Google+ Followers

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Parantuuko potilas vai...

Ellun piirustus Prinsessa teoksessa Mummo ja muusat (2010).
Tiilia taalia trallallaa.
Tässäpä tanssii 
prinsessa ja
miettii syntyjä syviä.
Ei niissä ole jyviä...

Nyt minua kovasti 
laulattaa
tässäpä tanssii prinsessa...

~~~~

Olen kissa kirjavahäntä.
Olen pitkäturkki ja
vähänläntä.
Mua aina yksin naurattaa.
On huisin mukavaa!

Miau-miau!
Minä lähimetsissä 
samoilen ja 
polkuja omia etsien
löydän saaliin
uuden ja herkullisen!
Miau-miau!
Minä metsissä vaeltelen...

Aili Nupponen teoksessa Mummo ja muusat (2010).
Ellun piirustus Kissa kirjavahäntä teoksessa Mummo ja muusat (2010).
Lainauksia teoksesta Parantunut hoidoista huolimatta, koonnut Mervi Marttila:

   - Polvi on hutera ja liikkuu vielä kyynärsauvojen kanssa. Kuntopyörälläkin pystynyt ajamaan.
   
   - Rasituksessa ja pakkasessa kävelevä sepelvaltimotauti.
  
   - Diagnoosi: Paperityömies.
   
   - Suoli toimii voimakkaasti aina syömisen yhteydessä.
   
   - Urologilta otettu virtsakoe ja siinä enterococcus faecalis- bakteerikasvu.
  
   - Sairaus ei ole hävinnyt, vaan on hyvän hoidon ansiosta siirtynyt eläkeiän jälkeiseen aikaan.
  
   - Syntyi kuolleena, mutta saatiin elvytettyä ja oli kuolla sen jälkeen vielä monta kertaa uudestaan.

   - Varpaissa kynsivallintulehdus, poistetaan kaikki viisi varvasta.
   
   - Aivovauriota pidettiin varmana, kunnes paljastui, ettei mitään vikaa ollutkaan.

   - Saanut jotain lääkettä, jota ei ole kuitenkaan kokeillut. Keskiolutta sen sijaan käyttää usein lääkkeeksi.

~~~~

Sattuuhan niitä lapsuksia viisaammillekin, saati sitten meille tavan tallaajille.
Nuo olivat siis lääkäreiden tekemiä saneluvirheitä...

Raha on hupaa kun menee yksityislääkäriin. Kävin yhden sellaisen luona viime perjantaina Kiteellä, toisenkin luona voisi vielä käydä. Satanen sinne, toinen tänne!
Meikäläisen eläke on helposti kulutettu, ei ole ongelmia siitä, mihin eläkkeensä pistäisi: se menee elämiseen ja lääkkeisiin, vähän jää muuhun kulutukseen.Kulttuuri ja kirjallisuus on minulle se henkireikä, joka pitää elämää yllä. 

Yksi toisensa jälkeen kylämme talot tyhjenevät, asukkaat muuttavat "tuonilmaisiin" ja asutuskeskuksiin. Kuntiin ovat jääneet vanhat ja sairaat, joista on vain kunnille menoja, työikäisiä on joukossa yhä vähemmän.Valtio panee köyhät ja pienet kunnat tiukoille, rahahanat kiinni. Yhteisöverot jaetaan niille, joilla on ennestäänkin paljon asukkaita ja tuloja. Pian meillä on veroprosenttina sata, kun mikään ei riitä, ja kun ei ole enää maksajia.

Me eläkeläiset emme voi mennä lakkoon, pakko maksaa ruuasta se mikä pyydetään, tai siirtyä kokonaan kaurapuuroon. Kyllä minä sitä kerran päivässä olen syönytkin jo kymmenkunta vuotta, mutta olen kuullut ihmisistä, jotka suorastaan elävät kaurapuurolla. Se on hieman liian yksipuolista ravintoa, vaikka olisi miten terveellistä.

Kaikki raha katoaa superrikkaiden pankkitileille, tai sitten on jokin salaperäinen moolokin kita, joka ne virtuaalieurot nielaisee. Raamatun sana toteutuu kirjaimellisesti: "Niille, joilla on, annetaan lisää, ja niillä joilla ei ole, otetaan pois sekin vähän, mikä heillä on."  En tiedä tuliko sanatarkasti, mutta juuri tuota tuo lausahdus tarkoittaa.

Ehkäpä nykymeno onkin raamatun sanoman mukaista, sitä itsensä isä Jumalan säätämää järjestystä! Varmaan se silloin on ihan oikein, eikö olekin? 

Toivotan teille, lukijani, oikein hyvää sunnuntai-iltaa ja lokakuun loppua!
                                                   Aili-mummo

perjantai 28. lokakuuta 2011

Raili Malmbergin sanoin...


YLISTYSLAULU ELÄMÄLLE


Tänään, kun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt jälleen kerran
ovat herättäneet eloon 
koko luomakunnan,
ja maailma on räjähtänyt täyteen
luomisen rajua riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
sinulle, elämä.


Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.


Tahtoisin laulaa
yksinkertaisen laulun,
jonka jokainen sana on tosi ja aito,
niin kuin koivun tuoksu
ensimmäisen kevätsateen jälkeen.


Tahtoisin laulaa näin:
Rakastan sinua, elämä,
rakastan silloin kun annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.


Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.


Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, elämä,
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta, 
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,


sillä katoamisen ja kuoleman varjon alla
täyttää sydämeni riemuitseva kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.


- Raili Malmberg -
~~~~


Oma runoni samasta aiheesta löytyy tästä.


Taas on viikko vierinyt kiivaasti loppuaan kohti.


Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                           Aili-mummo         





maanantai 24. lokakuuta 2011

Ristolan talon elämää ja karjataikoja

Entisellä Siimalan aholla Kostamon miehiä: (vas.) Otto Simonen, seisomassa (kesk.) Matti Lappalainen, (oik.) Vilho Simonen. Kuva: Kerttu Hartikaisen arkisto.

ÄHKYN LOITSU

Ähkyn poik on äyveröinen
toinen poika touveroinen
kolomas korentakulukku.
Et oo hyvistä tehty,
et aivan pahostakkaa,
koottu on kuan novista,
tehty niemen tervaksista.
Vasta mie eklessä päivänä
tinan vuoresta tiputin
vasken vuoresta valutin
tapoin kyyt, tapon kiärmeet
viis Wiipurin piruu
sata Saksan perkelettä.
Van mie otan sittä oriin kyrvän

tamman kyrvän tanteresta
jolla puhkuja puserran
jolla ähkyjä asetan
ihosta imento raukan
karvasta emon katteen
ruavas raukan ruumiista.

- Pekka Eronen -
Tohmajärven Onkamon kylästä. Koonnut J.H. Hakulinen.
SKS:n PERINNEARKISTO. Kra Filmi N:ro  59.
Ristolan talon karjaa lehmisavuksella. Kuva  lienee 1920-luvulta. Aini Hirvosen arkisto.
Vilho Kustaanpoika Manninen (1870-1924) avioitui ensimmäisen kerran 1896 Kostamon Simolan tilan (nro 15) Simo Simosen ainoan tyttären, Marian kanssa. Simo Simosen kuoltua Vilho Mannisesta tuli Simolan isäntä, ja tilaa alettiin kutsua Ristolaksi.

Maria Manninen kuoli jo 1923 keuhkotuberkuloosiin. Jo vuoden 1923 joulukuussa Vilho Manninen avioitui pyhäselkäläisen Hilja Serafia Kauppisen (1895-1984) kanssa. Heille syntyi tytär, Aini Martta Manninen (1924-2009). Muita lapsia parille ei ehtinyt syntyä, sillä Vilho kuoli vajaan vuoden kuluttua vihkimisestä. Nähtävästi siihen aikaan yleinen tuberkuloosi niitti satoaan nuortenkin keskuudessa. Ville oli kuollessaan 54v. 

Ristolan talo sijaitsee hyvin kauniilla paikalla Särkijärven rannalla. Se oli ollut melko kauan Simosen suvun omistuksessa. Vilho Mannisen kuoleman jälkeen asuinrakennus paloi, mutta sen tilalle rakennettiin uusi ja entistä ehompi rakennus. 
Talonpito menestyi naisväen isännöimällä tilalla , maa- ja karjatalous olivat hyvin hoidettuja. 

Aini Martta Manninen avioitui heinäkuussa 1948 naapurin pojan, Toivo Hirvosen (1917-2000) kanssa. Parille ei syntynyt lapsia.
Emäntä tekemässä karjataikoja. Leila Hurmalaisen piirros.
Entisajan Kaupittaret tunsivat hyvin karjataiat. Yllä oleva Leila Hurmalaisen piirustus liittyy erääseen karjataikaan, kun lehmät laskettiin keväällä ensi kertaa ulos, ne ajettiin yksitellen emännän hameiden ja haarojen alitse pihalle. Mielestäni tämä on ollut kuvaannollinen suojelustaika. Erikoisesti metsänpetoja vastaan luettiin loitsuja ja tehtiin taikoja, jotta karhut ja sudet eivät olisi lehmiä raadelleet salolla laiduntaessaan. Taioista voi lukea lisää täältä. Tai hakulaatikkoon voi kirjoittaa hakusanoiksi Juho Riikonen t. Pekka Eronen.


Aini ja Toivo HIrvosen aikana Ristola  oli varakas, oikea ökytalo. Järvenrantoja oli tilalla pari kilometriä, siihen lisäksi metsävarallisuutta. Toivo Hirvonen tunnettiin koiristaan, Suomen pystykorvista, ja Aini käsitöistään, joista hän sai palkintoja käsityökilpailuissa. Aini oli myös innokas martta. Topi toimi ainakin vuosikymmenen paikallisen Lähivakuutusyhdistyksen toimitusjohtajana. Karjatalous lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten Hilja-emännän eläessä.
~~~~
Olen käyttänyt kirjoittamisessa apuna Havutar, Hyvä emäntä (2004,2006) teostani, josta ovat myös tässä olevat valokuvat peräisin.


Oikein hyvää ja mukavaa viikon alkua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!









lauantai 22. lokakuuta 2011

perjantai 21. lokakuuta 2011

Omenamatojen aikaan...

Ellun piirustus teoksessa Mummo ja muusat (2010).
ONTREI OMENAMATO

Ontrei omenamato oli kerran
matoneitiin rakastunut sen verran,
että yhteistä kotia suunnitteli.
Pian vastassa oli syksyn keli.

Ensin valkeaa kuulasta punnitsi,
sitten sokerimironin valitsi
pesäpuuksi tuo Ontrei Omenamato.
Oli paisunut mehukkaaksi puun sato.

-Minä rakennan tästä valoisan tuvan!
sanoi Ontrei ja mielessään näki kuvan,
miten talosta aivan palatsi tuli.
Matoneitikin suunnitelmalle suli.

Siemenkodat - niin sopivat ikkunat,
juuri sydämenmuotoiset, ihanat
ja käytäviä, niitä olla pitää
kohti aurinkoa, niin länttä kuin itää!

Näin Ontrei Omenamato mietti,
kun se uurastaen päivänsä vietti
ja kaivoi onkalon toisensa perään.
-Pian omassa talossa nukun ja herään!

Oli sali ja erkkeri - vessa puuttui
ja siitäkös neitimatonen suuttui.
-Kaiva uusia koloja vielä lisää!
Se tunki jo tuontosarvensa sisään.
Ja Ontrei kaivoi, kaivoi ja kaivoi.
Sen leuka aukeni enää vaivoin:
-On hirmuisen avara tämä soppi!
Tuli tutuksi kerralla rakennusoppi.

Sitten ilma kylmeni, satoi ja tuuli,
mutta Ontrei vieläkin äänen kuuli:
-Kaiva tästä ja tuosta! Huoneita lisää!
Tuli Ontreille ikävä äitiä, isää.

Ja silloinpa, kesken kaivutyön,
se nukahti yli päivän ja yön
ja nukkuessaan näki unien unta:
oli puuhun satanut pilvestä lunta.

Mutta arvaatkos, missä Ontrei heräsi,
kun mummo omenat aamulla keräsi?

- Sinikka Lappeteläinen -

Omia runojani voitte lukea tästä linkistä!

Tällä runolla ja kuvalla toivotan teille, hyvät lukijat, oikein hyvää ja mukavaa viikonloppua!
               Aili-mummo



keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Talvi tuli tänään

Saimme tänään, 19. lokakuuta , ensilumen. Taustalla näkyy Nuppolan kaksi taloa...
Pinttyneet vuosisadat
kivissä ja aitantakusissa
haisevat talvellakin
kuin tallinnurkkiin jäänyt heinä.
Kylmät omenat repussa
menneet polvet kannoilla
jäistä metsätietä
poljen minkä jaksan.

- Anja Salokannel -

~~~~

Alahall on allin mieli
uiessa vilua vettä,
alempana armottoman
käyessä kylän väliä.
Syän on kylmä kyyhkysellä
syöessä kylän kekoa,
vilu vatsa varpusella
juoessa vilua vettä;
kylmemp on minun poloisen, 
kylmemp on minun sitäkin.

- Larin Paraske -


Oma runoni löytyy tästä linkistä!

Talvi on tulossa. Tai oikeastaan se tuli jo tänään, mutta en usko että jää pysyväksi. Koleaa viimaa on ollut jo ainakin viikon verran, ja vaaleanharmaita pilviä purjehtinut taivaalla. Lehdet lensivät puista myöskin maahan, viimeiset pyhänseutuna. Talvi saa tullakin, tervetuloa taloon (mutta ei tupaan)...


Mies meni miniän kanssa Joensuuhun, oli asiaa sinne päin. Saunoimme tänä aamuna yhdessä, ja pesin miehen selän ja ja niin edelleen.  


Sukkia ja lapasia olen neulonut lapsenlapsille. Annan ne ensi pyhänä Ellulle synttärilahjaksi. Hän on vanhin, ja tarvitsee aina vain isompia sukkia.


Vielä on hapankaali tekemättä ja punajuuret keittämättä, sitten on syystyöt osaltani tehty. Ikkunat sain pestyksi vanhalla menetelmällä, imurillakin olisi saanut, mutta käteni ei sitä kapinetta kestä, on liian raskas. Miehellä on vain yksi käsi, josta ei siihen puuhaan ollut apua. Toinen käsi on sairaslomalla...


Bensatkin alkavat kohta olla lopussa, mutta ei voi mitään, on ostettava automaatista, jos tiukka paikka tulee.


Niiralassa meni jo tänä vuotena miljoona rajanylittäjää muutama viikko sitten. Venäläisiä näkyy täällä yhä enemmän, asukkaatkin ovat ruvenneet lisääntymään, olisiko venäläisten ansiota?


Leena Lehtolainen vierailee ensi viikolla kahtena päivänä, torstaina ja perjantaina Tohmajärvellä. Perjantain tilaisuus on kirjastolla. Voi ihme, en muista tuollaista tapausta vuosiin (tai vuosikymmeniin) siellä olleen. 1970-luvun alkupuolella kävi Seppo Lappalainen, Polvijärven poika. Joku kirjastonväestä sanoi, ettei siellä voi pitää kirjallisuusmatineoita, kun on niin ahdasta! Yleensä tunkua ei näihin tilaisuuksiin ole oman kokemukseni mukaan...


Oli siis varsin vähän raportoivaa tällä kertaa---.


Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!



maanantai 17. lokakuuta 2011

Vitsejä elävästä elämästä

Margitin saaren ruskaa Budapestistä syksyltä 2007.
Elämä, sanotaan,
sellaista se on,
  elämä.
Että vuodet soljuvat, päivät,
    tuntien keveät kengät.
Sellaista se on,
minussa,
niin kuin linnun siivet revittäisiin  
             höyhen kerrallaan.

- Tommy Tabermann - 

Kotimaista ruskaa naapurin maalta.
Olen kerran aikaisemmin kertonut entisestä kunnanlääkäristämme, Terho Toivosesta. Toivonen oli lääkäri, joka kokosi suuren määrän lääkärikaskuja ja teki kaskukirjoja. Tässä joitakin kaskuja lisää kertomieni joukkoon:


Kunnanlääkäri Matti Kaukolan vastaanotolle tuli vanha tuupovaaralainen mummo reppu selässä. Kun maksun aika tuli, mummo rupesi kopeloimaan reppuaan etsien rahapussiaan. Repun laskoksista tipahti kasa siihen aikaan Karjalassa kovin yleisiä torakoita, jotka lähtivät juoksemaan pitkin vastaanottohuoneen lattiaa. Kaukola ryntäsi polkemaan torakoita kuoliaaksi, etteivät pääse leviämään pitkin taloa. Mummo totesi yksikantaan: - Kah, tohtorissakii on russakoita.
~~~~
Romanipoika on kunnanlääkärin vastaanotolla, kipeä hammas pitäisi poistaa. Lääkäri tietää romanien arkuuden kipuun nähden ja puuduttaa sen tähden hampaan ensin perusteellisesti. Sitten hän sulkee varmuuden vuoksi kaikki ikkunat, ettei huuto kuuluisi. Siitä huolimatta potilas huutaa kuin sika tapettaessa, niin että naapuritkin kuulevat. Lääkäri kysyi: "No, koskiko se noin kovasti?" Potilaan vastaus oli: "Ei se koskenut, mie huusin vain varalta."
~~~~
Tohtori Oskari Reinikaisen vastaanotolle Viipurissa tuli markkinoiden jälkeen nuori maalaistyttö, joka oli palveluspaikassa kaupungissa. Potilas halusi saada selvyyden siitä, olisiko hän mahdollisesti raskaana. Reinikainen tiedusteli asiaa vähän yksityiskohtaisemmin, ja tyttö selitti: "No ku mie olin eilen markkinoil ja mie tapasin siel sen naapuri' Heiki. Ja myö ens käveltii ja haasteltii ja sit hää vei miut kahvilaa ja tarjos oikee pullakahvit. Ja sit myö mäntii viel elokuvvii. Enkhä mie ennää sitt oikee mitenkää ilent olla antamata."


Kaskut teoksesta Terho Toivonen: Katsotaan sanoi lääkäri (1965)
~~~~


Tuli taas käytyä terkkarissa (terveyskeskuksessa) aikaa tappamassa. Juttuseuraa riitti, kylänmies ja serkkupoika tulivat istuskelemaan pöydän ääreen päivittämään kuulumisia. Monta asiaa siellä kuulikin, ja monta tuttua vilahteli ohitse. Minulla on sinne asiaa ensi viikolla kokeisiin. Nyt näyttää olevan taas muutama lääkäri töissä, välillä on ihan töissä vain vastaanotto- ja muu henkilökunta. Ja tietysti muutama hammaslääkäri, jo(t)ka urhoollisesti täyttää velvollisuutensa. 


Entisaikaan oli töissä vain yksi kunnanlääkäri, joka otti vastaan kaikki vastaanotolle saapuneet potilaat. Eikä niissä nokka tuhissut. Muutamakin lääkäri antoi kättä, käski mennä keskussairaalaan ja esitti laskun. Tämä tapahtui kesällä 1964. Ajoin taksilla Tohmajärvelle ja sitten samalla kyydillä Joensuuhun ensiapuun hoidattamaan pienen poikani palovammoja. Ihmettelin, miten kukaan tekemättä mitään, voi vielä siitäkin laskuttaa... Mutta näköjään voi. Se oli se lääkäri, joka hoiti anopilta kohtusyövän rauhoittavilla pillereillä. Anoppi rauhoittui, kun se kuoli - muutaman vuoden kuluttua. Minulta tuo kyseinen lääkäri "hoiti" virtsatietulehduksen rauhoittavilla lääkkeillä talvella 1966. Tuskin enää olisin elossa jos tuo kyseinen "tohtori" olisi jatkanut täällä uraansa...


Muitakin juttuja olisi kerrotavana, mutta antaa olla.


Viikko on taas hyvässä alussa. 
Toivotan kaikille lukijoille oikein mukavaa maanantai-iltaa!
                                             Aili-mummo



perjantai 14. lokakuuta 2011

Ennen EU-aikaa...

Nuppolan entinen navetta, nykyinen tallirakennus, ja lasten leikkikenttä.
Mesiheinä kukkii heinäpellon laidassa.
KESANTOILMOITUS


Olen yksInkertainen ihminen  
Minussa assuu Herranpeleko ja 
kuulijaisuus esivaltaa kohtaan  
ilimotan nyt teille täten  
kaikki peltoni 
joiden pinta-ala on yhteenlaskien 
neljä hehtaaria kuusi aaria 


Asun syrjässä  
kirkolle on matkaa  
kolomekymmentäkuusikilometriä 
Autoa ei ole  
niin että minulla ei ole tähän hättään 
maatilahallituksen kaavaketta  
numero 2033.91 


Koska en ymmärrä hölökäsenpölähtämmää  
näistä herrojen paperihommista 
katon parraimmaksi ilimottaa myöskin  
etten ole tehnyt 
valtion kanssa luomusopimusta  
en pellon viljelyn kieltävää 
tuotannonmuutos- tai vähentämissopimusta  
enkä luopumieläkelain mukaista  
viljelemättömyyssopimusta 


Varmuuden vuoksi anon  
syvästi kunnijoitaen 
että minut vappautettaan  
vientikustannusmaksusta 
samalla toivon ettei  
minulta peritä 
ilmoitusvelvollisuuden ja tilakohtaisen  
kesanointivelvollisuuden 
laiminlyönnin perusteella 
korotettua vientikustannusmaksua 
kaksinkertaisena 
Näistä en kyllä mittään ymmärrä 
mutta anottava on kun käskeevät 


Vielä on ilimotettava että mulla on  
neljä munivaa kanaa
joka viikko ne munivat moniaita munia 
Pyyvvän kohteliaasti  
elekee, hyvät ihmiset, 
langettako ylituontomaksuva  
Kanoja en kyllä
aijo lopettaa  
Tulukaa työ ja tappakaa  
jos on tarvis 


Jos sallitte niin kysäsen että  
onko se totta  
vai pelkkää huhupuhetta 
jotta jos pellot pannee metälle  
saapi rahaa tukusti 
VIISITOISTATUHATTA MARKKAA hehtaarilta  
ja enemmänki 


Sillähän minä mökinmuija  
auton laitan ja lisenssit ja 
Helssinkiin hurrautan  
Teitä Herroja kahtommaan 
- Vaan mistäpä minä akkaparka  
männyntaimet saan ja istutusporukan 
Joten lopetan tähän  
Paljon terveisiä teille. Voikaa hyvin 


       Toivoo Hanna Holopainen
                               pientilallinen
                                 Taivalkoski
                                     Poloperä

- Marketta Pirinen -

Löysin tuo runon Lahden Runomaratonin antologiasta Runo kasvaa maasta, toim. Liisa Salo (1991). Minultakin oli tuossa teoksessa pari omaa runoani.


Oikein hyvää ja kaunista viikonvaihdetaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Hyviä ja pahoja näkymiä susirajalla

Kemie S-Marketin pihasta katsottuna syksyllä 2010.

SYYSLAULU

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.Illat sammuvat kylmään hämäryyteen. Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa syksyiltani yksinäisyyteen. Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan mitä muuten en muistaisi lainkaan.Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,miten vähän siitä aikaan sainkaan.Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,päivän ei hetket niin pitkiä lie.Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton siitä mikä voisi olla  toisin.Kai tulet pian ennenkuin piemeään mä jään- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään keinon jolla kaiken saamme vielä kukkaan.Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,päivän ei hetket niin pitkiä lie.Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,mutta enemmän kuin koskaan saatat tietää. Nyt majakat me näämme kun myrsky raivoaa,tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa 
ja kaikkemme toisillemme antaa.Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,päivän ei hetket niin pitkiä lie.Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,pois kesän kukkaset syksy vie.
- Tove Jansson -
Suomennos: Esko Elstelä
Kemien keskustaa tämäkin...

Onneni on tainnut kääntyä paremman kerran, olen jo kaksissa kirja-arpajaisissa voittanut kirjan, viimeksi Maria Päivisen Siljan ja Main. Yleensä en ole arpajaisvoittoja saanut. Aiemmin voitin Leena Lumilta Susan Fletsherin romaanin Noidan rippi.

Tuli mieleeni, pitäisikö minunkin järjestää kirja-arpajaiset, mutta en ole mitenkään tavoitellut hyötyä blogistani. Tulee pian ensimmäiset 50 000 lukijaa täyteen, tämä keväästä 2010 lähtien lokakuuhun saakka. Mutta sitten pohdin, että ehkäpä järjestänkin ne arpajaiset kun saan 100 000 lukijaa täyteen, siihen voi mennä ainakin vuosi ellei enemmän...

Sain eilen lukijapalautetta, mikä on aika harvinaista. Nämä kolme kylämme entistä asukasta kävivät luonani kirjaostoksilla. He ostivat pari Hullun lehmän tanssia (1999), yhden Ruistähkähumpan (2008) ja Havutar, hyvä emäntä teoksen (2006). Tämä palaute koskee Hullun lehmän tanssia: "Lpr 3.10.-11. Tapasimme siskojen kanssa perunan nostossa Tikkalassa. Luin heille runokirjaasi ihokarvat pystyssä. Mikä tunne, rehellisyys ja totuus tulvi teksteissäsi..."

Ihan mahtavia sanoja, kiitos sinulle Eeva!

Kävimme eilen taas Tohmajärvellä Kemiessä miehen kuntoutuksessa yhdessä. Olen seuraillut käydessäni siellä liikkuvia ihmisiä, ja tullut huomaamaan, että paljon siellä venäläisiä liikkuu. Keskustelu on usein varsin kovaäänistä, eilen olin kyllä minäkin arvostellessani nykyisiä valtiomme päättäjiä. Valtio aikoo leikata yhä lisää rahaa kunnilta, jotka ovat muutenkin hyvin ahtaalla. Henna Virkkunen tovereineen aikoo panna myös veroprosenttikaton, jonka yli ei saa mennä. Halutaan suorastaan PAKOTTAA KUNTIA LIITTYMÄÄN YHTEEN, mikä on mielestäni LAINVASTAISTA TOIMINTAA. Ainakaan Kiteen kanssa en haluaisi Tohmajärven liittyvän yhteen, vaikka Kesälahti onkin kovaa vauhtia liittymässä Kiteelle tai jonnekin muuanne. Jos Kiteeseen liitymme, meiltä lähtee terveyskeskus pois. Se on juuri saneerattu ja huippukunnossa. Lääkäritilanne on mennyt huonoksi tämän Hellin aikana; ja Helli on päätetty purkaa...

Outoa on, että Suomen valtiolla riittää rahaa jaettavaksi humpulimaille, mutta ei oman maan kansalaisille välttämättömiin palveluihin. Voihan olla, ettei liittyminen Joensuuhunkaan tuo taivasta maan päälle, mutta ehkä se joissain suhteissa on parempi valinta kuin  Kitee. Ja uskon, että Joensuu haluaa itselleen tuon Niiralan, jonka kautta rajaliikenne kulkee. Joensuulla olisi myös panoksia kehittää Niiralaa, mihin tarvitaan rahaa...
 
Kuntakeskuksesta Asematielle on hyvät näkymät, ja liikennemerkkien viidakko!
Alareunassa vasemmalta oikealle oleva tie vie Venäjän rajalle...
Susirajalla ei ole paljon susia näkynyt, mutta nämä ihmissudet pelottavat meitä eniten. Heillä on aina nälkä: rahannälkä, kunniannälkä, vallannälkä...Nälkä on kummallinen juttu: se voi kasvaa syödessä. Näin on käynyt meidän valtiollisille päättäjillemme, valitettavasti. Tuolla EU:ssa nälkä on vain lisääntynyt, mikään ei täytä ahneen silmiä. Helly- opettajani sanoi, että ahneen silmät täyttyy vain mullalla. Varmaan näin  on minullakin!

Laitoin kaalikeiton kiehumaan. Nostin miehen kanssa punajuuret maasta pois, nekin on lähiaikoina keitettävä. Ruuan suhteen syksy on mukavaa aikaa, löytyy vaihtelua ruokavalioon. Oikeastaan en ole ruuasta kauhean kiinnostunut, kun syömistäkin pitää rajoittaa. Herkkuruuat on parempi unohtaa kokonaan...

Oikein mukavaa viikon jatkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!