Google+ Followers

perjantai 30. syyskuuta 2011

Syksyinen surun celesta

Mongolian vaahtera kuvattuna kamerakännykällä syyskuu 2011.
LAITURI

Helähtää vilun celesta. 

Syysilta, saunavastankostea, sakenee 
vihreä hämärä...istun  
madonsyömällä laiturilla, yksin, ja sorsapoikue 
ui keltaisen ruovikon suojaan,  
sen vanavesi ohenee, katoaa, ja järven pinta 
on tyyni taas. Kuin platinaa. 

Kajahtaa, kaksi laukausta. 

Niin kuin airot läjähtävät veteen,
tältä tutulta rannalta 
on silmänräpäyksen matka Tuntemattomalle,
veden kalvossa kelluu sininen sulka, 
poikue räpiköi pakoon 
henkensä hädässä. Äiditön. 

Helähtää, vilun celesta.

Istun madon syömällä laiturilla, yksin,
kuuntelen laukauksia kaukaa, haistelen
ruudin ja saunan savuja.
Surun heleys tummuvaa taivasta vasten,
tuuli, liikkumaton. Kuin vaate iholla.

- Arto Melleri -
Särkijärven kesää 2011.
Näin paljon puhuvan runon on Arto Melleri kirjoittanut. Lauantai ja viikonloppu, saunat lämpiävät. Sorsanmetsästys on alkanut. On elokuu...
Olen siis hieman myöhässä, mutta nyt eletään vielä metsästyskautta, syyskuun loppua. 

Voiko tappaminenkin olla harrastus? Näköjään voi! Voi tappaa myös huvikseen, jos siltä tuntuu. Sukuni miehet eivätkä naiset ole tietääkseni metsästäneet, ruokaa on silti riittänyt.

Mutta onhan se kuitenkin luvallinen harrastus, tuo metsästys. Jotkut metsästävät ihmisiäkin, mutta emme mene nyt siihen---.
Kävin myös kesänaapurin pihassa kuvaamassa.
Tänään on ihanan aurinkoinen päivä, ja lämmin, mittarissa on 14,9 astetta. Säätiedotuksessa sanoivat, että viimeinen lämmin päivä ennen ensi kevättä. Mutta hienoa on, että tänään ei sada, vaan paistaa!!
Villiviini pikkuruisen saunan nurkalla naapurissa.
Mökki jossa Markus Allan asui lapsena pari vuotta 1953-55.
Näitä naapureita, mökin asukkaita emme enää tänä kesänä tavanneet. Heidän kesänsä täällä taitavat olla lopussa. Varmaan joskus uudet naapurit muutavat mökkiin kesiään viettämään. Alusta pitäen tässä torpassa on ollut viidet eri asukkaat. Mökin valmistumisvuotta en enää muista. Jossakin lähellä 1950 se oli, saattoi olla muutama vuosi ennenkin. Tahvo Kurosen aitoista se on tehty, vanhasta punahongasta. Palveli satoja vuosia aikanaan aittana, sitten purettiin ja siirrettiin noin kilometrin päähän lähelle Nuppolaa. Työmies Matti Simosella oli suurperhe, lauma poikia ja syntyi heille yksi sisarkin, joka kuoli heti synnyttyään.


Perheellä oli maakuoppasauna alempana, jossa synnytys tapahtui. Sen seinät oli verhottu pyöreillä, ohuilla lepänrungoilla. Pieni savukiuas oli vasemmalla oven suussa. En muista oliko saunassa lattiaa. Kai siinä jonkinlainen lattiantapainen oli. 


Mökin tontti (3 ha) on ostettu Joonas Kuroselta, se oli hampaanmuotoinen tontti, omituinen. Viesimontie muutti sitä jonkin verran, koska tie kulkee tontin läpi. Metsä raivattiin pääasiassa pelloksi, jossa kasvatettiin parille lehmälle heinää. Ruoka oli suurperheellä tiukassa, mutta sitä piti saada. Isbergin romaniperheellä ei tainnut olla lehmiä, en ainakaan muista. Mutta siitä pitäen lehmiä on pidetty pienessä navetassa Anja Myllysen ajan loppupuolelle asti. Anja kuoli kesäkuussa 1979.
~~~~


Koivunlehdet lentävät purkuna maahan, pian lehtipuut ovat paljaat. Talvi ei ole kaukana. Haudoille pitäisi viedä kellokanervat, jotka ostin eilen Tohmajärveltä. Onhan ruokaa ostettava ainakin kerran viikossa, ja muitakin asioita siinä sivussa ilmaantuu. 


Ikkunat olen pessyt ulkoa, mutta sisältä ne ovat vielä pesemättä. Talvi lähenee, ainakin jos säätieteilijöihin on uskomista. Mies lämmittää tuvan uunia, siinä voi samalla tehdä ruokaa.


Nauttikaa tästä kauniista syyspäivästä, hyvät lukijat, ja tulevasta viikonlopusta!


Kaikkea ihanaa teille mukaville lukijoille toivotellen Aili-mummo! 

38 kommenttia:

  1. Kaunista kaunista viikonloppua sinnekin. Ainakin näyttää ja kuulostaa juuri siltä :)

    VastaaPoista
  2. hyvin koskettava runo. Ihminen sopeutuu kaikkeen ja on metsästänyt elääkseen iankaiken. kiva kertomus ja kuvat myös naapurin mökistä, minusta tämä villiviinin punainen väri on ihana,syksyn pirästävä ilopilkku.

    VastaaPoista
  3. en kyllä tajua miksi mun teksti näkyy molemmilla sivuilla, en osaa korjata jokin on väärin.. mutta katrin lumipisara on ajatellaan aikatherine sivulla ei pieniä sanoja. voi voi, kun pitäs saada joku tiesikka nero avuksi, kun aina sählään..

    VastaaPoista
  4. Niin kaunis on ollut tämä päivä, Juuri tulin sisälle ulkopuujailuista, on kiva tehdä kaikkea minkä jaksaa. Jos tuuli ei olisi käynyt niin kovana olisi ollut kiva haravoida, mutta lensi lehdet niin, että homma piti jättää,
    Kiva naapuri kävi ajamassa ne kaadetun koivun turhat oksat ensikevään kokkopaikalle, niin sain senkin kohdan siivottua, siitä ei lehdet lennelleet kun olivat märkiä. Olisinhan ne saanut itsekin ajettuam nutta peräkärryni on tyttärellä heidän tarpeissaan.
    Oikein hyvää, kaunista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Kauniisti hiipii syksy hiljakseen jutussasi ja talvi tulee sitten kun on sen aika - ennemmin tai myöhemmin.

    Edellisen jutun, Lahnalammin Simosten kanssa saatoin taas elää 1800 -luvun lopun elämää.

    Hyvää lokakuun alkua sinulle Aili.

    VastaaPoista
  6. Helmi-Maaria!

    Samoin sinulle sinne Saksan maalle<3

    Toivottavasti siellä teilläkin on kaunista..;)

    Kiitos myös kommentista<3

    VastaaPoista
  7. Hei Aikatherine!

    Todellakin, koskettava<3

    Kaunis pieni mökki kesänaapureilla, mutta aika on ajanut heidän 'ylitseen', se vanhuus.
    Villiviinissä on hyvä syysväri, hieno.:D

    En osaa neuvoa, itsekin olen tumpelo näissä tietsikkajutuissa. Olen toisen avun varassa, jos mitä ongelmia ilmenee. Voit kysyä joltakin viisaammalta. Asetuksista se varmaan vika löytyy, luulisin.

    Älähän stressaa, aikatherine, kyllä se apu löytyy jostakin!

    Oikein leppoisaa viikonloppua sinulle, ja suurkiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  8. Hei Mummeli!

    Oikein kaunis päivä tehdä ulkohommia, Mummeli! Aina sitä jotakin tekemistä on, kun on oma talo tai mökki.

    Sinulla on mukava naapuri, joka haluaa auttaa! Sellaiset naapurit ovat kullanarvoisia.;)

    Tekemistä riittää, onhan se hyvä, että vielä jaksaa tehdä omat arkihommat itse, eikä tarvitse aina turvautua vieraisiin---.

    Oikein mukavaa ja hyvää viikonloppua sinulle ja Himmulle<3

    VastaaPoista
  9. Moi Pikoliini!

    Kunpa syksy viipyisi kauniissa vaatteissaan kauemmin, eikä niin nopeasti kiirehtisi pois! Näyttää siltä, että puut ovat pian ihan alastomat, vielä tänään ne ovat väriloistossaan.:D

    Elämä 1800-luvulla oli hieman erilaista kuin nyt 2000-luvulla, aika paljonkin erilaista. Silloin korkeammat auktoriteetit halusivat määrätä ihmisten elämästä, nykyään eivät ainakaan papit sitä voi tehdä. Taitaa olla niin, etteivät nykyihmiset kunnioita yhtään mitään tai ketään, ehkä pitäisi...

    Oikein hyvää lokakuuta sinulle myös Pikoliini, ja mukavaa viikonvaihdetta<3 Huomennahan se lokakuu alkaa jo!

    VastaaPoista
  10. Täällä on hirven metsästys, laitoin punaista päälle, etteivät luule hirveksi, kun kävin puolukkaa hakemassa muutaman litran, tein vispipuuroa, ja oli se sit hyvää. Helteinen syyskuun viimeinen päivä, pyöräilin läheiselle koskelle, sainpa kauniit kuvat, mutta ensi viikolla sit. pesin mattoja, kun sääkartta näytti 20+ astetta ja aurinkoista. Siellä on sitä metsää ja luonnon rauhaa, niinkuin tuosta mökistä näkee, olisi minulla jotain juttuja nuoruuden ajoista kerrottavana sieltä Tohmikselta, nuo kertomuksesi ovat mielenkiintoisia lukea. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  11. Ihana runo,kauniit kuvat,kyllä nyt on ollut kauniita päiviä.Hyvää viikonloppua<3

    VastaaPoista
  12. Moi Ritva!

    Ihan niin kuin sanoit!

    Hyvää viikonlopuua sinulle<3

    VastaaPoista
  13. Arto Melleriä on pidetty runoilijana isolla R:llä ja sitä on olikin. Tämäkin postaamasi runo menee ihan ihon alle.
    Kauniita syksyisiä kuvia olet postannut. Ihan totta, sorsanmetsästystä en minäkään ymmärrä. Meidänkin järveltä ammuttiin puolikesyt sorsat, tulivat varmaan ihan haulikon piippua kohti katsomaan, kuka siellä, onko herkkupaloja, ja sitten pam! Suurimpien eläinten kuten hirven metsästyksen vielä jotenkin sulattaa. Ja karhun, joka voi olla jo vaaraksi asti.

    Aurinko paistaa, jatkuisipa läpi viikonlopun. Syksyinen metsä on mielen terveyslähde.

    VastaaPoista
  14. Pepita!

    Tänään Blogger takkuilee. Kirjoitin sinulle yhden vastauksen, mutta hävisi kuin pieru Saharaan!

    Kivaa kun olet pyöräillyt koskelle ja kuvannut maisemia, lisäksi pessyt mattopyykkiä.:D

    Kiitos kun juttuni kiinnosti sinua.;)

    Oikein mukavia syysretkiä sinulle metsiin ja muuanne, Pepita, ja kiitokset kommentista<3

    VastaaPoista
  15. Hei Anja!

    Yksi vastaukseni sinulle hävisi myös, anteeksi!

    Mellerin runot on hienoja ja koskettavia<3 Finlandiarunoilija...
    Ensimmäinen runo Melleriltä, jonka lainasin.;)

    Noin kivoja kuvia sain kännykkäkameralla, sain ne vasta koneelleni, siellä oli jonkin verran kuvia viime talvesta saakka. Ainoa vika, että ei kannata kuvata, jos valoa ei ole tarpeeksi!

    Samaa mieltä noista metsästyspuuhista, isoa riistaa voi metsästää, mutta lintujen ampuminen ei ole mielestäni sopivaa. Varsinkin lemmikkisorsat pitäisi rauhoittaa, siis koko sorsanmetsästys kieltää.:/

    Aurinko alkoi näkyä iltapäivällä, se paistaa yhä vieläkin klo 17.49.

    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, Anja, ja lämmin kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  16. Peikoltakin viikonloppua ja kaikkea :)

    VastaaPoista
  17. en ole muutamaan vuoteeen käynyt saunassa... mutta hajut muistan.

    VastaaPoista
  18. Haikea tuo runo.
    Ja metsästys on vielä haipeampaa.
    Täälläkin on parasta aikaa
    kauriin metsästys ja sitten
    hirvien metsästys seuraa.

    Onneksi ei kukaan minun lapsistani ole metsästäjä, mutta viisi velipoikaani ovat. Kun he täälläkin asustelivat parikymmentä vuotta sitten, niin metsästyskauden alkaessa he
    ottivat lomaa töistä, että
    pääsivät sorsastamaan ja sitten oli hirvijahti.

    Meidän Äiti, joka oli oikein eläinrakas, murjotti viikkokaupalla, kun pojat raahasivat niitä ampumiaan lintuja sitten kotiin.

    Äiti ei niiitä koskaan laittanut
    syötäväksi, sen he saivat itse tehdä ja itse syödä.

    Täällä on nyt niin kauniita päiviä, aurinkoa ja lämmintäkin, syyskukat puistossa vielä kukoistavat, mutta kurkiaurat lentävät etelään, silti on aavistus, ettei talvi kaukana.

    Joka päivä on mukava nauttia
    luonnosta, kaikki on niin epätodellisen kaunista nyt.

    Lumoavia Syyspäiviä Sinullekin, Aili- mummo.

    VastaaPoista
  19. Moi Peikko!

    Oikein ihanaa sunnutaipäivää sinullekin, Peikko<3

    VastaaPoista
  20. Hei Hannele!

    Kyllä ne hajut ja tuoksut jäävät mieleen, minun saunani tuoksuu saunavastalle, sillä kylvemme niillä joka kerta<3

    Oikein kaunista ja kivaa sunnuntaipäivää sinulle, Hannele-mummu<3

    VastaaPoista
  21. Moi Herne!

    Vaikea ajatella, että ystävistään tekisi ruokaa.;/

    Ei meilläkään ole sorsapaisteja tai pupupaisteja harrastettu, kukaan ei metsästä.Mutta kyllä me hirvipaistia syömme ihan mieluusti, hirvi ei olekaan lemmikkimme. Karhupaistia olemme kerran syöneet naapurissa viime syksynä.

    Tuota en tiennytkään, että koko perheesi on asunut Ruotsissa. Vieläkö äitisi elää, Herne? Sen muistan, että juuresi ovat Pohjanmaalla, ja olet siellä syntynyt.

    Kaunista ilmaa on pitänyt viime päivinä meilläkin, pääasiassa. Mukava kulkea luonnossa ja katsella ympärilleen. Meillä ei tosin ole kaupungin kukkaloistoa, vain lehtipuut loistavat vielä viimeisillään. Pääosa lehdistä on jo karissut maahan...

    Oikein ihanaa syksyä sinulle, Herne, sinne Jöötanmaalle, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  22. Hyvänen aika, mikä runo! En ole ikinä lukenut Melleriä, mutta minulla on ollut aavistus hänestä Runoilijana. Värisyttää...satuttaa...

    Minä en tajua, miten murhaamsita voi pitää harrastuksena! Kaupat on ruokaa pullollaan, ei tarvitse lähteä metsään aseen, vaan kameran kanssa.

    Kiitos tästä! Ja tuo mongolianvaahtera on upea. Meillä on niitä useita, mutta tänä vuonna upein ruska saattoi mennä liikoihin sateisiin. Teillä näköjään ei.

    Siis vien tuon Mellerin runon jossain vaiheessa Lumikarpaloon, jos sallit...

    Aili, en ikinä, ikinä voisi olla miehen kanssa, joka murhaa eläimiä.

    Sunnuntaiehtoon rauhaa! Niin hieno keli, että nyt vasta päästään grillaamaan...

    VastaaPoista
  23. Hei Leena!

    Luin juuri blogiasi, miten sattuikaan<3

    Näitä fiksuja runoja löytyy aina silloin tällöin;melleri on minullekin hiukan oudompi runoilija. Runo menee syvälle olematta konstaileva tai vaikeasti ymmärrettävä, tunnelma on vahva ja latautunut, suorastaan järkyttynyt.

    Oikein mielellään saat lainata, hienoa kun sinä käyt lukemassa ja kommentoitkin<3

    Metsästystä on puolusteltu luonnossa liikkumisella, mutta liikkua voi silti tappamatta, voi marjastaa, sienestää tai kävellä ihan muuten vain. Tai 'metsästää' kameralla, kuten kumpikin teemme.

    Pihlajoissa ei tänä vuotena ole hyvää syysväriä, mutta muissa lehtipuissa on. Istutin aikoinaan useampia mongolian vaaheroita, mutta ajan saatossa ovat kuolleet, ja mies ajoi surutta traktorilla päälle.;(

    Ei minukaan mieheni metsästä, hänelle on vastenmielistä teurastaa muitakin eläimiä. Kutsuimme kotiin teurastajan silloin ennen, kun karjaa vielä oli. Pahalta sekin tuntui, mutta joskus oli pakko, kun---.

    Oikein upeaa sunnuntai-iltaa sinulle, Leena LumiNainen, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  24. Aili, kiva että kävit! Vastaan kohta.

    Siis minä käyn sinulla usein, mutta olen sanonut, että olen huono sanomaan mitään toisten tai omankaan suvun asioihin ja taas yhteiskunnallisiin en ota blogissa kantaa mitä nyt joskus jonkun syrjityn puolesta ja kuntapolitiikasta olen ihan pihalla. Se oli isäni juttuja aikoinaan.

    Nyt minun täytyy ehtiä lainastoonkin hakemaan Melleriä. Nimenomaan saada ilman konstailua aikaan tuollaista väristystä, se on jotakin se.

    Nyt pusu minulta miehellesi kun hän ei murhaa eläimiä. Mamma itki katkerasti kun lehmät lähtivät...,mutta hän oli niissä niin kiinni.

    Kiitos samoin sinulle IhaNainen, sunnuntaiehtoon rauhaa! On niin suloista olla LumiNainen...;-)

    Täytyisikö minun ruveta jättämään tänne puumerkkini, kun käyn, mutta en osaa mitään sanoa...se on:

    VastaaPoista
  25. Hei Aili-mummo.

    Kaunis runo.
    Kuvittelin itseni istumassa siinä laiturilla.

    Niin se vaan tuo hirvenmetsästys alkoi. Minun veljeni kuuluvat täällä kylällä hirviporukkaan.
    Eilen saivatkin jo kaksi hirveä.

    Näin lauantaina sinun sukulaistasi; Kosusen Sirkkaa.
    Oltiin yhtä aikaa ostoksilla S-marketissa. Kerroin hänelle, että me ollaan blogikavereita sinun kanssasi.

    Kiitos sinulle tästä postauksesta ja oikein hyvää alkavaa viikkoa.

    ( Mie jatkan tätä sairastamistani. Flunssa iski minuun. Välillä tuntui jo vointikin paremmalta, mutta tänään olen ollut aika voimaton.)

    VastaaPoista
  26. Hei IhaNainen!

    Jos ei ole sanottavaa, ei tietenkään ole pakko kommentoida, tai sanoa mitään, kiirekin voi olla ettei ehdi.

    Oikeastaan politiikkaan ei pitäisi sekaantua, mutta olen oppinut ottamaan asioihin kantaa, ja aikoinaan harrastin politiikkaakin.Osaan enää ihmetellä nykymaailmaa, joka tuntuu käyvän minulle yhä oudommaksi.

    Oikein hienoa, että annat miehelleni virtuaalisuukon, sehän sopii<3

    Minulle ioli kolmen vuoden murhe, kun lehmät lähtivät pois, näin niistä unta melkein joka yö...

    Kiitos suloisista merkeistäsi, Leena LumiNainen, ja kommenteista<3

    Samoin sinulle leppoisaa pyhäiltaa<3

    VastaaPoista
  27. Moi Eila!

    Mukavaa, että 'istuit laiturilla' ja luit tämän Mellerin upean runon.:)

    Sitkeää sorttia tuo flunssasi. Minullakin kurkku oli kipeä kauan, välillä tuntui jo paremmalta. Nyt en uskalla juoda kylmää...

    Oikeastaan ei olla verisukua Sirkan kanssa, vaan kuulutaan Juvosen sukuun se eri sukuhaaroihin. Mutta eihän sitä tiedä, jos jossain kauempana sukuhaarat kohtaavat. Dna-testejä ei ole tehty meidän väliltämme.;)

    Ollaan kuitenkin kovasti samanhenkisiä, räväköitä akkoja molemmat, osataan sanoa asiat suoraan, halki, poikki ja pinoon!

    Toivotan sinulle, Eila, toipumista flunsastasi, ja oikein hyvää pyhäiltaa ja uutta alkavaa viikkoa<3

    VastaaPoista
  28. Hei, tiedätkö miten hullua: olen pitänyt sinua Helmi Maarian ihan oikeana mummona, sillä olen hänen blogissaan nähnyt paljon kommenttejasi! :-DD

    Sitten kommentteja on ollut muuallakin ja huomasin, että et ehkä ole sittenkään sukua Halmi Maarialle, ja vaikka olisitkin tajusin viimein kurkata tännekin! Jään nyt lukijaksesi. Minua kiinnostavat kovasti muiden kirjoittajien blogit :-)!

    Tuo Mellerin runo on upea! Mellerillä on paljon aivan mainiota lyriikkaa.

    Minä en metsästystä kaihda, joskaan en itse sitä harrasta. Nykyisin jopa pidän siitä erityisesti sen vuoksi, että liha on ehdotonta luomua, lihaa ei ole kuljetettu Suomen päästä päähän teurastettavaksi julmissa oloissa ja vierastan pitkiä tuotantoketjuja. En pidä metsästystä murhaamisena. Kaikki tuntemani metsästäjät myös syövät riistansa, joten mistään hupiharrastuksesta ei ole kyse. Tietysti metsässä ja vesillä liikkuminen on myös hupia, mutta ei siinä mistään himokkaasta tappamisesta ole kyse. Toki metsästäjiäkin on monenlaisia :-/.

    Synnyttäminen se vasta ennen on todellista työtä ollut. Että maakuoppasaunassa... huh!

    VastaaPoista
  29. Huomasin vasta jälkeenpäin, että en muistanut kirjoittaakaan, että tuossa runossahan on kyse laittomasta metsästyksestä. Ei sorsia(kaan) saa keväällä ampua, kun poikueet ovat liikkeellä!

    VastaaPoista
  30. Moi Paula, joka luet ja kirjoitat!

    Väärinkäsityksiä sattuu, minullekin usein.;)

    Helmi-Maarilla on juuret Tohmajärvelle, ja hän tuli lukijaksi ja kommentoijaksi blogiini, kuten nyt sinäkin. Kiitos sinulle, Paula, toivottavasti tutustumme toisiimme ajan mittaan.:D

    Tuossa Mellerin runossa puhutaan syksystä, ymmärsin, että on sorsanmetsästysaika. Monet eivät pidä lemmikkisorsien ampumisesta, eivätkä muutenkaan pienriistan metsästyksestä. Meillä on annettu hirviporukalle lupa hirvenmetsästykseen, ja onhan se luvattu myös pienriistanmetsästykseen, vaikka talomme miehet eivät itse metsästäkään.

    Hirvenlihaa olemme ostaneet syksyllä metsästysseuralta muutamia kiloja, se on hyvää!

    Olen pitänyt kovasti Helmi-Maariasta, ja hänen blogistaan.;)
    Hän on uusi tuore kirjailija, jonka ura on lähtenyt hyvin käyntiin. Kaikkia kirjablogeja en ole ehtinyt seurailemaan, pitäisi yksinomaan keskittyä niihin. Pidän monipuolisuudesta ja vaihtelusta. Siksi Leena Lumi on suosikkini monessa suhteessa.<3

    Laitan blogisi linkin tuohon blogilistaani.

    Kiitos kommentistasi, Paula, ja mukavaa viikon jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  31. Aili-mummo, sisälukutaitoni on nyt ollut näemmä koetuksella :-D. Syksystähän siinä puhutaan. Silloin eivät sorsat enää ole pieniä vaan kesässä ne ovat kasvaneet liki täysikasvuisiksi.

    Nyt tästä tulee metsästäjien puolustuspuhe... anteeksi, ei ole tarkoitus. Silti syön itse mieluummin sorsaa kuin broileria. Sorsa kasvaa kesässä sopusuhtaiseksi luomuna, broileri kuudessa viikossa tehotuotannossa lihasmöykyksi.

    Voi, blogeja on niin paljon! En minäkään ehdi kaikkia seuraamaan varsinkaan aivan säännöllisesti, mutta koetan kurkkia kaikkiin seuraamiini aina kiinnostuksen noustessa. Toivottavasti tutustumme!

    Ihanaa syksyistä viikkoa sinullekin <3!

    VastaaPoista
  32. Surullinen runo.Itse en ole koskaan ymmärtänyt huvin vuoksi tapahtuvaa metsästystä.

    VastaaPoista
  33. Moi Paula!

    Sitä sattuu, onneksi muillekin kuin minulle..;)

    Sorsaa en ole tietääkseni koskaan maistellut, mutta broilereita olen syönyt. Paha siis verrata...
    Kannatan sitä linjaa, joka sanoo: 'jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi', ei tehdä vaikeita periaateriitoja (melkein tyhjästä, sanopisin)!

    Mahdotonta minunkin on kaikkia näitä listani blogeja seurata, mutta niitä blogeja, joita kommentoin, yleensä seuraan...

    Oikein miellyttävää syksyä sinulle, Paula<3

    VastaaPoista
  34. Yaelian!

    En oikeastaan minäkään, tappamista en voi pitää minään huvina..;/

    Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Yaelian<3

    VastaaPoista
  35. Hei Aili-mummo!
    Runo oli surullinen, haikea :(
    En pidä metsästyksestä, mutta joskus se on tarpeen ja ymmärrän sitä silloin, mutta turhaa ampumista en ymmärrä enkä hyväksy, enkä kestä!

    Kivaa tarinointia lopuksi vetävien kuvien kera.
    Kyllä jo talvi saa tulla, minullakin on pesty ikkunat ja mökillä luukut pistetty kiinni, odottmaan ensi kevättä.
    Aikansa kutakin ,tulkoon talvi, niin kevätkin on lähempänä ;D
    Hyvää ,antoisaa viikonloppua jo nyt toivottelen Aili-mummolle ♥

    VastaaPoista
  36. Moi Seijastiina!

    Talvea kohti käymme, se on varmaa. Lehdet ovat jo melkein lähteneet, vain kaikkein itsepäisimmät pysyttelevät kiinni puissa.

    Sinä olet hyvästellyt rakkaan mökkisi talviteloilleen, haikeaa on---. Näin varmaan kaikilla ihmisillä. Sitten voimmekin ruveta odottamaan pikapuolin joulua.:D

    Kun on näitä välietappeja, pitkä talvi tuntuu paljon lyhyemmältä.;)

    Oikein mukavaa ja antoisaa loppuviikkoa ja viikonloppua sinulle Seijastiina, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  37. Hyvä postaus, syksyn värinen. Suruvoittoinen. Sellainen syksy on.

    VastaaPoista
  38. Marleena!

    Kiitos mielipiteestäsi!

    Syksy on surullisen kaunis vuodenaika, taitelijana tiedät sen hyvin<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥