Google+ Followers

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Vieraisilla Saihon isäntäväen luona

Oikealla taiteilija Leo Karppanen vaimonsa Mairen ja vieraan seurassa. Elokuu 2011.

SIMPUKAN LAULU

Tuhat tuskaa kun päivät
sydämeen sulkee.
Tuhat yötä kun kulkee
unia soutain.
Vilut verkkaisin jaloin
käy kuolemaa noutain.
Kauas jää ilta
ja sammuu koitto.
Kun voitto on tappio
ja tappio voitto.


- Joskus kun kohtalo käskee
unet todessa muodon saa.
Kivun hiertämä kivi
jalohelmiä kasvattaa.

- Ilona Karjalainen -


Komea punainen vaahtera näyttelyaitan edustalla.
Tuon teille terveisiä Saihosta taiteilija Leo Karppaselta ja hänen ystävälliseltä puolisoltaan, Maire Karppaselta. Rouva Karppanen on runonlaulaja Juhana Kainulaisen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Juhana Kainulaisen muistoa kunnioitetaan kesälahden Juhanantuvalla, josta minulla on postaus viime kesältä.

Kävimme vierailulla Karppasten luona. Asiana oli tilaamani puutaulut, jotka tulevat samalle seinälle Leo Karppasen aikaisemmin ostamani paratiisi-aiheisen puutaulun kanssa. Teoksessa, Taltta puhuu (Ilias, 2005), esitellään Karppasen taidetta laajemminkin, siinä on myös ostamani puuveistostaulu, Auttoiko Aatami (v. 1999).

Runo, Simpukan laulu, on kirjailija Ilona Karjalaisen (1929-2008) 1961 kirjoittama. Ilona sisar on Leolle rakas, hän on kertonut sisarestaan minulle monesti. Karppaset vaalivat myös Ilona-sisaren muistoa yhdessä. Yhteistä Leolla ja Ilonalla oli äiti, mutta he molemmat ovat taiteilijoita. Leo tekee kuvia ja Ilona kirjoitti romaaneja ja runoja. Runokokoelman työstäminen oli Ilonalla ollut menossa, kun äkkiä tuli lähtö "tuonilmaisiin" vuonna 2008.
Ruusupenkkejä Karppasten puutarhassa. Kasvaa siellä myös paljon muuta...
Perinneaitan edustalla Leo Karppanen vieraansa kanssa. Aitoissa on vanhoja maataloustyökaluja ja välineitä.
Puutarha on Leo ja Maire Karppasen suuri rakkaus. Kuvataiteilija on kaunosielu, joka janoaa kauneutta jokaisella solullaan. Siksi ymmärrän mahdottoman hyvin tuon kauneuden kaipauksen, joka ei jätä rauhaan. Kauneutta on luotava aina vain lisää ja lisää...Olen itsekin kaunosielu, nautin suunnattomasti kaikesta kauniista, mutta puutarhaa en jaksa enää hoitaa. Luonto ja sen kauneus  taiteen lisäksi, saa minulle riittää.

Leo Karppanen on luonut taidetta jo 35 vuotta, ensin maanviljelijän ammatin ohella, myöhemmin päätoimisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. Saiho, taiteilijan kotitila, on ollut suvun hallussa jo vuodesta 1737, ja Leo joutui isännäksi jo pikkupoikana  (12v.) isän kuoltua. Isä oli jo yli viisikymppinen Leon syntyessä. Voi ymmärtää, ettei heidän perheellään ole helppoa elämää ollut niissä olosuhteissa!

Puutarhasta löytyy myös sininen hortensia, toki on valkoisiakin...
Leo aloitti kuvanveistonsa 35-vuotiaana, ostettuaan hitsausmuuntajan maatilan tarpeisiin. Raudasta syntyi Loviisa-emäntä, ja monia muita veistoksia, joista tuli kiitosta kriitikoilta. Hän pääsi töillään Pohjois-Karjalan aluenäyttelyyn, ja sitä seurasivat puu, öljyvärit, vuolukivi, posliininmaalus, keramiikka, tiffanytyöt ja puupiirrokset, kertoo asiasta teos Taltta puhuu.

Ennen muuta Leo Karppanen tunnetaan puunveistotöistään, jotka ovat hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Suosikkimateriaaleja ovat punahonka, lehmus ja haapa. Luonnosta löytyy myös paljon osittain valmiita teoksia, on vain oltava silmää löytämään ne. Aiheet löytyvät läheltä: luonnosta, Kalevalasta, raamatusta ja eletystä elämästä, onpa tauluja tehty myös Kiteen kuulusta Pahasta Pajarista. Teoksisssa on käytetty useita eri tyylejä. Parhaiten menevät ns. realistiset (näköiset) veistokset. Kubistisiakin töitä esillä paljon, sitten on abstrakteja eli modernia tyyliä. Betonia on myös valetuissa patsaissa. Niitä on vuolukivitöiden lisäksi esillä runsaasti myös puutarhassa ja taloon tulevan tien varren patsaspihalla.

Leo tekee myös akvarelli- ja öljyvärimaalauksia, joille on oma torni tehty Saihon päänäyttelytilan, entisen navetan yläkertaan. Sieltä ylhäältä on mainio näköala ympäröivään luontoon.

Salkoruusuja on tuvan seinustalla talon takana. Ja myös tomatteja...
Leo Karppasella on ollut taidenäyttelyitä eri puolilla Suomea. Hän mainitsee Kesälahden (1980), Kiteen, Kerimäen, Joensuun, Helsingin, Lappeenrannan, Vaajakosken ja Juuan. Mutta pääpaikka ja jatkuva taidenäyttely sijaitsee Saihossa.  Siellä on näyttely kaikkialla, vanhassa riihessä, uudessa aittarakennuksessa, päänäyttelytilassa eli entisessä navetassa, ja koko pihapiirissä. Näyttely on alueeltaan isompi kuin Eeva Ryynäsen ateljeessa ympäristöineen. 
Puiden ja pensaiden lomassa on puutarhassa ruusupenkkejä. Kuva 21.08.2011 AN.

Monissa julkisissakin tiloissa Leo Karppasen taidetta on esillä: Säämingin seurakuntasalissa, Kiteen evl. kansanopistolla, P-K:n ammattioppilaitoksella, Juhanan tuvalla, Puhoksen maatalousoppilaitoksella, Kesälahden kunnalla, Keskolla Joensuussa, ulkomailla, ja yksityiskodeissa ympäri maapallon. 

Leo Karppanen on ottanut asioihin kantaa taiteensa välityksellä, hänellä on monia suuria aihekokonaisuuksia, jotka ovat esillä hänen Saihon tiloissaan. Sieltä niitä voi jokainen halukas käydä katsomassa tilaamalla ajan suoraan Karppaselta. Tiedot löytyvät Saihon sivuilta.

Lisää Leo Karppasesta ja hänen taiteestaan löydätte laittamalla haun taiteilijan nimellä blogini hakulaatikkoon, joka on oikean palkin yläreunassa.

Kiitän Maire ja Leo Karppasta saamastamme ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Oikein lämmintä ja kaunista syksyä teille molemmille!

Näissä merkeissä toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää elokuun loppupuolta!
                                                         Aili-mummo




26 kommenttia:

  1. Jokaisessa ihmisessä asuu pieni taiteilija. Sille olisi annettava tilaa. Joskus riittää pelkkä pysähtyminen ja ihmettely: olet löytänyt sisälläsi asuvan pienen taiteilijan!

    Ihmettelyn taidetta voi harrastaa missä ja milloin vain - vai pitäisikö sittenkin saada se Guggenheimin muso?

    VastaaPoista
  2. Hei Hymyilevä Tuula!

    Totta maar sanoit. Jokaisessa meissä asuu joko isompi tai pienempi taiteilija..;)

    Ihmettely on lähinnä se laji, jota jokainen voi sitä harrastaa..;D

    En osaa sanoa, mitä siitä Guggenhaimista minulle olisi, lähinnä se olisi turistinähtävyys.

    Kiitos kommentistasi, Tuula, ja oikein mukavaa elokuun loppua sinulle<3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Aili tästä. En ole kuullut aiemmin taiteilijasta. Kaunis on pihapiiri ja aitta aivan hurmaava koristeineen.
    Täytyy googlettaa vielä, sen verran kiinnostavasti kerroit..
    Terveiset sinulle.

    VastaaPoista
  4. Hei Minttuli!

    Kiitos kun pidit esittelystä. Olen kertonut monta kertaa taiteilija Leo Karppasesta, mutta tämän jutun laadin erään asian takia, ja siksi että kävimme heillä. Meillä on keskuudessamme upeita ihmisiä, joita tunnetaan valitettavan huonosti.;)

    Kiitos kommentistasi, Minntuli, ja oikein ihanaa elokuun loppua sinulle<3

    Terveisiä myös sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  5. uusi oli taiteilija minullekkin, mutta mielenkiintoni heräsi ja pitää katsoa lisää. Niin kaunis tuo pihapiiri, taiteilijan silmä saa välillä levätä katsoessaan kaunista ympäristöään. Taide on hienoa, kun sitä täydestä sydämestään tekee, olkoot muoto mikä tahansa. Ihana oli kuvauksesi paikasta.
    Oikein hyvää loppupuoölelle taittuvaa viikkoa sinulle♥

    VastaaPoista
  6. Kaunista taidetta syntyy noin kauniissa asuinpaikassa.
    Kiitos tästä postauksesta. Kanulainen, onkohan lähtöisin inkeristä? Täällä on Kainulaisia ja he ovat Inkeristä.
    Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  7. kaunis piha puutarha! Hyvää loppukesää!

    VastaaPoista
  8. Hei Mummeli!

    Sinä et tainnut olla yli vuosi sitten lukijoitani, kun tein useamman postauksen Leo Karppasesta ja hänen taiteestaan. Tällä kertaa halusin keskittyä Karppasten hienoon ja hyvinhoidettuun pihaan ja puutarhaan, joka ilahduttaa varmasti katsojan silmää.:)

    Kyllä Leo Karppasen taidetta kelpaa muutenkin esitellä, teos Taltta puhuu, on hieno, sopii vaikka lahjakirjaksi.

    Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle, Mummeli, pian tämä elokuu sirtyy muistojen joukkoon..;)

    Lämmin kiitos myös kommentistasi<3

    VastaaPoista
  9. Hei Hannele!

    Vaahtera on oikein upea tummanpunaisessa värityksessään..:D

    Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle, hannele, ja kiitokset kommentista<3

    VastaaPoista
  10. Hei Sylvi!

    Nämä Kainulaiset ovat asuneet Kesälahdella jo pitemmän aikaa. Juhana Kainulaista kävi itse Elias Lönnrot laulattamassa, siitä on 5-6 sukupolvea. Suvun alkuperää en tiedä...

    Mutta eikös Inkeriin muuttaneet ihmiset olleet lähtöisin Suomesta, mistä lienevät tulleet Suomeen?

    Kiitos kommentistasi, Sylvi, ja oikein leppoisaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Hei Pipsa!

    Samaa mieltä olen minäkin<3

    Oikein mukavaa viikonloppua myös sinulle, Pipsa<3

    VastaaPoista
  12. Kiitos Ailimummo, että jaksoit kirjoittaa näin paljon, sekää pihapiirimme valokuvista. En halua kehuskella osaamisillani, mutta on erinomaisen suuri asia,jos joku vieras ihminen huomaa vuosikymmenien aikana tehdyn työni. Minä arvostan sinun kirjallista työtäsi Ailimummo.Luultavasti meillä kummallakin on tehtävää vielä kulttuurin (karjalaisenkulttuurin) saralla, jos voimia riittää. Hyvää suksyä! Leo

    VastaaPoista
  13. Kaunista on,noi kauniissa paikassa,hyvä kuvaus kauniista paikasta,kiitos<3

    VastaaPoista
  14. Näitä monilahjakkaita ihmisiä on tosiaankin olemassa ja kun viellä on joku, joka käy henk.koht.paikan päällä ja jakaa sen näkemyksen meille kaikille! Kirjoittaen seikkaperäisesti ja ymmärettävästi, kiitos ja niiauksen niksaus sinulle Aili..:)

    VastaaPoista
  15. Hei Leo!

    Ja kiitos viimeisestä! Oli ilo käydä luonanne Heinonniemellä.

    Meni hieman aikaa, hidas kun olen, mutta ei se mitään, tein sen mitä osasin. Uskon että kuvia ja kirjoituksia sinun taiteestasi löytyy lukijoille monesta postauksestani. Ja kuvat kertovat vielä enemmän kuin sanat.:D

    Kulttuuri eri muodoissaan on ollut elämäni kantavia ilonaiheita, enkä usko sen siitä häviävän. Jos elonpäiviä riittää, niin kukaties vielä jotakin saan aikaan, mutta ainahan kaikki on "korkeemmas käres". Toivotan sinulle terveyttä ja voimia jatkaa työtäsi meidän kaikkien iloksi ja virkistykseksi<3

    Paljon kiitoksia kommentistasi, Leo, ja oikein lämmintä ja miellyttävää syksyä sinulle ja puolisollesi, Mairelle<3

    VastaaPoista
  16. Moi Ritva!

    Kuten hyvin tiedät, Ritva, työtä on runsaasti kauniissa ja hyvin hoidetussa pihassa ja puutarhassa.;)

    Kiitos kommentista, Ritva, ja oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  17. Moi Maikku!

    Kyllä Leo Karppasta voi sanoa monilahjakkaaksi, halusin tuoda perusasiat esille taiteilijasta ja hänen työstään. Hän on myös valtavan ahkera ja aikaansaava ihminen, järjestää hyvin ajankäyttönsä ja taiteilunsa.

    Paljon kiitoksia, Maikku, kommentistasi, ja oikein kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle<3

    VastaaPoista
  18. Hei Aili-mummo ♥
    Kaunis postaus lämpöä täynnä. Leo Karppanen on varmasti mainio taiteilija, voisin kohta kokeilla löydänkö hänen taidetta googlettaen,pidän kovasti kuvataiteesta, hiukan piirtelen itse, tuo kuvan sutiminen ei enää oikein minulta onnistu vaan.
    Luonnosta löytyy tosiaan ihania aarteita, joita voi jalostaa, mutta kyllä siihen silmää tarvitsee, toden totta.
    Kaunis tuon hänen sisarensa runokin ♥
    Kauniita on myös sinun kuvasi Aili-mummo :)
    Kiitos visiitistä 'minulla' ja mukavaa elokuun loppua!

    VastaaPoista
  19. Hei Seijastiina!

    Ihanaa että olet palannut kesälomalta takaisin..;)

    Varmasti sinussa on kuvataiteilijaa, olethan huippuluokan valokuvaaja, ja varmasti paljon muutakin, piirrät ja niin edelleen. Minä olen vain taiteen rakastaja, en osaa itse edes piirtää. Näyttelemistä olen joskus opetellut ja tätä tekstin tekemistä.

    Jokainen tekee omilla lahjoillaan, toiset panostavat paljon enemmän tekemiseensä kuin toiset. Se näkyy varmasti myös teoksissa...

    Minua ilahduttaa erikoisesti tuo Leo K:n monipuolisuus taiteilijana, se on mielestäni harvinaista.

    Oikein mukavaa ja antoisaa syksyä sinulle, Seijastiina, kiitos kommentistasi ja vierailustasi blogissani<3

    VastaaPoista
  20. Taiteilijuus ei ole helppoa, luulee peikko.

    VastaaPoista
  21. Hei Peikko!

    Arvelen että Peikko tietää tämän asian ihan omakohtaisesti..;)

    Luuleminen on toinen juttu, ei voi verrata tietämiseen...

    Kivaa päivänjatkoa sinulle, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  22. Meillä oli tuollainen punainen vaahtera talon edessä, kun asuimme Helsingin Hermannissa. Sitä sanottiin verivaahteraksi. Onko maaperä hapan, kun hortensia on sininen vai onkohan sitä lannoitettu happamella lannoitteella? Kiinnostava kirjoitus kaikessa mielessä.

    VastaaPoista
  23. Hei Anna Blogisko!

    Mielestäni Leo sanoi, että kasvi on happamaan maahan istutettu, uskoisin että rodomultaan. Varmaan sitä on myös lannoitettu rodolannoitteella, mutta sitä en tiedä. Leo selitti, että tavallisessa mullassa kukat ovat valkoiset, mutta happamassa maassa kukat ovat siniset.

    Olen oikein hyvilläni, että kirjoitus on kiinnostanut sinua..;)

    Oikein hyvää sunnuntaipäivää sinulle ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  24. Nyt olikin pljon hyvää lukemista, kun minulla ystävien blogit ovat jääneet rästiin matkani takia.
    Runoja lukiessa tulee aina hyvä mieli.

    VastaaPoista
  25. Hei Unelma!

    Tervetuloa kotimaahan ja kommentoimaan! Sinulla on varmasti ollut mielenkiintoinen ja hyvä matka katsastamaan jälkikasvuasi
    ja pientä uutta ihmistä..:D

    Runo on Ilona Karjalaisen kynästä (Leon sisarpuoli).

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥