Google+ Followers

perjantai 13. tammikuuta 2012

Saima Harmajan tapaan

Even piirustus teoksesta Mummo ja muusat (2010).
KEIJUKAISSATU


Alas luolaansa maahinen keijusen vei.


- Ei, ei, tämä itki, välkkyen tukka,
olen kuunsädemetsien kaunein kukka!
Mut maahinen suuteli, kuunnellut ei.


Niin syntyi keijulle poikaa kaksi.
Kävi luola naurusta valkeammaksi.
Mut peikkona toinen leikkiä löi,
ja keijuna toinen. Se sydäntä söi.


Tämän äiti luokseen viittasi, virkkain
hymyhuulin, silmin tuskasta kirkkain:
Rakas poikani, ken on keijukaisverta,
sen täytyy kasteessa kylpeä kerta,
yökuutamo nähdä, mi huumaa pään, 
kukan keinuun nukkua värisevään. -


Isä puhetta vavisten kuunteli, peikko:
Hänet metsiin vie! Jää minulle veikko.
Hymys keiju ja itki: En milloinkaan!
Jään luoksesi alle maan. -


Ypöyksin poikanen ruohoon kulki.
Sadat loistavat pallot sen polkuja sulki.
Kukat oksilta välkkeen vierivän nähden
hän vapisi niinkuin särkyissä tähden.
Sadekirkkaat äänet kulkua johti,
ilosilmin pieniä kasvoja hohti,
soi naurui ja villkui ruohojen lyhdyt:
Nyt piiriimme jäät ja heimoosi yhdyt!
Lumojuoman jo keijuista nuorin toi.
Yön maljan poikanen joi.


Niin hurmassa öiden ja kuutamon saaton
kodin unhoitti tuo ja äidin ja taaton.


Sanoi keijuista nuorin: Kun vietämme häämme,
koko metsien aatelin vieraina näämme.
Kukat tuoksunsa antavat huntuuni vienoon,
valot kasteen välkkyvät linnoissa tienoon.
Tien juhlaan viittovat ruohojen lyhdyt,
kun heimoosi yhdyt.


- Myös pyydän ma taaton ja äitini armaan
ja veljeni niihin, mut palajan varmaan.


Tie tuttu ja himmeä luolaan johti.
Mut äidin hiukset vastassa hohti,
isän silmät kostui, ja riemuitsi veli:
Hänen palaavan vannoin, jos vielä hän eli!


- Rakas poikani, mistä niin kelmeä poski?
- Tuon kutsuja häihin. Mut rintaani koski
kodin armaus julma. Ma, maahisen verta,
maan päälle en palaa, mun hylkäisi kerta
tytär kuutamon nuorin ja nauravin tuo.
Oi äiti! Jään heimoni luo!


- Ei poikani, tuskaan kuolisi hento.
Yöloiste ei riitä, ei kuunsädelento.
Mut kellä on rakkaus povessaan
vie kuutamon alle maan. -


Meni poikanen, suonissa maahisen verta.
Yön hengitys keinutti ruohojen merta, 
ylt'ympäri soi suruvirret sirkkain.
Mut keijunen vastasi silmin kirkkain:
Kodin ainoan vain sydämestäsi saan.
Tulen luoksesi alle maan. -


Pian kierteli kukkia häilyvä huhu,
sitä sirkat soitti ja kukkien suhu:
tytär kuutamon lähtenyt alle maan
oli seuraten rakkauttaan.


Kävi ruohossa kaihon valtava siipi.
Kukat hehkuvat salaa mullasta hiipi,
tuli helmien hunnussa hohtava heinä,
tie välkkyi ruohojen kyyneleinä.


Oli himmeä luola, mut painoa vailla
sen rakkaus hengitti kuutamon lailla.
Säde taivaan kruunasi keijujen pään,
ihanamman entistään.


Niin pyysivät kukkaset juurtua multaan, 
ja ruohojen lyhdyt lainasi tultaan,
pian kuiskivat ruusut ja huokui heinä,
oli luola tuoksuna, kimmelteinä.
Kuun, kasteen, rusut, kukkivan maan
vie rakkaus mukanaan.


- Saima Harmaja -
~~~~
Olen esittänyt tämän runon 1.5.1961 Riihiahon marttojen marttajuhlassa. Kaunis ja romanttinen runo, mutta ehkä tuon rakkauden ylivoimaisuutta liioitellaan...


Rakkaat  lukijani, oikein hyvää viikonvaihdetta kaikille!
                              Aili-mummo       






22 kommenttia:

  1. Kiitos runosta. Kaunis on ja ehkä tänä päivänä pikkuisen liian romanttinen, kuten sanoit.
    Piirros on ihana ja tarkkan mietitty yksityiskohtineen. Kyllä lapset osaa..
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kaunis on runo, ja ihana piirustus oikein hyvää viikonloppua Aili-Mummo:)

    VastaaPoista
  3. Kaunis kaksoissydänajatus Evellä. Missähän iässä hän näin on ajatellut?

    Tämä samainen Harmajan runo esiintyy omassa blogissanikin.
    Saima Harmajalla on kerrassaan mainioita runoja.
    Hän on yksi suosikkirunoilijoistani.

    Hyvää tammikuista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Hymyilevä eläkeläinen13. tammikuuta 2012 klo 17.05

    Vähän pitkiä ja raskaita nämä vanhemmat runot ovat. Mutta lausuttuna varmasti oikein liikuttavia, ehtii päästä runon tunnelmaan, kun pituutta on riittävästi.

    Lasten kuvien näyttely sinne Guggenheimiin!

    Hyvää viikonloppua

    VastaaPoista
  5. Moi MInttuli!

    Kuten sanoit, yliromanttinen, jopa lapsenomainen runo. Mutta kaunis on!

    Lapsitaide on aitoa taidetta, siinä on tunne ja ajatus mukana.

    Oikein hyvää viikonloppua sinulle.<3

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä, Ritva.;))

    Samoin sinulle.<3

    VastaaPoista
  7. Ulleriina!

    Tyttö oli siinä 4-5 vuoden välillä, kun piirsi tuon. Eve on kaksonen, ja hänen töissään on kaksoissydän hallitseva elementti.

    Muitin sen, että jolla kulla oli tämä sama runo, mutta ajattelin tämän laittoa jo kauan sitten...

    Hyvää viikonloppua, Ulleriina, ja mukavaa tammikuuta myös sinulle.<3

    VastaaPoista
  8. Moi Tuula!

    Liikuttava tämä runo, sellainen lapsenhenkinen ja kaunis. Saimalla on suorastaan ylimaallinen usko rakkauden voimaan, tällä iällä o vahva epäilys, onko mikään rakkaus noin vahva ja ihmeitätekevä;D

    Sopii minulle, varmaan muillekin.;)

    Hyvää viikonloppua sinulle, Tuula!<3

    VastaaPoista
  9. Hieno kuvitus!

    Olen lukenut tämän runon monasti, monasti...

    Lumen valoa, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
  10. Peikko kyllä luulee, etti siinä liioitella. Se on itsekin nähnyt :) Nih.

    VastaaPoista
  11. Ah! Mikä Ihana keijuruno!
    Tempasi mukaansa kuutamolle
    metsän siimekseen ja ruohomeren
    laineille! Ja arki unohtuu,
    ja kolotukset!

    *Sadekirkkaat äänet kulkua johti,
    ilosilmin pieniä kasvoja hohti,
    soi naurui ja villkui ruohojen lyhdyt!*

    Sopii niin mukavasti minun
    suunnitelmiini, kun pieniä kasvoja kohti taas olen menossa, hymysuin! Norjanreissua tässä
    hommailen, sitä iloista Pikkupeikkoa menen piikomaan.


    Hm...Rakkauden ylivoimaisuus
    ei varmaankaan ole ylikorostettua, kun pystyy pitämään yhdessä kaikenlaiset Keijut ja Peikot vuosikymmeniä!.. hm..☺


    Oikein Hyvää viikonloppua,Aili-mummolle!

    VastaaPoista
  12. Ihanata, Saimi Harmajan runon välittäja Aili-mummo meille lukijoille!
    Keijuja onko heitä, kyllä niitä on, vaikkakain vähemmin niitä nykyään kohalle sattuu. Mutta kun/jos on tämmönen lapsenmielinen ja mielikuvan rikas, nk.minä, Keijuja ja niitä toisiakin satuolentoja väijyy joka nurkissa....ja se on hyvä asia, jos mikä! Kiitos....;)

    VastaaPoista
  13. Hei Leena!

    Kiitos sanoistasi<3.

    Aika monta kertaa minäkin.;))

    Lumen valoa myös sinulle, ja rakkauden hurmaa, Leena-IhaNainen<3.

    VastaaPoista
  14. Moi Peikko!

    Eikös liioittelu ole tyylikeino;?

    Se on hyvä että Peikko on nähnyt.;D

    Mukavaa viikonloppua, Isopeikko.<3

    VastaaPoista
  15. Moi Herne!

    No jopas sattui, olet menossa Norjaan Pikku-Peikon luokse.<3 Uskon että hän on iloinen, kun saa mummin seurakseen.;D

    Oikein hyvä, että mummi uskoo näihin keiju- ja peikkosatuihin sekä suureen rakkauteen.<3 Minulla se on välillä kadoksissa, mutta sitten jonmkun ajan päästä se rakkauskin saattaa löytyä jostain nurkasta piilosta, minne se oli mennyt lymyämään pahaa pessimismiäni.;/

    Oikein hienoa ja lumoavaa viikonloppua sinulle, ystäväni Herne, ja mukavaa viihtymistä Norjassa pikkupeikon luona.<3

    VastaaPoista
  16. Moi Maikku!

    Sinä taiteilijana varmasti tunnet peikot ja keijut, nehän ovat olleet aina olemassa. Ja tontut, haltijat, maahiset ja muun metsänväen.;)) Suomalaiset ovat niihin aina uskoneet vuosisatoja ellei tuhansia.;D

    Nämä olennot sitä rikkautta, jota ei koi syö eikä ruoste raiskaa.<3

    Toivotan sinulle, Maikku, oikein viihtyisää viikonloppua, ja kiitän lämpimästi kommentistasi.<3

    VastaaPoista
  17. Hienoa jälleen kuulla Saima Harmajaa ♥
    Niin sairauden keskellä ei varmaan kovin iloista runoa synny enää :(
    Mutta meille, sinulle, iloista leppoisaa sunnuntaita Aili-mummo!

    VastaaPoista
  18. Moi Seijastiina!

    Saimallakin oli oma vaikea sairautensa, mutta oli hänellä upeita runohetkiä silti:;D

    Minulla on ollut hyvä ja hauska pyhäpäivä suvun ja ystävien keskellä. Ruusuja on pari maljakkoa täynnä, ja mukavia muistoja mielessä.;)

    Oikein leppoisaa sunnuntai-iltaa, Seijastiina, ja kiitos kommentista.<3

    VastaaPoista
  19. Tämä runo on tuttu, mutta näin kivaa kuvitusta en ole siinä ennen nähnyt.

    VastaaPoista
  20. Sehän sattui hyvin, Unelma.;D

    Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
  21. Ai, miten ihana enkeli. Juuri tuollaiset piirrustukset pitää säilyttää. Kuvasta voisi teettää oikeita korttejakin, on sen verran sydämellinen aihekin.

    VastaaPoista
  22. Annu!

    Kuva on ikuistettu runokuvakirjaan Mummo ja muusat (2008).Toki hieno idea tuo kuvapostikortti, mutta tulee ehkä liian kalliiksi...

    Aiheita riittää, lapset piirtävät uusia koko ajan.;)

    Mukavaa viikon alkua, Annuli.<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥