Google+ Followers

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Muuan odotus...

Joensuun Botanian kuvia.


ODOTTAJA

Sydämessä armo rauhan
varron mielin iloisin,
kivun hetkin lyhyin, lauhan
levon hetkin pitemmin,
miten kääntyy elämäni,
minne, askel, minut viet,
vaikka vielä silmiltäni
suljettu on kaikki tiet.

Kahden valtakunnan rajaa
tyyni laakso vartioi.
Siellä odottajan majaa
sydän harras pitää voi.
Musta kuilu yksin johtaa
maahan, jota tunne en;
jyrkän vuoren jalka kohtaa
tiellä kodin entisen.

Ohenevan hunnun maisen
tiedän tiellä molempain,
selkenevän jumalaisen
poven salaisuuden vain.
Siksi laakson vihannalla
helppo odotella on,
rakkauden siiven alla,
kypsyessä kohtalon.

- Saima Harmaja -

22 kommenttia:

  1. Puhutteleva runo! Kiitos jälleen sinulle ja aurinkoista sunnuntai-iltapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli!

      Todella, Saima Harmaja joutui nuorena kokemaan 'kohtalonsa kypsymisen'.<3

      Ole hyvä, Minntuli, ja samoin sinulle.<3

      Poista
  2. Rakkauen siiven alla, kypsyy kohtalo!
    Saima Harmajan kaunissieluinen ilmaisu,
    niin hieno runo!

    Kiitos Aili-mummolle!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herne-ystävä!

      Saima tietää kohtalonsa, hienosti hän kirjoitti siitä meille, jälkeenjääneille.<3

      Ole hyvä, Herne, ja oikein leppoisaa sunnuntai-iltapäivää sinulle.<3

      Poista
  3. Kaunis puhutteleva runo kiitos siitä,hyvää pyhää Aili-Mummo:)

    VastaaPoista
  4. Kaunis runo kauniin sunnuntai iltapäivän piristeeksi1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, niin on.<3

      Oikein hyvää pyhäiltaa sinulle ja Himmulle.<3

      Poista
  5. Kaunis. Saiman elämä oli niin surullisen lyhyt..mutta onneksi hän jäi elämään runoillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria!

      Minusta kaikki Saima Harmajan runot ovat kauniita, usein alakuloisia / surullisia, mutta kohottavia.
      Saima eli oikean runoilja lyhyen elämän, mutta hänet muistetaan.<3

      Oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle.<3

      Poista
  6. Saima Harmajan runoista tämä saa minut tuntemaan kummallista surua, jota on vaikea selittää. Siihen lienee monta syytä: Saima Harmajan kohtalo, kun sairaus ei parantunut ja oma historiani. Erityisesti se, että joskus teinityttönä innostuin kirjoittamaan valtavasti runoja opettajani rouva Karangon vaikutuksesta (suomen maikkani Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulussa). Äitiäni asia jotenkin hermostutti eikä hän tykännyt minun runotyttöilystäni eikä siitäkään että luin Saima Harmajan runoja. Äitini oli kyllä hyvin avarakatseinen ja kirjallisuutta rakastava henkilö, mutta hän ei tykännyt minun tämäntyyppisestä harrastuksestani. Meillä ruodittiin kaikki boheemisuus, taiteellisuus yms. hömpötys mieluusti täysin pois kaikenlaisena haihatteluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marleena!

      ..ja silti olet taiteellisella alalla;D
      Kyllähän entisaikaan hömpötykset karsittiin, oli elettävä jalat maassa;)
      Lieneekö taustalla ollut pelko, että sinun kohtalosi olisi voinut olla yhtä surullinen kuin Saimalla oli?
      Rehellinen työ se oli jotakin (siihen aikaan).

      Mutta kyllä luova työ minusta on vielä parempi, siihen ei kaikki kykene.<3

      Oikein mukavaa pyhäiltaa, Marleena ja uuden viikon alkua.<3

      Poista
  7. Kaunis runo, mä tykkään Harmajan runoista, ovat herkkiä ja kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka!

      Samoin minä.<3

      Mukavaa pyhäiltaa ja uuden viikon alkua sinulle.<3

      Poista
  8. Tarkoitus oli vastata S.H-n runolla, mutta en osannutkaa sitä enään ulkoa, yritin kyllä.....;/
    No, kyllä se jostain löytyy sanasta sanaan, mutta näin siinä käy ettei osaa, vaikka luulee muistavansa!? Normaaliahan tämä on aina silloin -tällöin! Paljon niitä asioita unohtuu...mutta onhan sitä paljon muistetukin....;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maikku!

      Älä välitä, samoin on käynyt joskus minulle;)
      Netistäkin löytyy yllättävän paljon runoja ja laulujen sanoituksia, kunhan osaa tehdä haun, vaikka joitakin sanoja jotka muistaa, myös runoilijan nimen muistaminen saattaa auttaa asiaa...

      Meidän iällämme 'kovalevy' alkaa olla jo täynnä. Palauttaminen vaatii pitemmän ajan kuin nuorena, ei yleensä hetkessä tule, tai tulee joskus muttei aina.

      Oikein hyvää uuden viikon alkua sinulle, Maikku.<3

      Poista
  9. Saima elää ikuisesti aidoilla syvällisiää runoillaan kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatherine: totta on;)

      Hyvää viikon jatkoa sinulle.<3

      Poista
  10. Aili- mummo kiitos kauniista runosta.
    Kiva kun sinä jaat meille Harmajan runoja ja muutakin kirjalisuutta.
    Mukavaa viikkoa sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi!

      Ole hyvä vaan;D

      Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle.<3

      Poista
  11. Lohdullista, että Saimalla oli kuitenkin helppoa odotella kohtalonsa kypsymistä. Hän luotti rakkauden voimaan. Hän varmasti jollakin tasolla tiesi, mitä tuleman pitää.
    Ystävättäreni odotteli yli puoi vuotta täysin tietoisena poismenoaan ja lähti sitten lopullisesti viime viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene!

      Tuo äskeinen oli Saiman ihan viimeisimpiä runoja, kyllä hän tiesi lähtönsä.<3 Saima oli uskova ihminen, ja hänellä oli luottamus Jumalaansa ja kohtaloonsa. Sisar Outi Talvitie kuoli häntä aikaisemmin synnyttäesään tyttärensä, jota Saima ei voinut ottaa edes syliinsä tartunnan pelossa...

      Ihan hyvä asia, että ihminen saa valmistautua kuolemaansa jo hyvissä ajoin, kuten ystäväsikin sai. On tullut asiat pohdittua tarkoin ennen lopullista hyvästijättöä. Uskon että se lohduttaa sekä kuolevaa että omaisia ja ystäviä.<3

      Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Irene.<3

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥