Google+ Followers

torstai 14. heinäkuuta 2011

Lakattan lakattan...



Rudolf Koivun kuva teoksesta Rudof Koivun lukukirja.
Kuinka lakastaa liittävästi?

Oi äidit, te helkimmät sielut / kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko punaluusut talpeeksi? /
Hella nähköön, palastanne olette aina ylittänteet... (Ilpo Tiihonen)


Oi isit, te hellänkalheat sielut / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko ulaputket talpeeksi? /
Balbi keltokoon, palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi vaalit, te ulhoolliset sotulit. / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko lauhanpylkimykset talpeeksi? /
Taistelukolsut vakuuttakoon, palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi vaalien muolit, te koleat puulonkeittäjät. / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko helkkuluuat talpeeksi? /
Keittiöjakkalat ovat nähneet palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi haltaat kolvat, te puutalhajuhlien alvoisa väki. / 
Kuinka lakastaa teitä liittävästi? / Keltovatko lunololut talpeeksi. / 
Aulinko paistakoon, sillä palastanne olette aina ylittäneet.//


- Anja Romu-
Kuva teoksesta Mummo ja muusat (2010).
- Kuinka lakastaa liittävästi, siinäpä vaikea kysymys!


Vielä muutama vuosi sitten vakuutti pieni pojan tytär, 5v., että hän lakattaa mummoa kovasti. Sain kuulla asiasta häneltä samaa juttua jo parivuotiaasta asti. Pidin ihmeenä, että näin pieni lapsi osaa puhua jo "lakkaudesta" kuin iso ihminen, ja ymmärtää sanan merkityksen. Nyt en ole muutamaan vuoteen enää kuullut tuota sanaa, vaikka suukkoja sataa poskelle, ja mummoa otetaan kauniisti kaulasta kiinni.
Lapsi on varmaan kuullut asiasta vanhemmiltaan, kuinkas muuten...


Ihmisen tulisi rakastaa itseäänkin riittävästi, mutta ei vain itseään. Myös omaisiaan ja muita lähimmäisiään, sekä avuntarpeessa olevia ihmisiä. Siksi lasta olisi rakastettava alusta asti, jotta hänestä kasvaisi rakastava ja vastuuntuntoinen aikuinen. Pahoinpidellyt lapset ovat asia erikseen, saattaa olla, ettei heistä kehity rakastavia aikuisia, jotka huolehtivat myös lähimmäisensä hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Jokainen meistä kantaa sisällään omaa lapsuuttaan, ei siitä mihinkään pääse! Parhaassa tapauksessa voi terapoida itsensä hyväksi vastuunkantajaksi, mutta tuskin onnelliseksi ihmiseksi. Ristiriita jää koko loppuiäksi sisimpään asumaan...


Sattaa olla, että kaltoinkohdeltu lapsi ei aikuisenakaan osaa rakastaa itseään. Kun ei lapsena ole osannut miellyttää ketään, miten voisi aikuisenakaan näin tehdä? Kaari Utrio sanoo, että entisaikaan lapsuus oli ihmisen viheliäisin aika. Lasta kohdeltiin kuin aikuista, ja häneltä vaadittiin jo pienestä pitäen työsuorituksia sekä kuuliaista ja hyvää käytöstä. Lapsia alistettiin ja kuritettiin julmasti, saman asian voisi liittää naisten elämään. Liperissä rikkaassa talossa naiset söivät hellan vieressä seisaaltaan, heidän ei annettu istua edes ruoka-ajaksi! Vähiten tähän asiantilaan ei ole kirkko syyllinen: nainen oli saastainen kun sai lapsen, kunnes hän kävi kirkottamassa  eli puhdistamassa itsensä muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja jos lapsi oli "avioton", nainen joutui jalkapuuhun häpeämään. Aviottomia lapsia kutsuttiin kirkonkirjoissa "äpäriksi",  jota nimeä lapsi sai kantaa vielä aikuisenakin. Rangaistus siirtyi näin äidiltä lapselle, isiä ei rangaistu samalla tavoin, mutta aviottoman lapsen isä saattoi joutua kirkonkattoa tervaamaan.


Ihmisten luokittelu "vuohiin ja lampaisiin" jatkui satoja vuosia. Nyt onneksi näyttää siltä, että näissä asioissa on edistytty parempaan suuntaan, mutta vieläkään ei kirkossa tunnusteta " homoja" eikä "lesboja" samanarvoisiksi ihmisiksi kuin heteroja. Sillä alueella menee vielä aikaa, ennen kuin päästään ihmisten väliseen tasa-arvoon. Ihminen haluaa aina olla "parempi" omasta mielestään kuin toiset ihmiset, etsiä toisten heikkouksia loistaakseen "omilla" ansioillaan. Tämä ei ainakaan ole sitä rakkautta, josta mielestäni raamattu puhuu...


Oikein hyvää heinäkuun iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

26 kommenttia:

  1. Onkohan pakanat ja peikot myös tasa-arvoisia?

    VastaaPoista
  2. Moi Isopeikko!

    Tarkoitako keskenään?
    - Luullakseni on, kun varsinaista tietoa asiasta ei ole;)

    Kiitos kommentista, Peikko<3

    VastaaPoista
  3. Täyttä asiaa oli, mitä olit tähän laittannut, kiitos ja toivon, että mahdollisemman moni lukee tämän kirjoituksen ajan kanssa...;)

    VastaaPoista
  4. Hei maikku!

    Kiitos että hyväksyt tämän valitsemani kirjoitusaiheen---.
    Jokainen ihminen ajattelee omalla tavallaan näistä asioista, toisille ne ovat uskon kysymyksiä.

    Kiitos kommentistasi, Maikku, ja oikein mukavaa viikonvaihdetta sinulle<3

    VastaaPoista
  5. Olit tosi hyvän kirjoituksen tehnyt.
    Myös minä toivon, että mahdollisimman moni lukee tämän kirjoituksen ajatuksella, ja miettii mielessään. Kiitos ja oikein hyvää heinäkuun iltaa myös sinulle <3

    VastaaPoista
  6. Hei Seija!

    Taisi ollakin vaikea aihe, kun kommentteja tulee niin vähän.;)

    Tämän Anja Romun runon myötä löysin kirjoitusaiheen, mutta ihmisillä taitaa olla kovasti heinäkiireitä:D

    Kiitos kommentistasi, Seija, ja mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Hyvä kirjoitus ajattelemisen aihetta on <3

    VastaaPoista
  8. Moi Ritva!

    Kiitos, kiitos!

    Hyvää viikonvaihdetta sinulle, Ritva<3

    VastaaPoista
  9. Tähän tekstiisi pitää paneutua uudelleen rauhallisemmalla ajalla.Tässä kun oma viisivuotias on niin mummin tyttö että haluaisi asua aina täällä.
    Hyvää pyhänsutua Aili!

    VastaaPoista
  10. Paljon on lapsen asema ainakin lain mukaan parantunut, mutta vieläkin liian monessa paikassa kotiseinien sisäpuolella lasten osa ei ole sitä mitä pitäisi. Olen elänyt niissä elämänoloissa joissa olen kasvanut hyvin turvallisen lapsuuden, joten kauhukka silloin seurasin joidenkin ikätoveriden kohtaloita. Omat lapset saivat sitten jatkaa turvallisessa kodissa ja nyt he jo omissa kodeissaan jatkavat samaa rataa ja siitä olen iloinen. Toki oma lapsuuteni oli aineellisesti köyhää sota-aikaa, mutta kodin lämpö ja vanhempien rakkaus oli kuitenkin parasta, ei sitä aineellista hyvää osannut edes kaivata.

    kiitos ansiokkaasta kirjoituksestasi! ja oikein hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. Moi Minttuli!

    Hienoa, että sinulla on "oma tyttö", lapsenlapsi 5v. He ovat suloisia ja niin ihania!;) Oikein hyvä, että mummosta välitetään, minäkin olen siitä onnellinen<3

    Kiitos kommentista, Minttuli, ja hyvää ja kivaa jatkoa sinulle, ja omalle tytöllesi<3

    VastaaPoista
  12. Hei Mummeli!

    Ihanaa, että sait elää hyvän lapsuuden.:D

    Raha ei ole lapsen elämässä se kaikkein tärkein asia, vaan rakkaus ja turvallisuus omassa perheessä. Hyvän lapsuuden kokeneet jatkavat sitä hyvää perinnettä omissa liitoissaan ja lastensa kanssa, mihin ovat oppineet omassa kodissaan.

    Rakastava koti ja vanhemmat ovat lapsen onni<3

    Oikein hyvää viikonvaihdetta ja tulevaa pyhää sinulle Mummeli, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  13. Hei Aili-mummo.
    Ja anteeksi, kun en ole kommentoinut aikaisemmin tähän sinun tekstiisi. Olen hoitanut nuorimman tyttäreni lasta muutamana päivänä, kun he ovat muuttopuuhissa. He ostivat vanhan talon pari vuotta sitten ja nyt siinä on ilmennyt hometta, joten he joutuivat muuttamaan siitä pois.

    Tämä sinun kirjoituksesi lakastumisesta oli todella koskettava.
    Meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön. On niin erilaisia lapsuuksia. Toisilla on vain huonoja muistoja ja toiset saavat elää onnellisien muistojen kera.

    Oikein hyväää viikonloppua sinulle Aili-mummo ja terveiset taas täältä Outokummusta.

    VastaaPoista
  14. Hyvät runot olit laittanut, varsinkin
    Ilpo Tiihosesta tykkään.

    Eikös olekin sydäntä pehmentävää
    ja mieltä kirkastavaa, kun
    lapsenlapsi sanoo *lakastavansa*!!
    Lapsenlapset ovat Elämän Jälkiruoka,
    sanovat, ja he ovat!

    Niin, aivan kuin kirkkokin olisi unohtanut, että Suuri Kaikkivaltias Jumala loi vain IHMISIÄ! Ei luonut yhtään äpärää, ei homoa, ei lespoa, ei juoppoja eikä varkaita, eikä muitakaan syrjättyjä, Hän loi ihmisiä, ja kaikki olemme olleet pieniä suloisia lapsia!

    Maailma leipoo eri tavalla itse kutakin. Kovat vaatimukset täällä on, ja varmaan jokainen yrittää tehdä parhaansa, että lapsista tulisi sopusuhtaisia ihmisiä, eikä niitä murheenkryynejä.

    Mutta kun ne onnenlahjat ei käy tasan, kun äiti ja isä eivät ole itsekään saaneet sitä LAKKAUTTA, vaan enempi sitä vaatimista, ei osaa Rakastaakaan, niinkuin pitäisi. Ei OSAA antaa sitä, mitä ei ole saanut koskaan.

    Eikä Jumalakaan vaadi ihmiseltä
    mitään sellaista,
    mitä ei edes ole, ja mihin ei kykene.
    Kirkko ja Jumala ei ole sama asia.

    Kirkon näkemys asioista ei ole aina Jumalan näkemys. Jumala ei paina alas ketään, eikä jo särjettyjä riko lisää.

    Jumala on aina Rakkaudessaan
    oikeudenmukainen. Ihmisiin saa
    pettyä,omaan itseensä saa
    pettyä, rakastettuunsakin,
    mutta Jumala ei petä koskaan.

    Eikä Jumalalla ole lellilapsia,
    kaikki ovat yhtä Rakkaita!
    Ihmiset luokittelevat,
    Jumala näkee sydämet.

    Jos ei täällä voi olla ihminen ihmiselle, kuinka sitä jaksais
    sitten sitä Taivaaseen pääsyä, kun siellä ei kukaan kukkoile, eikä päsmäreitä ole?

    Raamattu on Jumalan Sanaa, ja Jumala on Rakkaus, jolle pimeyskin on valkeus, eikä ketään hyljeksitä, joka Hänen luokseen tulee, ja Häntä avuksi huutaa.


    Siunattua kesän jatkoa Aili-mummolle ja koko teidän
    väelle ♥

    VastaaPoista
  15. Ps.

    Mikä hieno kaupunkikuva
    täällä taustalla vilahtaa, kun
    tänne tulee? ☺

    VastaaPoista
  16. Hei Eila!

    Ei sinulla ole mitään anteeksi pyydettävää, jokainen kommentoi kun haluaa ja ehtii. Varsinkin näin sydänkesällä ihmiset ovat kovin kiireisiä, sinäkin, kun hoidat lapsenlastasi. Aina ne pikkuiset menevät muiden kiireiden ja harrastusten ohi, minullakin.

    Kovasti ikävää, että siasresi perhe osti hometalon, siitä sattaa saada elinikäisen allergian ja astman; toivottavasti niin ei käy!
    Mahtavatko he saada kaupan puretuksi? Se olisi tietystä järkevin ratkaisu...

    Ihan totta on tuo mitä sanoit: Omien muistojensa kanssa joutuu elämään loppuelämänsä, se ei ole helppoa, jos muistot ovat huonoja. Siitä olen iloinnut, että omat lapsenlapseni ovat saaneet hyvän ja lämminsydämisen äidin, joka tekee kaikkensa lastensa vuoksi.:)

    Oikein hyvää kesäviikonloppua sinulle, Eila, sinne Kumpuun, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  17. Moi Herne!

    Tarkoitatko ehkä noita diakuvia, banneriahan tähän blogiin ei ole...
    Alussa näkyy kuvia Budapestistä, siinä ovat kaikki kuvat tästä blogista.
    ----
    "Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka" on aika hienosti sanottu, ja ihan totta! Lapset puhuvat rehellisesti, mutta saattaa heiltä kuulla satujakin, mutta ei yleensä valheita. Lpapsenlapset kirkastavat meidän mummojen elämän ja sen tarkoituksen!

    Juuri noita kirkon vaatimuksia ja luokitteluja ihmisistä olen ikäni ihmetellyt, kaikki ihmiset eivät suinkaan ole olleet samanarvoisia.
    Tuo vaatimus täytyy olla itsestään ihmisestä peräisin, ei se voi olla mikään "Jumalan tahto". Mutta näin meille on uskoteltu, ja sillä perusteella tämä luokittelu yhä jatkuu...

    Tuo sinun "saarnasi", Herne, on mahtava ja sydämeenkäypä<3 Kiitos siitä mitä sanoit, en käy sitä toistamaan.

    Oikein hyvää kesää sinulle, Herne, terveisiä sinne Jöötanmaalle, ja kiitokset hienosta kommentista<3

    VastaaPoista
  18. Niinpä, minkä suuri etuoikeus meillä onkaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Ihmiset, jotka eivät ole saaneet rakkautta, hellytyttä ja läheisyyttä lapsena, eivät itsestään osaa sitä myöhemmin aikuisena antaa. Vasta pitkäaikainen opettelu ja itsensä rakastamisen oppiminen voi ja saattaa tuottaa tulosta. Mahdotonta se ei ole, mutta tuskalias matka.

    Miten ihmeessä tosiaan, lapsi lopettaa rakkaudentunnustusten antamisen, vaikka se on kaikkein suloisinta ja ihaninta maailmassa. Onko meissä aikuisissa joku opmituinen nappula, jolla toisen rakastamisen sanominen saadaan lopetettua.

    Olipa kaunis kirjoitus, elin siinä mukana, samoin tuo kirjoituksen aloittaminen tuolla runolla. Nautin todella, kiitos ja pitsien hulmahdus...:)

    VastaaPoista
  19. Hei Aili-mummo. Tuosta tyttäreni hometalosta vielä. Tyttärelleni puhkesi astma siellä asuessa. Nyt ovat ammattimiehet Joensuusta käyneet ottamassa homenäytteitä ja yksi makuuhuone on ollut jo pidemmän aikaa suljettu. Siihen tilaan ei ole voinut mennä enää pitkään aikaan. Pakko sieltä oli muuttaa pois. Joutuivat myös ostelemaan uusia huonekaluja. Osa huonekaluista jouduttiin hävittämään. jotta homeitiöt eivät kulkeutuisi mukana uuteen asuntoon. Ja urakalla ollaan pesty myös kaikki vaatteet ja liinavaatteita soodalla sekoitetussa pulverissa ja kuivatettu kuumassa saunassa, että homeitiöt kuolisivat. Hirveä homma.
    Aikaahan siinä menee ennenkuin asia selviää ja kyllä he ovat sitä mieltä itse, että kaupanpurku on ainut mahdollinen. Remontointi tulee maksamaan hirvittävästi. Saa nähdä meneekö asia oikeuteen asti vai onko myyjäpuoli suosiollinen purkamaan kaupan ilman oikeudenkäyntiä.
    Toivotaan, että kaikki kääntyisi vielä hyväksi.

    hyvää pyhäpäivän jatkoa sinne Tohmajärvelle.

    VastaaPoista
  20. Lakastan, mikä ihana luno! Kiitos postauksestasi kokonaisuudessaan. Olen seilannut valtatietä mökin ja kodin väliä ja jäänyt näissä postausten kommentoinneissa jälkeen.
    Kirjoitat täyttä asiaa. Monelle rakastaminen on vaikeaa ja syynä on - yhtenä niistä - lapsuudessa saatu malli. Mielestäni olen ikäni taistellut tasa-arvon takia, omassa elämässäni siinä onnistunutkin, ja ehkä hieman myös tasa-arvoistanut kanssaihmisten elämää. Kirkkomme on valitettavasti vielä kiinni vanhoissa kaavoissaan, että suvaitsevaisuus, vaikka siitä saarnataankin, on monessa kannanotossa kaukana nykypäivästä. Hyvä, että olet siellä mukana päätöksenteossa, sinunlaisiasi tarvitaan, rohkeita ja oivaltavia ihmisiä, joilla on sana hallussaan.
    Kirkon sisäiset ristiriidat, naispappeus ja homo/lesboparien siunaaminen, tulisi jo saada tälle vuosikymmenelle ja muistaa, että tuomiovaltaa ei ole annettu meille yksittäisille ihmisille toisia ihmisiä kohtaan.
    Postauksistasi saa aina uutta ajateltavaa ja "sielunruokaa". Kiitos siitä, Aili-mummo. Isohali sinulle ja hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  21. Hei Pitsit sekaisin!

    Se "vika" varmaan omillakin vanhemmillani oli: He eivät olleet saaneet lapsena rakkautta, vaan kuritusta, omilta vanhemmiltaan, tämä kertautui heidän jälkeläisilleen. Pojat olivat arvostettuja syntyessään sukupuolensa vuosi, mutta tyttöjä ja naisia halveksittiin. (Isäni oli syntynyt 1883 ja äitini 1918). Onneksi minulla oli täti, joka piti huolta pienestä veljentyttärestä.:)

    Lapsen sielu haavoittuu herkästi. Toki hän tarvitsee sääntöjä ja "kuria" elämänsä ohjenuoraksi, mutta ei ruumiillista kuritusta. Lapsi oppii kun häntä rakkaudella ja hyvällä opetetaan. Rangaistukset tekevät pahaa jälkeä, tiedän sen omasta kokemuksestani. Sielultamme meidät on pahoinpidelty loppuiäksemme.

    Tätä vaikeaa matkaa omasta lapsuudestani poikani lasten lapsuuteen olen tehnyt ja yrittänyt oppia vähä vähältä.
    Tie on ollut pitkä, mutta oppimisen arvoinen: Hypätä 1800-luvulta 2000-luvulle on pitkä loikka ajallisessakin mitassa.

    Itsensä rakastaminen on vaikein asia, muuten olen osannut rakastaa perhettäni, lapsiani ja miestäni, ja toivottavasti myös muita lähimmäisiäni.

    Ainoa mikä meistä jää jäljelle on rakkaus; jos sitä ei ole, on elämämme ollut turhaa...

    Niin, se "nappula", josta puhuit, Pitsit sekaisin: Lapsi oppii aikuisilta heitä tarkkailemalla ja matkimalla. Lapsikin huomaa, jos aikuiset eivät puhu "rakkaudesta" vaan jostakin muusta...

    Lämmin kiitos kommentistasi, Pitsit sekaisin. Sinun kirjoituksistasi saa aina ajattelemisen aiheita...

    Oikein kaunista ja miellyttävää sunnuntaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  22. Hei Eila!

    Onpa ollut tosi paha juttu, tämä hometalo, astma seurauksena! Pitää ehdottomasti vaatia kaupan purkua, en usko, että jokin "korvaus" vastaa vahingon suuruutta. Sitäkään ei voi korvata, että terveys - ainakin yhdeltä ihmiseltä - on menetetty.

    Mahdoton työ tuo vaatteiden ja huonekalujen puhdistus ja niiden uusiminen, mutta tehtävä on---.

    Oikeudenkäynnit maksavat paljon rahaa, toivottavasti asia ratkeaa vapaaehtoista tietä...

    Toivon tyttärellesi ja hänen perheelleen hyvää ratkaisua, mutta terveyden menetys on hänelle ollut jo paha juttu.:/

    Kiitos selostetuksestsi, ja oikein hyvää sunnuntaita sinne Outokumpuun, Eila<3

    VastaaPoista
  23. Hei Anja-Regina!

    Ymmärrän toki, että sinulla pitää kiirettä; kenellä ei? Kesä on niin hektistä aikaa, koska sen lyhyt, ja pitää ehtiä paljon.:D

    Omasta lapsuudestani kirjoitin jo vastauksessani Pitsit sekaisin-nimimerkille, sieltähän se syy löytyy moniin ongelmiini ja elämänkohtaloihini. Mutta olemme, sinä ja minä, päässeet sen asian yli (ainakin jollain tavalla).

    Ihmisten välistä tasa-arvoa olen minäkin yrittänyt etsiä elämäni ajan ja edistääkin sitä. Naisia ei enää halveksita, ainakaan julkisesti. Jos löydän niin vanhakantaisen ukkelin, että hän yrittää esittää jotakin, sanon kyllä takaisin heti ja niin että se huomataan.

    Tämä minun luottamustehtäväni seurakunnassa ei anna kyllä aseita vaikuttaa kirkon isompiin asioihin. Mutta jos ja kun ihmiset ilmoittavat oman mielipiteensä jokaisella tasolla, pitää kirkonkin kannan muuttua tälle vuosituhannelle. Aina sortoa perustellaan raamatun sanalla, mutta ei se lähde raamatusta, vaan ihmisestä itsestään. Raamattua luetaan niin monella tavalla, miten se itsekullekin sopii. Minusta tuossa Herneen "saarnassa" oi sanottu tosi hyvin, haluan yhtyä siihen.:)

    Ja myös siihen, mitä sinä sanot, Anja-Regina: Tuomiovaltaa ei ole ihmisillä, vaan Jumalalla; se pitää aina muistaa.

    Aiheet löytyvät milloin mistäkin, tämänkertainen tuosta ihasta runosta: Kuinka laskastaa liittävästi?

    Kiitos halauksestasi, Anja, ja sama toisinpäin<3

    Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle, ja suurkiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  24. Hei Herne!

    Nyt minulle selvisi, mitä tarkoitit tuolla kuvan vilahtamisella. Huomasin sen Firefoxista. Blogia aukaistessa näkyy blogin loppukuva Badapestiläisestä kylpylästä, se ei näy Google Cromessa. Täytyy siis ihan blogin loppuun asti, niin näkyy iso kuva!
    Terveisin Aili-mummo<3

    VastaaPoista
  25. niinhän se, jos ei itsestään tykkää, ei osaa tykätä toisistakaan

    VastaaPoista
  26. Hei Hannele!

    Meillä suomalaisilla on yleensä huono itsetunto. Johtuukohan se siitä, ettemme ole saaneet lapsena "liittävästi lakkautta"? Aina etsitään vikoja toisista ihmisistä, ja heidän heikkouksistaan...

    Kiitos kopmmentista, Hannele, ja hyvää uutta heinäkuun viikkoa sinulle sinne Ruotsinmaalle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥