Google+ Followers

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Noitanainen Aila Meriluodon silmin

Kuva teoksessa Onko luudalla tilaa; kuvittanut Axel Scheffler (2002).


NOITANAINEN


Yöt, päivät sinusta, rakkaudestani hourin.
Olen voimaa täysi tunnetko, tunnetko sen.
Sinuun tartun, vääntynein kasvoin ja repivin kourin
muun annan, sinua, sinua, en.
Muun saakoot, vuorteni kullan ja viisasten kiven,
ilon, onnen, rauhan he saakoot - vain tämä hiven,
tämä yks on mun, tätä ainutta luovuta en.


Olen voimakas! Mitä, kammoten katsotko minuun?
En päästä. Terävin kynsin kouraisen,
käsin, jaloin ja hampain villinä takerrun sinuun,
varo, noita olen, en väistyvä ihminen.
Ei, ei. Mua vierot. Armahda! Hiljaa olen,
tuhat vuotta vaikenen, mieleni petoa polen,
en hengitäkään, jos tahdot, ihminen. 


Et jää...menet. Kahleeksi kierryn! En voi sua estää.
En liikahda. Tuijotan kunnes en sua nää.
Olet poissa. Kaiken, kaiken voin minä kestää.
Olen noita. Sun menetin, rajaton voimani jää.
Miten yksin. Selkäni takana kallioseinä,
puut ankarat ympäri, tummina, kyyristyneinä.
Olen vuori ja metsä. Voimani säilyi ja jää.


Peto olen. Kuin pedon silmät silmäni palaa,
pedon läähätys suussani - ilkkujat säikkykää.
Peto kärsiä voi, mut kärsiä vaiti ja salaa
- tule, etsi, ihminen, et sinä mitään nää.
Olen voimaa täynnä, ja en ole voimakas suotta:
osaan kärsiä, kyyryssä, ääneti, tuhannen vuotta.
Panen kaikkeni siihen. Kuoleva, mitään et nää.


- Aila Meriluoto -


Näillä runoilija Meriluodon voimakkailla sanoilla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää keskiviikkopäivää!!
                             Aili-mummo

18 kommenttia:

  1. Aili, ihan hurjaa! Tällaista Meriluotoa en muistakkaan.

    Tiedätkö, minä olisin ilman annettua tietoa runoilijasta, luullut tätä L onervan työksi.

    Mukavaa lumikeskiviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Vahva, hurja noitanainen!
    Meriluotohan tunnettiin nuoruudessaan herkkänä runotyttönä..

    Hyvää loppuviikkoa Aili!

    VastaaPoista
  3. On tässä väkevää kerrontaa, ihan kylmät väreet kulkevat selkäpiissä tätä lukiessa.

    VastaaPoista
  4. Hei Leena!

    Tämä runo löytyi kokoomateoksesta Runon maa. Valitut Palat (1994). Saattaa löytyä myös Aila Meriluodon kootuista runoista, mutta en ole tarkistanut asiaa.

    Runon voima ja rytmi voisi hyvinkin olla L. Onervaa, veikkanpa että tämä runo on kirjoitettu kauan sitten;D

    Oikein hyvää keskiviikon myöhäisiltaa, Leena-LumiNainen.<3

    VastaaPoista
  5. Minttuli!

    Varsinkin Lasimaaluksen Aila tunnetaan herkkäsieluisena runotyttönä, mutta onhan Aila sen jälkeen osoittanut, että hänellä on sitkeyttä ja luomisvoimaa, joka toimii vielä vanhalla iällä;)

    Oikein ihanaa loppuviikoa, Minttuli.<3

    VastaaPoista
  6. Niin on, Ritva;D

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
  7. Hei Unelma!

    Samoin minulla, todella väkevä runo
    tämä Noitanainen;)

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle.<3

    VastaaPoista
  8. Olipa noita kerrassaan!

    Mukavaa torstaita sinulle!

    VastaaPoista
  9. Sylvi, samoin sinulle.<3

    Noita-akkaa kerrakseen;D

    VastaaPoista
  10. Kirjoitin jo eilen kommentini, vaan eikö lähtenyt liikeelle, vaiko avaruuteen kadonut!?

    Aikamoinen jytky oli minulle, en ole erityisen suuri A.Meriluoto fani. Jotenkin vertasin tätä runoa hänen elettyy elämään, joka oli tietojeni mukaan melko värikäs ja aikanaan myöskin huomioitu!

    Eipä silti, jokainenhan meistä saa parasta tekstiä, omasta jo eletystä elämästään. Sekä lisäksi sitä taitavan osaajan luistavaa kynän käyttöä.
    Hyvä kun laitoit tämän runon näkyviin, luen sen kyllä taas useimman kerran....;)

    VastaaPoista
  11. Hei Maikku!

    Outoa, kommisi on näköjään karannut jonnekin, ei löydy minun postistani.

    Tämä runo on kirjoitettu 1940-luvulla, ja se on ilmestynyt Ailan ensimmäisessä runokokoelmassa Lasimaalaus (1946), on siis varhaista tuotantoa.

    Totta on, että Aila M:lla on ollut hyvin värikäs elämä, josta Aila itse on kirjoittanut rohkeasti ja suoraan.

    Aila oli Lasimmaalauksen ilmestyessä 22v., ei lapsi, vaan nuori aikuinen nainen.

    Hyvä jos runo kiinnostaa sinua. Tällaista runoa Aila kirjoitti nuoruudessaan, perinteiseen mittaan sidottua ja voimakastunnelmaista tekstiä.

    Oikein hyvää torstaipäivää sinulle, Maikku.<3

    VastaaPoista
  12. Yllättävä, ihanan vahva runo Meriluodolta. Enpä ole ennen kuullut. Kiva kun postasit sen.

    VastaaPoista
  13. Kiitos jälleen kerran! Sinä se tutustutat minut uusiin tekijöihin ja teoksiin, joista olen kyllä kuullut mutten ole saanut aikaiseksi perehtyä niihin syvemmin. Kaunista, voimakasta ja suomalaista sisua uhkuvaa puhetta Meriluodolta. Olen sanaton.

    Noidan kuvasta aloin miettiä kuvittajan ammattia. Miten leppoisaa se mahtaakaan olla ja miten rikastuttavaa viettää päivänsä piirroshahmojen parissa ja mielikuvitusmaailmassa, vähän niin kuin kirjailijatin kai. :> Pieni kateus kyllä viriää, kun kuuntelen ammattipiirtäjien ja kuvittajien tarinoita työnkuvastaan. Sillä alalla saa kyllä tosiaan tunkea itseään seuloista läpi ja tyrkyttää tyrkyttämästä päästyään että saisi nimeä kuvittajien maailmassa. Harva kestää sellaista, mutta sitä kai kaikki luova työ on pohjimmiltaan; itsensä "myymistä" ja nimensä tekemistä tunnetuksi että itsensä myyminen tulisi vähän helpommaksi :)

    Kiitos tästä, ajatuksista joita viritit taas arkipäivän ratoksi :)

    VastaaPoista
  14. Moi Anjuska!

    Näistä kokoomateoksista tekee löytöjä.<3

    Oikein hyvä että tykkäsit, Anja-Tegina.<3

    VastaaPoista
  15. Moikka Maria!

    Tämä Noitanainen on ollut Ailan ensimmäisessä runokokoelmassa v.1946, joten ei ihme, ettet ole siihen tähän mennessä kompastunutkaan. Ei ihan nykyajan Meriluotoa, mutta vahvaa sanomaa siinä on, ja suurta itseluottamusta omiin kykyihin;)

    Se on totta, että tuo taiteilijan 'itsensä läpilyöminen', on kova homma, menee varmasti monta vuotta, kunnes pääsee pinnalle ja muuttuu käsitteeksi kuten Mauri Kunnas (esimerkiksi). Sisua ja sitkeyttä se kysyy, ja hyviä hermoja, eikä ole pahitteeksi, jos taiteilijalla on joku leipätyö, josta saa irti toimeentulonsa.

    Kiva että sait uusia ajatuksia;D

    Oikein hyvää loppuviikkoa, Maria.<3

    VastaaPoista
  16. Kaappipsykolookina ajattelen,
    että varmaan Aila Meriluoto
    oli kärsinyt ihminen.

    Niin että itsekin
    ihmetteli, miten
    kaiken kesti,
    kyyryssä ja hiljaa,
    tuhannen vuotta.
    Kyllä siinä jo alkaa
    nainen kuin nainen
    miettimään, että miten
    paljon sitä jaksaa
    ja kestää!

    Ihmeellisesti sitä vaan on suomalainen nainen osaansa sopeutuvaa lajia, kaikkien maanpäällisten helvettien liekeissä, ja jos ei silloin pala, niin silloinhan on jo peto tai noita...hm..


    Kaunis ja lämmin on sää,
    ei miinuksia, mutta
    lunta on!
    Hyvää viikonloppua, Aili-mummolle♥

    VastaaPoista
  17. Herne-ystäväni!

    Totta on, että Aila Meriluoto on varmasti kärsimyksestä(kin) osansa saanut ihminen, etenkin ensimmäisen avioliittonsa aikoina;/ Mutta todella vahva nainen hän ollut, ei ole sitä paitsi katkeroitunut, vaan elänyt täysillä;)

    Ehkäpä se, että Aila osasi purkaa kaiken kirjoihinsa ja runoihinsa, auttoi häntä siinä, ettei sitä katkeruutta tullut.

    Elämä neljän lapsen yksinhuoltajana ei varmasti ole ollut helppoa...

    Tällainen on suomalainen nainen, sisukas ja sitkeä.<3

    Meillä on pakkasta juuri nyt -7 astetta, muuten tyyntä ja pilvistä. Muistaakseni lupasi lumituiskua, mutta ei vielä ole alkanut...

    Oikein leppoisaa ja kaunista viikonloppua, Herne, sinulle Jöötanmaalle.<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥