Google+ Followers

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Hanget korkeat, nietokset...





Likaiset nietokset
piirittävät viluista kevättä.
Vuokot ja perhoset -
ei, älkää vielä
       älkää
älkää palelemaan

Mutta sinä riemuääninen
kevätlintu mikä lienetkin
laula sinä.
Nyt, juuri nyt
ääntäsi tarvitsemme:
         toivoa
         toivoa me tarvitsemme 
~~~~


Yhtäkkiä pensas alkoi laulaa
mäenrinteessä polunmutkassa,
ja oli jo maaliskuu,
juuri kun olin menettänyt toivoni
että talvi ikinä loppuisi.
Ja olikin maaliskuu
ja toivo nousi
kirkkaina valopuikkoina
sinertäviltä hangilta.
Ja pensas lauloi peipposen äänellä
mäenrinteessä polunmutkassa
kun haihtuvat hangenrippeet
sinersivät


Maaria Leinonen kokoelmassa Ilo siltana päiväsi yli (2008)
~~~~


Tämä maaliskuu on pian elettyä elämää, ylihuomenna on aprillipäivä eli huhtikuun ensimmäinen. Nopeasti, kiivaasti rientää aika, suorastaan lentämällä; ohi vilahtavat vuodet ja vuosikymmenet. Maan täyttävät uudet ja tuoreet sukupolvet, vanhat väistyvät maanrakoon---. He ovat tehneet tehtävänsä aikanaan - tai jättäneet tekemättä. Käpykaartilaisia on joka sukupolvessa---.


Tällä viikolla on olen ruokkinut lapsenlapsia, koululaisia, joille olen paistanut päivittäin karjalanpiirakoita. Ensi talvena on neljä koululaista, joille pitänee keksiä jotain muuta lisäksi. 


Hanget eivät täällä Pohjois-Karjalassa ole vielä alentuneet, lunta on lähes metrin korkeudelta. Päivällä sentään on jo muutamia lämpöasteita, yöllä sen sijaan on kova pakkanen. Teillä on ensimmäiset rospuuton merkit, ne alkavat sulaa---.


Mummolla on huomenna asiaa Tohmajärvelle. Nykyään ei läheskään aina saa apteekista tarvitsemiaan lääkkeitä, vaan ne on ensin tilattava. Hyvä jos sittenkään saa, koska lääketehtaat eivät kuulemma pysty kaikkia lääkkeitä toimittamaan apteekeille. Samalla reissulla saa ruokaostokset tehtyä, ja päästään ensi viikkoon.  Joskus olisi kiva päästä pistäytymään tuolla Joensuun suunnassa...


Viime pyhänä kiertelin Yhteisvastuun kanssa kylillä, tällä kertaa Kostamon suunnalla. On kuukausi aikaa tehdä keräystä, muutamia naapureita voisi käydä puhuttelemassa. Meillä on ollut Tikkalassa kolme kerääjää, joiden pitäisi kuulemma käydä keräämässä myös naapurikylässä.


Vaalikuume alkaa olla kuumimmillaan: Timo Soini porskuttaa kaikissa medioissa. Tuloksen näemme vaalipäivän iltana 17.04.2011.


Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Lehmän kautta näkee itsensä





Yksi pieni valkoinen lehmä riiputtaa päätään.
Nojaan sen vatsaa vasten.
Me kaksi märehdimme surujamme,
meillä on niitä monta,
ne itävät höyryävän ruohon keskeltä.
Niitä pitkin ei pääse taivaaseen,
ne eivät ole marttyrin kukkia.
Minua mietityttää rakkaus joka kestäisi kaiken.
Millainen rakkaus se olisi,
siipensä menettänyt lintu
joka syötetään pulleaksi.
Pienellä valkoisella lehmällä on mielessä muuta:
se haluaisi antaa lypsäjälle suuta.
~~~~


Lääkäri katsoo kiikarilla silmän sisään.
Hän sanoo: Tämä kuningatar on jo vanha.
Haluatko antaa sen mennä?
Lääkäri katsoo silmäni sisään,
hän on oikeastaan iiriksentutkija.
Ajattelen vanhuutta, näen tähtiä.
Vielä aamulla haluan soittaa että tuokaa takaisin.
Voihan se elellä kukka korvan takana,
opetella argentiinalaisen tangon eläkepäivillään.
Jos se tulee hulluksi se tekee sen viisaasti,
näyttelee välillä tervettä.
Se on ainoa joka osaa avata portin
siitä se pääsee kun on sen aika.


Vilja-Tuulia Huotarinen kokoelmassa Iloisen lehmän runot (2009)
~~~~
Vilja-Tuulia Huotarinen on uusia suomalaisia runoilijoita, jonka kokoelman lainasin kirjastosta. Kari Levolan mukaan hän on vapaa kirjailija ja sanataideopettaja Viita-akatemiassa. Vilja-Tuulia (pää-) toimittaa  nuorten Lukufiilis-lehteä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa on Sakset kädessä ei saa juosta (2004), jota seurasi runoteos Naisen paikka (2007). Lisäksi nuortenkirjoja ja lasten näytelmä. Muutamia palkintojakin on tullut, joten ura on lähtenyt hyvin nousuun.


Nämä Iloisen lehmän runot  ovat aika kovaa luettavaa, joten tuo iloinen-sana kokoelman nimessä kummastuttaa minua. Paljonkaan iloa ei  tästä runokokoelmasta löydy. Mutta teos on omaperäinen, ja siitä voi löytää paljon yhteisiä asioita ihmiselämän kanssa. Uskon että Vilja-Tuulia hallitsee lehmien hoidon, hän puhuu lehmistä asiantuntevasti - ja silti oudosti.


Kyllä minä tiedän etten voi lähteä näiden luota.
Ainakaan äänettömästi.
Kun sotken pyörällä mäkeä ylös
ne juoksevat aidanreunaan.
Yöllä kun palaan ja kuiskaan helliä sanoja
pimeästä vastataan.
Eilenkin ne imuroivat laidunta löystynein nilkoin
polttivat piippua koko päivän
Pamela, Priscilla, Pinjapuu.
Jokaisella täytyy olla joku joka muistaa.


Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot


Myös Kari Levolan teosta Runo vieköön (2009) kannattaa tutkia tarkemmin. Siinä esitellään nuorille lukijoille (oppikirja) nuoria suomalaisia runoilijoita. Sain kirjasta vihiä Hymyilevän eläkeläisen blogista muutama vuosi sitten, ja samassa tilasin teoksen itselleni. Muutamia mielenkiintoisia hetkiä olen sen parissa viettänyt, mutta niitä hetkiä vois vielä roimasti lisätä. Tästä kirjasta sattaa jopa oppia, jos itse kirjoittelee runoja. Luulisin.


Yhä enemmän puhun nyt kirjoista, johtuuko siitä, että muut puheen aiheet ovat loppuneet, vai siitä, että lukijakuntaa on tullut lisää monia kirjallisuusalan ihmisiä ja  kirjailijoita. Ja etenkin meitä lukijoita, jotka etsimme uutta, mielenkiintoista luettavaa.
Kirjojen avulla me laajennamme elämäämme ja elämme sitä moneen kertaan. Hyvä kirja on elämys, jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan---.


Ulkona on ihana aurinkoinen päivä. Pitää lähteä päiväkävelylle!


Oikein mukavaa Marianpäivää kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo! 

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kuka, Mitä, Missä, Milloin...

Kotpihan karjoo opotasta hakemassa lypsyle.
Kiitän Sylviä saamastani  haasteesta, ja vastaan nyt siihen...

Kuka?

Tytär, nainen, äiti, vaimo, mummo, ihminen, maatilan emäntä, omakustanne kirjailija, runoilija, kyläaktiivi, harrastajanäyttelijä, runonlausuja, puheenjohtaja, sihteeri, tilinpitäjä, järjestövetäjä, kyläpoliitikko, kyläläinen, luottamushenkilö, eläkeläinen, blogisti...
~~~~

Neljätoista kesää nähneenä 
sen aloitin
yli nelikymppisen lypsymaratonin
rippikoulukin käymättä.
Yksi lehmä yhdestätoista
pakko myydä.
Kyllä teki lypsäminen
ja elämä tiukkaa!

Se oli silloin yleislakon jälkeen 1950-luvulla.
Pistettiin pakosta äidin lähdettyä aikuisen saappaisiin, mutta tuli se rippikoulu silti käytyä. Ja kansakoulu, myöhemmin talouskoulu ja autokoulu sekä joitakin kursseja, kirjekurssejakin.

Haastan Anjan, Herneen ja Eilan jatkamaan tätä haastetta, olkaa niin hyviä!

Mitä?

Akan elämää
- Akka, synnytä lapset! Akka hoida lapset!
Akka, pese, pue, riisu, kasvata, syötä,
nukuta, vahdi, herätä kouluun,
ohjaa valvo, opeta,
niistä nenä, pyyhi pylly!
Akka, hoida kotipiha, karja, mies,
vieraat, suku.
Akka, pidä mies hyvänäsi,
älä riitele, narise, ärhentele,
älä koskaan väsy.
Rakasta. Rakasta vain.
Akka ole tyytyväinen, onhan sinulla
maailman paras mies, ikioma.
Saat istua saapasnahkatornissa
      ja ihmetellä.

Akka-kulta, mitä sinä itse vaadit?

Missä

Pohjois-Karjalassa, Tohmajärvellä, Tikkalassa, Pohjois-Karjalan vuoden kylä v. 2009.

Tikkala, Tikkala, Tikkala, Tikkala, kaunis Tikkala.
Kylän kauniin tunnetko sen, Särkijärven kirkkauden.
Pellot viljavat vaarojen, koivut tuuheat, valkoiset.
Täällä työtäni teen, olen onnellinen, uskon uuteen huomiseen.
Täällä työtäni teen, olen onnellinen, uskon huomiseen.

Sanat: Marja Ilvonen


Kirjalliset kyhhäykset vuodesta 1991 vuoteen 2010.

Milloin?

Sota-ajalta tähän asti---.
Van ukko on sama kun sillon 1963!

Herra Viitasammakko
sinun pulputuksesi saa
pienen sydämeni hypähtämään
kurkkuun asti.
Tämän rapakon reunalla
minä istun ja ajattelen
sinua uskollisesti.
Yhteen liimautuneina
pulahdamme nirvanaan
jatkamaan sammakoitten sukua!
~~~~

Ei millonkaa ennee
uamulypsyjä eikä ilta.
Kello kaheksan ei käy
maitoauto navetan ovela.
Ei kuskiloihen kansa rupattelluu.

Ei ennee iltalypsyjä
rakas meijjer.
On ehittävä toiset lypsettävät.
Voi parrain Lihakunta -
ei ennee lehmänlihhoo
sikahalavala.

Mitä mielessä nyt?

Voikukkana vauhkona vaellan
ärsytän, loistan ja kukoistan.
Kitkerä maitiasnesteeni tää
kielelläsi jo kirveltää!

Vahva juureni raadollinen
syvältä maasta juo voimat sen.
Kun heikot sortuvat elämässään
uhmalla uudelleen nostan pään.

Jos tänään katkaiset kukkani pois
huomenna valmis jo uusi ois.
Pienin haituvin valloitan
ympäristöni avaran!

Runot kokoelmistani Elämänpelto ja Ruistähkähumppa

Näissä merkeissä, oikein miellyttävää torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Iloa ja valoa vai arkitodellisuutta?





Pohjoisen maan siunaus:
kevättalven
huikaiseva kirkkaus,
kaikkialle tulviva valo
       vastustamaton.


Ja me kaikki
kaamoksen kurittamat
nousemme yön sylistä
       päästäinen
       oravan poika
       perhosen toukka
uudestisyntyneinä.
Talvilinnun reviirilaulukin
pelkkää iloa. Kiitosta
~~~~


Eivät vuodet veljeksiä,
sanoivat ennen vanhaan.
Eivät päivätkään.
Aina erilaisia -
        pitkiä, lyhyitä.
        Kevyitä. Painavia.
        Ihan ylivoimaisiakin.
        Väliin vastamaata.
        Joskus kuin kuilu
        repeäisi eteesi.
Vaan aina jostain löytyy
toivon sitkeä lanka
harmaimmassakin arjessa.
Kimaltaa, hohtaa
kultainen säie:
ilo siltana päiväsi yli.


Maaria Leinonen
~~~~~~~~~~~~~~


Turvauduin jälleen Maaria Leinosen apuun, kun tarvitsin elämänviisauksia. Maaria sanoo selvästi ja kirkkaasti sen mitä ajattelee. Verraton juttu, ilman kiihkoa ja intohimoa. Kauniita runoja kauniisti kuvitettuna kokoelmassa Ilo siltana päiväsi yli, lisänimikeenä Toivon ja valon runoja. Runot on poimittu Maarian edellisistä kokoelmista, ovat vanhojen kokoelmien helmiä. Upeilla valokuvilla elävöitettyinä ovat varsinainen aarre, ja hyvä lahjakirja. Kokoelma on ilmestynyt vuonna 2008, kustantajana Kirjapaja.


Toivoa ja valoa me kaikki tarvitsemme, jotta pääsisimme myös niiden vaikeiden ja pahojen päivien ylitse, joita tiellämme kohtaamme. Niitä on meillä jokaisella. Ei kenelläkään ole niin helppoa elämää, että siinä ei koskaan olisi surua ja muita  vaikeuksia; ne on annettu meille siksi, että kasvaisimme ihmisinä täyteen mittaamme. Eräänlainen fatalisti (kohtaloonuskoja) olen, vaikka paljon muuta epäilenkin---.


Sain Sylviltä haasteen, ja otan sen vastaan, mutta kirjoitan asiasta myöhemmin. Tuskin minulla on teille mitään uutta kerrottavaa, mutta saadaan nähdä sitten.


Maailmalla menee lujaa, sotauutisia Libyasta riittää, ja Japanin järistyksen seurauksia seuraamme vielä jonkin aikaa. Kotimaassa ihmetellään eduskuntavaaleja, joista en nyt rupea kannuja valamaan. Saa nähdä, käyvätkö ihmiset äänestämässä kuinka ahkerasti, se näkyy sitten vaalituloksista. Ja millainen  hallitus kasataan; se aiheuttaa meille ison joukon ikäviä yllätyksiä, niistä ei edeltäkäsin puhuta mitään. Veronmaksajat maksavat nämä joidenkin EU-valtioiden, pankkien ja poliitikkojen yhteisen katastrofin. Veronmaksaja on maksumies, jolle kaikki lusmujen laskut lankeaa. Nykyään näyttää huijaaminenkin olevan laillista puuhaa, pankitkin on saatu siihen mukaan. Siinäpä sitä köyhille iloa---.


Suomi kehuu olevansa demokratia, vaan enpä tiedä, minusta se "demokratia" on varsin kaukana suomalaisesta yhteiskunnasta. Tietysti, jos verrataan vaikkapa arbimaihin, onhan meillä toki "demokratia", edes jonkinlainen tasa-arvo naisten ja miesten välillä. Miten lienee sen demokratian laita köyhien ja rikkaiden välillä? Tai suuri- ja pienituloisten välillä? Keskituloisten veroilla tässä yhteiskunnassa pääasiassa palvelut pidetään, suurituloiset osaavat verot kiertää, ja lakeja rustataan koko ajan siihen suuntaan, ettei veroja tarvitse rikkaiden maksaa. Kun valtionveroja kevennetään, joutuvat kunnat koko ajan nostamaan omaan veroprosenttiaan. Se ei ainakaan helpota meidän syrjäalueiden ihmisten elämää. Kieroa politiikkaa, jota on toteutettu vuosia ja vuosikymmeniä. Tämän lisäksi valtio kasaa kunnille yhä lisää uusia velvoitteita, jotka maksavat rahaa. Vain rintamaiden suuret kunnat pärjäävät tässä kilvassa jollain tavoin.


Taas minä pilasin kirjoitukseni ilosta ja valosta. Arkitodellisuus ilmestyi yhtäkkiä kuvaan mukaan. Mutta silti: osatkaamme iloita kaikesta hyvästä ja kevään valosta, niistä  saamme nauttia - toivottavasti - tasapuolisesti. Tai sitten emme...


Oikein hyvää ja valoisaa viikon alkua kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Saapuipa Savosta kansa

Heinäväkeä Rannan Juvolassa Outokummussa 1950-luvulla, Kuva: Aulis Juvonen.


Saapuipa Savosta kansa,
venehellä vettä myöten:
Säämingistä Kitehelle,
Liperiin jo lipsahtivat,
Tohmajärvelle toviksi,
Kiihtelykseen kiirehtivät.

Kaskiviljelys kukoisti.
Perattiin jo peltojakin,
kannokoita käännyteltiin.

Savupirteissä sikisi
kansa suuri, kaikenlainen.
Lapsia ol liuta ennen,
vaimojakin kaksi, kolme.

Sitkeästi sinnitellen 
Juvossuku yhä kasvoi,
laajemmille laulumaille,
poikki Suomen suunnistaen,
yli Telluksen teluten.

Aili Nupponen kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)

Taitelija Hellä Juvonen työssään.
Tiedoksi innokkaille sukulaisilleni, Juvosille, tulevan kesän sukutapaamisesta:

Pajarinhovi sijaitsee valtatie kuuden varrella Kiteellä, joten sinne on helppo löytää.
Holiday Centre Pajarinhovi  on varattu tapaamista varten lauantaina 23. päivä heinäkuuta 2011. Aloitamme yhteisellä lounaalla klo 12 ravintolan noutopöydästä.

Tämän jälkeen osallistujat esittävät ohjelmaa kabinetissa (klo 12-15).  Pyydän ohjelman esittäjiä ilmoittautumaan minulle. Virallista sukukokousta meillä ei ole, koska sukuseura ei ole toiminnassa. Jos joku tarvitsee säestäjän, voi hän hankkia sen itse tai maksaa säestäjälle. Minä olen luvannut pitää Juvosen sukuseura-aiheisen tietokilpailun.

Pajarinhovissa on vesipuisto ja eläintarha, joissa halukkaat voivat käydä omalla kustannuksellaan. Vesipuisto avattiin keväällä 2010, joten se suuri ja nykyaikainen. 
Pyydän niitä, jotka haluavat tulla sukukokoukseen mukaan, ilmoittautumaan minulle. Huonevaraukset saa jokainen hoitaa itse jo näiden lumien aikana. Silloin on varmaa, että majoitus pystytään Pajarinhovissa järjestämään. 

Tähän mennessä minulle ilmoittautuneita on 10 henkilöä. Lähetän sähköpostia niille, joiden sähköpostiosoite on tiedossani.

Lisätietoja Pajarinhovin palveluista saatte seuraavilta sivuilta:


Varauksen yhteydessä maininta: 'Sukukokous Aili Nupponen'. Lisäksi ateriailmoitus minulle, ja maininta erityisruokavaliosta, mikäli sellainen on.

Toivotan teidät, Juvoset, lämpimästi tervetulleiksi Pohjois-Karjalaan viikonloppua viettämään! Olkoon viikonloppumme antoisa ja hauska sukutapaamisen merkeissä!

Sähköpostia voitte lähettää minulle vaikkapa tämän blogin postauksena, se tulee minulle suoraan ellette muista osoitettani entuudestaan.
~~~~

Mummolla piti eilen kiirettä, oli käynti Tohmajärvellä Kemiessä, jälleen hammaslääkärissä, ja useissa muissa paikoissa. Kirjastoon vein kaksi Mummo ja muusat kirjaa, joista toinen on lainattavissa. Illalla oli koulutustilaisuus Kiteellä.
Tänään olen keitellyt mehuja viime kesän marjoista. Paupau kävi mummolassa äitinsä kanssa. Jälleen ei Hellillä ole lääkäriä, joten mies joutui menemään Kiteelle. Ihmetilanteita kerta kaikkiaan, kun ei ole lääkäreitä. Paljon olisi sanomista, mutta jätän sanomatta!!

Näin olemme jo pian viikonlopussa. Toivotaan, ettei uusia katastrofeja tapahdu entisten lisäksi.

Oikein hyvää viikonvaihdetta teille kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!


maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ovelta ovelle



Ellun kuva teoksessa Mummo ja muusat (2010).
Tropiikin aurinko hehkuu niin!
Ovat päässeet eläimet 
Paratiisiin.
Leo Leijona varjossa palmujen ja
ja linnut istuvat oksilla sen.
On kujerrus, liverrys kuumeinen!
Leo Leijona harja hulmuten
niin kurjalta kuumassa näyttää---.


AN teoksessa Mummo ja muusat (2010)
~~~~

SUVE ENSMÄNE


Perunamukulie mukan nous maast yks ihmistaimiki.
Timoks mää sen ristisin,
Timoi olin tähä rivi istuttanukki.


Ehjä,
kaunis,
ei ollu kuakka osunu eikä rupi.
Laitin kori muitte joukko.
See istus hiljasen möykkyn siin lairal,
kattel ku mää huhkisin,
järsis piäni paloi perunan kyljest.


Mitä mahro ajatel?
Mitä mahtava varhase ajatel?
Juur tuliva suve ensmäse varpusekki uunist ulos.
Voi ko ajattelissiva mukavii vaa.


Mää koitan näyttä iloselt,
et hee saava hyvä alu.


Heli Laaksonen kokoelmassa Peippo vei (2011)
~~~~


Tarvitsemme hyviä alkuja, silloin loppukin voi olla hyvä---.
Nykyajan trendi on positiivisuus (myönteisyys), negatiivisuutta (kielteisyyttä) katsotaan kammoksuen ja oudostellen. Väkisin tehty positiivisuus on silti väkinäistä, ei luonnollista. 


Kierrellessäni kyliä Yhteisvastuukeräyksen kanssa olen puhunut paljon tuttujen ja tuntemattomienkin ihmisten kanssa, mutta tuttuihin on helpompi saada yhteys kuin tuntemattomiin. Tutuilta saa myös hyvää palautetta, kun keskustelee heidän kanssaan. Tuntemattomalle ollaan helposti epäkohteliaita eikä anneta rahaa keräykseen. Kolme pyhäpäivää olen käyttänyt tähän puuhaan, ja olen kiertooni tyytyväinen. Monet tarjoavat jopa kahvia... Olenkin ottanut asiat siltä kannalta, ettei minulla saa olla kiire, aina pitää olla aikaa jutella, se on monille yksinäisille hyvin tärkeää.


Jotkut kärsivät yksinäisyydestään jäätyään leskeksi, se ei ole kenenkään oma valinta. En minäkään haluaisi olla ja asua yksin. Jotkut taas ovat asuneet yksikseen lähes koko ikänsä, tai suurimman osan siitä, eikä se näytä vaivaavan heitä pätkääkään. Muuan yli 80 v. poikamies vitsaili kanssani lähemmäs tunnin, ja meillä molemmilla oli tosi hauskaa. Kerroimme toisillemme juttuja kylän ihmisistä, jotka olemme tunteneet elämämme varrella. Taas sain verestettyä (nuorennettua) muistiani, ja molemmat totesimme, että homma toimii.


Tuolla lähempänä kuutostietä pidetään päivällä ovet lukossa, avaamaankaan ei välttämättä tulla. Meillä on päiväsaikaan aina ulko-ovet lukitsematta kotona ollessamme, ja sisään voi tulla tai ovikelloa soittaa kuka tahansa. Tämä tapa on nähtävästi jo maaseudultakin väistymässä, halutaan yksityisyyttä eikä tulla avaamaan edes ovea.


Meidät "kerjäläiset" rinnastetaan luultavasti joihinkin kierteleviin romaaneihin, joita ei meillä ole näkynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Romaanitkin saavat toimeentulonsa kerjäämättä, mutta toisin on ulkomaalaisten romaanien laita. Heitä tosin näkee vai kaupungeissa, Joensuussakin heitä on ollut.


Joskus on kierteleviä taulukauppiaita, varsinkin kesäaikana. Hekin ovat tavallisesti ulkomaalaisia; ja sitten ilmavalokuvien tyrkyttäjät. Bisnes on bisnestä. Katselukierroksilla on ollut myös kesämökkivarkaita, joita saatiin äskettäin kiinni kerralla kolme kappaletta. Varkaita liikkuu eniten syksyllä ja kevättalvella.


En suosittele sitä tapaa, että asukas poistuu asunnostaan lukitsematta sitä huolellisesti! Tuo tapa voi olla kohtalokas---.
~~~~~
Nyt saamme käytännön havainto-opetusta siitä, miten toimii ydinvoimala, kun katastrofi sattuu. Jäähdytysjärjestelmä menee epäkuntoon varavoiman puutteessa, ja räjähdys saattaa tapahtua. Onneksi Japanin voimaloissa ei suojakuori ole mennyt rikki, eivätkä ihmiset altistuneet ydinsäteilylle.


Tuo maanjäristys, joka viime viikolla tapahtui, oli voimakkudeltaan tosi suuri, yhdeksän rihteriä. Pelätään, että uusia purkauksia sattaa tapahtua Tokion lähellä. Japanissa on ydinvoimaloita rannikot täynnä. Meidän muiden ihmisten on valmistauduttava avustamaan näitä ihmisiä, jotka ovat menettäneet kaiken. Toivokaamme, ettei silti pääkaupunki, Tokio, tuhoudu kammottavalla tavalla.


Synkistä näkymistä huolimatta toivotan teille kaikille hyvää viikon alkua!
                                                                                                                                       Aili-mummo



torstai 10. maaliskuuta 2011

Lasten kanssa, lasten ehdoilla



Kuvat: Rudof Koivu, teoksessa Rudof Koivun LUKUKIRJA (2005)
Kuin rakasta
       kaukaista ystävää
lapsuuttani ikävöin.
Joku tuoksu
       ääni väri
avaa portin
ja mustot ryöpsähtävät yli.
Ja siinä ne ovat:
tummat totiset metsät
laulavat kukkaniityt
viljapellot vihreinä
        keltaisina
        kultaisina
tuulen kämmenten keinuttamina.


Äiti ja isä askareissaan
aina lähellä
aina saatavilla
        turvallisina
        kiireettä.
Ei kiirettä kellään.
Ei edes tuulella.
        Pilvillä


Maaria Leinonen



Minun täytyi olla hyvin pieni silloin.
Halusin aapisen.
Isä lupasi sen heti kun ärräni kuulostaisi
oikealta.


Koko seuraavan päivän 
istuin lattialla rukin veressä.
Äiti kehräsi
         hyräili.
Matkin rukin hyrinää.
Toistelin ärräloruja:
         ärrän kierrän orren ympäri -


Iltapäivällä paarustin hangessa
isän luo peltoladolle,
täristin kielenkärki aristaen 
kaikki ärräloruni.


Seuraavana päivänä sen sain,
Aapiseni.
Kannessa komeili kirjava kukko.
Kuvat hehkuivat
kukkien ja sateenkaaren väreissä.
Ei koskaan mikään kirja
tuoksunut niin hyvältä.
Ollut niin kaunis.
Mikään lahja ei rakkaampi.
Se synnytti tiedonjanon.
          Sammumattoman


Maaria Leinonen
~~~~


Kävin eilen Kemiessä kampaajalla ja myöhemmin kirjastolla, mistä lainasin taas joukon runokirjoja ja pari muuta teosta. Käteeni tarttui useita Maaria Leinosen runokokoelmia, joista pari ihan kuvitettua. Näyttää olleen Maarialla onnellinen lapsuus; sellainen pitäisi meillä kaikilla olla.


Kyllä meillä useimmilla on joitain kauniita, lämpimiä muistoja lapsuudestamme, olipa se sotien jälkeen vaikka kuinka ankara ollut. Eniten muistelen aina Miina-tätiäni, jolla oli aikaa kesken töidenkin pienelle, villille tytölle. Hän pelasti ainakin yhden kerran jopa henkeni. 


Lapsi on meille annettu/ että oppisimme rakastamaan./
Että vaalisimme hänessä/ viattomuutta ja iloa,/ 
tulevaisuutta ja toivoa./ Maailman huomista./


Lapsi on meille annettu/ että osaisimme yhä ihmetellä./ Mykistyä ihmeen edessä// 


Maaria Leinonen
~~~~~
Lapsuus lähestyy vinhaa vauhtia. Saa nähdä, milloin se astuu jokapäiväiseen elämääni. Joskus olen vitsaillut, että kun dementia etenee, kirjoitan sen romaanin, johon sain nuoruudessani ainekset. Juonia olen huono punomaan, mutta voinhan kertoa vain sen, minkä olen kokenut. Siitäkin saisi järisyttävän romaanin, tuskin jättäisi ketään kylmäksi. Mutta en tiedä pääsenkö koskaan näin pitkälle---.


Omasta lapsuudestaan ei kukaan pääse eroon, vaikka sanotaan, että aina voi hankkia itselleen onnellisen lapsuuden, jälkeen päin. Tietysti, jos pystyy aivopesemään itsensä perusteellisesti---.


Lehdistä saa joskus lukea, miten vanhemmat jättävät lapsensa vielä nytkin heitteille. Pieniä lapsia on jätetty jopa autoon yksinään moniksi tunneiksi vanhempien mennessä juhlimaan ravintolaan. Miksi tällaisten ihmisten on sitten hankittava itselleen lapsia, sitä en ymmärrä. Jokainen lapsi ansaitsisi ehdottomasti hyvän ja onnellisen lapsuuden, jotta hänestä kasvaisi vastuuntuntoinen ja ehjä aikuinen. Mutta taidamme olla kaukana tästä tavoitteesta.
~~~~


Huomenna aamulla tulevat tytöt mummolaan ilahduttamaan meitä vanhuksia. Tämä viikko on ollut meillä hiihtolomaviikko, joten isot tytötkin ovat kotona. Ajattelin paistaa pannareita aidosta juusto- eli ternimaidosta. Toivottavasti lapsille maistuu tämä perinteinen maalaisherkku marjahillon kanssa. Mutta tietysti joukossa on aina joku poikkeus eli Angi.


Viikko on kohta pulkassa. Kaikille lukijoille oikein "lapsellista" loppuviikkoa toivottaa Aili-mummo!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Naisista löytyy...



"Kirjastoäiti" Helena Nieminen: "Kaksi nollaa"
Hyvä uutinen


Kerrankin hyvä uutinen
aamun Karjalaisessa.
KULLANVAIHTOVIIKOT!
Vanha kulta jo käytössä kulunut
kiilto himmentynyt
pinta naarmuuntunut
eikä aitoudestakaan takuuta.
Viimeinen käyttöpäiväkin 
jo  aikoja sitten mennyt.
Ei muuta kuin vaihtotorille koko mies
ja uutta katselemaan:
tupakoimatonta, huumorintajuista
eikä savolaista!


Vuokko Juurisoja Ukrin jäsenlehdessä Ukkonen nro 1b/2011


Marjatta ja Aili-mummo Budapestissä syksyllä 2007. Takana runoilija Pätöfin patsas.
Naistenpäiväkortti


Nainen voi olla suklaata/ ja nainen voi olla lunta,/
nainen voi olla kotimaa/ tai kadonnut valtakunta./
Nainen voi olla sylikin/ ja tuulessa heiluva heinä./
Nainen voi olla tikapuut/ tai tiilistä muurattu seinä./


Nainen voi olla kanava/ ja nainen voi olla naula,/
nainen voi olla vasara/ tai lasinen pullon kaula./
Nainen voi olla ikkuna/ tai ikkunan verhona peitto,/
nainen voi olla aavikko/ tai kiehuva mansikkakeitto./


Mies saattaa olla pallona/ niin kuin piikikäs siili,/
vaikka sen siilin sisällä/ on ikävä pitkä kuin Niili.//


Jukka Itkonen 
~~~~


Ajattelin pajattaa naisista, huomenna on Naistenpäivä.  Hymyilevä Eläkeläinen on kirjoittanut aiheesta huumorin keinoin. Hän arvelee, että nainen on vasta sitten tasa-arvoinen, kun voi pissiä vessassa seisaaltaan; muut ehdot lieneekin jo täytetty eikä  muuta valittamisen aihetta ole.  Myös Leena Lumi on kirjoittanut naisesta 40+.


Näin ikäihmisenä on oltava tyytyväinen siihen, mitä on. Mies en ole koskaan halunnut olla, vaikka lapsuudessani naista ei noteerattukaan, hän oli vain "välttämätön paha" talossa. Mies eli isäntä sai olla mikä tahansa, mutta emännästä talon tunsit. Jos on ahkera ja osaavainen emäntä talossa, pitää hän talon pystyssä vaikka yksinään. Melko usein näin olikin, isäntä saattoi olla Alkon tuotteisiin mielistynyt, iloinen  rilluttelija, mutta silti talo pysyi talona emännän ansiosta.  Muistanpa eräänkin kerran, kun "isäntämies" tuli kaupungista kotiin iloisesti tuiterissa, ja emäntä sattui pihalla häntä vastaan.  Kävi ilmi, että mies oli nostanut meijeristä maitotilin, ja ostanut rahalla miestä väkevämpää sekä nauttinut niitä päänsä täyteen. Emäntä antoi sellaisen sanallisen ryöpytyksen, että mies oli hätää kärsimässä. Sen kerran jälkeen miehellä ei ollut asiaa talon maitotilien nostamiseen!


Mitäpä elämästä olisi tullutkaan, jos kaikki maitotilit olisi juotu kurkusta alas. Rahaa ei olisi ollut enää mihinkään välttämättömään eikä tarpeelliseen. Lopputulos olisi ollut sama kuin Minna Canthin näytelmässä Työmiehen vaimo.


Edellä kerrotulla en tahdo leimata maailman kaikkia miehiä, kyllä ahkeria ja vastuuntuntoisia miehiä on olemassa, paljonkin. Löytyy myös vastuuntunnottomia naisia, joille tärkeintä elämässä on hauskanpito, kaikki muu on toisarvoista. Mutta jätän sen nyt Naistenpäivän kunniaksi sanomatta, miten näiden naisten laita oikein on---.
~~~~


Eilinen kului suvun parissa, lapsenlapset kävivät vanhempiensa kanssa ja myös miehen veli vaimoineen. He toivat mummolle sohvaan uudet jalat. Polvivaivojen takia sohvasta nouseminen on ollut vaikeaa jo ainakin vuoden tai enemmän; korokkeena olen käyttänyt istuintyynyjä. Kiitokset heille näistä mukavista tuomisista! Kolme tyttöä teki mummolle kasan piirustuksia muistoksi. 


Iltapäivällä kävin kävelyllä. Yhteisvastuukeräys jäi siis tuleville pyhäpäiville, aikaa on vielä huhtikuun loppuun asti.


Huomenna on Tikankolo kerho, jossa esitän runoja naisille merkkipäivän kunniaksi.


Oikein mukavaa viikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!