Google+ Followers

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Matkalla Alaniassa 3.

Myytäviä vaatteita ulkoeteisen lattialla.

Vuoristoretki jatkuu...


Kun ajoimme vuoristoon, näimme valkoisia kukkivia puutarhoja. Kun kysyimme, mitä nuo puut ovat, opas kertoi meille niiden olevan mantelipuita. Kukat olivat valkoisia ja melko pieniä, mutta puut olivat täynnä kukkia. Tulee varmaan hyvä mantelisato ensi syksynä. Melkoisen työn ja vaivan takana tuollainen puutarha on ollut kivisessä rinnemaastossa. Rinne oli pengerrettävä, muuten sen viljely olisi ollut mahdotonta.

Teimme siis vierailun ravintoloitsijan kotiin, jossa meille talon ehtoisa emäntä tarjoili vierailleen teetä ja esitteli kotiaan. Rakennuksella oli ikää 300 vuotta, joka selittää talon ulkonäön. Istuimme talon kuistilla eli ulkoeteisessä penkeillä. Talon vanha emäntä oli syömässä pienessä huoneessaan, ja keittiössä ahersi nuori nainen taloustöissä emännän apuna. Talon eteisen lattialle oli koottu suuri määrä myytäviä käsitöitä, ostin sieltä itselleni kukikkaat turkkilaisen naisen housut. Ne ovat ilmavat ja mukavat pitää. Ja sopivat varmasti jokaiselle!

Kauppa kävi kuin siimaa ja talon emäntä oli hyvillään...
300 vuotta vanhan ulkoeteisen seinällä oli  tällaisia 'koristeita'.

Kellosta en aikaa katsonut, vierailumme kesti korkeintaan tunnin. Pakkauduimme autoon ostoksinemme, ja auton nokka käännettiin takaisin kohti ruokapaikkaa.

Mutta kotimatka se vasta jännä oli. Kuski lähti ruokapaikastamme  ajamaan siihen suuntaan mihin opas viittasi. Tie nousi yhä ylemmäs vuoren kuvetta entisiä jälkiä useita kilometrejä, mutta sitten kuskille tuli uskon puute ja hän kääntyi täpärästi tien kurvissa takasin tulojälkiä. Vähän ajan päästä tuli - yllätys yllätys - vastaan Deturin toinen pikkubussi, ja jälleen oli käännyttävä takaisin. Sitten pysyimmekin tiiviisti edellä ajavan auton perässä. Vuoren rinnettä edestakaisin 'sahaamalla'  pääsimme lopulta takaisin Alanian kaupunkiin, kello oli lähellä neljää. Bussi vei meidät takaisin hotelleille, lähtömme oli Kale-marketin edestä.

Samoin tässä...
Makuuhuoneen nurkkaus.
Lapsen vuode makuuhuoneessa. Huomaa myös lämpöpatteri.
Olohuoneessa oli tällainen kamina, päällä keittolevy.
Olohuoneen lattialla oli tällainen 'sohva'. Pieni tv. oli sijoitettu komeron lattialle.
Ehdimme juuri parahiksi kello puoli viiden kahville. Otimme muutaman grogin ja rupattelimme Marin kanssa kahdestaan. Osan ajasta olimme parvekkella. Ulkona varjossa oli suorastaan kylmä, Mari näytti minusta kuumeiselta.

Illalliselle painuimme puoli kahdeksan jälkeen. Ruokaillessa tapasimme Joensuun naisia, joista toinen oli vahvassa hiprakassa. Rouva kertoi niistä ostoksistaan, joita oli Panda Leatherissa tehnyt.

Ilalla kirjoitin vielä matkapäiväkirjaa, mutta Marilla oli kiire jo nukkumaan. Sammutin lampun heti hampaiden pesun ja vessassa käynnin jälkeen.

Vaatekasaa on pengottu ahkerasti...
Näkymä vuoristoon talon läheltä. Klikkaa suuremmaksi!
Zuumin kanssa löytyi maisemasta rakennuksia. Klik!
Matkalla Alaniassa jatkuu...


Huhtikuun viimeinen viikko on vierähtää pian lopuilleen, ja kevät alkaa olla jo meilläkin. Vesisateen jälkeen lumet lähtevät vauhdikkaasti, ei tosin vielä kokonaan. Mittarissa on parhaillaan päälle kahdeksan astetta lämmintä, mutta tuskin vielä Vapuksi pääsemme viime talven lumista eroon.


Kävimme eilen Joensuussa asioilla. Vähin erin pitäisi tehdä rästitöitä kuntoon, ja kohta on kevätsiivouksien aika...


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kevättä ja loppuviikkoa!
                                   Aili-Mummo




                             

26 kommenttia:

  1. Kyllä matkailu avartaa, vallankin, kun pääsee näkemään asuttua kotia. Monenmoista myytävää oli teille laiteeu siellä. Minullakin on sellaiset Turkkilaiset housut, hyvät hyttyssuojat kesäiltana.
    Oikein antoisaa muistelua matkalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mummeli!

      Avartaa todella, kukkaroa ja näkemystä maailmasta;))

      Kiitos kommentistasi, ja hyvää kevään jatkoa sinulle ja Himmulle.<333

      Poista
  2. Voi että kun olikin leppoisaan ja viihdyttävään tyyliin kirjoitettu matkapostaus. Jatko-osia odotellessa ;) Yleensä en malta lukea koko reissutekstejä läpikotaisin ja selailen vaan kuvat (myönnettäköön), mutta tällä kertaa keskityin aistimaan koko reissun tunnemat jokaista sanaa ja rivien väliä myöten :> Vaikuttaa olleen rentouttava, mutta kuitenkin tapahtumarikas reissu. Turkki on maana kyllä kerrassaan hurmaava ja siellä riittää nähtävää moneksi kuukaudeksi kyllästymättä. Itse en Alanyaan ehtinyt 4kk au-pair pestini aikana (olin Istanbulissa), mutta sinne nuo tuntuivat suomalaiset lähtevät Istanbulista vähän väliä lomailemaan =) Ehkä vielä joskus. Suosittelen muuten Istanbulia myös! (en tosin tiedä, tekeekö Detur Turkin matkoja muualle kuin Alanyaan ?) Ihana postaussarja kerta kaikkiaan ! Kiitos sinulle tästä virtuaalimatkasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria!

      Tiedän, ettei liian pitkä postaus (varsinkin tekstiä), jaksa lukijaa oikein kiinnostaa, viehän se hieman enemmän aikaa;DD Oli todella jännittävä reissu, odotin vain, milloin bussi lähtee vieremään vuoren rinnettä alas. Onneksi ei lähtenyt.<333

      Varmasti Istanbul on mielenkiintoinen paikka, mutta en tiedä, jaksanko enää kävellä niin paljon...

      Ole hyvä, Maria, kiitos myös itsellesi.<333

      Poista
  3. Mukavasti matkakertomus jatkuu ja innolla sitä jatkoa odottelenkin. Tulihan aikoinaan ostettua vaikka mitä siellä kulkiessa minunkin. Housuja, hameita ja tietenkin nahkaa mm.. Turkkilaiset ovat innokkaita kauppamiehiä. (joskus liiankin)
    Oikeastaan olisi mukavaa taas käydä siellä ja Antalyasta pidin erikoisen paljon, vaikka se on suuri kaupunki. Ja ne historialliset kohteet ovat vaikuttavia.
    Kiitos Aili jälleen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minttuli!

      Ensimmäisellä matkallani Marmarikseen ostin minäkin paljon kuparitaonnaisia ja yhden nahkaisen puolitakinkin, vaikka en sellaista lähtenyt ostamaan;)
      Kaupanteko on ärhäkkää yhä edelleen, turistille halutaan myydä vaikka mitä. seuraavan kerran kirjoitnankin kaupankäynnistä.

      Samaa mieltä historiasta.<33
      Ole hyvä, Minttuli, ja mukavaa viikon jatkoa sinulle.<333

      Poista
  4. Kyllä teitä siellä hyvänä pidettiin ja ostettavaakin löytyi!
    Täälläkin on kevät edennyt hyvää vauhtia.
    Kivoja kuvia muuten oli taas, kiitos, kun sain niitä tulla katsomaan!
    Ja hyvää viikon jatkoja sullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harakka!

      Ihan oikeasti pidettiin, ja joitain piti ostaakin tuomisiksi;DD

      Ole hyvä, Harakka, kuvat ovat lukijoita varten.
      Samoin sinulle.<333

      Poista
  5. Ihania matkakuvia taas,kyllä sieltä aina jotakin kivaa löytää,hyvää viikonjatkoa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva!

      Kiva kun tykkäsit;))

      Aina sitä jotain löytää kun etsii;DD
      Samoin sinulle.<333

      Poista
  6. Mukava on seurata matkaanne.
    Odottelen innolla lisää.

    VastaaPoista
  7. Turkkilaiset housut on hyvä ostos. Minä sorruin joskus vuosikymmen sitten Marmariksesta ostamaan kuparivadin, jossa oli mokkakupit, niilläkin kuparisuojus, sekä pieni kahvipannu. Näin jälkikäteen ajatellen, mihinkään en ole niitä käyttänyt ja nyt lienevät jossakin varaston nurkassa. Vaan eipäs se järki silloin mitään sanonut, hienoa oli mukamas kantaa "kupariastiastoa" kotiin.
    Nuo vuoriston kapeat tiet on pelottavia, sama Kanariallakin. En uskaltaisi itse ajaa siellä.
    Hienosti kerroit matkastasi.
    Mukavaa viikonloppua ja simakekkereitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja-Regina!

      Ostelin minäkin Marmariksesta kuparia, oli silloin kovasti huudossa;)) MInä toin omenateekaluston, lasit ovat olleet käytössä, ja lieden kahtapuolta ovat kuparit näytillä...

      En minäkään uskaltaisi lähteä noille hirveille serpentiiniteille, pelottaa ajatuskin---.

      Samoin sinulle, Anja, oikein miellyttävää Vappua sinulle ja sukukunnallesi.<333

      Poista
  8. Tuo olkkarin ikkunasyvennys on kiva. Muuten tosi vanhaa, mikä ei sinänsä ole yhtään huono juttu.

    Nyt kuva sinusta sitten turkkilaisissa housuissa!

    Hämmästyttävää, että pääsitte turkkilaiseen kotiin sisälle.

    Jään 'äiti- vappulomalle'. Äiti tulee tänään, eikä olla nähty vuoteen, joten en aio istua koneella.Huomenna viiletämme puutarhaliikkeissä ja sitten syömme Viherlandiassa, jossa on todella erinomainen noutopöytä.

    Aurinkoista, iloista viikonloppua ja vappua sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena-IhaNainen!

      Oli siellä olkkarissa sohvakin, jossa oli oikeat jalat.

      Kyllä minä joskus nauratan teitä niillä turkkilaisilla housuilla, ovat niiiin makeat;)))

      Tuo koti on vakituinen Deturin matkalaisten käyntikohde, ja kaupanteko tuntui olevan emännän mieleen. Kukaan ei tinkinyt hinnoista, vaan kaikki maksoivat mitä pyydettiin...

      Pidähän äitisi hyvänä, ehdit lukea blogit sitten joskus ensi viikolla;DD

      Samoin sinulle: ihanaa viikonloppua ja Vappua sinulle, Leena-LumiNainen.<333

      Poista
  9. Hei Aili, nyt kerkesin lukemaan lomapostauksesi. Näyttää niin hauskan tutulta. Ei tarvitse talon olla 300 vuotta vanha, uudemmatkin torpat on samaan tyyliin "sisustetut" tietyssä piirissä. Toinen mikä pistää silmään täkäläisissä kodeissa on katonrajaan ripustetut taulut ja muut koristeet. En tiedä miksi ne täytyy olla niin korkealla? Tapansa kullakin, makuasioissa ei kannata kiistellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mine!

      Opas kertoi meille, että talo on tosiaan 300 vuotta vanha, ja hän kertoi myös talon isäntäväen historiaa.
      Talon nykyinen isäntä ja emäntä olivat menneet ilman miehen vanhempien suostumusta naimisiin ja karanneet kotoaaan. Ajan myötä he olivat saaneet vanhempien hyväksynnän, ja olivat muuttaneet asumaan miehen vanhempien taloon lapsineen.

      Katonrajaan nuokin eteisessä olevat 'koristeet' oli ripustettu. Tapoja on varmasti monenlaisia. Meillä ne ovat silmänkorkeudella, kuten tiedät.

      Leppoisaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, Mine.<333

      Poista
  10. Kaunis kamina heillä on.
    Vuoristo samannäköistä kuin Balkanilla, jossa puut oli kaadettu aikoinaan paaluiksi, joiden päälle Venetsia rakennettiin ja saman superkaupungin laivojen mastoiksi. Mitähän Turkin metsille on tapahtunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna!

      Kylmänä vuodenaikana kamina on varmasti tarpeen. Keittiöstä en viitsinyt ottaa kuvaa, sillä siellä oli nuori nainen. Arvelin, että hän ei välttämättä tykkäisi kuvaamisesta. Sanottiin kyllä, että saa kuvata...

      Puista en osaa sanoa. Havupuita tuntui olevan jotain käkkyrämäntyä ja lehtipuita. Metsät olivat surkeita, ei ollut suuria kunnon puita. Unohdin kertoa tuossa, että mantelipuut kukkivat parhaillaan. Kukat olivat pieniä ja valkoisia.

      Poista
  11. Kiitos mukavasta matkakertomuksesta. Tuota vaatekasaa olisi mukava tutkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, niin olisi; vaikka vähän pengoinkin, toiset penkoivat enemmän;DD

      Poista
  12. Eipä ole turhia mukavuuksia turkkilaisessa vuoristokylän kodissa. Tuhertavat vielä onnettoman kaminan kimpussa, joka ilmeisesti vie suuren osan huoneen vähäisistä neliöistä. Mutta tekee silti vanha romu matkailijoihin vaikutuksen. Mutta kaupanteko oli varmasti hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hymyilevä Tuula!

      Minusta nuo tavarat seinällä olivat työkaluja, sipulia, tarve-esineitä ym, sopivat hyvin vanhan talon historiaan;))

      Suomalaisittain melko ankea paikka asua, mutta turkkilainen ihminen on vaatimaton, ehkä olosuhteiden pakosta;)

      Kaupanteko oli sekä meistä että talon emännästä hauskaa, eikä siellä tingitty!!

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Niin on, Hannele.<333

      Leppoisaa sunnuntaita sinulle.<333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥