Google+ Followers

perjantai 4. marraskuuta 2011

Muistakaamme heitä!

Miina Juvonen (1880-1967).

ISOÄITI MARIA


Pitkän käytävän päässä
huoneessa numero satakaksitoista
asuu isoäiti Maria
-ja odottaa kirjettä ja kesää.


Jo toistakymmentä vuotta
on isoäiti Maria
-odottanut samassa huoneessa.


Ja kesät tulevat ja menevät.
-Ja isoäiti Marian kaapin päällä
kasvaa kuvapostikorttien määrä
-korttien
jotka on lähetty
-Firenzestä
-Floridasta
-Sveitsistä
-Espanjasta
-Keniasta
ja Nuubiasta.


Jokaisen kortin kirjoitukset
isoäiti Maria
-muistaa jo ulkoa:
Ihana matka.
-suurenmoinen loma.
En ehdi kirjoittaa nyt
-on kiire.


Kun tulee kesä
-tulemme käymään.
Kirjoitan joskus myöhemmin.
Mutta isoäiti Maria
-on oppinut odottamaan.
Neljä vuosikymmentä hän kantoi
-vettä joesta
karjalle ja ihmisille.
Ja odotti kaivon rakentamista.


Hän synnytti kaksitoista lasta
ja tunsi kipua
-vasta silloin
kun lähetti lapsensa kouluun
-ja maailmalle.
Kolmastoista lähtijä
oli oma aviomies
-vuodekumppani,
jonka kuolema korjasi.
-Mies joka oli luvannut
kaivaa kaivon
-omalle maalle
heti kun talo saadaan valmiiksi.


Kaksitoista työntekijää
-yhteiskunnalle
synnytti isoäiti Maria
-päästäkseen asumaan
pitkän käytävän päähän
-huoneeseen numero satakaksitoista.
Ja tullakseen unohdetuksi.
Ei kaksitoista kertaa vuodessa
-vaan kaksitoista kertaa
vuoden jokaisena päivänä.


Isoäiti Maria täytti
-kahdeksankymmentä vuotta
kaikessa hiljaisuudessa
-koska juhlien järjestämisestä 
olisi tullut vaivaa niille
-joilla on kiire.


Mutta kaikesta huolimatta
isoäiti Maria
-on onnellinen ja toiveikas ihminen.
Huoneensa yksinäisyydessä 
-hän lukee kirjojen kirjaa
Pyhää Raamattua
-ja ristii työn kovettamat sormensa
rukoukseen
ja rukoilee kaikkien niiden puolesta
-joita rakastaa.


Joka päivä hän suorittaa
-pienet askareensa.
Järjestelee kuvapostikortit.
Ja pyyhkii huolellisesti tomut
-ylioppilaskuvista.
Ja
-muovikukat
unohdettujen ihmisten kukat
"kukkivat" maljakossa.


- Terttu Hyttinen -


~~~~


Muistakaamme pyhäinpäivänä poisnukkuneita läheisiämme! Kirjoitus pyhäinpäivästä löytyy tästä linkistä.


Oikein hyvää pitkää viikonloppua kaikille toivottaa Aili-mummo!

25 kommenttia:

  1. Eilen, kun kylällä kävin, vein rakkaan aviomieheni haudalle kauniin sydämen mallisen jäkälä seppeleen kävyillä koristellun. Seisoin kaunan haudalla ja ajattelin menneitä yhteisiä 50 vuotta. Aina vain on yhtä raskasta ajatus silloin kun hänen lähtöään muistelen. vaikka jo vuosia olen yksin ollut.¨
    Myös muita, takkaita poisnukkuneita siinä ajattelin. heitä on paljon, olenhan sukuni vanhin.
    Kuitenkin, oikein hyvää viikoloppua ja kiitos tuosta koskettavasta runosta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili tästä Hyttisen runosta. Se pysäytti, miten totta se onkaan niin monen vanhuksen ja muidenkin kohdalla. On kiire, ei ehdi...
    Hyvää pyhäinpäivää.♥

    Muistellaan omia poismenneitämme kiitollisin mielin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Aili tästä runosta. Se on niin totta tämän runon sanoma.
    Tuolla palvelutalossa vapaaehtoistyössäni olen törmännyt usein tällaiseen isoäiti Mariaan.

    Rauhaisaa Pyhäin päivää!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kauniista runosta,totta,kiire,kiire muistakaa me nåitä,hyvää pyhäin päivää Aili-Mummo <3

    VastaaPoista
  5. Mummeli!

    Uskon sen, että puolisosi muisto säilyy rakkaana ja kipeänä mielessäsi. Ne yhdessä eletyt vuodet eivät muistoista koskaan häviä, vaan säilyvät aikojen loppuun asti. Paljon olette yhdessä kokeneet elämän taipaleella iloa ja surua. Ne eletyt vuodet ikäänkuin hitsaavat puolisot yhteen, muuttuu kuin yhdeksi ja samaksi olennoksi. Kun toinen poistuu viereltä, jää toinen orpona ja ikävöiden kaipaamaan toista, suru ei koskaan jää pois mielestä.

    Oikein hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää sinulle, Mummeli<3
    Otan sydämessäni osaa ikävääsi!

    VastaaPoista
  6. Moi Minttuli!

    On hyvä, että muistamme ajasta pois muutaneita, mutta meidän pitäisi muistaa myös vielä täällä olevia läheisiä. Monta tuollaista Mariaa asustaa laitoksissa yhdenkään lapsen tai muun omaisen muistamatta häntä.

    Sinä, Unelma, onneksi käyt vapaaehtoistyössä palvelutalossa, jossa kohtaat näitä unohdettuja ihmisiä. Olet heille varmasti oikea enkeli, jota he kaihoten odottavat vierailulle luokseen.

    Oikein hyvää pyhäinpäivää sinulle, Minttuli<3

    Muistakaamme kiitollisina poisnukkuneita läheisiämme<3

    VastaaPoista
  7. riipaisevan kaunis , koruton ja todenmukainen runo.
    vääjäämttä voin sanoa että eniten on kipua aiheuttanut kauas lähteneet lasten perheet.. en tiedä näenkö tässä elämässä.. näen jos Luoja suo..

    VastaaPoista
  8. Hei Unelma!

    Anteeksi että sekoitin sinut ja Minttulin<3

    Sinua on kiitettävä siitä tekemästäsi vapaehtoistyöstä vanhusten keskuudessa, jota olet lämpimällä sydämellä tehnyt. Tällaisia enkeleitä vanhukset tarvitsevat<3

    Oikein hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää sinulle, Unelma<3

    VastaaPoista
  9. Ritva!

    Ihmisillä on näitä itsetehtyjä kiireitä, harvoin todellisia.;/

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Ritva, ja kiitokset komentistasi<3

    VastaaPoista
  10. Hei Aikatherine!

    Sinua murehduttavat lapset, jotka ovat lentäneet kauas pois.;/ Otan osaa suruusi. On 'korkeemmas käres'
    tapaatko lapsiasi ja milloin. Ehkäpä tuolla ylhäällä Isä kuulee ikävän ja huokauksesi, kun käännyt hänen puoleensa<3

    Oikein hyvää ja mieltä lämmittävää pyhäinpäivää sinulle, Aikatherine<3

    VastaaPoista
  11. Miten totta onkaan tämä runo ja miten monta isoäiti-Mariaa tänäkin päivänä odottaa käytävän päässä yksinäisissä huoneissaan niitä, joilla on liian kiire ehtiäkseen tapaamaan äitiä ja isoäitiä. Vanhusten suurin ongelma on yksinäisyys, jätetyksi tulemisen tunne. Kun nuoremmilla on niin kiire.
    Kiito runosta Aili-mummo, riipaisevat säkeet ja aivan totta.
    Omat isoäiti-Mariani ovat jo siirtyneet ikuisuuteen, sytytän heille kynttilän kun muutakaan en enää voi.

    VastaaPoista
  12. Minulla ei ole ollut kuin yksi mummo jonka muistan,hänen nimensä oli Maria siitäkin on jo 38v. aikaa kun mummo kuoli, ukeista en muista mitään.Mutta minulla on työssä muutama ihana mummo.

    VastaaPoista
  13. Rakastettava isoäiti Maria.
    Kiitos tästä postauksesta.

    Isoäitejäni en ole tavannut.
    Äitini on Maria ja on myös synnyttänyt 12 lasta.
    Olen nuormmasta päästä ja muista kun äitini joka ilta rukoili kaikkien lasten puolesta jotka olivat jo muuttaneet pois kotoa. Rakas äitini muutti Taivaankotiinja 35v sitten. Tarokas oli myös hän, sillä isämme kuoli 63 v.sitten.

    Rauhallista pyhäinpäivää sinulle!♥

    VastaaPoista
  14. Hei Anja!

    Monta Mariaa on laitoksissamme odottamassa lastensa vierailua. Kaikilla ei tosin ole lapsia, mutta monta yksinäistä ja vanhaa äitiä odottaa yhteydenottoa lapsiltaan.

    Sytyttäkäämme isovanhempien muistolle kynttilä tänään, ja muille rakkaille, tuonilmaisiin muuttaneelle läheisellemme!

    Oikein hyvää pyhäinpäivää sinulle ja perheellesi, Anja<3

    VastaaPoista
  15. Hei Pepita!

    Sinäkään et tuntenut toista mummoasi, kuten en minäkään: isäni äiti kuoli jo kuusi vuotta ennen syntymääni. Toisen ukkini näin muutaman kerran pikkulapsena, sitten hänkin kuoli, olin 4v. Toinen ukkini oli kuollut yli 40v. ennen syntymääni.

    Onneksi työssäsi olet saanut tutustua moneen mummoon.;)

    Oikein hyvää pyhäinpäivää sinulle, Peppita<3

    VastaaPoista
  16. Hei Sylvi!

    Sinun äitisi muisto on kaunis, hän rukoili kaikkien lastensa puolesta. Oman uskonsa hän jätti perinnöksi teille lapsilleen<3

    Se on ollut tarmon lisäksi kantava voima sinunkin elämässäsi, Sylvi...
    Sellaisen äidin muisto ei koskaan häviä, vaan säilyy mielessänne ikuisesti<3

    Oikein hyvää pyhäinpäivää sinulle ja perheelesi, Sylvi<3

    VastaaPoista
  17. Pyhäinpäivä on aina ollut se jonka olen aina huomioinut!Kaikissa niissä seisemässä maassa joissa olen asunnut, on vietetty tätä päivää, varsin erinlailla kristyt sen huomioivat. Pääasia vainajia muistaen kuitenkin ja kunnioittanen.
    Kävin eilen vanhempien haudalla ja vein kyttilät jotka palavat yli viikonlopun. Paljon oli jo valoja, samalla putsasin suurimat roskat kivestä. Tänä kesänä en käynnyt harjan kanssa kiveä pesemässä, olisi pitänyt, koska näky tuo sammal jo kasvaneen, he ovat uudella hautausmaalla joka on muutaman kilometrin matkan päässä keskustasta.
    Vanha hautausmaa on tässä kävelymatkan päässä jossa käyn tänään/huomenna, siellä on myös laheisiä ja paikka minne laitan tervehdyksen niille joiden viimeinen lepopaikka on matkojen takana.
    Kummatkin iso-iso-äitini, isäni puoleltä olivat Maria nimisiä, kiitos laittamastasi kauniin koskettavasta runosta.
    Pyhäinpäivän rauhaa toivotan Aili sinulle!

    VastaaPoista
  18. Hei Maikku!

    Tämä kynttilämeri hautausmailla on vaikuttava näky! Myös jouluaattona kynttilöitä on vielä ehkä enemmän kuin pyhäinpäivänä. Tapa on meillä aika nuori, vain joitakin vuosikymmeniä vanha, mutta kaunis tapa ja tunnelma siitä syntyy.

    Noita hautakivien huoltotöitä joutuu jokainen tekemään, sammal iskee helposti kiven pintaa. Myös nimien kultaukset rapisevat, ja niitä on uusittava.

    Nykyisin on tehty muistelupaikkoja jokaiselle hautausmaalle, johon saa jättää kynttilänsä palamaan kaukaa olevien sukulaisten tai ystävien muistoksi. Hyvä niin...

    Hyvä että asut lähellä hautausmaata, meno sinne helppoa ja matka lyhyt. Meidän hautuumaamme on noin kuuden kilometrin päässä, ja käymme siellä autolla. Meillä on oma kylähautausmaa. Kirkolle tulee matkaa ainakin 32 km yhteen suuntaan, mutta siellä emme ole käyneet.

    Oikein hyvää pyhäinpäivän iltaa sinulle, Maikku, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  19. Hymyilevä eläkeläinen5. marraskuuta 2011 klo 21.01

    Hyvää pyhäinpäivän iltaa!

    VastaaPoista
  20. Vaikuttavan kaunis runo unohdetusta. Miten läheisyys voikin elämän virrassa muuttua kaukaisuudeksi. Kuinka monta unohdettua tälläkin hetkellä asuu huoneita, joihin johtavat pitkät käytävät, mutta tuttujen askelten ääniä ei koskaan kuule. Ne, joilla läheiset vielä elävät, menettävät itsestään paljon "unohtamalla". Kadotettuja, käymättömiä päiviä ei saa koskaan takaisin.

    Kiitos upeasta ja koskettavasta runosta...:)

    VastaaPoista
  21. Kiitos Tuula!

    Oikein hyvää pyhäinpäivän jälkeistä sunnuntaita sinulle<3

    VastaaPoista
  22. Hei Pitsit sekaisin!

    Näinhän se useinkin on: lapset karanneet kauas maailmalle, mamma tai pappa viettää elon
    ehtoota yksin tai vieraiden joukossa. Ei varmasti ole hauska asua pitkän käytävän varrella huoneessa, jossa joskus käy jokin hoitaja kiireissään...

    Se on totta, että näiden ihmisten lapset menettävät omaa
    historiaansa, kun eivät käy vanhusta tapaamassa.

    Nykyään voi tuoda vanhemman asumaan myös omaan kotikuntaansa, jotta tapaaminen olisi helpompaa, ja ehtisi paremmin käydä kuin satojen kilometrien päästä. Sitä mahdollisuutta kannattaa käyttää hyväksi.

    Minusta tämä runo on hyvin puhutteleva, siksi halusin tuoda sen luettavaksenne<3

    Oikein hyvää marraskuista sunnuntaita sinulle, Pitsit sekaisin<3

    VastaaPoista
  23. joo, siihen aikaan saikin odottaa, kiirjeitä, ei sellasia nopaeita lyhyitä viestejä kuin nyt.

    VastaaPoista
  24. (kukakohan kirjoitti tuohon niin paljon virheitä :)

    VastaaPoista
  25. Moi Hannele!

    Uskon, että tuollainen tilanne voi olla vielä nykyäänkin, eikä joskus muinoin.

    Tosi on, että ennen oli aikaa kirjoittaa kirjeitäkin eikä lähettää vain hätäisiä sähköposteja tai tekstiviestejä...

    Voirheet johtuvat harjoituksen puutteesta.;)

    Kiitos kommentista, Hannele, ja mukavaa sunnuntaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥