Google+ Followers

lauantai 26. helmikuuta 2011

Komioita Kontkasia, nenän kuulun kantajia

Lappeenrannasta Pietariin - Kontkaset sukumatkalla 2010.


Matkakirja jokaiselta neljältä sukumatkalta rajan taakse, Venäjän Karjalaan.

TERVEHDYSRUNO KONTKASTEN SUKUJUHLASSA 2009

Kontkaset komia heimo,/ suku kaunis, karjalainen,/
tänään juhlivi jalosti,/ tutkailevi tunnelmia./

Sukutaulut tarinoita/ kertovat monille meistä:/
mistä kulki Kontkassuku,/ vaelsi isien heimo./

Iivana Mihailanpoika/ tuhatkuussataa luvulla,/
kreikanuskoinen kasakka,/ esi-isä ensimmäinen,/
Taipaleelle taivalteli,/ Viinirannalle vipusi,/
Äänisniemeltä äkesi./

Syntyipä sitkeä suku/ komioita Kontkasia,/
nenän kuulun kantajia,/ käteviä käsistänsä,/
lapsia isäinsä lasten,/ emon armaan, ehtiväisen./

Sukukirja, kaunis kirja,/ urakalla uurastettu/
ilmestynee aikanansa./

Onko tiedot tarkastettu,/ sukuhaaranne osalta,/
oman perheen oivallisen?/

Tervehdys, tekevät serkut,/ kaikki kauniit kansalaiset!/
Tuokaatte ilo tupahan,/ laulun lastut lattialle!

Viihtykäätte vieraanamme:/ Tervetultua talohon!//

Aili Nupponen / Julkaistu Kontkanen-lehdessä 1/2010
~~~~
Sain vastaan ottaa muutama päivä sitten mieluisan teoksen, Lappeenrannasta Pietariin - Kontkaset sukumatkalla 2010. Kannessa komeille Pietarhovin suuri Kaskaadi, jonka Pekka Kontkanen on kuvannut kyseisellä matkalla. Muut kirjan kuvat ovat useiden eri henkilöiden ottamia. Toimituskuntaan ovat kuuluneet Pekka Kontkanen, Eija-Leena Lehmuskallio ja Irma Tuulio; taitto on Sirpa Loijaksen. Teoksen on kustantanut Kontkasen sukuseura. Teoksessa on 176 melko suurikokoista sivua, joista kuvasivuja 109, ja loppu on eri henkilöiden työstämiä kirjoituksia. Ovat vielä tällä hetkellä lukematta. 


Kuvat ovat erinomaisia, joista kiitos hyville kuvaajille. Aiheita ja käsittelijöitä on monia, mutta takuulla vaikuttivin tutkielma on Erja Karvisen kirjoittama Pietari  venäläisessä kirjallisuudessa, hiukan alle 20 sivua! Tämä on ehdottomasti laajin tähän astisista matkakirjoista.


Valamosta Viipuriin matkustettiin vuonna 2008, joka sekin on upea kirja, melkein yhtä laaja kuin tämä viimeinen teos. Vieraina Vienan kylissä ilmestyi vuoden 2006 sukumatkasta, ja ensimmäisen sukumatkan Kontkasenmäeltä Äänisniemelle - sukumatka Itä-Karjalaan, on koottu vuoden 2005 matkasta. Tällä matkalla suku perehtyi otaksuttuihin alkujuuriinsa Äänisniemen Sungunniemeen. Näitä vanhempia kirjoja, lukuunottamatta viimeksi mainittua, on vielä saatavissa.


Kontkasen sukuseura on perustettu vasta 1996. Ensi kesän sukujuhlassa 2. päivä heinäkuuta 2011 julkaistaan suurtyö, Kontkasten sukukirja 2011. Silloin viimeistään saadaan nähdä koko suvun yhteisen ponnistuksen tulos, 600-sivuinen upea kirja. Omalta pieneltä osaltani olen ollut tätä teosta tekemässä. Kirja on toimitus- ja taittovaiheessa; toimitustyön tekee Minna Kontkanen ja taiton Riikka Sulkamo.


Suvun  kokoava voima, Juhani Kontkanen, on tehnyt rivakasti ja suurenmoisesti paneutuen töitä sukuseuran ja sukukirjan hyväksi. On ollut suorastaan innoittavaa seurata hänen heittäytymistään täysillä tähän voimia ja uskoa vaatineeseen projektiin. Kontkaset menevät "vaikka läpi harmaan kiven" tunnuslauseensa mukaisesti. Sisu ja periksiantamattomuus tulee tuosta lauseesta ensiksi mieleen.


Olen ollut mukana sukuseurassa jäsenenä vuodesta 2005 alkaen. Toivottavasti ystävyytemme jatkuu tästä vielä kauas eteenkin päin. Äitini molemmat vanhemmat olivat Kontkasia, toki eri sukuhaaroja. Sukuseuran sivut löytyvät tästä.
~~~~
Viikko kului kuin siivillä, kaksi kertaa kävin Kiteellä ja muu viikko vierähti veroilmoituksen myötä. Tulevalla viikolla tulevat koulutytöt mummon ja ukin luokse iltapäivisin. Varauduimme vierailuihin ostamalla kaksi laatikkoa karjalanpiirakoita, joita paistan tarpeen mukaan. Tänään olimme Kaivolla akupunktiohoidossa.  Siinäpä ne tulevat suunnitelmat. Huomenna on Yhteisvastuukeräyksen vuoro...

Oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille uusille ja entisille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

12 kommenttia:

  1. Kerran peikkometsässä käveli setämies, joka sanoi olevansa kontkanen... tarkoittaako tuo kontkanen konkkanokkasia?

    VastaaPoista
  2. Moi Peikko!

    Saattaa olla tai sitten ei, selityksiä taitaa olla useampiakin.

    Komea nenä on Kontkasen suvun tunnusmerkki; joillakin se on, joillakin taas ei. Veljelläni on, minulla ei, äidilläni oli...

    Nämä sukuasiat ovat yleensä moniselkoisia/ sekavia.

    Kiitos kommentistasi, Isopeikko, ja hyvää viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Kyllä kutsuit kaunihisti, sangen hauskasti sanelit, käskit kokoon Kontkasia, sukua suurinenäistä, Kalevalan kauniin kielin, riimit rohkeat runoilit....
    Siis ihan mykistyin tervetulotoivotuksestasi, niin hieno se on. Eikä helppo, kuten huomaat tuosta räpellyksestäni, jolla yritin vastata kommenttina postaukseesi.

    Varmasti upeita matkoja teidän sukuseurallanne Valamoon ja Pietarhoviin. Niissä käynti on aina elämys.

    Kyllä sinä olet taitava. Joka kerta olen lähes ällikällä kun luen tekstejäsi, Olet todella monitaitaja.

    Karjalanpiirakoista tuli mieleeni, että serkkuni vaimo Hampurissa halusi karjalanpiirakkaohjeen viime viikolla. Arvaa vaan, miten vaikea oli kääntää ohjetta saksaksi kaikkinen piirakkapulikoineen!

    VastaaPoista
  4. Hymyilevä eläkeläinen26. helmikuuta 2011 klo 22.41

    Ihailen aina tämmöisiä suuria sukuja ja sukujuhlia yms.

    VastaaPoista
  5. mahtoikohan Aimo ja Katri Kontkaset olla sukua? heillä on neljä poikaa.. kun muistas nimet...olin kakara..

    VastaaPoista
  6. Moikka Anja!

    Ennen runon kirjoittamista opiskelin hieman suvun identiteettiä, joissa tuo nenäjuttu putkahti esiin. Arvelin että se oli hauska yksityiskohta tässä sukulaisuudessa.

    Kiitokset, Anja, rohkeasta runoilusta!
    Kalevalankieli ei ole sinulle outo, vaan tuttu, kuten meille muillekin ikäihmisille; luimmehan jo kansakoulussa Kalevalaa eikä se jäänyt myöhemminkään unohduksiin...

    Sukuseuran matkat ovat todella upeita ja hyvin suunniteltuja. Uskallan sen sanoa, vaikka en ole ollut yhdelläkään niistä mukana, valitettavasti---.

    Tuosta taitavuudesta olen täysin eri mieltä, sinä olet paljon, paljon minua "taitavampi" monessa suhteessa. Minä olen vain itseoppinut maalaisnainen, jolla ei ole muodollista koulutusta.
    En pystyisi edes kääntämään saksaksi sitä karjalanpiirakan teko-ohjetta. Tekstistä voin kyllä saada selvää jotenkin; englanti on minulle se parempi kieli.

    Kiitokset kommentistasi, Anja, ja oikein mukavaa sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Moi Hymyilevä Tuula!

    Onhan niissä sukuseuroissa paljon ihailtavaa, jos/kun toimintaan lähtee asiaan omistautuneita ihmisiä, niin jälkeäkin syntyy<3
    Alkuvaiheessa toiminta on yleensä innokasta, mutta myöhemmin tulee vaikeuksia, kun ei löydykään enää toimeliaita ihmisiä seuran tehtäviin. Halutaan olla mukana, mutta vain vapaamatkustajina; hyvät puolet otetaan, huonot jätetään. Ei se homma näin toimi;(

    Kiitos kommentista, Tuula, ja hyvää sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Moi aikatherine!

    Sitä asiaa pitää kysyä Erja Karviselta ja lisätietojen kanssa. Kun kirja on valmis, voihan tiedon etsiäkin, mutta olisi tiedettävä noista ihmisistä enemmän, mm. syntymäaika, vanhemmat jne.
    Minun kahteen sukuhaarani tuskin kuuluvat. Voi olla myös tutkimattomia sukuhaaroja, joista ei kukaan ole antanut tietoja sukutauluihin.

    Kiitos kommentistasi, aikatherine, ja hyvää sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Näkyvät olevan ahkeraa väkeä nuo Kontkaset. Vielä sitä muutkin reissaavat, mutta siitä kirjan tekeminen onkin jo toinen juttu.
    Ihanaa viikkoa sinulle pikkuihmisten seurassa!

    VastaaPoista
  10. Moi Irene!

    Kun innostusta on, syntyy sitä tulostakin. Ja Kontkasilla nähtävästi sitä on melko paljon.

    Matkakirjan teko valokuva/kuvakirjana on kyllä melko helppo ja hauska juttu. Tietysti kuvankäsittely on suotavaa osata, jos haluaa hyvää lopputulosta.
    Mutta tällaiset kirjat, joita Kontkaset ovat tehneet, ovatkin jo paljon isompitöisiä.

    Siitä vain yrittämään ja onnistumaan: yrittänyttä ei laiteta;)

    Kiitos kommentistasi, Irene, ja oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  11. Hyvin tuntui Kalevalan runomitta irtoavan niin Aililta kuin kommentoineelta Anjaltakin. Minäkin runomummuille vähän kalevalamitalla väänsin tekstiä tämänpäiväiseen kulttuurikahvilaan. Olihan se sikäli vähän pakkokin, kun huomenna Kalevalan päivää vietämme.
    ---
    Kirjoitit viikon kuluneen kuin siivillä, ja oikeassa olet. Taas minullakin toteutui se ikuinen kiire, jolloin en sitten mielestäni lopulta ehdi mitään.
    Huomenna aamulla runomummuilemaan esikoululaisille, ja illalla vielä kansalaisopiston lukupiiri pitäisi viedä kunnialla läpi.
    Sitten taas niitä kuusikymppisjuhlia, joita tuntuu riittävän näissä suurissa ikäluokissa.
    ---
    Olet muuten oikein lahja kanssaihmisille näissä sukujutuissa. Otat selvää, osallistut kirjoittamiseen, ja vielä kerrot meille muillekin sukuhistoriasta. Se on hienoa työtä.
    ---
    Koetahan jaksaa moninaisten hommiesi kanssa taas eteenpäin. Toivon sinulle iloista ja virkeää mieltä alkavaan viikkoon.

    VastaaPoista
  12. Moi EilaM!

    Kertovaan runouteen kalevalamitta eli trokee sopii kuin nyrkki silmään. Kieli on helppoa ymmärtää, ja alkusoinnutuksesta pidän, synonyymejä (vastinesanoja) löytyy runsaasti. Kun alku lähtee, loppu on jo ihan helppoa.
    Kalevalanpäivä on siis jo tänään, pitäsikin vääntää runo, ehkä siitä, kun tytöt tulevat meille.
    -----
    Sinulla on noita vetotehtäviä useitakin, joten joudut uhraamaan ajatusenergiaa siihen; sekin vie aikaa. Jos esittää runoja, on runot etsittävä; siihenkin menee paljon aikaa. Et sinä Eila, jouten ole, olet lähimmäisillesi hyvin välttämätön ja välittävä ihminen! Saat kyllä aikaiseksi ihan riittävästi, hoidat jopa pieniä lapsenlapsiasi viikkokaupalla yhteen menoon. Se jos mikä, on parhaita työtä, missä sydän ja sielu on mukana.
    ------
    Minulla on ollut tapana harrastaa munaskuita myöten erilaisia asioita. Tietysti haluan jakaa myös toisille tietojani, käsityksiäni ja tuntojani niistä. Sillä tavoin toisetkin saavat näistä jutuista jotakin irti, toivottavasti.
    ------
    Kiitos kommentistasi, Eila, ja jaksamista myös sinulle moninaisissa harrastuksissasi<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥