Google+ Followers

tiistai 14. elokuuta 2012

SOFI OKSANEN: PUHDISTUS


Sofi Oksasen menestysteoksesta Puhdistus on nyt otettu halpa pokkaripainos, sen on kustantanut Silberfeldt. ISBN 978-952-67534-1-6. Paino: Bookwell Oy, Juva 2012. 31. painos. 448 sivua, kirja sisältää myös Jüri Rainveren säveltämän ja kirjoittaman  oopperan libreton. Käännösoikeudet on myyty tähän mennessä jo 43 kielialueelle. Teos on kansainvälinen suurmenestys, palkintoja on tullut tähän mennessä 13.

Ensimmäiseksi Puhdistus esitettiin näytelmänä, mutta hieman myöhemmin suomalais-virolainen kirjailija muokkasi näytelmästä romaanin, jota on mainostettu perhetarinana. 

Romaani alkaa vuodesta 1992, jolloin saamme tutustua romaanin erääsen päähenkilöön, Aliide Truhun. Aliide elää leskenä Länsi- Virossa omassa talossaan yksin.

Talon pihamaalle on ilmestynyt mytty, jota Aliide katsoo uteliaasti ikkunastaan. Mytty ei liikkunut, se makasi käppyrässä ja oli ihmisen kokoinen. Kauan Aliide miettii, mitä tekisi, mutta lopulta hän vetää takin päällensä ja menee ulos katsomaan mikä tuo mytty oikein on. "Mytty makasi samassa paikassa pihakoivujen alla. Aliide meni lähemmäs pitäen silmänsä mytyssä, mutta tarkkailen samalla näkyisikö muita. Mytty oli tyttö. Rapainen, repaleinen ja suttuinen, mutta tyttö kuitenkin. Täysin tuntematon tyttö. Lihaa ja verta oleva ihminen, ei mikään taivaalta lähetetty merkki tulevaisuuden suunnasta. Revenneissä kynsissä oli punaisen lakan riekaleita. Poskille oli valunut raitoina silmäväriä ja puoliksi oienneita kiharoita , hiuslakka näkyi niissä pieninä palloina ja niihin oli liimautunut jokunen hopeapajun lehti. Karheaksi vaalennetun tukan tyvestä tunki rasvaista, tummaa hiusta. Lian alla oleva iho oli kuin ylikypsän valkean kuulaan poski, kuivasta alahuulesta oli revennyt ihoriekaleita , huuli niiden välistä pullotti tomaatinpunaisena, luonnottoman kirkkaana ja verevänä ja sai lian näyttämään kalvolta, joka pitäisi pyyhkäistä pois kuin kylmässä seisseen omenan vahapinta. Violetti väri oli kasaantunut luomien poimuihin, ja mustissa, läpikuultavissa sukkahousuissa juoksi silmäpakoja. Niissä ei ollut polvipusseja, neulos oli tiivistä ja hyvää. Länsimaiset ilman muuta.----." Aliide käy läpi tytön vaatteet yksityiskohtaisesti. "Tyttö ei ollut täkäläisiä", oli Aliiden johtopäätös. Hän päättää herättää tytön veden avulla, ja siihen tyttö lopulta heräsi. Hänellä oli vauhkoontunut katse...Aliide ehdottaa lääkärin kutsumista, mutta tyttö kieltää sen ehdottomasti. Lopulta Aliide päätteli, että tyttö oli viroa puhuva venäläinen, ei lähiseudulta. Mutta kuka osasi tämän provinssin kieltä?

Aliide sai selville, että tyttö oli ollut matkalla Tallinnaan miehensä kanssa, mutta Aliide epäilee häntä varkaiden syötiksi, katselee ja tutkailee tyttöä tarkkaan, ja huomaa tytön pelkäävän oikeasti. Aliide käy keittiöstä kuumaa vettä, johon hän lisää eräitä lääkeaineita, vie sen tytölle, joka kaataa kaiken maahan. Taas Aliide hakeen uuden vesikolpakon, ja Paljerjan pullon, ojentaa ne tytölle. Lopulta tyttö juo ahnaasti, kun uskoo, ettei häntä myrkytetä. Viimein Aliide uskaltaa viedä tytön sisälle keittiöön, ja tyttö kertoo nimensä olevan Zara. Aliide Truu esittelee myös itsensä. Zara on hämmästynyt, hän keksii Aliidelle kerrottavaa tarinaa. Totuutta hän ei tietenkään uskalla kertoa...

Niinpä Aliide valmistaa likaiselle tytölle kylvyn, ja tuo puhtaat vaatteet. Selviää, että tyttö puhuu viroa mutta ei osaa lukea sitä.

Kerrotaan tytön taustasta. Hän oli Vladivostokissa vielä 1991, missä häntä kävi mukaansa houkuttelemassa kaksi nahkatakkimiestä ja säihkysääri nainen. Nainen lähtee Zaran mukana sisälle keittiöön, missä istuu isoäiti keinutuolissaan ja melkein mykkä, Zaran äiti. Oksanka jättää esitteitä hotelleista, joissa hän on ollut töissä, ja upeita länsimaisia sukkahousuja. Hän houkuttelee Zaraa mukaansa Saksaan, missä hänellä on työpaikka hotellissa. Sieltä Zara voisi lähettää suuria summia dollareita kotiin. Viron kielen Zara oli oppinut isoäidiltä, joka oli syntynyt Virossa.  Zaralla syntyy päätös lähteä pois Oksankan mukaan töihin Saksaan, missä hän hankkisi suuret summat rahaa. Niillä hän voisi opiskella ja äiti ja isoäiti eläisivät leveästi.

Aliide kertoo, että hänen tyttärensä Talvi tulee Suomesta käymään autolla. Aliiden mies oli jo kuollut aikaa sitten. Zara haluaa paeta miestään Suomeen, ehkä hän pääsee Talvin kyydissä Tallinnaan, ja piiloutuu Tallinan laivaan tai rekkaan. Passia hän ei pystyisi hankkimaan, mutta näitä asioita hän ei kertonut Aliidelle, joka tulisi vain epäluuloiseksi. Vanha nainen on hyvä lukemaan ihmisiä ja heidän olemustaan, sen on pitkä neuvostoelämä hänelle opettanut. Zara ei uskalla kertoa totuutta elämästään Aliidelle, mutta tämä osaa lukea Zaraa oikein puhuipa tämä mitä tahansa.

Kerrotaan Zaran uudesta elämästä, kahdesta miehestä, ja Zarasta, joka on näiden miesten myymänä seksiorjana. Zaran tuli houkutella miehiä bensa-asemalla ostamaan häneltä seksiä, mutta Zara ei ollut onnistunut tehtävässään. Tytön päälle on pantu punainen nahkahame, joka jätti sääret pitkälti näkyviin. Pasha pyöritti tatuointistudiota, jossa hän harjoitteli "käytöstä poistetuilla" naisilla.

Zaran käskettiin kehua aina asiakkaita,
"Kaikki se sperma, kaikki ne karvat kurkussa ja silti tomaatti maistui yhä tomaatilta ja juusto yhdessä tomaatilta ja juustolta, vaikka kurkussa oli yhä karvoja. Kai se tarkoitti sitä, että hän oli elossa."

Zara opiskeli videolta Madonnan ja Voguen esiintymistä ja tanssia peilin edessä. Hiukset oli vaalennettu ja kiharrettu samoin kuin Madonnalla, myös silmämeikki oli samoin tehty. Hänellä oli viikko aikaa opiskella ja onnistua. Saksalaiset meikit olivat hyviä...

Erään kerran asiakkaan kanssa syntyi miehillä tappelu, ja samassa nujakassa asiakkaan niska vain kylmästi katkaistiin! Tekijä oli Pashan apulainen, Lavrenti.

Oli Aliidekin oppinut pelkäämään, olihan hän asunut Neuvosto-Virossa, missä sukulaiset vakoilivat ja ilmiantoivat omat sukulaisensa. Lisäksi Aliide oli ollut naimisissa venäläisen miehen kanssa. Hänen taloaan ja sen ikkunoita kivitettään, uhataan jopa polttaakin Aliide talonsa kanssa. Neuvostoaikaiset kunniamerkit, -kirjat ja muut asiapaperit piti tuhota, jotta niistä ei joutuisi syytetyksi nykyisessä Virossa. Samoin neuvostolehdet ja -kirjat. Aliiden mies, Martin Truu oli ollut neuvostomielinen parhaasta päästä, ja tehnyt työtä puolueen hyväksi koko ikänsä. Myös ullakolle raahatut kirjat ja paperit oli poltettava, jottei niiden vuoksi joutuisi vankilaan.

Zara jännittää, ehtiikö Alliden tytär, Talvi, tulla ennen Pashaa, hänen miestään...

Zara oli kotoa lähtiessään saanut isoäidiltä yhden valokuvan, se esitti kahta viatonta nuorta tyttöä. Hän oli vaalinut kuvaa kuin kalleinta aarrettaan, Valokuvan lisäksi isoäiti oli antanut kortin, jossa oli hänen syntymäkotinsa osoite, kylän ja talon nimen. Tammen talo, jos Zara sattuisi käymään Virossa. Valokuvan takana luki "Aliidelle siskolta. Korttiin oli isoäiti kirjoittanut myös nimen Aliide Truu".

Zara kertoo Aliidelle löytäneensä kortin astiakaapin ja seinän välistä. Allide tiuskaisee: "Anna se tänne. - Mikä hänen nimensä on? - Mitä? - Kansanvihollisiksi tuollaisia naisia silloin kutsuttiin...Paha ihminen siis. Kuinka paha? Mitä hän teki?" Aliide kertoo naisen varastaneen kolhoosilta viljaa, hän varasti kansalta. Tyttö sanoo naisen olleen nälissään, siksi hän varasti. Aliide ei varmaan ollut koskaan nälkäinen...Keskustelu jatkuu ja tyttö selvittää 'varkaan' ja Aliiden välejä huutamalla. Molemmat hermostuvat kovasti, Aliide oli tunnistanut sisarensa.

Alkaa toinen osa 1949. Eräs kertojista on Hans Eerikinpoika Pekk, virolainen talonpoika. Vähin erin alkavat Aliiden ja perheen taustat selvitä. Aliide rakastuu mieheen, joka menee hänen sisarensa, Ingelin, kanssa naimisiin. Mies on juuri tuo Hans Pekk, joka kirjoittelee muistiinpanojaan lyhyin väliajoin. Ingel on vanhempi sisar, ja hyvin kaunis, Aliide on arkipäiväisen näköinen tyttö sisarensa rinnalla. 

"Eikä riittänyt edes se, että Ingel sai sen ainoan miehen, Hansin, joka oli saanut Aliiden sydämen pysähtymään, ei, sekään ei riittänyt, vaan Ingelin ihailtu kauneus ja taivaallinen hymy alkoivat Hansin tapaamisen jälkeen hehkua vielä ylimaallisemmin., vielä sokaisevammin..." Aliidesta tulee mustasukkainen nainen, joka haluaa saada Hansin vain itselleen...

Aliide hakee apua Kreelin mummolta, ja vie tälle lahjaksi hunajapurkin. Mutta käynnistä ei ole apua, hänen sisarensa on jo Hansille raskaana.

Sitten tulevat sotavuodet 1939-44 Länsi-Viroon. Syntyy Ingelin ja Hansin tytär Linda. Sota alkoi, ja ensin Saksa vapautti Viron. Ingel emännöi kotitilaansa ja hyvin emännöikin. Siirappia keitettiin sokerijuurikkaista yhtenä naisena, Mutta Aliide jäi kaikessa aina toiseksi. Herkkureseptejä Ingel oli haka keksimään, konvehdit olivat erityisen suosittuja.  Mutta isä ja äiti pysyivät poissa, eivät tulleet takaisin. Ja ihmisiä rupesi katoamaan kylältä, perhe toisensa jälkeen...

Venäläiset olivat jälleen Virossa vuonna 1944. Mutta Hansille löytyi piilopaikka talosta, se oli ikkunaton, joten ulkoapäinkään sitä ei voinut huomata. Mutta Hans lähteekin metsään, liittyy metsäveljiin. Nuoret tytöt joutuvat maksamaan kalliin hinnan, viettämään öitä miliisin hyväksikäytettävinä ja pahoinpideltävinä.

Hans palaa taloon, ja naiset piilottavat hänet taloonsa. Parin päivän kuluttua levitettiin kylille tarina, jossa kerrottiin Hans Pekkin kokeneen karmaisevan kohtalon metsässä.

Ingel ja Aliide vietiin miliisin kuulusteltavaksi siitä, missä on Hans Pekk. Naiset vastaavat, että Hans Pekk on kuollut, siihen on yksi todistajakin olemassa. Naisia kuulustellaan kauan, Aliide viedään kellariin, ja miilisit tekevät mitä heidän tapoihinsa  ja haluihinsa kuuluu, hänet raiskataan...

Naiset rahataan uuteen kuulusteluun ilman tulosta. Mutta sitten käsketään myös pikku Linda tuoda. Linda oli vasta seitsemän vuotias...

Tarinaan astuu Martin Truu mukaan, uskollinen kommunistitoveri. Aliide kavaltaa sisarensa Ingelin, joka viedään pois lapsensa Ingelin kanssa. Paikkaa ei kerrota, mutta luultavasti se on Siperia. Martin Truun vaimona Aliidesta tulee hyvä toveri ja kansalainen...

Loput saa itse kukin päätellä, juoni on melko kattavasti kerrottu. Tai sitten ostatte / lainaatte Puhdistuksen, ja luette sen itse. Minulle ei tullut huonoa oloa tämän kirjan lukemisesta niin kuin tuli Ketun Kätilöstä. Tarina on hyvin kauniisti kirjoitettu, kiitos Sofi Oksanen!

~~~~

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon jatkoa ja kaunista elokuuta! Tänään oli mittarissa melkein 24 astetta...
                                           Aili-Mummo



22 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä Aili! Kaikki ovat kehuneet teosta huipuksi. Täytyy myöntää että en ole vielä lukenut Puhdistusta, jotenkin olen pelännyt sen aiheuttavan ahdistusta. Aion kyllä lukea ennen pian ilmestyvää kauan odotettua uutta Oksasen teosta.

    Kaunista loppukesää, lämmintä täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minttuli!

      Varmaan kirjassa jotakin on, koska se on saanut noin suuren kuuluisuuden, ja ostettu oikeudet yli 40 kielialueeseen. Jostakin syystä minua ei ahdistanut tätä lukiessani, vaikka onhan ne kerrotut asiat rankkoja. Mutta tämä kirja ei vie lukijaa syvälle, ja hengitystilaa löytyy. Minusta Katja Kettu vei ihmisen mukanaan pohjaliejuun asti petollisesti ja viekkaasti, joten tunsin itseni syylliseksi Kätilössä tehtyihin hirveyksiin!;(((

      Oikein kaunista elokuun viikkoa, Minttuli!<33333

      Poista
  2. Tämä muistuttaa joltain osin Wassmon kirjaa Lasi maitoa, kiitos!

    Kiitos esittelystä ja kaunista viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ole hyvä!

      Kaunista viikon jatkoa myös sinulle, Leena-IhaNainen!<3

      Poista
  3. Kiitos Aili-mummo ja hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Ulleriina, samoin sinulle!<3333

      Poista
  4. Aili, kiitos kun kerroit Sofi Oksasen kirjasto. Olin lukenut aikaisemmin Oksasen kirjan Stalinin lehmät ja koin jo sen suomalaista kirjallisuutta muuttavana. Kun Puhdistus ilmestyi, luin sen heti.
    Tässä on mielipiteeni, jonka kirjoitin parin päivän kuluttua erääseen keskustelupalstaan:
    http://blogisisko.blogspot.fi/2008/04/sofi-oksanen-puhdistus.html

    Olen edelleen samaa mieltä. Tekstin alla on hakusanoja, joilla voit löytää muita kirjoituksiani Sofi Oksasesta. Varmuuden vuoksi myös suora linkki.
    Mukavaa elokuista viikkoa Sinulle, Aili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna!

      Minulla tämä oli ensimmäinen Oksasen kirja, Stalinin lehmät on vielä kokematta.

      Luin nuo kirjoituksesi ennen tätä vastausta, nostat Sofi Oksasen korkealle, en minäkään ole häntä sieltä pois ajamassa. Puhdistus ei likaa lukijansa sielua, kuten Ketun Kätilö teki. Siinä niiden ero. Uskon että Puhdistus jää maailmankirjallisuuteen.<3

      Totta on, että Aliidesta tuli ihmishirviö: ensin kavalsi sisarensa lapsineen, ja sitten murhasi vielä ihmisiä. Ehkä tuo sukulaistytön pelastaminen oli se sovitus, joka oli tehtävä...

      Kiitos linkeistä ja kommentistasi, Anna!
      Kaunista ja lämmintä elokuista viikon jatkoa sinulle.<3333

      Poista
  5. Kiitos tuosta arvioinnistasi. Luin sen mielenkiinnolla koska kirjaa en ole vieläkään lukenut ja ihan samasta syystä kuin Minttulikin. En ole uskaltanut ja nyt, kun on ollut pakko lukemista niin paljon vähentää niin tuota en sitten ole yrittänytkään saada käsiini.

    Voi tätä lämmön ihanuuttaa, meilläkin eilen samanverran lämmintä ja lisää on luvattu.
    Oikein hyvää tätä viikon loppupuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli!

      Ehkä nyt uskallat lukea Puhdistuksen: se kertoo rankoista asioista, mutta ei vie lukijaansa pahan kuiluihin eikä saastuta sielua. Kirjalla ja toisella kirjalla on suuri ero!

      On todella kesäistä, lämmintä ja aurinkoista, hyvä että loppukesäksi saatiin lyhyt onnen aika!:DDD
      Samoin sinulle sinne Pohjanmaalle, Mummeli.<333333

      Poista
  6. Kiitos,Aili-Mummo,enpä ole lukenut,aurinkoita loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva, ole hyvä!

      Ehkä jonakin päivänä luet...;))

      Samoin sinulle, Ritva!<3333

      Poista
  7. Oksanen osaa, hän piipahtanut Göteborgissakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, totta puhuit!

      Ihanaa viikkoa sinne Göteborgiin!<3333

      Poista
  8. Sofi Oksanen on omaa lajiaan.
    Olen lukenut Stalinin lehmät,
    ja päätin, että en ainakaan
    heti lue muita hänen kirjojaan.

    Tämänkin kirjan taisin aloittaa,
    mutta muistaakseni en jaksanut lukea
    loppuun. Nyt kun Aili-mummo sen
    tuohon nosti, niin taidan lukea
    loppuun, vaikka en ole Oksasen
    fani.

    Surullinen kohtalo on virolaisilla ja
    ei ne olot siellä ole paljoa muuttuneet.
    Kun EU:hun liittyminen tuli, olot vaan
    huononi entisestään. Köyhät senku köyhtyy
    ja kurjuus lisääntyy.

    On hyvä että niistä joku kirjoittaa, jolla
    on kokemusta, niinkuin Oksasella on, että
    tulee julkisuuteen mitä elämä Virossakin on,
    niinkuin Latviassa ja Liettuassakin.

    Raskaana painaa Venään vallan käsi vieläkin,
    sen paino on jäänyt muutoksista huolimatta,
    ja taitaa jäädä vielä pitkäksi aikaa.


    Täällä on nyt tullut se kesä, joka jäi
    sateiden jalkoihin kaikilta lomalaisilta.
    Koululaiset saavat vielä nauttia jonku päivän.

    Lähden tässä lampaita jututtaan, jos vielä
    tunnistavat, kun tuli monta viikkoa poissaoloa.
    Kauniita Elokuisia Päiviä Aili-mummolle ja koko
    pesueellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Herne!

      Kivaa, että palasit lomaltasi meidän muiden blogistien seuraan!<333

      Varmasti rankka kirja sekin mainitsemasi Stalini lehmät, en ole sitäkään lukenut, varmaa pitäisi...

      Surullista tosiaan se virolaisten elämä ja kohtalo neuvostovenäjän aikana, mutta paranemista auttaa se, että niistä puhutaan ja kirjoitetaan. Tässä Sofi Oksanen on tehnyt ansiokkaan teon. Varmasti neuvostoaika jättää jälkensä pitkäksi aikaa, ei siitä noin helpolla pääse irti!

      Ei taida ihannetila olla myöskään EU-aika, jonka vaikeita vuosia elämme parhaillaan. Ainakin meillä Suomessa kärsimys on vasta alkupuolella, kunhan toisten valtioiden velat kaatuvat maksettaviksi meidän niskaan!;/

      Näin se on käynyt meilläkin, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat! EU on vienyt elämäämme huonompaan suuntaan, ainakin meillä maanviljelijäväestöllä. Ehkäpä leipä nousee nyt arvostuksessa paljon korkeammalle, kun sitä ei ole liikaa, ja kun hinta nousee...

      Hienoa että kesä tuli myös sinne Jöötanmaalle!:DDD

      Oikein lämpimiä ja ihania päiviä sinulle niiden mukavien lampaiden läheisyydessä!<333

      Poista
  9. Luin aikanaan Puhdistuksen ja muistanpa kiinnittäneeni heti alussa huomioni sanojen kulkuun, tempoon ja miten lauseet muodostuivat kuin itsestään. Oksasen tavasta kirjoittaa pidän, kielen rikkaudesta ja tosiaan sanojen temmosta lauseissa.

    Puhdistus oli lukukokemus, mutta se ei kolahtanut, sillä olen lukenut aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta jonkin verran. Kielen kauneus kyllä kolahti...

    Kaunista ja rauhallista loppuviikkoa sinulle. Toivottavasti käsi toipuu koko ajan paremmaksi ja paremmaksi...:)

    VastaaPoista
  10. Moi Pitsit!

    Kieleen en kiinnittänyt suurtakaan huomiota Puhdistusta lukiessani, mutta luin äsken pätkän kirjasta, ja onhan sen kieli kaunista. Kauista kieltä ja kauniita lauseita. Minun pitää lukea lisää Oksasta, jotta saan hänestä paremman käsityksen...

    Osasin minäkin odottaa jotain tuontapaisia asioita, on Virosta niin paljon kirjoitettu, ei ne olleet minulle suuria yllätyksiä. Saa nähdä, minkä vaikutuksen tekee tämä uusi julkaistava romaani!

    Samoin sinulle, Pitsit, oikein ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua!<3333

    VastaaPoista
  11. Eihän tässä ole mitään järkeä esitellä teosta kertomalla vain, mitä siinä tapahtuu. Kyllä jotain kritiikkiä/tulkintaa/analyysia sekä perustelua pitää olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, näin valitettavasti on, anteeksi. Minä vasta opettelen...
      Hyvää päivänjatkoa sinulle.<333

      Poista
  12. Sorry, että kritiikki puuttuu, mutta niin puuttuu koulutuskin!
    Ihmeellistä, että tätä postausta on luettu jo 1907 kertaa, toiseksi eniten seitsemään vuoteen. Mitä Sofi Oksaseen tulee, yhdyn Anna Amnellin mielipiteeseen, Sofi ansaitsee jonain päivänä Nobel-palkinnon! ♥

    VastaaPoista
  13. Nyt tätä Puhdistuksen postausta on luettu noin 3200 kertaa, se on eniten luettu postaus Aili-mummon blogissa. Outoa sentään, minusta Puhdistus on hieno kirja, kiitos Sofi Oksanen! ♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥