Google+ Followers

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Riikka Pulkkinen: Raja

Kuva: Kirjavinkit.

Ostin tämän pokkarin, Riikka Pulkkisen romaanin RAJAN. Se on Pulkkisen esikoisromaani vuodelta 2006. Teos on Gummerus Kustannuksen julkaisema, ja siinä on 400 sivua. ISBN   978-951-20-8507-1. Bookwell Oy, Juva 2011.

Pulkkinen herätti heti esikoiromaaninsa ilmestyttyä huomiota sillä hän sai heti Kaarlen palkinnon ja on sen jälkeen ollut myös Finlandia ehdokkaana TOTTA romaanillaan vuonna 2010, joka julkaistaan ainakin 14 maassa. Kolmas romaani VIERAS ilmestyy 2012.

RAJA on esitetty näytelmänä Kom-teatterissa marraskuusta 2011 alkaen, ja se on päätetty tehdä myös elokuvaksi. 

Lue Kirjavinkkien arvostelu tästä linkistä!

Romaanissa harjoitetetaan rajanvetoa elämän ja kuoleman kysymyksiin.  Anja Aropalo on päälle viisikymppinen kirjallisuuden professori, joka on antanut alzhaimeria sairastavalle miehelleen lupauksen auttaa häntä kuolemaan, kun sairaus on tarpeeksi pitkälle edennyt. Eutanasiaa siis, ja Suomessa luvatonta toimintaa. Romaani alkaa siitä, kun Anja on tunnontuskissaan kaksi vuotta miehensä 'poislähdön' jälkeen tekemässä itsemurhaa lääkkeillä, mutta jostain syystä toimenpide epäonnistuu...

Toinen päähenkilöistä on 16-vuotias lukiolaistyttö, Mari, jonka mielenterveys on horjuvalla kannalla, hän viiltelee itseään, ja tuntee muutenkin elämänväsymystä. Kuolemasta tulee ajatustasolla ikään kuin leikki, jota hän päivittäin suunnittelee. Tinka on Marin paras kaveri, joka seuraa Maria kaikkialle. Mari ei tajua sitä, että Tinka on suorastaan rakastunut Mariin, ja tytöt puhuvat toisilleen suurimmat salaisuutensa.

"Mari katsoo opettajaa. Opettaja näyttää nuorelta, poikamaiselta jotenkin. Vaalea tukka kihartuu vähän niskasta ja korvien päältä. Ryhti suora, katse sellaisen älykkään eläimen, yhtä aikaa saalistajan ja pelastajan. Opettaja selittää jotain ja kääntyy kirjoittamaan taululle. Mari katsoo opettajan selkää, niskaa, takapuolta.
     - Sä tuijotat sitä, Tinka kuiskaa.
     Mari kääntää katseensa punastuen pulpettiin.
     - Täällä on yksi kirjoitus jonka haluan nostaa esiin erikseen, tämä on niin hyvä, opettaja sanoo.
     - Kuka teistä on Mari? Anteeksi, en vielä muista teidän nimiänne.
     Mari sävähtää. Tinka hymyilee. Mari viittaa epäröiden.
    - Ai Mari, siellä. Sinun tekstisi on ihan poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Mistä sinä tällaisia ajatuksia olet saanut?..."

Mari rakastuu itseään 11 vuotta vanhempaan äidinkielen opettajaansa, syntyy suhde, joka ei ole opettajan ja oppilaan kesken luvallinen, on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjä. Miehen nimi on Julian Kanerva, hänellä on vaimo, Jannika ja kaksi tytärtä. Heistä Anni on esikoulussa ja päivähoidossa, josta Julian käy tytön työmatkallaan hakemassa. Myös Mari on usein opettajan kyydissä, ja Anni saa tutustua tutustua kauniiseen tyttöön, josta ei saa äidille eikä kenellekään puhua.

Anja Aropalo on Marin täti, myöhemmin myös Marin opettajan tutor, opintojen ohjaaja. Mies tekee väitöskirjaa vapaa-aikoinaan. 

Anjan ja hänen miehensä elämää kerrotaan pätkissä. Mies on hoitolaitoksessa, jossa Anja käy häntä katsomassa ja hoitamassa. Ruokkiminen on aika tavallinen rutiini, mutta yhä mies tuntee vielä vaimonsa.

Sanna on Annin kaveri, hänen kanssaan leikitään yhdessä, mutta viimeinen leikki päättyy traagisesti kirjan lopussa...

Julian ja Jannika ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta, miestä alkaa jo kyllästyttää, vaikka vaimo on yhä kaunis ja sorea. Lisäksi Julian tuntee syyllisyyttä uskottomuudestaan, se aiheuttaa potenssiongelmia.

Anjalla on myös rakastaja, Johannes, johon Anja on tutustunut työssään. Anja purkaa antamaansa lupausta puolisolleen, kuoleman avustamista eli eutanasiaa. Mies ei tuomitse, vaan ymmärtää, että tällaisia lupauksia voidaan antaa.

Marin vanhemmat ovat, isä lentokapteeni ja äiti lääkäri. Ihmeen paljon äiti ymmärtää Marin elämää...

Rakkauskohtauksia romaanissa on monia, ja ne on selostettu yksityiskohtaisesti. Mari ja opettaja harjoittavat jopa puhelinseksiä oikean seksin ohella. 

Vaikeassa tilanteessa Mari on, kun Julian on päättänyt lopettaa suhteen ettei hän joutuisi syytettyjen penkille suhteen paljastuttua. Marin äiti uhkaa syyttää opettajaa alaikäisen oppilaansa hyväksikäytöstä, mutta luopuu sitten tyttärensä takia tuumasta. Niin on Marin kannalta parempi.

Joulupöydässä sukua on koolla, ja pöytäkeskustelu alkaa kuolemasta. Maritta on Anjan sisko ja Marin äiti, eikä hän lääkärinä hyväksy missään tapauksessa eutanasiaa.

Mari pohtii:
"Jos leikkii kuolema-ajatuksella, leikistä saattaa yhtäkkiä tulla totta. Vahingossa? Ei, ei vahingossa. Se on koko ajan ollut puolikisi vakavaa, puolittain raskasta - milloin ajatus kuolemisesta voisikaan olla kokonaan kevyt, kokonaan leikkiä? ---. Nyt Marilla on syy. Yhtäkkiä Marin todellisuus on raskas, yhtäkkiä hänen päivällään on täysi paino. Raja piirtyy nyt selkeänä Marin silmien eteen. Näin tämä menee. Kenties on välttämätöntä, että leikki muuttuu raskaaksi, todeksi."

Julian ja Mari tapaavat vielä päällystakin merkeissä, mutta se päättyy dramaattisesti,  tyttö on pudonnut jokeen...

Joku houkutteli tytön joen partaalle muka katsomaan hevosta...

Joillakin on valta, mutta kenelle kuuluu vastuu? Niillä sanoilla voisi kiteyttää tämän romaanin sanoman!

Löysin vielä Lumiomenan arvostelun, joka on minusta erityisen hyvä ja ansiokas.

~~~~

Oikein hyvää keskiviikkoiltaa kaikille lukijoilleni toivottaa Aili-Mummo!  






19 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa tässä varmaan tuo eutansia -aihe. Se on jäänyt minulle päälle isäni erittäin vaikean lopun takia ja äidille myös.

    Jotenkin en osaa alkaa lukea Pulkkista, koska häntä tulee tuutin täydeltä joka paikasta. Jätän hänet ilolla muille.

    Kaunista keskiviikkoiltaa sinulle, Aili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!

      Eutanasia on keskusteluissa nykyisin paljon esillä, hyväksytäänkö se vai ei! Hollannissa ja Sveitsissä eutanasia on luvallista, Suomessa ja monissa muissa maissa ei ole. Lääkärikunta on koulutettu eutanasiaa vastustamaan, se ei ole heidän etiikkansa mukaista...

      Jonkun läheisen vaikean lopun vuoksi monet meistä ovat valmiita hyväksymään eutanasian, ja itsekin olen sen vaikeissa tapauksissa valmis hyväksymään, myös omalla kohdallani.

      Jostain syystä olet saanut Pulkkisesta tarpeeksi, minulla ei sellaista tunnetta ole.

      Oikein hyvää loppuviikkoa, Leena-IhaNainen!

      Poista
  2. En uskaltanut lueka tekstiäsi kokonaan, sillä menen parin viikon päästä teatteriin tätä katsomaan! Näytelmän jälkeen tulen sitten lukemaan, millainen kokemus oli kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kiitos tiedosta!

      Oikein hyvää teatteri-iltaa sinulle, kertonet sitten tunnelmista, joita sait näytelmästä!

      Mukavaa loppuvikkoa sinulle!

      Poista
  3. Hei, olet kopioinut kansikuvan Kirjavinkit-blogista. Linkittäminen toisen palvelimella olevaan kuvaan suoraan on hyvin epäkohteliasta, kun et edes linkittänyt Kirjavinkkien arvioon kirjasta.

    Kansikuvaanhan meillä ei ole mitään erityisempiä oikeuksia, mutta suoraan kopioiminen on silti väärin. Tässä oikea tapa toimia olisi kopioida kansikuva omalle koneelle ja liittää se omaan blogiin suoraan, ei toisen palvelimelta.

    Nyt olet sitä paitsi siinä vaarassa, että jos kuva joskus Kirjavinkeistä katoaa, se häviää myös sinun sivultasi. Kopioimalla kuvan se ei häviä mihinkään yllättäen.

    Tämä kaikella hyvällä ja tiedoksi asiallisista käytöstavoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikko, kiitos hyvistä neuvoista, linkitän tämän Kirjavinkkiin!

      Olen pahoillani typeryydestäni. Yleensä olen käyttänyt omia kuviani, mutta ne ovat aina yleensä vinksallaan...
      Pitää varmaan siirtyä siihen takaisin!

      Kiitoksia vielä kerran, pyydän anteeksi!

      Poista
    2. Kiitos, nyt on oikein hyvin.

      Poista
  4. Eikös Marin isä ollut lentokapteeni? Ainakin minä muistan kirjan niin, lähinnä joulukohtauken mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Anonyymi!

      Riikka Pulkkisen isä on lääkäri, ja Marin isä lentokapteeni. Meni taas pasmat sekaisin: korjaan virheen!

      Hyvää viikon jatkoa sinulle!<333

      Poista
  5. Kiitos, hyvää loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
  6. Ompa vakavaa asiaa.... en usko et isäni toivoo kuolemaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, eihän me kaikki vielä toivota!

      Hyvää viikonloppua sinulle!<3333

      Poista
  7. Täällä on ollut kaikenlaista
    paneelikeskustelua ja
    vaikka mitä depattia juuri
    tuosta armokuolemasta.
    Ruotsissa on passiivinen
    armokuolema laillisttu.
    2007 lääkäriseura sai
    säännöt passiviseen kuolinapuun
    koomapotilaille ja
    kuolemaanjohtavien vakavien
    sairauksien ollessa kysymyksessä.

    Keskusteluja aiheesta on silti aika-ajoin.

    Itse olen aikoinani työskennellyt
    yliopiston sairaalassa osastoilla,
    joissa kokeiltiin uusia lääkkeitä
    pitkäaikaishoidon vanhuksiin,
    jo 1980 luvulla.

    Ihmettelen
    vaan, että onko siinä mitään eroa,
    onko se *armokuolema* laillista tai ei,
    kun lääketiede keksii selityksiä
    oikeuttaakseen yhtä sun toista
    kokeilua, joka voi johtaa myös
    kuolemaan, ennen aikaiseenkin sellaiseen?

    Kukaan sivustakatsoja ei voi sitten sanoa,
    kuoliko mummo kokeilulääkkeisiin, vai
    normaalisti, ja kuka edes välitti,
    kun omaisiakaan ei monella ollut.
    Tätähän tämä tieteen valtakausi on,
    pian on sekin vaihe, kun jo
    ollaan ikuisesti nuoria, mutta
    kuolemaa ei voi kukaan tappaa,
    se on aina ollut olemassa.

    Sitä ei moni usko,
    että on olemassa Herra, joka on
    kuolemankin voittanut ja jolle
    jokainen tiedemieskin on
    kerran vastuussa tekemisistään.

    Vakava aihe.

    Täällä tuulee ja sataa ja paistaa.
    Illat pimenee.
    Minä istun jo villasukat jalassa
    ja sytyttelen ilalla kynttilöitä.
    Kurjet eivät vielä ole lähössä, ei
    ole kuulunut lähtötrumpettien
    soittoa, mutta pian sekin kuuluu.
    Toivotaan kaunista syksyä,
    sateisen kesän
    sijaan, jos Taivas suo!
    Tereisin H

    VastaaPoista
  8. Hei Herne!

    Kuolema on vakava asia ihan jokaiselle. Ja paljon tuosta eutanasiasta on kohkattukin viime aikoina, halutaan meistä sairaista vanhoista päästä eroon nopeasti ja kivuttomasti. Tarkoitan tuota viimeksi mainittua hoitajille ja yhteiskunnalle, potilaan kivuttomuus voi sen sijaan olla toisarvoinen asia;/

    Pelisäännöt pitää tietysti tehdä selväksi, jos tuollaiseen kuoleman avustamiseen päädytään, ja sen on oltava potilaan tahdon mukainen asia. Joten potilaan on vielä järjissään ollessa tehtävä hoitotestamentti!

    Sitä en missään nimessä tarkoita, että ihmisiä autetaan 'rajan yli' hoitajien tahdon mukaan, vaan hoidettavan tahto ratkaisee. Ymmärrän ettet sinä uskovana ihmisenä hyväksy tätä näkökantaa...

    Minäkin olen yksi lääketieteen koekaniini, uudet lääkkeet testataan aina potilailla, niillä voi olla vaikka mitä sivuvaikutuksia. Minullakin oli aiemmin sokeritaudin lääke, joka aiheuttaa sydäntaudin. Sitä oli 10v. syötetty ihmisille, ennen kuin lääke kiellettiin.

    Kovin vaihtelevia ovat meilläkin ilmat olleet, syksy on tullut hiipien pikkuhiljaa. Villasukat on hyvä olla jalassa vaikka keskikesällä, kuten minä teen, on huono verenkierto jaloissa.

    Kurjet syövät viljapelloista jyviä ja lihottavat itseään ennen lähtöä, on pitkä lentomatka sinne Afrikkaan;))

    Toivotan sinulle, Herne, oikein kaunista ja hyvää syksyä ja viikonloppua!<333

    VastaaPoista
  9. Olipas hyvä ja kattava arvostelu! Ktse sain Rajan luettua vasta äskettäin, tykästyin kyllä kovasti!

    Kesän lukulistalle päätyy varmaan lisää Pulkkisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kahayr!

      Tervetuloa kommentoimaan juttujani!
      Luin blogistasi arviosi Riikka Pulkkisen Rajasta, ja olit kovasti ihastunut..:)) Pulkkinen tuntuu jakavan ihmisten mielipiteitä kovasti, jotkut eivät pidä yhtään, mutta useammat kuitenkin nostavat hänen kirjansa aika korkealle.
      Muita Pulkkisen kirjoja en ole tähän mennessä lukenut, mutta uskoakseni niitä tulee vielä lisää luettavakseni..:)

      Oikein antoisaa viikonloppua sinulle, Khayr.<3333

      Poista
  10. Näyttää tulevan lähiaikoina TV-sarjana tämä Raja. Kiva jäädä odottamaan mitä sileltä tulee..

    VastaaPoista
  11. Ihanko totta?
    En ole huomannut, pitä tutkia teevee ohjelmat tarkemmin..:)
    Kiitos kommentistasi, Anonyymi♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥