Google+ Followers

torstai 10. marraskuuta 2011

Kuin sairaskertomus

Tikankolokerho 08.11.2011. Vähiin on käynyt...

OHJE

Joka rakentaa aidan ihmisten väliin,
jää aidan sisälle,
ei laukkaa sydämen harja hulmuten
ketään kohti
Matka toiseen ihmiseen
on viisasta aloittaa
siitä missä aita on matalin
tai portti auki.

~~~~~

Seinään on kirjoitettu:


Ahneet
joutuvat taivassa
lapioimaan paskaa

Seinään on kirjoitettu:

Käärinliinoissa
on sittenkin taskut!

Seinään on kirjoitettu:


Tyhmyys
on tarttuvista taudeista pahin

Seinään on kirjoitettu:


Vihaa vääryyttää
niin rakastat

- Tommy Tabermann -
Ensimmäinen tikankolokerho syksyllä 2009.
Tiistaina kokoonnuimme pitkästä aikaa Tikankolokerhoon, jonne Mikkosen Riitta ja Kerttu olivat meidät ystävällisesti kutsuneet teemalla pikkujoulu. Läsnä oli kutsujien lisäksi vain kolme kerholaista, jotka nauttivat talon emäntien vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Huonekin oli laajalti suurempi kuin entinen, entisen postin takahuone. Nyt pääsimme visiitille suureen postihuoneeseen, johon oli katettu kaunis kahvipöytä täytekakkuineen. Vielä kerran suurkiitokset Mikkosen Kertulle ja Riitalle!


Kerho perustettiin kaksi vuotta sitten, jolloin kerhossa oli runsaasti kävijöitä, kuvan mukaan ainakin 14 henkeä. Muut kiireet ovat siis vallanneet meidät eläkeläiset, jotka pian emme enää tunne toisiamme. Tosin kiireitä riittää, kun juoksemme lääkäreissä ja välillä hautajaisissa. Puheenaiheiksi nousevat heti kohta, kuka sairastaa mitäkin, ja kenellä on dementia tai alzhaimer; kuka on viety minnekin hoitoon ja niin edelleen. Olisi hyvä välillä puhua muistakin aiheista, kuin näistä. Masennus iskee pakostakin päälle, ja kiukku!


Osallistujien vähyyden johdostanyt on päätetty, ettei Tikankolo-kerho enää kokoonnu (ainakin toistaiseksi). Vielä kerran lämpimät kiitokseni Kertulle ja Riitalle kaikesta vaivannnäöstä ja uhrautuvaisuudesta!!


~~~~~~~


Otan nyt kevennystä hiukan tähän sairaskertomukseen, ja kerron välillä tarinoita Muikun talon väestä.


Juho Muikku (1886-1955) ja vaimonsa, Hanna Muikku (1897-1976) muuttivat asumaan Halolan tilalle Koirivaaraan 1922. He saivat kaikkiaan 12 lasta, jotka kahta ensimmäistä lukuunottamatta syntyivät Tikkalassa.


Hanna-emäntä oli varsin erikoinen nainen: Hän teki taikoja, metsästi ja kalasti saaden Koirilammesta toistakymmenkiloisen hauen atraimella. Hänen miniänsä, Aini Muikku kertoi seuraavat tarinat:


Aini Muikku oli tullut nuoreksi emännäksi Jorma Muikun taloon. Hän sanoi vanhalle emännälle, ettei ole lihaa mistä valmistaa ruokaa. Hanna meni vähin äänin navetalle. Jonkin ajan kuluttua hän tuli tupaan roikottaen lämmintä vasikanjalkaa sanoen: "Nyt on lihhoo". Nuori emäntä pääsi tekemään ateriaa perheelleen.


Kerran oli Hanna Muikku ollut metsästämässä hirviä käsiaseella, joka lienee ollut pistooli. Kun hirvi ei kaatunut laukauksesta, Hanna tuumasi: "Se vuan pieras ja jatko juoksuusa".


Hanna Muikusta kerrottiin, että hän synnytti lapsensa noin vain peltotöitä tehdessään pellon pientarelle, ja jatkoi heinätöitä lapsen saatuaan kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunut. Tosin viimeisen, Jorman kohdalla 1941, asia ei ollut yhtä helppo, vaan silloin jouduttiin turvautumaan pihtisynnytykseen. Hän oli se kahdestoista lapsi. Jorma kuoli kesäkuussa 2002.


Tarinat teoksestani "Havutar, hyvä emäntä" (2004, 2006).


~~~~~
Tällä viikolla on joka päivä joko isäntä tai emäntä ajanut kirkonkylässä, niin tänäänkin. Tiistai-ilta venyikin lähelle kello yhdeksää. Sen kyydin tosin sain valtuustokaverilta, Kerttu Hartikaiselta. Sanomalehtimiehiä oli kahdesta paikallislehdestä kuuntelemassa kokouksia ja niissä pidettyjä puheenvuoroja. Tohmajärvi on nyt liitetty Savonlinnan rovastikuntaan, kun Kiteen rovastikunta on lakkautettu. Mutta näissä oloissa ei ole takuuta, missä rovastikunnassa me vielä olemme. Saattaa olla, ettei kunta vielä aivan heti ole päättämässä, mihin suuntaan Tohmajärvi liittyy. Tuo terveyskeskus on meille elintärkeä, eilen kävin siellä saamassa kortisonia polveeni, ja parhaillaan mies on siellä tekemässä käsijumppaansa. Oli siellä töissä kolme lääkäriä, ellei enemmän.


Toivotan teille, lukijani, oikein hyvää loppuviikkoa!
                                                  Aili-mummo


24 kommenttia:

  1. Näinhän se on, missä muutama kokoontuu, niin jutut herkästu kääntyy sairauksiin ja lääkityksiin. Monasti kylällä käydessä ja tuttuja siellä' tavatessa kyselevät kuulumisia, yritän kynsin hampain pittä kiinni siitä, että en sairauksia korostaisi, vaan muuta elämänkulkua. usein keskustaan muuttaneet entiset kyläläiset ihmettelee että yhäkö asut siellä niin siinä on helppo vakuuttaa että niinkauna kuin suinkin pärjään, en kotoa lähde.
    Hyvää viikonloppua sinulle sinne. ja kiitos noista mietteistä:

    VastaaPoista
  2. Voi että! Ja niin iso täytekakku oli varattu kerholaisille! Oli teillä kolmella siinä popsimista, hih.

    Kumma kyllä, tämän ikäisten kokouksissa todella ensimmäinen asia listalla on kunkin vaivat ja kolotukset. Taitavat olla niin lähellä omaa itseä kullakin. Olen samaa mieltä, että pidemmän päälle alkaa masentaa ja kiukuttaa. Kun asioita olisi koko maailman sivu. Ehkäpä tällaisiin kerhotapaamisiin pitäisi saada teema jokaiselle tapaamiselle tai joku vieras piristämään, että kolotukset unohtuisivat. En tiedä, auttaisiko.

    Sait kortisoonit polveesi? Minä kipuilen vähän edelleenkin, joku päivä on ihan ok, toisena päivänä sitten kipuilee. Onneksi kuitenkin on yöt jo kivuttomat. Se siitä sairaskertomuksesta tällä kertaa.

    Mukava, kun tuot postauksiisi runoja ja paikallishistoriaa. Niitä on mukava lukea, samoin ajatuksiasi.

    VastaaPoista
  3. Hauska kertomus,ihania runoja,samoin sinulle hyvää loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
  4. Hei Mummeli!

    Varma konsti saada huomiota toisilta, on valittaa vaivojaan (mitä suurempaan ääneen, sitä parempi)!!

    Vaivoja ja kipuja on meillä lähes jokaisella. Ei tarvitse olla kuin yksi valittaja joukossa, hän pitää kyllä huolen siitä, että puhetta näistä asioista riittää!

    Hyvä että sinä, Mummeli, olet ymmärtänyt tämän asian, annetaan mahdollisuus niille muillekin asioille, kun yhteen kokoonnumme.

    Oma koti on meille paras paikka asua, ei ole pakko mennä kirkonkylään ennenkuin on pakko!
    Samoin ajattelen minäkin, ja mieheni. Sinulla voisi olla painavia syitä siihen, että muuttaisit kirkolle, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi panavia.;)

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Mummeli ja taputuksia Himmulle<3

    VastaaPoista
  5. Hei Anja-Regina!

    Todella suuri ja ihanan makuinen täytekakku, otin siitä peräti kaksi kertaa. Leijonanosa jäi kuitenkin syömättä, mutta varmaan niitä syöjiä on löytynyt lisää. Kerttu osaa nämä kakkuasiat.;D

    Joku osaa tehdä numeron itsestään ja kärsimyksistään, toinen kuuntelee vieressä hiljaa. Niin erilaisia olemme---. Kyllä sekin hiljaa oleva ihminen on kärsinyt elämässään paljon, mutta hän ei tärkeile omilla kivuillaan ja onnettomuuksillaan.

    Valmistauduin erään runon esittämiseen, mutta siitä ei tullut mitään, kuten ei myöskään joululauluista. Joten pikkujouluteema muuttui sairastamiseksi.:/

    Hain ja sain piikin: kiitos Tohmajärven kunta!Joskus toisten haen niitä lisää...

    Anja, on hyvä, jos tykkäät näistä jutuistani.Ilman runoja ja näitä paikallistarinoita antini voisi olla liian nuiva...

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Anja, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Ritva!

    Oikein mukavaa torstai-iltaa sinulle ja perheellesi<3

    VastaaPoista
  7. Kiva on lukea näitä sinun juttujasi.

    Noita sairauskertomuksia meille ikäihmisille nyt vaan kertyy. Usein toinen samanlainen krämppä joutuu kuuntelijaksi, kun nuorisolle ei kannata kertoilla, eivät he kuitenkaan ymmärtäisi.

    Runovalintasi osuvat aina niin hyvin, hienoja ajatuksia nytkin mukana. Kiitos näistä.

    VastaaPoista
  8. Unelma!

    Mukavaa kun pidit!

    Näinhän se on. Nuoriso sanoo: Älä aina valita! (tai oikeammin sanoi).;/

    Yritän aina etsiä sopivia runoja.;)

    Mukavaa torstai-iltaa sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  9. Ihanaa, kerhot ovat kivoja :)

    Kuule, unohdin ilmoittaa sinulle henk.kohtaisesti, että se mun haastattelu Karjalaisessa ilmestyykin vasta ensi viikolla. Laitan sitten linkin, kun se varmasti ilmestyy, sillä voi olla, että se taas siirtyy. Tai toivottavasti ei.

    Kaunista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
  10. On ihan totta että puheet kääntyy aina noihin sairauksiin.
    Joskus olen ihan väsynyt niihin ja yrittänyt vaihtaa puheenaihetta mutta ei kauaakaan kun taas joku jatkaa siitä.Laulaessa me ei niitä lauleta.
    Kiinnostavasti kerroit Muikun perheestä.

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle Aili-mummo♥

    VastaaPoista
  11. Moi Helmi-Maaria!

    Kyllä minä luin jo sen blogistasi, että haastattelu on siirtynyt. Meille tulee myös tuo Karjalainen, joten näen sen itse, kun se ilmestyy! Kiitos huolehtimisestasi!

    Ajattelin että ehkä on parasta, että ostan sinulta sen kirjan, Minä rakastan sinua nuorimies. Joten voisitko lähettää sähköpostiini kirjan hinnan ja tilinumerosi, jolle voin sen maksaa? Haluan tukea tulevaa Finlandia- palkinnon voittajaa omalta pieneltä osaltani.;D

    Kaunista viikonloppua sinullekin, Helmi-Maaria, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  12. Hei Sylvi!

    Se taitaa olla ikäänkuin luonnon laki, että niistä on puhuttava.;) Mitä karseammat jutut, sen parempi.:D

    Onneksi laulaessa pitää laulaa laulun sanoja: virkistävää.;))

    Kiitos sinulle, Sylvi, mielipiteestäsi, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle ja miehellesi<3

    VastaaPoista
  13. Luin taas mielenkiintoista tekstiä sinulta, ja rupesin itseeni ihmettelee! Sitä vain, kun en kuulu mihinkään säänöllisesti kokoontuvaan yhteisöön tms. Vaikkakin olen mielestäni melko seurallinen ja sanavalmis ja tiedäkin aika paljon asioista, koska seuraan aikaa!?? Ei sillä kyllä noi ihmiset ympärillä ovat siintä huomautaneetkin mulle. Visiin jo kyllästyneet kun en älähä puoleen enkä toiseen, antavat olla pikkuhiljaa jo rauhassa. Aikoinaan osallistuin paljonkin, vaan nyt tuntuu piisaavan nämä pienet omat hommelit tässä käsien ulottuvilla. Onneksi teitä osalistuja löytyy viellä, perinteitä jatkamaan, ei muuta kuin kiitos ja kumarus ystäväni, erityisesti sinulle haluan sen omistaa..:)

    VastaaPoista
  14. Hei Maikku!

    Taisin sanoa tai jättää sanomatta, että kerho lopetetaan (ainkin toistaiseksi) käyjien vähyyden takia. Tosin kovin monta kertaa vuodessa se ei ole kokoontunutkaan.

    Ei minullakaan ole enää monta yhdistystä niin kuin ennen oli. Nykyään yhdistyksillä ja kerhoilla ei yleensä ole vetäjiä, tai ne kokoontuvat liian pitkän matkan päässä. Kansalaisopistonkin olen jättänyt, näytelmäryhmän jne jne...

    Varmaankaan tällaista kerhoa ei tarvita, kun osallistujia ei enää ole...

    Jospa on niin, että ihmiset paikkakunnallasi oudoksuvat tai vierastava sinua, kun tietävät sinun olleen kauan ulkomailla. En oikein keksi muuta syytä siihen, ettei sinua vedetä keskusteluun mukaan. Jos keskustelua haluat, siihen on sitten osallistuttava. Muuten menee mielenkiinto koko kerhoon osallistumiseen.

    Oikein hyvää ja rauhallista Isänpäivää sinulle, Maikku<3

    Luin kauniin muistelukirjoituksen isästäsi, kiitos siitä<3

    VastaaPoista
  15. Luin tekstiäsi minäkin taas mielenkiinnolla.
    Noinhan se menee, nuorena jutut ovat toiset kuin iäkkäämpänä, ja kun ikää on Isäni verran melekien 90v niin taas jutut muuttuvat, päivittäiseksi pystyssä olo ajaksi ja vatsan toiminnan tarkistukseksi, ja tietysti nuo ovat nyt vähän riippuvaisia ihmisen kunnostakin, sairaudet puhuttavat aina.

    Hyvää Isänpäivää sinne teidänkin huusholliin, ja muutoinkin mukavia päiviä toivon teille :))

    VastaaPoista
  16. Aili, ite minä hanttiin laitan, kyllä kysyjiä ja pyytäjiä löytyy vielläkin. Vaan kun pääsin jokunen vuosi sitten eläkeelle, niin päätin lopettaa kaikki kerhot ja yhdistys hommelet. Vetäjistä täälläkin on puutetta, ja kyllä se porukka on sitä että ne muutama aktiivi käy vain paikan päällä. Itseeni tässä ihmetelin, että vois osallistua enemäkin, mutta kun toi aika kuluu näissä omissa harrastuksissa jotka vaativat sen oman rauhansa...;)Kyllähän viimeisinä vuosina olen ollut paljon pois täältä, koska olen siellä Unkarissa useiman kerran vuodessa ja 1-3kk kerralla.Yhteisiin toimintoihin pitäisi olla sitoutunut,jotta se pelittäis, päätin nauttia eläkeellä olostani ja olla vain oman itteni kanssa....;)

    VastaaPoista
  17. Hei Pirkko-Vaarinkukka!

    Ymmärrän sen, jos 90v. ei jaksa puhua muusta kuin voinnistaan. Olkoon se heille oikeutettua.;) Terveys on meille kaikille tietysti se tärkein asia, ja siksi siitä tietysti puhutaan, ja kysellään...
    Kaikki eivät kuitenkaan näistä jutuista pidä, kutsuvat sitä juoruamiseksi, varsinkin jos asia koskee jotakin kolmatta henkilöä.
    Tekee niin taikka näin, aina menee väärinpäin!

    Kiitos toivotuksistasi, Vaarinkukkanen! Samoin myös sinulle ja rakkaalle vaarillesi<3

    VastaaPoista
  18. Hei Maikku!

    Ihan vapaehtoistahan se osallistuminen on, ei siihen pakota kukaan! Minäkin viihdyn ihan liian hyvin tämän päätteen ääressä surffailemassa tai kirjoittelemassa. Naapureita näkee tosi harvoin, joskus jossain tilaisuudessa tai maantiellä tulee vastaan. Olen huono soittelemaan, soitan vain asioita, siitäkin tykätään huonoa.

    Se on totta, että sitoutumista vaaditaan, jos jotakin harrastaa tosissaan. Enää ei ole oikein väliksi niistä sitoumuksista, paitsi lapsenlapset ovat tärkeitä. Ainakin nyt pieninä he tarvitsevat tukihenkilöitä, mummoa ja ukkiakin, isompina selviävät hyvin ilman meitä...

    Omassa seurassa saa aina vertaistaan seuraa.;)

    Kiitos kommenteista, Maikku, ja mukavaa isänpäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  19. No niinpäs oli isot kolmiot, ei oo ikinä ollut ennen niitä, tallensin ne vähäks aikaa, tai laitan uudet, onhan mulla kansiossa tallessa, omituista, onkohan tuollaista ennen ollut.Kiitos kun ilmoitit, sillä en ollut käynyt blogissa tänään vielä.

    VastaaPoista
  20. Pepita!

    Minulla on sellainen aavistus, että tekijä on joku pahantahtoinen ihminen, joka tekee noita outoja merkkejä, poistaa kuvat ja laittaa oamnsa tilalle.

    Onko sinulla palomuuri ja viirusturva kunnossa, Pepita?

    Hyvää jatkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  21. Hei Aili-mummo.

    Ja kiitos taas tästä mielenkiintoisesta postauksesta.

    Vähiin on käynyt kerhon väki.
    Taitaa joka puolella olla nykyään, että muutama aktiivinen jäsen löytyy, joka hommat hoitelee.
    Kaikilla on kiire. On harrastukset ym...
    Meilläkin lakkasi kylätoimikunta muutama vuosi sitten. Oltiin aluksi hyvinkin aktiivisia ja muutamat saivat tehdä ja paiskia töitä, jos jotain järjesteltiin.

    Muuten, on se tuo Muikun Hanna ollut ihme nainen. Kukapa enää synnyttäisi jossakin peltotöissä lapsensa...tai mene ja tiedä.

    Oikein kaunista viikonloppua sinne Tohmajärvelle terveisien kera.

    VastaaPoista
  22. Hei Eila!

    Näin se on, todella, vain muutama aktiivinen jäsen, joka toimii.;/ Ei ihme, etteivät eri yhdistykset enää saa toimihenkilöitä, kun toimijoitakaan ei enää löydy. Kaikki haluavat puolustaa yksityisyyttään, joille ei mikään kuulu, vain valmiiden palveluiden vastaanottaminen.

    Tämä on turhauttava tilanne niille, jotka todella tekevät paljon yhteiseksi hyväksi, toisten seistessä sivussa, ja katsomassa valmista. Itsekin koin sen aikanaan, kun olin monissa yhdistyksissä ja kylätoimikunnassa mukana. Nyt olen antanut luvan itselleni olla vähemmän aktiivinen, kun voimiakaan ei enää ole paljon, ja olen tehnyt oman osuuteni korkojen kanssa.

    Kyläyhdistykset ovat minusta niitä tärkeimpiä toimijoita, jos halutaan pitää kylä pinnalla, ja saada uusia asukkaita.

    Tuskin tuo Hannan elämä on ollut paljon sen kummempaa kuin muiden naisten. Heti synnytyksen perästä oli painuttava töihin, lehmien lypsyyn varsinkin, jos ei ollut piikoja. Miehet eivät entisaikaan lypsäneet---.

    Kiitos kommentista ja terveisistä!

    Oikein hyvää Isänpäivää sinulle ja miehellesi sinne Kumpuun<3

    Lämpimin terveisin, A-m<3

    VastaaPoista
  23. Hei Aili-mummo!
    Mukavia värssyjä olit laittanut potsaukseesi, kiitos niistä.

    Aika erikoinen ihminen Muikun Hanna on ollut.

    Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle Aili-mummo♥

    VastaaPoista
  24. Moi Seija!

    Hanna poikkesi tavoiltaan kylän muista naisista, oli oppinut pärjäämään kovassa elämässä. Ja näin oli pakkokin, oppia ulemaan toimeen. Vahva nainen, nykyään tuskin löytää hänen laistaan naista.

    Oikein hyvää sunnuntaita sinullekin, Seija, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥