Google+ Followers

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Ihanan kesän muistoja

Uintimies Tikkalan Särkijärvellä 23.07.2011.

ELÄMÄN KAUNEUS
Tämäkin, kuten äskeinen laulu, / on laulu Lindbladin. /
Hän menee järvelle kerran, / käy kokemassa merran, /
 saa hauen ja kaksikin, / ja kävellen niittuista rantaa /
hän haukia vitsassa kantaa - / oi ammua sunnuntain! //

Oi aamua! Lindblad kulkee. / Miten kaislikko tuoksuukaan! /
Hän astuu kiven ääreen / ja uppoo puolisääreen /
ja jatkaa vaellustaan, / ja saapas litkuu ja lotkuu /
ja Lindbladin lanne notkuu - / oi aamua sunnuntain! //

Oi aamua! LIndbladin terttu / on aivan suloinen. /
Ei kertoa voi kieli / miten hyvä on Lindbladin mieli: /
hän kulkee laulaen / yli pehmeän ruohomaton. /
Oi onni kuvaamaton! / Oi aamua sunnuntain! //

- P. Mustapää -

~~~~

Suuren onnen hetkenä / kun katsoo peiliin/
näkee veden pinnalla / täysikuun, tähdet /
ja veneen varjon / kun se lipuu /
peilin poikki, airot / koholla: pisaroita tippuu /
aironlavoista /  kuuhun, tähtiin, silmiin, suuhun //

- Tommy Tabermann -

Tie nousee ylös Koivukartanolle, josta on Euroopan kauneimmat näköalat.
Tämä kesä on pian poistumassa muistojen joukkoon. Ja mahtavan lämmin ja kaunis se on ollutkin. Viime kesä oli oli saman oloinen, mutta ei ihan yhtä kuuma kuin tämä. Saamme olla näistä kesistä kiitollisia ja iloisia, vuosikymmeniin ei tällaisiä säitä ole meillä Suomessa ollut!

Ehkä hieman toisin ajattelevat aktiivimaanviljelijät, joiden on kasvatettava rehua ja viljaa ihmisten ja eläinten ravinnoksi. Mutta meidän muiden kansalaisten ei ole tarpeen sitä ajatella.

Elokuu alkaa jo muutaman tunnin kuluttua, yöt ovat jo alkaneet pimetä. Syksy hiipii hiljaa ja varovasti, kuin huomaamatta, luoksemme. Syystyöt alkavat, ja koulut. Aika kummallista, kun yhdestä talosta lähtee samasta huushollista neljä koululaista samaan alakouluun, joista kaksi on esikoululaisia. Sellaista ei liene ihan lähiaikoina tapahtunut oman kylämme historiassa, ehkä joskus 1980-luvulla, kun eräs suuri lapsiperhe muutti kyläämme, ja pelasti Tikkalan koulun...  

Pukukoppi löytyy ihan selän takaa...
Marjastettu on miehen kanssa, mustikoita ja vadelmia on saatu, ei paljoa, mutta vielä voidaan kerätä lisää. Hillojakin olen keitellyt, viimeksi sekamarjahilloa vattujen ja pensasmarjojen kanssa yhdessä. Eilinen otti voimille, metsässä kävely ja marjojen keruu kumarassa. Tänään iltapäivällä kävimme naapurissa kyläilemässä, oli hieman asiaa.

Lapsenlapsia en ole nähnyt aikoihin, ovat olleet menossa ahkeraan, ja vanhemmilla on kiireitä. Heilläkin alkaa koulu loppupuolella elokuuta. 

Suunnittelimme päivällä retkeä Värtsilän teatteriin katsomaan Poikamiehen pesäpuuta, mutta emme saaneet enää hyviä paikkoja. Teemme uuden yrityksen keskiviikkoiltana, ja aion tehdä siitä myös postauksen, jos saan luvan kuvata. Yleensä eivät ole kieltäneet. Jotenkin tuntuu, että näytelmätkään eivät jaksa enää kiinnostaa, olen tullut näköjään vanhaksi.


Näkymä Särkijärven yli Kostamoon, Ristola häämöttää...
Blogiystäväni Leena Lumi on innostunut laittamaan runojani nettiin. Tänään ilmestyi Voikukkaruno Leena Lumiin, muutama päivä sitten runojani  Lumikarpalossa, josta mainitsin edellisessä postauksessani.  Paljon kiitoksia Leenalle tästä ystävällisyydestä, saan olla onnellinen siitä, että runoni huomataan hieman laajemmalti...

Kesä on kiireistä aikaa, sen huomaa myös blogimaailmassa. Lukijat harvenevat, ja joskus jopa loppuvat. Tämän olen huomannut toisissa blogeissani Voi niitä aikoja ja Tanssi Elämänpellossa. Mutta Aili-mummolla on ollut lukijoita, kiitos teille, hyvät ihmiset!

Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein suloista ja ihanaa heinäkuun viimeistä iltaa!
                                                                      Aili-mummo      




torstai 28. heinäkuuta 2011

Maammo Runontekijä laulaa rakkaudesta

Aili-mummo hindutemppelin edustalla Gooassa keväällä 1992.

Kun Maammo Runontekijä oli tullut vanhaksi, 
jättivät hänen nuoruutensa laulut hänet 
kuin linnut lahon puun. 
Vaieten hän eli kansansa keskuudessa kuolemaa odottaen,
ja hänen päivänsä olivat tyynet kuin Pienimmän Joen juoksu. 


Kun hän oli täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta,
tuli nuorin pojantytär hänen luokseen
kasvoillaan kaikki riemu ja kaikki tuska,
koska hän rakasti ensimmäistä kertaa.

Salaten kasvojensa paisteen hän upotti jalkansa
                                                                Pienimmän joen
veteen
ja puhui vanhukselle näin:
Paljon sinä Maammoni lauloit kukista ja metsän eläimistä,
maan murheesta ja suurista virroista: mistä ne tulevat
                                                                 ja minne ne menevät.
Lauloit myös kansamme kärsimyksistä ja taisteluista    
yövaiheen aikana ja aamukauden alkaessa,
paljon hyvästä ja pahasta, mikä ihmisten kesken tapahtuu,
ja miten kaikki on ymmärrettävä.


Mutta vähän, Maammoni, lauloit rakkaudesta.
Tokko koskaan todella rakastitkaan?


Pienimmän Joen vesi hyväili Nuoren jalkoja
ja Vanha vastasi hänelle näin:
Kun näin pääskysen lentävän ja koivunlehtien värisevän,
kun puiden varjot pitenivät ja tuuli tuli kaukaa,
syntyivät lauluni kauneudesta.


Ihmisen teot olivat kuin samea virta.
Mutta murhaajan vihaan on alkulähde
ja kaiken-kipuun sana, joka sen kirvoittaa.


Minä näin vuorten siirtyvän ihmisten uskosta
ja kuinka väkevät virrat muuttivat suuntaa.
Tämä oli lauluni tiedosta.


Mutta mikä olin minä laulamaan ihmisen
                                                                       rakkaudesta.
Omani oli minun yksin, enkä sitäkään ymmärtänyt.
Tajuamatonta en tietänyt,
ehdoton ei vastannut kysymyksiini,
enkä yksinäisyyttäni jakanut kenenkään kanssa.


Mene, Nuorin pojantytär. Rakasta.


- Elvi Sinervo -
~~~~
Lue myös Lumikarpalosta tämä! Paljon kiitoksia sinulle Leena Lumi!


Oikein hyvää  ja kaunista viikonvaihdetta kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Tie maahan jota ei ole...


Juvosia Tohmajärveltä, Lahdesta ja helsingin seudulta...

Kotiinpääsy

Arka on astua / pois kivun luolasta valoon. /
Siipien suihke / jääkö jo taakseni taloon? /

Kasvoja katsoin / enkelien lähetyksin. /
Nähdä ne voiko / varjojen nielemä yksin? /

Vain pimeässä / käyvätkö nuo sädesiivin? / 
Silmillä huntu / tuskan metsästä hiivin. //

- Saima Harmaja -


- Vaikea on ymmärtää ihmisen pahuutta ja julmuutta, tappaa lähes sata syytöntä nuorta ihmistä ja lasta! Osanottoni Norjan vainajien omaisille, ystäville ja maanmiehille. Palakoon ikuinen tuli heidän haudoillaan... Siunattu olkoon heidän muistonsa ja säilyköön se ikuisesti jälkipolvien mielessä!

~~~~

Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuin kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha,
mutta yhden olen löytänyt ja yhden totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole.

- Edit Södergran -

Juvosia Outokummusta, Imatralta, Tohmajärveltä...
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa ja hyvää. Joka päivä. Tuosta ensinmainitusta saimme karmean esimerkin viime perjantaina, kun norjalaismies surmasi nuoria ihmisiä lähes satamäärin yhdellä kertaa, ja räjäytti pommin Oslon keskustassa. Tämä kaveri on varmaan psykopaatti, en usko, että muuten  tällainen olisi mahdollista. Omasta mielestään suuri sankari, hakee itselleen julkisuutta ja ihmisten ihailua. Täytyy olla henkisesti sairas, jos tuollaista ihmistä joku ihailee.  Järkyttävää on, että maailma on muuttunut tällaiseksi mielettömäksi teurastukseksi. Lapsilta, nuorilta ja meiltä vanhemmilta katoaa turvallisuuden tunne kokonaan. Miten tällainen asia selitetään esimerkiksi lapsille, ja miten he reagoivat siihen? Mielenterveysongelmat tulevat yhä entisestään lisääntymään, valitettavasti---. Ja vihasivustoja perustetaan nettiin lisää...


Juvosia Outokummusta....
Juvosen sukua kokoontui Kiteellä Pajarinhovissa lauantaina 23.päivä heinäkuuta sukutapaamiseensa. Joitakin peruutuksia tuli, ja muutamat olivat jääneet pois ihan ilmoittamatta. Niinpä läsnä oli kaikkiaan 23 henkilöä listan mukaan, kiteeläisiä ei ollenkaan.

Aloitimme tilaisuuden yhteisellä lounalla, jota useimmat meistä nauttivat ulkona terassilla. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Lämpömittari oli varmasti varjossa lähellä kolmeakymmentä, ja auringossa paljon enemmän...

Ohjelma pidettiin pienehkössä kabinetissa, johon joukko hyvin mahtui istumaan pöytien ääreen. Mutta huone oli tukahduttavan kuuma, ja hiki virtasi. Epätoivoinen tuuletin pyöri nurkassa, mutta ei se paljon asiaa auttanut!

Edeltäjäni, pj. Aulis Juvonen Ulvilasta, esitti aluksi historiallisen katsauksen menneistä sadoista vuosista Kustaa Vaasan ajoilta, ja Juvosten muutosta Savosta tänne pohjoisen Karjalan maille. Ihailin Auliksen hyvää muistia, vaikka ne piirtoheitinkalvot olivatkin jääneet tulostamatta. Vuosiluvut ja nimet löytyivät ihan empimättä, sellaista voimme me nuormmat vain ihaillen katsella.

Ohjelmaa en ehtinyt kiireiltäni kovasti pohdiskelemaan, mutta pidin lupaamani tietokilpailun.  Kaksi osanottajaa oli lähes tasaväkisiä, Sirkka Kosunen sai 9 pistettä ja voittaja, Eila Lindqvist, sai 9½ pistettä. Kilpailukysymykset koskivat sukuseuraa ja sen toimintaa. Voittaja oli kauan sukuseuran hallituksessa, ja Sirkka oli alusta alkaen  sukuseuratoiminnassa mukana sen tärkeimpänä toimihenkilönä. Hänet nimitettiin vuosia sitten sukuseuran Kunniajäseneksi numero 1. Palkinnoksi annoin runokirjani, Ruistähkähumpan voittajalle. Muita ohjelman esittäjiä ei joukossa ollut.


Juvosia Tikkalasta, Ulvilasta ja Helsingistä...
Otin puheeksi asian, jota olemme pohdiskelleet jo vuosia. Jatketaanko toimintaa virallisissa puitteissa ja löytyykö työn jatkajia? Ei löytynyt uusia kasvoja, joten päädyimme keskustelussa siihen, että kokoonnumme kolmen vuoden perästä Outokummussa. Kokoonkutsujina toimivat Sirkka Kosunen ja hänen sisarensa Pirjo Pichler. Näillä päätöksillä mennään tuntemattomaan tulevaisuuteen, ja toivotaan, että jatkossa vielä löytyisi nuoria ihmisiä jatkamaan sukuseuramme toimintaa. Evästettiin myös näitä sisaruksia ottamaan yhteyttä Vuosalmen Juvosiin, jotka ovat perustaneet oman sukuseuran.

Aikaa oli vierähtänyt useampia tunteja. Päätimme kokoontumisen  Karjalaisten laululla niin kuin tapana on. Ja sitten yhdessä astelimme ansaitulle päiväkahville, joka virkisti kovasti helteessä nuutunutta väkeä.

Juvosia Ulvilasta, Helsingistä ja Keminmaalta...
Pajarinhovissa on suuri melko hyvin varusteltu kauppa, josta löytyy astioista lähtien melkein mitä vain. Kaupassa kävi vilske, ostin ruokatarvikkeita kotituomisiksi. 


Meillä oli aikomus käydä joko eläintarhassa tai uimassa, mutta kuumuus vei niin tarkkaan voimat, etten jaksanut lähteä edes uimaan. Tullessa kävimme hautausmaalla kastelemassa kukat, mies ajoi meidät Särkijärven uimarannalle ja meni lempeiden aaltojen  syleilyyn. Minä otin rannalta käsin joitain valokuvia, näette sitten toisessa postauksessani. Vielä sunnuntainakin oli aika voimaton olo, joten otin rennosti, emmekä menneet edes teatteriin.


Ihan rankka viikonloppu, enempää toimintaa en kaivannut.  Alkupäivä meni postiasioiden merkeissä.


Oikein hyvää alkuviikkoa kaikille uusille ja entisille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Muuttuvatko velatkin mansikoiksi?


Kaunista Pitkälammen selkää...
Mansikat

Näin kuusen, kuusen alla varjossa näin mansikat
heleinä hohtavat, ja lapsen käsin poimin mansikat.
Heleinä varjon alla hohtivat ne lävitse oksien
kuin verenpisarat.
Nyt muistan kuusen varjon vain,
sen varjon, mansikat,
iloiset syödä, käden ottaa kenen tahansa kulkijan.
Vaan minä kuusi työnnän juuret multaan,
te ette kuule niin kuin minä en kuule
kun näette tuulen,
ette muuta.
Heleä nousee laulu, punainen laulu,
minä heitän varjon,
se maahan putoaa ja minä huokaan
kun tuuli kulkee.
Varjossa nähkää mansikat
iloiset, heleät,
kenen tahansa käden tulla, mansikoita maistaa.
Varjo maahan jää, jää murhe minuun, mene,
punaiset mansikat kädessäsi hohtavat.

- Marja-Liisa Vartio -

Mummon ja ukin paras paikka, savusauna lämpiää!
Kävin äskettäin kuvaamassa pihapiirissä olevia kukkia ja muita juttuja, mutta yhden kuvan niistä sain blogiini, pitkällisen odottelun jälkeen. Siksi siirsin lisäksi entisiä kuvia Picasasta... Ei ole häävit nämä TeliaSoneran palvelut, täytyy sanoa, mutta maksu on ruhtinaalinen niistäkin.

Kesä on sukulaisvierailujen aikaa, eilen kävi miehen serkku Tuusulasta miehineen, ovat lomailemassa Särkijärvellä. Rouva väitti, että siitä on jo 10v. kun viimeksi tapasimme, mutta muistelen hieman erilailla. No, mitäpä siitä, aika kulkee tosi nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen ajattelee.

Huomenna ovat Juvoset Kiteellä Pajarinhovissa, ja tänään on syytä valmistautua sitä varten, vaikka en missään vetovastuussa olekaan. Nyt on vain sellainen hassu tilanne, että sääntöjen mukaan sellaista ei pitäisi edes olla. Mutta jos jollakin on halua, toki he voivat elvyttää Juvosten sukuseuran toiminnan vaikka miten erinomaiseen kuntoon. Oman osuuteni olen tehnyt, enkä voi sitä enää parantaa. Valmista vuottamalla ei minkään yhdistyksen toiminta petraannu, se on totuus.

Sain ystävältäni Leena Lumilta yllätyslahjan, josta hänelle kaunis kiitos! En ole lahjaan ehtinyt vielä lähemmin perehtyä, mutta teen sen mahdollisimman pian. Ja minäkin lupaan lähettää Leenalle yllätyslahjan, josta toivottavasti on hänelle iloa.

Äsken ukkosti, mutta sadetta ei taaskaan saatu, on niin kuivaa ja kuumaa, että pian ihmisetkin kuivuvat pystyyn. Varsinkin vanhoilla ja sairailla on vaikeat ajat menossa. Huone- ja ulkolämpötila (varjossa) on 28 astetta ollut jo useana päivänä. Kasassa kestää, kunhan ei mene kovimpaan kuumuuteen keskellä kirkasta iltapäivää. Tulee väkisinkin Egypti mieleen, jossa ei päiväsaikaan voinut lähteä hotellista minnekään. Jos oli terassilla, joutui aina välillä menemään huoneeseen jäähdyttelemään itseään. Onneksi oli ilmastoidut huoneet!

Vielä löytyi metsämansikoita savusaunan varjosta....
Viisaat ennustavat, kuten Matti Luostarinen, että kuplatalous eli pyramidihuijjaus pian poksahtaa, ja koko maailma joutuu ennen näkemättömään tilaan. Näissä Kreikan takuissa on takimmainen tarkoitus pelastaa euro, mutta homma voi langeta käsiin hyvin nopeasti. Tulee yhä lisää uusia valtioita, joilla on sama tilanne kuin Kreikalla, seuraavana odotellaan Italian joutumista samaan kierteeseen. Ovat nämä viisaat sitä mieltä, että koko Etelä-Eurooppa pitäisi irrottaa rahallitosta, jotta euro ei romahtaisi. Ja myös Yhdysvallat ovat siinä hilkulla, miten heidän käy. Jos käy huonosti, että lainan saanti käy mahdottomaksi, mikään ei pelasta euroa eikä Euroopan Unionia samalta romahdukselta. Rahaliitosta ovat ulkona vain Tanska, Ruotsi ja Englanti, jotka säilyttivät oman rahansa. Heillä on tilanne toinen, he vastaavat lähinnä omista veloistaan.


Useissa Uuden Suomen blogeissa käsitellään samaa asiaa yhtä pessimistisin ennustuksin. Ja kummasti on Keskustankin kelkka kääntynyt, kun joutuivat hallitusvastuusta pois, vaikka niin innolla oltiin aina uutta velkaa takaamassa milloin millekin EU:n valtiolle. Täytyy sanoa, että Timo Soini ei tyhmä mies olekaan...


Ei käy kateeksi Suomen hallituksen tilanne, kaikki aika menee neuvotellessa lisää takuita jollekin maalle, miten käy meidän omien asioiden? Mauri Pekkarinen oli jo siltä mieltä, että on siirryttävä takaisin Suomen markkaan. Jo on aikoihin elletty!


EU olikin iso, kaunis kupla. Mutta kuplat kimaltavat pienen aikaa, liitelevät kauniisti, ja sitten poksahtavat. Ja taas tulee kansalaisille kylmää kyytiä niskaan, kun vasta entisestä lamasta selvittiin. Kasinopelurit ja keinottelijat rikastuvat koko ajan, ja laskun maksaa veronmaksaja, joka on se viimeinen ja ainoa takuumies.


Näissä tunnelmissa toivotan kaikille lukijoille oikein rauhaisaa heinäkuuta! 
                                                                           Aili-mummo 

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Mitä ajattelisin tänään?



Kuva teoksesta Mummo ja muusat (2010)
Minä hymyilen ja 
aurinkokin hymyilee.
On kesä ja 
ruoho kasvaa maassa.
Pienet kivinaamat ilmassa
hymyilevät myös.


Miehelle kasvoi 
viheriäs tukka.
Suuren suuret oranssin väriset 
korvanlehdet
kahdenpuolen päätä.


- Vau tätä elämää!


- AN teoksessa mummo ja muusat (2010)
~~~~


Pääajatuksia


Terävätkin ajatukset 
muuttuvat typeriksi
aivot tylsistyvät
käytön puutteessa

Olen yrittänyt joka päivä
tehdä jotakin mielenkiintoista ja
hauskaa omalla päälläni


valmistaisinko siitä
pääsylttyä niin kuin 
ennen tehtiin
lampaanpäästä?


Mielenkiintoinen ruokalaji jota
voisi tarjota
pääruokana vieraille
perhejuhlissa
esimerkiksi hautajaisissa


- Aili Nupponen -
~~~~


Pää on tyhjäkäynnillä. Kirjoitin tuon jälkimmäisen runon tänään, pohdiskelin sitä, mitä päälläni tekisin tänään. Joitakin hassuja ajatuksia nousi pintaan, ei mitään sen parempaa. Kesälomalla siis niin kuin kaikki muutkin.


Ovat luvaneet kovaa hellettä tällä viikolla jälleen, joten varmaan pitäisi tehdä retki jonnekin lähiseudun kesäteatteriin. Jotenkin käy sääliksi ihmisiä, jotka kesästä kesään jaksavat uhrautua ja esittää ilman palkkaa ihmisille huvinäytelmiä tai jopa farssia kuten Ilomantsissa nähtiin. Tohmajärven teatteri esittää Aimo Vuorisen Votkaturisteja heinäkuun toisesta päivästä aina elokuun puoleen väliin asti, kokonaista 18 kertaa! Täytyy sanoa että ohjaaja Tyynillä on joko kunnian- tai rahanhimoa ellei kumpaakin. Tohmajärvellä on panostettu katsojien olosuhteisiin ja viihtyvyyteen: On katos katsojille ja näyttelijöille, joten sadekaan ei haittaa, mikrofonit näyttelijöillä, ja viimeksi on tehty selkänojat istuimiin. Monestako muusta teatterista löydätte tämän kaiken?
~~~~
Tohmajärven keskustassa, jota Kemieksi sanotaan, on revitty jalankulkutiet auki, ja niihin sijoitetaan  350 000 euroa. On tarkoitus kuulemma tehdä liikkuminen turvallisemmaksi liikuntaesteisille. Ei ollakaan köyhässä kylässä, eikä veroprosenttia tarvitsekaan lähiaikoina taas korottaa - vai mitä ihmettä tästä hommasta oikein pitäisi ajatella??


Meille kylien asukkaille ei ole luvassa kuin lisää uusia veroja. Voisitte nyt saman tien asettaa jo katulämmityksenkin niihin katuihin, jotta ei taas parin vuoden päästä tarvitse taas repiä katuja auki!!!


Valokuituverkkoa ei kannata rakentaa, vaikka sekin olisi palvelu isommalle joukolle. Rautavaaran kunta syrjäisessä Pohjois-Savossa saa valokuidun, ja muistaakseni Valtimokin, pieni kunta Pohjois-Karjalan pohjoisosassa. Mutta me, Keski-Karjala, ollaan varsinainen takapajula palvelujen saamisessa---.


Tässä terveiseni Tohmajärven päättäjille!


Oikein mukavaa viikonalkua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!







torstai 14. heinäkuuta 2011

Lakattan lakattan...



Rudolf Koivun kuva teoksesta Rudof Koivun lukukirja.
Kuinka lakastaa liittävästi?

Oi äidit, te helkimmät sielut / kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko punaluusut talpeeksi? /
Hella nähköön, palastanne olette aina ylittänteet... (Ilpo Tiihonen)


Oi isit, te hellänkalheat sielut / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko ulaputket talpeeksi? /
Balbi keltokoon, palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi vaalit, te ulhoolliset sotulit. / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko lauhanpylkimykset talpeeksi? /
Taistelukolsut vakuuttakoon, palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi vaalien muolit, te koleat puulonkeittäjät. / Kuinka lakastaa teitä liittävästi? /
Keltovatko helkkuluuat talpeeksi? /
Keittiöjakkalat ovat nähneet palastanne olette aina ylittäneet. /


Oi haltaat kolvat, te puutalhajuhlien alvoisa väki. / 
Kuinka lakastaa teitä liittävästi? / Keltovatko lunololut talpeeksi. / 
Aulinko paistakoon, sillä palastanne olette aina ylittäneet.//


- Anja Romu-
Kuva teoksesta Mummo ja muusat (2010).
- Kuinka lakastaa liittävästi, siinäpä vaikea kysymys!


Vielä muutama vuosi sitten vakuutti pieni pojan tytär, 5v., että hän lakattaa mummoa kovasti. Sain kuulla asiasta häneltä samaa juttua jo parivuotiaasta asti. Pidin ihmeenä, että näin pieni lapsi osaa puhua jo "lakkaudesta" kuin iso ihminen, ja ymmärtää sanan merkityksen. Nyt en ole muutamaan vuoteen enää kuullut tuota sanaa, vaikka suukkoja sataa poskelle, ja mummoa otetaan kauniisti kaulasta kiinni.
Lapsi on varmaan kuullut asiasta vanhemmiltaan, kuinkas muuten...


Ihmisen tulisi rakastaa itseäänkin riittävästi, mutta ei vain itseään. Myös omaisiaan ja muita lähimmäisiään, sekä avuntarpeessa olevia ihmisiä. Siksi lasta olisi rakastettava alusta asti, jotta hänestä kasvaisi rakastava ja vastuuntuntoinen aikuinen. Pahoinpidellyt lapset ovat asia erikseen, saattaa olla, ettei heistä kehity rakastavia aikuisia, jotka huolehtivat myös lähimmäisensä hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Jokainen meistä kantaa sisällään omaa lapsuuttaan, ei siitä mihinkään pääse! Parhaassa tapauksessa voi terapoida itsensä hyväksi vastuunkantajaksi, mutta tuskin onnelliseksi ihmiseksi. Ristiriita jää koko loppuiäksi sisimpään asumaan...


Sattaa olla, että kaltoinkohdeltu lapsi ei aikuisenakaan osaa rakastaa itseään. Kun ei lapsena ole osannut miellyttää ketään, miten voisi aikuisenakaan näin tehdä? Kaari Utrio sanoo, että entisaikaan lapsuus oli ihmisen viheliäisin aika. Lasta kohdeltiin kuin aikuista, ja häneltä vaadittiin jo pienestä pitäen työsuorituksia sekä kuuliaista ja hyvää käytöstä. Lapsia alistettiin ja kuritettiin julmasti, saman asian voisi liittää naisten elämään. Liperissä rikkaassa talossa naiset söivät hellan vieressä seisaaltaan, heidän ei annettu istua edes ruoka-ajaksi! Vähiten tähän asiantilaan ei ole kirkko syyllinen: nainen oli saastainen kun sai lapsen, kunnes hän kävi kirkottamassa  eli puhdistamassa itsensä muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja jos lapsi oli "avioton", nainen joutui jalkapuuhun häpeämään. Aviottomia lapsia kutsuttiin kirkonkirjoissa "äpäriksi",  jota nimeä lapsi sai kantaa vielä aikuisenakin. Rangaistus siirtyi näin äidiltä lapselle, isiä ei rangaistu samalla tavoin, mutta aviottoman lapsen isä saattoi joutua kirkonkattoa tervaamaan.


Ihmisten luokittelu "vuohiin ja lampaisiin" jatkui satoja vuosia. Nyt onneksi näyttää siltä, että näissä asioissa on edistytty parempaan suuntaan, mutta vieläkään ei kirkossa tunnusteta " homoja" eikä "lesboja" samanarvoisiksi ihmisiksi kuin heteroja. Sillä alueella menee vielä aikaa, ennen kuin päästään ihmisten väliseen tasa-arvoon. Ihminen haluaa aina olla "parempi" omasta mielestään kuin toiset ihmiset, etsiä toisten heikkouksia loistaakseen "omilla" ansioillaan. Tämä ei ainakaan ole sitä rakkautta, josta mielestäni raamattu puhuu...


Oikein hyvää heinäkuun iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Pietari Toropaisen mukana taivaaseen?

Tohmajärveläisiä Kesti-pirtin edessä ruuan jälkeen...
Jo tulen kotihin

Jo tulenki, jo tulenki, / jo tulenki kotihin! /
Joko on kylpy joutununna, / joko saatu saunavettä /
sekä vastat valmihina? / Onko huttu keitettynä, /
puohtimella peitetynä, / voita päälle heitettynä; /
onko lusikat ääressä, / maitokupit vieressä? /
Ptru Kirjo, ptru Karjo, / ptruko, haikia Haluna! / 

Jo on Kirjo kiinni pantu, / Karjo kaarehen rakettu, /
Haluna hakahan saatu. / Jo nyt jou'unki tupahan, /
jo tulenki, jo tulenki, / jo tulenki, jo, jo. //

- Kanteletar - (karjankutsuruno)

Näin hulppeat maisemat avautuvat Kesti-pirtin nurkalta Ilomantsi-järven yli..
Muut ne kuuli kirkonkellon

Muut ne kuuli kirkonkellon, / minä kurja karjankellon; /
papin parran muut näkivät, / minä kurja kuusen latvan. /
Kivi on mulla kirkkonani, / pajupehko pappinani, /
lahokanto laulajana, / käki muuna lukkarina. /
Kuku, kultainen käkönen, / kuku kultakielellinen, /
hoila'a, hopiarinta, / tinarinta riuskuttele: /
käynkö viikonki vilussa, / kauan karjan paimenessa, /
astunko ahoja kauan, / viikon soien vierukoita - /
kesosenko, kaksosenko, / viitosenko, kuutosenko, /
vaiko kymmenen keseä, / tahi ei täytehen tätänä. //

- Kanteletar -


Runopirtti kesällä 2011.
Eilen olimme eläkeliittolaisten mukana teatteriretkellä Ilomantsissa, esityspaikka oli Möhkössä, jossa aikoinaan vuosisatoja sitten oli Möhkön Ruukki Nils Ludvig Arppen aikoina 1849-1908. Lisää ruukista löydätte tästä linkistä.


Tuolla Möhkön kesäteatterissa en ole ennen käynytkään, mutta nyt tuli kokemusta koko rahan edestä! Kenen pöhkön idea oli järjestää eläkeläisten teatteriretki päivän kuumimpaan aikaan juuri tähän teatteriin? Koko näytäntö oli ostettu Eläkeliitolle, ja meitä oli luultavasti 400 henkeä grillamassa itseämme hengiltä polttavassa auringonpaisteessa. Ei varjoa, ei suojaa oikein missään auringolta. Ahkerasti kyseltiin, että onko vesipullo mukana, sentään. Ensiapuhenkilöt oliva tehtäväänsä valmiina, mutta, mutta...


Näytelmän on dramatisoinut pääosan esittäjä Viho Huuskonen (Pietari Toropainen) itse, Kalle Isokallion romaanin pohjalta. Teollisuusneuvokselle tuli hinku päästä taivaaseen, koska hän arveli pian kuolevansa, juhlia riitti ja viinaa kului...Arveli maksaneensa jo riittävästi kirkollisveroja, sihteerikkö ilmoitti että kokonaista 17 miljoonaa on tullut jo maksetuksi. Niinpä päätettiin pistää pystyyn oma kirkko, jonka tuotot he saisivat pitää kokonaan itse. Neuvoksen tytär avioitui papin kanssa, ja vihkiseremenioissa sulhanen toimi sekä pappina että vihittävänä. Ja heti häiden jälkeen Pietari eli Pietu kuolikin.  Taivaasta käsin hän antoi jälkikasvulle vielä ohjeita miten heidän oli meneteltävä. Minusta juoni oli sekava ja pyöri rahan ympärillä. Yritettiin kai tehdä farssia kirkollisesta teemasta, mutta taisikin tulla töppönen.


Olen pitänyt Kalle Isokalliota kohtalaisen älykkäänä veikkona, mutta nyt taisi kritiikki pettää.  Joku maku sentään ja säädyllisyys pitäisi tällaisesta aiheesta säilyttää...


Tulomatkalla kävimme syömässä Parppeinvaaralla Kesti-pirtissä makoisan lounaan. Ruokaan olivat kaikki tyytyväisiä, mutta valitettavasti aikaa ei enää jäänyt Parppeinvaran ja Runopirtin katseluun, kiireellä sain muutamia kuvia napatuksi.


Pietari Toropaisen pilvilinnaa ei saanut kuvata muuta kuin luvan perästä, eikä tuossa paljon kuvattavaa olisi ollutkaan. Vasten aurinkoa on paha ottaa valokuvia, ne eivät onnistu. Onneksi kukaan ei saanut sairaskohtausta tässä esityksessä, vaikka varmasti lähellä oli, ainakin minulla. Piti kesken esityksen siirtyä varjoon, suojaan auringolta, ja pääsinkin... 


Ilomantsi on Suomen kuuluisimpia runopitäjiä mahtavien runonlaulajiensa, Mateli Kuivalatteren ja mekrijärveläisten Sissosten ja Huohvanaisten ansiosta. Näistä viimeksi mainituista on tehty kirja, Mekrijärven Sissola, runojen ranta (1995). Matelin lauluja löytyy runsaasti Kantelettaresta. Netistä löytyy englanninkieleisiä sivuja Mateli Kuivalattaresta...


Kiitokset Pekka Pesoselle ja autoilija Vänskälle järjestelyistä, jotka olivat huippuluokkaa, mutta tuo esitys oli vähällä pilata kaiken! Toivottavasti vielä uusilla retkillä tavataan ellei opita lukemaan suoraan ennen sitä!


Oikein hyvää sunnuntai-iltapäivää kaikille lukijoille toivoo Aili-mummo!

torstai 7. heinäkuuta 2011

Paista päivä, lämmin päivä!

Samettiruusut kukkivat koko kesän...

Niin sinua katsoin, neiti -

Niin sinua katsoin neiti / kuin lapsi lelua uutta,
niin sinua kuulin, neiti, / kuin korpi kevätkäkeä, / kunnahalta kukkuvata. /

Kukuit kukkihin poveni, / lauloit ilmi mun iloni, /
helkytit keväiset kaiut, / herätit salon sävelet /
puroina porisemahan, / kanteleina kaikumahan, /
tuulen viedä, toisen tuoda, / vaaran vastahan sanoa. /

Niin on nyt minun iloni / kuin lapsi lelua vailla, /
niin on nyt minun eloni / kuin kevät käkeä vailla, /
kumpu vaiti, kukka poissa, / surusssa salo sininen. //

Pieni shettisneito sai veljen pari viikkoa sitten...
Paista, päivä!

Paista päivä, köyhän päivä, / paista päälle päivän lapsen, /
siniviitojen välitse; / paistat päälle yönkin poian, /
halki mielen hallaisenki, / keltalehtien lomitse. /

Paista päivä, suuri päivä, / paista suurta sunnuntaita /
saarelle suven ijäisen; / paistat työnkin paahtajalle, /
elon arkiaskareihin, / joista voimani väsähti. /

Paista päivä, lämmin päivä, / paista mulle, paista muille, /
koko kylmälle kylälle; / anna mulle uusi usko, / 
muille armas aamurusko, / enin orjille elämän.

- Eino Leino -

Joku hernekasvi kuitenkin, perenna, leviää kovasti...
Mummon lupiinit alkoivat kukkia jo viikkoja sitten, nyt kukinta alkaa olla ohi...
Eilen vietettiin suuren runoilijan, Eino Leinon (e. Lönnbohm, 1878-1926) päivää, joten sen kunniaksi valitsin nuo runot Leinon laajasta tuotannosta. Mies oli suomalainen ja kirjoitti suomenkielellä, ja tuotanto on valtava. Kalevalamittakin tuli niin kauniisti ja vaivattomasti, sitä kannattaa ihailla. Kuvan saatte katsoa jostain muualta, sillä kokoelmassa Elämän koreus, jonka Hannu Mäkelä on toimittanut, ei sitä ole.  Varmaan jokainen meistä Eino Leinon tuntee, vaikka hän kuoli vain 47v.
~~~~
Tyttöjen kanssa on kahdesti käyty metsämansikoita keräilemässä tällä viikolla, mutta saalis on ollut laiha. Poutako lienee vienyt marjat, en osaa sanoa, mutta sitä epäilen. Etenkin puheliaan Even kanssa sain kävellessä monet naurut, kun hän selitti omia ajatuksiaan. Samalla on sitten mummokin saanut liikuntaa, tänään olin sauvojen kanssa...


Eilen kävin valittamassa kipeitä ranteitani ja käsiäni lääkärille, viime vuoden elokuussa oli edellinen kerta. Lääkäri pisti kortisonipiikkejä molempiin ranteisiin ja määräsi tulehduskipulääkekuurille viikoksi. Ja sanoi vielä, että pariin päivään ei sitten sauvakävelyä, joten sitäkin vastaan tuli rikottua. Tulehdusarvot otettiin myös labrassa. Lääkäri oli sitä mieltä, ettei minulla ole rannekanavien ahtautumaa eikä mitään leikattavaa. Joten hoito on siis piikkejä ja särkylääkettä - koko loppuelämä!!! Lohdullista, vai mitä??


Talolla kuivaillaan heiniä, luultavasti huomenna paalataan niitä. Hevosmäärä sen kun kasvaa. Shetlannin poneja on kolme, ja yksi lämminveritamma, jota ei ole koskaan varsotettu. Kohta on jokaiselle tytölle oma heppa. Varmaan äititamma taas astutetaan uudelleen, luulisin.


Näin tänään erään naapurinpojan, entisen koulukaverini yli  55 vuoden takaa, joka kävi ostamassa kirjani Havutar, hyvä emäntä. Kysyi vielä: "Tunnetko?" Pitää sanoa, etten tuntenut, olihan hän silloin keskenkasvuinen koulupoika, jota tuskin sen jälkeen olen edes nähnyt. Tuskinpa hänkään olisi minua tuntenut, jos olisin vastaan tullut. 


Havuttaren sukutarinat ovat parhaiten myyneet kirjaa, hyvä oli, että laitoin kaksi teosta yksiin kansiin. Tuskinpa Simosista on toista yhtä laajaa esitystä missään tehtykään, kun sukuseuraakaan ei ole. Taitaa olla harvoja sukuja enää, jotka eivät ole omaa sukuseuraa perustaneet.


Juvosten sukutapaamiseen 23. 07.2011 Pajarin hovissa on ilmoittautunut jo 27 henkeä. Tässä linkki kirjoittamaani juttuun. Pitääkin keskittyä nyt tekemään sitä tietokilpailua, jonka lupasin...


Toivotan tervetulleiksi uudet lukijani, joita on kirjautunut monia kaikkiin kolmeen blogiini! Olen iloinen siitä, että blogini kiinnostavat teitä lukijoita.


Oikein hyvää, heinäkuista viikonloppua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!



sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Arjen karjalaisia, komioita Kontkasia

Kaksi paria "Kontkasia" Tohmajärveltä...
Jo nyt joutui juhlapäivä, / merkkipäivä merkittävä: /
Kontkassuku suurenmoinen / sukuseuransa perusti /
viisitoista vuotta sitten / tässä kuulussa kylässä / komeassa kaupungissa. /
-----
Sukukirja suuritöinen, / töissä joukon on pitänyt, /
sukuseuran hallituksen, / puheenjohtajan Juhanin, /
kirjaryhmän ryyditellyt, / kierroksille kiihke'ille! /

Nyt on suku selvitetty, / kirja kaunis kirjoitettu, /
Kontkasista koreoista, / karjalaisist' kasakoista. /

Heleä emoni heimo, / suku kaunis karjalainen. /
Heleä sukuni suuri, / esi-isä ensimmäinen! /
----
- Aili Nupponen -


Puheenjohtaja Juhani Kontkanen (kolmas vasemmalla) katselee kunniakirjaansa.
Eilen, toinen päivä heinäkuuta AD 2011 julkistettiin kauan odotettu ja kaivattu Kontkasten sukukirja. Sukujuhlassa oli mukana noin 150 suvun jäsentä hotelli Kimmelin Sirkkala-salissa. Tuota ennen oli aamulla pidetty varsinainen sukukokous, joka sujui ennätysajassa, ja syöty juhlalounas. Kansa oli kylläinen ja hyvällä tuulella kuunnellessaan sukujuhlan ohjelmannumeroita. Tervetulosanat lausui sukuseuran entinen ja uusi pj. Juhani Kontkanen kertoen kirjan loppuvaiheessa ilmestyneistä äkillisistä vaikeuksia, syytä mainitsematta. Kun yksi lenkki pettää, on hyvin lähellä sortua koko suuri työ, mutta onneksi niin ei käynyt, kiitos puheenjohtajan ja hallituksen rohkeuden. Mutta lisää velkaa tietenkin tuli, ja tohtori Jukka Partanen pelasti tilanteen. Hän oli myös paikalla sukujuhlassa ja vastaanotti professori Veijo Saloheimon kanssa sukuseuran luovuttaman tekijänkappaleen.

Vuoron perään yksi ja toinen yllättyi: Saimme koko kirjatyöryhmä vastaanottaa kunniakirjat "palkaksi" työstä, jossa meni satoja ellei tuhansia työtunteja. Juhanin ja Erja Karvisen kohdalla varmasti menikin. Erja ja Juhani saivat myös Sukuseurojen Keskusliiton kultaiset ansiomerkit, samoin Ulla Jolkkonen, mutta hänen merkkinsä ei vielä ollut ehtinyt saapua perille.

Esittäni ja kirjoittamani juhlaruno on sen verran pitkä, että laitoin tuohon alkuun vain otteita runosta.

Juhlapuhuja Markku Pölönen piti etymologisen puheen...
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen oli juhlapuheessaan ottanut asioiden etymologiset merkitykset, miten asiat oikein ovat alkuperältään, ja miten ne ovat aikojen saatossa muuttuneet. Hauska juttu oli se, että saksalaisen juomalaulun sävel on Fredrik  Paciuksen "ansiosta" muuttunut Maamme lauluksi , eli Pacius on kirjoittanut tuon laulun nuotit omana sävellyksenään. 

-Muistanpa myös erään W. Sointulan "sävellyksen", joka myöhemmin osoittautui ruotsalaiseksi sävelmäksi.

Musikkia oli tilaisuudessa paljon. Kanteletta soitti Heli Huttunen.
Puruveden pelimannit esittivät tilaisuudessa monia, monia kappaleita, ohjelma ei tosin niistä sano mitään. Kivoja, hyvin soitettuja ja laulettuja olivat kaikki. Olen varmaan nähnyt jossain muualla, ehkä Rääkkylässä, tuon yhtyeen kokoonpanon, tai sitten teeveessä. He säestivät myös alussa lauletun Karjalan kunnailla sekä lopussa lauletun Karjalaisten laulun.

Puruveden pelimannit soittamassa pelimannimusiikkia.
Kontkaset, arjen karjalaiset julkaistiin sukujuhlassa. Kannessa Pjotr (Pekka) kontkanen, Nostamon kontkasten esi-isä.
Seitsemänsataa sivua arjen karjalaisuutta yksissä kansissa on aika paljon, parempi olisi ollut kahtena niteenä. Sukutauluja hakemistoineen on noin 300 sivua, muut 400 sivua kertovat taustatiedot Kontkasista, heidän 400v. historiastaan Liperin Taipaleella ja sieltä muuttamisestaan ympäri Pohjois-Karjalaa ja muuta maailmaa. Suku-, talo-  ja henkilöhistoriat lisäävät tietoutta peilattuna monesta eri suunnasta. Nämä asiat käydään läpi sukuhaaroittain suurimmasta pienimpään. Toiveena on, että nämä kuusi eri sukuharaa saadaan joskus yhdistettyä  yhteen kantaisään, Iivana Mihailanpoikaan, joka saapui Viinijärvelle 1600-luvun alkupuolella.


Löydätte Kontkasista lisää tarinoita tästä linkistä! 
Ja toisen jutun löydätte  toisesta blogistani, Voi niitä aikoja


Oikein hyvää heinäkuista pyhäiltaa teille kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!