma maatila, sukupolvenvaihdos tapahtui noin 10v. sitten. Lähes ensi töikseen nuoripari rakensi uuden 40 lehmän navetan, jolle nostan hattua. Sellaisia pareja on meillä päin ollut liian harvassa, mutta tämä euroaika on muuttanut kaiken---.  Markolla on paljon luottamustoimia, jotka vievät aikaa; heillä on palkattu työmies, jota vanhaan tyyliin sanotaan rengiksi. Paljon onnea koko perheelle ja heidän maatilalleen!

Pian siirrymme adventtiin. Sitä ennen pitää tehdä vielä monta asiaa. Kutsuin sunnuntaiksi lounasvieraita, on mennyt jo useita vuosia, kun viimeksi meillä tapasimme. Viime talvena en olisi millään pystynytkään kestitsemään ketään, hyvä kun kahvit sain keitetyksi---.

Oikein hyvää viikonvaihdetta ja adventtia kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

maanantai 22. marraskuuta 2010

Yllätysarvonta Leena Lumilla


Ihmeidentekijä/ seitsenpäinen metsänvaltias/ on pysähtynyt niityn laitaan/
se lajittelee vuosikymmeniä, kertaa/pyydystää valtavalla verkolla tapahtumia./
Syventymisen hetki: miten kauas on mentävä/ taaksepäin miten pitkälle äänen/
kannettava. Että näkymätön kävisi näkyväksi./
Elementit puhuvat: maa, ilma, tuli ja vesi./ Kuunpimennyksen hetki: hääyö./
Olkaa rohkeita että voisin edes kerran olla/ heikko,/ nähkää selvästi: viha sulaa, jään alta nousee/
rakkaus, minun pakastettu sydämeni/ kadotettu lasikenkä./
Älä minua halua: halua läheisiäsi./ 
Älä minua kaipaa, kaipaa sitä/ jolle olet ainut.// Arja Tiainen
***
Tämä postaus on siksi, että osallistuisitte Leena Lumin yllätysarvontaan. Hänellä on arpajaisvoittona tuo kuvan dekkari, Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Kirja kertoo Jyväskylän kaupungista, josta eläessäni olen kulkenut ohi jonkin kerran. Toivon siis että osallistutte, arvonta on ensi sunnuntaina 28. päivä marraskuuta.
***
Eilen oli koko tyttöpoppoo mummon luona "päivähoidossa" vanhempien mentyä Joensuuhun jouluostoksille. Lapsia ei haluttu mukaan siksi, että oli kysymys joululahjoista. Tytöt olivatkin hyvillään pitkästä aikaa, sillä matkan jälkeen mummo oli viikkokausia kipeänä. Kaksoset piirsivät innokkaasti, muut tekivät muita juttuja. Tarjoilu teki hyvin kauppansa, piirakat loppuivat ennätysajassa, kananmunia syötiin, pullat kelpasivat parempiin suihin ja lopuksi herkuteltiin jäätelöllä ja jäätelökakulla. Palanpainikkeena oli mehua ja maitoa. Sitten leikittiin, katseltiin DVD:ltä Tikua ja Takua sekä luettiin satuja yhdessä. Kiitollinen kuulijakunta liimautui mummon kylkeen kiinni, Angi istui osittain sylissä. Kyllä mummolla oli mukavaa. Viimeksi leviteltiin kaikki talon palapelit, yksi pantiin paloina vaatekomeroon piiloon. Pari palapeliä jouduin itse kasaamaan. Mutta kyllä meillä oli mukavaa!!!

Ukki kävi hirvijuhlissa Onkamon koululla, josta oli ostanut hirvijauhelihaa. Siitäpä sitten syömme tulevana vuotena. Tänä vuonna kaadetaan kuulemma ennätysvähän hirviä, joten paljoa ei myytävääkään ole, siksi hirvet saavat nyt kasvaa. Ei kai vain luulla, että hirvet olisivat metsistä loppuneet tai vähissä? Hirvilaskentakin tehdään varmaan joka vuosi. Mies aina valittaa, että hirvet syövät puuntaimia, hän ostaa Venäjältä voimakastuoksuista kauneussaippuaa, joka on juuri omiaan hirvien karkotukseen. Lehmän jälkeisetkin kelpaavat siihen tarkoitukseen, mutta kun ei ole itsellä lehmiä, pitää ostaa saippuaa.

On vielä tekemättä monta hommaa ennen joulua, se hapankaalikin. Tänään varasin aikoja kampaajalle ja jalkojenhoitajalle, verottajaakin olisi käytävä tervehtimässä. Ja kaikenlaista muuta pientä.

Viikko on taas alussa. Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!


perjantai 19. marraskuuta 2010

Lapsille ja lapsenmielisille

Pitkä tukka putkella/ heilahtelee ilmassa./ Jalka kevyt kopsuttaa/ laulun tahtiin taivaltaa./ Sydänmerkki rinnassa on/ kaksostytöt marssilla./ Sydänmarssin aika on/ alla kuuman auringon!// 









***
Pallokaloja, pallokaloja/ on kolme tässä/ meressä/ on hauskaa olla / pallokalana/ vedessä/
Pallokala, pallokala/ ei ole paha/ kapakala vaan/ aina iloinen/ pallokala!//
Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010)


Käsillämme on taas pitkä ja luminen pimeä aika, joka pian huipentuu jouluun. Lapsille ja meille muille lapsenmieleisille joulu on ihanaa aikaa lämpimine tunnelmineen ja ahkerien tonttujen tekemine lahjoineen. Pehmeät paketit valmistuvat lahjakääröihin ja äiti tai mummo valmistaa kystä kyllä rakkaimmilleen tarjottavaksi. Joten pian pitäisi ostaa mm. joulukinkku, jotta sen voisi jouluna pöytään panna.

Joululahjoja on valmisteltu pitkin syksyä, joten niiden kanssa ei ole suurta hoppua. Tänä aamuna piipahtivat naapurit Kostamosta tuomassa mummolle ja ukille piirakoita ja neulomuksia; voi miten ihanaa on saada lahjoja, vaikka ei olekaan joulu! On niin ahkera ystävätär, että hän haluaa aina -istuessaankin - tehdä käsitöitä, ja hän pyytämällä pyysi saada mukaansa sukanneulomuksia eli sukkalankaa. Arvelin kyllä itsekin saavani tarpeeksi monta sukkaparia vielä lisää---.

Pitänee vielä terästää tuota heikkoa näkökykyä, jotta oppisi erottamaan ne tontut ja joulupukit. Viimeksi näin niitä Taitotalossa Tohmajärvellä, joka juhli 50 toimintavuottaan viime maanantaina täytekakun ja kahvien kanssa, olipa sinne järjestetty hieno näyttelykin tapauksen kunniaksi. Olisi ollut hienoa tavata Kotiteollisuusyhdistyksen entinen pitkäaikainen työntekijä, Marjatta Asikainen, mutta hänet oli yllättänyt kutsu iäisyyteen ja hänet oli haudattu viime lauantaina kotiseudullaan. 1960-luvun alussa Marjatta kävi mm. Perivaarassa ja Riihiahossa opettamassa kankaankudontaa taloissa ihan kädestä pitäen. Tuolloin Riihiahon marttayhdistys toimi ensimmäisiä toimeliaita vuosiaan, ja jälkeä syntyi. Kerhon sihteerinä toimi op. Mirjam Vuorinen. Levätkööt rauhassa sekä Riihiahonmartat että ystävämme Marjatta!

Ihanaista viikonloppua teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Eeva, käärme ja omena tiedonpuussa

Yhä vielä käärme luikertelee paratiisiin,/ yhä vielä Eeva lankeaa houkutuksiin ja viettelee Aatamin/ yhä vielä Aatamiparka on heikko naisiin ja omeniin/ yhä vielä papit ja leviitat juoksevat kujilla, toreilla, kirkoissa ja kodeissa tätä syntiinlankeemusta tiedoksi kuuluttamassa/ yhä vielä Aatamin sormi syyttää Eevaa/ yhä vielä he toteavat yhdessä/ Eeva, käärme ja omena tiedon puussa  ovat paholaisen keksintöjä./ - Voi Eeva raukkaa - milloin syntyy hänen Vapahtajansa?// AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)






Tässä alimmassa kuvassa Kiroseizissa matkalla olleet lapset esittämässä lähes joka iltaista ohjelmaansa, jota kävimme usein katsomassa. Mukana on lastenohjaajia, jotka johtavat leikkejä. Kaikki lapset eivät suinkaan olleet mukana, vaan toiset tulivat ja toiset lähtivät istumaan amfiteatterin penkille oman mielensä mukaan. Mukana on tietysti vanhemmat, joista jotkut menivät jopa leikkeihin mukaan. Pienimmät leikkijät olivat tuskin 2v., ja monet ujostelivat. Eihän tällainen toiminta ihan niin nuorilta tahdo sujua.

Huonesiivojamme taidonnäyte siitä, mitä kaikkea voi tehdä kylpypyyhkeistä on näytillä tässä keskimmäisessä kuvassa sänkyni päällä. Ja vot, kun siihen tuo lisäksi vielä kukkia, niin johan on kumma, ellei mummoilta lohkea valuuttaa. Täytyy sanoa, että tämä mies oli ihan omaa lajiaan: täydellinen naissankari totta vie! Eipä ollut kumma, että eräs sanomalehtimies varoitteli paikallisista uroksista. Täytyy tunnustaa, että meitä mummoja naurattaa vieläkin!!!

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kaupunkikierrokselta Sharm El Sheikhistä


Muuan ravintola odottaa asiakkaita Sharmin keskustassa Naama Bayssä avaran taivaan alla. Vasta illan pimennyttyä kansa alkoi kokoontua ruuan ääreen. Emme käyneet tässä ravintolassa kuten emme seuraavassakaan, vaan kävelimme ylpeästi ohitse. Ja kuten huomaatte, palvelusväki on nuoria/nuorehkoja miehiä. Samoin oli laita myös hotellissamme Kiroseiza.


Matkalaukkuja ja muuta rihkamaa oli runsaasti tarjolla. Matkalaukut ovat tietysti tarpeellisia, jos tulee ostettua liikaa tavaraa kotituomisiksi. Tinkiminen kuuluu ehdottomasti paikalliseen kaupantekoon, hinnasta kyllä pudotetaan. Joillekin suomalaisille tinkiminen voi olla vastenmielistä puuhaa, mutta tunnen monia ihmisiä, jotka tinkivät sydämensä halusta; silloinkin kun ei pitäisi tinkiä. Mutta meitä on niin monta sorttia---. Alakuvassa joensuulaiset seinänaapurimme, jotka lähtivät vielä samana yönä Kairoon tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä. taustalla islamilainen moskeija, rakennettu kolme vuotta sitten. Emme päässeet sisälle, siellä oli kello viiden rukoushetki menossa. Viideltä iltapäivällä aurinko laski länteen - kuten meilläkin.


Wikipedian mukaan Aleksandrian koptilais-ortodoksinen kirkko eli Egyptin koptilainen kirkko on egyptiläinen orientaaliortodoksinen kirkkokunta. Perustajana pidetään apostoli-evankelista Markusta, joka koki marttyyrikuoleman Aleksandriassa v. 63. Noihin aikoihin Egypti oli kristitty valtio. Egyptin koptilainen kirkko erosi Rooman kirkosta v. 451. Noin 10 % egyptiläisistä on yhä koptikristittyjä, valtauskonto on islam. Koptilaisen käsityksen mukaan Jeesuksella oli perhe, jonka kanssa Jeesus vieraili Egyptissä.
Vanhan Sharmin basaarikujilla oli paikoin lähes yhtä valoisaa kuin päivällä. Mausteita saatavilla---.
Retkemme päätteeksi söimme egyptiläisen illallisen Old Markissa; se oli nimeltään Kofta, hyvin runsas ja täyttävä. Riisiä tuotiin eteemme valtava kulhollinen liharuoan kanssa. Valtaosa ruuasta jäi syömättä. Paikalla oli kuitenkin muuan kissa, jota ruokimme porukaltaan. Kissa kehräsi ja oli oikein hyvillään, kun Mari sitä silitteli. Ihmettelimme sitä, miksi ruoka-annosten pitää olla niin suuria---.

Kävelimme illan kuluessa useita kilometrejä. Meidän alueemme keskus oli Naama Bay, jonka kauppoja ja bilepaikkoja katselimme ulkoapäin. Kello yhdeksän aikaan palasimme hotellille valtavan väsyneinä mutta onnellisina. Jalkoja särki ja turvotti kovasti, piti ottaa särkylääkettä. Ruoka hotellilla ei tullut enää mieleen, oli ihan ähky olo.

Löysin tuon Kofta-ruuan reseptin Alma Toursin kansiosta; se on tällainen:

1 kg naudan tai lampaan jauhelihaa, 2 sipulia, 1 viipale pehmeää leipää, ½ kuppia maitoa, suolaa ja pippuria. Sekoita sipuli ja liha kiinteäksi taikinaksi. Hienonna leipä maitoon ja lisää se lihan joukkoon.  Sekoita hyvin ja muotoile pyöryköitä tai kebabin kaltaisia pitkuloita. Grillaa tai paista vartaassa, kunnes ovat kypsiä. Tarjoa riissin tai makaronin kanssa. Kevyempi vaihtoehto kana- tai kalkkunakoftat.
***

Vietimme kovin hiljaisen isänpäivän. Lapset eivät tulleet mummolaan, sillä mummo on ollut vatsataudissa, flunssassa ja jaloissa on allerginen ihottuma, joka tosin painuu jo pois. Huomenissa voisi viedä ulostusnäytteen labraan tutkittavaksi, onko se salmonellaa; varmuuden vuoksi. Tämä hinta siitä retkestä piti vielä maksaa---.

Oikein hyvää viikon alkua teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

torstai 11. marraskuuta 2010

Matkakuulumisia hiekka-aavikolta


Marjatta hotellimme Kiroseizin pääportin edessä.




Kirjoitan sinulle tältä kaukaa/ tietääkseni että elän vielä,/ toivoit sitä tai et./
Kuin naava kuusen rungossa/ olen kiinni muistossasi, en enää sinussa,/ kyllä minä tiedän!/
Mutta kuusen ajatteleminen/ tuo mieleen monta asiaa:/
syvän viileän varjon, lähteen saniaisten suojassa,/ mustikoiden mehun./
Kirjoita, kerro niistä,/ kerro mitä lähteelle on tapahtunut,/  kerro siitä, vastaa.//
Eeva Tikka

 
Hotellimme uudempaa siipeä, jota sanoimme rikkaiden puoleksi.
 


Erittäin lämpimät terveiset teille kaikille arabien maasta, Egyptistä! Viikko vierähti ohitse nopeasti, koti-ikävä alkoi vaivata vasta loppupuolella lomaa. Hotellimme oli tasokas, jossain merkitty jopa viidellä tähdellä, palvelut olivat sen mukaisia. Alueelta löytyi lähes kaikkea, mitä turisti tarvitsee; tosin golfkenttä ja merenranta sijaitsivat kauempaa. Huoneemme oli iso, siihen olisi mahtunut hyvin kolmaskin vuode. Lentomme Joensuusta Sharm El Sheikhiin kesti 5,5 tuntia; kone oli bulgarialainen.

Illan jo pimennyttyä klo 18.00 aikaan,  meille kertoi Alma Toursin edustaja hotellistamme ja järjestetyistä retkistä. Olihan niitä aika monta, eräs niistä ulottui Kairoon asti (500 km) ja kestäisi toista vuorokautta, hinta "vain" 70 euroa. Päätimme, ettemme sille matkalle osallistu, on liian rasittava! Päätimme sen sijaa osallistua tiistaina järjestettävälle kiertoajelulle, joka kestikin viisi tuntia. Siihen kuului mm. ruokailu. Tällä ajelulla tutustuimme Sharmin nähtävyyksiin ja sen keskustoihin. Sharm on rakennettu kalastajakylästä muutamassa 10 vuodessa nykyiseksi 200 hotellin turistipyydykseksi. Ja lisää hotelleja rakennetaan koko ajan. Päivässä liikkuu 15 000 turistia lentäen molempiin suuntiin, eli lähes 100 konetta joka päivä. Laskeutuivat koneet kulkivat päämme ja hotellimme ylitse. Lähes joka iltain show oli niiden katseleminen parvekkeeltamme, kolmekin konetta saattoi olla yhtä aikaa näkyvissä. 

Aurinko laski kello 17.00, se tapahtui yhtäkkiä. Siinain vuoristo oli Sharmin takana mahtavana kulissina. Rannikko on melko kapea kaistale, jolla sijaitsevat paikalliset rakennukset ja asutukset Punaisen meren äärellä. Asutusta on vain 20 000 henkeä, työväki tulee yleensä muualta, jopa Kairosta asti. Paikkakunta on oman maan kansalaisille liian kallis elää, siksi työväki on töissä yhtä jaksoon 3 viikkoa, ja sen jälkeen lomalla 9 päivää. Meidän siivoojapoikamme, jo 30 täyttänyt, komea mies, tekee näin. Hänellä on kaksi vaimoa ja yhteensä viisi lasta Kairossa. Juuri olomme aikana syntyi kolmas poikalapsi, josta mies oli ylen onnellinen. Tuntui siltä, ettei tyttöjä lasketa lapsiksi ollenkaan---. Hotelimme palveluskunta oli nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, naisia oli koko hotellissa ainoastaan neljä.
Huoneemme parvekkeelta oikealle näkyy tämä intialainen ravintola, Bukhara, jossa kävimme syömässä.

Aamupala meidän puolellamme oli ennen näkemätön. Huone oli pari sataa neliötä, sen laidoilla kiersivät ruokatiskit, joista ruoka oli itse haettava omaan pöytäänsä. Valinnan varaa oli todella paljon, mutta puuroa en nähnyt missään tarjottavan. Suurin osa vieraista oli venäläisiä, jopa 80 prosenttia. Heillä oli tapana ottaa ruokaa suuria määriä, ja jättää loput syömättä pöytiinsä; hävikkiä tuli paljon, ja tästä ei henkilökunta pitänyt. Lisäksi venäläiset kulkivat suurina joukkoina, ja he olivat hyvin kovaäänisiä. Me muut olimme vähemmistönä, ja kokoa ajan kyseltiin, mistä kaukaa olemme tulleet. 

Hotellissamme oli monia ravintoloita, ja paljon turistikauppoja; niissä tinkiminen kuului asiaan. Kaupanteko oli hidasta ja vaivalloista, mutta olihan meillä aikaa. Ostin eräältä kuparisepältä seinälautasen, ja Marjatta teki samoin. Lisäksi hänellä oli eläinhahmoja, koiria ja kissoja, jotka hän taitavasti koristeli. Perustavara tuli hänelle valmiina tehtaalta jostakin.

Näkymä parvekkeeltamme uima-altaille päin, koko alue ei näy tähän.

Meille sattui miellyttävä yllätys Joensuun lentoasemalla lähtiessämme, kun naapurin isäntä ilmaantui lähdössä samaan paikkaan, hänellä ei ollut vielä hotellia tiedossa. Vasta lentoasemalla hänelle selvisi hotelli; se sijaitsi jossain Sharmin laitamilla. Näimme Erkkiä kaupunkikierroksella ja illallisella sen aikana; tullessa tapasimme lentoasemalla. 

Kävin uimassa ainoastaan yhden kerran, Marjatta ei halunnut uida altaassa; hän otti aurinkoa parvekkeella. Itse istuin varjossa, jotta ihoni ei olisi palanut. Valitettavasti kärpäset t. muut hyönteiset purivat kinttujani pahasti, ja niihin nousi suuria pakottavia ja kihelmöiviä paukamia. Unohdin allergialääkkeet kotiin, ja olen nyt sitten syönyt antihistamiinia ja voidellut sääriäni kortisonivoiteella. Eilen olin niin uupunut näiden lääkkeiden vaikutuksesta etten jaksanut kirjoittaa blogia; toissa päivänä olin viisi tuntia lasten kanssa heidän kotonaan.
Parvekkeeltamme vasemmalle näkymä oli tämä. Meidän huoneemme oli sisäpihalle päin.

Kestää jonkin aikaa paluu tähän arkielämään. Kirjoitin ahkerasti matkapäiväkirjaa, ja luin yhden Eeva Joenpellon romaanin. Mitään kirjaa en löytänyt itselleni matkamuistoksi paikallisesta kulttuurista. Lapsille ostin rannerenkaat jokaiselle ja suuret suklaalevyt tuomisiksi. Miehen tuominen oli litran pullo Bacardia, joka maksoi maltaita.

Kuvia otin lähes 70 kappaletta, joista riittää pitkäksi aikaa katseltavaa. Niistä saa vaikka matkakirjan---.

Oikein hyvää viikon jatkoa teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!