Google+ Followers

torstai 28. heinäkuuta 2011

Maammo Runontekijä laulaa rakkaudesta

Aili-mummo hindutemppelin edustalla Gooassa keväällä 1992.

Kun Maammo Runontekijä oli tullut vanhaksi, 
jättivät hänen nuoruutensa laulut hänet 
kuin linnut lahon puun. 
Vaieten hän eli kansansa keskuudessa kuolemaa odottaen,
ja hänen päivänsä olivat tyynet kuin Pienimmän Joen juoksu. 


Kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta,
tuli nuorin pojantytär hänen luokseen
kasvoillaan kaikki riemu ja kaikki tuska,
koska hän rakasti ensimmäistä kertaa.

Salaten kasvojensa paisteen hän upotti jalkansa
                                                                Pienimmän joen
veteen
ja puhui vanhukselle näin:
Paljon sinä Maammoni lauloit kukista ja metsän eläimistä,
maan murheesta ja suurista virroista: mistä ne tulevat
                                                                 ja minne ne menevät.
Lauloit myös kansamme kärsimyksistä ja taisteluista    
yövaiheen aikana ja aamukauden alkaessa,
paljon hyvästä ja pahasta, mikä ihmisten kesken tapahtuu,
ja miten kaikki on ymmärrettävä.


Mutta vähän, Maammoni, lauloit rakkaudesta.
Tokko koskaan todella rakastitkaan?


Pienimmän Joen vesi hyväili Nuoren jalkoja
ja Vanha vastasi hänelle näin:
Kun näin pääskysen lentävän ja koivunlehtien värisevän,
kun puiden varjot pitenivät ja tuuli tuli kaukaa,
syntyivät lauluni kauneudesta.


Ihmisen teot olivat kuin samea virta.
Mutta murhaajan vihaan on alkulähde
ja kaiken-kipuun sana, joka sen kirvoittaa.


Minä näin vuorten siirtyvän ihmisten uskosta
ja kuinka väkevät virrat muuttivat suuntaa.
Tämä oli lauluni tiedosta.


Mutta mikä olin minä laulamaan ihmisen
                                                                       rakkaudesta.
Omani oli minun yksin, enkä sitäkään ymmärtänyt.
Tajuamatonta en tietänyt,
ehdoton ei vastannut kysymyksiini,
enkä yksinäisyyttäni jakanut kenenkään kanssa.


Mene, Nuorin pojantytär. Rakasta.


- Elvi Sinervo -
~~~~
Lue myös Lumikarpalosta tämä! Paljon kiitoksia sinulle Leena Lumi!


Oikein hyvää  ja kaunista viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

32 kommenttia:

  1. Kuvasta tykkäsin, Intiassa en ole koskaan käynyt ja tuskin sinne matkustankaan! Elvi Sinervon pitkä runo, muuta täyttä asiaa koko juttu.Vähän liian helpoksi on mulle käynnyt kun saan valmiit runot neäni eteen....ei tarvi miettiä minkä lukaisisin...taas tuli sinulta hyvää lukemista....kiitos...;)

    VastaaPoista
  2. Hei Maikku!

    Kun ei nyt muuta aihetta ollut, laitoin valmista tekstiä, oli pitkä, mutta lukemisen arvoinen runo. Jotain tämäntapaista olen huomannut muidenkin tekevän.

    Intiassa kannttaa käydä, ennenkuin on tullut liian vanhaksi. Nyt en enää lähtisi, täälläkin on jo liian kuumaa, saati sitten siellä...

    Kiitos kommentistasi, Maikku, ja oikein mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Elvi Sinervolla on todella puhuttelevia runoja. Muistan, miten äiti lausui näitä minulle, kun on lapsi. Siksipä runot ovat niin tärkeitä ja niiden poljento, rytmikäs liike sekä vähillä sanoilla kerrottu tarina. Kiitos runosta ja kaunista sekä rauhallista viikonloppua sinullekin...:)

    VastaaPoista
  4. Hei Pitsit sekaisin!

    Olen harvemmin sitteerannut Elvi Sinervoa, mutta nyt sattui tämä mainio runo kohdalle. Tuli jotenkin omakohtaiseksi---.
    Tuon kuvan otosta on jo 19v., se on otettu silloin, kun poikani lähti omatoimisesti "tuonilmaisiin". Minä olin silloin Goassa.

    Oikein kaunista ja miellyttävää viikonloppua sinullekin, Pitsit sekaisin, ja lämpimät kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  5. Oli hyvin puhdistavaa lukea tuo Elvi Sinervon runo.
    Tällaiselle vanhalle maammolle, joka itsekin olen nämä runot ovat jotenkin läheisiä, koskettavia.

    VastaaPoista
  6. Hei Unelma!

    Puhutteli sinuakin tuo Elvi Sinervon runo, samoin minua:D

    Meillä mummoilla on paljon yhteistä, eletty elämä ja lapsenlapset<3

    Mukavaa viikonloppua sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  7. Voi sinua Ihanaista, kiitos itsellesi!

    Elvi Sinervo toi minulle mieleen lapsuuden ystäväni äidin, joka oli minulle hyvin läheinen ja hän oli yhtä kirjaa ja runoa vain. Hän luki minulle Sinervoa...ja montaa muuta.

    Tiedäthän, runovirtasi jatkuu, minä olen vasta päässyt alkuun...Tunnethan minut, olen kuin se runosi voikukka. Luulin olevani ylitsevuotava virta, mutta ehkä sittenkin se voikukka, joka vauhkona vaeltaa...

    VastaaPoista
  8. Onpa hyvä kuva sinusta.
    ja runot.

    VastaaPoista
  9. Leena Luminainen!

    Itse olet ihanainen:D

    Ihmeellistä että tämä Sinervo ja hänen runonsa puhuvat meille melkein jokaiselle. Sinä olet tuntenut tuon lapsuudenystäväsi äidin Sinervon runojen esiintuojana, ehkä ollut sinulle jonkinlainen esikuva tai merkkihenkilö, jonka olet tuntenut itsellesi läheiseksi ihmiseksi...
    Se on upea muisto, joka kannustaa myöhemmin elämässä etsimään herkkätunnelmaisia tähtihetkiä.<3

    Tunsin silloin 40-50 olevani tuo voikukka, onhan se hyvin luonnonvarainen kasvi, mutta poikani kuoleman jälkeen elämäni ja persoonani ovat muuttuneet niin paljon, etten enää ole se kukka. Itsensä hajottaminen on ollut elämäni ehkä suurin erehdys, mutta ilman sitä olisin jämähtänyt paikalleni kuten kaikki muutkin...

    Olen kovasti kiitollinen sinulle tästä runojeni esiintuonnista<3

    Oikein suloista viikonloppua sinulle ja perheellesi, Leena, ja kaunis kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  10. Moi Sylvi!

    Kuva on otettu Goassa keväällä 1992, eli 19v. sitten. Joten malli oli hieman nuorempi kuin nyt...

    Elvi Sinervo on yksi suomen merkittävimmistä kirjailijoista, sai jonkin vuotena Finlandia-palkinnon;)

    Oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle, Sylvi, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  11. Niin ovatkin, olen samaa mieltä, Ritva<3

    VastaaPoista
  12. Todellakin Ihanaiset runot!

    Vaikuttavat!
    Viisaat!

    Joskus mietin,
    haavekuvako se rakkaus täällä on/oli..
    niinkuin sanoit, Aili-mummo,
    juuri kun oli tavoittamaisillaan,
    livahti käsistä!

    Jos ei Rakkaus vapaaehtoisesti jää
    toistaan sietämään, ja sielujen
    sinfoniat loppuvat,
    niin elämä on hyvin harmaata; kunhan
    tässä filosofeeraan.....

    Vielä on vihreyden
    lumousta, aurinko
    lämmittää.

    Leppoisaa viikonloppua,
    Aili-mummolle.

    VastaaPoista
  13. Puhutteleva ja ajatuksia herättävä runo.
    Aurinkoista viikonloppua Aili-mummo <3

    VastaaPoista
  14. Hymyilevä eläkeläinen30. heinäkuuta 2011 klo 13.42

    Nuoret eivät monestikaan usko, että juuri me vanhat naiset tiedämme tai ainakin edes aavistamme, mitä kaikkea rakkaus voi olla, mitä kaikkea se vaatii, kuinka se antaa ihmiselle voimia ja elämälle tarkoituksen, kuinka pienessä voi olla jotain suurta. Semmoisia Lemminkäisen äitejähän me naiset olemme.

    Toisaalta taas: hyvä kun me ihmiset pystyisimme edes sietämään toisiamme ilman väkivaltaa.

    Rakastamisiin!

    VastaaPoista
  15. Todellakin hauska kuva.
    Olen käynyt hindutemppelissä vain Torontossa. Se oli valkoinen kaunis rakennus, ja sisällä oli runsaasti värikkäitä patsaita, jotka kuvasivat hindujumalia. Olimme mieheni kanssa ainoat ei-intialaiset ja saimme sydämellisen vastaanoton.

    Tyttäreni on hyvin ihastunut Intiaan. Hän pitää kuumasta ilmasta ihan niin kuin miehenikin. Heillä on etelän geenejä jostakin. Mitro Revon äiti oli kollegani eräällä koululla ja oli sitä mieltä, että Bysantista ne sellaiset geenit tulivat. Voi olla niin. Ehkä pohjoiset miehet toivat kaupparetkillään itselleen vaimon sieltä.

    VastaaPoista
  16. Hei Herne!

    Minustakin hieno tämä Sinervon runo, omistani en osaa sanoa muuta kuin ehkä hieman surullisia ja pettyneitä. Tähtihetkillä on taipumusta livahtaa käsistä, juuri kun luulee tavoittavansa päämääränsä.

    Kaikki elämässä on vapaaehtoista, jos kuka luulee rakkautta pakolla saavansa, erehtyy katkerasti. Ja elämä toimii vain vapaaehtoisuuden varassa, pakko on myrkkyä---. Ja sen on oltava molemmin puolin vappaaehtoista<3

    Kesä meillä vielä on muutamia viikkoja, ei kauan enää. Elokuun illat kallistuvat syksyä kohti.

    Oikein ihania ihanaa elokuun alkua ja heinäkuun loppua sinulle, Herne, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  17. Moikka Seija!

    Ihan samaa mieltä.:)

    Kiitos kommentistasi, Seija, ja mukavaa sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  18. Hei Hymyilevä Tuula!

    Sellaisiahan ne nuoret ovat, eivät usko, että vanhoilla voi olla tuntemusta ja kokemusta.

    Oikeastaan vasta vanhana tietää, että rakkaus on elämän kantava voima, nuorena voi olla rakastunut, mutta vanha ihminen tietää, mitä rakastaa-sana sisältää, kun on synnyttänyt ja kasvattanut omat lapsensa, toivonut heille kaikkea hyvää, mutta elämä meneekin ihan päin prinkkalaa, ja tulee vain pettymyksiä; muutamat meistä koemme karmeimman kohtalon, lapsemme kuoleman. Silloin ymmärtää vasta, mitä sana rakkaus merkitsee<3

    Oikein hyvin sanoit: Olemme Lemminkäisen äitejä, jotka hinnalla millä tahansa haluamme pelastaa lapsemme kuolemalta, mutta valitettavasti se ei aina onnistu.

    Toisia ihmisiä tulee sietää ja rakastaa, mutta kaikkien kohdalla ei tuo viimeksi mainittu onnistu.
    Mutta voimme toivoa ainakin hyvää toinen toisillemme:D

    Kiitos upeasta kommentista, Tuula, oikein hyvää sunnuntaita sinulle, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  19. Hei Anna!

    Toronto on muistaakseni Kanadan pääkaupunki - vai onko? Te asuitte siellä vuosikymmeniä sitten, olet oikea maailmankansalainen, Anna!

    Goassa hindutemppelit eivät olleet valkoisia ulkoapäin, eräskin iso temppeli oli keltainen, toinen pienempi oli punainen. Me okralaiset taiteenystävät kiertelimme katselemassa niitä uteliaina.

    Muutamissa viime syksyisissä blogeissani on kuvia tältä 19v. sitten tehdyltä matkalta. Löytyy varmaan palkista hakusanoilla...

    Mutta poikasi Matti oli myöskin Intiassa, muistaakseni, ja hänellä oli sieltä paljon kuvia. Ja tyttäresi myöskin asui siellä. Kuumaa siellä todella oli, mahdottoman kosteaa ja kuumaa. Ei ole huonopumppuisille sopiva ilmasto!

    Minua ihastutti se Intian kulttuuri, vaikka Goassa se oli enemmän portugalilaista ja eurooppalaista. Ja elämys oli paikalliset ruuatkin.

    Kukapa tietää, ehkä miehelläsi on kuuman etelän geenejä, jotka hän on siirtänyt tyttärelleen..;)

    Kiitos kommentistasi, Anna, ja oikein hyvää sunnuntaita sinulle ja elokuun alkua<3

    VastaaPoista
  20. Miten hieno ja puhutteleva runo,kiitos että laitoit sen tänne.
    Kiva nähdä kuva sinusta Goalla,en ole koskaan käynyt Intiassa,vaikka tekisi kyllä mieli.

    VastaaPoista
  21. Hei Yaelian!

    Runo on minustakin hyvä, ja sillä on sanoma. Kiitos että pidät siitä<3

    Intia on eksoottinen maa, siellä kannattaaa käydä:D

    Sanotaan, että Intiassa kuukin on kuumempi, ja varsin upeita auringonlaskuja näimmekin siellä. Enää en uskaltaisi lähteä noin kuumaan paikkaan, eikä ollut hotellissa edes ilmastointia.

    Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle, Yaelian, ja kiitokset kommentista<3

    VastaaPoista
  22. Moi Hannele!

    Ei ihme, Maammo Runontekijä oli tullut vanhaksi, ja muisteli tässä
    menneitä..;)

    Kiitos kommentista, ja oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle, hannele<3

    VastaaPoista
  23. Mielenkiintoinen runo ja Aili-mummo siinä niin koreana ♥

    VastaaPoista
  24. Seijastiina:
    Minusta tuo runo on mahtava...

    Kiitos kommentistasi, Seijastiina, ja innostavaa kesän jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  25. Aili,
    on ihmeellistä, että yli 5,1miljoonan asukkaan Toronto (=suur-Toronto, vars noin kolme) on vain Ontarion provinssin pääkaupunki ja puolen miljoonaan asukkaan Ottawa on Kanadan pääkaupunki.

    Kiinnostavaa on se, että 1900-luvun alussa Torontossa ja Helsingissä oli yhtä paljon ihmisiä. Siirtolaiset eli maahanmuuttajat ovat kasvattaneet Toronton. Siinä ovat olleet mukana suomalaisetkin siirtolaiset, joita on mennyt sinne eri aikoina.

    VastaaPoista
  26. Anna, valitettavasti en tiedä paljon mitään Kanadasta, olisi pitänyt ottaa vaikka netistä asioista selvää. Ihmeellistä, että pieni, Ottawa, on pääkaupunki, jolla on vain 10% Toronton asukasmäärästä!

    Ja sata vuotta sitten Helsinki ja Toronto olivat samansuuruisia, ja nyt on Toronto paljon, paljon suurempi Helsinkiä!

    Kiitos vastauksestasi, Anna, ja oikein hyvää tiistaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  27. jännässä paikassa oletkin käynyt

    VastaaPoista
  28. Hannele: onhan se Intia varsin jännä maa! O_O

    VastaaPoista
  29. Hannele på Hisingen:

    No, pyöräilitkö?

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥