Google+ Followers

maanantai 26. syyskuuta 2011

Lahnalammin Simosista

Lahnalammin isäntä Juhani (Juho)  Simonen (s.1841). Kuva kylätoimikunta.
Lahnalammista, numero 43, Onkamo, ja sen isännästä Juhani Simosesta (s.1841) olen kirjoittanut jo hieman aikaisemmassa kirjoituksessani. Juhani Simonen oli siis merkittävä isäntä, maanviljelyskoulun käynyt, kuntakokouksen varaesimies ja kunnallislautakunnan (vastaa kunnanhallitusta) jäsen. Hän oli myös hyvin itsepäinen mies, ei näet suostunut kristilliseen avioliittoon ennen kuin vasta viidennen lapsen, Väinön (s.1885), syntymän edellä. Isäntää ja emäntää, Sofia Riikosta, oli sakotettu useaan kertaan siksi, että he elivät ns. 'susiparina', joka oli tuohon aikaan synti ja häpeä kirkkoa ja esivaltaa kohtaan. Vihkireissulle mentiin Kiihtelysvaaran kirkolle, sillä Tohmajärven pappeja katsottiin tässä talossa karsaasti. Neljä ensimmäistä lastaan Juhani oli joko adoptoinut tai tunnustanut omikseen. Huomiotani herätti se, että kun Juho eli Janne poika (s.1876) oli syntynyt, kastekirjaan oli merkitty suurilla kirjaimilla: 'Äpärä' .

Juhani Simonen perusti mm. Haukilammen myllyn v. 1889 yhdessä Juho Holopaisen kanssa. Myöhemmin myllyn omistajaksi tuli Juhanin poika, Janne Simonen ja liikemies Cederberg, joka osteli paljon maita näiltä seuduilta. Muistaakseni Cederber harjoitti Utrassa (nyk. Joensuussa) sahaustoimintaa.

Lahnalammin maihin kuului Hernevaaralta asti Haukilampi ja suuri osa Riihiahoakin. Vain Hästilä (uusi nro 19), Nuppola ( nro 54, uusi) ja Junnila (nro 47, uusi) eivät siihen kuuluneet.

Lahnalammen kamarissa, Matti Simonen kaataa kahvia ystävilleen. Takana valokuvaaja Yrjö Martikainen. Kuva Museovirasto.
Janne Simonen (1876-1952) oli toimelias ja yhteiskunnallisesti suuntautunut mies. Hänellä oli kotikoulussa hankittu hyvä kirjoitustaito ja esiintymiskyky. Hän toimi useassa kylämme yhdistyksessä sen perustajajäsenenä, puheenjohtajana ja sihteerinä vuosikymmeniä. Hän sai erotettua Onkamon lainajyvästön pitäjän lainajyvästöstä v. 1903. Janne oli jämäkkä lainajyvästön esimies, joka kävi lukemattomilla käräjillä vaatimassa rästisaatavia velallisilta. Kun puhelinlinjaa oltiin perustamassa 1922 Tikkalaan, osti lainajyvästö osakkeita 500 markalla. Lainajyvästö oli paikkakunan ensimmäinen pankki, ja viljan lisäksi siitä voitiin lainata myös rahaa. Lainajyvästön varoilla ostettiin Mäntylä-niminen metsäpalsta v. 1921 numerolta 41, ja siitä perustettiin pieniä asuntotontteja sekä lahjoitettiin seurakunnalle Onkamon (Tikkalan) hautausmaa-alue rahastoineen. Lisäksi evl-seurakunta sai maalahjoituksen, jolle rakennettiin seurakuntatalo (1950). Viimeiset maat seurakunta myi kunnalle asuntotonteiksi (n. 5 ha) vasta puolenkymmentä vuotta sitten.

Vuonna 1900 perustettiin Onkamon Maalaisseura, jonka kirjurina ja rahastonhoitajana toimi Janne Simonen. Vuonna 1906 nimi muuttui Onkamon Maamiesseuraksi. Maamiesseuran esityksestä perustettiin myös Onkamon Lainajyvästö, joka teki eri yhdistyksille pieniä rahalahjoituksia; niillä järjestettiin kilpailuja edistämään maanviljelijöiden ammattitaitoa.

Nuorisoseura perustettiin v 1906, ja Janne S. toimi sen ansiokkaana sihteerinä alkuaikoina. Politiikkaankin Janne osallistui: Kunnallisvaltuustoon Janne kuului 1914-18 ja moniin lauta- ja valiokuntiin, olipa hän kunnallistilintarkastajanakin 1909-12. Samoin tieasiat olivat isännän sydäntä lähellä. Kun pojat varttuivat kuskeiksi, taloon hankittiin auto. Autoa ajoi Matti Simonen.
Lahnalammin Ville Simosen  ja Helvi Kinnusen häistä juhannuksena 1937. Kuvannut Yrjö Martikainen. Museovirasto.
Lahnalampi oli viljelys- ja karjatila. Tilalla oli metsää 400 ha. Lahnalammin viljelyssuo oli suuri ja tunnettu paikkakunnalla. Lahnalampi jaettiin veljeksien Jannen ja Väinön kesken puoliksi 1916, päätila oli Immola 43:1 ja Väinön tila Tekolampi 43:2. Väinö Simonen oli välittömästi myynyt tilansa Oy G. Cederbergille. Tästä tilasta lohkottiin vosina 1923-65 Haukilammilla ja Riihiahossa 11 uutta tilaa. Immola, pääpaikka, lohkottiin Janne ja Ida Simosen perillisten kesken, ja maista tuli lisämaita myös rintamamiehille. 

Janne ja vaimonsa Ida (o.s. Kinnunen, 1875-1947) saivat kahdeksan lasta, joista seitsemän poikaa. Ainoa tytär, Tyyne (1899-1971), avioitui pyhäselkäläisen Yrjö Martikaisen kanssa, joka toimi paikkakunnalla valokuvaajana, puutarhaviljelijänä ja naisten pukujen ompelijana. Martikaiset saivat kaksi tytärtä, Lahjan (s. 1934-) ja Leilan (s.1936-). He asuvat Joensuussa.
Vanha kuisti päärakennuksen edessä. Kuva kylätoimikunta.
Tauno Simonen (1897-1983) avioitui Hilma Davidsson (1897-1969)kanssa, ja heille syntyi kaksi poikaa: Eino (1926-42) ja Veli (s.1930-).  Tauno ja Hilma jäivät viljelemään kotitilaansa Lahnalammille.

Myös nuorempi veli, Matti Simonen (1908-2003) avioitui 1946 Anna (Annikki)  o.s Karhun kanssa (1921-93), heille syntyi tytär Irene (s.1948-). Irene Surakka on nyt Lahnalammin (Immolan) tilojen omistaja. Hänellä ja puolisolla, Veikko Surakalla, on kolme lasta.


Matti ja Annikki Simonen viljelivät aikanaan omaa osuuttaan Immolasta. He tekivät omat ulko- ja navettarakennuksensa tien toiselle puolen. 
Lahnalammin Tauno Simosen pojat Veli (vas) ja Eino Simonen leikkivät ulkona polkupuuhevosella.
Toimi Simosen (1902-64) ja Helvi Kinnusen (s. 1915) avioliitto oli lapseton. He elivät sotien jälkeen Haukilammin myllyllä hoitaen pientä karjaa, ja toimivat myös myllyn hoitajina.


Manne Simonen (1904-72) avioitui Selma Sallisen (1908-37) kanssa. Heille syntyi Alpo poika (1934-78), joka kuoli liikenneonnettomuudessa. Manne avioitui 2. kerran Hanna Erosen (s.1908) kanssa Kiihtelysvaarasta, heidän avioliittonsa oli lapseton. Manne toimi ensimmäisen avioliittonsa ajan Haukilammin myllärinä, mutta Selma-vaimonsa kuoleman jälkeen tehtävä jäi Toimi Simosen perheelle.


Onni Simonen (s.1906) katosi vuonna 1929, hänet juistettiin kuolleeksi 1979.


Veikko Simonen (s.1911) avioitui Rauha Lappalaisen (s.1920) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä, Lilja ja Eila, jotka asuvat Joensuussa.


Ville Simonen (s.1912) ja Helvi Heikintytär Kinnusen (1917-1941) avioliitto jäi lyhyeksi vaimon kuoleman takia. Heillä on tytär Kaija (s.1940). Ville asui perheineen Kiviojalla. Toiseen avioliittoon Ville S. vihittiin 1945 Hilma Erosen (o.s. Tanskasen) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi neljä lasta: Kalevi, Seija, Hannu ja Jorma. Perhe muutti Joensuuhun vuonna 1964.


Lahnalammin Simoset ovat olleet kylällemme tien näyttäjiä. Lapset saivat opetuksen kotona kotiopettajalta kuin entisajan kartanoissa konsanaan. Säestystä varten talossa oli urkuharmooni. Nykyinen isäntäväki, Surakat, kunnostivat vanhan päärakennuksen ulkoapäin hyvään kuntoon. Lisäksi he vuosi sitten rakensivat uuden, nykyaikaisen huvilan loma-asunnokseen. Lahnalampea ei ole unohdettu.


Tätä postausta varten olen apuna käyttänyt teostani Havutar, hyvä emäntä (2004) ja Jaana Juvosen ym. teosta Vanhan Tohmajärven historia (1990).


Oikein hyvää alkaneen viikon jatkoa teille kaikille toivottaa Aili-mummo!

21 kommenttia:

  1. Mielen kiintonen kertomus,innolla lueskelin,hyvää viikon jatkoa<3

    VastaaPoista
  2. Hei Ritva!

    Sehän on hauskaa, että sinua kiinnosti tämä pitkähkö sukutarina<3

    Samoin sinulle, Ritva, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  3. Hei
    Aivan mahtavan ihanaa lukea sukutarinaa.Tahtoisinkin oikeastaan saada lukea lisääkin,kun kerran omaa sukuani ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tarinoita on paljon. En viitsi kaikkia niitä postailla. Voi joko lainata kirjastosta tai ostaa kirjani Havutar, hyvä emäntä. Muistaakseni Simos-tarinoita on kuvineen 35 sivua.

      Mukavaa torstai-iltaa sinulle!<3

      Poista
  4. Aili on siellä tehnyt salapoliisitöitä ja tutkinut Simosten sukua.
    Tunteita herätti minussa kovasti. Kun noinkin lyhyeen kirjoitukseen sisältyy monen sukupolven tarina. Monia kipeitäkin asioita siihen on mahtunut. Tietysti paljon yrittämistä ja elämänuskoa, uhmaakin.
    Elettyä Elämää!

    VastaaPoista
  5. Hei Pienenpienipienoinen!

    Tässä on eräs lyhyt pätkä Simosista. Kirjoitin Havuttareen neljä melkoisen pitkää tarinaa. Kaikkea ei voi millään kertoa yhdessä postauksessa. Kaikkiaan 35 sivua koossa A4 olen koonnut näihin Simosjuttuihin, ja käytin todella paljon työtä näihin sukututkimuksiin.

    Sinun sukuhaarasi tarina liittyy enemmän noihin Riihiahon Simosiin, vaikkakin samoista kantavanhemmista muutkin Simoset ovat lähtöisin.

    Voi tilata Havutar, hyvä emäntä teoksen lainaksi, jos haluat, Joensuun kirjastosta, tai voit ostaakin sen jos haluat. Hinta on halpa, 35 euroa + postikulut. Kirjassa on 280 suurikokoista sivua (siis A4), runsaasti kuvitettu, liimasidottu, ja kannet muovitettu.

    Voin lähettää postiennakolla, jos haluat, mutta tarvitsen osoitteesi. Yksityispostia voit lähettää os. ailinupponen(at)gmail.com

    VastaaPoista
  6. Hei Irene!

    Noissa vanhoissa kirkonkirjoissa on kerrottu meidän jokaisen suvun tarina. Jouduin näiden lahnalampilaisten ja heidän serkkujensa takia tekemään monta matkaa Joensuun Maakunta-arkistoon. Oli ihmetyksen aihe, milloin ao pari on vihitty, mutta lopulta sekin asia selvisi.

    Jokaisen sukupolven on tehtävä omat taistelunsa, toisten puolesta sitä ei voi tehdä.

    Oikein miellyttävää tätä syyskuun viimeistä viikkoa sinulle Irene, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  7. Joka pitäjässä on varmaankin ollut näitä aikaansaapia, yhteiskunnallisiin asioihin omistautuneita ihmisisiä, niinkuin teiiäpäin Simoset. Hienon työn ja tiivistelmän tähän blokkaukseen olet tehnyt.
    Oikein hyvää viikonjatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  8. Historia on miälenkiintoista. Olisikohan kaikki suvut jo tutkittu, yhdistetäänköhän niitä tutkimuksia missään?

    VastaaPoista
  9. Hei Aili-mummo.

    Oikein mielenkiintoinen tarina Simosten suvusta.

    Miksiköhän tuo Juhani ei ole halunnut mennä avioon aikaisemmin??
    Nykyäänhän se on melkein sama onko aviossa vai avoliitossa.
    Ja tuo "äpärä" sana..no huh, mutta kai se oli ennenvanhaan niin.

    Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle ja kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta.

    VastaaPoista
  10. Hei Minttuli!

    Näihin tarinoihin pitää asioita tiivistää, vaikka kerrottavaa olisi kuinka paljon. Ei 35 ison sivun kertominen yhdessä postauksessa käy mitenkään.

    Juuri tuo yhteiskunnalliisiin asioihin suuntauminen ja niiden pitäminen täkeinä, on minusta se hieno juttu. Sellaisia ihmisiä aina tarvitaan. Jotkut ja useimmat keskittyvät vain omaan rikastumiseensa, ja se ei minusta ole kovinkaan kunnioitettavaa. Silti nämä Simoset olivat oikea mahtisuku, mutta ajat muuttuvat. Tilan omistaja asuu Espoossa, ja tekee virkauraa.

    Kiitos Minttuli kehuista, ja kommentista, ja mukavaa viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Hei Isopeikko!

    Jokaisessa suvussa on satoja muita sukuja, joten ainakin näissä ne yhdistyvät. Suvun tarina on myös osa muiden sukujen tarinaa. Sukuseuroja on satoja, jotka useimmat tekevät jatkuvaa sukututkimusta.

    Mikään expertti en ole näissä asioissa, joten en tiedä kaikkea.

    Oikein mukavia kelejä sinulle sinne Peikkometsään, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  12. Hei Eila!

    Syytä Juhani Simosen vastahakoisuuteen avioliittoa kohtaan en tiedä, mutta arvelisin että, Juhanilla oli jotain vastenmieleisyyksiä tai riitoja seurakunnan pappien kanssa. Papithan olivat entisaikoina "Jumalasta seuraavia", varmaan suurin auktoriteetti paikkakunnalla. Asiat puitiin pitäjänkokouksissa ja sitten kuntakokouksissa, kun kuntalaitos perustettiin. Ensimmäisen kuntakokouksen esimieheksi valittiin kirkkoherra Erik Johan Andelin, jolla oli kokemusta pitäjänkokousten johtamisesta. Kunnallislautakunta aloitti toimintansa 1.5.1868, johon jäseksi valittiin myös Juhani Simonen. Arvelen, että erimielisyydet johtuivat jo tuolta asti.

    Onneksi asiat ovat muuttuneet vanhoista ajoista, eikä ihmisiä enää nöyryytetä ja aseteta yleisen halveksunnan alaisiksi, kuten ennen tehtiin. Papit päällä päsmäreinä, kaikkien tuomitsijoina.

    Oikein leppoisaa ja aurinkoista viikon jatkoa sinulle, Eila<3

    VastaaPoista
  13. Olipa taasen mielenkiintoinen
    sukutarina! Ja mukavia kuvia, jotka näyttävät minkänököisistä ihmisistä on kysymys.

    Topakan oloinen, tuo on,
    Lahnalammin Isäntä, niin kuin tuo Emäntänsäkin tuossa
    hääasu-kuvassa vaikuttaa,
    suu on niin napsautettu
    tiukasti kiinni, että päättäväisyyttä ainakin on...☺

    Minä niin tykkään olla sellainen
    *kaappipsykolooki* niinkuin
    mun nuorin Poikani tapaa sanoa, kun mukamas oikein
    analysoimistuulella olen ☺!

    On nämä sukutarinat
    kallisarvoisia, kun niitä
    vielä joku ilokseen tutkii,
    että toiset saavat sitten ilokseen lukeakin, vaikka eivät omaa sukuakaan olisi; tai mistä sitä tietää kaikkien sukujuuria, kun oikein alkaa etsimään, niin voi sitä sukulaisuutta vaikka löytyäkin. Hm.. ☺

    Rauhallista Kskiviikkoa Tohmajärven perukoille...♥

    VastaaPoista
  14. Hei Herne!

    Isäntä Janne Simosesta minulla ei ole kuvaa koneellani eikä muutenkaan. Nämä sähköiset kuvat ovat olleet vasta joitakin vuosia, paperikuva on kyläyhdistyksen hallussa.

    Mukavaa olla 'kaappipsykolooki', saatan minäkin olla sellainen.;)
    Naiset ovat aina tarvinneet päättäväisyyttä, mitä siitä elämästä muutoin tulisi?

    Hyvin kaukaa nämäkin ihmiset ovat sukuani, varsinkin tuo kuvan morsian, on pikkuserkkuni.

    Toki lukijoita riittää, kun vain saisi jotakin aikaiseksi. Mutta sukututkimus taitaa jäädä toisille.:/

    Sukulaisia löytää melkein joka paikasta, kun olemme asuneet vuosisatoja paikkakunnalla, lähes kaikki tulevat serkuiksi ja pikkuserkuiksi keskenään. Tai ainakin melkein...

    Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa sinne Jöötanmaalle, ja lämmin kiitos kommentistasi, Herne<3

    VastaaPoista
  15. Paljon mielenkiintoista historiaa on ollut kylällänne,ja tätä oli mielenkiintoista lukea:) Mukavaa loppuviikkoa Aili!

    VastaaPoista
  16. Kiva kertomus, ihankuin pienen elämäntarinan olisin lukenut, ja nuo vanhat valokuvat, ai jes, kun tykkään niistä ♥

    VastaaPoista
  17. Hei Yaelian!

    Mukavaa kun tykkäsit! Oman kylän sukujen ja talojen historiaa kiinnotostaa minua kovasti!

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  18. Moi Seijastina!

    Eilen ei kommentointi onnistunut, moni meni taivaan tuuliin...Muistaakseni kerran jo yritin vastata sinulle, sorry!

    Vanhat valokuvat ovat tunnelmallisia, mutta valitettavasti usein heikkolaatuisia.;/

    Mukavaa kun tykkäät<3

    Kiitos kommentista, ja hyvää uutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  19. Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit;)
      Anteeksi etten aiemmin huomannut, Niina! ♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥