Google+ Followers

tiistai 3. tammikuuta 2012

Väkevä Kätilö

Kirjabloggareiden vuoden romaani.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2012 !!!

Tätä en aloita runolla, kuten tapani on ollut, vaan teen Leena Lumin toivomuksesta kirjapostauksen Katja Ketun Kätilöstä. WSOY (2011). 

Ensimmäisenä kertojana romaanin alussa on Kuollut Mies, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa. Teoksen päähenkilö on Kätilö, joka on tärkeimpänä kertojana romaanissa. Kirjassa hypitään aikajanassa edestakasin, jotta se olisi vaikeampi lukea ja päästä juonesta jyvälle.

"Minä olen kätilö Jumalan armosta ja kirjoitan nämä rivini sinulle, Johannes. Minulle kaikista maailman ihmisistä on Herramme Kaikkivaltias viisaudessaan antanut kyvyn lahjoittaa toisille elämä ja toisilta ottaa se pois.---.Tämä kyky on ristini ja pelastukseni, taakkani ja tuomioni ja määrännyt elolleni mutkaisen polun kauas kotoani ja sinusta, rakaani...."

Eletään sotavuotta 1944 Petsamossa. Saksalaisia sotilaita on Lappi täynnä. Näyttää siltä, että Kätilö on saanut oppinsa kokemuksen kautta opettajaltaan Näkkälän Aunelta. 

Kätilö tapaa ensimmäisen kerran ihastuksensa ja suuren rakkautensa lehtimiehenä toimivan saksalaissotilaan, Johann Angelhurstin, tämän ollessa toimittajana paikallislehdessä. Johannnes on kirjan kolmas kertoja. Hän on menossa läheiselle saksalaiselle vankileirille, jonne Kätilökin haluaa  lähteä miehen perästä. Seuraavaksi olemme jo Titovkan leirillä, missä uskomattomimmat hirveydet tapahtuvat. Leirillä olivat enemmistönä miehet, mutta naisia ja lapsiakin siellä oli. Meni aikaa, kunnes vähä vähältä asiat Kätilölle paljastuivat, ja sitten vielä se kauheus, että Kätilö itsekin oli syypää moniin niistä... 

Johannes kutsuu lemmittyään Villisilmäksi, kuvaava nimi romaanin päähenkilölle. Kerronta on monin paikoin hyvin eroottista, kunnes se lopulta muuttuu inhorealismiksi. Kätilö tunnustaa: "Tämän mie otan, toista en vaadi". Kätilö luulee tekevänsä sopimuksen Jumalan kanssa...

Villisilmä saa mitä haluaa, ja tulee kantavaksi rakastetulleen. Mutta Villisilmällä on kilpailija, Lissu, joka pian synnyttää Johannekselle kaksoset. Saatana kuiskasi juonen Kätilö Villisilmän korvaan, ja hän myös toteutti sen kylmäverisesti ja oksettavalla tavalla.

Titovkan vankileirillä tapahtuu paljon raadollisia asioita, ottotyttö Mashallekin. Joukkoraiskauksia suoritettiin Navetassa sekä naisille että lapsille. Kätilö yrittää varjella suojattiaan Mashaa, mutta... Väkivaltaa tältä leiriltä ei puutu, kaikki on irvokkaan tarkasti kerrottu.

Johannes käyttää huumeita, ja on hyväuskoinen hölmö. Hän luulee kaivavansa uima-allasta, mutta se on paljon kamalampaa...Hänestä ei ole tukea ja turvaa hädänalaiselle Villisilmälleen ja tulevalle lapselleen. Viimeiset luvut tapahtuvat 1945 Kuolleen Miehen vuonolla, jossa Villisilmä synnyttää...

Anna-Elinan arvostelun voitte lukea tästä.

Romaanin voi kokea monella tavalla. Minä koin Kätilön näin: tunsin lukijana itseni ahdistuneeksi ja likaiseksi. Tällaisia romaaneja en ole harrastanut, siksi en ole lukenut sotaromaanejakaan, tämä on pääasiassa mielestäni sotaromaani.

Ehkä avasin romaania liikaa, mutta kerron tässä vain rehellisen mielipiteeni. Minun valintani ei ole Katja Ketun Kätilö vuoden 2011 romaaniksi!

Toivotan oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille lukijoille!
                                                Aili-mummo


36 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ja hieno omakohtainen arvio, Aili-mummo! Olet kokemut Kätilön selvästi vahvalla tavalla. Tapahtumat siinä ovat kammottavia ja sota on hirvittävän raadollista. Miksi minua ei sitten oksettanut? Ehkä sen vuoksi, että Katja Kettu sai minut niin tiiviisti mukaan Villisilmän elämään kirjan hetkiksi. Kaunista se ei ollut, mutta siinä mentiin täysillä. Tähän elämään ja aikaan verrattuna 1940-luku on ollut ihan toista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Aili rehellisestä, hienosta arvioinnistasi. Luulen että tämän kirjan jätän lukematta, ahdistuisin liikaa..
    Hyvää loppiaisviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kyllähän nuo sotaromaanit ovat aika raadollisia,ne pistää kyllä miettimään:)

    VastaaPoista
  4. Hei Paula!

    Kyllä minäkin paljolti samaistuin Villisilmä Kätilöön. Kun hän sitten tappoi kilpailijansa kaksoset kauhistuttavalla tavalla, minä lähes yrjösin: miten ihminen voi tehdä kaksoismurhan noin tunnottomasti ja raadollisesti;? Silloin tunsin itseni hyvin syylliseksi ja ahdistuneeksi; miten alas voi ihminen painua, alemmas kuin eläin...

    Luin Tuntemattoman sotilaan joskus 12-13 vuotiaana, ja se oli rankka kokemus. Monta sotaromaania en ole eläissäni lukenut, vaikka synnyinkin sotien aikana, ja olen kokenut lapsuudessani väkivaltaisia ja raakoja asioita. Olen herkkä ihminen, en voi katsoa väkivaltaelokuviakaan, koska tappalen yöllä unissani...

    Tästä syystä en halua lukea tuon kaltaisia romaaneja: miksi minun siis pitäisi?

    Oikein hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa, Paula.<3

    VastaaPoista
  5. Hei Minttuli!

    Minusta romaani ei sovi hyvin herkille ihmisille, jollainen itsekin katson olevani. Mutta jokainen tekee itse päätöksen omalta kohdaltaan!

    Oikein hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa, Minttuli.<3

    VastaaPoista
  6. Hei Ritva!

    Sodat ovat raakoja ja julmia, koska ihminen on sellainen.;/

    Oikein hyvää lopppiasviikkoa sinulle, Ritva.<3

    VastaaPoista
  7. Aili, kiitos sinulle!

    Minä olen jotenkin otaksunut täältä kaukaa, että sinä et mitään kavahda, mutta usko tai älä: Minä en tee sotaromaaneja. Minä en pysty. Tämänkin kirjan koin pääasiassa yhden naisen rankkana elämänkokemuksena ja vain sivusta tajusin, että nyt oikeasti luen Lapin sodasta...

    Sen minä myönnän, että tämä on erittäin...rouhea, myös raaka, mutta jossain kohdin niin koskettavakin. Ja Ketun kieli on minusta aivan uskomatonta. Minä en ikinä osaisi kirjoittaa noin.

    Pitääkö minun nyt katua ja pyytää anteeksi, kun sinut tämän äärelle houkuttelin...Minä kuitenkin linkitän sinut arvosteluuni yhdeksi arvon tekijäksi. On hyvä jos tulee erilaisia mielipiteitä.

    Tätä minä en muuten antaisi omalle äidilleni. Hän on ihan terävä vielä ja lukee paljon, mutta ei tajunnut edes Kirjeitä kiven alle. Hirvisaaren Katarina oli hänelle enempi mieleen. Joululahjaksi hän sai minulta Paluu Rivertoniin. Se ei ainakan pitäisi olla outoa, kun on kartanoa ja romantiikkaa.

    Minä vihaan sotaa ja siksikään en tee sotakirjoja. Minä olen vielä sitä sukupolvea, joka on saanut siitä kuulla ja lopulta isän vei kuitenkin vanha sotavamma.

    Toisaalta tiedät minun mieltymykseni ei ihan tavallisiin kirjoihin, joten saanko minä anteeksi? Tänän olen kirjoittanut tunteja teologian tohtorin kirjaa pahuudesta...piti tehdä valmiiksi, kun Meri, joka opiskelee teologiaa ja uskontotieteitä haluaa kirjan mukaansa kun lähtee takaisin Helsinkiin.

    " Vasta kun ymmärrämme pahuutta, voimme tehdä sille jotakin."

    - Ann Heberlein -

    VastaaPoista
  8. Kiitos Aili rehellisestä mielipiteestäsi lukemastasi kirjasta. Minulle Kätilö ei ensin lähtenyt sujumaan, aukeni vähitellen ja oikeastaan huokasin helpotuksesta kun pääsin viimeiselle sivulle. Jäi jotenkin hämmentynyt fiilis.

    On totta, että Katja Ketun teksti on hyvinkin kuviollista, rehellistä ja joskus jopa toistavaa kuvailevine adjektiiveineen. Olen miettinyt, voisiko ko aiheesta kirjoittaa vähemmän brutaalisti vai menettääkö kirja silloin jotakin olennaista sisällöstään. Ovelaa kirjan juonessa oli Villisilmän isän ilmestyminen todeksi loppusivuilla.

    Vaikka kirjan teksti oli vahvaa ja kuvainnollista, ei tämä kirja ole minun lempparikirjojani sittenkään, olkoonkin, että on Runeberg-ehdokkaana. Mutta ei syytä huoleen, alan nyt nautiskella Hirvisaaresta, aivan päinvastaisesta kerronnasta ja jopa asioissa jahkailusta. Kätilö saa jäädä mielen pohjalle muhimaan...

    VastaaPoista
  9. Leena-IhaNainen!

    Ei toki sinun tarvitse arviotasi pyydellä anteeksi, huomasin, että sinun lähtökohtasi oli aivan toinen...

    Olen syvästi haavoitettu ihminen jo lapsuudestani alkaen, ja sota on jättänyt minuun myös omat arpensa.;/

    Toki Katja Ketun kieli on omaa luokkaansa, siitä en valita, mutta tuo sodan kauhujen kuvaus oli minusta liikaa...Ihmisyys on ala puolella kaiken arvostelun noissa teoissa, en millään voi ymmärtää niitä, vaikka haluaisinkin...

    Enhän minä mikään kirjabloggari ole, toki tiedän sen, mutta olen arviossani rehellinen: näin koin tämän Ketun romaanin.

    Jotakin pahuutta tällaisissa kirjoissa on, kun tuntee tulevansa saastaiseksi eli on vain lukijana mukana. Mutta mukana kuitenkin...

    En pahastu sinuun, omahan on 'vikaani'. Runoilija minussa ei halua saastuttaa sieluaan. "Yli kaiken varjeltavan, varjele sydämesi puhtaana, sillä sieltä elämä lähtee". Kuulin muistaakseni nämä sanat opettajaltani, Helly Sorsalta, mutta en oikeasti tiedä, mistä hän ne on löytänyt (ehkä raamatusta).

    Kiitos kommentistasi, Leena, ja oikein hyvää loppiaisviikkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
  10. Hei Anja!

    Katja Kettu hehkuttelee synonyymivarastollaan, miten monta vastinetta hän löytää esim. sanalle 'kulli', muitakin sanoja on, ja roisimpia. Minusta sitä voisi nimittää rypemiseksi alatyylisissä ilmaisuissa. Itse en halua käyttää tällaisia sanoja, katsottakoon se vaikka 'tekopyhyydeksi', mutta en koe asiaa sellaisena.

    Juonen kehittelyssä minusta on kikkailua mukana, lukijaa ikäänkuin jymäytetään kirjan loppumetreille asti.

    Minusta noista asioista voisi kirjoitta ihan ihmismäisesti ja sivistyneesti, ei tarvitsisi painua noin pohjamutiin asti. Mutta eihän se tekisi niin suurta vaikutusta silloin lukijoihin. Lukijat tahtovat elämyksiä, ja tästä niitä kyllä löytyy, varsinkin pahoja elämyksiä...

    Olemme samoilla linjoilla, Anja, muutakin ja hauskempaa lukemista löytyy. Säilyy mielessä kauan aikaa tämä lukukokemus.;/

    Oikein hyvää viikon ja vuoden jatkoa, Anja, ja kiitos kommentista.<3

    VastaaPoista
  11. Kamala kirja kuulostaa olevan. Äitini ja siskoni kertoivat paljon sota-ajasta siinä varmaan syy että itse en voi niitä lukea, voin pahoin.

    Hyvää alkanutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  12. Kiitos linkityksestä! :-)

    Minua ei oksettanut, mutta tunsin kyllä hyvin vahvoja tunteita lukiessani. Ahdistusta ja inhoa, tai jotain sen suuntaista. Lukiessani oloni oli ristiriitainen, mutta kun muutaman päivän makustelin kirjaa ja sen jättämiä jälkiä, niin mieli jotenkin tasaantui ja huomasinkin, että kaikesta huolimatta pidin kirjasta.

    Minäkin olen hyvin herkkä ja kaunosieluinen ihminen. Inhoan väkivaltaa ja sotaa, mutta sitten toisaalta: voiko ihmisen pahuutta ja raadollisuutta kuvata kauniisti?

    Minä en missään nimessä voisi ehdottaa tätä lukupiirimme kirjaksi. Tämä kirja ei vain sovi kaikille.

    VastaaPoista
  13. Tuo kirja on kummitellut pitkään pitäisikö lukea. Lapsuuteni ei ollut mukava, jonka takia olen hyvin kerkkä väkivaltaan liittyvillä asioilla, varsinkin jos kohdistuu naisiin ja lapsiin, joten jätän väliin en ole vielä kypsä lukemaan raakoja kirjoja. Meinasin ostaa omalle tyttärelle kun pyrkii opiskelemaan Kätilöksi, tämä ei ehkä ole hyvä opetuskirja. Kiitos Aili-mummo omasta suorasta mielipiteestä.

    VastaaPoista
  14. Sylvi!

    Minusta tunuu siltä, että meille sota-aikoja muistaneille, tällainen kirja on on vain julma muistutus ihmisen raadollisuudesta. Joka päivä voimme lukea lehdistä ja netistä ihmisen tekemistä hirmutöistä, jotka tekevät pahan ja ahdistavan olon; miksi siis lukea romaaneja, joilla on vain henkistä pahaa oloa annettavaksi?

    Oikein antoisaa loppiaisviikkoa sinulle, Sylvi.<3

    VastaaPoista
  15. Anna-Elina!

    Ole hyvä.;)

    Varmasti Kätilö jakaa mielipiteitä, uskon sen. Jo tuo sanasto romaanissa, on jotain sellaista, jota ei voi ääneen lukea. Minulle ei tullut sellaista oloa jälkeen päin, että pidän kirjasta.;/

    Tiedän olevani vanhakantaisesti kasvatettu ihminen, ja meidän sukupolvellamme on erilaiset kriteerit lukemisemme suhteen kuin nuoremmilla ihmisillä. Valinta on jokaisella oma, mitä haluaa lukea ja mitä ei.

    En varmaankaan olisi tehnyt tätä postausta, ellei Leena olisi pyytänyt. Toivon, ettei tästä ole teille lukijoille vahinkoa...

    Oikein hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa, Anna-Elina; blogistaniassa kaikki hyvin.<3

    VastaaPoista
  16. Maiju!

    Samoin minäkin olen kokenut lapsuudessani paljon väkivaltaa, enkä totisesti pidä siitä.;/

    Tämä on raaka ja julma romaani, esimerkki ihmisen pahuudesta ja julmuudesta. Kätilö joutuu työsään auttamaan äitejä ja lapsia, hänellä tulee olla elämää rakastava ja suojeleva ote.

    Toivon tyttärellesi ja sinulle elämässänne onnea ja menestystä.<3

    Oikein hyvää vuoden ensimmäistä viikkoa sinulle, Maiju.<3

    VastaaPoista
  17. Kiitos armahduksesta, Aili!

    Minulle jos tässä nyt paljastan oli kovempi Kirjeitä kiven alle, sillä se on kuin osa vaikenevan karjalaissukumme juurta. Ja kun mamma lähti, mikään ei ikinä selkenekään. Tunen syvää kohtalonyhteyttä Marja-Leenan kanssa ja tavatessamme oli heti kuin olisimme tunteneet aina toisemme. Hän sanoi jopa olevansa minun isosiskoni, mikä on minulle suuri ilo.

    Unohda sinä nyt Kätilö ja lue jotain ihan muuta tai ole lukematta. Äiti ei ikinä lukisi Kätilöä ja hän piti ylikaiken Hirvisaaren kirjasta.

    Mukavaa loppiasviikkoa, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
  18. Hei Leena!

    Olet sukujuuriltasi sieltä rajantakaisesta Karjalasta. Olen lukenut Kirjeitä kiven alle jo aika paljon, en oikein usko että se niin rankka juttu on. Mutta sinulla on sinne ne juuret, jotka tekevät asiat hyvin henkilökohtaiseksi.

    Alussa Kätilö oli melko helppo juttu, mutta kun päästiin niihin raiskauksiin ja sikiönlähdetyksiin, juttu muuttui kuin taikaiskusta. Ehkä se tuntui siksikin niin pahalta, kun se päähenkilö tuli läheiseksi, iholle asti (kuten sinä sanot), ja sitten hänkin teki hirveyksiä...

    Tähän toiseen kirjaan en ole vielä samaistunut kehenkään. Toivottavasti siinä ei raiskata ketään.;/

    Oikein hyvää vuoden ensimmäisen viikon jatkoa, Leena-IhaNainen.<3

    VastaaPoista
  19. Jos Kätilö jostain syystä tulee käteeni, niin aloitan sen lukemisen. Voi myös tapahtua niinkin, että toimin kuin tv-n kanssa...jos ei mielytä, niin laitetaan päältä pois ja se loppuu sit siihen!!!
    Olen lukenut ja luen edelleenkin sotakirjoja ja tässähän sitä tapahtuu mitä vain.Näin etukäteen kun ajattelen niin voi olla, että joudun sen keskeyttään toiseenkin kertaa.
    Voi myös käydä niin että luen sen samantien, vaan yölukemeiseksi sitä en aloita missään mimessä.
    Katotaan kuin tässä käy, sen verran utelias kyllä olen....;/

    VastaaPoista
  20. Minä en saa täällä lukea mitään. On liian kaukana kirjakaupat ja kirjastot. Lukijalle se on välillä todella harmi. Luen siis kirja-arvostelujanne ja mietin, että kun saisi lukea jotakin:). Tämä kirja se on onnistunut ainakin tunteiden herättelyssä. Nykyaikana on tarve näyttää kaikki ja shokeerata, minäkin ehkä tykkään enemmän siitä, joka ei paljasta kaikkea vaan antaa lukijan/katsoja itsekin päätellä.

    "Ennenkaikkea varjele sydämesi". Taitaa olla suora lainaus Kirjojen Kirjasta. Hyvän neuvon olet saanut Aili:). Toivottavasti seuraava kirja varjelee sydämesi ja sielusi ja jättää jälkeensä hyvän mielen.

    VastaaPoista
  21. Moi Maikku!

    Jo toki saat halutessasi lukea tuon romaanin, tai miten vain haluat. Minusta alkoi tuntua pahalta vasta kirjan loppupuolelta, kun kaikki hirmuteot paljastuivat. Minä luin tuota yölukemisena, päivällä luen lehtiä, nettiä ja sen sellaista. Sotakirjat ovat raakoja, siksi en niistä perusta, ne tekevät vain pahan ja ahdistuneen olon, kuten tämäkin Kätilö.;/

    Oikein hyvää lukuintoa, Maikku, ja ilmoittelehan minulle, miltä lukeminen tuntui!

    VastaaPoista
  22. Hei Mine!

    Sehän on ikävää, ettet voi lukea mitään. Varmaan sinulle postissa voisi lukemista kuitenkin lähettää?

    Minäkin pidän enemmän siitä, että jätetään lukijan mielikuvitukselle liikkumisvaraa, eikä kerrota kerrota kaikkea pilkulleen. Tästä syystä en jaksa lukea Kalle Päätaloa, hän kertoo yksityiskohtaisen pikkutarkasti kaikki asiat, ne ovat hyviä dokumentteja, joista on tehty dokumettifilmejä. Siinä käytössä Kallen romaanit ovat verrattomia.

    Minulla on se mielikuva, että tuo siteeraamani lause on Raamatusta, opettajani Helly Sorsa (myöh. Korhonen) oli uskova ihminen...

    Totta on, että nykyään halutaan shokeerata ihmiset näillä romaaneilla. Minulla ei ole sellaista tavoitetta. Paha tarttuu tiukasti ihmiseen, ja sitä on vaikea häätää pois.

    Oikein hyvää loppiaisviikkoa sinulle ja perheellesi, ja kiitos kommentistasi.<3

    VastaaPoista
  23. Minä en ole tuota kirjaa lukenut. En varmaankaan sitä yritä käteeni etsiäkään.
    Ahdistun tuollaisista kauheuksista." Puhdistuskin" oli minulle ahdistava lukukokemus. Olen ehkä jo liian vanha, en enää kestä pahuuden kuvauksia.

    VastaaPoista
  24. Hei Unelma!

    En minäkään ole vielä kuuluisaa Puhdistusta lukenut, enkä olisi lukenut tätäkään ellei sitä olisi niin kauheasti hehkutettu.

    En uskonut, että ihmiset ihastuvat tullaisiin hirveyksien kuvaukseen, että sen elämysvoima on niin kiehtovaa. Tämä Kätilö voi olla meidän vanhempien naisten ikäluokalle liian rakka kokemus, ainakin minulle. Tuo paha olo ei ole vieläkään kokonaan hävinnyt, saa nähdä miten kauan se pysyy...

    Nykymaailmassa pahaa löytyy joka päivä, ja hirmutekoja tapahtuu koko ajan.;/

    Oikein hyvää loppiaisviikkoa sinulle, Unelma.<3

    VastaaPoista
  25. Olikohan tuossa kirjassa
    ihan todenperäisyyttäkin,
    vai oliko Katja Ketun
    omaa tuotetta?

    Totta on, että maailmassa
    tapahtuu kauheita asioita,
    ja vieläkin kauheampia,
    joita ei voi edes ajatella.

    En pysty lukemaan
    kauhuromaaneja
    enkä edes rikosromaaneja.
    Sain jokuaika sitten
    norjal aisen naisen
    Unni Lindellin
    kirjoittaman dekkarin,
    ja olo oli aivan kuin
    minua olisi lyöty.

    Ihmettelen kuinka jonku
    voi työkseen ajatella
    kauheita asioita?
    Tämä norjalaisnainen
    tutki poliisin arkistossa
    vanhoja rikosjuttuja,
    ja sitten niistä teki
    omat versionsa.HuH!

    Minun vanha anoppini
    kertoi kauheita
    tapauksia kanssa
    sodan ajoista,
    ja ne olivat haavoja
    hänen sisällään,
    lopulta kieltäydyin
    kuuntelemastakin.


    Ihmettelen, kuinka
    nuoriso voi katsella väkivaltafilnmejä
    ja kaikkia karmeita mielikuvitusfilmejä?


    Nyt ajattelen Kevään
    tuloa ja kukkien
    istuttamisia ja tyttären
    Kissanpetu juttuja!

    Täällä 0n +7astetta
    lämmintä, nurmet
    vihertää ikkunani
    edessä!

    Talitiaiset titityyttäävät,
    aurinkokin joskus vilahtaa -

    Kevätajatuksia ja kaikkea
    kaunista aateltavaa, Aili-mummollekin.♥

    VastaaPoista
  26. Hei Herne!

    Kätilö romaani on kirjoitettu pääasiassa tapahtuneista asioista, ei siis puhdasta fiktiota. Mutta onhan se ero, millä tavalla pahoistakin asioista kerrotaan, vaan herkuteellaanko niillä ja keksitään synonyymejä kymmenittäin. Lukija houkutellaan ikään kuin ansaan, josta vasta totuus tulee ilmi kirjan loppupuolella.;/

    Varmasti romaanin aiheita löytyy tosi elämästä vaikka kuinka paljon, minunkin elämästäni ja lapsuudestani saisi melkoisen romaanin, mutta en näköjään pysty sitä koskaan kirjoittamaan...

    Ihminen on raadollinen peto, mutta ei meidän kaikkien silti tarvitse olla petoja!

    Auringonpaiste vie ajatukset varmasti kevääseen, ja se on hieno juttu.;D Kevät tekee meidät ikäihmiset onnellisiksi, se että vielä näemme uuden heräävän kevään lintuineen, kasveineen ja hiirenkorvineen.

    Nyt on lämmintä noin yksi aste, eilen oli sama määrä pakkasta, ja liukasta oli. Ei tämä mikään kunnon talvi ole, mutta talvi kuitenkin.;)

    Oikein mukavaa loppiaisen aikaa sinulle, Herne, synkkyys olkoon meistä kaukana.:D

    VastaaPoista
  27. Hymyilevä eläkeläinen5. tammikuuta 2012 klo 21.46

    Sota on rakaa! Siitä lukeminenkin saa ihmisen tolaltaan. Hyvä kirja ei aina ole edes miellyttävää luettavaa. Hyvä kirja jää mieleen kaihertamaan. Kuten sinulle kävi tämän Kätilön kanssa.

    Olet kovasti tunneihminen ja sinulla on rikas mielikuvitus, joten varmasti kirja oli suorastaan kammottava elämys. Mutta elämys.

    Innostuin kirja-arviostasi. Ehdottomasti luen (oikein ostan kirja) ja sen kanssa mittailen sitten omia tunteitani. Tietysti voi olla niinkin, että nuori kirjailija laskelmoiden kosiskelee lukijoita tuolla yksityiskohtaisella ihmisen raadollisuuden kuvauksella. Kaiken kertominenhan ei aina ole paras mahdollinen ratkaisu, pieni vihje voi olla paljon tehokkaampi.

    VastaaPoista
  28. Hei Tuula!

    Juuri sen raakuuden tähden en ole halunnut sotakirjoja lukea, kun luin ylistetyn 'Tuntemattoman' niin nuorena. Elämyksiä ne tietysti ovat, sotakirjat, mutta enemmänkin masentavia ja pahoja elämyksiä...

    Toisille on tullut hyvä olo muutamien päivien jälkeen, minulle ei. Varmasti kirja on hyvin tehty, mutta minulle Kätilö oli shokki!

    Toivotan sinulle lukuelämystä, Tuula, olipa se sitten paha tai hyvä. Kerro sitten meille muillekin, mitä pidit Kätilöstä!

    Oikein mukavia pyhiä sinulle ja perheellesi, Hymyilevä Tuula.<3

    VastaaPoista
  29. Aili,
    kiitos rehellisestä kirja-arvostelusta. Sellaisia ei yleensä eteen tule nyky-Suomessa. Siksi kirjojen ostajat ovat tulleet ylivarovaisiksi.

    Et ole nimittäin yksin siinä, että kierrät kaukaa vastenmieliset, jopa kuvottavat kirjat.

    Karkea kielenkäyttö ja kauheuksilla mässäily on aika paljolti uusi ilmiö kaunokirjallisuudessa.

    Kyllähän kauheuksista on kirjoittu Ramatusta alkaen, mutta lyhyen toteavasti, mikä on huomattavasti tehokkaampi tyylikeino kuin pitkittynyt kauhulla ja seksillä mässäily ja jatkuva karkean kielenkäytön tulva.

    Tämä nykyinen trendi ei voi jatkua, sillä se ajaa itsensä umpikujaan. Lukevalle yleisölle tulee ähky.

    On aivan eri asia, kun suuri kirjailija kuvaa elämän kauheutta. Silloin voidaan kirjassa kuvata hirvittäviä asioita, mutta ollaan koko ajan menossa valoa kohti. Sellaiset kirjat ovat harvinaisuuksia.

    VastaaPoista
  30. Hei Anna Blogisisko!

    Ajattelinkin, että olet kanssani samaa mieltä. Etsin kirjoista henkistä ravintoa ja mielen kohotusta, en mitään saastaista mässäilyä. Ihmisen hirmutöiden laajamittainen kuvailu on minusta hirveä juttu, jo nuo pöyristyttävät lehtijututkin nostavat tukkani päässä pystyyn. Vaikka kuulunkin samaan ihmiskuntaan kuin muut, ei minun tarvitse ihannoida petoihmisten pahoja tekoja eikä levitellä niitä. Asiat voidaan kuvata niin monella eri tavalla, pahatkin teot. Olen lukenut Vanhasta Testamentista raadollisia kertomuksia Israelin kansan vaiheista, mutta niin huonoa oloa ei niistäkään ole tullut.

    Tämä on näköjään uusi trendi, jolla halutaan päästä esille hintaan mihin tahansa; monet ihailevat näitä kirjoittajia ja nähtävästi ottavat heistä oppia. Uskon sinun tavallasi ettei tällainen voi kestää kauan.

    Sanoisipa joku suuri kirjailija painavan mielipiteensä tällaisesta kirjoittamistavasta. Nykyään hyväksytään kaikki tällaiset Katja Ketun kaltaiset tyyliniekat oikein esimerkeiksi.

    Oikein hyvää viikonloppua Anna, ja lämmin kiitos kommentistasi.<3

    VastaaPoista
  31. Tähän voimme varmaankin lisätä, että makua on monenlaista. Väkivaltaa ja kovaa kieltä sisältävillä kirjoilla on lukijoita. Eivät he meidän mielipidettämme säiky, Aili.:)

    VastaaPoista
  32. Anna!

    Sen kyllä uskon, mitä sanot. Väkivalta yhä lisääntyy, ja ihmiset lukevat siitä 'hyvillämielin'. Salapoliisirommeissakin murhataan, mitä raaemmin, sitä parempi. Elämässä on oltava jännitystä, muuten ei tunne elävänsä!

    Mutta me olemme poikkeus säännöstä, Anna.O_O

    VastaaPoista
  33. Kiitos näistä kommenteista! En ole ainoa, jolle jäi kuvottava olo Katja Ketun Kätilöstä. Lukija ikäänkuin vietellään lukemaan väkevää rakkaustarinaa, mutta sitten hahmot paljastuvatkin yhtä pahoiksi kuin muutkin. Minusta olisi epäuskottavaa, että kätilö olisi ryhtynyt niihin tekoihin, ja sen jälkeen mitä sekä hänelle että pienelle tytölle tehtiin, en usko että hän olisi kyennyt rakastamaan yhtäkään miestä enää, ei ainakaan sitä joka ei edes puolustanut häntä! Mutta kirjailija ei ole itse äiti, ja uskoo vielä rakkauden voimaan. Ehkä meidät vanhemmat naiset on jo kokemuksella pilattu. En tiedä miksi inhorealismi on niin suosittua, ehkei nykyajan ihmisillä ole mitään kauheaa omassa elämässään. Paljon hienoa kirjassa oli, mutta henkilöiden valinnat jäivät epäilyttämään. Elokuvaa en missään tapauksessa halua nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen kokemus minullekin tuli ja oli!
      Jos ihminen tekee murhia, miten hän voi suojella toisten elämää? Epäuskottavaa se minustakin on. Tuo mies oli oikea nahjus, miehen kiiltokuva.
      Kyllä Kettu osaa kirjoittaa vaikuttavasti ja hyvin, mutta kierrän nyt hänen kirjansa kaukaa. Elokuva saattaa olla hyväkin, en usko, että noihin inhottavuuksiin mennään syvälle. Asiat voi kuvata niin monella tavalla, hyvin tai huonosti.

      Poista
  34. En minäkään jaksanut lukea Kätilöä, en muista milloin yritin sitä lukea, en ole kirjoittanut siitä varmaan mitään blogiinkaan. Yleensä luen kirjat, jotka lainaan, mutta eihän sitä ole pakko kaikkea lukea, jos vaikka menettää sen vuoksi yöunensa.
    Kun tämä on niin korkelle nostettu ja kehuttu kirja, voisin kai joskus yrittää sitä lukea uudelleen. Jos voisi lukea uusin silmin sitä :) Ehkä sitten voisi yrittää katsoa elokuvan kunhan se tulee Tv:stä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä luin sen kirjan, helposti en anna periksi.
      Elokuva voi olla ehkä sellainen, ettei se lukijaa niin syvälle kuin kirja. Minusta romaani on traaginen, ja se sattuu oman väkivaltaisen nuoruuteni takia niin rajusti ja pahasti. Nähtävästi kun ikää on tullut lisää, olen tullut entistäkin herkemmäksi väkivallalle ja pahuudelle. Kannattaa olla hiettäytymättä mukaan liiaksi, sen neuvon sinulle annan. Onnea lukupuuhiisi Emilie! ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥