Google+ Followers

perjantai 10. elokuuta 2012

KOTISEUTUAIHEISET NÄYTELMÄT JA RUNOT

Kirjailija Oiva Paloheimo (1910-1973). Kuva: Google
Prunkkalan eli Auran kirkko. Kuva Google.


PRUNKKALAN KANTTORI

                                         Onko tuttu
se entisen Prunkkalan kanttorin juttu?
Hänen taivaassa näät kävi samalla lailla,
miten käy runoniekan syntien mailla.
No, kerronpa jutun. Se on rahvaalta kuultu,
mut herrojen piirissä pilkaksi luultu.

Tämä kanttori virasta potkut sai. 
Teki törkeän virkavirheen kai;
joi kirkkoviiniä sakaristossa,
kun muut oli konfirmaatiossa.
Pahin boheemi Herramme palvelijoista
hän olikin. Mutta mitä nyt noista.

Kun kuoli hän, puhetta kyllä riitti
ja rovasti haudalla ylisti, kiitti:
- Mikä urkuri hänessä sammuikaan...!
Ja niin pois päin, kuten tunnetaan.
Mutta arkussa kanttori tunnusti arasti,
että kyllä hän kerran viiniä varasti.

Ylös yöllä hän kohotti arkun kannen
ja nousi, kiinni se jälleen pannen.
Ja hän astui kirkkoon, lehterille, 
ja minkä hän tosiaan mahtoi sille:
hän anasti sieltä sen harmoonin,
meni pois ja katui varmaankin.
Mutta hautaan hän mennyt ei taakkoineen,
vaan saapasti suoraan taivaaseen.

Mutta ovelta päänsä jo Pietari pisti
(tämä vaellustiemme viimeinen risti)
ja epäsi pääsyn sanoen:
- Punnittu, havaittu: köykäinen.
Hän vilkaisi vielä säälien ukkoon
ja pisti sitten ovensa lukkoon.

Mutta kanttori, nöyrä ja lempeä mies,
näin ennakolta jo käyvän ties.
Hän laski harmoonin portahille
ja sovitti kätensä koskettimille
niin hyväillen, hellästi, melkein arasti
- tämä mies, joka Herran viiniä varasti.

Ja nyt paikalla, missä synnit pestään,
hän soitti kaikesta sydämestään
niin puhtaasti, hartaasti, avarasti.
Se kuultiin enkelten saliin asti.
Ja enkelit kyseli kummissaan:
- Miten kaunista, mitä hän soittaakaan?

Se on Bach'ia, selitti Pietari viisas.
Ja nyt ihmettelyä ja kiitosta piisas.
Kun lakkasi soitto, avas Pietari lukon
ja viittasi luokseen soittaja ukon:
- Sinut kuultiin täällä ja kiitetettiin.
No, lähdehän, lähdehän. Niin...kas niin.

Palas kanttori arkkunsa viileään lauhaan.
Hän Eino Leinoa hetken muisti
ja vaipui iäksi rotkonsa rauhaan.

- OIVA PALOHEIMO -

~~~~~

Tällaisen runon löysin täksi viikonlopuksi, ei huono!

Etsin netistä mainittua Prunkkalaa, ja löysin Auran kirkkoineen, jonka eräästä viinaksiin menevästä kanttorista runossamme kerrotaan. Viisi vuotta sitten, kesällä 2007, Aurassa esitettiin kotiseutuaiheinen näytelmä, jossa myös Prunkkalan kanttori ja pappi esiintyivät. Näytelmä oli nimeltään Ammoin Prunkkalassa, ja sen oli kirjoittanut Auli Kumpunen. Lieneekö joku lukijoista ollut sitä katsomassa, epäilen että Hymyilevä Eläkeläinen ainakin...

Seurakunnan papeista oli lähetetty monta valitusta Ruotsin kuninkaalle, joka lopuksi kyllästyi ainaisiin valituksiin, ja kuningas lähetti oman hovinarrinsa Prunkkalaan kirkkoherraksi. Näytelmässä myös on kohtaus, jossa kirkkoherran siunatessa kanttoria, tämä herää henkiin viinapullo kainalossa! Ihan kuin Piiparisesta kertoisi eräässä toisessa elokuvassa!

Tämä juttu on ollut Turun Sanomissa 20.08.2007, löysin sen netistä. 

Tällaisia kotiseutuaiheisia näytelmiä toivoisin minäkin kesäteatteriimme, meilläkin oli aikoinaan Veijo Tuunasen näytelmä, Uunon Ilona, jossa näitä vanhoja tarinoita oli käsitelty varsin vapaasti. Oikein hauska ja mukaansa tempaava juttu sekin oli.

Olisi niitä paikallisia aiheita myös tikkalalaisilla,  mutta ei taida ketään kiinnostaa...

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja kaunista viikonloppua!
                                    Aili-Mummo




28 kommenttia:

  1. Aili, aloitin Lumikarpalon Oiva Paloheimon runolla! En vain tiennyt, mistä olin sen vihkooni teininä poiminut, enkä edes tiennyt kuka sen oli kirjoittanut. Joku lukijoista sen sitten tunnisti.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämäkin yhteensattuma...
      With love<33333

      Poista
  2. Voi kuinka onkaan taas kiva keritä istahtaa hetkeksi lukemaan juttujasi Aili-mummo :) kesä menee ja sysksy tulee aika menee eteenpäin vaikka kuinka läheiset sairastaisivat. Aika on ihan liian nopea minulle. :)
    Oikein ihanaa loppukesää na omena tuoksua, täällä ainakin puut notkuu omenoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pirkko!

      Nykyään kommenttisi ovat harvinaisia, kiva kun nyt ehdit!<333 Liian nopea meille ikäihmisille, myös minulle;))

      Omenia ovat puut pullollaan, pian päästään syömään ja säilöämään;DDD

      Ihanaa syyskesää sinulle, Pirkko<3333

      Poista
  3. Ihan kaunis runo.Oikein hyvää viikonloppua Aili-Mummo:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, niin minustakin!

      Samoin sinulle, Ritva!<3333

      Poista
  4. Olipa aikamoinen kanttori.
    Täällä pitävät aina Uuden vuoden jälkeen sellaisia paikkakunnalla vuodenaikana tapahtuneita esityksiä.
    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi!<333

      Mietin vähän aikaa, otanko tämän aiheen, sillä seurakunnassamme on ihmisiä, jotka loukkaantuvat pienimmästäkin asiasta! Mutta tämä tapaus ei ole meiltä, ja se on jo satoja vuosia vanha juttu...

      Samoin sinulle, Sylvi-ystävä!<3333

      Poista
  5. Minullekin tuli mieleen se Piiparinen. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, onhan näitä, siellä täällä Suomen maassa..;)

      Samoin sinulle ja koko perheellesi, Mine!<3333

      Poista
  6. Piiparinen minunkin mieleeni heti tuli. Oli Paloheimolla sana hallussaan, hieno runo tuostakin asiasta. Täälläkin aikoinaan kanttori jolla oli sunnuntaisin kiire kapakkaan heti kun kirkosta pääsi pois, Yksi Piiparinen kanssa.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli!

      Piiparinen naurattaa teattereissa ja elokuvissa, mutta onkohan se yhtä hauskaa todellisuudessa?

      Tällaisista kanttoreista tulee usein virkaheittoja---.

      Samoin sinulle, Mummeli & Himmu!<33333

      Poista
  7. Paloheimo ja Koskenniemi olivat niitä ensimmäisiä runoilijoita, joiden runoihin koulussa pääsin tutustumaan.
    Hienon runon meille löysit luettavaksi. Kiitos.
    Tuolla Prunkkalan kirkolla olen käynytkin.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Unelma!

      Koskenniemi tuntui olevan 1950-luvulla olevan kovasti kunnioitettu henkilö, eikä ihme, professori. Mutta myöhemmin taisi maine mennä huonompaan suuntaan, kun 'löydettiin' V.A. Koskenniemen saksalaismielisyys, josta ei sotien jälkeen pidetty yhtään.

      Paloheimo on minusta lähes parasta huumoristaan runoudessa, aika harvinainen ilmiö runoilijoiden keskuudessa.

      V.A.K. hallitsi suvereenisti mitallisen runouden, mutta hänen kynänsä ei tainnut mitattomaan runouteen taipua ollenkaan.

      Aurassa eli Prunkkalassa en ole koskaan käynyt, valitettavasti. Mutta kiva kun sinä olet;))

      Samoin sinulle, Unelma!<3333

      Poista
  8. Voi että, näitä vanhoja tarinoita. On kuin joskus entisinä aikoina ihmisetkin olisivat olleet persoonia, sellaisia joista runoja kirjoitetaan ja lauluja lauletaan. Olen aina pitänyt tarinoista ja paikallishistoria, mainiot tyypit ja heidän tekemisensä, mikä sen parempaa ajankulua.

    Nyt hetken aikaa ovat tarinat ja niiden henkilöt naftaliinissa, sillä pyydystelen pitkin öitä tähdenlentoja. Viime yö meni pilviä katsellessa, mutta jospa tänä yönä onnistaisi.

    Ihanaa, rauhallista ja sanarikasta viikonloppua. Ja jos maltat, ehdit ja jaksat valvoa, tähdenlennot voisivat olla mukavia havaita...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Pitsit!

      Vanhoja ja uusia tarinoita syntyy koko ajan, mutta niistä uusista on vaikeampi kertoa, kas, se yksityisyydensuoja;))

      Mutta nämä ikivanhat jutut, niiden kertomista ei kukaan estä, ja kuten näkyy, ne innoittavat myös runoilijoita ja näytelmänikkareita...

      Kiitos ehdotuksesta, mutta ulos en mene ainakaan pimeään aikaan, pelottaa se kaatuminen, on se osteoporosi. Jätän ne tähdenlentojen metsästykset mieluusti teille nuoremmille;DD

      Oikein mukavia metsästysretkiä ja -öitä sinulle, Pitsit!<33333

      Poista
  9. Valitettavasti en ole tuota näytelmää nähnyt. Vahinko, sillä siinä on varmasti malliesimerkki onnistuneesta kotiseutuaiheiseta näytelmästä. Useinhan ne jäävät sellaisiksi pitkäveteisiksi törinöiksi, mutta Aurassa on siis osattu.

    Muistan takavuosilta sen sijaan Köyliössä esitetyt monet ajankuvat: oli todellakin laadukasta työtä niin käsikirjoittajalta kuin Tuiskulan kylän väeltä (lähes koko kylä oli näytelmää tekemässä!)

    Olisivat saaneet vielä tehdä siitä Lallistakin kunnon näytelmän ja esittää Lallin rehellisenä talonpoikana, jota hän varmasti olikin, ja antaa kyytiä katoliselle pakkokäännyttäjä piispalle, joka lupaa kysymättä vaati itselleen kestitystä, ehkä muutakin...

    VastaaPoista
  10. Hei Tuula!

    Uskon, että näytelmä on ollut sangen hauska selostuksen perusteella! Ja joka pitäjästä löytyy niin paljon oikeaa historiaa ja hauskoja tapauksia, että niistä ainakin yhden näytelmän saa, ehkä useammankin;)))

    Jotkut väittävät, että tuollaista tapausta ei ole ollut koskaan, mistä Lallin surmavirressä kerrotaan; englantilainen piispa ei ole tullut Suomeen kastamaan ihmisiä. Minulla on jossakin se surmavirsi vihkonen, sen on SKS kustantanut.

    Kyllä suomalainen talonpoika yleensä on rehellinen, mutta voihan poikkeuksiakin olla, ken sen tietää;/
    Varmasti totta ja tarua liikkuu näissä kansantarinoissa...;))

    Leppoisaa sunnuntai-iltaa, Hymyilevä Tuula!<33333

    VastaaPoista
  11. Televisio ei pysty korvaamaan kotiseutunäytelmiä eikä kiertueella ennen käyneiden näyttelijöiden esityksiä. Kansallisteatterin suuret näyttelijätkin kiersivät pienillä paikkakunnilla ja innostivat siten myös kotiseutunäytelmien kirjoittajia ja näyttelijöitä.

    VastaaPoista
  12. Anna, en minä sellaista ole väittänytkään!

    Entisaikaan tehtiin kiertueita jopa maalaiskyliin seurantalojen näyttämöille, mutta nyt näiden esitysten tilalle ovat tulleet paikallisteatterit, lähinnä kesäteatterit. Kansa on huomannut, että näytteleminen on hauskaa, ja siitä tämä innostus luullakseni lähtee;)))

    Ammattilaisetkin pitävät yllä kesäteatteriperinnettä, mutta lippujen hinta niihin on aika kova. Joensuussa on esitetty samaa komediaa, mitä jo teeveessä olmme moneen kertaan nähneet, enkä sellaista enää viitsi mennä katsomaan...

    Hyvää alkanutta viikkoa, Anna.<3333

    VastaaPoista
  13. Auran seutu on minulle aika tuttua seutua,meiltä on n. 20km Auraan, mutta täällä Joensuussa nyt olemme ja tänään kävimme Botniassa,muutamia ihmisiä siellä oli meidän lisäksi, perhoset tuli kuvattua sieltä ynm. Laitan vielä yhden postauksen reissulta,niin botnian perhoset tulee siihen ynm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pepita!

      Sehän mukavaa, minulla oli entisaikaan kirjeenvaihtotoveri kotoisin Aurasta, mutta myöhemmin tiemme erosivat...

      Kiva että kävit tutustumassa Botaniaan, nyt siellä on varmaan paljon perhosia. Sait niistä myös kuvia..;)))

      Hyvää elokuun jatkoa sinulle, Pepita.<3333

      Poista
  14. Aili, halusin puhua elävän teattrin puolesta niin kuin Sinäkin.:)

    VastaaPoista
  15. Kello rientää ja aika kuluu vauhdilla...
    www.ttvehkalahti.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teuvo, niin se tekköö;)))

      Terveiset Tikkalasta!<333

      Poista
  16. Iltaa Aili-mummo!

    Etsin Paloheimon runon sanoja ja törmäsin blogiisi. Mielenkiintoista! Olin itsekin mukana kyseisessä näytelmässä kesällä 2007 ja vähän kirjoittajan assistenttinakin. Olemme tehneet yhdessä toisenkin esityksen "Aura River" -antologia Lee Mastersin Spoon Riverin tyyliin, mutta todella eläneistä auralaisista. Sitä on esitettykin useamman kerran, mutta tämä "Ammoin Prunkkalassa" jäi valitettavasti yhteen kertaan. Pitäisi varmaan "kaivaa naftaliinista". Itse olen tehnyt pari muutakin paikallishistoriallista näytelmää Aurasta. Kannustan muitakin vastaavaan!
    Hyvää kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auralainen, sepä hienoa ja hauskaa! Historiallisista näytelmistä ja kirjoista pidän kovasti, ne ovat mielenkiintoisia! Jokaisella seudulla on oma historiansa, se täytyy tuntea, jotta siitä voi kirjoittaa. Minä olen tehnyt paikallishistoriasta kirjoja. Nuorempana olin kylän näytelmäryhmässä mukana yli 10 vuotta.

      En uskalla ryhtyä näytelmänkirjoittajaksi, siinä on oltava hyvä juoni. Veijo Tuunanen on tehnyt muutaman hauskan näytelmän Tohmajärveltä, mutta ei sitä uraansa jatkanut.

      Kiitos kommentista, Auralainen, ja oikein hyvää kesää sinulle!

      ♥♥

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥