Google+ Followers

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Leena Lumin syksy


Syksyn levottomat linnut lentävät
lävitseni.
Olen humalassa ruskasamppanjasta
ja unohdan kaiken, kaiken...
Täysikuu haluaa rakastella kanssani
kaiket yöt,
kirjat tanssivat hekumallista rumbaa, 
enkä enää erota aamua illasta,
valoa varjosta.

Unohdin mitä kerroit tapahtuvan
kohta.
En voi muistaa ja nyt kaikki
meni syysrumbaksi.
Mustarastas ilmoitti juuri haluavansa
talvipesän sylistäni.
Villit linnut saavat minut
hajamieliseksi: muistini karkaa.
Haluan kuitenkin kertoa:
Villit orvokit kukkivat rinnassani
ja rakastan sinua vaikka syksy, syksy...

~~~~~

Jätän ovet auki puutarhani tuoksuille, yölle, muistoille,
yöperhosille...tulla

hellänä, valmiina, alastomana...kudon yön seittiä, vaellan
huoneissani
muisto muistolta, henkäys henkäykseltä, tuoksu tuoksulta
vaahtoa kuolleen meren sinessä, yön sylkeä reidelläni,
iiristen tuoksua...

mustarastas ei enää laula

on yöperhosten aika, kiitäjien kiima, yöseitin liima, valkean
rungon piina...

ah! sinä tulit!

Miksi kyyneleet?

~~~~

Kiitos Leena kirjasta ja ystävällisyydestäsi! Kaikkea ihanaa sinulle ja teille kaikille lukijoille! 


10 kommenttia:

  1. Peikolta pöö, kun se ei osaa taaskaan sanoa mitään fiksua.

    VastaaPoista
  2. Peikko!

    Pöö on ihan hyvä, taidat pitää näistä runoista ja niiden kirjoittajasta?

    VastaaPoista
  3. Olenkohan lukenut tämän Leena Lumin runon aiemmin, tuntui tutulta. Mutta olkoon, tunnetta on täynnä ja syksyn hurmaa. Ihana runo joka tapauksessa. Siis Miksi kyyneleet? Jää arvailujen varaan. Terkut myös sinulle, runoilija Aili-mummo.

    VastaaPoista
  4. Aili, lämmin kiitos, iso halaus!

    Kerron sen verran tuosta kakkosrunosta, että kun se julkaistiin maakunta-aviisissa, niin eräs kirjailija soitti minulle ja kiitti. Hän sanoi liikuttuneensa runosta kyyneliin ja että se oli kuin miten hän kokee nyt. Ja sen jälkeen meillä oli pitkä keskustelu ja sain kuulla, että kaikki ei ole useinkaan miltä näyttää.

    Muistaisin kirjoittaneeni tuon ekan runon ihan Virtauksen Hannen kuvan innoittamana.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Aili!

    VastaaPoista
  5. Moi Anja!

    Nämä molemmat runot ovat Leenan Lumikarpalo-blogissa, josta ne otin. Pelotti vähän tuo kuvajuttu, hänen käyttämiinsä kuviin minulla ei tietysti ole oikeuksia (vieraiden taiteilijoiden kuvia), mutta laitoin tuon oman valokuvani paremman puutteessa.

    Runoilija on viimeisessä runossa haltioissaan, mutta mitä nämä kyyneleet merkitsevät, jää arvailujen varaan! Voi olla monta syytä---.

    Kiitos kommentistasi, Anja, ja terveisiä myös sinulle ja mukavaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  6. Hei Leena!

    Se Hannen kuva on todella upea, en ihmettele, että olet kirjoittanut runosi siitä<3

    Tämä jälkimmäinen runosi, Yöperhoset, tuntui sopivan tuon ensimmäisen seuraan. Minulla ei ollut parempaa kuvaa näuiden runojesi seuraksi, mutta ravelin, ettei tuo ruskakuva kokonaan tuhoa runojesi lumoa.

    En ihmettele, että kirjailija on ollut niin liikuttunut Yöperhoset runosta, että soitti sinulle!

    Molemmat runot ovat hienoja ja liikuttavia, hyvin intiimejä salaperäisellä tavalla; olet itsekin muuttunut yöperhoseksi, ja vietät sen elämää...

    Mustarastas on yksi yhdistävä tekijä molemmissa runoissasi!

    Anteeksi että meni analysoinniksi, mutta näin minä nämä runosi ummärsin, ja pidän niistä kummastakin<3

    Kiitos että sain lainata näitä runojasi!

    Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle, Leena LumiNainen ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  7. Ompa taas hieno syksyinen runo;)

    VastaaPoista
  8. Hei Ritva!

    Nämä kaksi ovat Leena Lumin runoja. Kauniita ja intohimoisia, eikös?

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle, Ritva<3

    VastaaPoista
  9. Hymyilevä eläkeläinen15. syyskuuta 2011 klo 18.11

    Syksyista on.

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥