Google+ Followers

torstai 31. toukokuuta 2012

Muistoja Joensuusta ja vähän muualtakin

Joensuun torin esiintymislava loisti tyhjyyttään tiistaina 29.05.2012.

Kallonkutistaja määrää minulle 15 mg mirtatsapiinia.
Näin sikeästi en ole nukkunut kahteenkymmeneen vuoteen
ilman että jääkaapin hyrähdys tai hissin liikahdus
herättää minut etsimään komeroista murhaajaa.
Se osoittaa itsevalaisevin luvuin
miten yksi suussa hajoava tabletti
loitsii mielen hyppyhiiret laiskiaisiksi.

Kallonkutistaja on hetkahtamaton mies.
Hän istuu valkeassa huoneessa ahvoitunein kasvoin
ja lykkii tietokoneelta toiselle pyörät työtuolin alla.
Kenties hänenkin rauhallisuutensa on lääkepurkista kotoisin.
Hänen läsnäolonsa saa minut kaipaamaan isää,
ja raivo, miten raivo kalkitseekaan sisukseni
kun paljastan hänelle sen haavan.

- Helena Sinervo -

Myöskään kahvioissa ei ollut tungosta...
Kävimme tiistaina Joensuussa, mies silmälääkärissä ja minä ostamassa lisää lukemista itselleni. Ostin viisi pokkaria ja yhden runokirjan, Eeva Heilalan Omenat omasta puusta. 

Eeva Heilala on pohjoispohjalainen kirjailija, runoilija ja maatalon emäntä, jolta on julkaistu monia runoteoksia. Viimeisin niistä ilmestyi vuonna 2009.

Tuntui siltä, ettei Heilalan runot sovi oikein tähän kaupunkiympäristöön, ja siksi turvauduin Sinervoon. Tuossa torin ympärillä on muutamia lääkärikeskuksia, mm. ITE  ja TERVEYSTALO, joissa olen käynyt silloin tällöin minäkin.

Vain muutamat torikauppiaat olivat vaivautuneet paikalle...

Ajattelimme ehkä juoda torilla kahvia, muta päivä oli niin kolea, ettei kansaa siellä liikkunut. Jätimme mekin kahvin juomatta. Marttakahvio oli tästä torikahviosta oikealla, sieltä saa aina tuoreita karjalanpiirakoita. Maakunnan martat käyvät niitä vuorotellen leipomassa. Martoille maksetaan matkaraha, ja tuotot saa Marttapiiriliitto.  Torilla voi nähdä aika iäkkäitä marttoja leipomassa...

Kovin on marttojen keski-ikä käynyt korkeaksi. Mutta kaupunkeihin syntyy vielä uusiakin yhdistyksiä, joihin liittyy nuoria naisia ja miehiä. Miehien kokkauskurssit ovat suosittuja, ja sehän on hieno asia. Nykyajan miehet pystyvät hoitamaan kotinsa ja perheensä siinä missä naisetkin. Saattaa olla, ettei nuorilla naisilla ole kodin perintönä enää sellaisia valmiuksia kuin entisaikaan. Talouskoulu Joensuussa on muuttunut kokonaan ammatilliseksi kouluksi, sekin on alunperin Joensuun marttayhdistyksen perustama. Muutama vuosikymmen sitten kuului asiaan, että tyttö meni perus- tai ammattikoulun käytyään talouskouluun, myös ylioppilasneitoset katsoivat talouskoulun itselleen tarpeelliseksi. Sillä kurssilla jolla itse olin keväällä 1966, oli yhteensä toistasataa tyttöä. Koulun johtaja Impi Palsanen jäi silloin eläkkeelle, ja Vieno Kuusisto tuli tehtävään hänen tilalleen. Jouduin olemaan angiinan takia poissa koulusta, ja muutamat kokeet menivät hieman huonommin kuin tavallisesti, josta syystä Kuusisto kutsui minut puhutteluun ja kyseli asioita. Kävin koulua kotoa Tikkalasta käsin junalla, joten päivä venyi pitkäksi. Junat kulkivat vielä siihen aikaan. Tosin oli meillä jo autokin, jolla kävin muutaman kerran Joensuussa, ja pääsin johtajan kyytipojaksi hänen käydessään Keskolla.

Tuohon aikaan talouskouluun ostettiin lihat vielä ruhoina, jotka oppilaat sitten paloittelivat  ohjeiden mukaan. Niitä opiskeltiin viikkokausia kuvien kanssa, mistä ruhonosasta voi tehdä mitäkin ruokaa. 

Myös kanat ostettiin teurastetettuina, niitä riiputettiin talvella kuukausia, sitten kynimme ja suolistimme ne. Ei ollut hauska työ, mutta tulipa tehtyä!

Haluaako joku paistettuja muikkuja?
Joensuun kaupunki on muistini aikaan muuttunut hyvin paljon. Ennen siellä oli paljon puutaloja, keskikaupungilla isompia kuin syrjemmällä. Nämäkin torin ympärillä olevat talot on rakennettu aikuiselämäni aikana. Teräskulma, joka ei näy kuvassa, lienee vanhin torin ympärillä oleva kivitalo. Noiden kahvioiden paikalla oli vanha puinen kauppahalli, joka talvella oli mahdottoman kylmä. Oli siellä patteritkin, mutta ei ne paljoa lämmittäneet. Ja lisäksi kansa kulki ovista sisään ja ulos koko ajan, joten tila jäähtyi. Joka kerran kun kävimme kaupungissa, piti ehdottomasti käydä ruokaostoksilla kauppahallissa. Silloin ei vielä ollut suuria marketteja missään. Torin laidalla tuon ylimmän kivitalon paikalla oli Kotilaisen liiketalo, jossa voi käydä ostoksilla. Torikauppiaat myivät myös silloin paljon vaatteita ja muita. Olihan äidillä pikkuserkkuja, jotka oli aloittaneet torikauppiaina, mutta vaurastuttuaan siirtyneet myymään vaatteita omassa liikeessään. Kontkasia oli Joensuussa kauppiaina monella eri alalla.

Vaatteet on kuin aatteet, lauletaan jossain laulussa!


Nykypäivän Joensuu on Suomen suuria kaupunkeja, ei tosin kymmenen suurimman joukossa. Viime vuosina Joensuu on laajentanut pinta-alaansa, yltäähän sen raja omaan kyläämme, Tikkalaan asti. Tuupovaaran liityttyä Joensuuhun yltää kaupunki myös Venäjän rajalle. Ja saattaa olla, että muutaman vuoden kuluttua myös Tohmajärvi kuuluu Joensuuhun.


Ennen sotia kävivät Keski-Karjalan asukkaat paljon Sortavalassa, joka sodan päätyttä jäi Neuvostoliiton omaisuudeksi samoin kuin Viipuri ja koko Karjalan Kannas. Alueelta joutui lähtemään yli 400 000 suomalaista pakolaisina muun Suomen alueelle. Vielä näin kauan sodan jälkeen sodan haavat kirveltävät... 


Marraskuussa 2011 täytti  eräs kylämme emäntä 100 vuotta. Joitakin vuosia hän on asunut Kemiessä, ja on pirteässä kunnossa. Karjalainen on julkaissut kaksi suurta juttua Jenny Lötjösestä, josta äskettäin oli kirjoitus nettilehti Värtsissä. Se juttu on niin kaunis ja tunnelmallinen, että laitan linkin sinne teidänkin luettavaksenne. Jenny ja hänen perheensä olivat myös evakkoja eli pakolaisia vanhasta Värtsilästä, joka on nyt Venäjän aluetta.  Väinö ja Jenny ostivat maatilan Tikkalan Koirivaarasta, jossa Jenny hoiti perheensä ja muut sukunsa ihmiset kotonaan. Työtä oli paljon, mutta Jenny on valoisa ihminen luonteeltaan. Toivotan paljon onnea ja terveyttä hänelle, sukunsa tervaskannolle.


Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-mummo!

25 kommenttia:

  1. Mukava kirjoitus sinulla.
    Käynpä vielä lukemassa Jenny Lötjösestäkin jutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Unelma.<333

      Ihan ylipitkä tarina, mutta kivaa on kirjoittaa muistoistaan;DD

      Poista
  2. Kaupunkien torit ovat hienoja paikkoja. Voittavat kaikki ihmeelliset supermarketit ja kauppakeskukset mennen tullen. Turussakin ihmiset viihtyvät kesäisin torilla, torikahvila on lähes aina täynnä. Mutta ihmetyttää, kunka tuo vaatekauppa torilla kannattaa? Hieno tori Joensuussakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä varsinkin tori on se paikka, missä näkee ihmisiä, paitsi ei näissä kuvissa;/ Huonolla säällä ei tule ostajat eivätkä oikein myyjätkään paikalle. Varsinaisesti ei satanut, mutta oli pilvistä ja melko kylmää---.

      Täytyy kai olla ostajia, ei kai vaatteita muuten sinne vietäisi. Muuten kuka uskaltaa ostaa vaatteita sovittamatta? En minä ainakaan. Olen minä tossuja torilta ostanut;)) Markkina aikaan tori on täysi ostajistA ja myyjistä, kauppakin käy;D

      Poista
  3. Tuota Sinervon runoa jäin miettimään. Kovin on moderni. Mikä ihmisiä riivaa? Ne on usein ne järkyttävät kokemukset, mihin on törmännyt liian nuorella iällä. Ei ole ollut välineitä käsitellä käsittämättömiä asioita. Ne herättävät valtavia tunteita, joita sitten ympäristö ei anna ilmaista. Ihminen ne sitten hautaa sisälleen, jossa ne pitävät omia juhliaan niin, että ei oikein pysty nukkumaankaan. Sitten alkaakin se kierre, kun ei saa nukutuksi, niin ei oikein tahdo jaksaa päivälläkään. Tulee niitä masennuksia ja muita. Ellei sitten hae jotakin pilleriä turruttamaan pahinta oloaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outo runo minustakin, mutta ajattelin, että sopii tähän kaupunkiympäristöön. Syytä en tiedä, miksi S:oa ei nukuta; voihan olla että on liian herkkäuninen. Tunnetusti kirjaijat kirjoittavat traumoistaan, on omakohtaista kokemusta;) Herkkä ihminen säikähtää melkein ilman syytä. Pillereihin turvaudutaan nykyään varmaan liiankin helposti...Ja monet sotkevat joukkoon vielä alkoholin lääkkeiden kanssa.

      Leppoisaa torstai-iltaa, Irene.<333

      Poista
  4. Hienoja muistoja sinulla on talouskoulusta. Itsekkin olen Ravintolakoulun käynnyt, mutta ei me ruhoja saatu käsitellä. Hiukka hienovarasisemmin saimme opetellea ruoanvalmistamista, mutta perusasiat on kunnossa. Voisi tehdä hyvää kaikille naisille että miehille tuo talouskoulu.

    Unen saanti on myös minulle ollut ongelma. Männiköllä hiukka paremmin on nyt nukutta.

    Mukavaa Toukokuun viimeistä iltaa ja Ihanaa Kesäkuun alkua Ailille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maiju!

      Uskon, että ajat ovat kovasti muuttuneet 1960-luvun jälkeen. Silloin tehtiin asiat pidemmän kaavan mukaan ja perusteellisesti. Pakastaminen oli tuolloin uusi ja ihmeellinen asia. Kaikki mahdolliset säilömistavat opeteltiin juurta jaksain, ja siksi tämä sukupolvi säilöö viimeiseen hengenvetoonsa asti. Hyvä koulu varmasti molemmille sukupuolille.

      HYvä että siellä luonnon keskellä nukuttaa paremmin, ja saat olla raittiissa ulkoilmassa.<33

      Samoin sinulle, Maiju Männiköllä.<333

      Poista
  5. Paljon on Joensuu muuttunut vuosien saatossa. Onneksi vielä martat jaksavat opastaa piirakoiden saloihin.
    Kaunis kaupunki Joensuu on, tuli tutuksi lukuisilla käynneillä silloin kun tyttäräni siellä asui kolmentoista vuoden ajan. Nyt on viime käynnistä aikaa 7 vuotta, joten jos ei ihmeitä tapahdu, tänä kesänä menemme jälleen. Ja Lieksassa myös. On niitä hautoja sielläkin päin ja elossakin olevia sukulaisia..
    Mukava lukea muistojasi talouskoulun ajalta, aika on muuttunut opetuksessa paljon, mutta kyllä talouskoulua tarvitaan edelleen. Nyt vain tähän aikaan sopivalla opetusohjelmalla.
    Hyvää kesäkuun alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minttuli!

      Todella paljon, mutta niin varmasti on Kuopiokin!

      Kesällä Joensuu on kaunis ja viihtyisä kaupunki jokineen ja joenrantoineen;DD

      Hyvä käydä sukua tervehtimässä, kun ovat vielä tavoitettavissa;))

      Sitä ihmettelen, miksi talouskoulu piti lopettaa, oli sillä ainakin ennen käyttöä. Miniäkin kävi talouskoulun ennen avioitumistaan. Perustaidot ovat ainakin hallinnassa;))

      Oikein hyvää kesäkuuta myöskin sinulle, Minttuli.<333

      Poista
  6. Mielenkiintoiset muistelut täältä löytyi. Tuli mieleen Kotkan kauppahalli, jonka purkasivat ja rakensivat tilalle ruman laatikkotalon. Suututtaa aina kun rupean ajattelemaan... Mahdotonta on elää museossa, mutta joku tolkku saisi olla uudistamisessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mine!

      Sitä samaa sanovat Joensuun kauppahallista. Kaikki vanha pitää purkaa, vaikka se olisi paljon kauniinmpi kuin uusi. Suomalaisilla on liian nuori kulttuuri, ei anneta arvoa vanhoille rakennuksille, koska ollaan nousukkaita!

      Harva meistä haluaa elää museossa, vaikka ne ovat miten kiinnostavia. Mutta muuan rahamies Joensuusta kunnosti vanhan puutalon Joensuun keskustasta, ja asustelee siinä perheineen onnellisena.<333 Löytyy Karjalaisen nettilehdestä, ja miehen nimi on Yrjö Laakkonen:)

      Poista
  7. Kiva on muistella vanhoja ja sinulla niitä muistoja onkin paljon.
    Olen käynyt vain muutaman kerran Joensuussa.
    Viimeksi luulen että käytiin Joensuun sairaalassa katsomassa kummipoikaani jolla oli jalka poikki. Oli jäänyt auton alle Kummussa. Siitä on aikaa luulisin 35v.

    Mukava oli lukea Joensuust.
    Kaikkea hyvää sinulle Aili-mummi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi!

      Sinä olet kauan asunut Ruotsissa etkä ole poikkeillut täällä entisillä elomailla;) Kävisit edes Eilan luona kylässä.<333 Kummipoikasi on varttunut iässä ja viisaudessa;))

      Kiitos, Sylvi, ja hyvää kesäkuun alkua sinulle ja perheellesi.<333

      Poista
    2. Aili- mummo olen kyllä Outokummussa käynyt paljonkin siskoni luona ja Eilankin sekä kummipojan luona, mutta Joensuussa en.
      Käymme monta kertaa vuodessa suomessa siskoja katsomassa.

      Poista
  8. Kivoja muiteloita sinulla,Joensuussa en ole käynyt kun ajanut läpi Outokummussa ja maljasalmella olen useasti käynyt,mukavaa loppuviikkoa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, Joensuu on lähellä Outokumpua;))

      Oikein hyvää kesäkuun alkua ja viikonloppua myös sinulle, Ritva.<333

      Poista
  9. Joensuu on kaunis kaupunki, muutaman kerran olen siellä toria kiertänyt ja katsellut paikallista menoa. Ja elämäni suurinta surua itkenyt kesällä kerran.
    Hienoja kielikuvia Sinervon runossa, voin melkein kuvitella itse olevani kallonkutistajan vastaanotolla ja tuntea, miten hän tuolillaan rullaa tietsikalta toiselle ja tulostaa reseptin.
    Heilalan runoja olen lukenut, minulla on pari hänen runovihkoaan. Minusta ne ovat kovasti elämänmakuisia ja hersyviä. Ainakin minä niistä tykkäsin.

    Olipa taas kerran mukava postaus sinulta. Tai kaikkihan postauksistasi ovat. Terkkuja ja viikonloppuja sinulle Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja!

      Samaa mieltä minäkin olen Joensuusta!
      Sinulle Joensuu tuo myös surun mieleen, siitä varmaan on jo aikaa...

      Heilala on maalaisnainen, emäntä, kuten minäkin;))
      Heilala kirjoittaa jotenkin pehmeästi ja kauniisti, hän ei esitä provosoivia mielipiteitä ja kielikuvia. Hersyvä on kaunis ja puhuva ilmaus. Kyllä minäkin tykkään Heilalan runoista, hän ei ärsytä runoillaan ketään.

      Kiitos Anja kommentista ja terkuista! Terkkuja myös sinulle, Prinssipuolisolle ja Simo Sallinpoika Hurtalle.<333

      Poista
  10. Täyttä asiaa ja erittäin mielenkiintoista luettavaa tulikin, jos taas ne suurkiitokset sinne!
    Martat täällä uusiutuivat hyvin, porukat saaneet paljon aikaiseksi. Ostivat ja kunnostivat ydinkeskustan arvotalon, kaikkien sääntöjen mukaisesti, museoviranomaisten ohjeiden mukaan!
    En ollut täällä kun oli avoimet ovet, joten taloon tutustuminen on viellä edessä.
    Isot keittiöt nykyaikaistettiin ja upea juhlasali toimii pitopalveluna.
    Erittäinen mieluinen ratkaisu tälle vanhan suvun historialliselle puutalolle. Yhtään soraääntä en ole kuullut, kun yleensä näistä tunnetuista rakenuksista ollaan sitä ja tätä mieltä! Martat toimivat täällä esimerkillisesti, nuoria on saatu paljon mukaan.

    Taitaa tulla koululaisille viileät ja sateisetkin juhlat, yöjuhlimista se kyllä rauhoittaa huomattavasti.
    Ensiviikolla paistaa ja toivotan helppoa kesäkuuta Aili-
    mummo.....;)

    VastaaPoista
  11. Hei Maikku!

    Oikein hyvä, kun kiinnosti sinua.<33

    Hieno teko martoilta, kunnostaa vanha arvotalo pitopaikaksi;))
    Hienoa on sekin, että ihmiset ovat teon hyväksyneet ilman purnauksia;DD

    Tomeraa väkeä teillä Jyväskylässä, suurkiitokset teidän martoillenne.<333

    Ikävältä näyttää päättäijäisjuhlat, mutta kyllä se siitä sujuu, jää juhla paremmin mieleen---. Ihmiset osaavat suojautua tuulelta ja sateelta...

    Leppoisaa kesäkuuta myös sinulle, Maikku.<333

    VastaaPoista
  12. "leijat Joensuun yllä" kivat tunnelmat , olen käynyt muutaman kerran, siitä Kolille..missä oli ihanaaaaaa..hih.

    miekii on ollu Martois, mut tääl citys ne ei oikein toimi.. olen kotimartta;)) Nyt en sitäkää kun tuli taas lenssu.. köh köh

    VastaaPoista
  13. Hei Aikku!

    Oikein hauskaa, että sinulla oli ihanaaa!!!

    Olihan siellä ennen Helsingissä martoilla hospitsi, josta sai majoitusta ja ruokaa, lieneekö lakkautettu?

    Toivottavasti lensusi paranee pian..;)

    Hyvää viikonloppua, Aikatherine.<333

    VastaaPoista
  14. Kovin on kolean näköistä Joensuussa, toivottavasti Heinäkuun lopulla on hellettä kun käymme siellä päin, ja taas kerran lapsuus maisemia katselemassa, ent. Uusi-värtsilä ja sen ympäristö.
    Harmi kun siellä päin ei ole mitään majoituspaikkaa, että voisi yöpyä ja viipyä kauemmin niissä maisemissa.
    Blogiini olen lisännyt nyt vain lintuja, joita olen saanut tallennettua kameraan, myös käen sain kuvatuksi, mikä mielestäni on harvinaista, onhan se arka lintu. Sinikellojen nimeä en tiedä, jos joku tunnistaisi.Aurinkoista kesää susirajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koleaa tosiaan oli, ja on ollut tuon jälkeenkin, mutta tänään meni 20 astetta rikki!

      Kemiessä on majoituspaikka, nimeltä Minimotelli. Vuorokausi maksaa 20 euroa, joten ihan inhimillisen hintainenkin. Ja onhan Jouhkolan hovi, mutta se varmaan maksaa enemmän, puitteet on hienommat.

      Minimotelli on toimistotalon alakerrassa, ja se on hyvin merkitty. Löytyy kyllä helposti.

      Kiva kun piipahdat joskus Tohmiksella muistelemassa vanhoja.

      Terveisiä sinulle, Pepita.<333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥