Google+ Followers

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Itku ja sateenkaari

Oikealla tikkalan pieni kyläkappeli.

Erossa sinusta. Syksy on erossa sinusta.
Sen kultaiset viljapellot.
Omenapuut ja pihlajat ovat taivuttaneet
raskaat oksansa.
Itkee vesi, ja joet, aivan pienet joet:
ne todella itkevät.
Ja syvät tummat sammalmeret,
jokainen metsän lehti.
Kun maa itkee noin,
on kuulaan taivaan jaksettava
kantaa suru.
Arka peura, joka on kadonnut
ennen kuin sen tuskin huomasitkaan,
on siksi erossa sinusta.
Keltainen perhonen tanssii hetken
villiviinin seassa, vai heti erotakseen.
Ja auringonkukat painavat päänsä
kuin nöyrät vanhukset, jotka
jo ovat täältä eroamassa.
Elämäni, kaikki, on erossa sinusta,
kuoleman valta on voimaton:
olen erossa sinusta.
Mutta kaiken ylle on noussut sateenkaari:
se siunaa liiton, josta en tiedä,
ja jota en, erossa sinusta, vielä ymmärrä.

- SIRKKA TURKKA -
Malvat eivät kuki enää näin kauniisti...


Syksy tekee mielen apeaksi. Monille meistä syksy on hyvästi jättöjen aikaa...
Pian jätän hyvästit vanhalle ystävälleni, joka kutsuttiin täältä pois. Oman kylän hautausmaata pitäisi käydä kunnostamassa, kukat ostimme jo viime viikolla. Syksyllä puut riisuvat itsensä talvea varten, ja elämän illassa, syksyllä, riisutaan meidät jokainen maallisista koreuksista. Raha eikä omaisuus paljon paina, ne on kaikki jätettävä tänne seuraaville sukupolville. 

Elämä on hetken aikaa. Osaisimmepa käyttää sen ajan hyödyllisesti ja hyvin ajattomia arvoja etsien. Joillekin meistä tuovat iankaikkiset arvot tarpeellisen lohdun, toisille se jää usein puuttumaan.

Näin pahaa melankoliaa ei ole ollut pitkiin aikoihin, mutta nyt se iski. Toivon ja rukoilen, että se vielä iloksi muuttuu. Aina on toivoa, sanotaan, ehkä se on totta.
Auringonkukat...
Paikallislehdessä olivat uudet kunnallisvaaliehdokkaat. Perussuomalaiset ovat lähteneet liikkeelle tosi mielessä, ehdokaslista on melkoinen. Taitaapa olla pikkuserkku siellä ehdokkaana tai sitten hänen kaimansa.

Keskustan 'suuret nimet' Matti Majoinen ja Leena Väistö eivät enää jatka poliittista uraansa. Ehkäpä viime kauden Helli sotkut saivat heidät luopumaan, ja monta muutakin vanhaa konkaria. Toivon, ettei uuteen valtuustoon tule enää yksinkertaista enemmistöä, joka voi yksin päättää asiat mielensä mukaan. Tämä viimeinen valtuustokausi on ollut vaikea, ehkä eniten tuon yksinkertaisen enemmistön takia - ja tietysti Hellin, joka on hoitanut kuntalaistemme sosiaali-  ja terveysasioita.

Tohmajärvi aikoo irtautua lopullisesti Hellistä, onhan oletettujen säästöjen sijaan tullut miljoonia isommat menot joka vuosi, ja palvelut samalla huonontuneet lähelle katastrofia. Minäkin olen käyttänyt tänä kesänä pääasiassa Kiteen Hellin palveluita ja alkuvuodesta yksityislääkäriä. Ei auta itku markkinoilla, on vanha sanonta. Rääkkylä on toistaiseksi pärjännyt hyvin ilman Helliäkin jo toista vuotta.

Näissä merkeissä toivotan teille, rakkaat lukijani, oikein hyvää loppuviikkoa!
                                                Aili-Mummo

26 kommenttia:

  1. Otan osaa ikävääsi ja mielialasi apeuteen, niin helposti näin iän kartuessa mieliala kääntyy apeaksi, mielikin vanhenee ja tulee ryppyiseksi, mieli ikään kuin hapantuu hiukan. Mutta yksi kirkas ja kuulas syyspäivä ja iloisuuskin palaa. Tai ehkä sen tekee lapsen hymy, ehkä käteesi tarttuva pieni pullea käsi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hymyilevä Tuula, osanotostasi!
      Eihän se elämä aina meitä hemmottele, lapsenlapsen pieni käsi on eräs sellainen mieltä nostattava asia.ON tällä viikolla tullutkin seurusteltua paljon lasten kanssa, heitä on pakko rakastaa ja suojella kaikelta pahalta.

      Tuokin on totta, kaunis syyspäivä nostaa ilon mieleen ja sydämeen.<333

      Kauniita ja iloisia syyspäivi sinullekin, Tuula!<3333

      Poista
  2. Kaunis on runo ja kirjoituksestasi todellakin huokuu pieni melankolia, mutta usko pois, vielöä se tulee parempikin päivä. On ikävää menettää ystäviä rajan taa, mutta se on meidän kaikken osa. Vuorollamme.
    Oikein hyvää jatkoa tähän viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mummeli, sinulle kauniista sanoistasi!

      Syksy tuo mieleen myös jotakin lopullista, josta tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy vilahdus. Jokainen omalla vuorollaan, kuten sanot!

      Samoin sinulle, Mummeli, oikein hyvää jatkoa tähän syysviikkoon!<3333

      Poista
  3. Minä piristyn syksyllä. Voimat palautuvat kesän kuuman jälkeen ja on sellainen positiivinen hyrinä ja uuden alun tunto. Toivottavasti sielläkin sisäinen mieliala lähtee nousuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ymmärrän, että syksy ja säiden viileneminen on sinulle ja perheellesi kova helpotus. Kuumassa ei kauan jaksa ponnistella, tiedän sen kokemuksesta.

      Uskon näin olevan, kiitos toivotuksistasi, Mine!<3

      Oikein hyvää ja tarmokasta syksyä sinulle!<3333

      Poista
  4. Syksy on monelle kyllä sellasta synkkää aikaa..Olet menettänyt ystäväsikin, otan osaa.
    Elämä jatkuu kuitenkin...
    Mutta tosi on, että pitäisi osata elää elämämme jokainen päivä niin, että kaikki arvot olisivat kohdallaan, ei raha tee ihmistä onnelliseksi.
    Kaikki joudutaan riisuutumaan vaatteistamme, maallisista arvoistamme, kaikesta.. se aika koittaa kuitenkin meille kaikille joskus.
    Hyvää loppuviikkoa sullekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Harakka!

      Toiset piristyvät, toiset masentuvat, yksilöllistä itse kullekin...Kiitos osanotosta!<3

      En minäkään usko rahan voimaan enkä sen onnelliseksi tekemiseen! Aineellisia asioita rahalla saa, mutta ei niitä kaikkein tärkeimpiä.

      Siinä on suuri viisaus, jos etsii niitä asioita ja arvoja, joita ei ruoste raiskaa. Niitä ei meiltä kukaan voi ottaa pois.<33

      Samoin sinullekin, Harakka!<333

      Poista
  5. Kauniita, mutta niin surumielisiä säkeitä Sirkka Turkalta. Syksy saa monen muunkin mielen melankolian valtaan, sisäänpäin kääntyneeksi. Mutta ruskan värit luonnossa, aurinkoisten aamujen kuulaus, niistä saa energiaa taas.
    Tunnelmallisia syyspäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minttuli!

      Oletan että Sirkka Turkka oli menettänyt rakastettunsa!
      Joillekin syksy to uutta energiaa, joillekin masennusta.:(

      Tänä syksynä ei täällä ole kunnon ruskaa, nuo kuvat ovat viime syksyltä. Varsinkin koivut ovat jonkin ruosteen vallassa, niisä on likainen harmaa väri.

      Täytyy uskoa sanoihisi!<3
      Oikein kauniita kuulaita syyspäiviä sinulle, Minttuli!<3333

      Poista
  6. Voimia! Jaksamista! Toivon todella, että löydät syksyisen melankolian keskeltä vielä kauniita hetkiä ja iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Helmi-Maaria!

      Toivon hartaasti ettei tämä tartu muihin, varsinkaan sinuun!<333

      Lämpimät terveiset sinne Saksaan sinulle ja kumppanillesi!<3333

      Poista
    2. Runoilijan mieli on herkkä. Valoisia hetkiä Sinulle.

      Poista
    3. Lämmin kiitos, Anna!<333
      Samoin sinulle, valoisia ja kauniita päiviä!<333

      Poista
  7. Kaunis ruska on jo Tikkalassa. Ja auringonkukat parhaimmillaan - osa pitää kukintoaan ylväästi pystyssä.
    Kauniita syyspäiviä ilmaantuu aina sateen väleihin.
    Kaikelle on aikansa, murheele ja menetykselle ja ilolle ja riemulle.
    Huomenna taas kaikki voi jo olla toisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. IHei Irene!

      Sadekesän ruska ei ole kovin kaunis, nämä kuvat ovat viime syksyltä kännykkäkamerasta.

      Onneksi niitä kauniitakin päiviä on, niiden voimalla jaksaa paremmin;)))

      Näinhän sitä Isossa Kirjassa sanotaan!<3
      Pitää toivoa että on paremmin!<3333

      Poista
  8. Kaunis ja hieman haikea runo,kauniisti viellä aurinkonkukat kukkiva,oikein hyvää loppuviikoa Aili-Mummo:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ritva!

      Finlandia-runoilijan kirjoittama tämä Sirkka Turkan haikea syysruno! Hän on kokenut suuren menetyksen...:(

      Samoin sinulle ja perheellesi, Ritva!<3333

      Poista
  9. Kiitos Sirkka Turkan runosta. Siitä henkii sama melankolia, joka valtaa mielen syksyn hiipiessä, iltojen pimetessä ja sateen pieksäessä maisemaa aamusta iltaan. Jotakin lopullisen tuntua jokaisessa syksyssä on, hyvästelemme kesän, kukkaset, muuttolinnut ja perhoset. Onneksi välillä olevat syysaurinkoiset päivät nostavat ylös alakulosta ja taas jaksamme eteenpäin. Vaikka vain päivän kerrallaan.

    Syksyssä on hyvääkin, on ruskaa, on sadon korjaamista. Työtä ja touhua talven varalle. Ehkäpä se touhu peittää alleen syksyn kauneuden. Myös ihmissuhteessa voi olla syksy, ja siitähän Sirkka Turkan runo kertoo. Lämmön, toisen ihmisen, menettämisestä. Kun mieli on matalimmillaan, on vaikea muistaa, että talven jälkeen on uusi kevät, uusi toivo.

    Uskon sinun löytävän syksystäkin ilopilkkuja, auringon pilkahduksia. Sanotaanhan, että sateen jälkeen paistaa aina aurinko.

    Voimia ja tsemppiä sinulle Aili. Sinunlaisillasi herkillä havainnoijilla ja tuntijoilla mieliala vaihtelee aivan varmasti, kun se vaihtelee tälläisilla tavallisilla tallaajillakin. Miksiköhän syksyllä kaikki tuntuukin niin lopulliselta? Vaan ilo pintaan, vaikka syän märkänis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja-Regina!

      Menetykset koskevat aina kovasti, ja niitä on monta lajia. Totta on, että jokainen syksy tuo mukanaan jotain lopullisen tuntuista, menetyksiä. Mutta saamme nähdä, näemmekö uuden kesän tulevan, kevät on minulle hektistä ja kaihoavaa aikaa, ja muuttolinnut!;)))

      Toki niitä löytyy, ihan varmasti, pahinta on pelko ja ahdistus!

      Kiitos Anja, toivotuksista ja mielen nostatuksesta.<3
      Totta on, että olen liiankin herkkä tuntemaan pahat asiat! Siis ilo pintaan, vaikka...

      Oikein kaunista ja hyvää loppuviikkoa sinulle ja perheellesi, Anja!<3333

      Poista
  10. Näinhän se on. Meitä on jo ruvettu riisumaan,pikkuhiljaa. Onneksi ei elämä tähän lopu,vaan parmpaan on tulevaisuudessa.
    Ikävä aina jää. Eron hetket ovat vaikeita.
    Uskotaan tulevaisuuteen niin taas jaksetaan.
    Voimahalit täältä sinulle Aili. ja Siunausta ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, näin se on!<3
      Kun vaan jaksaisi uskoa siihen 'parempaan elämään'. Epäuskoa sanotaan kuolemansynniksi!<3
      Ikävälle emme voi mitään, se on vain kestettävä!
      Usko, toivo ja rakkaus ovat ne tärkeimmät. Ne sisältävät kaiken!<333

      Kiitos, Sylvi-ystävä! Siunausta myös sinulle!<3333

      Poista
  11. Aili-mummo, sinähän tiedät, että jaettu suru on helpompi kantaa kun sen jakaa toisten kanssa, reppu kevenee huomattavasti! Eikä sen tarvi olla ihminen henk.koht. se käy myös näin kirjoittamalla. Omasta kokemuksesta suosittelen aina kirjoittamista, helpottaa nopeemin kuin napin otto.
    Minä ruukaan puhua ikkunalle kun kattelen siitä ulos, ei haittaa kun kukaan ei ole kysymässä, että mitä sanoit, en oikein yhmmärtänyt....;)) Ja vaikka olisikin, puhuisin!???

    Ikävästä huomaa, että on tunteet viellä jäjellä! Ikävöidään ja itketään kun sen aika on...läpösen rutistuksen lähetän sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana, Maikku!<333

      Olet lämpöinen ja osaaottava ihminen, jolla on erinomainen huumorintaju;))) Ja sitä kyllä elämässä tarvitaan vaikeinakin aikoina! Voi olla, etten juuri nyt jaksa nauraa, mutta kyllä se nauru vielä joskus löytyy, uskon niin!

      Näin avoimeen mediaan ei voi kaikkia harmeja laittaa...Ikkunalle varmaan olisi minunkin syytä puhua, ne ovat vielä pesemättä;DD Olen varma, että ikkuna jaksaa kuunnella vaikka hieman pitemmänkin tarinan!

      Tunteet syvenevät näin vanhentuessa, itku ja nauru ovat sisaruksia, kuten rakkaus ja vihakin ovat!<3

      Paljon kiitoksia, Maikku, tästä kommentistasi: huomaan että olet viisas ihminen.<33333

      Poista
  12. Maailma on iloista tehty, maailma on suruista tehty, maailma on muutoksista tehty... kaikille kaikkea osansa.

    VastaaPoista
  13. Isopeikko, osuvasti sanottu!
    Aina ne muutokset eivät ole hyviä, mutta kuitenkin välttämättömiä;/

    Ei käy elämä liian yksitoikkoiseksi!<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥