Google+ Followers

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Juhannuksen juhlintaa entisaikaan...

Tätä punakukkaista pensasta en tunnistakaan...

NIMETÖN

Minä tahtoisin
kipunoida
salamoida
suureen liekkiin leimahtaa.
Korkealle
pilven alle
kiurun lailla kimmahtaa.

Hypähdellä
läikähdellä
alla kosken kuohupään
sydämille
itkeville
riemun jousna helkähtää.

----

- ILONA KARJALAINEN -
Pihlajat kukkivat vaahdoten Nuppolassa kesäkuussa 2012.

Elämme juhannusviikkoa, on pian käsillä keskikesän juhla ja mittumaari. Vietämme sitä kristillisenä juhlana  Johannes Kastajan muistopäivänä. Juhannus on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto.

Ennen kristillistä aikaa esi-isämme viettivät juhannusta Ukon juhlana, jolloin juotiin ns. Ukonmaljoja; tämä uuden sadon menestymiseksi. Luonnollisesti keskikesän juhlat vietettiin luonnossa, onhan se silloin kukkeimmillaan. Torstaina 21 päivä kesäkuuta on kesäpäivänseisaus, jolloin päivä on pisimmillään, ja yö on hyvin lyhyt.  Lapissa aurinko ei laske, vaan puhutaan yöttömästä yöstä. Entisaikaan piti nauris kylvää juhannuskasteeseen, silloin nauris kasvoi hyvin suureksi. Kaski poltettiin siis juhannusviikolla ja sen piti jäähtyä ennen sen kylvämistä.

Huoneet koristettiin puiden oksilla ja lehvillä, juhannuskoivut on oltava porraspielissä. Myös lehtimajan tekeminen juhannukseksi on ollut tapana Lounais-Suomessa ja Kainuussa. Juhannuskuusi on ollut tapana pystyttää keskelle pihaa Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Ruotsinkieleisillä alueilla pystytetään koristeltuja juhannussalkoja. Lehdillä somistettiin tuvan lattiat ja hirsien rakoihin laitettiin kukkivia pihlajan oksia. Näin ole tehnyt joskus minäkin nuorempana. Ja tietysti kukkia kannettiin huoneisiin runsaasti, kertoo Kustaa Vilkuna teoksessaan Vuotuinen ajantieto (1998).

Entisaikaan juhannuspäivä oli kiinteä, 24. päivä kesäkuuta, nykyisin se sijoitetaan viikonloppuun. Juhannuksena pidettiin monet juhannushäät, tätini Aune K. vihittiin juhannuksena 1947 Armas K:n kanssa. Molemmat he ovat jo siirtyneet tuonilmaisiin.

Ja tietysti juhannustaiat olivat tärkeitä ainakin tyttöjen mielestä. Silloin voitiin  ennustaa sulhasia ja tulevia tapahtumia monella eri tavalla. Myös karjan lypsy oli hyvä varmistaa jollain sopivalla taialla. Varsinkin hedelmällisyystaikoihin Juhannus oli parhainta aikaa, samoin lemmennostatustaikoihin. Juhannukseen on siis sisältynyt paljon magiaa eli taikavoimaa.

Nämä kansanomaiset juhannuskoristeet ovat liittyneet karjaonneen, ja lienevät peräisin esikristillisistä paimenjuhlista, joita on pidetty keskikesällä. Keskikesällä lehmät lypsivät parhaiten, talvella ne olivat ummessa. Juhannusjuusto keitettiin Keski-Pohjanmaalla punaiseksi, ja sitä syötiin erityisenä juhannusherkkuna. Savossa on tehty lehmisavulla maitovelliä, jota on syöty juhannusaattona risukarhin päällä kesantopellolla. Paimenten oli oltava sitä nauttimassa, tietenkin muut söivät sitä myös. 

Juhannuskokon polttaminen voi olla kristillinen tapa, eikä suinkaan peräisin pakana-ajoilta peräisin. Pääsiäiskokko  on sen sijaan noitien karkottamiseksi tehty pakanallinen tapa. Koska Jeesus oli kuollut pitkänäperjantaina ristillä, pahat henget olivat valloillaan.

Isänikin kertoi sitä, miten aarnivalkeat paloivat juhannusyönä, ja silloin maasta voi löytää aarnitulien perusteella maahan kätketyn aarteen. Mutta aarteen maasta nostaminen oli yleensä niin vaikeaa, ettei se onnistunut. Reijo Tirronen kertoo 1885 Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirjassa nro VII onkamolaisia aarretarinoita, jotka on liitetty kirjaani Havutar, hyvä emäntä (2004, 2006).

Mystinen kasvi, sananjalka, on myös kukkinut juhannusyönä, kertoo vanha kansantarina. - Kuten tiedetään, sananjalka on itiökasvi, eikä se kuki koskaan...


Oli juhannus 1968 Nuppolassa.  Portailla seisoo Mikko, sylissä on Petri.

Tiedämme nykyään, miten perheet kokoontuvat kesämökeilleen ja -asunnoilleen juhlimaan juhannusta järvien rannoille. Juhannus vietetään yhäkin luonnon parissa kesästä nauttien. Valitettavasti monet menettävät juhannuksena henkensä, kun lähtevät humalassa vesille, ja putoavat järveen...Toivotaan, ettei  tänä juhannuksena kukaan menetä henkeään liiallisen juhlimisen vuoksi.


~~~~

Meillä on tässä jo viikkoja satanut joka ikinen päivä, joten maa ei ainakaan kärsi kuivuudesta, päinvastoin. Kasvimaakin näyttää siltä, että olisi jo aika käydä kitkuhommiin!

Pistäydyn huomenissa Kemiessä leikkauttamassa tukkani, ja saamassa siihen lisää väriä. Juhannuksena kun meidän kaikkien täytyy olla koreimmillaan...

Toivotan teille lukijoilleni, oikein hyvää ja kaunista juhannusviikkoa!
                                      Aili-Mummo!



16 kommenttia:

  1. Juhannus on juhannus vain Suomessa. Ulkomailla ei pääse juhannustunnelmaan. Esikoinen on syntynyt 24.6. Monesti hänen syntymäpäivänsä osuu juhannukseksi. Juhlimme siis juhannuksen sijasta esikoistamme. Mielenkiintoista oli lukea juhannuksesta ennen ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mine!

      Paljon Onnea teille ja juhannuslapsellenne.<333

      Juhlava aika syntyä juuri juhannuksena!

      Tokko siellä Turkissa juhannusta edes juhlitaan? Ehkä kristityt?

      Juhannus on kesäajan hienoin juhla vielä nykyäänkin.<333

      Oikein hyvää kesälomaa teille kaikille.<333

      Poista
  2. Mielen kiitoista lukea entiajan juhannuksesta,paljon tuli mieleen jota kotonani tehtiin,koivut piti tuoda rappujen pieleen,maaseudulla on vähän toisenlaita kun kaupunkissa,nytkin tuon koivunoksia terassin pieleen.Oikein hyvää junannusviikkoa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ritva!

      Maaseudulla on juhannus ollut juhla-aikaa, jotenkin tuntuu, että nykyään vähemmän. Karjatiloilla ovat rehuntekokiireet kovimmillaan, ei siinä paljoa ehdi juhlia;/

      Mutta juhlikaamme me, joilla ei ole kiirettä, senkin edestä.<333

      Hyvää ja kaunista juhannusviikkoa myös sinulle, Ritva.<333

      Poista
  3. Kiitos kattavasta juhanusperinteen tuntemuksestasi. Aika paljon itselleni tuttua, juhannuskoivuineen, pihlajanoksineen ja ruokineenkin. Se keskipohjalainen juusto, punainen hera on edelleen siellä äidin kotiseudulla perinteistä juhlaruokaa. Muuten, kaskinauriitakin isäni isä aikoinaan kylvi poltettuun kaskee, ei toki joka kesä, harvoin vain kokeeksi.
    Pihlajat kukkivat komeasti vielä. Ihan vieras on minullekin punaiset kukannuput täynnä oleva pensas.
    Oikein hyvää juhannusviikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli!

      Kertailin tietojani tuosta Kustaa Vilkunan Ajantiedosta. Pohjanmaallakin vaalitaan vanhoja perinteitä keittämällä punaista juustoa...;)) Siis se hera syödään, kokkeli on varmaan sitkeää ja kovaa.

      Nykyään kaskinauriita kylvää hyvin harva, tuskin kukaan:DD

      Lakastumaan päin ovat jo pihlajat, nuo kuvat otin viime viikolla.

      Samoin sinulle, Minttuli, oikein hyvää juhannusviikkoa sinulle ja perheellesi.<333

      Poista
    2. Vähän täydennän tuosta punaisesta herasta, juuri ne "kokkelit" ovat sitä herkkua. Nimi on hieman harhaanjohtava. Nämä maakuntien erikoisruoat tulivat opiskeluaikana tutuiksi ja myös valmistetuksi..

      Poista
    3. Kiitos täydennyksestäsi, Minttuli!

      Luulin aivan päinvastoin..;))

      Oikein hyvää tiistai-päivää sinulle.<333

      Poista
  4. Rusokuusamaksi arvelisin ensimmäistä kuvaa!
    Aika pläjäys juhannukseen liittyvää, osin tuttuakin. Meilläkin "kotona ennenvanhaan" pestiin pirtin lattia, juhannuskoivut tuotiin ovenpieliin, sisälle pihlajanoksia. Ja juhannusyönä tehtiin taikoja: katsottiin lähteensilmään, kierittiin viljapellossa, heitettiin saunavasta saunomisen jälkeen katolle ja testattiin, mistä päin sulhanen saapuu. Ja tyynyn alle piti seitsemän kukkaa kerätä. Kaikkea sitä uskoikin...
    Nyt on juhannus perinteisesti mökillä, sauna ja uinti, juhannuskokolle keräännytään yhteen ja paistetaan kokkohiilillä makkaraa. Lastenlasten mielestä juhannus ei ole mitään ilman yhteistä kokkotulta. Ja prinssipuoliso lähtee rakkaimpansa (=haitarin) kera veneeseen, soutaa lahdelle ja antaa tuulenvireen viedä vanhojen valssien ja humppien tahdissa. Minusta on parasta yötön yö ja kokkotulien savut veden yllä.
    Iloa mittumaariisi, Aili-ystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anja-Regina!

      Sinun kasvituntemuksesi on ihan pettämätön, kiitos rusokuusamasta.<3

      Teilläpä on olleet juhannusperinteet oikein hyvässä käytössä, onnea sinulle ja suvullesi!! Juuri nuita luettelee Vilkuna kirjassaan. Ja ne seitsemän tai yhdeksän kukkaa oli tytön kerättävä tyynyn alle, jotta unessa näkisi tulevan sulhasensa.

      Sanonpa vaan, että teillä on vieläkin oikein upea juhannus kaikkine kokkotulineen ja haitarinsoitteloineen. Sitä voivat kuunnella myöskin toiset mökkeilijät kuin te, ah, niin nostalgista.<333

      Iloa juhannukseesi sinulle ja perheellesi, Anja-ystävä.<333

      Poista
  5. Oikein onnellista juhannusta teille, Aili-mummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, samoin sinulle ja koko perheellesi.<333

      Aurinkoista Juhannusta teille toivotan:DD

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Oikein tuoksuvankaunista Juhannusta, Hannele.<333

      Poista
  7. Aili, minä tulen juhannussalkopitäjästä rannikolta. Mutta tuttua ovat tietysti juahnnuskoivut portin pielissä,uudet perunat ja oikea silli, juhannustaiat eli kukat tyynyn alla, kokot etc.

    Johannes oli pitkään, en tiedä, onko enää, Suomessa suosituin toinen nimi pojalle.

    Minulla kasvaa lehdossa Suomessa luonnonvaraista lehtokuusamaa, joka on huomattavasti vaatimattomampi, mutta kaunis.

    Ihana kuva sinusta ja lapsista!

    Kaunista juhannusta sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!

      Hyvin sinulla on juhannustavat ja -ruuat hallussa, vieläpä taiatkin...;)))

      Johannes, Juho, Juha,Juhani ja Jussi taitavat olla saman nimen eri muunnoksia. Varmasti suosittuja myös nykyään, tilastoja en tiedä. Tuon vanhemman poikani etunimet olivat Mikko Juha Tapio, joten hänelläkin 'Johannes' oli nimessään...

      Tuo lehtokuusama on minulle uusi tuttavuus, en tunne luonnonvaraisia muotoja.

      Ole hyvä, Leena.<333

      Oikein kaunista ja aurinkoista juhannusta myöskin sinulle, Leena-Lumi-IhaNainen.<3333

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥