Google+ Followers

maanantai 8. elokuuta 2011

Tohmajärveläiset Votkaturistit - matkalla maahan jota ei enää ole!

Leningradissa ihaillaan kuuluisaa Iisakinkirkkoa. Inturistin oppaana Zulfija Kinnunen.
07.08.2011 klo 13.00 Tohmajärven kesäteatterin esitys Aimo Vuorisen kirjoittamasta satiirisesta komediasta, Votkaturistit, jonka oli uudelleen sovittanut Jukka Keinonen. Näytelmä esitettiin ensimmäisen kerran Tohmajärvellä 1981, jolloin Tohmajärven teatteriyhdistys  aloitti toimintansa. Tämä oli 30v. juhlanäytelmä, jota ohjaaja Jouko Tyyni oli valmistellut hartaasti ja huolella.

 Kävin ensimmäisen kerran Leningradissa vuonna 1975. Nykyään kaupunkia sanotaan jälleen Pietariksi, kuten kaupungin alkuaikoinakin sanottiin, perustajansa, tsaari Pietari Suuren mukaan.

Toista se oli 1970-luvulla! Jos ja kun muistan oikein, minua toivottivat Neuvostoliiton ja Suomen rajalla rakkaat ystävämme rajavartijat tervetulleiksi rynnäkkökiväärien kanssa, osoitellen niillä suoraan kohti. Onneksi näistä ajoista oli kehitystä tapahtunut, ja nyt tullimiehet ystävällisesti vain naureskelivat sukkahousuille ja naisten alusvaatteille, joita Leningradiin menevät kaupustelijat kantoivat matkalaukuissaan. Vaatetavarat menivät läpi ihan itsestään selvästi, mutta erinäisiä kuvalehtiä ei suvaittu!

Osa menijöistä odottelee Neuvostoliiton tullissa viipyviä toisia matkalaisia.
Porukan matkanjohtajana toimi Mervi Venäläinen hyvin ammattimaisin ottein. Ajan kuluessa huomattiin, että ripeitä toimenpiteitä matkalla tarvittiin, kun eräät mieshenkilöt joutuivat miliisiasemalle.

Me Leningradissa käyneet muistamme kuumat mustanpörssin markkinat: Vanhoista vaatteista sai melkoisesti rahaa pimeillä markkinoilla. Näitä markkinoita turistit käyttivät usein hyväkseen, oikeastaan se oli kansallisurheilua - jäikö kiinni vai ei. Yleensä ei jäänyt. Mutta tällä matkalla taisi käydä hieman toisin---.

Tullissa palveli nämä kaksi avuliasta herrasmiestä. Tullipäällikönä Mikko Sairanen, ja avustajana Vesa Raninen.
Useilla esittäjillä on kaksi-kolme pientä roolia, eikä se tahtia haitannut! Mukana oli myös lapsia... Muusikkona toimi Kari Tolvanen haitareineen...

Matkalle oli matkanjohtajan lisäksi eksynyt kaksi naista, joilla tuntui olevan omat päämääränsä. Ja ahkerasti mekkoja vaihtamalla sai miehen pyydykseen leskirouva Elsa Mokkola (alias Helena Järveläinen). Myös neiti Kannisto (Eeva Manninen) ei jäänyt ilman seuraa...

Neiti Hillevi Kannisto (Eeva Manninen) tanssii  ihastuksensa kanssa (Vesa-Matti Savinainen)
Ravintolaillat kuuluivat runsaine antimineen ehdottomasti "Lenskin" matkoihin, "nastarovje" kuului vähän väliä milloin minkin asian kunniaksi. Pullot kannettiin reilusti pöytään... 
Ravintolassa nostetaan maljoja yhteistyön ja avunannon hyväksi...
Näytelmästä kävi selvästi ilmi matkanjohtajan ylityöllisyys, kun yksi asia oli saatu kuntoon, seurasi sitä välittömästi uusia. 

Mainiona Inturistin oppaana ja monena muunakin toimi Zulfija Kinnunen, joka teki yhden parhaimmista roolitöistä. Kalle Junttila (Raimo Bergman), Kyösti Jäntti (Markku Hämäläinen), Sutki (Teemu Jaatinen) ja Humalikas ym (Veijo Hämäläinen) loistivat myös omilla saroillaan. Matkalla on oltava tietysti myös kommunisti Martelin (Hannes Tolvanen) ja porvari Routanen (Pentti Lindsberg), joiden näkemykset matkan kuluessa saivat uusia vivahteita. Monitoimimiehet Esa-Matti Savinainen, Mikko Sairanen, Vesa Raninen ja Teuvo Nuutinen lisäsivät oman mausteensa keitokseen. Venäläisnaisia esittivät Kirsi Kaikko, Milja Lievonen, Sinikka Nuutinen, Katariina Tuunainen ja Zulfija Kinnunen. 

Mukana on myös lapsia: Niklas ja Stina Kinnunen, Micaela ja Nicola Lindsberg sekä Minja Lukkarinen. Ja runsaasti avustavaa henkilökuntaa...

Jälkiselvittelyt tehtiin miliisiasemalla. Veijo Hämäläinen  joutui luovuttamaan tukkansakin pois!
Näytelmä on hyvin harjoitettu ja esitetty, tästä ohjaaja Tyynille paljon kiitoksia! Tyynin johdolla on myös Tohmajärven teatteri saanut nykyisen upean varustuksensa. Näyttelijäjoukko on rakentanut vuosien aikana katokset, kuuluttamot, laittanut penkkeihin selkänojat. Yhdistys on ostanut kalliit äänentoistolaitteet ja mikrofonit kaikille näyttelijöille, joten kuuluvuus on erinomainen. Rahaa on palanut, mutta Tohmajärven teatteri on niin hienossa kunnossa, ettei Pohjois-Karjalassa mitään yhtä hienoa ole sattunut silmiini. Nämä on rahoitettu pääsylipputuloilla. Sade ei kastele katsojia eikä esittäjiä.


Viimeiset Votkaturistin esitykset ovat ti 09.08. klo 19.00, to 11.08. klo 19.00 ja su 14.08. klo 13.00. Kannattaa käydä katsomassa kauempaakin!


Kahvipisteet on järjestetty neljään eri kohtaan, joten kahvia ei tarvitse kauan odotella.
Näytelmän esittäminen vaatii paljon yhteishenkeä ja yhteistyötä, ja sitä kyllä tohmajärveläisiltä on löytynyt! Tohmajärven teatteri on parasta mainosta koko kunnalle, sen voin ihan vilpittömästi sanoa.


Lämpimät onnitteluni Tohmajärven teatteriyhdistykselle 30v. toiminnan johdosta! Olkoon tulevaisuus myös yhtä valoisa ja hauska---.


Hyvästä näytelmästä kiittäen  Aili-mummo!

18 kommenttia:

  1. Talkoohenkeä tarvitaan paljon että saadaan esitys pystyyn. J ateilläpäin sitä henkeä taitaa olla niin monessa asiassa.Aikoinaan tämä näytelmä oli kassamagneetti ammattiteatterissakin, ja on varmaan vieläkin. Muistan katsoneeni sen Varkauden teatterissa aikaan jolloin näitä votkaturisteja vielä kävi pilvin pimein siellä metropolissa.
    Hyvä elokuista viikkoa Aili!

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava lukea hienosta teatteristanne. Onnea vaan 30 vuotiaalle.

    En ole koskaan käynyt Pietarissa, joten vodkaturisteistakin olen vain kuullut juttuja.

    Olisi mukava joskus matkustaa Pietariin, sinne pääsee nykyään laivallakin.

    VastaaPoista
  3. Hei Minttuli!

    Joensuun kaupunginteatterissa esitettiin Votkaturisteja samoihin aikoihin kuin Tohmajärvellä. Kävimme katsomassa kummatkin esitykset, ja meistä tohmajärveläisten esitys oli paljon hauskempi! Meistä se oli kummallista, koska täällä oli vain harrastajateatterilaisia, ja toisessa oli ammattilaisia.

    Vuosiin en ole kuullut Votkaturisteista, mutta nyt se tuli näiden 30v. merkkipäivän yhteydessä esille.

    Sinä olet nähnyt tämän näytelmän Varkauden teatterissa, ja varmaan hauskaa oli.

    Oikein hyvää loppukesän viikkoa sinulle, Minttuli, ja suurkiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  4. Moi Unelma!

    Pietari on hieno metropoli, jossa asuu noin 5 miljoonaa asukasta. Rakennukset ovat upeita (ainakin ulkoapäin). Ja siihen lisäksi talvipalatsi ja kesäasunnot, joissa on taidetta hirmuiset määrät. Nykyään Pietari on kallis kaupunki, ainakin turisteille.

    Laivallakin pääsee, mutta vain pikavierailulle, ei tarvitse viisumia, mutta muuten kyllä.
    Käypä vain katsastamassa tätä suurta naapuriamme, nyt siellä asutaan kuin länsimaassa konsanaan.

    Oikein hyvää elokuuta sinulle, Unelma, ja siitä vain matkasuunnitelmia punomaan...;)

    Kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  5. Onnea 30 vuotiaalle Tohmajärven teatteriyhdistykselle.
    Kävin n. 16-17 v sitten mieheni sisaren kanssa Pietarissa.
    Rakennukset olivat kyllä upeita, ainakin mitä me nähtiin ja mitä meille näytettiin :)

    Aurinkoista alkanutta elokuun toista viikkoa!

    VastaaPoista
  6. Hei Aili-mummo.
    Olipa kiva olla taas mukanasi teatteriesityksessä.
    Paljon onnea 30-vuotis toiminnan johdosta.
    Miekin kävin Pietarissa -90 luvun alussa.Meitä oli bussilastillinen täältä Outokummusta. Mentiin ensin Viipuriin ja mie ihmettelin Viipurin torilla niitä kerjäläisiä. Annoin salaa niille raukkaparoille kolikoita. Setäni huomasi sen ja sanoi, että älä jakele rahojasi, muuten saat olla joka hetki niitä antamassa. Minun kävi niin sääliksi ne kerjäläiset.

    Pietarissa oltiin hotellissa yksi yö ja sitten kierreltiin nähtävyyksiä. Ihmettelin sitä, kun köyhyys ja rikkaus "asuivat" niin lähekkäin. Karoliinan palatsi kullattuine torneineen ja kohta toisaalla niitä köyhiä asuntoja.

    Kun lähdettiin kotia kohti, niin taas kaksi pientä poikaa oli kerjäämässä ja taas mie annoin pojille purukumia ja viimeisiä kolikoitani. Kun olimme linja-autossa, niin ne pikkupojat pesivät ikkunan minun kohdaltani ja vilkuttivat minulle. Sain myös molemmilta kauniin hymyn.
    Sen jälkeen osasin arvostaa tätä omaa elämääni enemmän täällä Suomessa.
    Ja olen hyvilläni, että olen nähnyt Pietarin ja Viipurin.
    Paljonhan siellä varmaan on paikat muuttuneet nyt.

    Kiitos Aili-mummo sinulle ja oikein hyvää illan jatkoa.

    VastaaPoista
  7. Onnea vaan 30 vuotiaalle teatterille,olen kuullut kyllä tästä näytelmästä,en ole käynyt katsomassa,Pietarissa olen kyllä käynyt<3

    VastaaPoista
  8. Hei Seija!

    Kiitos onnitteluista, yritän välittää viestisi edelleen<3

    Komeita ovat Pietarin talot, ainakin ulkoapäin. Ja nykyissin on kaupunki myös siistin näköinen, vanhoina aikoina paikat olivat likaisia ja epäsiistejä. Nyt ei näy edes pultasareita kaduilla. Pietaria on siistitty ja maalattu ennen 300v. juhlia, jotka olivat muutamia vuosia sitten.

    Oikein mukavaa ja aurinkoista elokuun viikkoa sinullekin, Seija, ja suurkiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Hei Eila!

    Lämmin kiitos onnitteluista!

    Muistelen, että viime aikoina en ole paljon kerjäläisiin törmännyt, paitsi ehkä Viipurissa. Se on kurjemman oloinen kaupunki kuin Pietari, joitakin vuosia sitten muistan myös aikaihmisiä kerjäämässä. Suuria lapsilaumoja sielläkään ei enää näe, kuten aikaisemmin.

    Ne Pietarin palatsit on rakennettu tsaarien ajoilla, mutta Pietarissa tehdään uudisrakennuksetkin ulkonaisesti entiseen rakennuskantaan sopiviksi, eli samannäköisiksi päältäpäin.

    Sinulla on hellä sydän, Eila, et voi ohittaa kerjäläistä heille jotakin antamatta...Sillä periaatteella autetaan myös muita maailman hätääkärsiviä<3

    Ainakin Pietarin siisteys on silmiinpistävää nykyisin. Muistan ne neuvostoaikaiset, likaiset kadut, ja vielä likaisemmat talojen ikkunat, joita ei oltu pesty vuosikymmeniin. Ainakin pääkatujen varret ovat siistit ja kauniit, sivukaduista en osaa sanoa.

    Nykyisin ovat korkeat pääsymaksut pantu jopa kirkkoihinkin, ja palatseihin. Maailmalla kirkkoihin on pieni maksu, usein ihan vapaaehtoinen.

    Se on totta, että ennen kun tuli Neuvostoliitosta tai Venäjltä, osasi arvostaa omaa elämmäänsä paljon enemmän. Siinä mielessä opettavainen ja hyödyllinen asia.

    Paljon kiitoksia sinulle, Eila, kommentistasi, ja oikein mukavaa ja kaunista elokuun viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  10. Moi Ritva!

    Paljon kiitoksia kommentistasi, ja oikein leppoisaa elokuun toist aviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Heippa Hannele!

    Olen samaa mieltä kesäteatterista...;)

    Oikein hyvää elokuun toista viikkoa sinulle, Hannele<3

    VastaaPoista
  12. Peikko luulee, että näytelmän kirjoittajakin on miälissään näytelmänsä esittämisestä :) Tuo tuntuu kestävän aikaa.

    VastaaPoista
  13. Moi Isopeikko!

    Luulisin, että Aimo Vuorinen on mielissään, näytelmän on sovittanut uudelleen Jukka Keinonen vuonna 2009. En tunne asiaa lähemmin...

    Oikein hyvää tiistai-iltaa sinulle, Isopeikko, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  14. Olipa mukava muistella vanhaa Leningradia, ne matkat olivat ikimuistoisia - voi niitä aikoja. Ensimmäisen kerran jännityksen muistan hyvin, joskus 1970 -luvun puolta väliä, rajalla ei naureskeltu, jonkinmoisia "Votkaturistien" harjoittelijoita taisimme mekin olla - silloin. Toisenlaista Leninradia/Pietaria näin ja koin myöhemmin.

    Tohmajärven teatterin esitys on varmasti nautinto katsella, onnea esityksille.

    VastaaPoista
  15. Hei Pikoliini!

    Olemme käyneet Leningradissa samoihin aikoihin, eli joskus 1975. Kävin kolme kertaa ennen 1980-lukua siinä kaupungissa, ohikulkumatkalla sitten useamminkin, viimeksi pari vuotta sitten.

    Votkaturisteja oli silloin aina mukana, vähintään yksi pahempi tapaus. Sitten meitä mustanpörssinkauppiaita oli enemmänkin, se oli urheilua, ja siksi hauskaa.

    Jonkun reissun teimme miehen kanssa uutena vuotena, silloin ei joutanut nukkumaan ollenkaan. Samppanjakin vei aika heikkoon kuntoon...

    Nuo ajat ovat menneitä, mutta muistot elää...;)

    Oikein mukavaa keskiviikoiltaa sinulle, Pikoliini, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  16. Tohmajärveläiset ovatkin
    oikein kulttuurista kiinnostuneita
    ja kaikenlaista touhua teillä on
    ja taitavia olettekin!

    Tuollaiset kesäteatterit
    ovat mukavia ja kesällä
    väkeäkin on liikkeellä.

    En ole koskaan käynyt
    Venäjällä, mutta
    olisin kiinnostunut
    menemään, varsinkin Pietariin.

    Meillä on sukua Imatralla ja
    aina kun olemme lomailemassa
    niin ajamme sinnekin, eikä
    siitä olisi pitkä ajaa autolla
    Pietariin, kun rajakin on aiva vieressä.


    Nyt
    Hyvää viikonvaihdetta,
    sekä iloisia Elokuun päiviä Aili-mummolle ja vaarille!☺

    VastaaPoista
  17. Hei Herne!

    Osssiuit oikeaan, Herne, me olemme kulttuuri-ihmisiä, ja me harrastamme paljon kulttuuria, ja monessa muodossa. Teatteriharrastus on yksi niistä...;)

    Ennen Venäjälle menoa on hankittava viisumi (kirjallinen maassaoleskulupa). Sitten ei muuta kuin menoksi! Imatralta on helppo mennä rajan yli, matka on aivan lyhyt, Pietari on melko lähellä.

    Matka kyllä maksaa vaivan, jos et ennen ole käynyt Pietarissa, ja samlla reissulla voi pistäytyä myös vanhassa kunnon Viipurissa.

    Oikein mukavia matksasuunnitelmia sinulle, Herne! Mahtavia elokuun kuutamoita sinulle, ja oikein mukavaa viikonvaihdetta<3

    Kiitos myös kommentistasi<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥