Google+ Followers

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kaksi tulisieluista lyyrikkoa


Satu Koskimies: Hurmion tyttäret, romaani. Tammi (2009, 308 sivua). 


On sanottu, että Satu Koskimies on parhaita suomalaisen runouden asiantuntijoita. Helppo uskoa, kun olen lukenut tämän värisyttävän teoksen...


Katri Vala, alkuperäiseltä nimeltään Karin Wadenström (1901-1944), ja Elina Vaara (Kerttu Sirén, 1903-1980), olivat alkuperäisiä 1920 luvun Tulenkantajia, ainoita naisrunoilijoita, jotka luettiin tähän kuuluisaan ryhmään kuuluviksi. Muita Tulenkantajia olivat Olavi Paavolainen, Mika Waltari, Yrjö Jylhä ja Lauri Viljanen.


Romaani alkaa vuodesta 1909, jolloin kumpikin runoilija olivat vielä lapsia, oikeita runotyttöjä, ja ensimmäinen jakso vie vuoteen 1919 saakka. Tytöt kirjoittavat Pääskyseen ja myöhemmin Nuoreen Voimaan. Katri valmistuu opettajaksi 1920-luvun alkuvuosina, ja hankkii tällä ammatilla leipänsä ja elättää myös äitinsä ja veljensä pienillä tuloillaan. Nuoret naiset ovat ystäviä keskenään, tukevat ja innoittavat toisiaan, keskinäinen kirjeenvaihto on vilkasta: "Miten ihanaa on on vaihtaa ajtuksia runoudesta! Odotan kirjettä joka päivä." Elina taas puolestaan sanoo: "Runot jotka tämä Kaarin eli Katri on minulle lähettänyt, herättävät minussa valtavan onnentunteen. Niissä on paloa, johon en mitenkään tunne yltäväni. Hän hehkuu, oikein tulisesti. Iskee suorastaan kipinää. Hänestä tulee runoilija - ei, hän on jo runoilija."


Katri kirjoittaa seminaarissa olessaan: "Ei tämä varmasti kutsumukseni ole, ei sittenkään. Mutta tämän hetken on pakko. Lapset ovat ihania, mutta opettaminen? Vakituinen tulo, taloudellinen turva -minussa taitaa olla järkevä puoli ja sitten tuo hulluus, joka taas puskee esiin. Runo."


Elina opiskelee vielä lukiovuosiaan ja on Nuoren Voiman innokas kirjoittaja. Samassa yhteydessä hän tutustuu myös tulevaan mieheensä, Lauri Viljaseen.


Katrin huonetoveri, Sirkka Gustafsson näyttää luvatta huonekaverinsa tekstejä Olavi Paavolaiselle, joka haluaa liittää heti Katrin (eli Katin) hengenheimolaisekseen. Mutta Katri pelkää ja epäröi: Olenko kirjoittanut runoissani liian paljaasti? Hän vyöryttää ylleni outoja ja kiihkeitä ajatuksia---. Runonne ovat ihmeellisiä: vihdoinkin joku, joka osaa olla omaperäinen, intohimoinen, tyylittelevä, värikäs ja mielikuvituksellinen!" Kirjeenvaihto Paavolaisen ja Katri Valan välillä on kiihkeää. Paavolainen tahtoo, että runokokoelmakin on kokonaisuus, ei sekaisin rakkautta, aatteita, rivoutta, sotalauluja ja moraalia, vaan yhden suuren tunteen läpitunkema."


Katri kirjoittaa modernia vapaata mittaa, Elina on sidotun mitan kannattaja. Elinan ja Lauri Viljasen välillä sinkoilevat kuumat Amorin nuolet. Lauri kirjoitta runoja ihannenaiselleen Elinalle, mutta Katrin runoista hän ei pidä, hylkää Katrin hopeamerkkinäytteen. Olavi Paavolainen ja Yrjö Jylhä sen sijaan ovat 'Katrin miehiä'. Lauri Vljanen haluaa, että Elina Vaara pääsee julkisuteen ennen Katria, mutta toisin käy. Elina pääse ylioppilaaksi ja menee yliopistoon Turkuun, jossa V A Koskenniemi pitää runoudesta luentoja.


Olavi Paavolainen vie Katrin eli Katin kotiinsa Vienolaan Kivennavalle kesänviettoon, jossa suunittelevat Katrin kokoelmaa ja sen runojärjestystä. "Totta on, että meidän päivämme Vienolassa olivat sitä elämän korkeaa hetkeä, joita olen tuon ajan runoihini kirjoittanut. Vaikka elimme elokuuta, aurino paistoi yhä kuumana, ja vaikka syntymässä olleen runoni sinipunaiset tertut ja pihlajan valkoinen kukkahärmä olivat vain runossa, tältä kesältä jo lakastuneet, tunsin sen kaiken, minkä olen kolmanteen säkeistöön saanut vangituksi. Olavin mielestä tässä juuri se, runon loppu, on tärkein. 'Katso, Kati, se jättää lukijaan hillittömän elämänuhman' , hän vakuutti. 'Sulje nyt silmäsi, keskity, niin minä leun sinulle vielä kerran, minkälaisen loppuhuipennuksen sinä nerotar olet paperille saanut:'

"Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"

"Olavi teki ehdotuksen, jonka huomasin oivalliseksi. Kokoelmaan tuli viisi sarjaa, ja jokaisen alkuun Olavi ehdotti mottoa, muutaman säkeen pituista akordia välehdelle. Avaimeksi sarjan runoihin. ---.Tunsin rikastuvani. Tunsin jakavani hänen kanssaan yhteisen hurmion." Olavi on Katrin runollinen hurmio. Hän on Narkissos, hurmautuu omasta kauneudestaan...


WSOY julkaisee yhdeksän nuoren runoilijan yhteisen antologian, johon Katikin pääsee, siinä on Tulenkantajien kantajoukko. Yrjö Jylhä astuu molempien runosisarusten elämään. Keke eli Elina kirjoittaa: 'Mustia kukkia, paheen kukkia. Niitä on intialaisissa saduissa.---Kirjoitan tästä Katille. Minun on pakko. Senkin uhalla, että hän olisi ihastunut Jylhään tai Jylhä häneen. Kaikenlaista puhutaan.---Kerron Katille, mitä vuosien varrella on tapahtunut ja senkin, että tietyistä syistä päätin odottaa, kirjoittaisiko Yrjö minulle armeijasta - silloin Kati käsittäisi: 'Huomaa, ettemme ole nähneet toisiamme muuten kuin ehkä kerran kuussa Nuoren Voiman Liiton kokouksissa ja joskus kadulla. Emme ole koskaan joutuneet intiimiin keskusteluun. Mutta kirje tuli kuin tulikin.' Yrjö Jylhästä aiheutuu runoilijattarien kesken skismaa. Keke eli Elina kirjoittaa: "Mutta Jylhä - hänen silmiensä hullaannuttava yö...Haluaisin rangaista itseäni, piinata ja kiduttaa lihaani tämän kaiken vuoksi. ---. Jylhä luulee että hänellä on oikeus minuun. Ja minä tunnustan: se hänellä on. Ja niin ei saisi olla. Mutta meillä on salainen yömme, vielä toteutumaton. Lauri on päivänpaisteen poika. Häälyn edestakaisin: olen kuin koulutyttö, romanttinen yltiöpää. Annan katseen hurmata itseni. Hurma katkaisee järjenjuoksun." Jylhällä on hindun mustat silmät, ne hurmaavat molemmat runoilijattaret.


Vihdoin vuonna 1924 Katri Valan esikoisrunokokoelma Kaukainen puutarha juuri ennen joulua. Katri tuntee olevansa Olaville paljon velkaa, jotta runot päätyivät painettaviksi kokoelmana. Myös Yrjö Jylhä kantaa ja kannustaa Katria eteenpäin runoilijan tiellä. Katri saa esikoiskokoelmastaan suitsutusta kriitikoilta. Katrin pukeutuminen muuttuu hyvin värikkääksi, ja Elina (Keke) tuntee kateutta ja mustasukkaisuutta ystävätärtään kohtaan. Kati lähtee lentoon! Viipurissa pidetään NVL:n talvipäivät, ja sitten nuoret Tulenkantajat kokoontuvat Olavin kotiin, Vienolaan, jossa juhlat jatkuvat, ensin illallisilla suurellisissa puitteissa, ja myöhemmin talon ullakolla. Sinne on rakennettu beduiiniteltta, jossa runoilijat esittävät vuorollaan omia runojaan. Naiset viedään suuren arkun äärelle, josta he voivat etsiä sopivia asuja kuvaelmaansa. Sitä ennen runot kiinnitettään teltan seinille, joista esittäjä itse poimii omansa. Ennen  esityksen alkua on kuitenkin teehetki, joka kirvoittaa kielenkannat...


Kun kaikki on saatu kuntoon asuja myöten, alkaa esitys. Runoilijat istuvat beduiiniteltassa paksulla matolla, jossa spriilamput luovat sinertävää valoaan.  Teltassa on bagdadilainen kauppias,  toreadori ja eunukki. Haaremitanssijattaria esittävät Keke ja Kati, liehuvissa liinoissaan. Illan isäntä esiintyy faunina kaksiväriset trikoot yllään ja otsassaan sarventyngät. Suitsukkeet poltetaan ja juomaa kaadetaan laseihin tunnelmaan pääsemiseksi...


Neljä sivua  (165-168) runonäytelmää esitettyinä: ihana kohtaus, hurmaava, jännittävä, kirjailijan (Satu Koskimies) runoista rakentama; lukekaa tämä, se on sanoinkuvaamaton!!!


Olemme vasta hieman yli puolen välin tätä romaania. Lukekaa se itse, kyllä kannattaa!!


Leena Lumen arvion voitte lukea tästä.


~~~~
Olemme päässeet pääsiäisviikon alkuun. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää pääsiäisen odotuksen aikaa, ja malkamaanantaita!
                                Aili-mummo
















11 kommenttia:

  1. Kiitos kirjaesittelystä! Katri Vala on lemppareitani, hänen runoistaan huokuu vahvat tunteet ja elämän maku. Elina Vaara on vieraampi. Yrjö Jylhää ihailin oppikouluaikoinani, sillä hän kiersi kouluja ja lausui meille tummalla äänellään sytyttäviä runoja. Siitäkö lienee minulle jäänyt runosuoni tykyttämään. Vieläkin, jos kuulen radiosta Jylhän lausuvan runoja, nousee iho kananlihalle pelkästä mielihyvästä. Tiesin hänenkin kuuluvan Tulenkantajiin, samoin Valan ja Paavolaisen. Rohkeita olivat!

    VastaaPoista
  2. Hei Anja-Regina!

    Minunkin on otettava Katri Valan ja Elina Vaaran runot lukulistalle. he ovat jääneet minulle kaukaisiksi ja vieraiksi. Yrjö Jylhää tunne hieman paremman, hänen runojaan opeteltiin mm. kansakoulussa. Varsinkin Jylhän rintamarunot ovat kuuluisia ja tuttuja. Ja sitten se jouluruno: "Oli muuan Jooseppi kirvesmies, oli siellä missä me muutkin..."

    He olivat oman aikansa runon uudistajia ja rohkeita ihmisiä.

    Oikein hyvää pääsiäisviikkoa sinulle, ja kiitos kommentistasi, Anja.<333

    VastaaPoista
  3. Aloitin kiinnostuneena tämän kirjan, mutta kiinnostus lopahti, kun kirjailija näyttää luulevan, että Runni on Savonlinnan lähellä. Sehän on yli 300 kilometrin päässä Savonlinnasta. Ei siellä noin vain pistäydytty siihen aikaan. Sehän on vain yksi asia, mutta aloin ajatella, että mitä muuta on jäänyt tarkistamatta.

    Ehkä joku kirjan lukenut voi kertoa, tuliko sama huomio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna!

      Luulen tietäväni että Runni on Pohjois-Savossa (ellei sitten Kainuussa). En tullut pohtineeksi sitä, missä Satu Koskimies olettaa sen olevan, mutta ei ainakaan Savonlinnassa. Olen parikertaa ohikulkiessa Runnilla käynyt yli 30 vuotta sitten.

      Se on totta, että asiat pitäisi tarkistaa yhteen tai kahteen kertaan, jotta ne olisivat oikein.

      Mutta kirja on sytyttävästi kirjoitettu, siinä on paloa ja hengen lentoa---.

      Oikein hyvää pääsiäisviikkoa sinulle, Anna.<33

      Poista
  4. Oi Aili, sinäkin kuulut Roihuaviin Soihtuihin! Perustimme ryhmän tämän kirjan innoittamina, mutta yksi on joukostamme poissa, Eve (Rehn, ent. Kuismin), joka suomensi Rilken runoja. Hän rakasti tätä kirjaa! Hän paloi roihuten loppuun asti. Vain sitä emme ehtineet, lähteä koko ryhmä Even rakkaaseen Berliiniin. Sen sijaan hänen facebook-sivulleen ilmestyi Katri Valan runo Mitä siitä, että kuolema tulee! Mitä siitä, että monivärinen ihanuus..."

    Minä rakastan, rakastan tätä kirjaa! Ja sinun arvostelusi on huikea ja perinpohjainen. Minä vain palan!

    Ostin Elina Vaaran Kootut runot, mutta en syty hänelle. Olen jo teinistä syttynyt Katrille ja se jatkuu vain...

    Kiitos tästä Ihana Aili♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena IhaNainen!

      Kerrankin satuimme olemaan samaa mieltä, minusta tuo kirja on palavan ihanasti kirjoitettu, enkä voi muuta kuin rakastaa tuota teosta.<333

      Valitettavasti en Eve Reeniin kerinnyt tutustua, mutta olen joskus lukenut hänen sivujaan, ne ovat tosi hienot:DD Haluan lukea molempien runottarien teokset, jotta näen, kumpi on minulle mieluisampi!

      Sinä kerroit paljon vähemmillä ja omaperäisillä sanoilla tästä huikeasta kirjasta, minä olen vasta alkeisopiskelija, eikä minusta mestaria tule---.

      Olisi kunnia kuulua niihin Roihuaviin Soihtuihin.<33
      Palakamme siis kunniakkaaseen loppuun asti!!!

      Oikein hienoa keskiviikon myöhäisiltaa sinulle Leena IhaNainen.<333

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kommentti meni sekaisin, kun vastasin puhelimeen välillä:
    Vala, Vaara ja muut sen ajan runoilijat kiinnostivat ja erityisen paljon kiinnosti tuo aikakausi. Siksi ostin kirjan, mutta jätin sen kesken, kun Katri kirjoitti Vuokalan kylästä, 7 kilometrin päässä Olavinlinnan varuskunnasta: "Runnin terveyskylpylä näköjään vetää tänne kuuluisuuksia kuin hunaja mehiläisiä.". (Koskimies, 32-35)

    Mutta Runni on Iisalmen luoteispuolella Ylä-Savossa 270 kilmetrin päässä Olavinlinnasta. Se oli siihen aikaan pitkä matka.

    Höyrylaivoja kulki, pisin reitti oli Savonlinnasta Kuopioon. Sieltä oli vielä runsaasti matkaa Runnille. Menikö Vuokalan kuoro Runnilla laulamassa Mannerheimille laivalla?

    Voisi yhtä hyvin sanoa, että Helsinki vetää kuuluisuuksia johonkin pikkukylään Jyväskylän lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna!

      Toki on varsin pitkä matka Savonlinnasta Runnille, mutta varmaan sillä suunnalla on ollut jokin kylpylä. Nyt ainakin suunnittelevat Etelä-Karjalaan lisää uusia kylpylöitä venäläisille, ja jopa Kolillekin on tarkoitus rakentaa kylpylä venäläisiä varten.

      Sivulla 35 sanotaan: "Runnin terveyskylpylä näköjään vetää tänne kuuluisuuksia kuin hunaja mehiläisiä. Kylpeminen tuntuu olevan hemmottelua jota rahalla saa mutta johon vain harvalla on varaa. Nuorisoseuran kuotron kanssa olimme laulamassa Mannerheimille, kun hän oleskeli hotellissa. Komea mies, käveli vähän nykivästi..."

      Mutta lukiessani tarkemmin luin sivulta 31, että Katri on opettajana Savonrannalla, joka on Heinäveden suunnalla, ei siis Savonlinnassa. Katri oli kotiopettajana Nissisen perheessä. Sitten s.32 kerrotaan Olavinlinnan suojeluskuntajuhlista, jonne Katri aikoo mennä. Mutta se onkin eri paikassa kuin Savonranta. Ehkä Savonrannalta ei tule niin pitkä matka Runnille - pitänee tarkistaa;)


      Kiitos kaunis sinulle Anna, että olet jaksanut lukea koko pitkän tarinan.<333

      Hyvää kiirastorstaita sinulle, Anna.<333

      Poista
  7. Aili, tärkein jäi sanomatta: Pidin kovasti tästä kirja-arvostelustasi. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Anna.<333

      Ehkäpä laivamatka Savonrannalta Runnille oli kesällä oikein miellyttävä (uskon niin);))

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥