Google+ Followers

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

'Aikuiselätettävä' muistelee...

Aivan pian puhkeavat hiirenkorvat koivuihin...

Oli ensimmäinen toukokuuta.

Hän pyysi, että ottaisin myös rannekelloni pois.
Hän pyysi, etten haavoittaisi sormuksella häntä.

Vihreät tasangot
kumisevat alastonta hevosta.
Avaruudessa oli tuhat härkää, tuhat härkää!
Ruusuja kukki kaikki, mitä kosketimme!

*

Talot hoippuivat ohi ja ohi.
Viivat taipuivat. Seinät menivät sisäkkäin.
Ohi kulki tuntematon mies, jolla oli jalat.

*

Olen lukenut tuhat kirjaa,
ja puhdas sivu on nyt yhtä kaunis,
kauniimpi kuin täyteen kirjoitettu.

*

On ensimmäinen toukokuuta.
Älä anna sen kuihtua.
Kukka, viini, huulet, hedelmä:
älä anna sen kuihtua.

- Väinö Kirstinä -
Vesille venosen mieli Jouhkolan hovin rannassa Tohmajärvellä.


On toinen päivä toukokuuta, kevät etenee pikku hiljaa. Nyt ei ole mitään lentävää lähtöä kesään, vaan tänä vuotena saamme odottaa sitä. Eilinen oli melkein kiireinen päivä, lapsukaiset kävivät mummon ja ukin ilona päivällä, ja aamupäivällä saimme olla ilman sähköjä. Tuuli kovasti, ja äkkiä sähköt vain katkesivat. Onneksi sitten iltapäivällä saimme ne takaisin.

Vein kirkkoherranvirastoon yhteisvastuukeräyksen, ja samalla reissulla toimittelin muitakin asioita, kävin ruokakaupassa ja apteekissa. Kaivolla kävin ostamassa tyttösille aitoja karjalanpiirakoita, tulevat toivottavasti huomenna syömään. Samalla nautin myös päiväkahvin mukavien ihmisten seurassa.

Kaivolta saa joka arkipäivä ostaa tuoreita leivonnaisia, esimerkiksi piirakoita, kahvileipiä, ruisleipää (ei ihan joka päivä), kukkosia.
Kymmenet ahkerat emännät tekevät työtä näiden leivonnaisten tekemisessä, lisäksi on vielä myyjät ja muut käsitöiden ja kirjojen tekijät ja kustantajat. Minullakin on muutamia kirjoja siellä myynnissä. Myyntipalkkio on vain 10 % tuotteen hinnasta; jotkin kaupat perivät 20 % hinnasta myyntipalkkiota.

Tikkalan venerannassa ja grillikodalla keväällä 2011...
Tohmajärvi ottaa terveyskeskuksen pois Helliltä, saa nähdä, miten palvelut tulevat toimimaan; tämän huonommin kuin nyt, ne eivät voi toimia. Ilman yksityislääkäreitä olisimme huutavassa hukassa. Postitin Kelalle paksun kirjeen lääkärin kuitteja ja kuntoutusmaksuja; jokaiseen lappuun oli kirjoitettava samat tiedot monen moneen kertaan. Saattaa olla, että kuntoutuksenkin Kela pudottaa pois korvattavien listalta, näin olen ainakin lukenut. 


Monet lääkkeet jäävät Kelalta kokonaan korvaamatta, niitäkin minulla on suuri määrä, joistakin saa muutaman euron. Paras korvaus on diabeteslääkkeistä, joista omavastuu on yhdestä lääkkeestä kolme euroa. Vanhuus ja sairaus tulee kalliiksi, itselle ja yhteiskunnalle...


En jaksa tuntea syyllisyyttä siitä, että olen vanha. Elämä on ollut kovaa ja armotonta, työn ja perheen puolesta. Maanviljelijä on monille kirosana, ja emäntä oli vielä 1970-luvulla 'aikuiselätettävä', vaikka hän teki 16-17 tuntisia työpäiviä jokaisena viikonpäivänä. 


Ilmankos olen sairas ja loppuunkulunut, kuten varmaan niin moni muukin emäntä-maanviljelijä. Työtä vuorotta seitsemänä päivänä viikossa, ja yölläkin Karjan ja lasten parissa...


Minulla oli harrastuksia, jotka pitivät pääni pinnalla; muuten olisin hukkunut yksitoikkoisuuden suohon. Onneksi virtaa ja aikaa riitti niihinkin.


Toivotan teille, hyvät lukijani, oikein hyvää ja iloista toukokuuta!
                                 Aili-Mummo 

20 kommenttia:

  1. Mielettömän hyvä kirjoitus ja iiiihana runo!

    Niinpä...eilen juuri ehkä vähän äidin vierailun siivittämänä pohdin R:lle, että kuinka erilaista on vuosikymmeniä ollut olla seniori jossain Espanjassa, jossa lääkkeet ovat ilmaiset. Äitinikin joutui maksamaan syöpähoidostaan kuluja, ei se ilmaista ollut ollenkaan, mutta kuten aina: Tärkeintä on terveys. Silti vähän jurppii, kun tietää, että moni vanhus ei esim. käytä astamalääkkeitään, vaikka niitä tarvisisivat. Ja syy käyttämättömyyten on vain niiden kalleus.

    Emännillä ei vapaata ollut, oli suvi taikka talvi. Muistan sen mammastani. Ei päässyt pihapolut nurmettumaan kun jo aamulla klo 5 lähti navettaan ja kun vuosia pesi maitotonkkia kylmissä vesissä, nosti kaikkea raskasta, eikä vapaa-aikaa, niin ihmekös, että nivelet menivät, voimat myös...ja silti: Ei valituksen sanaa. Olisi ehkä kannattanut valittaa ja vaatia.

    Saiskohan tuon runon viedä vaikka Lumikarpaloon, kun en nyt keksi sinne mitään uuttakaan?

    Oi ihanaa toukokuuta sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena-IhaNainen!

      Ihanat kiitokset sinulle sanoistasi.<333
      Runo on tekijämiehen käsialaa, tunnethan edesmenneen Väinö Kirstinän? Toki voit sen tai minkä muun runon tahansa viedä Lumikarpaloon;))

      Toki tiedän ja ymmärrän, että pieneläkeläisillä on vaikeaa, kun ne tulot eivät riitä edes välttämttömiin menoihin. Sama juttu itsellänikin, mutta olen vielä ostanut kaikki lääkkeeni ja syönytkin ne;/

      On niitäkin, joille ei pieni eläke riitä kaikkiin lääke- ym. menoihin, mutta ensin on karsittava jostain vähemmän tarpeellisesta asiasta.

      Sinulla on ollut ihana mamma, joka ei raskaasta työstään ja elämästään koskaan valittanut. Maalaisnaisen ja emännän työ on päättymätön urakka; minulle helpotti vasta sitten, kun pääsin eläkkeelle. Mutta eihän entisaikaan muuta eläkettä ollut kuin syytinki. Lapsuudessani alkoivat maksaa vähän kansaneläkettä vanhuksille, hyvä sekin;)

      Samoin sinulle: Oikein upeaa toukokuuta, Leena.<333

      Poista
  2. Huh, kuulostaapa ikävältä, että rankan työelämän jälkeen vielä vanhuudesta rangaistaan noiden lääkemaksujen muodossa :( Toivon sinulle voimia! Ja aurinkoista toukokuuta :) Sinusta paistaa ympäristöön positiivista energiaa kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Helmi-Maaria!

      Minusta tuo yleinen keskustelu vanhoista ihmisistä on ikävää ja syyllistää meitä työmme tehneitä...

      Kiitos sinulle osanotostasi ja kauniista sanoistasi.<333
      Toivon todella sinulle ja muille lähimmäisilleni pelkkää hyvää, onnea ja iloa elämäänne;DD
      Siitä saan myös itselleni positiivista energiaa...

      Oikein ihanaa toukokuuta sinulle, Helmi-Maaria.<333

      Poista
  3. Hienon runon taas laitoit, kiitos!
    Oikeaa asiaa kirjoitat, tuollaista se ainakin aikaisemmin oli maalaistalojen emäntien (ja isäntienkin) elämä ja rankka työnteko. Lieko kukaan selvinnyt terveenä eläkepäiville.
    Ja tosi on, Kelan etuudet huononevat koko ajan, pienien eläkkeiden saajat ovat pulassa, kun rahat eivät riitä edes välttämättömiin sairauskuluihin.

    Hyvää toukokuun jatkoa ja valoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä.<333

      Valitettavan totta joka sana. Mutta tunnen ihmisiä, jotka suuresti kadehtivat maalaisnaisen osaa. Paras asia on, että saa tehdä työtä luonnossa ja eläinten parissa, vaikka työ onkin raskasta. Terveys on muisto menneiltä ajoilta.<3

      Monet korvaukset Kela on kokonaan lopettanut, tai vesittänyt ne merkityksettömän pieniksi.

      Oikein ihanaa toukokuuta sinulle ja perheellesi, Minttuli.<333

      Poista
  4. Hieno runo,viellä on täällä toiminut kelan kanssa hyvin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, hienoa että hyvin menee;))

      Oikein hyvää toukokuuta sinulle.<333

      Poista
  5. Aili ystävä, kävin lukaisemassa myös aikaisemmat juttusi. Vaikka nyt tässä puhut sairastelusta ja vanhuudesta niin olet kuitenkin jaksanut käydä Turkin matkalla. Ajattele, miten paljon matkalta jää positiivista muisteltavaa vuosiksi eteenpäin. Voi kunpa minullakin olisi joku sellainen naisystävä, jonka kanssa matkustaa. Kaikki ovat pariskuntia ja lähtevät matkalle sen siippansa kanssa. Yksi nainen on mutta hänellä on rahasta kiinni, no katsotaan nyt syksyllä.
    Niin, ja kiitos runosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Beate56!

      Kiitos sanoistasi, ystäväni.<333

      Anteeksi, että joskus menee näin, yritän kyllä olla puhumatta näistä ikävämmistä asioista, eihän niille kukaan mitään mahda, ne on vain kestettävä;))

      Tosi on, että matkustamisesta pidän, sieltä saa paljon mukavia muistoja, kuten huomautit. Mutta voivathan avioliitossakin olevat naiset matkustaa naissakilla, ei siihen miehiä tarvita. Meillä kummallakin on mies, joka saa matkailla myös miesystävänsä kanssa. Kyselehän vähän, jos tärppäisi;))


      Ole hyvä, Beate, ja oikein hyvää loppuviikkoa sinulle.<333

      Poista
  6. Tyhjät sivut myös mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella, saa kuvitella mitä niihin kirjoitettaisiin;))

      Oikein kivaa torstaipäivää, Hannele-mummu.<333

      Poista
  7. Aili, kirjoitit niin asiaa kuin vai voi. Elämän koulu on ollut kova koulu minullakin ja ihme, että vielä täällä porskutan, vaikka 20 vuotta sitten ei kukaan olisi sitä uskonut. menin niin loppuun, että kahvipannua raskaampaa ei saanut nostaa ja sairaala oli jo kuin koti. Mutta nousin siitä ja yhä vaan eteenpäin menen. Monta vaikeutta on elämä tuonut, joskin myös paljon iloa ja kun vielä luonteenikin on ainainen hyvään uskova sekin on auttanut noususta uudestaan kiinni elämän peräsimeen
    Monenlaista vaikeutta on nytkin päiviä himmentämässä, mutta kun illalla suljen silmät, senpäivän vaikeudet on siinä ja huomisesta ei koskaan tiedä. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mummeli!

      Uskon oikein mielelläni, kun sanoit olleesi 'lopussa'. Ihanaa että olet selvinnyt siitä lopusta eteenpäin.<333

      Olet niin positiivinen ja ymmärtäväinen ihminen, että toivon sinulle paljon vuosia elämääsi ja paljon elämää vuosiisi.<333 Myönteisyys on voima, joka kantaa meitä itse kutakin eteenpäin elämän tiellä.<333

      Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle ja Himmulle.<333

      Poista
  8. Niin, nyt on vielä tyhjä sivu melkein tästä toukokuusta, vielä ehtii tekemään paljon.
    Kauniin runon olit valinnut.
    Ja se on totta, että moni ihminen joutuu luopumaan lääkkeistään, kun ovat kalliita ja rahaa ei ole.
    Mielestäni pitäisi paljon enemmän satsata terveydenhuoltoon ja siihen liittyviin asioihin.
    Jokaiselle pitäisi kuulua perusasioihin, että voisi pitää huolta terveydestään, ei saisi olla rahasta kiinni.
    Hyvää torstaita sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Harkka!

      Totta puhut, ystävä.<333
      Niin todella pitäisi, mutta nyt nämä lääkärifirmat imevät veretkin suonista rahoista puhumattakaan;// Yksityistäminen on päivän sana, siihen on juonikkaat ihmiset meidät ajaneet...Raha ratkaisee, lauloi Irvinkin aikoinaan.

      Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle, Harakka.<333

      Poista
  9. Hieno Kirstinän runo, en ole sitä aiemmin kuullutkaan. Kiitos elämyksestä jälleen.
    Olen minäkin nähnyt maatilan elämän kahden edeltävän sukupolven ajalta. Isovanhemmillani iso perhe, sen ajan maanviljelys ja karjanhoito olivat kaukana nykyisestä koneellisemmasta työstä. Niinpä haravanvarteen heinäpellolla piti minunkin jo lapsesta tosin tarttua. Sitten myöhemmin äitini pientilan emäntänä hoiti karjaansa vuokramailta niitetyillä heinillä. Joka kesä olimme prinssipuolison kanssa heinätöitä tekemässä ja syksyllä perunannostossa. Niittokone oli, ja hevonen. Mutta aina jotenkin selvittiin. Sitten kun äitini jäi yksin, oli pakko laittaa karja "korkealaitaseen" hevosta myöten. Kotoaan perinnöksi saamansa lehmä (Kerttu) söi heinissä naulan ja se oli siinä. Maitotonkkien nostelu ja kiikuttaminen jäähdytykseen (jääpalat hakattiin kesällä sahajauhojen alta mihin ne talvella oli järvestä sahattu ja kuljetettu) ja edelleen maitokärrillä tien varteen maitolaiturille meijeriautolle. Nyt on ehkä jo helpompaa kun tilatankit jäähtyvät koneellisesti, maito kulkee lypsykoneesta suoraan tankkiin ja meijerin tankkiauto imee maidot. Heinäpaalit kuljetetaan traktorin nokkapiikeissä ja heinien seivästämisen korvaa paalauskoneet. Eli fyysisesti helpompaa. Mutta kiinni töissä on edelleen ympäri vuorokauden.

    Terveydenhoitopalvelut ovat peruspalveluja, joiden tulisi ehdottomasti olla jokaisen saatavilla ja kohtuuhintaan. Tästä asiasta pitäisi päättäjiä aina muistuttaa. Asiaa postasit, kiitos Aili.
    Muuten ikä ei haittaa, ellei ole juusto, näin sanotaan. Olet nuorekas ja nuorikin vielä. Tsemppiä ja terveitä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  10. Hei Anja-Regina!

    Raskasta työtä voi keventää vain rankasti koneistamalla. Vielä 1970-luvulla meillä tehtiin työt vanhakantaisesti, koneitakin jo oli, mutta silti oli raskasta. Vasta kun teimme isomman navettaremontin 1985-86 työt alkoivat keventyä, kun lantahommatkin saatiin koneella navetasta ulos. Noita samoja töitä olen minäkin tehnyt lapsesta asti, ja vastuullisesti 14-vuotiaasta, kun äiti lähti maailmalle.

    Tilatankki antoi mahdollisuuden lisätä lehmiä, joten eipä se tainnut paljon töitä keventää!!
    Uskotellaan, että asiat korjaantuvat, kun aina suurennetaan ja laajennetaan, ostetaan maitokiintiöitä ja peltoja, uusia isompia koneita ja jne jne...

    Ja katin paskat, sanon minä! Maalaisen asiat eivät korjaannu, ne vain pahenevat!

    Lopusta samaa mieltä; tosin juusto en ole, mutta jos on pakko olla, niin sitten HOMEjuusto;DD

    VastaaPoista
  11. Aili, olet niin ahkera auttamaan. Ihana kanssaihminen.
    Iloa ne lapset tuovat kun käyvät.
    Äitini sanoi että vie mennessäs ja tuo tullessas. Monta asia yhdellä keraa.)
    Okein hyvää viikonloppua sinulle ja läheisillesi! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi-ystävä!

      Toki mielelläni teen sen, minkä kykenen;))
      Lapset ja varsinkin lapsenlapset ovat i-h-a-n-i-a.<333

      Näin oli pakko tehdä, muuten ei olisi selvinnyt, ja sillä tavoin säästää askelia, ei tarvitse turhaa juoksennella edestakaisin;DD

      Ihana ihminen olet myös sinä, Sylvi.<333 Autat aina seurakuntasi tilaisuuksissa, esiinnyt jne.<333

      Samoin sinulle ja miehellesi, oikein hyvää ja keväistä viikonloppua.<333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥