Google+ Followers

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Mielikuvituksen puutetta vai ei?

Nuppolan lasten leikkimökki ja pihakeinut, karhujen ja lasten suosikkipaikka.
RUKAINEN JONOILIJA

Rukainen jonoilija,
takin kuvallaan,
nakka kupinlävessä
ohuu pumiaan
murtoo hauheitaan.
Laulaa laulujaan.

Jovallansa takainen,
jonoilija rukainen.

- Hannu Hirvonen -

Ja jälleen on omenia saatavilla, karhuillakin...
Loma on loppunut mummolta, kun koulut ja oppilaitokset ovat aloittaneet työkautensa. Viikko on vierähtänyt kullanmurujen seurassa rattoisasti, ja tulee vierimään myös eteenpäin. 


Niin, ne karhut. Perjantaina metsästysporukka teki retken tänne lähimetsään, mutta taisi saaliin suhteen olla vesiperä. Jälkiä ja jätöksiä on läheltä taloa löytynyt monesta paikasta, mutta kuten tiedetään, karhut eivät viihdy kauan aikaa yhdessä paikassa, vaan ne ovat liikkeessä koko kesäajan, vasta talvilevolle asettauduttuaan ne ovat omissa oloissaan. Nyt on ainakin runsaasti mustikoita metsissä, vaikka thai-poimijat kiertävätkin täällä Keski-Karjalassa keräämässä marjoja jollekin suomalaiselle liikemiehelle. Puolukoita sen sijaan ei tunnu olevan paljoakaan, joten voi olla, että Joensuun torilta niitä kyllä löytyy...


Viimeiset päivät ja koko viime viikko on ollut hämmästyttävän lämmin sää, nytkin 24,5 astetta Celsiusta. Ihanaa että lämpöä on riittänyt, mutta maanviljelijöille ovat muutamien viime viikkojen sateet tehneet hallaa ja painaneet viljat pahasti lakoon. Se mikä on hyväksi sienille, ei ole hyvä puintivalmiille viljalle. Tatteja on löytynyt metsistä mukavasti, myös äsken pidetyissä tattikarnevaaleissa, sieniä on löytynyt pilvin pimein. Tästä kertoi myös sunnuntain 28.08.-11 Karjalainen. Kanttarelleja sen sijaan on löytynyt vähän, ja rouskuja vielä vähemmän. Saa nähdä, ehtivätkö rouskut nousta tämän syksyn aikana pintaan, kesähän oli meillä ennätyskuiva ja kuuma.


Liityin taas vuosien jälkeen Suureen Suomaliseen Kirjakerhoon, jonka nykyään omistaa Otavamedia. Kirjoja on tullut viime aikoina tilattua ainakin 10 kappaletta, ja kun olen heikko, ostan mieluisan kirjan aina nähdessäni. Saihosta ostin hienon kuvateoksen, Taltta puhuu, Leo Karppasen taiteesta. Kelpaisi antaa vaikka lahjaksi tuo kirja, mutta tietenkin pidän mieluummin sen itse. Sama ongelma on myös erään toisen kirjan kohdalla...


On varmaan mielikuvituksen puutetta, kun en usein muuta keksi, kuin lahjoittaa kirja, mutta kirjat ovat minusta sitä parasta antia...Miksi en siis lahjoittaisi kirjaa?


Oikein hyvää sunnuntai-iltapäivää kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!



26 kommenttia:

  1. Hei Aili-mummo.
    Ja kiitos kaikista teksteistäsi, joita en ole ehtinyt kuitenkaan kommentoimaan.
    Syksyllä on niin paljon kaikenlaista puuhastelua.
    Olen sienestänyt ja vienyt tatteja myyntiinkin, niinkuin olet huomannut minun blogistani. Nyt Dallavallekin pitää paussia eikä tänä viikonloppuna otakaan sieniä vastaan. Ja eivät ota huomennakaan. Toivottavasti jatkavat taas toimintaansa kuitenkin tiistaista lähtien.
    ( en mie olisi tänä viikonloppuna vienytkään niitä myyntiin, koska olin taas hoitamassa niitä vaikeasti vammaisia lapsia Kuopiossa kahden tyttäreni kanssa. Jossain aikaisemassa blogissani olen kertonutkin heistä.)

    Nyt aion kuitenkin kerätä myös haaparouskuja itselleni ja suolata niitä talven varalle.( Niitä en raaski viedä myyntiin) Meidän lähimetsistä niitä on löytynyt ihan kiitettävästi.

    Onpa lasten kiva puuhastella tuossa pikkuisessa leikkimökissä. Toivotaan, että karhut eivät häiritsisi teitä siellä.
    Ja omenapuu niin täynnä omenia.

    Kaikkea kivaa sinulle Aili-mummo siellä pienten kullanmurujesi parissa. Ja kiitos myös tästä postauksesta.

    Yritän nyt olla aktiivisempi näissä blogiasioissa ja keretä kommentoimaan ja päivittämään omaakin blogiani.

    Hyvää sunnuntai illan jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Kirja on aina hyvä lahja lukevalle ja muillekin. Usein minäkin ostan kirjan lahjaksi, itselleni en niinkään.

    Tämän kesän sateet ovat sattuneet tännepäin, joten niitä rouskujakin on. On pitänyt tuolle metsämiehelle antaa ukaasit ettei yhtään enää tähän taloon.
    Omenapuu on siellä punaisenaan, täällä taas tyhjinä hedelmistä.
    Hyvää viikkoa sinelle Aili!

    VastaaPoista
  3. Hei Eila!

    Olen kyllä ymmärtänyt, että sinulla on paljon tekemistä, kesällä maalasit taloanne, ja nyt on sienestys ja marjastus ollut ajankohtainen asia. Toki ne ovat kiireellisiä, kommentointi ei ole.

    Onko sinulle siellä vammaislaitoksessa omaisia hoidettavina, vai käytkö ihan vieraita ihmisiä siellä hoitamassa? Olet todella hyväsydäminen ihminen, Eila, en voi muuta kuin ihailla sinua.

    Oikein mukavaa ja hyvää sunnuntai-iltaa ja elokuun loppua sinulle Outokumpuun, ja kiitokset kommentista<3

    VastaaPoista
  4. Moi Minttuli!

    Olen kanssasi kirjoista yhtä mieltä.;)

    Eila sanoo, että Outokummussa on jo rouskuja, mutta täällä niitä on tosi vähän. Ehkäpä niitä vielä löytyy...

    Tuo kaneliomenapuun kuva on viime syksyltä, mutta on niitä siellä nytkin, joskin ei yhtä paljoa.

    Oikein hyvää uutta viikkoa sinullekin Minttuli, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  5. Hei Aili-mummo.
    Kiitos kauniista sanoistasi.

    Kysyit,että onko minulla omaisia siellä vaikeavammaisten lasten luona.
    Ei ole.
    Se laitos on vaikeavammaisten lasten koulu Kuopiossa. Ja minun kaksi vanhinta tytärtäni käyvät siellä hoitamassa näitä lapsukaisia kerran kuussa, joskus kaksi, viikonloppuisin. Näin lasten vanhemmat saavat omaa aikaa ja tietävät, että lapset ovat hyvissä käsissä.
    He ovat perustaneet semmoisen osuuskunnan: Siinä on useita jäseniä. Hoitajia on useampi.
    Tänä viikonloppuna muutama hoitaja oli sairastunut tai estynyt tulemasta, niin tyttäreni pyysivät minua mukaan ja olen taas kiitollinen kun sain antaa apuani noille lapsukaisille.

    Lapsilla on erilaisia vammoja. Osa heistä on autistisia. Kukaan heistä ei osaa puhua. Suurin osa joutuu käyttämään vaippoja. He ovat eri ikäisiä. Nuorin taisi olla n. 4 vuotias ja vanhin 15.


    Jokaisen meistä kannattaisi tutustua tuommoisiin paikkoihin. Se on niin sanoinkuvaamatonta.
    Nuo lapset veivät minun sydämeni täysin.
    Ja haluan antaa apuani heille jatkossakin.

    Hyvää illan jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  6. Mikä sen mukavampaa,kun saada kirja lahjaksi,on komea leikkimökki,ja omenia näkyy tulevan paljon,voi kauheeta onko siellä karhuja,kyllä tuolla metsässä vähän pelotta,kun täälläkin on puhuttu että olis karhuja,en ole kyllä tavanut,oikein hyvää alkavaaviikkoa<3

    VastaaPoista
  7. Saa kirjoja lahjoittaa. Ne tykkäävät siitä :)

    VastaaPoista
  8. Moi Eila!

    Se että käyt vaikeavammaisia auttamassa ja hoitamassa, on minusta todella hieno juttu. Sellaista ei kovin moni meistä tee vapaehtoisesti. Uskon että lapset, jotka eivät osaa edes puhua, ovat hellyttäviä, mutta varmaan hiedän hoitonsa on raskasta.

    Todella lämpimästi ajateltu, että haluat heitä auttaa, samoin tyttäresi ovat lämminsydämisiä ihmisiä.

    Sinun ja teidän kaltaisianne ihmisiä tarvittaisiin niin monessa paikassa. Kiitos teille, kun jaksatte ja haluatte auttaa huono-osaisia lähimmäisiänne<3

    Oikein hyvää uuden viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  9. Hei Ritva!

    Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki eivät arvosta kirjoja, vaan raha tai joku muu tavara, olisi halutumpi. Paljon olen lahjoittanut omia kirjojani, niitä minulla on varastossa. Mutta lahjoitan myös muiden teoksia kuin omiani. Taide- ja katselukirjat ovat hyviä lahjakirjoja, tai sellaiset, jota aihetta tietää lahjansaajan harrastavan.

    Ne karhu(t) tulevat puutarhaan yöllä syömään omenia, ei niitä tavallisesti päivällä näe. Harvoin taitaa karhu tallustella vastaankaan, yleensä se kiertää ihmisen, mutta poikkeuksen voi tehdä emokarhu, jolla on pentu mukana. Se puolustaa poikaansa, ja hyökkää päälle.

    Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinullekin, Ritva, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  10. Moi Isopeikko!

    Sehän on hieno uutinen, että kirjat tykkäävät! Minun pitää nyt muistaa se..;)

    Oikein mukavaa arkea sinne sinun ikiomaan Peikkometsääsi, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  11. Hei Aili-mummo!
    Kirjathan ovat tosi hyviä lahjoja.
    Onpa kiva leikkimökki, ja omenapuu on melko täynnä omenia.
    Ihanaa alkanutta elokuun viimeistä viikkoa <3

    VastaaPoista
  12. RUKAINEN JONOILIJA,
    kyllä tämä on sitä parhainta sana leikkiä.
    Voi kun osaisi sanoilla noin hauskasti ilmaista itseään.

    Hyvä kirja on aina lahjan arvoinen.

    Tuolla leikkimökissä olisi hauska leikkiä pienten kanssa.

    Oikein ihanaa ja siunausrikasta alkavaa viikkoa sinulle Aili-mummo.

    VastaaPoista
  13. Hei Seija!

    Kunpa kaikki noin ajattelisivat, mutta lukeminen on toisille vaikeaa, joillekin ihan mahdotonta..:)

    Leikkimökki on tehty suureksi siksi, että sitä voi myöhemmin käyttää aittana. Mahtuu sänky ja aikuinen ihminen sinne nukkumaan.

    Nämä kuvat ovat viime syksyltä. Osa omenista oli jo syöty, kun kuva otettiin...

    Oikein suloisia elokuun viimeisiä ja syyskuun ensimmäisiä päiviä sinullekin, Seija, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  14. Hei Sylvi-ystävä!

    Ihanan kevyt ja helposti ymmärrettävä sanaleikki tuo Hannu Hirvosen runo. Ja jollain tasolla lapsellinen, siksi tykkään siitä.;D

    Me kirjaihmiset rakastamme kirjoja, siksi on hauskaa antaa kirjoja myös lahjaksi. Lapsenlapsilleni olen ostanut suuret määrät lastenkirjoja, ja lukenut niitä. Toivon, että hekin oppivat rakastamaan kirjoja ja kirjallisuutta. Nuorena se oppi on annettava, silloin se tarttuu...

    Olen siellä minäkin leikkinyt lasten kanssa, ja siivonnut mökkiä. Aluksi sinne kannettiin hiekkaakin kasakaupalla, ja arvaahan sen---. Ehkä lasten kasvaessa leikit muuttuvat hiukan siistimmiksi.

    Sinäkin, Sylvi, voit hankkia leikkinmökin lastenlasten iloksi, tietysti pojat ovat kovia rakentelemaan majoja ja muuta sellaista ukin kanssa.

    Oikein kivaa ja siunausrikasta viikkoa sinulle, Sylvi, ja kiitos tästä kommentista<3

    VastaaPoista
  15. Helmi-Maaria!

    Niin todella ovat.;D

    Paljon onnea sinulle uuden kirjan julkaisun johdosta; sehän oli Minä rakastan sinua nuorimies<3

    Oikein antoisaa viikkoa sinulle, Helmi-Maaria, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  16. Ihana sanakieppiruno! Kovasti tykkäsin ja mielessäni vääntelin. Ei se niin helppoa ole saada ihan tajuttavaa runoa sanakiepein. Kiva, että postasit!

    Eikös uutisissa tullut pätkä tohmajärveläisten karhunpyynnistä? Minä kyllä pelkään karhuja, eivät toisin täällä ihan lähellä liiku.

    Mukavaa alkanutta viikkoa toivottelen!

    VastaaPoista
  17. Hei Anja!

    Niinpä, kieltä voi käytellä monella tavalla, ne ainakin jotka osaa..;)

    Ihan uutisissa? En vain sattunut näkemään tuota lähetystä. Ei kai se juuri tämä juttu ollut?
    kaadettiinko karhu?

    Täällä on väitetty, ettei täällä ole karhuja, mutta kyllä niitä ainakin meidän kylällä on!

    Oikein mukavaa viikon alkua sinulle, Anja-Regina, kiitos myös kommentistasi<3

    VastaaPoista
  18. Voihan marjat ja karhut,sekä karhunmarjat! Vähän kyllä hirvittäis jos itse otso kohalle sattuis jo pihapiirissä, jo pelkistä kasoista ja jäljistä..;/
    Minä joka käytän sananmuunoksia melkein jokapäiväisessä puhekielessä....en hokannut, ennenkuin "anja" sen huomautti!? Luin kyllä sen ja muka ymmärsinkin, oiskohan käynny niin että käänsin sen saman tien, ei kait tai tiiä häntänsä!?? Taitava joka sen on tekaissut ja kiitos kun laitoit sen esille....;)

    VastaaPoista
  19. Moi Maikku!

    No eipä kumma, jos et hoksannut, koska käytät niitä alvariinsa..:)
    Itselleni ovat hieman oudompia juttuja, jotkut ihmiset ihan harrastavat sananmuunnoksia. Voisinkin postailla yhdestä naisesta, jolla niitä oli jatkuvasti, mutta hän harrasti myös seksijuttuja, ja nehän eivät oikein sivustolleni sovi. Mutta vilkaisen, jos jotakin siitä suunnasta löytyisi.

    Niin, ja huomasitkos, se oli runo..:D

    Tytöt lähtivät kotia kohti, karhuista huolimatta...;/

    Kivaa päivänjatkoa sinulle, Maikku, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  20. Nämä sananmuunokset kiepsahtaa aina niihin juttuihin jota ei oikein sopis tänne kirjoitella, olen osannut sen kyllä välttää!?
    Mutta en voi sille mitään, kun naurattaa, kaikesta huolimatta, sanailen ja vääntelen niitä, vaikkakin näin elekeläisenä yritän hillitä mieltäni ja kieltäni...;D
    Työelämässä teimme oikein monipuolisen ruokalistan, kaikkine alku-pää-väli-jälkiruokineen ja juomineen, ihan vaa silkasta työnilosta. Kuten arvaat, julkaisukelvoton, vaikkakin kaikki sen halusivat, ihan vain kotiarkistoon monistettiin....;)Tämä tekonen tehtiin 7o-80 lukujen aikoihin.
    ps.Hannu Hirvosen runo toimi hyvin kumpaakin suuntaa!

    VastaaPoista
  21. Huh, onko karhuja pihamaalla?
    Lasten leikkimökin läheisyydessä?

    On se erikoinen otus, kun tulee
    lähelle ihmisasutuksiakin, luulisi että
    se viihtyy paremmin metsässä!
    Mutta mistä näitä nykyajan karhujakaan tietää, ei ne tottele ketään!

    Täälläkin on lämmintä ollut ja ukkosen
    ilmoja, mutta juuri nyt on sateita. Puisto on kaunis ja vihreä vielä, mutta pellot ovat syysasussa.

    Koulut alkoivat ja arki. Minäkin kirpputorilta hamstarasin kassillisen kirjoja, että saa sadepäivinä lueskella ja öisin, kun ei saa unta.

    Syysmelankolia on vallannut, niinkuin tavallisesti syksyllä, ei oikein saa otetta mistään. Onneksi menee
    hiljalleen ohi, kun aikaa kuluu.

    Sitä on kuin kellastunut lehti, ei oikein tiedä pitäsikö tippua vai pysyä kiinni.

    Terveiset täältä Länsi-Jöötanmaan syksyisiltä kulmilta, lakastuneelta herneeltä. ☺

    VastaaPoista
  22. Maikku!

    Totta maar elämässä on osattava pitää hauskaa, muutenhan tämän maailma olisi pelkkä murheenlaakso.

    Eihän totutuista tavoista pääse eroon noin vain, ja miksi pitäisi päästäkään?

    Varmaan ikimuistoinen tuo tekemänne ruokalista...;))

    Oikein mukavaa viikonjatkoa sinulle, Maikku<3

    VastaaPoista
  23. Moi Herne!

    Karhut käyvät yöretkillään puutarhassa omenapuiden vieraina, kun sen tavan oppivat viime syksynä. Tosin nyt eei ole metsissä ruokapulaa, mutta ovathan omenat maukkaita ja herkullisia...;?
    Onneksi eivät sentään päiväsaikaan ole tulleet pihaan..:/

    Meilläkin on ollut ukonilmoja kahtena iltana, on ollut niin lämmin, nyt näyttää viilenevän.

    Onneksi sait lukemista, syksy vilahtaa nopeasti ohitse. Masennukseen ei ole aihetta, sitten voi siirtyä odottamaan joulua ja tekemään joululahjoja lapsenlapsille ja muille.

    Voi, Herne, älä vielä lakastu, kypsyä voit; se on ihan toinen juttu! Luonnolla on oma viisas kiertokulkunsa, johon mekin ihmiset liitymme mukaan...

    Oikein mukavaa syksyviikkoa sinulle, Herne, ja lämmin kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  24. Hei Aili-mummo



    Olen Sinun Blogeissasi
    monet kerrat paistatellut
    päiviä lukemalla, :D

    nyt olisi mun blogissa Sinulle
    Aurinko-tunnus, ja haastettakin
    siinä sivussa, jos passaa.......

    VastaaPoista
  25. Moi Herne!

    Totta maar passaa, kiitos sinulle, Herne! Tosin huomasin tuon jo blogistasi aikaisemmin...;)

    Aurinkoa ja iloa, tuhat kiloa!

    Kiitos, Herne, ja oikein mukavaa viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥