Google+ Followers

torstai 10. maaliskuuta 2011

Lasten kanssa, lasten ehdoilla



Kuvat: Rudof Koivu, teoksessa Rudof Koivun LUKUKIRJA (2005)
Kuin rakasta
       kaukaista ystävää
lapsuuttani ikävöin.
Joku tuoksu
       ääni väri
avaa portin
ja mustot ryöpsähtävät yli.
Ja siinä ne ovat:
tummat totiset metsät
laulavat kukkaniityt
viljapellot vihreinä
        keltaisina
        kultaisina
tuulen kämmenten keinuttamina.


Äiti ja isä askareissaan
aina lähellä
aina saatavilla
        turvallisina
        kiireettä.
Ei kiirettä kellään.
Ei edes tuulella.
        Pilvillä


Maaria Leinonen



Minun täytyi olla hyvin pieni silloin.
Halusin aapisen.
Isä lupasi sen heti kun ärräni kuulostaisi
oikealta.


Koko seuraavan päivän 
istuin lattialla rukin veressä.
Äiti kehräsi
         hyräili.
Matkin rukin hyrinää.
Toistelin ärräloruja:
         ärrän kierrän orren ympäri -


Iltapäivällä paarustin hangessa
isän luo peltoladolle,
täristin kielenkärki aristaen 
kaikki ärräloruni.


Seuraavana päivänä sen sain,
Aapiseni.
Kannessa komeili kirjava kukko.
Kuvat hehkuivat
kukkien ja sateenkaaren väreissä.
Ei koskaan mikään kirja
tuoksunut niin hyvältä.
Ollut niin kaunis.
Mikään lahja ei rakkaampi.
Se synnytti tiedonjanon.
          Sammumattoman


Maaria Leinonen
~~~~


Kävin eilen Kemiessä kampaajalla ja myöhemmin kirjastolla, mistä lainasin taas joukon runokirjoja ja pari muuta teosta. Käteeni tarttui useita Maaria Leinosen runokokoelmia, joista pari ihan kuvitettua. Näyttää olleen Maarialla onnellinen lapsuus; sellainen pitäisi meillä kaikilla olla.


Kyllä meillä useimmilla on joitain kauniita, lämpimiä muistoja lapsuudestamme, olipa se sotien jälkeen vaikka kuinka ankara ollut. Eniten muistelen aina Miina-tätiäni, jolla oli aikaa kesken töidenkin pienelle, villille tytölle. Hän pelasti ainakin yhden kerran jopa henkeni. 


Lapsi on meille annettu/ että oppisimme rakastamaan./
Että vaalisimme hänessä/ viattomuutta ja iloa,/ 
tulevaisuutta ja toivoa./ Maailman huomista./


Lapsi on meille annettu/ että osaisimme yhä ihmetellä./ Mykistyä ihmeen edessä// 


Maaria Leinonen
~~~~~
Lapsuus lähestyy vinhaa vauhtia. Saa nähdä, milloin se astuu jokapäiväiseen elämääni. Joskus olen vitsaillut, että kun dementia etenee, kirjoitan sen romaanin, johon sain nuoruudessani ainekset. Juonia olen huono punomaan, mutta voinhan kertoa vain sen, minkä olen kokenut. Siitäkin saisi järisyttävän romaanin, tuskin jättäisi ketään kylmäksi. Mutta en tiedä pääsenkö koskaan näin pitkälle---.


Omasta lapsuudestaan ei kukaan pääse eroon, vaikka sanotaan, että aina voi hankkia itselleen onnellisen lapsuuden, jälkeen päin. Tietysti, jos pystyy aivopesemään itsensä perusteellisesti---.


Lehdistä saa joskus lukea, miten vanhemmat jättävät lapsensa vielä nytkin heitteille. Pieniä lapsia on jätetty jopa autoon yksinään moniksi tunneiksi vanhempien mennessä juhlimaan ravintolaan. Miksi tällaisten ihmisten on sitten hankittava itselleen lapsia, sitä en ymmärrä. Jokainen lapsi ansaitsisi ehdottomasti hyvän ja onnellisen lapsuuden, jotta hänestä kasvaisi vastuuntuntoinen ja ehjä aikuinen. Mutta taidamme olla kaukana tästä tavoitteesta.
~~~~


Huomenna aamulla tulevat tytöt mummolaan ilahduttamaan meitä vanhuksia. Tämä viikko on ollut meillä hiihtolomaviikko, joten isot tytötkin ovat kotona. Ajattelin paistaa pannareita aidosta juusto- eli ternimaidosta. Toivottavasti lapsille maistuu tämä perinteinen maalaisherkku marjahillon kanssa. Mutta tietysti joukossa on aina joku poikkeus eli Angi.


Viikko on kohta pulkassa. Kaikille lukijoille oikein "lapsellista" loppuviikkoa toivottaa Aili-mummo!

18 kommenttia:

  1. Aikuisetkin haluavat hyvän ja onnellisen aikuisuuden, eikä silloin lapsille riitä... tosin peikko luulee että hyvyys riippuu siitä mittarista, jolla sitä mitataan.

    VastaaPoista
  2. Hymyilevä eläkeläinen10. maaliskuuta 2011 klo 21.05

    Toden totta, tässä alkaa oikein tosissaan lapsettaa mitä vanhemmaksi tulee. Minäkin höpöttelen kaikille tuntemattomillekin milloin mitäkin. Mutta siten kyllä saa tietää aivan oikeasti, mitä muut vanhat ihmiset ajatteleva nykymenosta, kun höpöttää ensin itse sitä sun tätä. Ja kuinka helposti saakaan ihmiset hyvälle tuulelle!

    Olkaamme lapsia toisillemme, me vanhat höpöttäjät!

    VastaaPoista
  3. Moikka Isopeikko!

    Ihan nappiin sanoit, Peikko: mittaristahan se tietysti riippuu, mikä on hyvä lapsuus;)

    Mutta silti pitäisi aikuisten osata ajatella lastensa parasta<3

    VastaaPoista
  4. Hei Hymyilevä Tuula!

    Usein toisillakin on hauskaa, kun itsellä on hauskaa - tai ehkä vieläkin hauskempaa;))

    Joka tapauksessa lapsenmieleisyys on mukavaa ja antoisaa<3

    Kiitos kommentistasi Tuula, ja hyvää loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  5. Löytyipä mukavia runoja ja tarinoita täältä ja kirjaanuin saman tien joukon jatkoksi. Miten minä vasta mummuiässä aloin pitää runoista. Loruja olen kyllä rallatellut pienen, hih ikäni.
    Terveisiä Savon suunnasta.

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia aapisesta. Minäkin muistan nuo kuvat.
    Ihania muistoja herätti kuvasi.

    VastaaPoista
  7. Hei Minttuli!

    Teretulemas tänne Aili-mummon ja toisten seuraan. on kiva saada uusia lukijoita ja kommentoijia joukkoon<3

    Nyt voi jo hyvillä mielin tunnustaa, että sisaruutta ja toistemme ymmärtämistä löytyy yhä enemmän, kun ikää karttuu;) Kokemustahan meillä on jokaisella toisillekin antaa, ja parasta on nauraa itselleen;))

    Runot ovat elämäni suola ja sokeri; mitä mummommaksi tulen, sitä enemmän<3

    Kiitokset kommentistasi, Minttuli ja oikein mukavaa viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Moi Sylvi!

    Nykyään on muotia ottaa näköispainoksia vanhoista kirjoista, niillä on nostalgia-arvoa. Kun vielä jostakin löytäisin sen rakkaan Kotiaapisen, josta opettelin aakkoset ennen kouluun menoa---.

    Niin, se lapsuus herättää meissä kaikissa muistoja, useimmiten onnellisia ja mukavia<3

    Kiitos kommentista, Sylvi, ja hyvää viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Heips ja terveisiä Tohmajärvelle! Oli ilahduttavaa löytää täältä blogimaailmasta tohmajärveläinen runoilija/kirjailija. Liityin sen kunniaksi oikein blogisi lukijaksi :)

    Olen syntynyt Tohmajärvellä ja vastikään sain esikoisromaanin julki. Tohmajärvi oli ihana lapsuuspaikkakunta.

    VastaaPoista
  10. Moikka Helmi-Maaria!

    Tervetuloa lukijakseni, Helmi-Maaria!

    Olet tuore kirjailija, vilkaisin blogiasi. Ja toinenkin teos oli jo valmis, vai oliko se jo kolmas?
    Sinulla näyttää olevan vauhtia tuossa kirjoittamisessasi, et aikaile, vaan panet hösseliksi;)

    Minä ole, kuten huomaat, ihan vaan omakustannekirjailija. Romaaneja en ole vielä kirjoittanut ainoatakaan, tuskin edes koskaan tulen sellaista tekemään. Mutta aihe minulla kyllä on---.

    Olet todella hyvin omaperäinen kielesi suhteen, se on valttia tuossa ammatissa.

    Olet Latvavesiltä tietokannassa, jota en ole nyt lukenut, mutta pitääpä paneutua siihen. Panen blogisi listalleni, josta sitä saa muutkin linkata ja lukea.

    Missä päin Tohmajärveä muuten asuit ja kävit koulua? Itse asun Tikkalassa, joka on lähin kylä Joensuun rajalla.

    Kiitokset kommentistasi, ja oikein kivaa sunnuntaita sinulle, Helmi-Maaria<3

    VastaaPoista
  11. Moikka Hannele-mummu!

    Ei oikeastaan minullakaan ole syytä ikävöidä lapsuuttani, oli se niin rankka kokemus, mutta selvisin siitä! Ja siitä voin olla oikeasti ylpeä O_O

    Kiitos kommentistasi, Hannele, ja hyvää sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  12. Rukoillaan kaikki jotka uskomme! Rukoillaan koko sydämestä! Japanin uhrien ja ihmisten puolesta ja autetann kukin omalla almulla. en jaksa nyt muuta.

    VastaaPoista
  13. Lapsuuden muistoissani on mummoni ja ukkini, ja mummon lapsettoman veljen pihapiiri isoine leikkimökkeineen jossa sain välillä leikkiä.

    Ei minulla ollut huono lapsuus, ei varakasta kotia ei ylellisyyttä mutta Rakkaus riitti, aina löytyy puutteita jos niitä ajattelee, mutta luulisin että sodan kauhut olivat jo 50 luvun alussa sen verran hellittäneet että sekin vaikutti omaan lapsuuteeni.

    Joskus kun käyn kirppiksellä ja käteen sattuu sen aikainen koulukirja, niin ihan kuin nenä tuntisi sen koulun hajun ja lyjykynän teroitus hajut, :) joskus ajattelen olevani höperö :) kun muistot ilmenevät hajuina, nenä on ottanut omakseen ne.
    se on kait minulla hyvä tallennuspaikka ;)
    Lapsuus on kyllä aina läsnä vaikka ikää kertyykin.

    Valoisaa kevään odotusta Aili-mummolle.

    VastaaPoista
  14. Hei aikatherine!

    Rukoilu on hyvä tapa keskittää energiaa tärkeään kohteeseen. Usko siirtää vuoria; voisipa se siirtää pois tämän onnettomuuden!

    Myös rahallinen auttaminen lohduttaa, antaa lahjoittajalle hyvän oman tunnon<3

    Kiitos kommentistasi Aikatherine, ja oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle<3

    VastaaPoista
  15. Moi Vaarinkukka!

    Ei raha anna kenellekään sitä hyvää lapsuutta, lapsuuden "hyvyys" on kiinni vanhemmista ja muista läheisistä. Nykyajan lapsia kasvattavat monet ihmiset, ja ihmissuhteet vaihtuvat tiuhaan, joten lapsilta saattaa puuttua perusturvallisuus. Minusta lapselle tärkeintä on rakkaus, läheisyys ja lämpö, ja se, että vanhemmilla on antaa aikaa lapsilleen<3

    Kirppiksiltä löytää varmaan monen moista, kaikenlaisia vanhoja kirjojakin. Ihan mukava tapa käydä kirppiksiä katselemassa, mutta minulla ei ole lähtenyt tavoiksi. Siellä kyllä aika kuluisi sukkelaan. Olisin onnesta mykkänä, jos löytäisin vielä sen vanhan ajan Kotiaapisen<3

    Sinulla hajut tuovat mieleen vanhoja asioita, ja vanhoissa tavaroissa on aina oma hajunsa. Kirjatkin "haisevat" vanhalle paperille, ne kellastuvat ja paperi haurastuu. Jotkut ihmiset suorastaan rakastavat vanhoja kirjoja (bibliofiilit).

    Jokaisessa ihmisessä asuu "sisäinen lapsi", joten kohdelkaamme sitä hyvin.
    Ei lapsuutta eikä lapsia pidä halveksua, vaan rakastaa molempia (vaikka se oma lapsuus ei kovin hyvä ollutkaan).

    Kiitos kommentistasi, Vaarinkukka, ja oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle<3

    VastaaPoista
  16. Lempirunoilijani kauniita runoja, kiitos Aili-mummo :)

    Vanhukset on ihania ja viisaita,mielellään minä heitä menen katsomaan ♥
    En ole ikkään syönyt pannaria ternimaidosta, mutta kehuttavan olen kuullut sitäkin useammin.

    Ihanaa päivää Aili-mummo :)

    VastaaPoista
  17. Heippa Seijastiina!

    Olet siis Maaria Leinosen harras ihailija, samoin minäkin. Maarian runoissa löytyy hyvin paljon ihmisen ja elämän ymmärtämistä, elämänviisautta. Tätä kaikkea me jokainen tarvitsemme<3

    Oikein kiva, kun tykkäät vanhoista ihmisistä, myös omistasi. Sen verran meillä jokaisella pitäisi olla ihmisyyttä ja ihmisrakkautta jäljellä---.

    Ternimaitopannarit ovat ihan eri makuisia kuin kananmunista ja maidosta valmistetut. Ja väittävät myös sen ternimaidon olevan hyvin terveellistä; siitä saa pikkuvasikka kaikki tarvitsemansa suoja-aineet itselleen.

    Kiitos kommentistasi, Seijastiina, ja oikein miellyttävää torstai-päivää sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥