Google+ Followers

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Rippikoulumuistoja Kirkkoniemestä

Omenapuut kukkivat jo viiikkoja sitten...
Lapsen uni

On yö. / On musta pihamaa. /
On talo valkoseinäinen. / Tuvassa lapsi nukkuu. /

Takaa järven tuuli kohoaa. / Herää pihapuu / 
ja astuu lapsen uneen. /  Ja kasvaa kohisten. /

Jo taivaan kattoa sen latva koskettaa, / 
maailman ympäri se oksat levittää, /  ja lapsi näkee: /

puun oksilla on kirkko, talo, / lehmä, lammas, hevonen, / kiekuvat kukot, /
ja yhdeöllä oksalla / on sama suutari, / 
joka eilen tuvan penkin päässä / lapselle kengät laittoi. /

Ei laula äiti, / ei kirkon urut, enkelitkään, / eivät laula niin kuin lehvät pihapuun. /
Ja lapsi tietää: /  ei putoa alas katto maailman, / 
ei maailman reunat päälle kaadu, / kun pitelevät niitä / oksat pihapuun. //

- Marja-Liisa Vartio -

Nälkään kuolleiden muistomerkki Tohmajärven kirkon vieressä, taitelija Erkki Eronen.
Näkymä sankarihaudoilta Tohmajärvelle päin. 
Eilen olimme miehen kanssa pitäjäntuvalla kahvia ja käsitöitä myymässä yhdessä seurakunnan palkkaaman henkilön kanssa; ja mukava ihminen hän olikin. Työt sujuivat rutiinilla kuten "vanhalta tekijältä" ainakin. Ilma oli sateinen, vähän päästä valui maahan sadekuuroja, ei  sentään koko aikaa. Kävijöitä oli 24 henkilöä, mikä on tällaisina päivinä "sopiva" määrä. Tekemäni voileivät tekivät hyvin kauppansa, monikaan ei halunnut pullaa vaikka sitäkin leivoin. Torstaina on uusinta, ehkäpä silloin ihmiset ovat enemmän liikkeellä. Kolmen eri tahon tuotteita oli myynnissä, eniten käsitöitä. Kunnan kirjavalikoimaa valiteltiin eniten, olisi ollut menekkiä Tohmajärven kulttuuriympäristöohjelmalle, jota ei ollut saatavilla. Omia kirjojani en ole vienyt enää sinne myyntiin moniin vuosiin, saahan niitä Kaivolta ja UutisAlasimesta, jos kuka haluaa ostaa.


Tapasin yhden rippikoulukaverin, joka oli viettämässä kesää entisen kotinsa naapurissa. Oli ostanut omakseen kuolleen serkkuni talon. Hän ei muistanut minua, kysyi: kukas sinä oikein olet? Vastasin että olen se Juvosen tyttö, joka osasi läksyt. Se ei juohtunut mieleeni, että toinen samanlainen tyttö oli Värtsilästä, Aune Matikainen nimeltään, lieneekö ollut ehkä edesmenneen Uuno Matikaisen sisar? Jotenkin tykästyin tuohon Auneen, vaikka en ole häntä sen jälkeen tavannut. Minne lienee kadonnut---. Liisa muisti toisen toisen Juvosen tytön Akkalasta, joka kampasi ja peilasi itseään koko ajan, hänet minäkin muistan oikein hyvin. Tyttö pääsi nuorena naimisiin...


Nykyään ei rippikoulussa viivytä kuin yksi viikko, meidän piti opiskella neljä viikkoa. Piti osata ulkoa kristinoppi ja koko katekismus, virsiläksyjä oli paljon ja raamatunhistoriaakin päntättiin kuin kansakoulussa ikään. Joillekin meistä niiden opetteleminen oli kiven takana, vaikka kuinka ulkolukua hopotti, ei ymmärtänyt yhtään mitään...


Näin ne ajat muuttuvat, rippikoulua ei enää Kirkkoniemessä pidetä, vaan nuoret viedään jonnekin leirikeskuksiin. Vanhassa pappilassa pidetään lasten ja nuorten päiväleirejä, joissa ei yövytä leiripaikassa. 


Mutta nykyaikaa eletään, kirkossakin on hieno invavessa - ja se on todellista edistystä!


Hitaasti mutta varmasti muutuvat ajat seurakunnassakin. Ei enää pidetä kinkereitä, kun niillä ei ole kysyntää. Henkikirjatkin tulee pidettyä väestörekisterin ja maistraatin kautta. Ei ole suuria kirkonkirjoja, hommat hoidetaan siististi ja nopeasti atk:lla. Kirkkoherra ei tule nuhtelemaan avoliitossa eläviä pareja, kuten ennen tehtiin, eikä ketään viedä enää jakapuuhun häpeämään huonoja tekojaan. Pappien kunnioitus on hävinnyt kuin tuhka tuuleen, pappikin on enää "vain" ihminen. Piispoja ehkä katsotaan korkeammalle, ovathan he kunnioituksensa ansainneet.


Huomasin eilen netistä, että metropoliitta Ambrosius on vihitty kunniatohtoriksi Helsingissä tänä keväänä noin kuukausi sitten, joten Paljon Onnea sinne Kallvikin tielle kulttuurikeskus Sofiaan!


Oikein hyvää ja kaunista viikon jatkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Mitä kertoi minulle tämä kuva?


Kiitos sinulle, Mummu!
Taivaan viileässä sinessä
kipunoi tämä upea aurinko
valoa ja lämpöä ---


Miljoonien kilometrien 
takana loihtien meille
maan asukkaille 
elämän

Ilman aurinkoa
meillä ei mitään, ei edes elämää,
kaikki on lahjaa
suurta ja käsittämätöntä

Aili-mummo 26.6.2011

Kiitän tästä haasteesta Mummua

Koskan ymmärrän, että teillä kaikilla on paljon kesäkiireitä, en jaa tätä kenellekään erityisesti, vaan jokainen halukas voi ottaa merkin itselleen tästä! Oikein hyvää juhannusta teille kaikille!!!

Huomasittekos, avasin uuden blogin, Voi niitä aikoja!

Viihtyisiä hetkiä lukijoilleni blogieni parissa!!!

Ja vielä kiitokseksi linkki Blogisisko Annalle!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Mukavaa ja kaunista juhannusta!!!

Nuppolan vanha asuintalo sireenien ja angervoiden aikaan.
Kultainen päivä


Nyt riemulauluansa ihaninta / livertää linnut, onnenkiihkeää, /
ja lakkaamatta kukkuu kultarinta, / niin ettei metsä henno hengähtää. /
Ma, joka päivän hetkin kultaisin / näin valon vaeltavan koivikossa /
ylitse kirjan, jota rakastin, / jo suljen lehdet suven auringossa. /
Suloista vehreyttä hehkuen / hymyilee maassa ruoho jokainen. //


Niin kohoo, vielä kukkuessa käen, / sylistä metsän tuuli lämpöinen, /
ja vivahdellen vihreyttä näen / ma kimaltavan koivun kutrien. /


Lehahtaa yli nurmen tuoksu hellä. / Pois valkovuokon kasvot vaipuvat, /
kuin arastelis päivään värähdellä / sen terälehdet liian kuulakat. /
Mut taivaan sini huimin, polttavin / peloita metsätähtiä ei vielä, /
kun vieri vierin hymyävät tiellä / ne lapsenkasvoin pieninpienoisin. //
----
Niin salaisuutes verhoo, armas multa! / En huimaa kaikkeutta halaa nyt. /
On kyllin mulle iltapäivän kulta, / kun tuska sydämen on lähtenyt. /
On kyllin lintukuoron laulu hellä, / ja tuoksu, jota henkii herkkä maa, /
ja varjottomin mielein ihmetellä / suvisen pilven tietä loistavaa. /
On ihme jäädä ilman kyyneleitä / maan ihanuuteen onnenheleään. /
Oi kukka, sisimpäsi hunnuin peitä! / En mitään pyydä, kun sun hymys nään. //


- Saima Harmaja -


Oman runoni löydät tästä linkistä
~~~~~
Nuppolan pihaan tultaessa on tällainen varoituskilpi.
Anteeksipyyntöni Mummelille, että kirjoitan toisesta aiheesta, juhannus on ihan oven takana---. Vettä olemme saaneet jo tarpeeksi vähäksi aikaa, toivottavasti juhannuksena ei enää sada! Eilen oli ukkosta koko päivän puolelta päivältä iltaan asti, enkä päässyt nettiin ennen kuin vasta yöllä. Aamulla kävin asioimassa Kemiessä.


Olen työstänyt Kontkasten juhlarunoa, se on melko pitkä, varsinkin alku ja loppu ovat ongelmallisia. Sukujuhla on 2. päivä heinäkuuta, ja silloin julkaistaan kauan odotettu ja toivottu sukukirja. Siihen on saatu alle 5000 nimeä, jossa eivät vielä ole kaikki Kontkaset, mutta ne jotka halusivat antaa nimensä ja tietonsa, ovat siinä. Omaa sukuani on kahdesta eri sukuhaarasta. 


Vanha talon savusauna ei ole vinossa, vaikka siltä näyttää...
Sukuasiat innostavat kovasti nykyajan ihmisiä. Muuan toinenkin kaukainen sukulainen kokoaa sukua nettiin, minäkin olen häntä asiassa auttanut, mutta viime aikoina en ole kiireiltäni ehtinyt. Hän toivoo sinne myös suvun kuvia, ja lähetin hänelle niitä, joita minulla sattui olemaan, siellä on sukulaisia Havuttaresta ja Juvosten sukukirjasta. Itse sain musta-valkokuvia suuren joukon vastalahjaksi, joten nyt "tunnen" sellaisia sukulaisia, joita en ole koskaan nähnytkään! 


Sukutietojen vaihtaminen on mielenkiintoista puuhaa, ilokseni olen voinut sitäkin tehdä. Seurakunnat ovat nyt kieltäneet alle 100v. nuorempien kirkonkirjojen tutkimisen. Ennen ainakin sai maakunta-arkistossa tutkia niitä, kun oli ensin tehnyt kirjallisen lupauksen siitä, ettei käytä tietoja väärin. Nyt en sitten tiedä voiko niitä enää sielläkään tutkia---.


Lehtosinilatva viihtyy vanhan talon seinustalla.
Huomisen päivän ajattelin käyttää leipomiseen, ensi maanantaina on vuoroni mennä pitäjäntuvalle myymään kahvia diakoniapiirin lukuun, ensi viikosta tulee muutenkin hyvin kiireinen. Samanlaista uskon muillakin olevan, joten blogini voi olla päivittämättä jonkin aikaa.


Kasvimaa vihottaa hyvin lupaavasti, kitkemistä olisi, ja pian kypsyvät metsä- ja muut mansikat. Kesäteatterit aloittavat esityksensä ihan kohta, ja tarjontaa on runsaasti.


Harakankello aloittaa kukintansa.
Kuvat otin viime viikolla Nuppolasta käydessäni. Sain kuvia kasveista ja eläimistä. Lisäksi vielä oman pihan kuvat, joita riittää moneen postaukseen. Toivotan myös kaikki uudet lukijani tervetulleiksi seuraamaan Aili-mummon elämää.


Kaikille lukijoilleni oikein kaunista ja mukavaa juhannusta toivottaa Aili-mummo!                                                              

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tohmajärven Kirkkoniemi ja kirkko

.
Tohmajärven nykyinen kirkko valmistui 1756. Sitä korotettiin vuonna 1911
SOKEA

Ei ole siipiä, ei ole enkeleitä.
Miksi uskoisin - siksikö vain, kun en näe?
Mitä silmistä sumentuneista näistä,
mitä siivettömistä olkapäistä!
Siksikö vain en uskoisi, kun en näe!

Katso, hän joka siunasi sokean silmät,
hän joka kosketti sairasta olkapäätä
joskus vaieten
                     näköä antamatta,
kuorman ottaen
                     siipiä antamatta -
hän suo vieläkin aueta sokeiden taivaan,
vielä virrata hymyä enkeleiden,
siivellisiä sinulle, siivetön, antaa,
sinulle, sokea, siunaa palvelijoiksi
selkeinä katsovat enkeliensä kasvot.
Omat silmänsä antaa, puhtaat tähdet,
sinulle varjelijoiksi tuskasi yllä -
pyhimmän kärsijän silmät, niinkuin tähdet,
silmiksi sinulle, siiviksi riittävät kyllä.

- Anna-Maija Raittila -

Tohmajärven sankarihaudat eivät ole kaikki tässä, niitä on myös muissa seurakunnan hautausmaissa.
Viime viikolla tuli käytyä myös kirkolla eräänä iltana, kun oli Yhteisvastuukeräyksen lopettajaiset. Otinpa oikean kameran mukaani, ja kuvasin kirkkoa ympäristöineen. 

Tämä nykyinen kirkko oli alkuperältään ns. kuvakirkko, jonka oli koristanut kirkkomaalari Mikael Toppelius. Asian alullepanijana on ollut kruununvouti Gabriel Wallenius, joka kirjeitse pyysi Toppeliusta kirkkomaalariksi. Kirkon alttaritaulukin on Toppeliuksen maalaama. Saarnastuolin näin aikoinaan Olavinlinnassa, mutta nykyään se lienee Kansallismuseossa.

Syksyllä 1783 Toppelius maalasi saarnastuolin, päätyristin seinät, alttaritaulun ja lehterien reunat. Seuraavana kesänä mestari jatkoi työtään itsensä ja pitäjän säätyläisten päättämällä tavalla. Jaana Juvonen kertoo vielä, että pitäjäläiset olivat uskomattoman innostuneita kirkkonsa koristeluun, eivätkä he ajatelleet työn kustannuksia. Ajan oloon ihmisten ihastus seinille maalattuihin kuviin hiipui, ja 1850 kirkon seinät peitettiin valkoisella liimavärillä. Näin tulivat peitetyiksi sata vuotta aikaisemmin tehdyt kirkkomaalaukset; niitä ei voi enää millään palauttaa.

Paanukattoinen kellotapuli.
Tämä vanha kellotapuli aiottiin kattaa pellillä v. 1993. Okra ry:n taiteenystävien keskuudessa heräsi mielenkiinto lähteä auttamaan seurakuntaa. Samana kesänä päätettiin perustaa Pro Tapuli-liike, jonka johtajaksi valittiin taiteilija Hellä Juvonen, jäseniksi Sinikka Mikkonen ja Eila Simonen. Näin kertoo teos Suur-Liperin ja Kiteen Juvoset (2002). Ensimmäinen työ oli saada puretuksi entinen kattamispäätös. Okra ryhtyi keräämään varoja, sekä rahaa että puita saatiin runsaasti, mutta lisäksi tarkoitusta varten järjestettiin konsertteja ja arpajaisia sekä myytiin Tohmajärvi-aiheisia piirroksia ja paitoja. 

Työ tuotti tulosta: puut sahattiin talkoilla ja vaihdettiin valmiisiin paanuihin. Kiteen Aikuiskoulutuskeskus järjesti perinnerakentamiskurssin. Opiskelijatyönä saatiin tehdyksi kaikki tapulin korjaus- ja pohjatyöt. 

Tervahautakin poltettiin Onkamossa. Tässäkin tarvittiin talkootyötä. Tapulin harjalle Okra lahjoitti vielä ristin ja seurakunnalle 44 000 markkaa rahaa. Lokakuussa 1994 vietetyssä valmistujaisjuhlassa oli mukana piispa Voitto Huotari. 

- Kiitollisuudella Hellä Juvosen muistolle!

Kalpaveljesten muistomerkki, ja alla pitäjäntupa, joka valmistui 1856.
Entisaikaan pidettiin pitäjänkokoukset pitäjäntuvassa. Pyhinä väki kokoontui kirkolle, jossa oli  tilaisuus päättää sekä maallisista että hengellisistä asioista. Äänestys tapahtui manttaalin mukaan, tilan koko ratkaisi äänimäärän. Varattomilla ja naisilla ei ollut äänioikeutta, säätyläiset ja talolliset miehet päättivät asioista.

Minun nuoruudessani pitäjäntupa toimi rippikoulujen pitopaikkana. Myöhemmin se oli vanha pappila.

Kalpamuistomerkki on muisto viime sodista: Kalpaveljet lähtivät Tohmajärveltä rintamalle.

Tohmajärven uusi hautausmaa on jyrkän rinteen alla. Siellä lepää mm. kolme isän sisarta perhehaudoissaan.
Tohmajärvellä on ainakin viisi hautausmaata, joista tässä yksi.  Tämä uusi hautausmaa sijaitsee kirkon alapuolella rinteessä järven rannassa. Vanha hautausmaa on noin 300 metrin päässä kirkkolle tultaessa, ja sitä laajennetaan. 
Tohmajärven vanha pappila, näkyy vain osa rakennusta.




Vanhassa pappilassa pidettiin myös leiririppikouluja, mutta nykyään se on käytössä juhlien sekä päiväleirien pitopaikkana. Pappila on kirkosta Kirkkoniemen kärkeen päin. Ennen seurakunnan arvokkain pappi asui täällä, siinä oli myös kirkkoherrankanslia, josta mekin kuulutukset haimme. Seurakuntataloa ei tuolloin vielä ollut.

Apuna tämän artikkelin kirjoittamisessa olen käyttänyt Jaana Juvosen kirjoitusta Seurakunta ja kirkko teoksesta Vanhan Tohmajärven historia (1990)


Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja kaunista juhannusviikkoa!
                                                           Aili-mummo

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Leena Lumi: OLETTEKO TAVANNEET MIEHEN JOKA TIETÄÄ KAIKEN?

Osaakohan maailman viisain mies lukea tätä kirjaa???
http://aili-mummonarkea.blogspot.com/2011/06/kuka-tuntee-onko-tuossa-kielojen.html

Lisäyksenä tuohon runoon Maailman viisain mies, kirjoitin tänään toisen runon. Katso kuvaa Leenan blogissa, samoin tekstiä:

Siinä hän on
maailman viisain mies
yöpaidassaan, dementoituneena

vaimo takana
pitää pystyssä
sekä miestä että
luuloja ylivoimaisuudesta

niinhän ne
    vaimot aina
hänen tärkein tehtävänsä
    on pöngittää
egoismia, varsinkin
oman miehensä

- Aili Nupponen-

Ps. Kiitos Leena Lumi!!!
http://leenalumi.blogspot.com/2011/06/oletteko-tavanneet-miehen-joka-tietaa.html

Todella yllättävä Palkinto


Palkinto Aikateriinelta.
Sydämelliset kiitokseni aikatherinelle, joka antoi minulle tämän palkinnon!


Minä ja yhdeksän muuta blogistia saimme tämän palkinnon.


Tehtävänä on kertoa kolme totuutta itsestäni ja kolme tämän hetkistä toivettani ja jakaa palkinto kymmenelle blogistille eteenpäin.


Kolme totuutta minusta:

1. Olen kaunosielu, se sopii mielestäni runoilijalle.


2. Lapsesta asti olen halunnut oppia uusia asioita, ja usein se tapahtuu "kantapään" kautta.


3. Minulla on Januksen kasvot (yhdet kasvot katsovat eteen ja toiset taakse).


Sitten ne kolme toivetta:


1. Terveyttä toivon, sikäli kuin se on mahdollista. Perussairauksia on paljon, ja muita vielä lisää.


2. Toivon voivani olla avuksi poikani perheelle ja lapsenlapsille. 

3. Toivon että Suomi ja suomalaiset selvityvät suhteellisen vähin vaurioin tästä lamasta. Erikoisesti toivon maanviljelijöille selvitymiskeinoja näistä vaikeista ajoista.


Jaan Palkinnon kymmenelle blogistille.  Haluan antaa tämän kiitoksena vakituisille lukijoilleni ja kommentoijilleni. He antavat tarkoituksen kirjoittamiselleni.


http://anjareginanaitta.blogspot.com 


http://lohdunlohdun.blogspot.com


http://minttulinkuvat.blogspot.com


http://mammanmaailma.blogspot.com

http://hannelenparatiisi.blogspot.com


http://sylvi-elmluonnossa.blogspot.com


http://sofiatanninen.blospot.com

http://villiviinivaralla.blogspot.com


http://maiju-mnnikll.blogspot.com


http://himmujamummu.blogspot.com


Toivotan kaikille Palkinnon saajille iloista ja onnellista kesää! 


Jos kuka ei halua ottaa vastaan tai vastata tähän, sekin on ihan vapaa-ehtoista. Ymmärrän, että kesällä voi olla muitakin kiireitä tai lomajuttuja.


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein iloista viikonjatkoa ja hyvää kesää!
                                                       Aili-mummo

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

"Iän kaiken ikäinen, silti yhä uutinen"

Tyttöjen onnittelukortit ukille ovat itse piirrettyjä.
"Suu ja silmät sirrillä
on meidän pikku Mirrillä
kun se tapaa tuttuja
ja kertoo hiirijuttuja,
joissa hiiren viikset
ovat tirrivirrillä!"

Onnea Ukille!

~~~~~
"Iän kaiken ikäinen
silti yhä uutinen".
~~~~~

"AURINKO ARMAS
UKILLE LOISTAA
ONNEA"
~~~~

"Etana tuo sarviniekka
SÄÄTÄ ennusteli
tulossa on SAde
oikein LIKOMÄRKÄ KeLi"

pupu

Runot Kirsi Kunnaksen teoksesta Tapahtui Tiitiäisen maassa (2004)
Tässä kaikki perille tulleet ukin onnittelukortit. Lämmin kiitos lähettäjille!
Tänään juhlittiin ukkia perhepiirissä, onhan 75v. jo kunnoitettava ikä. Paikalle tulivat lapsenlapset vanhempineen ja onnitteluineen. Lapset lauloivat onnittelulaulun suomeksi ja englanniksi, se viimeinen laulu englanniksi taisi olla tutumpi kuin suomenkielinen versio.

Yhdet onnittelut soitti sukulainen Helsingistä. Hän on sukua 200 vuoden takaa, mutta sukuyhteys  on säilynyt näihin päiviin asti. Kuulumiset tuli hänelle kerrottua. Mies muutti kylästämme pois sotien jälkeen, silti hän  yhä tuntee itsensä tikkalalaiseksi, ja haluaa kuulla kylän uutisia. Entiset kaverit ovat jo siirtyneet manan majoille, eivätkä ole niitä enää kertomassa.

Nauroimme yhdessä sille, kun mies kertoi, että onpahan sairauksista ainakin seuraa, kun muuta seuraa ei ole. Hyvä että huumori kukkii, vaikka vaivat lisääntyvät. Näin se monella yksinäisellä ihmisellä on---. 

Päivänsankari ihailemassa Raili Näätäsen pihaa kesällä 2007.
Eilen illalla saunoimme savusaunassa, jonka mies lämmitti turhan kuumaksi. Mutta olihan se elämys talven jälkeen, ja lisäksi tuoreet saunavastat, joilla kylvimme.


Tänään on saatu pitkästä aikaa ukkosta ja sadetta. Kulohälytystila on ollut koko maassa pohjoisinta Suomea lukuunottamatta, joten sade on erinomaisen hyvä asia kasveille ja viljelyksille. Maanviljelijöillä on säilörehuntekoaika, se on vuoden kiireisimpiä aikoja. Ellei sada, ei saada rehua paljonkaan laariin. Nykyään tehdään esikuivattua säilörehua, joka vaatii muutamien päivien poutasäätä.


Perjantaina nousi meillä lämpömittari 30,4 asteeseen. Tuleekohan tänä kesänä enää tämän kuumempaa, sen aika näyttää.


Kaikki kasvit pyrkivät kukkimaan yhtäaikaa näiden helteiden ansiosta, mansikatkin joutuvat etuajassa. Pian pääsemme tyttöjen kanssa keräämään metsämansikoita tienvarrelta, ja voi niitä olla metsänkin puolella. Pitäisi käydä katsastamassa entistä lammasaitaa, josta keräsin ennen mansikoita litrakaupalla. Kovilla poudilla ne kuivuivat pieniksi rusinoiksi, eikä niitä enää voinut kerätä.


Nyt on apua mummolla noissa keruuhommissa. Joskus vain tuppaa huimaamaan päätä, kun pää heiluu ylös ja alas. Kyykkyyn ei voi mennä, kun siitä ei pääse ylös huonojen polvien takia. 


Oikein hyvää ja onnellista kesäviikkoa ja helluntai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!







torstai 9. kesäkuuta 2011

Uusia runoja, uusia kasveja kesällä kello kuusi

Kuka tuntee, onko tuossa kielojen keskellä kalliokielo?
kasvimaa kylvetty
vihdoinkin
melkein viisi vuosikymmentä
tehty samaa työtä
samassa talossa


hoidettu lypsykarjaa
yhdessä kolme vuosikymmentä
jalostettu ja onnistuttu


sitten jouduttu lopettamaan
sekä karja että lypsy
vanhuus iski vartaloon
kivisellä kirveellä
tauteja löytyi enemmän ja vähemmän


minulla enemmän


Aili Nupponen

Kullerot kukkivat kotipihalla.
oletteko tavanneet miehen joka
tietää kaiken?
minä olen jo montakertaa


joka kerta hän tietää paljon
enemmän kuin minä vaikka
opiskelen ahkerasti


kun hän on kerran käynyt
diabeteshoitajan luona
hän on jo sairauden asiantuntija
joka neuvoo meille typerille
miten pitää elää ja kuolla

niin viisas hän on
       kaikkien alojen 
erityisasiantuntija


Aili Nupponen


Eeva Heilalan sanoin: "Minuun meni metsätähti, ja yhä vielä se kukkii".
Vihdoinkin veimme hautausmaan asukkaille kukat, näin pitkäksi meni tämä kevät. Olimme siellä 2 x 3 tuntia, ja kiersimme melkoisen lenkin vainajien asuinsijoilla. Kukat istutimme viiden kiven juureen 11 vainajalle, jotka ovat joko minun tai mieheni sukua. Tulomatkalla kävimme vielä kylämme puutarhalla ostamassa muutamia kasveja omiin kotipenkkeihin.


Sillä tuloreissulla tuli ostoksille muuan entisajan naapuri ja sukulainen, joka oli naisten kanssa samoilla asioilla kuin me. Olipa onni, että törmäsimme häneen, sain taas selviettyä joitakin vanhoja asioita. Nyt siis Jenni Tampeereelta, olehan kuulolla, lähetän sinulle sähköpostia!


Kesällä törmäilee aina vanhoihin ystäviin ja tuttuihin haudoilla käydessään. Ja siellähän on näillä poudilla käytävä usein!


Eilen ajelehdin Kemiessä eli Tohmajärvellä asioilla ja ostoksilla. Sielläkin paikallinen tohtori (väitellyt), pitää kukkamyymälää ja hoitaa puutarhaa. Talvet hän toimii yliopiston opettajana. Ahkera nainen---.


Aikatherine oli antanut minulle palkinnon, josta lämpimät kiitokset hänelle!
Vastaan muutaman päivän perästä, sen lupaan!


Alppiruusu kukkii huonosti tänä vuotena, on se väsynyt...
Kontkasten sukukirja kuuluu olevan kirjapainossa, puheenjohtaja Juhani ilmoitti. On jännittävää nähdä, mikä on lopputulos, tulihan lopussa oikein ennätyskiire. Mutta kyllä Kontkaset ovat ihmeporukkaa. Sukukokous on 2. päivä heinäkuuta Kimmelissä, jonne kiirellä pitäisi ilmoittautua. Minullakin on vielä ilmoittamatta, sukuseuran nettisivuilta ja lehdestä löytyy ohjeet. Kirjoitin juhlarunon, jota on paranneltava---.


Kiitän ahkeria kommentoijia, jotka uskollisesti jaksavat kannustaa muita.
Kaikille lukijoille toivotan lämmintä kesää ja jaksamista helteistä huolimatta!


                                                                                           Aili-mummo

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Syreenien ja kielojen aikaan syntynyt

Sireenien aikaan kesäkuussa 2011.
-Lapseni, / kerätään käpylehmiä / kesäkuun kuutamossa, /
kun metsätähdillä / on uteliaat silmät / ja satakieli / on saaren kuningatar. /
Vesi lepää, / ja taivaalla vaalea kuu / kuin rakastettuaan odottaen. /

- Onko tuo / tynnyrilintu? / kysyt, / 
kun kaulushaikaran / ääni kumisee / järven pintaa. /
- Mennään äiti, / käpylehmät pistelevät. /

Menemme. / Puiden ikkunoissa / yhä kuu /
aina seikkailuun valmis / ja rakkauteen. /

Eikä verhoja missään. // 

- Ritva Lähdemäki - Anttonen -

Perheomenapuu kukkii Ailinkalliolla 6.6.2011.

Mitäs siitä, jos lehmä ei ammu, / kana kaakata, / 
suhahtele emäntä / navetan polulla. /
Metsä vastaa. Puu kulje. /

Seisoohan tässä, / mäen harjalla, / äärellä vesien, /
sinitaivasta vasten, / Euroopan reunalla /
maailman uljain / rakennepuutostila. //

 - Tarmo Laitinen -

Puna-ailakkeja on lehdot  punaisenaan.
LAPSUUSMUISTO

Rentukat muistissa / kesät talvet / kuin vuosikerrat. /
Lumen ja ruohon järjestys. / Keltaisena kuin lantit /
kuloheinän keväässä / tulvavesien suonruskealla / reunuksella. /
Mikä rikkaus! / Laihan lapsen / elämänmittainen onni. //

- Anja Kukkonen -

Ja kieloja on metsä täynnä, tuoksu on huumaava!


Tänään Blogger on huonolla tuulella, en meinaa millään päästä normaaliin kirjoitustilaan.


Lauantaina keittelin kuusenkerkkäsiirappia yhden kattilallisen,  noin kahdeksan litraa, ja luulen että se nyt riittää yhdeksi talveksi. Kunhan kokemuksia kertyy, katsotaan sitten ensi kesänä.


Eilen sain vihdoin kiinni runosuonen päästä, kun aloitin uuden ilmaisohjelman OpenOfficen. Minulla on kirjoituksia suuret määrät sekä Wordissä että Worksissa, joten mukava päästä aloittamaan uutta, siinä on aina oma viehätyksensä. Muuten tuo Word onkin vanha päivitys, joka pitäisi uusia.


Ajattelin, ettei minulla enää ole kirjoitusaiheita, mutta turhaan, ilmoille putkahti peräti 11 runoa peräjälkeen.  Haluan tehdä oikein kesäisen runokirjan, ja muitakin aiheita tietysti löytyy.


Mies ja pojan perhe laittoivat perunat maahan, muut kasvit on vihdoin ja viimein  laitettava, jotta pääsee kitkemään. Ja hautakukat on myös vielä ostamatta. Nekin olisi voinut laittaa jo viikkoja siiten, ilmat on niin lämpimät. paikkakunnalla on kauppapuutarha, Tuhatkauno, jolta voi käydä ostamassa taimia ja kukkivia kukkia. Puutarhan perusti Juha Forsblom, jolla oli radiossa oma ohjelma vuosia sitten...


Päivällä tein netin kautta ilmoituksen Karjalaiseen, joka julkaistaan keskiviikon lehdessä. Siinä on mm. J. W. von Goethen lause: "Hyvin maailmassa asiat oisi, jos kaiken kahdesti tehdä voisi". Mies ei juhli merkkipäiväänsä.


Saadaanhan nähdä, tuleeko tähän maahan uutta hallitusta vai ei. Näin vaikeaa ei ole ollut vuosikymmeniin. Ennen saattoi presidentti hajoittaa eduskunnan, ja julistaa maahan uudet vaalit. Nyt ei presidentillä ole enää sitä valtaa. Kannuja en lähde valamaan kenenkään puolesta, mutta voi olla ettei Kataisesta tulekaan pääministeriä.


Oikein mukavaa ja helteistä viikonalkua teille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Jos ei vuoria, niin lampia kuitenkin...


Vuorenkilpi kukkii. Kuva AN.
1. Eurooppa, iso kohtu / supistelee epäsäännöllisesti. /

Maapallo läähättää / ponnistusten kiusaamana. //

Mari-mummo / lapsenpäästäjä / loitsujen lukija / taikojen taitaja /
seisoo pellonperällä / paljaat jalkapohjat /savensekaiseen multaan painettuina/
ja tuntee / vuoria siirtävän uskon / juurruttavan. / Lähelle koivua ja tähteä. //

2. Tahtoisin olla / kevään synnyttämä. /

Syksy saapuisi uskollisesti / täydellinen rakastaja /
levittäisi isomman lakanan / minä villi ja sopeutumaton /
kellistyisin kypsynein huulin / häpeämättä. /
Eikä minun tarvitsisi / ohenevasta otsonikerroksesta välittää /
muuttuneista talvista tietää. //

3. Aurinko nousi, / näki vaiteliaan veden /
ja merimetson nukkuvan / uudessa öljykangastakissaan. /

Aurinko laski, / näki vaiteliaan veden /
ja merimetsoja nukkumassa / uusissa öljykangastakeissaan. //

Helena Mykkänen antologiassa  Runo kasvaa maasta (1991)

Ketunleipä eli käenkaali. Kuva AN.
Kesä on päässyt alkuun. Keräsin äsken kuusenkerkkiä siirappia varten, ja laitoin ne likoon. Aamulla keittelen ohjeen mukaan sitten kuusenkerkkäsiirappia. Jos näyttää hyvältä, voin tehdä vielä toisen kerran lisää, kuusia on meillä pihamassakin, ja tuosta tienvarresta keräsin hieman lisää.

Eilen pistäydyin kuvaamassa Pitkälammilla muuttuneita maisemia. Pusikoita ja puita on kasvanut niin paljon, ettei rannalla olevia asumuksia näy. Lisäksi lampi on jakautunut kahteen osaan, koska vesi siitä on kuivunut ja laskenut useita metrejä alemmaksi. Tämä kaikki on Valkeasuon vaikutusta, joka ojitettiin 1970-luvulla, ja alettiin nostaa siitä turvetta. Kuivattua suoaluetta on yhteensä 3000 hehtaaria eli kolmekymmentä neliökilometriä. Ei ihme, että tuolloin asukkaiden kaivot alkoivat kuivua, ja alueen pohjavesi laskea. Lisäksi näyttää siltä, että Pitkälammilta on jotain näkymättömiä maanalaisia virtauksia, joka on kuivattanut lampea.

Kuivausvedet ovat virranneet Luosojokea myöten Tohmajärveen, joka on laajalti liettynyt turpeesta, ja järvi olisi kunnostettava. Työn piti alkaa viime vuonna, muttei alkanutkaan - jostain syystä. Vapo haluaisi laskea lisää turvelietettä toisesta suosta, joten kunnostus (1,5 milj. euroa) sattaisi olla turhaa.

Tällainen herra tämä Vapo on, ajattelee vain omaa etuaan...

Näkymä Liipin Pitkälammilta 2011.Lampi on jakautunut kahteen osaan veden laskettua lammissa. Edessä häämöttää kyläläisten yhteinen myllytontti.
Niin nyt sitten meillä on kaikkien maanomistajien yhteinen myllytontti, tuo vesijättömaa, joka on noussut esiin. Ja ei kun vesimyllyä rakentamaan, kun Vapo lahjoittaa meille maata! Vesi pakenee lammesta, mutta uutta metsää syntyy sen sijalle. Lampi on kuitenkin rahallisesti paljon arvokkaampi asia, ja sitä ei Vapo koskaan korvaa. Puhumattakaan siitä, että se liettää jo olemassa olevan järven. 

Oli toki silloin 1970-luvulla työmiehiä Vapon työmaalla, mutta nykyisin kaikki hommat hoidetaan koneurakoina, eikä Valkeasuo paljon ihmisiä työllistä. Jotkut viljelijät ovat hankkineet kivetöntä viljelysmaata alueelta (mm. kunnan suurin viljelijä, jolla on 400 hehtaaria peltoa).
Näkymä samalta lammilta. Puut ja pusikot muuttaa maisemat. 
Lukisipa tuo Mari-mummo muutaman loitsun senkin puolesta, etteivät kaikki lammet ja järvet kuivuisi ja liettyisi! Vesipiirikin on olemassa, mutta se taitaa pitää vain suurten yritysten puolta. Me tyhmät paikalliset asukkaat vain istumme ja ihmettelemme, mitä nyt tapahtuu.


Kuivuneet kaivot on korvattu kunnallisella vesijohdolla, joka yltää kunnan lähes pienimpiinkin kyliin. Vesijohto on maksettava asukkaiden itsensä, ei sitäkään Vapo maksa. Kiitos kunnalle, että tämä mahdollisuus meillä on ollut!


Tikkalasta kuulutaan etsivän nyt myös kultaa. Etsittiin sitä jo 1960-70 luvuillakin, ja löydettiin Hammaslahden kaivos, joka on jo aikaa sitten lakkautettu. Ilomantsissa on Pampalon kaivos, saa nähdä, tuleeko tänne toinen. Kunhan vain uraanikaivosta ei tulisi---.


Näissä merkeissä kaikille lukijoille oikein kesäistä ja lämmintä viikonvaihdetta toivottaa Aili-mummo!