Google+ Followers

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Miehen muotoinen vai ei?




Minä katson ympärilleni tyhjässä tuvassa./ Sohvan nurkka. Siinähän sinä./ Ei./ Sinä kuljet joka puolella, jalaton./ Tuulen askelin, ne ovat valtaisat./
Pieni kahahdus - tottahan sinä liikahtelet./ Joku tömistää sillalla./
Sinäkö tulossa nyt,/ sinun askeleesi./ Selvät ja kumeat.//

Ketään ei tule./ Paitsi että kuistilla kilisee./ Latvialaiset kellot/ kiertyvät itsensä ympäri kuin minä./ Tukahtuvat naruihinsa./ Kuin minä.//

Että on näin paljon kuultavaa./ Iltarusko./ Aamurusko./ Kaikkialla ruskottaa./
Sinä, kalpea, hukut sarastukseen./ Aamunkoittoon./ Yritä kestää se, aave.//

Kestä se, sinä täysi, elävä./ Tule./ Minä valaisen.//

Aila Meriluoto kokoelmassa Miehen muotoinen aukko (2005)
***
Olen päässyt lukemaan ystäväni Leena Lumin suosittelemaa Aila Meriluodon päiväkirjateosta Tältä kohtaa (2010) alkumetreille, ja samalla kertaa lainasin Ailan pari muuta runokirjaa, tuon edellä mainitun Miehen muotoinen aukko ja Kimeä metsä (2002). Jos haluatte lukea Ailasta enemmän, menkää linkistä Leena Lumin blogin ja etsikää sieltä hakusanalla. Sieltä löytyy varmasti paremmin kuin minun linkitetyistä blogeistani, voi niitäkin tietysti kokeilla.

Se mitä olen tähän asti päiväkirjaa lukenut, voin sanoa, että onpa todella rohkeaa ja uskaliasta tekstiä Ailalta, suorastaan uskomatonta! Runoteos Miehen muotoinen aukko on kirjoitettu aviomiehen, professori Paakkasen kuoleman jälkeen. Kuolema ei ole helppo aihe kenellekään, tiedän sen omasta kokemuksestani. Mutta asia on kohdattava ja käsiteltävä, mikäli haluaa siitä koskaan selviytyä. Raju ja väkivaltainen kuolema herättää vielä paljon enemmän syyllisyyksiä omaa itseä kohtaan, mutta näin ei ole tietenkään tässä tapauksessa. Tuntuu siltä, että Aila Meriluoto on elänyt jo tähän asti hyvin monta elämää, vuosia on lasissa paljon, mutta mieli on virkeä ja ajatukset ehdottoman kirkkaita.

On sanottu, että ihmisen tärkein sukupuolielin on aivoissa, ja voin yhtyä siihen mielipiteeseen. Lahjakkailla aivoilla voi nauttia elämästä ja seksistäkin enemmän kuin keskinkertaisilla ajatteluelimillä varustettuna. Uskomatonta miten viriili ihminen voi olla vielä vanhanakin; ainakin minulle se on ollut järkytys. Joku haluaa olla helppo nakki, ja joku toinen taas ei; siinä kaksi äärilaitaa---.

Aila Meriluoto jää historiaan pitkälti runojensa ja päiväkirjojensa kautta, vaikka on hän kirjoittanut muutakin, romaaneja ja lastenkirjoja, sekä elämäkertakirjat Lauri Viita (1974), Lasimaalauksen läpi (1986) ja Mekko meni taululle (2001). Hän on kokenut paljon elämässään, mutta ne kokemukset hän on muokannut rohkeasti kirjallisuudeksi. Ailasta voi sanoa: Legenda jo eläessään, monella tapaa.
***
Saapas nähdä, tarttuuko tämä viheliäinen flunssa mieheen, ainakin hän rykii jo. Pitäisi mummon kuntoutua työhommiin, jos/kun mies ei kykene. Omakotitalossa on aina työtä lämmityksestä lähtien, joskin lumitöissä ajoittain auttaa poika traktorin kanssa. Myös mies linkoaa omia ja Talon teitä, milloin hänelle sopii.

Naapurissakin on oltu sairaita. Ja kahdesta naapurista on asukas viety Tohmajärvelle hoitoa saamaan: niin ne talot tyhjenee.Uutta verta kylälle kaivattaisiin, varmaan joskus saadaankin---.

Oikein rauhaisaa sunnuntai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!



15 kommenttia:

  1. Kovilla se flunssa sinua pitää, ja nyt uhkaa puolisoonkin tarttua. Täällä pääsee vielä suhteellisen mukavasti lääkäriin, kun ainakin osa-aikaisesti meillä on tuossa lähellä omalääkäri. Ja vielä! - Hän on suorasanainen, kaikin puolin asiantunteva mies, vähän niin kuin se tv-lääkäri Tapani Kiminkinen. Tähän asti olen aina apua saanut, tarvittaessa sitten lähetteen eteenpäin.
    Mieheni hoidot ovat jo aika pitkään sujuneet joustavasti, hän kun on niitä elinsiirtopotilaita, ja hänellä on omat lääkärinsä.
    --
    Olen myös ajatellut Aila Meriluodon elämää samoin kuin sinä. Tuntuu uskomattomalta miten paljon yksi ihminen ehtii, kun on halua, taitoa, päättäväisyyttä ja rohkeutta. Häneltä löytyvät kaikki mainitut ominaisuudet.
    Joku meistä ei viitsi.
    Joku meistä ei osaa.
    Joku ei saa aikaan.
    Joku ei uskalla.
    Ja sitten löytyy joku Ailan kaltainen luonnonoikku, joka pudottelee porukkaa puista, eikä välitä ihmisten puheista.
    ---
    Parempia päiviä sinulle ja teille toivon, kirjoitteli Eila

    VastaaPoista
  2. Ahaa, taas tuo kaunis joutsen lakanat.
    Kivat kuvat.
    Runokin on kiva.
    Elkää nyt hyvät immeiset tulko sairaaksi.

    Nyt on tällä vaan selkä niin kipee, että meen oikasemaan.
    Hyvää sunnuntai iltaa Aili-mummo ♥

    VastaaPoista
  3. Moi EilaM!

    Onneksi on jossain vielä niitä Kiminkisiä, jotka sanovat suoraan mitä asiasta ajattelevat. Ja onneksi sinulla/ teillä on siellä henkilääkäri, joka syventyy asioihin perusteellisesti. Me olemme jääneet pariakastiin...

    Tuo uskaltaminen on sellainen juttu, että harvalla riittää kanttia puhua edes totta. Tai sitä "totta" puhutaan vain selän takana siihen tiettyyn tarkoitukseen eli mustamaalaukseen.

    Ailaa voi tosiaan sanoa luonnonoikuksi, ihan tavallinen nainen hän ei missään tapauksessa ole. Rohkeutta on kuin leijonalla, vaikka toisillekin antaa. Ja nämä mainitsemasi ominaisuudet tekevät ihmisestä sen, mitä hän todella haluaa ja tahtoo, ja myös toteuttaa rautaisen tahtonsa.
    ----
    Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja miehellesi Eila, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  4. Seijastiina!

    Ajattelin että ylin kuva voi liittyä hyvin aiheeseen, josta kirjoitin. Molemmat kuvat ovat Sharm el Sheikhistä hotellialueeltamme.

    Vasta kaksi viikkoa olen ollut flunssassa, eiköhän se kohta lähde kokonaan. Mies taitaa olla sairastumassa, en tiedä. Kiitos toivotuksistasi<3

    Menehän lepäämään itsekin, olet ollut tapasi mukaan ahkera. Oikein hyvää pyhäiltaa sinulle, Seijastiina ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  5. Tautisena ei ole mukava potea, tosin muuten ei tartte poteakaan. Jos ei oikein kovasti pode, niin voi lukea (jos osaa) ja silloin on kuitenkin melko mukavaa.

    VastaaPoista
  6. Moi Peikko!

    Joo, kyllä minä pystyn lukemaan ja surffailemaan ihan hyvin, tuntuu siltä, että pian se on jo ohi (influenssa ). On ollut melko mukavaa Aila Meriluodon ääressä.;D

    Kiitos Peikko, ja pysy nyt sinä edes terveenä:)

    VastaaPoista
  7. Hymyilevä eläkeläinen24. tammikuuta 2011 klo 13.06

    Luin oikein paneutuen tuon jutttusi alussa olevan Aila Meriluodon runon. Tuntui ihastuttavan vanhanaikaiselta: teki vakutuksen kun heti ymmärsi edes jotain eikä jäänyt suu aiki ällistelemään kuten monesti näiden nykyrunoilijoiden runoja lukiessa käy.

    Meriluodon elämänkerta täytyy tosiaankin lukea. Siinäpä tarmokas nainen! Uskon, että se Viita kaikessa sekopäisyydessään opetta melkoisesti Ailalle elämän mäskytystä eikä vai pitsihameista estetiikkaa.

    Paranemisia!

    VastaaPoista
  8. Hei Hymyilevä Tuula!

    Varmasti Lauri Viita on ollut Aila M:lle unohtumaton kokemus, osoittaahan sen jo Viidan elämäkertateoskin, jonka Aila kirjoitti. Siihen aikakauteen tulivat mukaan lapset ja perhe-elämä mukaan; Ailalle jäi sivuosa kirjailijan roolissa niinä vuosina. Viita ei ensinkään kirjailijana halunnut jäädä toiseksi, olihan hän huomattavasti vanhempi ja arvovaltaisempi kuin nuori Aila oli.

    Uskon kyllä, että Aila on ottanut kaikista kokemuksista opikseen.

    Kirjoitahan sitten, kun olet Tältä kohtaa teoksen lukenut, mitä siitä ajattelet;)

    Kiitokset kommentistasi ja hyvää uuden viikon alkua sinulle, Tuula<3

    VastaaPoista
  9. Kiitos Aili-mummo kommentista blogissani, ja kun jopa liityit toiseenkin blogiin ♥
    Muista olla mukana ,kun arvonta alkaa, päätin aloittaa sen ens maanantaina, eikä eka päivä, samahan se.
    Se alkaa siis siellä uudessa blogissa, laitan säännöt sitten aika kun on.

    Mutta leppoisaa iltaa, tuossa Matti on iltavuorossa ja minä vähän kirjon uutta pyyheliinapeittoa :)

    VastaaPoista
  10. Sinulla on muuten Aili-mummo paljon blogeja, pääseeköhän noihin ihan noilla nimillä?
    Täällä on kaikkea kivaa tullut, kun nyt aikaa on katsella rauhassa käsityön lomassa.
    Jännä tuo haku tuossa edessä heti, hmmmm..
    kiva diaesitys.
    Kiva ♥

    VastaaPoista
  11. Ja yks asia vielä, en pääse kommentoimaan tuonne blogiin, missä näyn olleenkin jo lukijana :/

    VastaaPoista
  12. Moi Seijastiina!

    Minä kun luulin, että sinulla on jo kolme blogia; sinulta se käy sutjakasti tuon blogin luominen. Näyttää tosi hyvältä tuo uusi blogisi, oikea luontoystävän toiveblogi. Ja sitten sinulla on vielä vuodenaika blogikin: mahtavaa<3

    Pitänee yrittää muistaa se sinun arvontasi, vaikka olen ihan mahdottoman voittamaan mitään. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...
    ----
    Kaikki nämä listallani olevat on luettavissa ilman kirjautumista tai salasanaa, olen vältellyt sellaisia blogeja. Useimmat kirjoittajista on vakinaisia lukijoitani, joten kokeilemaan vaan reippaasti linkkejä.

    Haku voisi olla sivussakin, ehkä vaihdan sen joskus. Tuossa keskellä se paljon tilaa.

    Oikein hauskaa tiistai-iltaa sinulle, ja paljon uusia ideoita, Seijastiina<3

    Kiitokset kahdesta kommentista!

    VastaaPoista
  13. Seijastiina!

    Onpas kummallista, varmaan se Blogger taas keljuilee. Mitä blogia tarkoitit?

    VastaaPoista
  14. Ei se varmaan ole mitään
    tavallista tassuttelua, taiteilijaperheessä.

    Aila Meriluodon mies, Lauri Viita oli erkoinen persoona.

    Hyvä Ystäväni oli Pentti Saarikosken perheessä piikana, ja kertoman mukaan
    Väriä oli.

    Taiteilijan luomisen syke keskittyy siihen uuteen syntyvään, varmaan enempi kuin olennaisiin raameihin ja normientäyttömittoihin..

    Ehkä luovuus kukoistaakin alkaen aivoista, muuten ei kukoista. Missään.:)

    VastaaPoista
  15. Moi Herne!

    "Tavallinen tassuttelu?", ellei sitten tissuttelu. Tämä viimeksi mainittu tarkoittaa viinan lipittämistä, ja sitäkin on runsaasti. "Tassuttelu" voisi tarkoittaa hiljalleen kävelyä (oman ajatuskantani mukaan).

    Tiedän kyllä Lauri Viidan ja myös Ailan ja Laurin tarinan. Viita taisi olla skitsofreenikko. Lahjakas mies, mutta silti---.

    Pentti saarikosken historia hänen monine vaimoineen on myös tuttua. Lasikantinen laulukirja päätti Pentin elämän. Hänet haudattiin Valamoon.

    Oletko lukenut Tuula-Liina Variksen teoksen Kilpikonna ja olkimarsalkka, jossa T-L kertoo elämästään Pentti Saarikosken kanssa? Todella hyvin kirjoitettu kirja.

    Minulle viina on merkinnyt aivojen tahallista tylsistyttämistä, ja siitä en pidä, en myöskään sikahumalaisista ihmisistä. Voihan siitä tietysti jotain "kiksejäkin" saada, mutta minusta humala muistuttaa enemmän mielisairautta. Tuskin se lisää luovuutta; mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

    Kiitos kommentistasi, Herne, ja oikein hyvää viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥