Google+ Followers

torstai 8. maaliskuuta 2012

Minä, Katariina




Mikäpä sopisi naistenpäivään paremmin kuin kirjapostaus Katariina toisesta, Venäjän kuuluisasta keisarinnasta. Tämä Laila Hirvisaaren teos pitää sisällään 600 jännittävää ja mielenkiintoista sivua, joihin yhteenkään en ehtinyt kyllästyä. Tunnelma nousee kirjan loppua kohti kuin jännitysnäytelmässä. Kirja onkin kirjoitettu Hirvisaaren näytelmän pohjalta: Katariina II Suuri eli viisauden nauru tyhmyydelle. Teos oli myös Finlandiapalkintoehdokkaana vuonna 2011, mutta ei tullut valituksi.


Päähenkilön esittely tapahtuu sivulla 23 seuraavasti:
"Minä Sophie Auguste Frederike, eli Anhalt-Zerbstin prinsessa Sofia synnyin Berliinissä 21. huhtikuuta 1729. Äitini Johanna Elisabet oli ylhäisen ja rikkaan Holstein-Gottorpin ruhtinatar. Isäni Cristian August oli Anhalt-Zerbstin rahaton ruhtinas, Preussin armeijan kenraalimajuri, kunnian mies, äitiäni 27 vuotta vanhempi. Asuimme Stettinissä, jossa isäni toimi varuskunnan komentajana....Ollessani neljäntoista , tapahtui asioita, jotka käänsivät minun, pienen tytönrääpäleen, elämän päälaelleen." 


Venäjän keisarinna, Elisabet, oli pyytänyt prinsessa Sophieta avioitumaan perintöruhtimas Pietarin kanssa. Elisabetin isä on Pietari Suuri, mutta keisarinnan äiti ei ole virallinen keisarin puoliso, vaan vihkimätön jalkavaimo...


Sofia saa Venäjällä nimekseen Katariina II, kun hänet on vihitty aviomieheensä Pietariin, joka haisee pahalta, ja joka ei peseydy, vaan inhoaa sitä. Puolisot nukkuvat valtavan suuressa pylvässängyssä virallisessa makuuhuoneessa, jossa mitään avioelämää ei ole. Pietari ei koske vaimoonsa millään, vaikka heidän odotetaan aloittavan avioliittonsa. Menee vuosia, mutta lopulta keisarinna Elisabet uskoo, ettei Pietarista ole lapsen isäksi eikä vaimonsa aviomieheksi. Molemmat puolisot inhoavat toisiaan...Keisarinna määrää Katariinan hankkimaan lapsen, mies saa olla kuka tahansa, jonka Katariina hyväksyy lapsensa isäksi. Uusi perintöruhtinas on saatava Venäjälle, ja se on Katariinan tärkein tehtävä.


Katariinan äiti on muuttanut tyttärensä kanssa myös Venäjälle, mutta äiti ei pidä tyttärestään, kurjistaa vain hänen elämääsä, ja politikoi ja vakoilee ulkolaisille valtioille. Onneksi Katariina voi todistaa, ettei hän ole osallistunut näihin vakoiluasioihin, kirjeethän luetaan tarkoin. Katariinalle tulevia kirjeitä piilotellaan, monet tärkeät kirjeet hän saa vasta 30 vuoden jälkeen, keisarinnan Elisabetin kuoltua. Katariina pelkää henkeään, hänellä on oltava pakotie valmiina, jos häntä tultaisiin vangitsemaan ja viemään luostariin. Avioliiton purkuakin Katariina pelkäsi lähimpien liittolaistensa kanssa. Näihin ihmisiin kuuluvat Katariinan puolisisar Aleksandra ja hänen miehensä Leon. Aleksandra on Katariinan isän avioton tytär, joka muuttaa Venäjälle Sofia / Katariinan kanssa. 


Katariina saa lapsen rakastajaltaan, tietysti lapsi on virallisesti suuriruhtinas Pietarin lapsi.
"...Onko minulla tunteita? Ne liukuvat helposti miehestä toiseen. Nyt olen hulluna Zuboviini, sitä ennen olin hulluna johonkin toiseen. Ja sitä ennen ja sitä ennen...Jos ajattelen kaikkia suosikkejani, Saltykov oli lapsentekijä, Orlov keisarinnaksi tekijä, Potemkin itse hulluus, mutta Poniatovski ...itse rakkaus..." Aluksi tulee rakastajan kanssa keskenmenoja, mutta "lapsen oli määrä syntyä Moskovassa ja hänet oli tarkoitus viedä siunattavaksi Marian Taivaaseenottamisen kirkkoon. 


Suuriruhtinas huvittelee kalmukkipojan kanssa, joka oli ainoa, joka sai suuriruhtinaan kylpyyn. Poikarakkautta siis. Moskovasta hovi muuttaa Pietariin, jossa on useita  asuinpaikkoja: Pietarhovi, Kesäpalatsi, Zarskoje celo ja tietenkin Talvipalatsi. Synnytys tapahtuu Kesäpalatsissa jääkylmissä vetoisissa huoneissa syksyllä. Syntyy poikalapsi, jonka heti pestyä ja synnyttyä koppaa tsaaritar itse syliinsä ja sanoo: "Me adoptoimme lapsen. Niin on tapana täällä Venäjällä". Elisabetilla ei ole itsellään lapsia. Samoin käy seuraavankin lapsen kohdalla, tsarinna koppaa lapsen heti sen synnyttyä itselleen. Lapset kasvatetaan täysin erillään äidistään, lastenhoitaja on lasten 'äiti' ja tsarinna mummo. Vasta hiukan ennen Elisabetin kuolemaa tekevät Kariina ja Elisabet sovinnon, ja antavat anteeksi kaiken tehdyn pahan. "Katheriine, naiset vaihtavat  aina salaisuuksia kun ovat kahden kesken. En tiedä, kannattaako teidän ottaa Grigori Orlovia vakavasti. Komea hän on... Niinkin voi käydä, Katherine, että ihmiset kohtaavat todellisesti vasta kuolemassa. Sitten hän sanoi: 'Tämä aamu on loppuelämämme ensimmäinen aamu. Minä halusin sinut tänne Katherine kertoakseni miten se tehdään...' 
Se oli testamentti, Leon. Nyt minä sen tiedän."


'Se' tarkoitti vallankaappausta. Elisabethin kuoltua valtaistuimelle nousee tsaari Pietari III, joka aloittaa hallituskautensa avovaimonsa (rakastajatterensa) kanssa. Ensiksi uusi tsaari iskee Venäjän ortodoksisen kirkon kimppuun, vaikka hänet on kastettu siihen uskoon, mutta mieleltään hän on luterilainen. Häntä ei oltu vielä kruunattu kirkon päämiehelksi, mutta siitä huolimatta Pietari määräsi kirkon omaisuuden takavarikoitavaksi valtiolle. 


Uusi Talvipalatsi valmistui 1762, juuri ennen entisen tsaarittaren kuolemaa. Katariina saa huoneiston palatsin toisesta päästä, jonne tehdään heti uudet pakotiet pahoja tilanteita varten.  Katariina odottaa kolmatta lastaan, poikaansa Alekseita, jonka isä oli Grigori Orlov. Synnyttämisen aikaa pelätään, mitä tapahtuu, jos tsaari saa jostain syystä päähänsä tulla tsaaritarta tervehtimään. Keksitään juoni, Skurin (avustaja) tarjoutuu polttamaan oman rakennuksensa, jotta Katariina saisi olla synnytyksen ajan rauhassa. Tsaari kun haluaa jalkavaimoineen nähdä kaikki tulipalot vierestä pitäen. Puolessatoista tunnissa Katariina synnyttää lapsensa Salaisessa Buduaarissa, ja avustajat saavat siistittyä keisarinnan vastaanottokuntoon. Pietari ei huomaa mitään outoa tapahtuneen, ja Katariina saa loppuun asti salattua tämän raskautensa. Lapsen adoptoi sisar Aleksandra ja hänen miehensä, Leon Denitov.


Tsaari Pietari III ihailee suuresti Preussia, ja haluaa tehdä kaikki toimensa Preussin mielen mukaan, hävitä sodankin Preussin kanssa. Hän hankii vihamiehiä ahkerasti, ja suututtaa suuren osan kansaa samoin kuin Venäjän kirkon. Pietari III on hullun kirjoissa, hänen tempauksensa ovat omituisia, Katariina pelkää henkensä puolesta.  Orlovien ja muiden kannattajiensa avustamana vallankaappaus  onnistuu, ja Pietari vangitaan, ja myöhemmin Katariinan rakastaja surmaa tsaarin.


Katariina muistelee: "...Tein aviorikoksia avioliittoni aikana kolmen miehen kanssa. Kaikki muut suhteeni ovat olleet leskeyteni aikaa. Myönnän, että petin aviopuolisoani jatkuvasti. Enkä edes kadu sitä. Olen aina ollut aistillinen nainen. Voin tunnustaa itselleni ajatuksissani, että tarvitsen miestä joka päivä. Se ei ole elämäni pääasia.---. Minun väitetään sotkeutuneen jopa hevosiin...Sivistyneenä ihmisenä minulla on oikeus syvästi loukkaantua koko maailmalle, jos tällaiset hirvittävät juorut ovat ainoa asia mistä minut kuoltuani muistetaan!"


~~~~


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää loppuviikkoa ja naistenpäivän iltaa!
                                  Aili-mummo
















29 kommenttia:

  1. Hyvän ja seikkaperäisen esittelyn olet Hirvisaaren teoksesta kirjoittanut. En ole vielä tätä lukenut. Muut kirjailijan teokset kylläkin. Lukulistalla on. Romanovien kohtalonvaiheet ovat kiinnostavia edelleen, myös kaunokirjallisuudessa.
    Kiitos Aili ja hyvää naistenpäivän iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli!

      Moi Minttuli!

      Ehkäpä liiankin seikkaperäisen, olisi ehkä pitänyt enemmän jättää kertomatta;)

      Totta on, että kertomus jää kesken, vaikka sillä tasolla, jolla kirjoittaminen tapahtuu, Katariinan ollessa 66v, on odotettavissa Katariinan kuolema. Mutta ehkä juuri siksi, ettei koko tarinaa ole vielä kerrottu, kirjalija jättää lopun avoimeksi. Uskoisin että siihen tulee vielä jatko-osa tälle teokselle.

      Romanoveissa on huomattavan suuri määrä 'hulluja', osa on siiten niitä viisaampia. Katariina tosin ei ole Romanov.

      Kiitos, Minttuli, ja hyvää viikon jatkoa sinulle.<3

      Poista
  2. Oli se hurjaa tuo ylhäisön elämä enen vanhaan, jos on vielä nykyäänki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hymyilevä Tuula!

      Kelpaa meidän kadehtia noita kauniita ja rikkaita;DD
      Jopa niitä kuolleita...

      Poista
  3. Hienosti olet Hirvisaaren teoksesta kijoitanut tätä en ole lukenut,joitakin Hirvisaaren kirjoja olen lukenut.Oikein hyvää naistenpäivän iltaa Aili-Mummo<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ritva!

      Mukavaa että olet tyytyväinen;))

      Samoin sinulle, Ritva.<3

      Poista
  4. Onpa laaja luotaus Hirvisaaren teokseen. Toivotan sinulle mukavaa naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria!

      Varsin laaja on kirjakin;DD
      samoin sinulle, Hlmi-Maaria.<3

      Poista
  5. Minua kyllä kiinnostaa tämä kirja, nyt taas enemmän, kun kirjoitit siitä! Hyvää naistenpäivän iltaa Aili-mummo!

    Tätä kirjaa on moitittu siitä, että se jää ikään kuin kesken. Ehkä Hirvisaarelta on tulossa lisää Katariinaa. Miten sinä, Aili-mummo, tuon teoksen lopun koit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Paula!

      Kuka tietää, ajattelen ihan samaa, että jatkuu;)

      Odotin kyllä että kirja loppuu Katariinan kuolemaan...

      Viimeisenä kirjassa on Katariinan sivun mittainen kirje, jossa hän sanoo, että 33 vuotta on vielä kirjoittamatta. Hän kirjoittaa sen, jos ehtii (ennen kuolemaa). En minä ollut loppuun pettynyt, ehkä olen odottava.O_O

      Poista
  6. Ooooh, onpa ihana kirjoitus! Elin taas tämän kaiken uudestaan, sillä olenhan tämän lukenut, mutta taisi olla Henry Troyatin kirjoittama kirja. Kyllä meillä on tylsää verrattuna tuonaikaiseen Venjän hovielämään;-) Toisaalta, siellä oli niin monta kauheaa asiaa, että voin ihan huonsoti kun luin Troyatin kirjoittaman kirjan Pietari Suuresta.

    Takuulla nautinnolla tuota luit, sillä siihen tulee oma taikansa, kun tietää sen tapahtuneen ja aika liki vielä meitä.

    Mukavaa naistenpäivän illan jatkoa, Aili-IhaNainen! On kuulemma luvattu revontulia ensi yöksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena LumiNainen!

      Varsin jännittävän elämän Katariina on elänyt, ensin 33 vuotta keisarinnan ja muiden vihamiestensä varjossa ja pelossa, kunnes pääsi valta-asemaan. Sitten oma poika, Paavali pelkäsi vainoharhaisesti äitiään. Mikään ei ollut varmaa, vallankumous tuli yleensä perhepiiristä.

      Mutta nyt ei enää eletty Iivana Julman aikoja, siitä saisi verisen ja hurjan teoksen.

      Suuri valta, itsevaltius, pilaa ja juovuttaa vallan käyttäjän itsensä. Hänestä tulee tyranni, joka tuskin osaa ajatella ja ymmärtää muita ihmisiä. Onneksi Katariinalle ei ihan näin huonosti käy, hänellä säilyy tunteet läheisiään ja alamaisiaan kohtaan...

      Varmasti tästä kirjasta suurin osa on Laila Hirvisaaren mielikuvitusta, mutta puitteet ja henkilöt ovat todellisia, lähellämme eläneitä.

      Pidän tästä Hirvisaaren kirjasta; siitä ei jäänyt pahaa oloa, vaikka siinä kerrottiin rankoista asioista.

      Samoin sinulle, Leena-IhaNainen; kiitokset kommentistasi.<3

      Poista
  7. Olemme käyneet Katariinan palatsissa joka sijatsee Puchkinassa.
    Kirjoja en ole lukenut.

    Hyvää Naistenpäivän iltaa sinulle. Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi!

      Katariinan palatsi on Tsarskoje celossa (Puchkina?), olen nähnyt sen ulkoapäin. Talvipalatsi on Nevan varrella, se on taidemuseo, ja Pietarhovi on kesäpalatsi kauempana. Siellä on mahtavat suihkulähteet ja kaskadit.

      Samoin sinulle, Sylvi; ja hyvää viikon loppua.<3

      Poista
  8. Minäkin olen tämän lukenut ja nyt vain odotan jatko-osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä, Villiviini;D

      Mukavaa viikonloppua sinulle.<3

      Poista
  9. Luin Hirvisaaren aikaisemman sarjan Venäjän hovista. Siitä minulle jäi halu joskus päästä Pietariin palatseja kiertämään. Hovissa on oma hohtonsa ja kasapäin luurankoja kaapeissa. Siitä on siis helppo saada tarinoita syntymään:). Pitiköhän Katariina itseään onnellisena ihmisenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine!

      Vastuksesi löytyy tuosta hiukan alempaa; anteeksi kun tunaroin;)

      Poista
  10. Katariina oli mieliaihe monelle kirjailijalle, koska teki omalla esimerkilään jutun juurta silloin ja edelleenkin!
    Olen paljon lukenut hänestä ja varmasti tulen lukemaankin, aihe kun kiinostaa....;)
    Sen ajan elämä ja viellä tommosessa asemassa olevalle oli vähän erikoista, vaikka sen voi oikeestaan ilmaista näinkin, tavanomaista toimintaahan se vain olikin...!??

    Mukaansa tempaava kuvaus kirjasta, olen taaskin kiitollinen siitä...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maikku!

      Ovathan nämä kuninkaalliset ja keisarilliset ihmiset omalla tavallaan kiehtovia, en itse ole erityisesti niitä harrastanut enkä kadehtinut. Tiedän, että heidän elämässään on omat sääntönsä, se kultainen häkki, josta puhutaan.

      Ole hyvä, Maikku; mukavaa että pidit postauksesta;D
      Oikein hyvää viikonloppua sinulle.<3

      Poista
  11. Hei Mine!

    Ainakin Katariina oli hyvin ONNEKAS ihminen, hänen elämäänsä sisältyi niin paljon vaaroja, jotka hän ja hänen ystävänsä käänsivät hyväksi onneksi.

    Ei kukaan jaksa olla koko aikaa onnellinen, jokaisen elämässä on omat vaikeutensa, ja luurankonsa;)

    Mukavaa viikonloppua, Mine, ja kiitos kommentista.<3

    VastaaPoista
  12. Hieno analyysi. Luin kirjan ja taisin siitä blogissanikin jotakin kertoa. Varmasti suuri osa tarinaa on Hirvisaaren omaa mielikuvitusta, mutta totta toinen puoli. Katariinan aikaiset juonittelut palatsissa/palatseissa olivat arkipäivää ja jatkuivat vielä viimeisen traarin elämän ajan. Eikäpä juonitteluista liene päästy vieläkään, vaikka tsaareista ja hovista kyllä. Mutta onhan Putinillakin oma hovinsa ja pönkittäjänsä, uskon, että juonittelut jatkuu. Vaikka tuskin se aistillisuus, mitä Katariinan elämästä kerrotaan, nykyisen hieman vihaiselta näyttävän presidentin hovissa saanee valtaa.
    Hienosti kerroit kirjasta, Aili-mummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja-Regina!

      Ihanat kiitokset Anja kehuistasi.<3
      Minusta tämä kirja oli parasta mitä pitkään aikaan olen lukenut, juonikin niin selvä, ettei siitä voi erehtyä;D

      Uskon kyllä, että vallan ympärillä viihtyvät juonittelut ja juonittelijat, olipa sen vallan käyttäjä kuka hyvänsä;)

      Minua pelotaa sellainen vallankäyttö, että vallanpitäjä on henkisesti sairas ihminen, joka käyttää valtaansa alamaistensa kärsimykseksi ja heidän alistamisekseen. Pahimpia esimerkkejä olivat Stalin ja Adolf Hitler;//

      Ehkäpä Putin ei ole meidän kannaltamme huonoin vaihtoehto, olisi varmaan voinut käydä huonomminkin noissa naapurimaan vaaleissa.

      Oikein hyvää viikonloppua sinulle, Anja, ja kiitokset kommentistasi.<3

      Poista
  13. En ole kirjaa lukenut, mutta nyt oletkin sen hyvin kertonut, että jäänpä odottelemaan uusia silmälaseja ja vasta sitten. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Unelma!

      Ihan oikein, juoni on kerrottu tässä melko tarkoin; parempi lukea sitten uusilla laseilla;DD

      Mukavaa viikonloppua, Unelma.<3

      Poista
  14. Vau mikä analyysi ! Tämän jälkeen ei paljon jää kirjasta enää luettavaa :D Itse en ko. henkilöstä tiedä juuri mitään, joten tämä tietoisku tuli todella iloksi ja hyödyksi. Historian merkkihenkilöt ovat vahvasti elossa tulevien ja taas tulevien sukupolvien keskuudessa ja mielestäni olisikin kovin tärkeää jakaa tietoa juuri Katariinan kaltaisten maannaisten elämästä ja heidän vaikutuksestaan yhteiskunnassa. Siinä vasta esikuva! :) Kiitos. Palasin ajassa menneisyyteen yhdellä lukukerralla.

    VastaaPoista
  15. Hei Maria!

    Ihan totta, taisin pilata lukuilon selittämällä juonen liian tarkkaan; mutta jännä kirja se on;DD

    Hyvä tietää, että vahvoja ja kunninarvoisia naisia on elänyt ennen meidänkin aikaamme;)) Naisia on aina vähätelty, tarpeettomasti.O_O

    Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle, Maria.<3

    VastaaPoista
  16. Oikein Naistenpäivän nainen, Katariina II!
    Ei varmasti ollut helppo olla hallitsijanainen, sen ajan Venäjällä, kun se meininki siellä on aina ollut niin sekavaa, jota se on vielä tänäkin päivänä. Erikoista kansaa he ovat, kaikella tavalla.

    Lueskelin jokuaika sitten 1900-luvun alkupuolen Kiinan historiaa, ja kuinka venäläiset sielläkin vaikuttivat, ja vieläkin he yhdessä ovat kaksi suurta vaikuttajaa maailman poliittisilla näyttämöillä, ajattelen.

    Saisi Venäjälle tulla taas Nainen hallitsijan paikalle, johan noita hankalia Ukkoja siellä on ollutkin, hm..☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Herne!

      Ei taida Venäjällä olla yhtään naista niin korkeassa kurssissa, tai sitten yksikään nainen ei osaa juonitella samanveroisesti kuin entisaikaan tehtiin;)

      Tuohon aikaan 18700-luvulla ja vielä jälkeenkin, olivat tsaarit ja tsaarittaret itsevaltiaita. Voihan olla että nykyäänkin hallitaan kansaa samoilla periaatteilla kuin silloin, mutta nyt ainakin kansa osaa vaatia oikeuksia itselleen...

      Kyllä suomalaisista löytyy aimo annos venäläistä luonteenlaatua, varsinkin meistä itäsuomalaisista;/

      Kiina on varmasti tulevaisuudessa hyvin vaikutusvaltainen maa, rahaa on!

      Uskon, että suomalaiset ovat aika tyytyväisiä noihin itänaapurin hallitsijoihin.<3

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥