Google+ Followers

tiistai 26. kesäkuuta 2012

KELLOKOSKEN PRINSESSA


Kellokosken prinsessa kirjan ovat tehneet Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala. Like Kustannus Oy, Helsinki. Painopaikka: Keuruu 2011. ISBN 978-952-01-0598-3. Pokkari.


Kirjassa kerrotaan Anna Svedholmin o.s. Lappalaisen henkilöhistoria ja samalla myös mielisairaanhoidon historiaa.


Anna Lappalainen syntyi 27.6. 1896 Kuopion Maaseurakunnassa suutari-sepän perheeseen. Anna oli vasta 2,5-vuotias, kun hänen isänsä kuoli äkkiä. Äiti ei pystynyt huolehtimaan kolmesta lapsestaan, hän antoi tyttärensä lastenkotiin. Äidille jäi kaksi poikaa huollettavaksi. Lastenkodit olivat siihen aikaan pelkkiä vastaanottokeskuksia, jotka sijoittivat perheisiin pientä korvausta vastaan saamansa lapset. Huutolaisuus oli tuohon aikaan mennessä kuitenkin jo lopetettu.


Kunta velvoitti kirjallisesti huoltavan perheen velvollisuudet lasta kohtaan. Näitä olivat: riittävä ylöspito, kristillinen kasvatus, ja lapsen kouluttaminen jos mahdollista. Lapsen työllistäminenkin sovittiin periaatteessa, lapsen itsensä oli tehtävä työtä voimiensa mukaan, mutta ei kuitenkaan niin, että hänen terveytensä turmeltuu. Monet perheet ottivat kasvattilapsia pelkästään heistä saatavan maksun ja työhyödyn takia; lapsia sanottiin 'eläteiksi'. Kaikki lapset eivät millään saaneet kunnollisia ja vastuuntuntoisia hoitajia, Annakin oli joutunut olemaan viidessä erilaisessa kasvatuskodissa.


Kolmentoista vanhana Anna palasi äitinsä luokse, äiti oli poikineen muuttanut Helsinkiin 1906. Äidin ja Annan suhde jäi etäiseksi, todennäköisesti he eivät tavanneet niiden 10 vuoden aikana, joilloin Anna oli sijaisperheissä ja lastenkodissa. Anna koti oli Punavuoressa, ja äiti teki raskaita aputöitä rakennuksilla mm. siivoojana ja laastin kärrääjänä.


Anna kävi kansakoulun neljä luokkaa, ja aloitti kaksivuotisen tyttöjen ammattikoulun, ja suoritti yhden vuoden, mutta lopetti sitten, ja pääsi paitatehtaaseen töihin. Tehtaassa hän pääsi työnjohtotehtäviin, mutta ei viihtynyt. Anna oli 19v. nuori nainen, joka lauloi kauniisti, ja esiintyi ravintoloissa, elokuvateattereissa ja kahviloissa, joissa hän myös tarjoili. Erityisen mielellään Anna esitti kupletteja, ja ne olivat  suosittuja kansan keskuudessa. Laulajanura kesti pari vuotta.


Täytettyään 21 vuotta  Anna sairastui pahaan keuhkoputkentulehdukseen, jonka jälkeen Annalle suositeltiin laulamisen lopettamista, mikä oli isku vasten kasvoja. Anna päätti hankkia uude ammatin, ja hän opiskeli hierojaksi kolmen kuukauden kurssilla; perusti sitten vastaanoton ja sai asiakkaita. Sisällissodan aikana 1918 loppui ruoka, ja kansalle uskoteltiin, että porvarit ovat piilottaneet ruuat. - Tietääkseni Suomessa oli tuolloin katovuosi...


Sodan jälkeenkin Anna jatkoi yrittäjänä, ellei hieronta tuonut tuloja tarpeeksi, Anna vastaanotti muuta työtä vaatealalta tai alastonmallina Ateneumin piirustuskoulussa. Anna leikkuutti itselleen 'polkkatukan', joka oli silloin muodissa. Anna meni naimisiin 1926 puutarhuri Arthur Svedholmin kanssa. Avio-onni kukoisti vain kaksi vuotta, Arthur joi liikaa alkoholia ja Anna asui ja työskenteli Helsingissä. Avioero tuli jo 1929. Avioliittopäätös oli Annan osalta ollut hätiköity...


Vuonna 1931 Anna joutui ensi kerran mielisairaanhoitoon Kivelän sairaalaan, joka toimi nykyisen Hesperian sairaalan alueella. Vuokranmaksut olivat sairauden takia jääneet Annalta rästiin. Näistä muodostui vähitellen kierre, josta ei päässyt eroon. Anna oli sekaisin, ja hän kärsi vaino- ja aistiharhoista. Tauti määriteltiin skitsofreniaksi. Kolmen viikon hoidon jälkeen Anna palasi äitinsä luokse, joka kesti kevääseen 1932 asti. Sitten oli lähtö Lapinlahden sairaalaan, missä häntä hoidettiin kolme kuukautta. Anna kutsui äitiään rouva Lappalaiseksi, kasvatusäidikseen. Tästä ryöpsähti sairaalakierre, joka lopulta jäi hänen ainoaksi olinpaikakseen. 1933 Anna tuli Kellokoskelle, kun Helsinki liittyi kuntainliittoon. Anna oli jatkuvasti kellokoskella 37-vuotiaasta alkaen yhteensä 51,5 vuotta. Vielä yhdeksänkymppisenä hänet siirrettiin Sipoon Nikkilään, joten mielisairaalassa Anna oli yhteensä 55 vuotta.


Annalla oli skitsofreniaan kuuluvia harhoja, ja sen ohella myös maanis-debressiivisiä oireita vuoden kierron mukaan. Kevät virkisti hänet, ja lokakuussa hän synkistyi ja pysyi huoneessaan. Annan suuruusharha oli megalomaaninen (suuruudenhulluus). Monet haluavat olla historian merkkihenkilöitä, esim. Jeesus on yksi suosituimmista harhoista. Anna oli omasta mielestään siniverinen Prinsessa, joka oli sukua useimmille eurooppalaisille kuningashuoneille. Tällaisen harhan takana on oma riittämättömyys, epävarmuus ja alemmuuden tunne. Sairautensa alusta asti Anna oli tuntenut olevansa muiden yläpuolella ja miljoonaperijä, oikea Prinsessa.


Kellokosken sairaala toimii Kellokosken kartanossa, joka sijaitsee Tuusulassa. Kartanon ympärillä on kaunis puisto, jonne on istutettu jalopuita edellisen omistajan aikaan. Ennen sairaalakäyttöön ottoa kartanoa jouduttiin laajentamaan. Sairaalassa oli vajaat sata sairaspaikkaa, ja se vihittiin 1915.


Sairaalassa harjoitettiin karjataloutta ja maanviljelyä, joten potilaat osallistuivat maatilan töihin. ja muihin askareisiin.  Palkattua väkeä oli vain vähän, ja varsinaisen työn tekivät pääasiassa potilaat. Potilaat saivat pientä ahkeruusrahaa, jolla he saattoivat ostaa itselleen jotakin. Samalla työskentely toimi sairaiden työterapiana.


Sairaala-alue oli suljettu ulkopuolisilta, jotta sairaat olisivat olleet levollisempia.
Levottomien potilaiden rauhoittaminen olikin mielisairaalan tärkeimpiä tehtäviä, ja hoitomudot olivat tuohon aikaan varsin kehittymättömiä. Myös hygieniataso saattoi olla ahtaissa oloissa huono, pakkopaitojen käyttö yleistä. Ulkoilu muutoinkin kuului sairaalan rutiiniin, potilaalle vapaa kävelyoikeus sairaala-alueen ulkopuolella oli eräs haluttu palkitsemisen muoto, Annakin sai ajoittain kävellä vapaana Kellokosken kirkonkylällä.


Potilaiden kirjeenvaihtoa sensuroitiin ja tarkastettiin. Anna kirjoitti 1935 kirjeen entiselle miehelleen, joka päätyi sairaskertomuksen liitteeksi kuten monet muutkin kirjeet. Anna koki itsensä terveeksi eikä hän halunnut 'olla hullujen kanssa'. Hän pelkäsi hulluuden tarttuvan itseensä..


Heinäkuussa 1936 Anna nimitti itseään ensi kertaa 'prinsessaksi'. Hänen sukupuunsa jalostui, ja Anna löysi lehdistä lisää sukulaisiaan. Vanhempien nimet vaihtelivat, joskus äiti oli Aino Ackté ja isä marsalkka Mannerheim, välillä taas Kreikan kuningatar Frederika ja Saksan keisari Wilhelm II. Hän oli syntynyt Englannin hovissa, Buckighamin palatsissa. Hänet oli kuulemma ruöstetty pienenä palatsin parvekkeelta, varasteleva kotka oli vienyt sieltä hänet Suomen Lappiin ja pudottanut sinne. Lappalaiska, kasvatusäiti, oli sitten hänet Lapista löytänyt.


Prinsessan käytös ja pukeutuminen muuttuivat yhä kuninkaallisemmiksi. Annalla oli rikas mielikuvitus, ja hän osasi koristella vaatteensa monella tapaa. Keltainen väri oli kullan merkki, ja sitä Anna harrastikin paljon. Hän osasi tehdä itse myös koruja, ja sai niitä myös lahjaksi. Tyyli oli näyttävä, ja sormet olivat täynnä sormuksia. Anna ylllätti vieraansa laulamalla kupletteja, olihan hän niitä oppinut nuoruudessaan. Kartanoa Anna piti omana kotilinnanaan, jossa muut olivat hänen palvelijoitaan. 


Anna jakoi suosikeilleen arvonimiä, jotka sopivat hänen korkeutensa elinpiiriin. Vain ruskeasilmäiset naiset olivat naisia, muut olivat miehiä! Arvioitiin, että prinsessan antamia arvonimiä oli yli sata. Prinsessasta tuli kaikkien tuntema henkilö Kellokosken kylällä.


Kirjassa on kuvia ja selostuksia Prinsessan käsitöistä, ja sanotaan hänen olleen hyvin taitava käsitöidentekijä. Prisessa ompeli mm. tauluja langanpätkillä, niitä ostettiin muistoksi itselle sekä lahjoiksi. Lääkäri Paavali Alivirralle Anna kutoi komeat edustusliivit ja töppöset 1948, kun tämä astui virkaan. Taiteilija signeerasi taulut nimimerkillä 'Prinzezza', ja se oli kultalangalla ommeltu!


Annalla oli Prinsessana harha, että hän ja sukulaisensa olivat hyvin rikkaita. Niinpä hän saattoi jollkein suosikilleen yht'äkkiä kirjoittaa suuren shekin, jolla ei tietenkään ollut katetta. Mutta asia ymmärrettiin pankissa, ja joskus saattoi pankinjohtaja lunastaa shekin jostain varoista. 


Prinsessan perusluonne oli optimistinen , ja hän suhtautui myötämielisesti asioihin. Hän oli myös iloinen ihminen, ja teki moniin ihmisiin suuren vaikutuksen. Anna viihtyi Kellokoskella ja ihmiset yleensä pitivät hänestä. Prinsessan rooli oli täydellisesti Anna omaksuma persoona. Omaisiinsa Anna ei ottanut yhteyttä viiteenkymmeneen vuoteen... Prinsessa Anna siirtyi tuonilmaisiin 1988.


Anna Svedholmista on tehty elokuva Prinsessa, jota en ole nähnyt...


Minusta tämä 252 sivuinen pokkari on hyvin antoisa esitys Anna Svedholmin elämästä, ja myös mielisairaanhoidosta Suomenmaassa!


Toivotan kaikille lukijoilleni oikein antoisaa kesäkuun viimeistä viikkoa!
                                        Aili-Mummo



32 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kirja varmasti ja hieno esittely sinulta! Kiitos! Elokuvaa ión myös kehuttu paljon, en ole minäkään nähnyt sitä. Muistaakseni se sai paljon palkintoja ja huomiota ulkomaita myöten.
    Hyvää loppuviikkoa Aili!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli!

      Se elokuva on dokumenttifilmi Kellokosken Prinsessasta, jonka Arto Halonen on ohjannut. Ei nimi tullut mieleeen tuota juttua kirjoittaessani.

      Mukavaa että on huomioitu myös ulkomailla, tulee varmaan joskus ulos Yleltäkin, luulisin;)))

      Oikein hyvää kesäkuun loppua myös sinulle, Minttuli.<333

      Poista
  2. Aili, kiitos esittelystä! Tämä kirja on herättänyt huomiota ja syystä. Ehkäpä Kellokosken prinsessan tarina on myös kaatanut joitain tabuja...Tabuja siitä, miten suhtaudutaan harhojen vallassa eläjään, joka ei kuitenkaan ole kenellekään vaaraksi. Ehkäpä 'prinsessa' antoi enemmän kuin otti!

    Kaunista viikkoa sinulle sateella tai ilman, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!

      Uskon että Prinsessalla on ollut myönteinen vaikutus moniin ihmisiin, ja tehnyt hänen kaltaisensa ihmiset paremmin hyväksyttäviksi. Nähtävästi Prinsessan harhat eivät olleet vaarallisia tai uhkaavia toisia kohtaan. Sellaisiakin harhoja on monilla potilailla...

      Oikein kaunista ja leppoisaa viikkoa sinulle, Leena-IhaNainen.<3333

      Poista
  3. Kirjaa en ole lukenut, mutta leffan nähnyt. Prinsessan tarina oli kyllä kiehtova, vaikkei leffa mikään loistoelokuva ollutkaan. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on taas päinvastoin! Näkisin mielelläni myös sen Arto Halosen dokumentin Prinsessasta..;))

      Ole hyvä, Helmi-Maaria.<333

      Poista
  4. Me luettiin tämä lukupiirissä viime syksynä. Ja paljonhan tämä keskustelua herätti. Itse odotin kirjalta hiukan enemmän kuin se antoi, mutta toki kirja on hyvin tärkeä puheenvuoro ja sinällään merkittävä. Pidin enemmän elokuvasta, sillä se kuvasi paremmin kuin kirja Annan eli Prinsessan mielenkiintoista persoonaa. Elokuvassa mielisairaiden hurjat hoitotavat ja -toimenpiteet olivat enemmänkin taustana ja Prinsessan elämän kehyksenä, mutta Prinsessan hahmo oli se tärkein kuvauksen kohde,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna Elina!

      Noita entisajan hoitometodeja olisin toki voinut enemmän selostaa, mutta olisi tullut tosi pitkä juttu. Kaikkein kauheinta minusta oli lobotomia, kun aivoista leikattiin osalta otsalohkoa hermoradat (muistaakseni) poikki. Ja ne sähkösokit, ja pakkopaita jne...Prinsesasta varmaan pidettiin, koska hänelle ei lobotomiaa tehty, sähkösokkeja tosin annettiin;/

      Uskon että noiden hoitojen kuvauksella onkin ollut tärkeä sija entisajan mielisairaanhoidossa, silloin ymmärtää asioita paremmin.

      Prinsessa jaksoi kantaa roolinsa uskottavasti vuosikymmeniä, ja siksi häntä kunnioitettiin. Hän osasi olla toisia kohtaan myös huomaavainen.<3

      Varmaan lukupiirille kiinnostava kirja, keskustelua on varmasti syntynyt paljon!

      Oikein hyvää loppuviikkoa, Anna Elina.<333

      Poista
  5. Hieno esittely kirjasta,en kyllä ole lukenut tuota kirjaa,mutta hyvin tuosta pääsi alkuun,kiitos:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Ritva!

      Jos joskus haluat lukea kiinnostavaa kirjaa, tässä on yksi.<3

      Hyvää viikon jatkoa, Ritva.<333

      Poista
  6. Mielisairaita on niin erilaisia. Peikko on kuullut sanan "seinähullu" tulevan niistä vaarallisista ihmisistä, jotka piti laittaa seinää kettingillä kiinni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Seinähulluja tuntuu olevan liikkeellä kovasti paljon, tekevät hirmutekoja, joita saamme taivastella!!

      Entisaikaan ei tunnettu oikein muuta hoitoa kuin kiinni sitominen seinään tai koppiin. Kun 'hullu' lopetti hupsimisen, katsottiin sen parantuneen;))

      Poista
  7. Tämän olen jo pitkään halunnut lukea. Liippaahan se omaa koulutustakin. Ihmisen mieli on matkoista mielenkiintoisimpia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mine!

      Varmaan saat kirjan jostain hankittua.

      Hyvin ja osuvasti sanoit, mielenkiintoinen matka on ihmisen mieli!

      Oikein antoisaa ja turvallista matkaa teille Euroopassa.<333

      Poista
  8. Mukava oli lukea tuo tarina. Elokuvaa en nähnyt aikoinaan. Ystäväni, joka asuu Kellokoskella on kertonut tästä henkilöstä aikoinaan. Hänen vanhempansa olivat Kellokosken sairaalassa töissä. Prinsessa oli oikein kuuluisa henkilö Kellokoskella. Ei mikään paha ihminen - aikamoinen elämänhistoria hänellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene!

      Elokuvasta on vasta muutama vuosi, ja siitä puhuttiin paljon;))

      Saman käsityksen minäkin sain, prinsessa oli kuuluisuus, ja positiivinen ihminen. Monenlaisia elämänhistorioita ihmisillä on, toisilla rankempia kuin toisilla.

      Poista
  9. Kellokosken Prinsessa on kirjansa ja elokuvansa ansainnut. En ole vielä kirjaa lukenut enkä elokuvaakaan nähnyt (ohjaajan näin hänen ollessaan matkalla Tallinnaan noutamaan huomionosoitusta elokuvastaan). Anna Lappalainen oli värikäs persoona ja kuuluisuus Kellokoskella. On hyvä, että myös näistä ihmisistä kirjoitetaan, jotka eivät elä arkitodellisuudessa - tai elävät, mutta omassa todellisuudessaan. Lehdissä on kirjoitettu paljon Annasta ja elokuvasta. Toivottavasti pääsen näkemään elokuvan.
    Kiitos Aili kattavasta esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ANJA!

      Anteeksi että vastaus on viivästynyt! Johtuu siitä, että kaaduin k-viikkona ja teloin itseni melko pahasti,oikea käteni on nyt kipsissä.

      En minäkään ole nähnyt Arto Halosen elokuvaa...
      Minustakin on hyvä että näistä erilaisista ihmisistä kirjoitetaan, tiedon lisääminen meille 'taviksille' on tarpeellista.

      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi, Anja, ja kaunista kesänjatkoa!

      Poista
  10. Hulluuden ja viisauden rajaa ei aina edes huomata; kuinka paljon suuruudenhulluutta tänä päivänä onkaan, eikä kukaan hoksaa viedä poliitikkoa tai uskontoon seonnutta tai yritysjohtaa edes terapiaan saati sitten sulkea hoitolaitokseen. No, ajat olivat hirvittävän ankeat kansalaissodan aikana ja jälkeen: hulluja riitti. Mutta niin riittää nykyänki, mutta onneksi asenne on muuttunut kuten hoitomenetelmätkin.

    Tosi mielenkiintoinen opus tuo Kellokosken Prinsessa! Esittelysi on perusteellinen ja mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tuula!

      Tuo on totta, mitä sanot. Tuntuu siltä että hullut vain lisääntyvät nykyään. Viittain näihin hirmutekoihin, joista lähes päivittäin saamme kuulla tai lukea.

      Kirja on todella mielenkiintoinen, se antoi paljon tietoa myös entisajan hoitomenetelmistä!

      Oikein kaunista ja hyvää viikonloppua sinulle.<333

      Poista
  11. Silloin kun kirja aikoinaan ilmestyi ja siitä tehtiin elokuva, luin lehdistä paljonkin siitä. Pääosin jopa sain selville sen, mistä kirjassa oli kyse, mutta tosiaan lukenut enkä nähnyt elokuvaa. Siksi luinkin kirjoituksesi huolella ja iso kiitos selkeästä yhteenvedosta. Prinsessa tuli nyt niin tutuksi kuin vain voi kirjaa lukematta tulla.

    Meissä ihmisissä on yhtä monta tarinaa kuin ihmistä, ja kaikki ne ovat mielenkiintoisia, koskettavia ja osin karuja tai kauniita. Prinsessan tarina on onnellisen koskettava...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut tuon elokuvan prinsessasta, henk.koht. en erik. tykännyt elokuvana, ehkä kirja olis ollut parempi lukea, luen mieluummin tosikertomuksia, jos joskus saisin tuon kirjan jostain,kirjastosta ainakin.
      Muuten siellä Tohmiksella on se MM yöpymispaikka kemien mäellä, liekkö se miten hyvä paikka, oletko itse kuullut tai tietoinen siitä.? t. sanosekukkasin blogista.

      Poista
    2. pitsit!

      näin on kuten sanoit! voimme nähdä 'prinsessan' hyvin myönteisenä ihmisenä.<333

      pepita, omakohtaista kokemusta ei ole, mutta uskon, että siellä VOI yöpyä.<333

      Poista
  12. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Minusta kirja oli hyvä ja elokuva antoi vielä enemmän. Prinsessa oli hieno ja hyvä ihminen kruunuineen. Kirja osoitti hienosti sen, että pitäisi enemmän hyväksyä "tervettä" erilaisuutta. Prinsessa oli hyväntahtoisen kekseliäs ja toteutti unelmiaan. Kirja herätti tunteita laidasta laitaan. Tuli suorastaan halu tavata hänet ja nähdä hänen kädentaitojaan. Hieno kertomus elävästä elämästä!

    VastaaPoista
  14. Minusta kirja oli hyvä ja elokuva antoi vielä enemmän. Prinsessa oli hieno ja hyvä ihminen kruunuineen. Kirja osoitti hienosti sen, että pitäisi enemmän hyväksyä "tervettä" erilaisuutta. Prinsessa oli hyväntahtoisen kekseliäs ja toteutti unelmiaan. Kirja herätti tunteita laidasta laitaan. Tuli suorastaan halu tavata hänet ja nähdä hänen kädentaitojaan. Hieno kertomus elävästä elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ritvaliisa!

      kirja on minustakin hyvä ja koskettava. hieno kertomus, todella.<3333
      kiitos kommentistasi, ja leppoisaa heinäkuuta sinulle.<333

      Poista
  15. Olenpa onnistunut kommentin moneen kertaan saamaan sivullesi. Yhden olen huomannut ja poistanut, mutta... :(
    Tekstistäsi innostuneena olen laittanut omaan blogiini kuvan yhdestä hänen käsityötauluistaan. Käypä vilkaisemassa Inkerin ilot ja ihmeet! ritvaliisa.blogspot.fi
    Mukavaa ja rentouttavaa heinäkuuta sinullekin!

    VastaaPoista
  16. kävin katsomassa blogistasi, ritvaliisa.

    kiitos kommentista, ja kaunista viikonloppua sinulle.<333

    VastaaPoista
  17. Raitasuon ja Siltalan teksti on laadukasta suomea. Vakavat asiat käsitellään asiallisesti ja joukkoon mahtuu hyväntahtoista huumoria. Koskettava kirja. Suosittelen, jos mielenterveyden hoito ja psykiatrian historia kiinnostavat. Kaiken takana on tietysti Prinsessa ja Kellokosken paikalliset ihmiset, niin sairaalassa kuin kylälläkin.

    VastaaPoista
  18. moi sami!

    kirja on todella hienosti ja hyvin kirjoitettu.<33
    toki kiinnostaa minua, saahan näistä asioista samalla paljon tietoa, jota meillä taviksilla paljon puuttuu!

    kiitos kommentistasi, sami, ja oikein hyvää kesän jatkoa sinulle!!

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥