Google+ Followers

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Äidillä on pieni pää ja paljon rattaita

Even ja Pippurin yhteistyö: Perhonen ja aurinko.
TÄTÄ PÄIVÄÄ

Ovella se on jo vastaanottamassa:
- Äiti, kato.
Ja minä katson, se on piirrellyt kamarin seinän.
- Onko siinä kissa vai auto vai kukka? minä kysyn.
- Siinä on äiti.
Äiti? Pieni pää ja paljon rattaita.
...kun jäivät navettahommat kesken, mennäänkö jatkamaan.

Ja se suukottaa vasikkaa ja penkoo heinistä kukan.
Minua ajatteluttaa:
niin kauan kannattaa maata viljellä
kun jaksaa vasikkaa rakastaa, heinistä kukan hämmentää.

Nyt sitä väsyttää.
Kannan sen sänkyyn.
Se on sievä. 
Siksi se on sievä kun ei sure.

Avaan radion ja alan tiskata.
Lukisivatpa runon, hyvän runon. 
Mutta eivät.
En minä jaksa ajatella astioita ja tiskivettä.

Jos olisin oikea äiti
tuosta lapsesta sentään kiittäisin,
se ripustaa leikkejä päivieni puihin.
Nytkin se kohta herää ja me leivotaan
ja se painelee kivoja koloja sämpylöihin.
Saa se painella, sillä on puhtaat kädet.

- Eeva Heilala -
Angin piirrustus: Lintu Ihmemaassa.
Niin todellinen tilanne: lapsi piirrellyt seinään. Määrätyssä, noin kolmen vuoden iässä, ihmislapsi haluaa jättää oman puumerkkinsä etenkin seiniin. Muutama vuosi sitten taiteilija Pippuri teki meille sen ihmeen, piirteli uunintakaseinän lasikuitutapettiin. Mummo halusi jollakin naamioida pois näkymästä näitä piirrustuksia, ja kiinnitti seinään vanhoja joulukortteja. Tuli joulukorttiseinä. Osa korteista on lähtenyt pienien kätösten näplätessä irti sinitarrat, joilla kortit seinään kiinnitin. Nyt on Paupau samanikäinen, saattaa tehdä samalla tavalla, siksi emme ole pitäneet kiirettä seinän uudelleen maalaamisella. Lapsista olen postaillut blogissani Voi niitä aikoja.

Muistan, että lapsuudenkodissamme Perivaarassa sen makuukammarissa huoneen tapettiseinään nuoremmat sisarukseni olivat kerraan olleet taitellisella tuulella, ja piirtäneet mustalla liidulla suuren talon kuvan, leikkimökin kokoisen. Olisiko idea ollut velimiehen käsialaa, hänestä tuli rakennusurakoitsija. Pääasiassa hän teki vaimonsa kanssa kesämökkejä ja hirsitaloja. Rakkain lelu oli tylsä kirves, nyrhi, jota veli raahasi mukanaan lähes joka paikkaan. Hakkasi nauloja lautoihin laatikkokaupalla, jotka olivat kiven alla 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa. Pientä miestä keljutti, kun hän ei saanut oikeaa, terävää kirvestä käyttöönsä! Isä marisi ja paarusi, oikoikin nauloja, mutta eihän mikään auttanut. Lapsi oli perinyt Kontkasen Simo-ukin taipumukset, sellaisellehan ei mitään voi!

Ensi viikko kuluu tyttöjen kanssa. Mummo on varannut piirakoita aikamoisen määrän. Sitten viikon vaihteessa juhlitaan nuorimman ja vanhimman prinsessan synttäreitä koulutoverien ja sukulaisten voimin. Lasten äiti paistoi jo kakkupohjia viime viikolla, koska edessä on heilläkin kiireinen viikko. 

Saunoimme tänä aamuna, kun eilen ei voinut, kävin näet siellä akupunktiohoidossa. Hiljaista ja rauhallista on ollut kylällämme. Kuulin äskettäin, että Riihiahon koulukin on jäänyt tyhjäksi, ja sen asukkaat joutuneet muuttamaan pois. Ennen viime joulua kuoli sen iäkäs omistaja, joka myös asui vaimoinen koululla. Rouvan piti muuttaa pois, koska hän on näkövammainen, eikä pärjännyt yksin. Koulu jää kuulemma ihan kylmilleen, kivitalo. Se on pian raunio.

Näin talo toisensa jälkeen tyhjenee asumattomaksi jopa vuosikymmeniksi. Muutamissa tapauksissa on käynyt niin, että kauan asumattomana ollut talo on saanut uudet asukkaat, mutta harvinaista se on. Rakennuksetkin ränsistyvät tällä tavoin. Minusta ne olisi parasta myydä ajoissa. Ostajia löytyy, kyläämme on tulijoita.

Kiinteistöistä on aina menoja, verojakin. Kuolinpesät jättävät usein hyväkuntoisetkin rakennukset oman onnensa nojaan, katto vuotaa, ja kas, pian on vain laho puukasa jäljellä.

Päivät ja yöt ovat kylmenneet, mummolla on vielä punajuuret nostamatta maassa. Pitää tehdä se ensi tilassa... Äsken pakastin toisen kattilallisen omenahilloa, joten sitä ja marjoja on varattu runsaasti talven varalle, ja myös syöty niitä joka päivä. Omeniakin on ollut vielä ostamatta omista puista.

Oikein hyvää ja antoisaa uutta viikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!










16 kommenttia:

  1. Voi noita pikku taiteilijoita, ihania muistoja. Vaan ei se aina huvittanut kun meillä nuorimmainen ennätti piirtää ja maalata joka paikkaan..
    Puhutteleva runo, kiitos kun laitat niitä.
    Vanhojen rakennusten kohtalo, surullista se on katsoa omaa kotikylääkin ja autioita, ränsistyviä rakennuksia.

    mutta toivottavasti teidän kylä säilyy elinvoimaisena.
    Hyvää viikon alkua ja puuhasteluja!

    VastaaPoista
  2. Elävä runo.
    Pikku taiteilijat ovat ihania.
    Meilläkin on seiniin piirretty, vaikka ei enään.
    Joka kerta kun pojanpojat käyvät niin piirtävät.
    On kyllä vahinko kun talot tyhjenevät ja pääsevät ränsistymään.
    Meidän perikunnan taloa asustaa pikkuveljeni ja siitä olen iloinen.

    Toivotaan että saatte tyhjiin taloihin uusia asukkaita.

    kiitos tästä postauksesta ja mukavaa viikkoa sinulle ystävä ♥

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen9. lokakuuta 2011 klo 20.47

    Upea akvarelli tuo Even ja Pippen työ, Angin Lintu ihmemaassa -työssä on värikä seikkailupuisto. Siinä on tekijä tehnyt sitä luodessaan jännittävän seikkailun värien maailmaan. Näitä tyttöjä ei ainkaan ole masennettu!!
    Mahtaako tuo luovuus johtua mummin keittämästä omenahillosta?

    VastaaPoista
  4. Kyllä nuo pikkutaiteilija ovat mukavia ja selityskin heiltä aina löytyy,runo on kaunis.Hyvää alkavaa viikkoa<3

    VastaaPoista
  5. Näissä pikkuisten taiteilijoiden kuvissa on usein hyviä ideoita.

    meillä on kaksi omenapuuta, mutta yhtään omenaa ei tullut kumpaankaan.

    Punajuuria sain kassillisen ystävältä, nyt olen ne jo säilönyt etikkaliemaan. Osan söimme heti keittona ja jauhelihapihveinä.

    Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  6. Moi Minttuli!

    Käyvät sydämeen nuo pienten taiteilijoiden 'teokset', joista voisi käyttää toistakin nimeä...Ei tosiaan aina naurata, kun seinä on sotkettu, olipa taideta mitä tahansa..;/

    Minusta tämä Heilalan runo oli erikoisen elävä ja hauska, ja tosi.

    Mahdollisuuksia on, että kylämme säilyy, varsinkaan jos ei tule sitä pelättyä kaivosta. Ei ole kuulunut pitkään aikaan yhtään mitään...

    Tyhjät rakennukset ovat murhetta täynnä.:-(

    Toivotaan, että viikko menee hyvin eikä kukaan sairastu syysflunssaan...

    Oikein hyvää viikon alkua sinulle, Minttuli, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  7. Hei Sylvi!

    Toki lapset saavat piirtää, mutta mieluummin jonnekin muualle kuin seiniin. Valtavat määrät paperia on mennyt siihen harrastukseen, ja mummo innostaa lapsia kovasti joka reissulla tekemään kuvia.

    Sinulla on, Sylvi, ihanat miehenalut, joita kannustat heidän harrastuksissaan ja leikeissään.:)
    Monet hilpeät naurut olemme saaneet, kun olet postaillut kuvien kera pikkuprinssien puuhista..:D

    Oikein hyvä, ettei teidän kotitalonne ole tyhjillään, vaan siihen löytyi omasta suvusta asukas.

    Siinäpä se: jos perikunta antaisi edes talon vuokralle tai myisi. Mutta jos talon entinen asukas on elossa, se suunnitelma voi siirtyä aika kauas.

    Oikein kiintoisaa ja mukavaa viikon alkua sinulle, Sylvi, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  8. Hei Hymyilevä!

    Tuskin se omenahillosta johtuu. Näitä lapsia ei ole lyöty eikä masennettu jo pikkuisina, vaan kannustettu ja kehuttu. Heille on haluttu kasvattaa hyvä itsetunto, joka ei murene vastoinkäymisissä.

    Jokaisessa kuvassa aurinko paistaa, ja usein ilmestyy myös sateenkaari.

    Mutta nuokin lasten kuvat kertovat jotakin myönteistä lapsista ja heidän elämästään. Ne ovat iloisia ja positiivisia kuten tekijänsä.:D

    Mukavaa viikon alkua sinulle, Tuula<3

    VastaaPoista
  9. Hei Ritva!

    Olen samaa mieltä kanssasi!

    Kiitos kommentista ja hyvää alkavaa viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  10. Hei Unelma!

    Huono tuuri sinulla, ettet saanut omenia, toivottavasti joku niitä sinulle antoi...

    Mummo on lepsuillut pahemman kerran. Osan teen ruuaksi ja osan voin säilöä; ei niitä punajuuria paljon ole.

    Minusta punajuuret ovat syksyllä heti nostettuina parhaimmillaan ruuaksi laitettuna. Teen tavallisesti bortskeittoa ja punajuurilaatikkoa. Viimeksi mainittua pakastankin.

    Oikein mukavaa viikon alkua sinullekin, Unelma<3

    VastaaPoista
  11. Minä pidän kovasti Eeva Heilalan runoista, niissä on ajatus ja sielu.

    Pienet taiteilijat näkevä lapsen silmillä sellaista, mitä aikuisen on vaikeampi hahmottaa. Hienoja kuvia tytöt ovat taiteilleetkin.

    Muistan, miten erään ystäväni vinttikamari tapetoitiin siistiksi. Seuraavana päivänä perheen lapset ottivat uunista hiiltä ja piirsivät jokaisen seinän täyteen kuvia, jopa käyttivät tuolia apuna, että ylettyivät seinän yläreunoihinkin piirtelemään. Kyllä siinä vanhemmilla oli aluksi pidättelemistä, mutta sitten huomasivat ottaa asian huumorin kannalta.

    Harmillista, että kauniit vanhat rakennukset saavat rappeutua. Kaipa se on tunnekysymys, ettei heti myydä taloa. Itsellänikin oli kahdeksan vuotta äitini mökki tyhjillään, peruslämpöä pidettiin talvet päällä, jotenkin ei saatu myyntipäätöstä aikaan. Onneksi nyt siellä asuu maallemuuttajat ja ovat kunnostaneet mieleisekseen koko huushollin.

    Puolet punajuurista nostin eilen ja keittelin. Nyt pitää laittaa etikkaliemeen. Suppiloita toin kourallisen lenkkipolun liepeiltä, vaikka niitä on ennestäänkin jo ihan liikaakin. Ahneella sanotaan olevan ...... loppu! Saa nähdä!

    VastaaPoista
  12. Hei Anja-Regina!

    Minusta juuri tuo runo on erikoisen hyvä, pidän siitä paljon, ja myös muista Heilalan runoista: olihan hän maatalon emäntä kuten minäkin. Tuttu elämänpiiri yhdistää<3

    Lapsilla on oma näkemyksensä ja kokemuksensa, ja kova yrittämisenhalu. Innostusta on vaikka muille antaa.:D

    Lapset ovat hyvin impulsiivisia ihmisenalkuja, panevat heti toimeksi, kun asia tulee mieleen. Seinätaidetta syntyy noin vain ex-tempore, mutta kas kummaa, kun aikuiset eivät tykkää..;/

    Jotain tunnejuttuja siinä varmaan on, kun ei heti oteta uusia asukkaita omaan sukutaloon tai lapsuudenkotiin, annetaan mieluummin talon pilaantua kokonaan...

    Olet yliahkera säilöjä, Anja, mutta minkäs sille mahtaa, kun on pula-aikana syntynyt, ja kun on oppinut panemaan ruokaa talteen "pahan päivän varalle". Onpa ainakin suuhun sopivia viemisiä sukulaisille ja lapsille.;)

    Sananparsiin ei pidä liiaksi luottaa, eivätkä ne kaikki onneksi toteudu!

    Mukavaa viikon alkua sinulle, Anja<3

    VastaaPoista
  13. Seinään onkin hyvä piirtää. Peikko on nähnyt, miten ihmiset piirtävät oikein isoja kuveja pitkin seiniä niin että suhina vaan kuuluu.

    VastaaPoista
  14. Moi Peikko!

    Joo, niin on..;D

    Onko Peikko piirtänyt graffiteja seiniin??? Tai ainakin nähnyt kun niitä spray-maalilla tehdään..?

    Hauskoja maalauksia sinulle, Peikko<3

    VastaaPoista
  15. Hei Aili-mummo.
    Onpa taas pienet taitelijat tehneet hienoja maalauksia.

    Kivoja muistoja myös nuo seinään piirretyt taideteokset. Varmaan jokainen lapsi jossain vaiheessa on kiinnostunut maalaamaan oman puumerkkinsä seinille.

    Kiitos tästä postauksestasi ja hyvää syksyistä viikkoa.

    VastaaPoista
  16. Hei Eila!

    Pienten taiteilijoiden työt jaksavat aina ihmetyttää meitä aikuisia. Uskon että sinullakin on muistoja jonkun pikkutaiteilijan töistä hieman sopimattomassa paikassa. Totta kai ne naurattavat - ainakin jälkeen päin.:D

    Nyt on keinot laittaa kuvamuistot talteen esimerkiksi kansien väliin tai virtuaaliseen muotoon, josta niitä vanhempana taiteilija itsekin voi käydä katselemassa.

    Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinulle, Eila, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥