Google+ Followers

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Rippikoulumuistoja Kirkkoniemestä

Omenapuut kukkivat jo viiikkoja sitten...
Lapsen uni

On yö. / On musta pihamaa. /
On talo valkoseinäinen. / Tuvassa lapsi nukkuu. /

Takaa järven tuuli kohoaa. / Herää pihapuu / 
ja astuu lapsen uneen. /  Ja kasvaa kohisten. /

Jo taivaan kattoa sen latva koskettaa, / 
maailman ympäri se oksat levittää, /  ja lapsi näkee: /

puun oksilla on kirkko, talo, / lehmä, lammas, hevonen, / kiekuvat kukot, /
ja yhdeöllä oksalla / on sama suutari, / 
joka eilen tuvan penkin päässä / lapselle kengät laittoi. /

Ei laula äiti, / ei kirkon urut, enkelitkään, / eivät laula niin kuin lehvät pihapuun. /
Ja lapsi tietää: /  ei putoa alas katto maailman, / 
ei maailman reunat päälle kaadu, / kun pitelevät niitä / oksat pihapuun. //

- Marja-Liisa Vartio -

Nälkään kuolleiden muistomerkki Tohmajärven kirkon vieressä, taitelija Erkki Eronen.
Näkymä sankarihaudoilta Tohmajärvelle päin. 
Eilen olimme miehen kanssa pitäjäntuvalla kahvia ja käsitöitä myymässä yhdessä seurakunnan palkkaaman henkilön kanssa; ja mukava ihminen hän olikin. Työt sujuivat rutiinilla kuten "vanhalta tekijältä" ainakin. Ilma oli sateinen, vähän päästä valui maahan sadekuuroja, ei  sentään koko aikaa. Kävijöitä oli 24 henkilöä, mikä on tällaisina päivinä "sopiva" määrä. Tekemäni voileivät tekivät hyvin kauppansa, monikaan ei halunnut pullaa vaikka sitäkin leivoin. Torstaina on uusinta, ehkäpä silloin ihmiset ovat enemmän liikkeellä. Kolmen eri tahon tuotteita oli myynnissä, eniten käsitöitä. Kunnan kirjavalikoimaa valiteltiin eniten, olisi ollut menekkiä Tohmajärven kulttuuriympäristöohjelmalle, jota ei ollut saatavilla. Omia kirjojani en ole vienyt enää sinne myyntiin moniin vuosiin, saahan niitä Kaivolta ja UutisAlasimesta, jos kuka haluaa ostaa.


Tapasin yhden rippikoulukaverin, joka oli viettämässä kesää entisen kotinsa naapurissa. Oli ostanut omakseen kuolleen serkkuni talon. Hän ei muistanut minua, kysyi: kukas sinä oikein olet? Vastasin että olen se Juvosen tyttö, joka osasi läksyt. Se ei juohtunut mieleeni, että toinen samanlainen tyttö oli Värtsilästä, Aune Matikainen nimeltään, lieneekö ollut ehkä edesmenneen Uuno Matikaisen sisar? Jotenkin tykästyin tuohon Auneen, vaikka en ole häntä sen jälkeen tavannut. Minne lienee kadonnut---. Liisa muisti toisen toisen Juvosen tytön Akkalasta, joka kampasi ja peilasi itseään koko ajan, hänet minäkin muistan oikein hyvin. Tyttö pääsi nuorena naimisiin...


Nykyään ei rippikoulussa viivytä kuin yksi viikko, meidän piti opiskella neljä viikkoa. Piti osata ulkoa kristinoppi ja koko katekismus, virsiläksyjä oli paljon ja raamatunhistoriaakin päntättiin kuin kansakoulussa ikään. Joillekin meistä niiden opetteleminen oli kiven takana, vaikka kuinka ulkolukua hopotti, ei ymmärtänyt yhtään mitään...


Näin ne ajat muuttuvat, rippikoulua ei enää Kirkkoniemessä pidetä, vaan nuoret viedään jonnekin leirikeskuksiin. Vanhassa pappilassa pidetään lasten ja nuorten päiväleirejä, joissa ei yövytä leiripaikassa. 


Mutta nykyaikaa eletään, kirkossakin on hieno invavessa - ja se on todellista edistystä!


Hitaasti mutta varmasti muutuvat ajat seurakunnassakin. Ei enää pidetä kinkereitä, kun niillä ei ole kysyntää. Henkikirjatkin tulee pidettyä väestörekisterin ja maistraatin kautta. Ei ole suuria kirkonkirjoja, hommat hoidetaan siististi ja nopeasti atk:lla. Kirkkoherra ei tule nuhtelemaan avoliitossa eläviä pareja, kuten ennen tehtiin, eikä ketään viedä enää jakapuuhun häpeämään huonoja tekojaan. Pappien kunnioitus on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, pappikin on enää "vain" ihminen. Piispoja ehkä katsotaan korkeammalle, ovathan he kunnioituksensa ansainneet.


Huomasin eilen netistä, että metropoliitta Ambrosius on vihitty kunniatohtoriksi Helsingissä tänä keväänä noin kuukausi sitten, joten Paljon Onnea sinne Kallvikin tielle kulttuurikeskus Sofiaan!


Oikein hyvää ja kaunista viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

16 kommenttia:

  1. Niille, joilla on, annetaan. Niiltä, joilla ei ole, otetaan pois sekin, mitä heillä on. Vaikka nyt arvonimiä :) Mutta onnea paljon silti.

    VastaaPoista
  2. Näin ne ajat muuttuu ja me ajan mukana.
    De va' bättre förr.
    Leppoisaa tiistai-iltaa sinulle!♥

    VastaaPoista
  3. Hyvä, vaikuttava runo Vartiolta. Ei ollur tuttu aikaisemmin..
    Tutulta kuulostaa rippikouluvuksesi. samanlaista se täälläkin oli. Kinkereillä piti pyrkiä rippikouluun ja jännitti ihan kamalasti.. Hyvä että siitä on jo luovuttu. Meilläpäin vielä pidetään kinkereitä, tosin harvossa paikassa.
    Kaunista kesää Aili!

    VastaaPoista
  4. Noin se kummasti suku joiltain osin käy vieraammaksi. minulta on suku kadonnut suurelta osin, välimatka kait aiheuttaa. viime talvena kuitenkin otin netistä selvää joistain serkuistani ja nyt kesällä on tulossa käymään täällä osa niistä,.En varmaan enään muuten tuntisi mutta kun tiedän keitä tulee, on sitten helpompi tunnistaa.
    Se on totta, että ei enään kunnioiteta eikä kumarreta pappeja niinkuin ennen, melkein pelotti lapsena kun pappi oli koululle tulossa käymään. Nyt ovat niin arkisia itsekin eikä erotu mitenkään katukuvassa kulkijoista. Sama on lääkäreidenkin kanssa. Eivät ole enään jalustalla.
    Oikein hyvää ja lämmintä viikkoa sinulle Aili-mummo

    VastaaPoista
  5. Moi Peikko!

    Olen kanssasi ihan samaa mieltä, myös sen "maalllisen" hyvän suhteen;)

    Näin on maailman meno, isot kihot sen päättävät, ne joille on valta annettu:/

    Onnea tarvitaan: tarkoitat kai Ambrosiusta?

    Kiitos kommentista ja onnitteluista! Oikein lämmintä ja hienoa kesää sinulle, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  6. Hei Sylvi!

    Lieneekö sittenkään olleet paremmin (ne ajat) silloin ennen?

    Oikein mukavaa tiistai-iltaa sinullekin, Sylvi<3

    VastaaPoista
  7. Moi Minttuli!

    En ole asiasta ihan satavarma, että kaikki kinkeripiirit on lopetettu, mutta ainakin täältä meiltä päin...

    Tuskin siitä rippikoulupänttäämisestä kovin suurta hyötyä on kenellekään ollut, varsinkaan, jos oppi lensi suoraan pään yli. Mutta kuuliainen piti olla kirkkoherran ja lukkarin edessä, ja osata annetut läksyt. Harvoilta "jäi lusikka pappilan sian kaukaloon" vai miten se oli?
    Naimalupa oli saatava---.

    Paljon kiitoksia kommentistasi, Minttuli, ja oikein mukavaa kesää sinulle<3

    VastaaPoista
  8. Hei Mummeli!

    Mukava tutustua ennestään tuntemattomiinkin sukulaisiin, varsinkin kun tietää keitä he ovat, ja mistä kautta sukua. Nuo rippikaverit eivät olleet omaa sukuani, tutustuin heihin vasta koulussa. Ja kun on koolla suuri joukko, ei ehdi kaikkiin ihmisiin perehtyä paremmin, osa jää ihan tuntemattomiksi.

    Lääkäreillä on vielä jäljellä jonkinlaista glooriaa heidän ammattinsa takia, ihmiset kunnioittavat kovasti oppineita.

    Oikein hauskaa, että sinä saat tutustua vihdoin näihin sukulaisiin, joihin et aiaisemmin ole ehtinyt tutustua. Se on jännittävää ja hauskaa, ja tuo mukanaan toivottavasti mukavia, uusia elämyksiä.

    Oikein hyvää kesänjatkoa sinulle, Mummeli, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Kiitos taas Aili-mummo kauniista Marja-Liisa Vartion runosta.

    Ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Nykypäivänä kaikki on toisin kuin ennen.
    On kiva välillä muistella niitä entisiä aikoja. ( kinkereitä yms.)
    Kyllä minunkin rippikoulun aikaan piti kerätä papeilta nimiä kinkereiltä yms. ) Minusta oli kivaa käydä kinkereillä. Yhdessäkin kodissa oli niin hyvää pullaa mehun kanssa, että pakko oli mennä ihan vaan sen pullan takia kinkereihin, muusta viis...heh..

    Olihan niissä ajoissa molempia; sekä hyviä että huonoja puolia.
    Nyt mennään virran mukana. Ja eletään tätä päivää. ( pidetään yhteyttä blogien välityksellä ja sähköposteilla, kun siihen on tilaisuus )

    Hyvää ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle Aili-mummo ja kiitos tästä postauksesta.

    VastaaPoista
  10. Ympärilläni on paljon nuorisoa, rippikouluikäisiä ja jo sen käyneet...niin aina tulee mieleen oma rippikouluaikani! Koville lattoi silloinen pappi meidät, ulkoa oli osattava, käskyt selityksineen Katekismus tuli tutuksi. Saamaani Raamattua pidin aina matkassa, kun lähdin maailmalle! Tuntuu näille nykylapsillekin olevan, sanoisin jopa mieluista rippikouluun lähtö ja suurin osa on jatkannut viellä isosina. Totta sanoit,että pappi on nykyään "vain"ihminen!

    VastaaPoista
  11. niin, eikä nykyään narista, vaikka esikoisen tulo lyhyempi kuin 9 kuukautta (niin kuin mieheni mummo kertoi)

    VastaaPoista
  12. Oli herttainen runo, Lapsen uni.

    Niinpä ne ajat muuttuvat, muistelin omaa rippikouluani, jota kanssa kesti monta viikkoa, eli, koko¨kevät, kun lauvantaina koulun jälkeen pappi meille sitä kirkolla piti. Sen jälkeen sitten käveltiin melkein 10 km kotiin, eikä neljän jälkeen menny enää linja-autoakaan meille päin. Kun oli lunta, ei oikein pakkasella polkupyörälläkään liikuttu.

    Mutta ei se nuorena haitannut, oli vaan tärkeetä se rippipoulu, kun se oli askel aikuisuutta kohti.

    Kinkerit olin melekein kokonaan unohtanut, niitäkin oli , maalla, joka talossa vuoron perään, jos vaan tilaa oli tarpeeksi. Se olikin sitten kunnia asia saada
    kinkeriporukka passattavaksi taloon, ja pappi ja lukkari tietenkin. Kyllä siitä juttua piisasi.

    Mukavia muistoja muistuu, kun
    aloit muistuttamaan, Aili-mummo!

    VastaaPoista
  13. Hei Eila!

    Marja-Liisa Vartio oli hieno kirjailija, ja runoilija. Haluan etsiä aina runon, joka "kolahtaa" kirjoitamaani tekstiin ja sen kuviin. Joskus saa etsiä aika kauankin ennekuin tärppää...

    Seurakunta vaatii vieläkin, että nuoret käyvät serakunnan tilaisuuksissa, ja heidän on nimi papilta tai työntekijältä hankittava, joten se asia ei ole paljon muuttunut.

    Aikanaan kinkerit olivat lähinnä "pakkopullaa", läksyt oli osattava, ja ne annettiin jokaiselle joka kerta. Koulusta sai lomaakin kinkeripäivänä, mutta se merkitsi sitä, että siellä kinkereillä myös oltiin ja osallistuttiin niihin.

    Teenpä ehkä uudet muistelut näistä kinkeriasioista, ja silloin muistelemme niitä lisää.

    Ajat muuttuvat, se on luonnonlaki!
    Minusta on hieno juttu, että meillä on tällainen blogimaailma, jossa voimme kertoilla elämästämme toinen toisillemme, ja pitää yhteyksiä. Faicbookiin en ole koskaan halunnut, enkä edes kerkiäisi. Olen iloinen, että tätä kautta olen saanut joukon ystäviä, joille kirjoitella ja joilta saan palautetta. Netin kautta maailma pienenee, yhteyksien pito on helppoa.

    Oikein paljon kiitoksia sinulle, Eila, tästä kommentista, ja miellyttävää tätä viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  14. Hei Maikku!

    Sinä työskentelet nuorten parissa, tunnet siis nuorison:)

    Kiva että tulit lukijakseni ja kommentoijakseni, kiitos sinulle<3

    Hyvin on sinullakin säilyneet muistot rippikoulusta mielessä:)
    Meille ei annettu rippikoulusta Raamattua eikä muutakaan kirjaa, vasta naimisiin mentyä sai Raamatun.

    Ihanhyvä että nuoriso lähtee mielellään rippikouluun. Meillä ei ole vielä rippikouluikäisiä lapsenlapsia, vasta noin viiden vuoden päästä---.

    Kiitos kommentistasi, Maikku, ja oikein mukavaa kesäviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  15. Moi Hannele- mummu!

    Tosi paljon on ajat muuttuneet, enne se oli synti ja häpeä! Pappi toi sanan kotiin "susiparille", ja vaikka ei olisi ollut edes lapsiakaan;/

    Kiitos kommentisa, Hannele, ja kivaa kesäistä viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  16. Hei Herne!

    Meillä päin talvella hiihdettiin, ei yleensä kuljettu jalkaisin. Matkatkin olivat varsin pitkiä, ja hiihtämällä voi oikaista ja nopeuttaa kulkemista.

    Teillä on rippikoulu kestänyt kauan, kun koulua pidettiin lauantaisin koulun jälkeen. Kovin pitkältä matkalta se ei olisi jalkaisin onnistunut! Mutta onhan tuossa lähes 10 kilometrissä kävelemistä, ja syksyisin on niin pimeää;/

    Reipas nuori olet ollut, Herne, ja mielelläsi olet rippikoulua käynyt. Ei sitä pakkopullaksi voi sanoa (ainakaan sinun kohdltasi).
    Kun tapa oli sellainen, niin tehtiin, ei purnattu eikä pidetty mielenosoituksia...

    Onhan meillä, entisillä nuorilla, samat taustat ja samantapainen historia, kun on juuret maalla<3

    Oikein mukavaa kesäistä viikkoa sinulle, Herne, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥