Google+ Followers

perjantai 30. joulukuuta 2011

Iloista, Onnellista ja Hauskaa vuotta 2012

Leo Karppasen taideteos Paratiisista.

EN OL KATTENE MUT EN SOIS KELLÄ MITTÄ OLEVA

Ja tämäk nyy sit o oikke
et
naapuri leskfrouval o uus miäs
niil o aikka syyskuisin päivin
istu trappukaffel
pittä katti sylis
ikkunapuitte o juur hiotu ja valkose
punamultta o laitet oikkia sävy
eik toi mahr ol faluni
ja kottikärrykki see o sil ostanu
kellase
kui juur kellase
ku mul on tommose ruastekukkase
ei ol mittä ilo niist
kyl toimiva
mut ilo ei ol
olen tehny yksinän ylisuuril saappail
jälkki pihamaal
väittäny ittellen
et joku vahvajalkane o ollu puuhailemas nurkis
olen kova seppä selittämä
XL-haalarit
mul on kans
niist puuttu sisust
ja
mu
niskan on kippiä
täst kyttämisest.

- Heli Laaksonen -
~~~~


Tällä hauskalla Heli Laaksosen runolla toivotan Teille, Rakkaat Lukijani, oikein Iloista, Onnellista ja Hyvää Uutta Vuotta 2012!!!
                                        Aili-mummo

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kiitos Teille, rakkaat lukijani!

Martti Ruokosen kuvitusta teoksessa Liian iso karuselliin.

KAVIAARIHELMET

Kissa nurkan takaa kurkki
surusilmä, takkuturkki:
karvapeite niin kuin rasta,
häntäkös on paksu vasta!
Ohikulkijoita kyttää,
hampaitansa väläyttää.

Paha ei, vaan peloissansa
kattiparka matkallansa
murjottavin viiksikarvoin
- ruokaa saanut kovin harvoin -
kodistansa eksyksissä
vaeltaa, ei tiedä missä.

Näin on mennyt monta yötä,
kunnes tuli onni myötä:
löytöeläintalon väki

kissakerjäläisen näki.
Eläinystävyyden taloon
raukka pääsi lämpöön, valoon.

Puhtaus on puoli ruokaa
(kuivapesu, kiitos, suokaa!)
eikä kunnon jauhelihaa
kukaan viksu kissa vihaa...
Pian uinuu pieluksissa
pikku katulapsikissa.

Fiini mirri aamun kohtaa:
silmät smaragdeina hohtaa,
kieli kampaa karvaa vähän,
viikset vihjaa: korun tähän
saispa merkiks juhlan, rauhan
- kaviaarihelminauhan.

- Sirkku Hokkanen -
Martti Ruokosen kuvitusta teokseen Liian iso karuselliin.

Kalliita toivomuksia nuo kaviaarihelminauhat, kyllä ne kissatkin osaavat toiveita esittää. Minusta tämä Sirkku Hokkasen runo on varsin hauska ja taitavasti riimitelty; kelpaa opiksi meille muille...

Näinä vuoden viimeisinä päivinä tehdään tiliä kuluneesta vuodesta. Näin tekevät kunnat ja seurakunnat ja yksityiset ihmisetkin, yrityksistä puhumattakaan. Minäkään en ole vielä summannut yhteen kuluneen vuoden saldoa, mutta henkiseltä anniltaan olen siihen tyytyväinen. Ja tämä on suuremmalta osaltaan teidän ansiotanne, rakkaat lukijani! Lämmin kiitos teille tästä ja aikaisemmista vuosistani. Neljäs vuosi blogistina tulee täyteen huhtikuussa. Aika monta tekstiä olen tähän blogiini vääntänyt, ja kahteen muuhun tämän lisäksi. Runoblogissani Tanssi Elämänpellossa on noin 200 runoa, ja vielä lisääkin tulee. Viime juhannuksena aloitin kirjoittaa Voi niitä aikoja blogia, johon tulee historian lisäksi vanhoja kirjoituksiani tästä mummon blogista. Nupposen suvun tarinaa olen kertonut tähän mennessä seitsemässä postauksessani, vielä siihen tulee ainakin yksi postaus lisää.

Monista teistä olen saanut hyviä ystäviä, kiitos Teille, arvoisat blogistit! Te olette tukeneet ja kannustaneet minua kirjoittamisen jalolla tiellä. Lisäksi kirjat ovat se henkinen perintö, josta olen saanut nauttia joka päivä ja yö. Pääasiassa luen öisin kirjoja, päivällä yleensä muuta tekstiä.

Saamme nähdä, saanko vielä lisää blogiystäviä, vai jäänkö tähän 58 lukijaan. Uskon että blogeja perustetaan yhä lisää, ja uusia kirjoittajia löytyy enemmän ja enemmän. Se tietää sitä, että blogien taso nousee yhä entisestään...
Martti Ruokosen kuvitusta teokseen Liian iso karuselliin.
Eilen oli hyvin tuulinen sää ja liukas keli. Kävimme Kiteellä ja Tohmajärvellä asioilla. Ulkona oli niin liukasta, etten paljon uskaltanut lähteä autosta ulos. Mies haki minulle kirjan kirjastosta. Oli onni, etten kaatunut, tosiaan pelotti. Myrsky oli kaatanut puita taas monilta paikkakunnilta, mutta onneksi me säästyimme siltä, tällä kertaa. 

Sitä en oikein ymmärrä, että entisaikaan sähkökatkot kestivät vain muutamia tunteja, mutta nyt ne saattavat kestää monta vuorokautta. Kesällä 2010 meillä oli neljä vuorokautta virta poikki; se on elämäni ennätys!

Enää kolme vuorokautta vuotta 2011, sitten vaihdamme jälleen uuden allakan entisen tilalle.

Toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää ja onnellista tätä vuotta!
                                                                 Aili-mummo

maanantai 26. joulukuuta 2011

Häivähdyksiä joulusta

Joulu 2011 Aili-mummon kotona... 
Jokin tallentuu,
nousee mielen pohjalta pintaan
kuin äsken koettu onni.
Häivähdyksenä vain mutta vahvana
nurmikon tuoksu, kuunsilta, lapsuuden laulu
lattian narahdus, äidin ääni, hellan himmeä lämpö
taloa kiertävän tuulen ujellus.

Syvälle juurtunut säilyy,
vaikka nurmikko ehkä jo metsittyi, talo purettiin,
äiti on poissa, lauluakaan ei enää kukaan tunne.
Jäljellä ovat vain valju kuu ja sielua kiertävä tuuli.

Silti jonakin hetkenä
kaikki kadonnut on jälleen todellista ja tässä.

~~~~

Se kulkee nopeasti
ja hitaasti, on armoton
ja armollinen, edessä pitkä,
takana lyhyt,
sama kaikille ja kaikille eri.
Loppuu ja on loputon.

Ja minäkö kuvittelen hallitsevani
       edes itseni kokoista aikaa?

- Pia Perkiö -
Ikkuna keittiön puolella...

Löysin Pia Perkiön aforistiset runot teoksesta Hyviä päiviä (2011). Sen on kuvittanut hienoilla värikuvilla Jarmo Kulonen. Kannattaa lainata ellei ole itsellä...


Harvoin olen lukenut näin todentuntuisia ajatuksia kuin Perkiöllä on. Monet omat ajatukseni Perkiö on pukenut sanoiksi - hyvin ja yksinkertaisesti. Perkiö on julkaissut kirjoja sekä lapsille että meille aikuisille ainakin 50 teosta tai yli. Onpa todella korkea aika tutustua tähän kirjailijaan, minunkin.


Lisäksi olen lukenut Katja Ketun Kätilöä, mutta siitä ei nyt enempää.


~~~~~


Eilen tarjosin pojan perheelle joululounaan. Aattoillan he olivat Rääkkylässä toisen ukin ja mummon luona. Myös serkut olivat siellä joulua viettämässä, asuvathan he ihan lähellä. Hauskaa oli kuulemma ollut, sehän on selvää, kun suuri joukko lapsia (8 serkusta) kokoontuu yhteen. Jäähän niistä kokoontumisista paljon muistoja, jotka lasten äiti ikuistaa kameralle tulevaa valokuvakirjaa varten. Täksi jouluksi hän teki valokuvakirjan vuoden 2009 kuvista, jotka kustansin. Paupau katseli meillä sitä kirjaa, ja olisi halunnut ottaa sen mukaansa. Eniten oli kuvia juuri hänestä, olipa kansikuvakin Paupausta. Lapsi ei meinannut uskoa millään äidin sanoja, että onhan tämä meilläkin, katsellaan kotona. No, onneksi asia unohtui vaatteita pukiessa pikkuisen päälle.


Mummon lahjat olivat sukkia ja lapasia, jotta pieniä varpaita ja käsiä ei paleltaisi, ja niiden lisäksi suklaata.


Eilen tuiskusi lunta kovasti koko päivän. Nyt on satanut vettä. Jossain vaiheessa lupasivat pakkasta, mutta se taitaa olla toiveajattelua. Meillä on hyvin omituinen talvi, ei kunnon talvi, mutta ei kesäkään.


Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää Tapanin päivää ja iltaa!
                   Aili-mummo!





keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulurauhaa


JOULUKSI KARJALAAN


Uupuneena teennäisiin
joulukauden loisteisiin
nostan katseen ikuisiin
talvitaivaan tähtösiin.
Tiedän niiden loistavan
yllä lapsuuteni maan.
Kaipuutani kannustan,
toivon joulun joutuvan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.


Moneen kertaan sulivat
lapsuusladut ihanat
sieltä rinnekoivikoista.
Täältähän ne ovat poissa.
Väsyn pian, väsyn niin
nietoksihin nokisiin.
Siksi varron, varron vaan,
pian jouluun joudutaan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.


Saavun lapsuusemaisemaan
lumen alla nukkuvaan.
Talot huurrekoivikoissa,
kaikki turha kiire poissa.
Lapsuuteni kelkkamäen
metsittyneenä nyt näen.
Ladut vanhat uudestaan
aattona taas avataan.
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.


Tiedän miksi menneisiin
lapsuuteni maisemiin
joulumuistot sitoutuvat,
toistuvat ja uudistuvat.
Kuuluu joulun sanomaan
rauha maan, rauha maan.
Kaipaan rauhan maisemaan,
siksi toivon uudestaan:
Joulumatkan tehdä saan
lapsuuteni Karjalaan.


- Otto Räsänen -


Matti Roiha on tämän runon säveltänyt.
~~~~
Täältä löydätte minun runoni vuodelta 1983. 


Toivotan kaikille lukijoilleni Joulurauhaa ja -iloa tämän edesmenneen lehtimiehen, Otto Räsäsen runon myötä!
                                             Aili-mummo

torstai 15. joulukuuta 2011

Onnistunut vai epäonnistunut ?

Lasten piirustus. Onpa terävät hampaat tällä kummituksella.






KIITÄ HUOMENNA HEVOSTA

Minä tuuin tuttuani, / liekuttelen lintuani, / 
kasvattelen kaunoistani, / ihanaistani imetän. / 
En tieä, imettelijä, / en, katala kasvattaja, /
mitä miksiki imetän, / kuta kuksi kostuttelen, / 
imettelenkö iloksi, / vai imetän itkukseni, / 
vaalin lasta vaivoikseni, / tuuittelen tuskikseni, /
huolikseni huiskuttelen, / kaihokseni kasvattelen. /
Noin ne ennen eukot lauloi, / muorit muinaiset saneli: //

"Kiitä huomenna hevosta, / partasuuna poikoasi, / 
tyttölasta miehelässä, / itseäs iän lopulla!" / ---
Use'in utuinen äiti, / lapsen kantaja katala, /
rinnan suuhun rientelevi, / nännin suuhun survoavi, /
ei taia tajua panna / eikä miehuutta lisätä. ---
Mielt' ei panna puntarilla, / kaata ei kauhalla älyä. //

- Kanteletar, Naisten lauluja -

Aili-mummo serkun syntymäpäivillä Murtoilla.
Noin syvämietteisen sanoman löysin Kantelettaresta, ja ainakin omalta kohdaltani asia on totta.
Jokainen äiti odottaa lapsestaan jotakin suurempaa ja parempaa kuin itse on, mutta jos jostain syystä lapsen kasvatus epäonnistuu, ja tulos on kaikkea muuta kuin toivottu, ei äidillä ole lapsestaan ilonpäivää. Surunpäiviä voi olla vuosia ja vuosikymmeniä. 


Iloitsen niiden onnistuneiden äitien kanssa, jotka saavat paljon iloa lapsistaan. Sitä iloa ei sanoin voi kuvata. Mutta kun lapsi sairastuu henkisesti, ja joutuu itsetuhon tielle, se ei meitä lapsen äitejä naurata. Aina kyselee itseltään: Missä tein niin pahasti väärin, kun lapseni elämä suistui raiteiltaan? Parastani yritin, mutta huonoimpaan päädyin; tuollaista lopputulosta en olisi voinut millään uskoa edeltäpäin.


Tuntoja poikani kuoltua voit lukea tästä. 
Sylvin kirjoitus lapsista tänään löytyy tästä.
Lumikarpalosta löytyy eräs Aili-mummon runo. Kiitos, Leena!


Huononkin kodin lapsista voi kasvaa kunnon kansalaisia, mutta mikä vie ns. hyvän kodin lapset huonoon suuntaan? Ajattelin ennen, että näytän omalla esimerkilläni, miten elämää eletään ja työtä tehdään tosissaan, hartiavoimin. Voin sanoa, että siitä ei ollut apua. Uskon, että nuoren ystävillä on suuri vaikutus siihen, minkälainen ihminen nuoresta tulee. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että lapsella on hyviä harrastuksia tarpeellinen määrä, ja samoin hyviä ystäviä tai ainakin muutama todella hyvä ystävä. 
~~~~
On niin lämmintä, että lumet sulavat, mutta toivoakseni ei kokonaan. Äsken kun kävin kävelemässä, satoi vettä isoilla pisaroilla, ja takkini kastui märäksi.  Tämäkin viikko alkaa olla jo elettyä elämää, ja ensi viikolla alkaa jo joulu.


Toivorikasta torstai-iltaa teille, hyvät lukijani!
                                              Aili-mummo!    













sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kontkasten kanssa Joensuun teatterissa

Aili-mummon ensimmäinen matkakirja (48 sivua).
Hakematta se löytyi,
saapui särkemättä mitään.
Nieleskeltiin, että olisiko onni ilmoitusasia.
Toisillemme, on se,
eikä muista niin väliä.

- Mari Mörö -
Ps. Kiitos Leena Lumille joululahjasta!
Teuvo Pakarisen muovailema  pariskunta seisoo ulkona lumisateessa.
Kävimme eilen illalla Joensuun kaupunginteatterissa Kontkasten mukana Sound of Music musikaalia, ja on sanottava, että se oli elämys. Esityksen ohjauksen ja koreografian on tehnyt vierailija Mikko Rasila. Musikaalin on säveltänyt Richard Rogers, käsikirjoitus on Howard Lindsay ja Russel Crouse, suomennos on Esko Elstelän. Upean lavastussuunnittelun oli tehnyt vierailija Risto Karhula, ja lapsikuoron harjoittamisen Jonna Imeläinen, joka esitti musikaalin pääosan, Maria Rainerin roolin. Ja lisäksi paljon muita ammattilaisia tekemässä tätä hienoa tuotantoa. Lapsiavustajia oli runsas joukko, jokaiselle roolille oli kaksi henkilöä. On sanottava, että lapset esittivät osansa oikein hyvin. Nunnat ja juhlavieraat olivat samoja henkiöitä. Tässä musikaalissa nunnatkin lauloivat ja tanssivat. Orkesteri oli kahdeksanjäseninen, eikä sitä ollut piilotettu monttuun, vaan se oli ylhäällä osittain näkyvillä. Kaksi roolihenkilön esittäjää (Arto Heikkilä ja Riitta Piiroinen) olivat sairastuneet, ja heillä oli niin hyvät sijaiset, ettei mitään esityksestä huomannut, se sujui saumattomasti.

Musikaalia on esitetty ensimmäisen kerran Broadwaylla vuonna 1959, se perustuu löyhästi Maria Augusta Trappin muistelmiin laulava Trappin perhe.  Yksityiskohtia ja pääjuoni on von Tarppin perheestä, mutta oleellisia seikkoja on muunneltu musikaaliin, kertoo näytelmän esite. Puvustus ja lavastus on upea!

Minusta tätä näytelmää kannattaa tulla kauempaakin katsomaan, se on niin hyvin esitetty.  Sound of Musicia mainostetaan maailman suosituimpana musikaalina. Esityksen kesto 2 tuntia 45 minuttia väliaikoineen.

Lisää vaate- ja huoltotilaa on tehty alakertaan, ja ravintola on saanut käyttöönsä entiset vaatetilat. Teatterissa on jopa hissi, jolla liikuntaesteisen on hyvä siirtyä kerroksesta toiseen. Kaikki parannukset on tehty järjen kanssa, korjaukset ovat parantaneet suuresti teatterin ja ravintolan toimivuutta, ja on entistä asiakasystävällisempi.
Pihakarhu on saanut lunta peitokseen (Teuvo Pakarinen).
Enää alle kaksi viikkoa jouluun, alkaa olla aika suunnitella tarkemmin jäljellä olevat työt. Pojan perhe on mennyt Rääkkylään toisen ukin ja mummon luo.


Muutaman päivän perästä on postitattava myös joulukortit, jotka ovat minulta kirjoittamatta, mieshän ei sitä koskaan tee. Mutta onneksi sentään hän pitää huolta autosta ja polttoaineesta, sekä kantaa puut uuniin. Se onkin raskasta. En jaksa enää kipeillä käsilläni retuuttaa kovin painavia kantamuksia. Kauppaostokset ovat myös raskaita, nykyään on maidot ja piimät raijattava kaupasta jääkaappiin, muut ostokset ovat onneksi kevyempiä.


Saadaanpa nähdä, mitä tuleva viikko tuo meille tullessaan, toivottavasti vain hyviä ja mukavia asioita.
Niitä toivotan teillekin, hyvät uudet ja entiset lukijani!
                                   Aili-mummo
              



torstai 8. joulukuuta 2011

Hyrskynmyrskyn vai heikunkeikun?

Martti Ruokosen kuva kirjaan Liian iso karuselliin. Lahden Runomaraton (2005).
NONSENSEA

Königukaan
matkataan
lohikäärmettä
tapaamaan.

San Simpuraan
joka hampaissaan
kantaa hiustemme 
tiaraa.

Lilius lei
tiemme kauas vei
azurinsinisen
meren rantaan,

jossa sinsalapalat,
pienet kalat,
silmistä hyppivät
sydämet salat.

- Ulla Saajos -

Martti Ruokosen kuva kirjaan liian iso karuselliin.
Oikein hieno tuo Lahden Runomaratonin julkaisema kirja, Liian iso karuselliin (2005), toim. Ulla Kivekäs, kuvittanut Martti Ruokonen, graafinen muotoilu M-L Muukka. Runot ovat Lahden Runomaratonin järjestämän kilpailun tuotetta. Osallistuin kilpailuun, mutta en menestynyt. Ne runot, jotka olen julkaissut Mummo ja muusat kirjassa (2010) ovat sen jälkeen kirjoitettuja.

Olen myyty näihin lapsille ja lapsista kirjoitettuihin runoihin. Tuo kirja on myös todella kaunis.
~~~~

Olimme molemmat Osuuspankin Elohopeakerholaisille järjestämässä pikkujoulussa seurakuntatalolla. Tilaisuuteen oli tilattu ohjelma Kiteen mieskuorolta, jossa ainakin muutama tohmajärveläinen on mukana. Tilaisuuden alussa piti pankinjohtaja tervetuliaispuheen, laulua oli sekä kuoron esittämänä että yhteislauluna. Myös kirkkoherra Lappalainen puhui lyhyesti.

Tarjoiluna oli hyvin haudutettu ja maukas joulupuuro sekahedelmäkeiton kera. Lähdimme kylläisinä tilaisuudesta. Lopuksi meille jaettiin ensi vuoden almannakka ja joulukalenteri käteen. 

Muut asiat tulivat myös hoidettua samalla reissulla: kävin leikkauttamassa hiukseni ja lopuksi kaupalla ostoksilla ja postissa.

Taiteilija Martti Ruokosen kansi teokseen Liian iso karuselliin.
Lanttulaatikot panin tänään pakkaseen, ja lähiaikoina pitäisi tehdä myös porkkanalaatikot. Paljoa en pysty pakastamaan ruokaa. Kinkku painaa vain kaksi kiloa, ja jos kinkun syöntihaluja riittää vielä joulun jälkeen, sitä voi ostaa kaupasta lisää. Rahat näyttävät hupenevan suuriin hintojen korotuksiin, ja lääkkeisiin, joita saa ostaa reppukaupalla apteekista. Varsinkin tuo naishormooni, estrogeeni, tuntuu olevan hinnoissaan. Kolmen kuukauden annos yli sata euroa! Joudun sitä syömään osteoporoosin takia, joka vasta nyt, 1,5 vuotta luuston tutkimisen perästä, on saatu selville. Missään nimessä en olisi itse sitä uskonut, jos joku niin olisi väittänyt. Lääkärin diagnoosin tarkistin terveydenhoitajan kanssa omin silmin!
~~~~


EU:n raha-asiat ovat jännittävässä vaiheessa: miten käy euron ja Euroopan yhtenäisyyden? Me pienet maat taidamme joutua toisten maiden velkojen maksajiksi omiemme lisäksi. Saksa ja Ranska ajavat voimakkaasti omaa kantaansa läpi, ja vievät mahdollisesti pieniltä mailta päätösvallan kokonaan suurille valtioille. Näyttää siltä, että pää- ja rahaministereiltämme menee kaikki aika askarrellessa Eu:n vaikeuksien kanssa. Viisaammatkin meistä ovat peloissaan, mitä aika tuo tullessaan, ja uusi vuosi---. 


Torstai on toivoa täynnä, sanotaan. Toivotan teille, hyvät lukijat, toivorikasta torstai-iltaa!
                         Aili-mummo      

maanantai 5. joulukuuta 2011

"Maa kunnasten ja laaksojen..."

Tohmajärven pitäjäntupa ja Kalpaveljesten muistomerkki Kirkkoniemessä.
SUOMENMAA

Maa kunnasten ja laaksojen, / Mi on tuo kaunoinen? /
Tuo hohtees kesäpäivien, /  Tuo loistees pohjan tulien, /
Tää talven, suven ihana, / Mi onpi soma maa? //

Siel tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää /
Ja kanteleitten pauhina / Siel kaikuu ympär kallioi /
Ja kultanummen hongat soi: / Se onpi Suomenmaa. //

En milloinkaan mä unohtas / Sun lempeet taivastas, /
En tulta heljän aurinkos, / En kirkast kuuta kuusistos, /
En kaskiesi sauvua / Päin pilviin nousevaa. //

Nyt ihanainen, kallis maa / On meidän ainiaan; /
Tuos aaltoileva peltomme, / Tuos viherjäinen niittumme, /
Tuos metsiemme jylhä yö / Ja meriemme vyö! //

Mi autuus helmaas nukkua, / Sä uniemme maa, /
Sä kehtomme, sä hautamme, / Sä aina uusi toivomme, /
Oi Suomenniemi kaunoinen, / Sä ijankaikkinen!//

- Aleksis Kivi -

Runon lyhennys on Aili-mummon.

Tohmajärven Kirkkoniemen sankarihautoja, osa alueesta.
Näin kauniisti kirjoitti Suomenmaasta kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi. Olen jo kansakoulussa oppinut tuon runon ulkoa, ja lausunut myös sitä seppeleenlaskussa Tikkalan sankarihaudoilla 1980-luvulla. Myöhemmin kirjoitin sankarivainajista runon, jonka löydätte tästä. Annoin runossa pääosan oman kylän miehille, jotka kuolivat rintamalla taistellessaan isänmaan puolesta.

Ikäni olen ihastellut tuota Aleksis Kiven käyttämää runokieltä, joka on omaperäistä ja ihanan laulullista, kuin musiikkia korvissani. Siitä Kiven erottaa kaikista muista runoilijoista. Kiveen verrattavaa runoilijaa ei ole, eikä varmasti koskaan tule. Hän on ainutlaatuinen henkilö siinä sarjassa.

Tikkalassa on järjestetty seppeleenlaskut klo 09.15 jo vuosikymmeniä. Puhekin on virsien lisäksi pidetty, tai silloin tällöin on esitetty isänmaallinen runo. Väkeä saisi tilaisuuksissa olla reilusti enemmän kuin yleensä on ollut.

Tohmajärven kirkko on valmistunut 1756. Itsenäisyyspäivänä siellä pidetään jumalanpalveluksen jälkeen  kunnianosoitukset sankarihaudoilla.
Onneksi vielä saamme juhlia itsenäisyyttä, jota ei oikeastaan enää ole. Olemme paitsi suomalaisia, myös EU:n kansalaisia. Juuri nyt EU on syvässä rahakriiisissä, joka saattaa Suomenkin saada pahoihin vaikeuksiin. Saamme nähdä, miten meidän käy. Jotkut suuret maat, kuten Saksa ja Ranska, haluavat että kaikki velat ovat kaikkien EU-maiden yhteisiä. Mekin maksamme toisten velkoja omiemme lisäksi. Mikäli pieni maa, Suomi, ottaa maksettavakseen suurien väkirikkaiden maiden velat, se on mielestäni täysin kohtuutonta. Euroopan Unionissa on asukkaita yli 300 000000 henkeä, joiden veloista muutamat vähän paremmassa asemassa olevat vastaisivat lähes yksin. Siinä rytäkässä hukkuvat kaikki, pelastuneita ei ole!


Huomenillalla juhlitaan linnassa suurella joukolla. Tarja Halonen on 'maan äiti' vielä tämän kerran. Sitten vaihtuu linnan isäntä, ja arvelen, ettei se ensi vuonna ole nainen.
Minusta Halonen on hoitanut tehtävänsä ihan mallikkaasti, monta mokaa ei ole tullut.
Jotkut presidentit ovat tulleet Suomelle kalliiksi, laskuja maksamme heidän jälkeensä vuosikymmeniä.


Toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
                                                         Aili-mummo

lauantai 3. joulukuuta 2011

Lumottuja prinsessoja satumaassa

Ellun piirustus Prinsessa.
NÄIN MUMMO KERTOO LAPSILLE


Näin mummo kertoo lapsille
millaista oli silloin
kun mummo oli pieni tyttö
ja kuunteli satuja illoin.
Oli sadussa nuoria koivuja
vaan kaikki me tiesimme sen,
ne on lumottuja prinsessoja
ja tyttöjä kuninkaiden.
Siksi koskaan ei yhtään oksaakaan
niistä koivuista katkoa saanut
koska prinsessa herkällä ihollansa
olisi tuntenut naarmut.
Satumaamme niityltä poimittu
me ei kukkaa ainuttakaan,
kun niitä pitivät keijukaislapset
öisin kehtonaan.
Kivenpinnan jäkäläpikarit
yökaste kun milloin täytti
niin kerrotaan että keijukaiset 
aamujuomanaan käytti.
Oli heinien kastehelmetkin
viattomia kyyneleitä,
joita itkivät kauniit prinsessat,
kun ei lumous päästänyt heitä.
Vaan kuitenkin suurena taikayönä,
se on joka kesänä kerran,
ovat koivut puoliksi prinsessoja
mutta ainoastaan sen verran,
että koivujen latvoilla kruunatut päät
ja kultaiset kiharat hohtaa.
Sinä yönä jos vain joku lapsonen maan
tämän ihmeiden ihmeen kohtaa,
niin vapautuvat prinsessat
kuninkaiden tyttäriksi
ja kukkakehdoissaaan keijukaislapset
tulevat niin onnellisiksi,
että kastehelmille tanssimaan
he lähtevät keskellä yötä.
Pian myöskin kirjavat perhoset
ovat kanssaan leikissä myötä.
Vaan satujen ihmemaassakaan
sitä yötä ei tietänyt kukaan.
Yhä koivuina huojuvat prinsessat
tämän mummon tarinan mukaan.
Vaan pienet lapset unissaan
siellä niityllä kävellä voivat
ja kuulla kun keijujen kehtolaulua
sinikellot soivat.
Voivat nähdä ne nuoret koivutkin
ja jäkäläpikarit somat.
Unet satuja on, sadut unia vaan
ne on lapsien ikiomat.


- Meeri Tuokko-Mansikka -
~~~~


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikonvaihdetta!
                       Aili-mummo





tiistai 29. marraskuuta 2011

Paistammeko synonyymilettuja?

Heli Laaksosen veikeät runokirjat: Peippo vei (2011) ja Sulavoi (2006).

PERUNKIRJOTUKSE JÄLKKE

sain merimiäsarku
enkä muut olis toivonukka
see on täys puhenpuputust
sanomuksi
anomuksi
läntissi laussei: Ni! ja No?
suvun kuulemi: Saima-serkku muuttus öisi hylkeks.
kansan luulemi: Sammakoi ei saa tappa kosk ne o lehmän tätei.
tiatto mitä ei ol tarvittu satta vuatte:
Keitetyist lamppaluist
saa erinomast saippua.
ja mitä tartten joka jumalan päiv:
mitä sippuramp saparo
sitä sirkiäm sika.

See paina ko luatsi
ei mahru säilytykse
eikä junaovist
tullimiäs ei löyr valepohja altaka
muut ko kiälletyi sanoi: kiitos, mul kuulu hyvä.

En sitä täsä elämäs myy
sen loppuheittojen keskel pistän pitkäksen
huilan piän pehmune verpi pääalusen
sen tulel sulatan suvest lume
paistan synonyymiplätei.

- Heli Laaksonen -

Ukin "uusi" Mitsubishi Space Star vm 2000.

Otan jälleen Heli Laaksosen runon päiväni pelastajaksi. Murre on minulle tosi outoa, korvani ei sano mitään miten sitä pitäisi kirjoittaa. Edes oman murteen kirjoittaminen ei ole helppoa, jos ei ole sitä harjoitellut. Alussa se on kuin jotakin vierasta kieltä, jota "sisäisellä korvalla" haluaa kirjoittaa ja ymmärtää. 

Oma yritelmäni tältä saralta on Ruistähkähumppa vuodelta 2008. Oli siinäkin tekemistä, ja muutamilla ihmisillä luettamista. Sain heiltä arvokkaita neuvoja. Ja lisäksi apuna oli kirjastomme Kiihtelysvaaran sanakirja.

Synonyymejä eli samaa tarkoittavia sanoja on suomenkielessä paljon. Näin saa teksteihin vaihtelua, eikä aina tarvitse hokea samaa sanaa, sitä sanotaan tautologiaksi. Varsinkin murresanoja on paljon, ja niitäkin esiintyy myös kirjakielisissä kirjoituksissa, kuten romaaneissa.

Romaanitaiteissa tuntuu olevan meneillään murroskausi: tulee uusia rakenteita ja yhä nuorempia kirjailijoita, jotka yllättävät ikäkulun lukijakuntansa. Runoudessa tätä kehitystä on nähty jo monta vuosikymmentä, on varmaan oikea aika muuttaa myös romaanikirjallisuuden kaavaa. Jokainen kirjailija luo oman nimensä sisällön ja kuvan taiteestaan.

Anna Amnell kirjoittaa eräästä nuorten kohuromaanista näin...
~~~~

Eilen kävin jalkahoitajalla Kemiessä. Tapana on käydä siellä kerran vuodessa. Jokaisella kerralla jalkahoitaja P.L. on kehunut vuolaasti jalkojani. Muuta erikoista en muista tehneeni, kuin että olen leikannut kynnet tarpeen vaatiessa ja aina kylvyn jälkeen rasvannut jalat kunnolla.

Kesällä säikähdin, kun näin eräällä naishenkilöllä niin pitkät varpaankynnet, että ne olivat useita senttejä yli varpaiden päistä. Miten kummassa tuollaiseen jalkaan pantiin sukat tai kengät, sitä en jaksa ymmärtää. Mutta jokaisella meistä on omat tapansa ja tyylinsä.

"On lunta tulvillaan, nyt raikas talvisää...."
Lunta tuli toissa yönä rutkasti eli 17 senttiä. Sähköt katkeilivat eilen aamulla vähän väliä, mutta Kemiessä ei kuulemma näin ollut käynyt. Hyvin oli Kaivon naisväki saanut leipomuksensa paistettua. Ostin karjalanpiirakoita ja yhden ruisleivän kotiintuomisiksi. 


Käsiä on taas särkenyt, varsinkin jos teen jotakin raskasta tai kannan painavia esineitä.  Joten pyydän jälleen kortisonipiikkejä ranteisiini, ne auttavat vähäksi aikaa. Outoa, kun lääkärit eivät ole määritellee dignoosia tälle vaivalle, sanovat vain ettei ole reumaa. Voimia on kohtuullisesti, mutta pullonkorkkia en saa auki muuta kuin avaimen kanssa. Näin se seitsemänpäiväinen työviikko yli 40v. ajalta minulle palkan maksaa: akka on täysromu. Sekin vielä, että aikaihmisen työt jouduin aloittamaan 14v., on vienyt terveyttäni.  Ja raskasta työtä. Mutta en varmaan ole ainoa tässä sarjassa, omasta ikäluokastani löytyy muitakin vastaavan kokeneita, ja minua vanhemmista vielä enemmän.


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa joulunalusaikaa!
                                                        Aili-mummo

lauantai 26. marraskuuta 2011

Adventin rauhaa...

Menneitten vuosien joulukortteja...

PÄIVIEN VALO


Päivieni valo on se hetki,
jolloin sydämeni lapsen nään.
Raskas vaikk' on jalkojeni retki,
kestävät ne vuoksi määränpään.
Hymy taivainen mua vastaan väikkyy,
huilun-ääni tervetuloaan
laulelee, ja povessani läikkyy
rakkauden lähde tulvillaan.

Usein mietin: pienokaisen myötä
syntyykö myös Ilo maailmaan?

Kädet pienet touhuavat työtä
loistaessa hymyn innokkaan.

Olemisen ihanuutta pekkää
livertää kuin peipon poikanen
lapsi, jonka riemuäänet helkkää
suojiin surutalon hiljaisen.

Mutta vuokon-kasvoistasi milloin
äitis silmin minuun katsahdat, 
tuskin hengähtäen tunnen silloin:
aukee rajat, vaihtuu maailmat.
Kyynelissä riemun ajattoman
lähelläni hengen armaan nään,
ääntä kuunnellen, mi vie mun oman
lapsuutemme taivashämärään.


- Saima Harmaja -
Taiteilija on antanut kuvalle nimen Tyttö. Piirtäjä oli tuolloin 4v.


Anteeksi, hyvät ystävät, etten ole ehtinyt muistaa teitä. Alkuviikosta kävin serkun syntymäpäivillä Murtoilla, sitten keskityin matkakuvakirjan tekoon, jonka äsken sain lähettyä Ifolorille, ja eilen olimme aamusta koko pitkän päivän Joensuussa, tulomatkalla kävimme Outokummussa joulupiirakat hakemassa. Kiitokset Sirkalle makoisista karjalanpiirakoista! Vein osan niistä pojan perheelle, ja loput jäi omaan käyttöömme.


Miniä on ahkeroinut tytöistä kuvakirjan viime vuodelta, jolloin se jäi tekemättä. Se on 48 sivuinen kuten omani. Olemme ottaneet näitä aina kolme kappaletta, yksi pojan perheelle, ja muut isovanhemmille. Saan näistä nyt alennusta 20 prosenttia, eli yhteensä 35 euroa (yhden kirjan hinta).


Miniä tarkasti lopputuloksen, ja kävi muutaman kerran auttamassa, kun omat neuvoni eivät enää riittäneet. Mummon kullat olivat täällä käymässä äitinsä kanssa, joten meillä  oli mukavaa...


Aamupäivällä kävimme koululla myyjäisissä, jossa oli tarjolla tuoreita leivonnaisia ja lasten tekemiä joulukoristeita, joulukortteja ja varmaan jonkun vanhemman tekemiä villasukkia. Katsoin niitä, mutta en ostanut. Joulukortteja ostin yhden nipun ja sitten pullia ja pikkuleipiä, jotka siirtyivät lasten suihin ihan tuoreeltaan. Paljon oli väkeä liikkeellä, vanhempainneuvosto ainakin pääosiltaan, ja sitten meitä vanhempia ja isovanhempia. Kaikilla oli isot pussukat käsissään kotiinviemisiä.


Huomenna on adventti ja silloin lauletaan kirkoissa Hoosianna-hymniä. Mekin menemme kirkkoon jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen on kahvitarjoilu ja juhlat 60- ja 70- vuotta tänä vuonna täyttäneille. Lupasin esittää juhlassa Raili Malmbergin runon, Ylistyslaulu elämälle.


Siirrymme odottamaan kirkkovuotemme suurinta juhlaa joulua, ja joulun suurta lahjaa, Jeesus-lasta. Hiljentykäämme sydämissämme joulun suureen sanomaan. Lasten kirkkaat silmät ja kaunis laulu viekööt meidät oikeaan joulutunnelmaan!


Hyvää ja rauhaisaa adventtia teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!