Google+ Followers

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Axel Munthe - tie Caprin huvilalle



Kansikuvassa Munthe hänen ja Victorian koirien seurassa Barbarossan linnoituksella.
Sain tehtäväksi ystävältäni Leena Lumelta tämän kirjoitustehtävän.


Olen lukenut Bengt Jangfeldtin kirjoittaman elämäkertateoksen, Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Kysymyksessä on vaativa ja hieno lukukokemus.


Tohtori Axel Munthe syntyi Ruotsissa Vimmerbyn kaupungissa 31. päivä tammikuuta 1857. Hänen isänsä oli apteekkari. Munthe sai syntymälahjakseen musiikin, josta oli hänelle iloa ja lohtua elämänsä vaikeina aikoina. 


Munthe opiskeli Pariisissa pikavauhtia lääkäriksi, ja hyvin nopeasti hän teki  tohtorinväitöskirjan, ja pääsi yläluokan suosimaksi lääkäriksi. Samalla Munthe hoiti köyhiä ilmaiseksi, ja harjoitti koko ikänsä hyväntekeväisyyttä, kohteena olivat köyhät ihmiset ja  kaltoinkohdellut eläimet, erikoisesti koirat ja linnut. 

Munthe oli erikoinen ihminen, ja halusi erikoisia ja vaarallisia kokemuksia, kuten vuorikiipeilyä. Hän sairasti nuoresta pitäen myös tuberkuloosia, josta syystä hän viihtyi talvet etelässä. Hän hoiti rahvaan ihmisten lavantautia ja koleraepidemioita itsestään välittämättä, avioitui kaksi kertaa, joista toisessa sai kaksi poikaa. Hyvin harvoin hän hän edes näki poikiaan, koska englantilainen vaimo halusi eristää isän pojistaan. Aika nopeasti Munthe pääsi Ruotsin prinsessa Victorian henkilääkäriksi  (Munthe oli naistentauteihin erikoistunut). Kaikkiaan Axel Munthe oli Victorian henkilääkärinä 37 vuotta, eli hänen kuninkallisen korkeutensa kuolemaan asti. Samalla lääkärin ja potilaan välille kehittyi myös intiimi suhde, Axelista tuli prinsessan ja myöhemmin kuningattaren rakastaja. 


Erityisen suuri vaikutus Munthella oli naisiin, joita hän hoiti gynekologin ammattipätevyydellä. Mutta Axel osasi myös hoitaa naisten monet - luulotellutkin - sairaudet. Saattoi olla, että niistä potilas jopa parani. "Hysteria" oli eräs sen ajan muotisairauksista, sen aiheutti kohtu, tiesi toinen suuri ajattelija Sigmund Freud.


Vietettyään vuosia Pariisissa Munthe hankki maata Caprin saarelta, ja vanhan roomalaisaikuisen rakennuksen, jota korjasi ja rakensi, hankki sinne suuret määrät vanhaa taidetta, jota ihaili. Eräässä kirjeessään Axel kuvailee v.1889 : "Elän melkein samoilla ehdoilla kuin köyhät ihmiset ympärilläni, ja keinotekoiset raja-aidat ovat välillämme ovat luhistuneet yksi toisensa jälkeen. Syön samaa ruokaa kuin he, ja ennen niin rauhaton mieleni tyyntyy nyt tyynesti ja nöyrästi pysyttäytymään tallatulla polulla---. Työskentelen useita tunteja päivässä pellolla ja viinitarhassa, huolehdin täkäläisistä sairaista, kirjoitan kirjeitä heidän puolestaan ja luen heille hyvin tervetulleita vastauksia---. Lukeminen  on käynyt yhä vaivalloisemmaksi---. Ainut tuntemukseni---- on yhä lisääntyvä luonnonrakkauteni ja olen alkanut ymmärtää, että läheinen suhde luontoon on minulle elintärkeä---".


Munthella oli ongelmia näkönsä kanssa, hänen toinen silmänsä jouduttiin poistamaan, toisessa säilyi osittainen näkö. Saarella oli silloin isorokkoepidemia, keväällä 1889 kaikki saarelaiset olivat Axelin hoidossa. Iltaisin Munthe opetti palvelustytölleen aakkosia, jotta hän oppisi lukemaan. Caprilaiset rakastivat auttajaansa ja tunsivat  tohtorinsa kuuluvan heidän joukkoonsa.


Näinä vuosina Munthe oli taloudellisesti ahtaalla, sillä hän käytti omat rahansa hyväntekeväisyyteen ja eläinten suojeluun. Vasta myöhemmällä iällä Munthe sai koottua taloudellista varallisuutta itselleen, jota oli hänen kuollessaan nykyrahassa melkein kaksi miljoonaa euroa.


Prisessa Victoria oli saksalainen Badenin prinsessa, syntynyt 1862. Vain 19 vuotiaana hän avioitui (ilmeisesti poliittisin perustein) Ruotsi-Norjan kruununprinssin, Gustafin kanssa vuonna 1881. Alkuaikoina syntyi parille kolme poikaa, mutta myöhemmin avioliitto ei ollut sopusointuinen, väitettiin että prinssi oli mieltynyt miehiin. Äitinsä puolelta Victoria oli sukua Ruotsin hoville, Vaasojen jälkeläinen. Pojista vanhin, Gustaf Adof syntyi 1882, ja hänestä tuli 68v. myöhemmin Ruotsin kuningas (nykyisen kuninkaan isoisä). Wilhelm syntyi kaksi vuotta myöhemmin, ja kolmas pojista, Eric syntyi 1889. Prinsessan vointi huononi huononemistaan, hän vietti myöhemmistä vuosistaan enää vain hyvin vähän aikaa Ruotsissa sairauksien takia. Alkuaan se oli lähtenyt keuhkoputkentulehduksista, ne pahenivat keuhkotuberkuloosiksi. Prinsessa vietti paljon aikaa kuivailmastoisessa Egyptissä. Hän maalasi ja valokuvasi paljon, hän oli taiteellinen ja musikaalinen. Vuonna 1891 Victoria poikkesi Ruotsinmatkallaan Caprille, jolloin hän kohtasi Munthen. Seuraavana vuotena Munthesta tuli prinsessan henkilääkäri, ja siitä lähtien he olivat lähes erottamattomat heidän välirikkoonsa, ensimmäiseen maailmansotaan asti. Axel piti vastaanottoa myös Roomassa, missä rikkaat ja ylhäiset kävivät hänellä hoidattamassa itseään. 


Axelin huvila, villa Tiberiana, oli pian yhtä maineikas kuin hänen Rooman vastaanottonsa. Siellä hän otti vastaan maailmankuuluja ihmisiä, kuten Oskar Wilden, joa kävi Anacaprilla Munthen vieraana. Moniin ihmisiin Axelin huvila teki lähtemättömän vaikutuksen. Munthella oli omat käyttäytymissääntönsä, jotka eivät olleet mitenkään kohteliaita toisia ihmisiä kohtaan. Silti häntä siedettiin ja hän jopa hypnotisoi  potilaansa, ja sai tekemään heidät tahtonsa mukaan. Munthella oli vaikutusvaltaa hallitsijoihin ja ylhäisöön nähden. Vaimonsa kanssa Muntehella ei ollut koskaan yhteiselämää, he elivät erillään avioliittonsa ajan, ja erosivat kymmeniä vuosia myöhemmin lopullisesti. Myöskään avioliittoa englantilaisen Hilda Pennington Mellorin kanssa (1907) ei voi sanoa onnelliseksi, mutta he saivat kuitenkin kaksi poikaa. Loppuvuosina he joskus sentään joskus myös tapasivat pääasiassa Ruotsissa, jonne Munthe rakensi talon, mikä jäi avioerossa Hildalle. 


Axel oli kirjoittanut teostaan Huvila meren rannalla kauan, ja suunnitellut sitä vielä kauemmin. Vihdoin 1930, juuri kuningatar Victorian kuoleman jälkeen teos ilmestyi myös ruotsiksi. Alunperin teos ilmestyi englanniksi 1929. Teoksen ruotsinkieleinen nimi on Boken om San Michele. Omistuskirjoitus oli: "KUNIGATTARELLE, Sorrettujen eläinten suojelijalle, Kaikkien koirien ystävälle"


 "Teos oli 30 vuotisen työn tulos, kertomus työstä ja kodista Caprilla, San Michellen unelmasta", sanoo Jangfeldt. Suhteestaan Ruotsin kuningattareen Munthe ei ole rivilläkään maininnut. Olen lukenut teosta vasta satakunta sivua, se on mukaansa tempaavasti ja hyvin kirjoitettu. Teoksen myötä Munthesta tuli kuuluisa, se on käännetty 40 kielelle, suomeksikin.


"Huvila meren rannalla on sekoitus fiktiota ja filosofiaa, huikeita valheita joilla on vaihtelevassa määrin todellisuuspohjaa, ja filosofisisia katkelmia, jotka punovat yhteen Munthen elämän ja ajatusmaailman johtomotiiveja..." Eläinten puolesta taistelu osoittautui siksi teoksi, joka sai ihmiset kiinnostumaan teoksesta. Munthe oli säälimättä käyttänyt varojaan ja työtään huono-osaisten eläinten ja ihmisten puolesta. 


Victorian kuoltua Axsel tapasi hänen miestään, kuningas Kustaata. Lääkärillä oli asunto Tukholman kuninkaanlinnassa, ja siellä miehet keskustelivat salaisuuksistaan kahdestaan. Näitä juttuja ei kerrottu kenellekään muulle. 


Munthe oli avustanut ihmisiä kuolemaan useasti, ja hänen päämääränsä oli kärsimyksen vähentäminen. Kun elämä kävi toivottomaksi, kärsimys lopetettiin tavallista suuremmalla annoksella morfiinia. 


Axelin elämä jatkui vuoteen 1949, helmikuuhun saakka, ikää oli jo tuolloin 91,5 vuotta. Munthella oli astma, allerginen nuha, unettomuus, kipeytynyt jalka ja melkein totaalinen sokeus. Sitä ennen Munthe oli hoitanut raha-asiansa, tehnyt lahjoituksia moneen eri tarkoitukseen, jopa suomalaisten sotalastenkin hyväksi. Vaikein tehtävä oli löytää uusi omistaja San Michellelle, hän lahjoitti sen Ruotsin valtiolle. 
Vaimoa ja poikia ei Munthen kuolinvuoteen vierellä nähty, suuri mies kuoli yksin. Axel Munthen ruumis tuhkattiin, ja pojat Malcolm ja Peter, kävivät  sirottamassa isänsä tuhkat mereen. Muuan ystävä oli varannut eri värisiä ruusuja kangaskääröön, josta ne kaadettiin mereen tuhkien jälkeen. Pojat eivät siitä mitään tienneet, ja he katselivat ihmetellen "kuin jalokivistä tehtyä huntua kellumassa laineilla möyryävässä vihreässä vedessä. Tyhjä uurna asetettiin muistoksi Stengårdenin yksityiskappelin alttarin alle". Tämän kartanon, jonka Axel oli rakentanut, ja jättänyt sen vaimollen ja pojilleen perinnöksi.


Ja tähän päätteeksi voitte lukea Leena Lumin kirjoituksen http://leenalumi.blogspot.com/2011/02/axel-munthe-tie-caprin-huvilalle.html


Oikein hyvää sunnuntai-iltaa teille kaikille toivottaa Aili-mummo!

31 kommenttia:

  1. tämä on niitä kirjoja joihin on hyvä tutustua, taidan käydä ostamassa omaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olet, Maiju, niin on. Minulla on vain lainakirja, hyvä sekin<3

    Kiitos kommentistasi, Maiju, ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Peikko rupesi miettimään, millaisen tehtävän se antaisi :) Sitten se mietti ettei se taitaisi antaa mitään tehtävää, ei ainakaan mitään sivistynyttä. Sitten sitä rupesi naurattamaan. Sitten se juoksi metsään ja meni puun taakse piiloon.

    VastaaPoista
  4. Jestas! Sinä Aili yllätät minut aina vain;-) Hieno ja tarkka arvostelu, jonka aion nyt linkittää tämänpäiväiseen Axel Munthe kohtaan. Kiitos sinulle!

    Olethan jo mukana huhtiarvonnassani, jossa pitää edes kuvitella niiden muutamien kirjojen paremmuusjärjestys. Sinä olet nyt lukenut niistä ainakin yhden. Epäilenpä, että Marjattakin käy lukemassa tämän kirjoituksen....

    VastaaPoista
  5. Moikka Peikko!

    Ka, mikäpä Peikkoa nauratti?

    Hyvä se on puun takana naureskella, Peikko;)

    VastaaPoista
  6. PS. Aili, voit joka kerta kun teet kirjan, ottaa minulta kannen. Ole hyvä vain, voit tähänkin vielä vaihtaa, jos haluat tarkemman. Ja myös jatkossa.

    VastaaPoista
  7. Moikka Leena!

    Joo, tein sen kuten sanoit. Tuntui suurelta jutulta tämä asia, en ole tottunut tällaiseen. Suuri on kyllä kirjakin, ja vaivan arvoinen<3
    Kirjoitan sitten varmaan itse teoksestakin, Huvila meren rannalla, lukeminen on menossa.

    En ole vielä ilmoittautunut arvontaan; mutta varmaan sitten osallistun---.

    Kiitos kommentistasi, Leena, ja kivaa uutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Olipa hieno kertomus Munthesta. Herätti niin suurta mielenkiintoa, että kirja on pakko lukea. Hienon henkilökuvan piirsit Munthesta. Ja suhteensä kuningatar Victoriaan on uutta. Jotakin hänestä aiemmin tiesin, mutta nyt haluan tietää enemmän. Kiitos Aili-mummo. Olet todella taitava kertoja ja havainnoija.

    VastaaPoista
  9. Hei Leena!

    Kiitos lupauksesta. Voin varmaan vaihtaa, huomenna. Kiitos vielä kerran!

    VastaaPoista
  10. Heippa Anja!

    Kiitos kehuista, mutta en tunne ansainneeksi niitä. Yritin kyllä, mutta Leenan juttu on paljon parempi.

    Kiva, jos kiinnostaa. Kannattaa tämä kirja lukea, samoin tuo Munthen Huvila meren rannalla.

    Kiitos Anja, ja mukavaa tulevaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Olipas siinä kirjoitusta kerrassaan, hyvin on hoidettu asia, ja kuulostaa mielenkiintoiselta.
    Pidän elämäntarinoista, nykysin vaan lukeminen on jäänyt kesiksi mökille enimmäkseen.
    Aika vanhaksi eli vaikka sairasti yhtä sun toista.Hänellä oli hyvä suuri sydän.
    Täytyypä tutkia, jos löytyisi kirja.
    Mukvaa viikkoa Aili-mummo!

    VastaaPoista
  12. Onpa hieno arvio, kiitos. Luin aiemmin myös Leenan ja molemmat kirjoiukset houkuttaa lukemaan teoksen mahdollisimman pian.
    Hyvää tätä viikkoa.

    VastaaPoista
  13. Moikka Seijastiina!

    Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun tein tällaisen kirjaesittelyn, se ei varsinaisesti ole kritiikki. Suuri ja vaativa teos lukijalleen, minulle myös hidas, varsinkin kun tiesin, että kirjoitan siitä.

    Axel Munthe oli syntymästään asti laiha ja kivulloinen, mutta hän osasi hoitaa myös itsensä potilaidensa ohella; eli pitkän ja toimeliaan elämän, josta olisi ollut monellekin aineksia elämäksi. Ihailtava ihminen, ja eli jo 1800-luvulla.

    Tämä on hyvää lomalukemista kenelle tahansa, kunhan ei etsi sitä helpointa lajia.

    Kiitos kommentistasi, Seijastiina, ja oikein mukavaa työviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  14. Hei Minttuli!

    Olihan se vähän pitkä tarina, mutta ei voi mitenkään tehdä lyhyempää pilaamatta juttua.

    Oikein hyvää lukuintoa sinulle, Minttuli, ja mukavaa viikon alkua<3

    VastaaPoista
  15. Hei Aili! Löysin tänne Leenan blogin kautta ja muutama sana tuosta kirjasta.

    Axel Munthe - tie Caprin huvilalle on huikea lukukokemus. Suosittelen sitä ilolla ja varsinkin, jos Munthen oma Huvila meren rannalla on tuttu.

    VastaaPoista
  16. Moi Marjatta!

    Leenan suosituksen kautta minäkin luin tämän kirjan, ja tässä on lukukokemukseni tulos<3

    Huvila meren rannalla on minulla kesken ja ajattelin kirjoittaa myös siitä, kun ehdin saada sen loppuun.

    Teehän oma juttusi sinäkin, Marjatta:)

    Lukuiloa ja hyvää kevättä sinulle, Marjatta<3

    VastaaPoista
  17. Kiitos, hyvää kevättä myös Sinulle!

    Ikävä kyllä, mutta minulla ei ole omaa blogia. Toki sitä olen jonkin aikaa suunnitellut, mutta toistaiseksi blogi odottaa.

    Loppujen lopuksi olen vasta hyvin vähän aikaa eli vajaa vuosi kierrellyt blogeissa, sitä ennen en edes tiennyt näistä mitään. Tietokonetta käytän päivittäin.

    Mielenkiintoisia, mutta aikaa menee.

    VastaaPoista
  18. (nyt vasta sain tuon oman prinsessa-mekkoni näytteille ;)

    VastaaPoista
  19. Marjatta!

    Aikaahan se bloggaaminen vie, jos sen ottaa tosissaan. Mutta voi sen hoitaa helpomminkin...

    Minulla vain syttyi yhtäkkinen päätös blogin perustamisesta 3v. sitten, enkä ole katunut. Minulla tosin on aikaa, kun en enää ole työelämässä. Eikä Facebookiin ole tarvis mennä ollenkaan---.

    Kiitos kommentistasi, Marjatta, ja hyvää jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  20. Hannele!

    Kaiken kaikkiaan hieno mekko<3

    Tuo ensimmäinen kirppariostosmekko, joka oli kuvassa: toki tiesin sen olevan pikkutytön mekko, mutta halusin vitsailla;)

    Anteeksi, Hannele<3

    VastaaPoista
  21. Hyvin olet kirjan lukenut ja kiinnostavasti toit esiin asioita, jotka herättävät mielenkiinnon. Jälleen kerran totesin, että minulla on edelleen paljon lukemattomia kirjoja :))
    (ja myös kirjoittamattomia kirjoja)
    On aina hauska kuvitella kirjoittavansa itse kirjan. Eikö ihmisellä pidä olla haaveita, ja se on yksi haaveistani.
    Olen jopa aloittanut työstämään tekstiä kahta eri kirjaa varten, siellä ne ovat tiedostoissani alimmaisena, aika on aina loppunut kesken.
    Nyt vain autan pieniä heidän elämänsä alkutaipaleella sen mukaan, mitä minulta toivotaan ja odotetaan. On kuunneltava vanhempia ja heidän tahtoaan lasten asioissa. Parhaani kuitenkin yritän, ja rakkautta riittää.
    ------
    Sinä olet oivallinen tekstin ymmärtäjä ja kirjoittaja. Ei ole helppoa saavuttaa lukijoita ja sen lisäksi säilyttää heidän mielenkiintonsa.
    Paljon merkitsevät myös nuo henkilökohtaiset vastaukset jokaiseen blogiisi tulevaan kommenttiin, se lähentää ihmisiä toisiinsa.
    ------
    Näkemisiin ainakin blogin sivuilla!
    :)))

    VastaaPoista
  22. Moi EilaM!

    Haaveita täytyy meillä kaikilla olla. Kirjahaave on aika yleinen, muistaakseni minäkin yllytin sinua tekemään sellaisen. Ja uskon, että teetkin. Sinulla on mahtavia murrerunoja, varmaan muitakin---.

    Juuri nyt sinulla, Eila, on kiireellisempää työtä, niiden pikkuisten kullanmurujen hoitaminen. Se on tärkeä ja antoisa työ siinä missä muutkin elämäntehtävät.

    Teet varmasti kaikkesi heidän puolestaan, sen uskon. Kaikkea hyvää sinulle siinä, ja ihanaa on, kun toteat, että rakkautta riittää.

    Minullakin on ollut lapsia visiitillä luonani parina päivänä. On se niin ihanaa, kun saa passata ja seurata omaa jälkikasvuaan, ja todeta sen, miten viisaat vanhemmat lapsoset ovatkaan saaneet. Siitä iloitsen<3

    Blogi on vaatinut kolmen vuoden harrastuksen, se on ollut antoisa ja mielenkiintoinen työ. Vasta vähän yli vuosi sitten pääsin teidän kanssanne keskusteluyhteyteen, mikä todella lähentää meitä toisiimme. Olette minun ystäviäni, ja toivottavasti minä myös teidän<3

    Lämmin kiitos kommentistasi, EilanM, ja oikein upeaa jatkoa sinulle ja uutta kevättä<3

    VastaaPoista
  23. (kul mä sen tajusin :)

    Vähän vitsailen itekin kun pukeudun prinsessamekkoon..

    VastaaPoista
  24. Hannele!

    Onneksi meillä on sentään huumorintajua<3

    Ollaan mekin prinsessoja niin kuin mummon pikkutytöt, tepsutellaan , tanssitaan ja lauletaan prinsessalauluja<3

    VastaaPoista
  25. Olipa mielenkiintoista luettavaa Munthen elämästä.
    Sinulla on taito kirjoittaa. Ei ole ollenkaan pitkästyttävää.
    Kiitos sinulle hienosta luettavasta.

    Olen katsonut sinun profiliasi tuosta oikeasta yläkulmasta. Olet niin tutun näköinen. Oletko koskaan käynyt täällä Outokummussa?
    Iloista Pääsiäistä sinulle.

    VastaaPoista
  26. Hei taas Aili-mummo. Kävin katsomassa tuota Juvosten sukuseuraa, niin huomasin siellä tuttujakin. Sirkka Kosusen.
    Olen Tokmannilla töissä ja Sirkkahan käy joskus asioimassa siellä. Eli tuttuja ollaan.;)

    VastaaPoista
  27. Moi Eila!

    Kiva jos olet kirjoituksiini tyytyväinen, Eila;)

    Olen toki käynyt Outokummussa useammankin kerran, mutta en siellä Tokmannilla, vaan Joensuussa ja Kiteellä. Outokummun paikallislehdessä julkaistiin v. 2002 juttu sukukirjan julkaisemisesta valokuvan kanssa.
    Sirkka on sukuseuran perustaja, minä tulin mukaan myöhemmin. Siitä se ystävyys lähti<3

    Muissakin lehdissä on ollut juttuja, ja sitten Ylen sivuilla, olin tammikuussa P-K:n radiossa haastateltavana.

    Kiitos kommenteistasi, Eila, ja oikein hyvää pääsiäistä myös sinulle<3

    VastaaPoista
  28. Hei. Varmaan olen sitten nähnyt jossain lehdessä sinun kuvasi.
    Sirkka oli myös perustamassa kirjaa Outokummun karjalaisista. Minun äidistänikin oli pitkä juttu siinä kirjassa. Äitini oli inkeriläinen ja he joutuivat lähtemään evakkoon silloin sodan jaloista.
    Heippa taas. ;)

    VastaaPoista
  29. Moi Eila!

    Niin minäkin luulen.O_O

    Kiitos kommentista, Eila, ja hyvää loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥